Johanneksen Ilmestys (lyhennelmä esite)
Esittely Raimo Koskihomin Johanneksen Ilmestys selitysteoksesta, jonka on Suomen evankelisluterilaisen seurakuntaliiton julkaisu
Esittely Raimo Koskihomin Johanneksen Ilmestys selitysteoksesta, jonka on Suomen evankelisluterilaisen seurakuntaliiton julkaisu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Raimo Koski-Homi<br />
JOHANNEKSEN ILMESTYS<br />
Suomen vapaa evankelisluterilainen<br />
seurakuntaliitto<br />
© Raimo Koski-Homi<br />
Kansi: Varpu Karhusaari<br />
Kannen valokuva: Veli Männistö;<br />
osa veteliläisen Matti Kankaan (1 881 -1 961 ) maalaamasta<br />
Vetelin seurakuntamajan alttaritaulusta (Ilm. 3:20)<br />
Taitto: Seppo Savola<br />
ISBN 978-951 -96935-6-9<br />
Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto 2011<br />
Painopaikka: Picaset Oy, Helsinki
SISÄLLYSLUETTELO<br />
LUKIJALLE..................................................................................... 7<br />
JOHDANTO..................................................................................... 8<br />
Kirjan tekijä ja päällekirjoitus............................................... 1 0<br />
Kirjan rakenne ja jaottelu...................................................... 11<br />
Erilaisia selitysmalleja.......................................................... 1 2<br />
Kirjan johdanto (1 :1 -8)......................................................... 1 4<br />
ILMESTYSKIRJAN ENSIMMÄINEN PÄÄOSA<br />
1 Ensimmäinen näky:<br />
Kristuksen kirjeet seitsemälle seurakunnalle (1 :9-3:22)............. 1 9<br />
1 .1 Kristus-näky (1 :9-20).................................................... 1 9<br />
1 .2 Kirje Efeson seurakunnalle (2:1 -7)............................... 24<br />
1 .3 Kirje Smyrnan seurakunnalle (2:8-11 ).......................... 27<br />
1 .4 Kirje Pergamon seurakunnalle (2:1 2-1 7)...................... 29<br />
1 .5 Kirje Tyatiran seurakunnalle (2:1 8-29)......................... 32<br />
1 .6 Kirje Sardeen seurakunnalle (3:1 -6)..............................35<br />
1 .7 Kirje Filadelfian seurakunnalle (3:7-1 3)....................... 39<br />
1 .8 Kirje Laodikean seurakunnalle (3:1 4-22)......................43<br />
ILMESTYSKIRJAN TOINEN PÄÄOSA<br />
2 Toinen näky:<br />
Taivaan temppelin jumalanpalvelus,<br />
kirkon tulevaisuuden kirjan sinetit avataan (4:1 -8:1 )................. 47<br />
2.1 Taivaan temppeli (4. luku).............................................48<br />
2.2 Karitsa yksin on arvollinen (5. luku)............................. 52<br />
2.3 Karitsa avaa kirjakäärön sinetit (6. luku)...................... 57<br />
2.4 Ensimmäinen sinetti (6:1 -2).......................................... 58<br />
2.5 Toinen sinetti (6:3-4)..................................................... 60<br />
2.6 Kolmas sinetti (6:5-6).................................................... 61<br />
2.7 Neljäs sinetti (6:7-8)...................................................... 62<br />
2.8 Viides sinetti (6:9-11 ).................................................... 63<br />
2.9 Kuudes sinetti (6:1 2-1 7)................................................ 64<br />
2.1 0 Taisteleva ja riemuitseva seurakunta (7. luku).............. 65<br />
2.11 Valitut sinetöidään (7:1 -8)............................................. 65<br />
2.1 2 Suuri pelastettujen joukko (7:9-1 7)............................... 69<br />
3
2.1 3 Seitsemäs sinetti (8:1 )................................................... 72<br />
3 Kolmas näky:<br />
Seurakuntaa uhkaavien eksytysten pasuunansoitot (8:2-11 :1 9). 73<br />
3.1 Valmistava episodi (8:2-6).............................................73<br />
3.2 Ensimmäinen pasuuna (8:7).......................................... 75<br />
3.3 Toinen pasuuna (8:8-9).................................................. 76<br />
3.4 Kolmas pasuuna (8:1 0-11 )............................................ 77<br />
3.5 Neljäs pasuuna (8:1 2).................................................... 78<br />
3.6 Lentävä kotka (8:1 3)......................................................79<br />
3.7 Viides pasuuna (9:1 -1 2)................................................. 80<br />
3.8 Kuudes pasuuna (9:1 3-21 ).............................................82<br />
3.9 Väkevä enkeli (1 0:1 -4).................................................. 84<br />
3.1 0 Enkelin vala (1 0:5-7)..................................................... 87<br />
3.11 Johannes syö kirjasen (1 0:8-11 ).................................... 88<br />
3.1 2 Johannes mittaa temppelin (11 :1 -2)...............................89<br />
3.1 3 Kaksi todistajaa (11 :3-1 3)............................................. 93<br />
