Ilmastonmuutoksen vaikutukset Merenkulkulaitoksen ... - Gaia

IPCC:n arvioiman keskimääräisen merenpinnan nousun. Pohjanlahdella ja Perämerellä
merenpinnan lasku hidastuisi vähitellen. Esim. Helsingin kohdalla maankohoaminen on noin 20
cm sadassa vuodessa, Vaasassa noin 75 cm ja Oulussa n 80 cm sadassa vuodessa. 25 Näin ollen
tällä hetkellä maanpinnan kohoaminen keskimäärin kompensoi valtameren pinnan noususta
aiheutuvan vedenkorkeuden muutoksen.
Pitkäaikainen havaintosarja vuosilta 1887–2002 (Johansson et. al. 2004, Merentutkimuslaitos
2008) osoittaa, että meriveden pinta on Itämeren Suomen rannikolla lineaarisesti laskenut
suhteessa rantaviivaan (Katso liite 5). Kuten yllä on todettu, trendin suuruus vaihtelee rannikon
eri osissa johtuen maankohoamisnopeuksista sekä merenpinnan muutoksista.
1900-luvun kahden viimeisen vuosikymmenen aikana keskiarvot eivät kuitenkaan noudattaneet
samaa lineaarisuutta, vaan keskiarvo on ollut korkeampi. Syynä viime aikojen poikkeamaan
ovat muutokset Itämeren vesibalanssissa, joka voi kokonaisuudessa vaihdella jopa 370km 3
vuodessa, mikä käytännössä vastaa 1 metrin vedenkorkeusmuutosta. Tämä vaihtelu ei
kokonaan tasoitu vuosi- eikä edes vuosikymmentasolla. Koska Itämeri on lähes suljettu
merialue (semi-enclosed), pääasiallinen kokonaisvesitilavuuteen vaikuttava tekijä on veden
vaihto Tanskan salmien kautta, johon vaikuttavat lähinnä sääolosuhteet - ilmanpaine ja
tuulisuus - salmien alueella. Muilla tekijöillä, kuten jokivirtaamalla, sademäärällä ja
suolaisuuden tai keskilämpötilan muutoksilla on vähäisempi vaikutus.
Merenkulun kannalta pitkän aikavälin merenpinnan nousun trendit osoittavat muutoksia, jotka
periaatteessa tulevat helpottamaan merenkulkua. Itämeren osalta on kuitenkin erityisesti
huomioitava maankohoamisen kompensoiva vaikutus, eikä väylien syvyyksien kasvu ole
automaattinen kehitys (myös satamien osalta saattaa merkitä haasteita). Samanaikaisesti on
tunnistettava Itämeren erityisolosuhteet ja mahdollisuus myös lyhytaikaisiin väylien syvyyksien
muutoksiin tuulisuuden ja Itämeren vesibalanssin muutosten kautta (katso luvut 3-5, riski- ja
sopeutumistoimien tarkastelu).
25 Suomessa maanpinnan korkeusarvot on taltioitu kansallisiin korkeusjärjestelmiin, joiden arvot on määritelty
Helsingin keskivedenpinnan suhteen.. Maankohoamisesta johtuen Suomessa on tehty useita korkeusjärjestelmiä,
joista yleisimmin käytössä kunnilla ja kansallisilla toimijoilla on tällä hetkellä N60. Korkeusjärjestelmän
rakentamiseksi on käytetty tarkkavaaitusta, jolla seurataan korkeuksia, maankohoamista ja kohoamisnopeutta.
Suomen uusin korkeusjärjestelmä on N2000 ja sen tarkkavaaitus saatiin lopullisesti valmiiksi vuonna 2006 ja sen
käyttöön ollaaan parhaillaan siirtymässä.
13