Nummer 4 - de Vereniging Nederland-Finland
Nummer 4 - de Vereniging Nederland-Finland
Nummer 4 - de Vereniging Nederland-Finland
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
vaimollaan ja lapsillaan. Minä autoin tuolloin maksavana vieraana. Papille oli myös annettu<br />
käyttöön muutamia saaria, joista hän sai polttopuuta talveksi. Suuressa tuvassa<br />
oli valtava uuni ja muutama Hollannissa tuolloin täysin tuntematon keinutuoli. Siellä<br />
oli jopa leveä keinu, jossa varsinkin nuoret töi<strong>de</strong>n jälkeen keinuivat yh<strong>de</strong>ssä. Minun piti<br />
totutella istumaan keinussa. Pelkäsin koko ajan keikahtavani selälleni. Jokaisen aterian<br />
jälkeen oli seremonia, joka teki minuun vaikutuksen. Kaikki nousivat ylös, kumarsivat<br />
emännälle ja sanoivat: kiitos.<br />
Hirvensalmelta menin Tampereelle. Siellä ajoin ensimmäisen kerran elämässäni johdinautolla.<br />
Kuljettaja selosti minulle ylpeänä sähköauton toimintaa. Hämeenlinnassa olin<br />
kaksi yötä retkeilymajassa ja kävelin päivän uskomattoman kauniissa Aulangon puistossa.<br />
Kaikissa kaupungeissa ja kylissä, missä vierailin, minut vietiin paikalliselle hautausmaalle.<br />
Siellä oli loputtomat rivit kah<strong>de</strong>ssa sodassa kaatunei<strong>de</strong>n miesten ja poikien hautoja.<br />
Sodissa menetettiin yhteensä yli 100.000 henkeä. Vuonna 1949 haavat olivat vielä<br />
auki. Lähes jokainen oli menettänyt isän, veljen, pojan tai muun lähiomaisen. Tämä murhenäytelmä<br />
painoi tuolloin raskaana taakkana suomalaisten elämää. Lisäksi venäläiset<br />
vaativat Suomelta hyvin raskaita sotakorvauksia, minkä johdosta elintaso pysyi alhaisena.<br />
Vuonna 1949 Yhdysvallat tarjosi myös Suomelle Marshall-apua, mutta Venäjä kielsi<br />
sen vastaanottamisen. Kompensaationa venäläiset pienensivät sotakorvausten määrää<br />
puoleen.<br />
Syyskuun puolivälissä palasin Helsinkiin. Siellä näin pitkästä aikaa valaistuja<br />
näyteikkunoita jo pimenevässä illassa. Se teki hyvää kaikkien noi<strong>de</strong>n valoisten öi<strong>de</strong>n<br />
jälkeen. Kauniisti rakennetussa pääkaupungissa katselin nähtävyyksiä erään Nurmijärven<br />
leirillä olleen pojan opastuksella.<br />
Helsingistä matkustin parin päivän kuluttua junalla Turkuun. Tuon matkan aikana<br />
jouduimme kulkemaan Euroopan pisimmän tunnelin läpi. Se oli noin 30 km pitkä.<br />
Helsingin ja Turun välillä on nimittäin niemi, Porkkala. Venäläiset olivat miehittäneet<br />
sen toisen maailman sodan jälkeen eivätkä suomalaiset saaneet tulla sinne. Kuitenkin<br />
Helsingin ja Turun välinen rata kulki Porkkalan läpi. Junat saivat kulkea, mutta vaunujen<br />
ikkunoi<strong>de</strong>n tuli matkan aikana olla peitetyt. Siis ennen kuin tulimme niemelle juna<br />
pysähtyi ja suomalaisten sotilai<strong>de</strong>n piti venäläisten kolleegoi<strong>de</strong>nsa johdolla peittää kaikki<br />
ikkunat luukuilla. Niin ajoimme pimeässä Porkkalan läpi ja kun tulimme niemen toiselle<br />
puolelle, juna pysähtyi uu<strong>de</strong>lleen ja luukut poistettiin. Näin saavuin historialliseen Turun<br />
kaupunkiin ja seuraavana päivänä lähdin laivalla Tukholmaan. Siten päättyi matkani<br />
Suomeen metsurina ja reissumiehenä kesällä 1949.<br />
Vuonna 1980 kävin uu<strong>de</strong>lleen Suomessa, tällä kertaa vaimon ja tyttären kanssa.<br />
Kuljimme suunnilleen samaa reittiä kuin vuonna 1949: Helsingistä Lieksaan ja Kajaaniin<br />
ja sieltä takaisin pääkaupunkiin. Tällä kertaa matkustimme hyvinvointivaltiossa ja<br />
nautimme kauniista kaupungeista ja kylistä ja etenkin upeasta luonnosta. Vuonna 1993<br />
vaimoni ja minä osallistuimme ryhmämatkalle Nordkappiin. Tuolloin olimme myös Suomessa<br />
ja ajoimme Helsingistä Kiilopäälle. Nautimme jälleen kovasti tuosta kauniista<br />
maasta.<br />
R.K. <strong>de</strong> Jong<br />
(käännös: Auli Snikkers-Malinen)<br />
– 29 –
Change language