3.1 4 Seitsemäs pasuuna (11 :1 4-1 9)....................................... 97<br />
ILMESTYSKIRJAN KOLMAS PÄÄOSA<br />
4 Neljäs näky:<br />
Siionin vuoren Karitsa,<br />
lohikäärmeen ja pedon voittaja (1 2:1 -1 4:20)............................1 00<br />
4.1 Kristus ja lohikäärme (1 2:1 -6).................................... 1 00<br />
4.2 Sota taivaassa (1 2:7-9)................................................ 1 03<br />
4.3 Uusi liitto – Kristuksen voitto (1 2:1 0-1 2)................... 1 04<br />
4.4 Sota maan päällä (1 2:1 3-1 8)........................................1 05<br />
4.5 Ensimmäinen peto (1 3:1 -1 0)....................................... 1 07<br />
4.6 Toinen peto (1 3:11 -1 8)................................................ 111<br />
4.7 Karitsa Siionin vuorella (1 4:1 -5)................................. 11 4<br />
4.8 Uskonpuhdistuksen kolme enkeliä (1 4:6-1 3).............. 11 6<br />
4.9 Maailman elonkorjuu (1 4:1 4-20)................................ 1 20<br />
5 Viides näky:<br />
Viimeisten vitsausten vihanmaljat maailmalle (1 5:1 -1 6:21 ).... 1 22<br />
5.1 Voittajat lasisella merellä (1 5:2-4)...............................1 22<br />
5.2 Vihanmaljat annetaan enkeleille (1 5:5-8)....................1 24<br />
5.3 Seitsemän vihanmaljaa (1 6. luku)............................... 1 25<br />
5.4 Ensimmäinen malja (1 6:2).......................................... 1 26<br />
5.5 Toinen malja (1 6:3)..................................................... 1 26<br />
4
5.6 Kolmas malja (1 6:4-7).................................................1 27<br />
5.7 Neljäs malja (1 6:8-9)................................................... 1 27<br />
5.8 Viides malja (1 6:1 0-11 )............................................... 1 28<br />
5.9 Kuudes malja (1 6:1 2-1 6)............................................. 1 28<br />
5.1 0 Seitsemäs malja (1 6:1 7-21 )......................................... 1 31<br />
6 Kuudes näky:<br />
Kristus ja antikristus (1 7:1 -1 9:21 )............................................ 1 32<br />
6.1 Portto helakanpunaisen pedon selässä (1 7:3-6)...........1 32<br />
6.2 Enkeli selittää pedon ja naisen yhteyden (1 7:7-1 8).....1 34<br />
6.3 Enkeli ilmoittaa Babylonin tuhon (1 8:1 -3)................. 1 38<br />
6.4 ”Lähtekää siitä ulos” (1 8:4-8)..................................... 1 40<br />
6.5 Maailman kuninkaiden valitus (1 8:9-1 0).................... 1 42<br />
6.6 Maailman kauppamiesten valitus (1 8:11 -1 6).............. 1 42<br />
6.7 Merenkulkijain valitus (1 8:1 7-20)...............................1 44<br />
6.8 Babylonin lopullinen tuho (1 8:21 -24)......................... 1 44<br />
6.9 Voitonvirsi taivaassa (1 9:1 -5)...................................... 1 45<br />
6.1 0 Karitsan häät (1 9:6-1 0)................................................ 1 46<br />
6.11 Kristuksen paluu kirkkaudessa (1 9:11 -1 6).................. 1 48<br />
6.1 2 Suuri lopputaistelu (1 9:1 7-21 ).....................................1 50<br />
7 Seitsemäs näky:<br />
Kristuksen ja hänen omiensa lopullinen voitto (20:1 -22:5)..... 1 52<br />
7.1 Ensimmäinen kuva: Saatana sidotaan (20:1 -3)........... 1 52<br />
7.2 Toinen kuva: Sielut hallitsevat tuhat vuotta (20:4-6).. 1 55<br />
7.3 Kolmas kuva: Saatanan viimeinen kapina ja<br />
tuho (20:7-1 0).............................................................. 1 59<br />
7.4 Neljäs kuva: Kristuksen valtaistuin ja<br />
maailmanloppu (20:11 )............................................... 1 62<br />
7.5 Viides kuva: Viimeinen tuomio (20:1 2-1 5)................. 1 63<br />
7.6 Kuudes kuva: Uusi taivas ja uusi maa (21 :1 -8)........... 1 67<br />
7.7 Seitsemäs kuva: Taivaallinen Jerusalem (21 :9-27)..... 1 72<br />
7.8 Loppunäky: Elämän veden virta (22:1 -5)................... 1 78<br />
NÄKYJEN PÄÄTÖS (22:6-21 )................................................... 1 82<br />
Näkyjen päätösepisodi (22:6-1 7)........................................ 1 82<br />
Kirjan päätössanat (22:1 8-21 )............................................. 1 87<br />
KÄYTETTYÄ KIRJALLISUUTTA............................................ 1 90<br />
TERMILUETTELO..................................................................... 1 92<br />
5
LIITE 1 : Augsburgin tunnustus,<br />
XVII Kristuksen tuomiolle tulo.................................... 1 94<br />
TIETOJA KIRJAN TEKIJÄSTÄ..................................................... 1 95<br />
6
LUKI JALLE<br />
Oheinen kirja on koottu 23 luennosta, jotka pidin Rauman kirkossa<br />
talvella 1 992-1 993. <strong>Ilmestys</strong>kirjan selitys liittyi ”Raamattu tutuksi”-<br />
kampanjaan, jossa olin luennoinut eräitä Vanhan testamentin osia sekä<br />
