JÄLJILLÄ 10 - Inkeri-tiedon portaali
JÄLJILLÄ 10 - Inkeri-tiedon portaali
JÄLJILLÄ 10 - Inkeri-tiedon portaali
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Kun <strong>Inkeri</strong>n Kulttuuriseura kesällä<br />
20<strong>10</strong> järjesti Joenperän koululla<br />
Laukaansuulla kaikkien aikojen ensimmäisen<br />
vatjan kielen ja kulttuurin<br />
kurssin, oli moni asia hakusessa.<br />
Yksi aikamme harvoista vatjan tutkijoista<br />
ja puhujista, dosentti Heinike<br />
Heinsoo Tarton yliopistosta tuli<br />
mielellään kokeilemaan vatjan opetusta<br />
käytännössä. Laukaansuun vatjalaiskylät<br />
olivat hänelle tuttuja aina<br />
siitä lähtien, kun hän professorinsa<br />
Paul Aristen innostamana oli ruvennut<br />
tutkimaan tätä kieltä (hänen<br />
päätyönsä on suomen kielen opettaminen).<br />
Monina kesinä oli viikkoja<br />
vierähtänyt kenttätöissä kielen viimeisiä<br />
puhujia, informantteja haastatellessa.<br />
Näitä iäkkäitä mummoja<br />
on vuosi vuodelta vähemmän. On<br />
ollut asiaa hautuumaalle heitä tervehtimään.<br />
Vatjan kielen ongelmiin kuuluu<br />
– paitsi puhujien vähäisyys – myös<br />
aapisen ja muiden oppikirjojen sekä<br />
yhtenäisen kirjakielen puuttuminen.<br />
Viereisissä kylissä voi murre olla erilainen.<br />
Edellisen kesän kurssille tuli<br />
sekä ikäihmisiä että koululaisia ja<br />
joitakin keski-ikäisiäkin. Koululaisille<br />
kurssi osoittautui liian vaikeaksi<br />
ja kaikille liian teoreettiseksi. Kielen<br />
harjoittelua tosin kevensivät iltapäivisin<br />
laulu- ja tanssiharjoitukset.<br />
Yllättäväksi ongelmaksi osoittautui<br />
se, että latinalaisin kirjoitettujen<br />
tekstien lukeminen tuotti vaikeuksia<br />
etenkin ikäihmisille. Lapsilla näitä<br />
vaikeuksia oli vähemmän, sillä he<br />
olivat tottuneet latinalaisiin aakkosiin<br />
vieraiden kielten kuten englannin<br />
kouluopetuksessa.<br />
Oli keksittävä parempia menetelmiä,<br />
jotta opiskelu olisi ollut<br />
kiinnostavaa – ja myös hauskaa, olihan<br />
se vapaaehtoista. Tähän asiaan<br />
Heinike syventyi Tarton yliopiston<br />
fennougristiikan opiskelijaryhmänsä<br />
kanssa. Vatjasta kiinnostuneita<br />
oli tietenkin vain pieni ryhmä. Kielitieteilijät<br />
ovat usein naisia, mutta<br />
tässä ryhmässä oli puoli kymmentä<br />
nuorta miestä. Heiniken kokemus<br />
oli, että perinteinen kielen opetus<br />
teorioineen ja kielioppeineen ei täs-<br />
Aune Kämäräinen<br />
Heinike Heinsoo löysi muistipelin hahmot Suomesta kirpputorilta.<br />
sä tapauksessa toiminut. Oli otettava<br />
käyttöön esim. suggestopedisesta<br />
opetuksesta tuttuja, epätavallisiakin<br />
keinoja – ja keksittävä uusia. Ryhmä<br />
innostui asiaan ja koki sen haasteena.<br />
Monet illat se istui Tartossa Heiniken<br />
kotona varsinaisten luentojen<br />
ulkopuolella uudenlaisia oppimateriaaleja<br />
laatien.<br />
Rohkeasti puhumaan<br />
Vuoden 2011 kesäkuun lopulla kurssi<br />
järjestettiin toisen kerran. Paikkana<br />
oli edelleen Joenperän koulu,<br />
jonka apulaisrehtori Marina Petrova<br />
on kaiken aikaa ollut vatjan suhteen<br />
myötämielinen järjestämällä kurssille<br />
luokkatilat ja osallistumalla<br />
itsekin mahdollisuuksien mukaan<br />
kurssille. Luokassa keitettiin väliaikateet<br />
ja syömään päästiin viereiseen<br />
ruokalaan, joka oli auki koulun<br />
lomienkin aikaan, koska läheisen<br />
Ust-Lugan sataman työntekijätkin<br />
käyttivät sitä. Kurssista tiedottaminen<br />
oli hoidettu paikallislehden ja<br />
kylälle jaettujen ilmoitusten avulla.<br />
Paikallislehti Ust-Luga noteerasi<br />
edelliskesänäkin kurssin.<br />
Viimekesäisiä tuttuja tuli mukaan<br />
ja ilahduttavasti myös uutta<br />
väkeä. Kurssilaisten määrä vaihteli<br />
päivittäin, sillä kesäloman aikana<br />
monilla mummoilla oli hoidossaan<br />
maalle loma-ajaksi tulleita ”vunu-<br />
4<br />
koita”. Enimmillään ryhmässä oli<br />
parikymmentä henkeä. Kurssi ei<br />
sovellu aivan nuorille lapsille, mutta<br />
koululaisille kyllä – ainakin jos<br />
heillä on omaa innostusta kuten<br />
niillä kahdella tytöllä, jotka uskollisesti<br />
ilmaantuivat paikalle joka<br />
päivä. Myös Vistinon <strong>Inkeri</strong>kkomuseon<br />
hoitaja Nikita Djatshkov, joka<br />
asuu Luuditsassa, oli tullut mukaan.<br />
Inkeroiskieli ja vatja ovat likeisiä –<br />
voi kuvitella, että on vaikeaa yrittää<br />
oppia kumpaakin samanaikaisesti.<br />
”Rankkaa on”, todisti Nikita.<br />
Uudet keinot tarkoittivat sitä,<br />
että kurssilaisia rohkaistiin heti puhumaan.<br />
Puhuttu kieli oli pääosassa,<br />
kirjoitettua kieltä oli esillä peleissä<br />
ym., mutta sen kirjoittamista oli<br />
mahdollisimman vähän. Uusia oppimateriaaleja<br />
oli tehty monia. Oli<br />
vatjankielisiä sanaristikkoja täytettäväksi.<br />
Oli ”muistikortteja”, tavuista<br />
koostuvia ”dominopelejä” ja palikoita,<br />
joista piti koota vatjan sanoja<br />
ja lauseita. Oli monistettuja teemakuvia,<br />
joihin merkittiin esim. vaatteiden,<br />
ruumiinosien, esineiden yms.<br />
nimiä. Lapsille tarkoitettuja, venäjän<br />
äidinkielen opetukseen tarkoitettuja<br />
kirjoja voitiin soveltaa aikuisillekin.<br />
Iltapäivät kuluivat lauluja ja tansseja<br />
opetellen, opettajina viime kesältä<br />
tutut virolaiset Leanne Barbo ja<br />
Jaanika Oras. Tanssitilana käytettiin
Change language