Uuden testamentin puolelta mm. Korinttolaiskirjeet ja Heprealaiskirjeen<br />
(1 991 -1 992). Ellei toisin mainita, Raamatun tekstinä on<br />
ollut vuoden 1 938 raamatunkäännös.<br />
Luentosarja oli mitoitettu maallikoille. Historialliset ja muut erikoistiedot<br />
oli sisällytetty monisteisiin. Siksi viittaukset alkukieleen<br />
on transkriboitu tavallisilla kirjaimilla lukemisen helpottamiseksi.<br />
Maailmantilanne on 20 vuoden aikana muuttunut jonkin verran,<br />
mutta mitäpä se merkitsee 2000 vuoden rinnalla. Olen jättänyt viittaukset<br />
maailman asioihin sellaisiksi kuin ne jäivät keväällä 1 993.<br />
<strong>Ilmestys</strong>kirja on nyt yhtä ajankohtainen kuin silloin. Sen perspektiivi<br />
kattaa koko Uuden liiton ajan ja sen yli iäisyyteen.<br />
Taivaallinen jumalanpalvelus ja autuaiden voittolaulu kaikuu tänne<br />
alas lohdutukseksemme. Vaatisi oman tutkimuksensa selvittää,<br />
miten paljon Ilmestyksen näyt ovat alkukirkosta asti vaikuttaneet liturgiaan<br />
ja virsirunouteen.<br />
Tässä ajassa Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla, vaan se<br />
on sisäisesti meissä. Silti se on koko planeetan olemassaoloa hallitseva<br />
voima, joka tulee nähtäväksi vasta kun Kristus tulee viimeisenä<br />
päivänä ja näemme sen Jerusalemin, joka on ylhäällä (Gal. 4:26).<br />
Lausun täten kiitokseni Suomen vapaa evankelisluterilaisen seurakuntaliiton<br />
hallitukselle, joka on tehnyt mahdolliseksi luentojen<br />
julkaisemisen kirjana. Erityisesti lausun kiitokseni Seppo Savolalle,<br />
joka on nähnyt suuren vaivan tekstin saattamiseksi painokuntoon.<br />
Hän on myös laatinut sisällysluettelon.<br />
Toivottavasti esitykseni ohjaa mielemme ja ajatuksemme täältä<br />
alhaalta siihen, mitä ylhäällä on.<br />
Jumalan sana ja Lutherin oppi ei katoa nyt eikä milloinkaan. Aamen!<br />
Tampereella 25.9.2011 Raimo Koski-Homi<br />
7
JOHDANTO<br />
Uuden testamentin viimeinen kirja, <strong>Johanneksen</strong> ilmestys, on lajissaan<br />
ainutlaatuinen. Se ei ole vain profeetallinen, vaan luonteeltaan<br />
apokalyptinen, tulevaisuuden tapahtumia kuvaannollisesti käsittelevä.<br />
Vastaavaa kuvailmaisua esiintyy Raamatussa vain eräillä Vanhan<br />
testamentin profeetoilla, kuten Jesajalla (luvuissa 2, 11 , 24-27, 35 ja<br />
58-66), Hesekielillä (luvuissa 38-48), Danielilla (kirjan loppuosassa)<br />
ja Sakarialla (luvuissa 11 -1 4). Muodollisesti esiintyy apokalyptista<br />
esitystapaa erilaisissa myöhäisjuutalaisissa ja gnostilaisissa apokalypseissa,<br />
mutta niiden sisältö ja rakenne poikkeavat ilmiselvästi<br />
Raamatun sisältämistä kuvailmestyksistä.<br />
<strong>Johanneksen</strong> ilmestys on erittäin ajankohtainen kirja meille lopun<br />
ajan kristityille. Se on ollut tärkeä, lohdullinen ja ajankohtainen kirja<br />
kaikkina aikoina Uuden liiton seurakunnalle. Se auttoi ja rohkaisi<br />
alusta asti marttyyrikirkkoa sen kärsimyksissä. Uskonpuhdistuksen<br />
kirkko löysi tämän lohdutuksen jälleen niin, että kirja koettiin suorastaan<br />
alkukirkon testamentiksi uskonpuhdistuksen kirkolle. Vainotut<br />
kristityt meidän aikanamme ovat yhä kokeneet samaa. Lopun lähestyessä<br />
meidän tulee hyödyntää kirjan lohduttava ja vahvistava<br />
sanoma sieluillemme parhaaksi.<br />
Mutta miten ymmärtää sen kuvailmaisut? Jotkin niistä Sanaan syventynyt<br />
kristitty ymmärtää ilman muuta, useimmat selittää kirja itse<br />
sanallisesti tai asiayhteyden avulla, mutta jotkin VT:n profeetoilta<br />
otetut kuvailmaisut vaativat vertailevaa tutkimusta ja selityksen etsimistä<br />
selvistä, suorasanaisista kohdista. On hyvä pitää koko ajan<br />
mielessä, että <strong>Ilmestys</strong>kirja ei sisällä outoja salaoppeja, jotka olisivat<br />
ristiriidassa muun Raamatun kanssa. Jokainen uskomme kannalta<br />
merkittävä asia sen kuvailmaisuissa on varmasti lausuttu selvin sanoin<br />
jossakin suorasanaisessa kohdassa ilman kuvaa.<br />
Esimerkiksi oppi Antikristuksesta on selitetty 2. Tess. 2 -kaltaisis-<br />
8
sa kohdissa, joiden valossa ymmärrämme Danielin ennustuksen sekä<br />
eräät niistä suoraan johtuvat <strong>Ilmestys</strong>kirjan kuvat. Näin ollen kirjan<br />
ymmärtäminen vaatii Raamatun selvien kohtien ja perusopetusten<br />
syvällistä tuntemista. <strong>Ilmestys</strong>kirja ei ole uskossa aloittelevia varten<br />
eikä se laske uskon varsinaista perustusta, vaan vahvistaa ja rohkaisee<br />
uskoa, joka jo on syntynyt evankeliumin selkeiden sanojen yksinkertaisesta<br />
vastaanottamisesta. Epäuskoinen järkeilijä ei voi ymmärtää<br />
<strong>Ilmestys</strong>kirjaa lainkaan, koska se on tulkittava hengellisesti<br />
(1 . Kor. 2:1 2-1 4). Sen kuvat aukeavat yksinkertaiselle uskolle, joka<br />
nojaa selviin uskonkohtiin ja on syventynyt Raamatun perusopetuksiin.<br />
Hurmahenki ei lähde näiden pohjalta, vaan ryntää suoraan Ilmestyksen<br />
kimppuun mielikuvituksen ja epäterveiden ajatusrakennelmien<br />
pohjalta. Molempia väärinkäyttäjiä vastaan historialliset<br />
uskonpuhdistuksen kirkot ovat asettaneet selvät selitysperiaatteet,<br />
jotka perustavat kaiken tulkinnan selviin kohtiin ja antavat niiden selittää<br />
kuvat yhteyksissään ja terveen kokonaiskuvan säilyttäen.<br />
<strong>Ilmestys</strong>kirjan lukijan tulee olla ensin Mooseksen lain syntiseksi<br />
osoittama, mutta profeettain ja apostolien evankeliumin Kristus-kalliolle<br />
nostama kristitty, joka on perehtynyt Raamatun selkeisiin perusoppeihin.<br />
Se aukeaa erityisesti niille, jotka ovat ristin alla oppineet<br />
kärsimään evankeliumin tähden. Sitäkin suuremmalla syyllä<br />
<strong>Ilmestys</strong>kirjan selittäminen onnistuu vasta sitten, kun on ensin perehdytty<br />
profeettain ja apostolien tärkeimpiin peruskirjoihin.<br />
Selittäjänkin on noustava puuhun tyvestä eikä latvasta. Jokaisen<br />
kristityn siis tulee astua Raamatun ilmoituksen pyramidin huipulle<br />
niitä portaita, jotka kulkevat Mooseksen, profeettain, evankelistojen<br />
ja apostolien kirjoitusten kautta. <strong>Ilmestys</strong>kirja päättää Jumalan ilmoitussanan<br />
tulevaisuuden näkymiin. Se on kuin pyramidin timanttikärki,<br />
joka hohtaa jo lohdullista taivaan valoa tänne alas taistelevan<br />
seurakunnan keskelle, mutta sen kirkkauden luo ei ole oikotietä, on<br />
vain Raamatun suorasanaisen ilmoituksen lihalle epämieluisat portaat.<br />
Muutoin liukastuu timantin pinnalta alas syvyyteen tai haavoittaa<br />
sielunsa sen neulanterävissä särmissä. Parhaankin selityksen ääressä<br />
on aina syytä muistaa, että täällä ymmärrämme ja profetoimme<br />
vain puolittain. Vasta kirkkaudessa tajuamme kaikki Raamatun syvyydet.<br />
9
Kirjan tekijä ja päällekirjoitus<br />
<strong>Ilmestys</strong>kirjan traditionaalinen päällekirjoitus on ”<strong>Johanneksen</strong> ilmestys”,<br />
jolla nimellä sen Raamatusta tunnemme. Joissakin käsikirjoituksissa<br />
(kuten 046) otsikko kuuluu ”Johannes teologin ilmestys”.<br />
Tämä kunnianimi (joka myöhemmin on kärsinyt saman inflaation<br />
kuin sana ”pastori”) annettiin alkukirkossa vain apostoli Johannekselle,<br />
ei kenellekään apostolien oppilaalle. Teologi on opettaja, joka<br />
puhuu Jumalan sanan mukaisesti jumalallisista asioista. Kirkko on<br />
alkuajoista asti pitänyt itsestään selvänä, että suuren Ilmestyksen näkijä<br />
oli apostoli Johannes. Historia vahvistaa, että hän siirtyi Jerusalemin<br />
hävityksen jälkeen Vähään Aasiaan, jossa hän toimi kuolemaansa<br />
asti (noin v:een 1 00, Trajanuksen kolmanteen hallitusvuoteen).<br />
Tiedetään myös, että v. 95 Domitianuksen vainon aikana<br />
hänet tuomittiin kuolemaan myrkyllä (kuten Sokrates aikoinaan),<br />
mutta hän tyhjensi myrkkymaljan vahingoittumatta. Silloin pelästyneet<br />
viranomaiset muuttivat kuolemantuomion karkoitukseksi pienelle<br />
Patmos-nimiselle kalliosaarelle Aigeian meressä. Sieltä hän vapautui<br />
pian Domitianuksen kuoltua. Koska tämä saari mainitaan<br />
jakeessa 1 :9, asia on ilmiselvä.<br />
Kukapa muu olisi ollut niin kaikkien tuntema kuin apostoli, että<br />
olisi voinut kirjoittaa seurakunnille pelkällä nimellä Johannes?<br />
Kuinka kukaan muu kuin Herran apostoli olisi voinut saada osakseen<br />
näin valtavia näkyjä? Kuitenkin jo varhaiskirkon aikana kolmannella<br />
vuosisadalla sekä harhaopettajat että <strong>Ilmestys</strong>kirjan viholliset<br />
hyökkäsivät kirjan aitoutta vastaan.<br />
Erään väärin ymmärretyn Papias-sitaatin takia, jossa Johannesta<br />
nimitettiin ”vanhimmaksi” (presbyteros), kuten hänen toisen ja kolmannen<br />
kirjeensä alussa, nämä sommittelivat tarinan ”presbyteeri<br />
Johanneksesta”, joka olisi myös nuo pienet kirjeet kirjoittanut.<br />
Vaikka tämä ei saavuttanutkaan laajaa hyväksymistä, uudemman<br />
ajan liberaaliteologit herättivät tämän teorian uudelleen henkiin, jopa<br />
omistaen tälle tuntemattomalle ”presbyteerille” kaikki <strong>Johanneksen</strong><br />
kirjoitukset evankeliumia myöten. Voimme jättää teorian omaan arvoonsa.<br />
1 0
Tarkkaan ottaen <strong>Ilmestys</strong>kirjan päällekirjoituksena kuitenkin on<br />
alussa oleva ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys”. Muuta päällekirjoitusta<br />
ei kirjassa voinut vielä olla silloin, kun Johannes toi sen Patmoksesta.<br />
Vasta sitten käsikirjoituksiin merkittiin päällekirjoitus ”<strong>Johanneksen</strong><br />
ilmestys”. Johannes selittää ilmestyksen alunperin olleen<br />
Jumalan antama ilmestys Kristukselle, joka sitten lähettämänsä enkelin<br />
avulla antoi <strong>Johanneksen</strong> nähdä nämä kuvat ja välittää näkemänsä<br />
seurakunnille. <strong>Ilmestys</strong>kirjaa on siis katseltava Kristuksesta<br />
käsin, Kristuksen silmin <strong>Johanneksen</strong> välityksellä.<br />
Kirjan rakenne ja jaottelu<br />
<strong>Ilmestys</strong>kirja koostuu lukuisista näyistä, joista monet jakautuvat sarjaan<br />
pienempiä osanäkyjä ja joihin saattaa liittyä erilaisia väliepisodeja<br />
ja lohdutusnäkyjä. Tutkijat ryhmittävät nämä varsin erilaisilla<br />
tavoilla. Mutta aivan silmiinpistävä perusjako on ensinnäkin helppo<br />
nähdä: johdannon (1 :1 -8) jälkeen seuraa kirjan kolme varsin erilaista<br />
pääosaa. Ensimmäinen pääosa käsittää Kristuksen ilmestymisen Patmoksessa<br />
ja Hänen sanelemansa kirjeet 7:lle seurakunnalle (luvut<br />
2-3). Toinen suuri pääosa (luvut 4-11 ) siirtää <strong>Johanneksen</strong> taivaan<br />
temppeliin seuraamaan kirkon kohtaloiden kirjakäärön avaamista ja<br />
sitä seuraavia pasuunoja, jotka päättyvät viimeiseen tuomioon. Sitten<br />
taas palataan alkuun ja näyttämö muuttuu kokonaan. Kolmas pääosa<br />
(1 2:1 -22:5) sisältää neljä tai viisi erilaista näkysikermää, joista monet<br />
jakaantuvat pieniin episodeihin. Lopuksi on koko kirjan päätös<br />
(22:6-21 ). Eräissä järjestelmissä luvut 20-22 muodostavat neljännen<br />
pääosan.<br />
Tämän ulkonaisen pääjaon rinnalla kulkee selittäjien suosima sisällöllinen<br />
jako 7 päänäkyyn. Luku 7 on <strong>Ilmestys</strong>kirjassa yleinen<br />
”täydellisyyden luku”, jota suositaan monin tavoin: 7 kirjettä 7 seurakunnalle,<br />
7 sinettiä, 7 pasuunaa, 7 näkyä luvuissa 1 2-1 4, 7 enkeliä<br />
ja 7 vihanmaljaa. Muita suosittuja lukuja ovat 3, 1 0 ja 1 2 kerrannaisineen.<br />
Tästä ns. lukumystiikasta puhutaan myöhemmin. Pientä<br />
vaihtelua on näiden 7 näyn erottamisessa: toiset pitävät sinetti- ja<br />
pasuunanäyt luvuissa 4-11 yhtenä valtavana päänäkynä ja erottavat<br />
luvun 20 kuudenneksi päänäyksi, kun taas toiset katsovat tasapainoi-<br />
1 1
semmaksi jakaa toisen pääosan näkyjen kaksoissarja kahdeksi näyksi<br />
ja liittävät luvun 20 seuraavien lukujen kanssa seitsemänteen näkyyn.<br />
Lukeudun jälkimmäiseen ryhmään.<br />
Perusteena näiden näkyjen erottamiselle on se, että kussakin niistä<br />
tarkastellaan koko Uuden liiton seurakunnan historiaa alusta loppuun<br />
saakka eri näkökulmista. Ne ovat siis rinnakkaisia eivätkä peräkkäistä,<br />
sillä samat apostolien kirjoista tutut elementit kertaantuvat<br />
kaikissa suorastaan saman kaavan mukaan. Jos tämä pidetään mielessä,<br />
<strong>Ilmestys</strong>kirja avautuu helposti ja on kaikkien harjaantuneiden<br />
lukijain ymmärrettävissä, kun taas eräiden reformoitujen hurmahenkien<br />
yritys kasata näyt peräkkäisiksi tapahtumiksi johtavat mielivaltaiseen<br />
sekasotkuun, jossa samoja tapahtumia joudutaan moninkertaistamaan<br />
ja kirjan ymmärtäminen tulee varsin työlääksi, jopa se<br />
muuttuu käsittämättömäksi. Sitä vastoin vanhat historialliset reformoidut<br />
ja baptistit selittävät <strong>Ilmestys</strong>kirjaa aivan samoista peruslähtökohdista<br />
kuin luterilaisetkin, sillä eihän eskatologia ole ollut erottamassa<br />
historiallisia kirkkoja toisistaan. Katolinen ja ortodoksinen<br />
eskatologia ei alunperin myöskään oleellisesti poikennut protestanttisesta.<br />
Paavilaisetkin hyväksyivät Augsburgin tunnustuksen 1 7. uskonkohdan<br />
”Kristuksen tuomiolle tulo”. Eskatologia oli 1 700-luvulle<br />
saakka eräitä kiihkohenkisiä lahkoja lukuun ottamatta koko<br />
kristikuntaa yhdistävä tekijä, joka käy ilmi kaikkien historiallisten<br />
kirkkokuntien, jopa baptistien ja mennoniittainkin virallisista oppitunnustuksista.<br />
Erilaisia selitysmalleja<br />
Luterilainen kirkko edellyttää yhteyden perustaksi kaikkien uskonkohtien<br />
yksinkertaista uskomista suoraan Jumalan selvästä sanasta,<br />
mutta termien, määritelmien, jaottelujen ja tulkintojen kohdalla se on<br />
aina ollut ymmärtävä ja joustava. Eksegeeseistä ei sen piirissä kiistellä,<br />
kunhan ne vain ovat uskon analogian mukaisia eivätkä vaikuta<br />
opin sisältöön. Oppineet väitelkööt niistä akateemisella tasolla. <strong>Ilmestys</strong>kirjassa<br />
on myös useita vaikeaselkoisia kohtia, joihin saattaa<br />
olla tarjolla useita uskon analogian mukaisia selityksiä, kuten ensimmäinen<br />
sinetti ja 1 0. luvun enkeli ynnä muut vastaavat. Luterilainen<br />
1 2
selittäjä tietää kuitenkin, ettei <strong>Ilmestys</strong>kirja sisällä eikä voi sisältää<br />
mitään muualla Raamatussa olevien selvien kohtien vastaisia uusia<br />
oppeja. Kuvakieli ei kätke salatietoa, vaan pitää ainoastaan ulkopuolisilta<br />
ja epäuskoisilta salassa kirkon arvokkaimmat aarteet.<br />
Maailmanlaajassa mittakaavassa kaikki kristilliset yhteisöt huomioon<br />
ottaen <strong>Ilmestys</strong>kirjan tulkinnassa esiintyy neljä perusvirtausta,<br />
joita ei tosin aina viljellä puhtaaksi. Ne ovat seuraavat:<br />
1 ) Preteristinen eli aikahistoriallinen tulkinta etsii kaiken aikaa<br />
tulkintaa <strong>Johanneksen</strong> omasta ajasta ja alkuperäisten saajaseurakuntien<br />
ympäristöstä. Näkyjen toteutumista etsitään Jerusalemin hävityksen<br />
ja Rooman valtakunnan tuhon (v. 476) välisestä ajasta. Preterististä<br />
tulkintaa esiintyy jo vanhan kirkon aikana Aleksandrian<br />
koulukunnassa, mutta varsinaisen preteristisen selitysmallin loi jesuiitta<br />
Ribera 1 600-luvulla. Se on liberaaliteologian suosima nykyään<br />
ja äärimmäiset preteristit pyrkivät sijoittamaan <strong>Ilmestys</strong>kirjan 30<br />
vuotta aikaisemmaksi keisari Neron (Domitius) aikaan (tosin näin<br />
myös esim. Nikolainen, vaikkei ollutkaan ääripreteristi). Konservatiiviset<br />
teologit eivät juuri tätä tulkintaa harrasta. Poikkeuksena esim.<br />
baptisti McDowell, joka ei sitä tosin viljele puhtaaksi.<br />
2) Historiallinen koulukunta etsii <strong>Ilmestys</strong>kirjan kuvien täyttymystä<br />
historian tapahtumista, eritoten kirkon historiasta. Luther ja<br />
vanhat luterilaiset opettajat edustavat kirkkohistoriallista tulkintaa<br />
parhaimmillaan. Mutta puhtaaksi viljeltynä metodi äärimmillään<br />
johtaa kirkkohistorian soveltamiseen sellaiseenkin, mikä on kuvakehystä,<br />
ylihistoriallista tai ammoin tapahtunutta. Levottomina aikoina<br />
on <strong>Ilmestys</strong>kirjasta etsitty viittauksia Napoleoniin, Hitleriin,<br />
Mussoliniin ja muihin diktaattoreihin. Esimerkiksi v. 1 809 Ruotsin<br />
kuningas Kustaa IV Aadolf, jolle ääripietistinen hovikappalainen oli<br />
uskotellut Napoleonin olevan <strong>Ilmestys</strong>kirjan peto, menetti sekä Suomen<br />
Venäjälle että lopulta kruununsa Bernadotten suvulle.<br />
3) Futuristinen tulkintamalli pyrkii sijoittamaan <strong>Ilmestys</strong>kirjan<br />
pääosan näyt kaukaiseen tulevaisuuteen ja etsii puhtaasti kuvaannollisiinkin<br />
asioihin hyperkirjaimellisia selityksiä. Äärimmilleen tämä<br />
malli on kehitetty ns. dispensationalismissa, jonka Plymouthin veljet<br />
(Darby, Blackstone, Scofield, jne.) keksivät 1 820-luvulla ja jota hurmahenkiset<br />
lahkot ovat tällä vuosisadalla levittäneet laajalle. Tämän<br />
1 3
mallin mukaan <strong>Ilmestys</strong>kirja ei oikeastaan ole hyödyksi nykyiselle<br />
kirkolle, koska se toteutuu vasta historian viimeisinä hetkinä. Tri<br />
Saarnivaara on kirjassaan ”Harmageddon” onnistuneesti torjunut<br />
dispensationalistien harhat, jotka kumoavat useita kristillisiä uskonkohtia,<br />
vaikka Saarnivaaran omat selitykset eivät aina sitten osu<br />
kohdalleen, jopa joskus vievät ojasta allikkoon.<br />
4) Idealistinen tulkintamalli näkee <strong>Ilmestys</strong>kirjan kuvissa kautta<br />
kirkon historian esiintyviä yleisiä perusaatteita ja virtauksia. Puhtaaksi<br />
viljeltynä tämä koulukunta tekee kaikista esityksistä pelkkiä<br />
symboleja. Tämä on nykyään laajalle levinnyt konservatiivisiinkin<br />
piireihin. Hyvää tulkintatavassa on näkyjen rinnakkaisuudesta ja<br />
draamallisesta esitystavasta kiinni pitäminen, mutta helposti symboliikka<br />
voidaan sekin viedä yksipuolisuuksiin ja tällöin kirjan lohdullinen<br />
merkitys alkuseurakunnille, marttyyrikirkolle ja uskonpuhdistukselle<br />
hämärtyy.<br />
Luterilainen eksegeesi ei viljele puhtaaksi mitään näistä, vaan soveltaa<br />
<strong>Ilmestys</strong>kirjaan samaa historiallis-kieliopillista tulkintaa kuin<br />
muuhunkin Raamatun profetiaan. Alkuperäisten saajaseurakuntien<br />
tarpeet ja kirkkohistorian tapahtumien merkitys tunnustetaan, mutta<br />
samalla pidetään esillä ajan päätös ja Kristuksen toinen tuleminen.<br />
Kirjan rinnakkaisnäyt ja draamallinen rakenne hyväksytään, mutta<br />
symboleja ei jätetä pelkkien historian trendien ja kalpeiden aatteiden<br />
tasolle.<br />
Kirjan johdanto (1 :1 -8)<br />
1 . Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle,<br />
näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen<br />
hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle,<br />
2. joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen<br />
Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt.<br />
Alkuperäinen kirjan luonteen ilmaiseva päällekirjoitus on ”Jeesuksen<br />
Kristuksen ilmestys”. ”<strong>Ilmestys</strong>” (apokalypsis) tarkoittaa sananmukaisesti<br />
”verhon poistamista”, jolloin verhon takana oleva salaisuus<br />
paljastuu nähtäväksi. Sitten sanaa ruvettiin käyttämään myös<br />
kirjasta, joka raottaa tulevaisuuden verhoa. Kaikki ilmoitus ihmisille<br />
on tapahtunut Pojan kautta, joka on tosi Jumala ja tuntee kaikki tie-<br />
1 4
don aarteet. Mutta kun Hän tuli ihmiseksi, Hän on Voideltu Messias<br />
eli Kristus, ja ihmisluontonsa puolesta Hän sai Jumalalta tämän ilmestyksen,<br />
ei itseään varten, vaan näyttääkseen elävän Jumalan ja<br />
Kristuksen palvelijoille, siis kristityille, mitä pian ”täytyy” (dei) tapahtua.<br />
Mitä Jumala on määrännyt majesteetissaan, se tapahtuu.<br />
”Pian” (en takhei) merkitsee, että ilmestyksen sisältö alkoi heti toteutua<br />
ja toteutuu <strong>Johanneksen</strong> päivistä loppuun asti. Koko kirkon<br />
historia on osa tätä täyttymystä, eivät vain lopun tapahtumat.<br />
Jakeen 2 mukaan tämän ilmestyksen Kristus antoi sitten <strong>Johanneksen</strong><br />
nähtäväksi ja lähetti tätä tarkoitusta varten enkelin (ns. angelus<br />
interpres, kuten Danielilla ja Sakarialla). Tämä selittävä enkeli<br />
”selitti” (eseemanen) näyn Johannekselle. Kreikan seemainoo merkitsee<br />
”merkeillä selittämistä”, ei vain ilmoittamista tai tiedoksi antamista.<br />
Enkeli selitti siis asiat näyttämällä vertauskuvallisilla ”merkeillä”<br />
(seemeia) tulevaisuuden asiat, koska Johannes ei olisi voinut<br />
niitä suorasanaisesti ymmärtää. Johannes ”on todistanut” tämän näkemänsä<br />
perusteella. Aoristi emartyreeseen osoittaa <strong>Johanneksen</strong><br />
tehneen sen tässä kirjassa niin, että todistus pysyy muuttumattomana<br />
voimassa kautta historian. Siksi käännös ”todistaa” menettelee, mutta<br />
sanoja ”tässä” tai ”nyt” ei alkutekstissä ole. Johannes todistaa Jumalan<br />
sanan, jota siis myös <strong>Ilmestys</strong>kirja on, ja ”Jeesuksen Kristuksen<br />
todistuksen” (martyria), evankeliumin. ”Todistus” on VT:n<br />
kielessä evankeliumin vastineena lain vastakohtana. Kaiken sen pääsisältönä,<br />
mitä Johannes näki, on siis Jeesuksen evankeliumi, armon<br />
sana, joka yksin tekee meistä kristittyjä ja jonka kohtaloita maailmassa<br />
<strong>Ilmestys</strong>kirja kuvaa.<br />
3. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian<br />
sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika<br />
on lähellä!<br />
Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat. Puhutulla ja kirjoitetulla<br />
sanalla on tietysti aivan sama voima ja vaikutus, mikä on<br />
Raamatussa itsestään selvää. Mutta jatko osoittaa, että apostoli on<br />
ajatellut ensisijaisesti saajaseurakuntia, joiden edessä joku pastoreista<br />
luki julki kirjan sisällön. Profetia piti lukea kaikille kristityille (ei<br />
vain muutamille edistyneille), jotta he pitäisivät kaiken, mitä kirjaan<br />
1 5
oli kirjoitettu, sillä sen sisältö oli heti toteutuva asia kerrallaan. ”Aika<br />
on lähellä” osoittaa, että Kristuksen paluuta voi odottaa millä hetkellä<br />
tahansa. Me vain emme sitä tiedä ennakolta.<br />
4. Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha<br />
häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä<br />
hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, 5. ja Jeesukselta<br />
Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten<br />
esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä<br />
rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä 6. ja<br />
tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen,<br />
hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Aamen.<br />
Vasta pitkän päällekirjoituksen ja siihen kuuluvien selitysten jälkeen<br />
seuraa <strong>Johanneksen</strong> oma tervehdys niille seurakunnille, jotka kirjan<br />
saivat. Aasia tarkoitti Vähän-Aasian länsiosaa, joka muodosti Rooman<br />
provinssin Aasia. Tervehdys on tyypillinen apostolin tervehdys.<br />
Armo ja rauha ovat evankeliumin tärkeimmät aarteet. Armo on Jumalan<br />
sydämessä oleva laupias mieliala kurjaa syntistä kohtaan. Kun<br />
armonvälineet tuovat ja julistavat sen meille, syntyy usko syntien<br />
anteeksiantamukseen ja se antaa omantunnon rauhan ja luo sitten<br />
rauhan mielialan kristittyjen kesken. Armo ja rauha ovat lahja kolmiyhteiseltä<br />
Jumalalta.<br />
Erikoinen on tapa, jolla Jumalaa kuvataan: Hän, ”joka on ja joka<br />
oli ja joka tuleva on”. Johannes poikkeaa tässä tavanomaisesta kreikan<br />
kieliopista. Apo-prepositiota ei seuraakaan genetiivi, kuten jatkossa,<br />
vaan artikkelilla on varustettu nominatiivi, ja koska menneen<br />
ajan partisiippi puuttuu, sen tilalla on ho een. Taipumaton ryhmä<br />
vastaa siis VT:n muuttumatonta ja taipumatonta Jahve-nimeä, jonka<br />
lausumista ääneen juutalaisuus pyrki välttämään. Apostolin seurakunnat<br />
hyvin tajusivat ilmaisun merkityksen. Se ei ole kielivirhe,<br />
vaan tahallinen tehokeino muutoin hyvää kreikkaa käyttävältä apostolilta.<br />
Pyhän Hengen kuvaaminen ”7:nä henkenä” viittaa toiseen näkyyn<br />
(4:5). Se puolestaan perustuu Jesajan kirjassa olevaan Pyhän Hengen<br />
seitsenkertaiseen kuvaukseen (Jes. 11 :2). Pyhän Hengen lahjat ovat<br />
niin moninaiset, että Hän niissä esiintyy 7:nä, vaikka onkin yksi persoona.<br />
Meille ei ole enempää ilmoitettu tästä Pyhän Hengen salape-<br />
1 6
äisestä seitsenykseydestä. Jeesus Kristus on armon ja rauhan antajana<br />
uskollinen evankeliumin todistaja. Hän on kuolleitten esikoinen<br />
kuoleman voittajana ja ensimmäisenä ylösnousseena. Hänen kuolemansa<br />
on meidän elämämme. Hän on maan kuningasten hallitsija,<br />
koska kaikki valta taivaassa ja maan päällä on Hänelle annettu ihmisluonnon<br />
puolesta (Matt. 28:20). Tämä kaikkivaltias Vapahtaja rakastaa<br />
meitä jatkuvasti. Hän on verellään päästänyt meidät synneistämme,<br />
sillä Kristuksen täytetty työ toi yleisen armahduksen<br />
ihmiskunnalle. Sitä evankeliumi nyt kuuluttaa. Käsikirjoitukset hajoavat<br />
tässä kahtia: toisissa on ”päästänyt” (lysanti), toisissa taas<br />
”pessyt” (lousanti), siis kreikassa vain yhden kirjaimen ero. Vanhat<br />
käännökset suosivat jälkimmäistä (textus receptuksen mukaisesti).<br />
Itse asiaan ei lukutapa vaikuta. Jae 6 esittää Vapahtajan työn hyödyn<br />
Häneen uskoville: heidät Hän on tehnyt kuningaskunnakseen, jota<br />
Hän armon valtakunnassaan hallitsee ja jossa he samalla ovat Herran<br />
alikuninkaita ja hengellisiä pappeja (1 . Piet. 2:9). Kirkko on siis Uuden<br />
liiton Israel, pyhä heimo ja omaisuuskansa. Kaikki kristityt palvelevat<br />
Jumalaa ja Isää hengellisillä uhreilla, jotka Kristuksen tähden<br />
ovat Jumalalle mieluisia. Uskovilla on kaikki, epäuskoisilla ei<br />
mitään. Kristus saa kaiken kunnian aina ja ikuisesti, samoin kuuluu<br />
Hänelle kaikki voima ja valta.<br />
7. Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet,<br />
niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat<br />
hänen tullessansa. Totisesti, aamen.<br />
Jae 7 sisältää kirjan teeman: Kristus tulee takaisin pilvissä lupauksensa<br />
mukaisesti (Ap. t. 1 :11 ). Hän tulee kaikkien nähden, nähtävällä<br />
tavalla, ei salassa tai huomaamatta. Kaikkien silmät saavat nähdä<br />
Hänet, niidenkin, jotka Hänet lävistivät. Tämä edellyttää kaikkien<br />
kuolleitten, myös Kristuksen vihollisten ja ristiinnaulitsijain, ylösnousemusta<br />
tuomiolle. Epäuskoisetkin saavat kauhukseen nähdä sokaisevan<br />
kirkkauden keskellä Tuomarin saapumisen. Se on siis ainutkertainen<br />
hetki, joka panee ihmiskunnan ja tämän koko universumin<br />
historialle loppupisteen.<br />
Kaikki epäuskoiset vaikeroivat Hänen tullessaan, sillä armonaika<br />
loppuu. Kun ihmiset ovat laskeneet kaiken tulevaisuutensa ajallisen<br />
1 7
ja maallisen varaan, on tuomiopäivä, viimeinen päivä, koko heidän<br />
väärän toivonsa karmea loppu. Kristuksen ilmestyminen tuomarina<br />
osoittaa heille – tosin liian myöhään – että Kristuksen sana oli totta,<br />
mutta he eivät sitä ajoissa uskoneet. Tämä kirjan teema ei ole kuvakieltä,<br />
vaan suora ilmoitussana, joka pitää yhtä kaiken sen kanssa,<br />
mitä Raamattu muutenkin opettaa selvissä sanoissaan Kristuksen takaisintulosta<br />
ja viimeisen päivän tuomiosta.<br />
8. ”Minä olen A ja O”, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka<br />
tuleva on, Kaikkivaltias.<br />
Kolmiyhteinen Jumala itse vahvistaa tämän ilmoituksen ja koko kirjan<br />
teemoineen lausumalla Johannekselle: ”Minä olen A ja O.” Se<br />
tarkoittaa alkua ja loppua, kuten eräät käsikirjoitukset selitykseksi lisäävätkin.<br />
Kreikan kirjaimistossa A (alfa) oli ensimmäinen kirjain ja<br />
O (omega) viimeinen. Jumala on siis iankaikkinen Kaikkivaltias, joka<br />
on kaiken alussa luonut ja lopussa hävittää vanhan luomakunnan<br />
luoden kaiken uudeksi. Tässä esiintyy jälleen tuo taipumaton ilmaisu<br />
”joka on ja joka oli ja joka tuleva on” Jahven vastikkeena. Johannes<br />
ei siis ole ilmaisua keksinyt omasta päästään, vaan saanut sen Herralta<br />
ilmoituksen mukana.<br />
Seuraavassa jakeessa 9 Johannes kertoo karkoituksestaan Patmokselle<br />
ja kuvaa sitten ensimmäistä näkyään, valtavaa Kristus-näkyä.<br />
1 8
ILMESTYSKIRJAN ENSIMMÄINEN PÄÄOSA<br />
1 Ensimmäinen näky:<br />
Kristuksen kirjeet seitsemälle seurakunnalle (1 :9-<br />
3:22)<br />
1 .1 Kristus-näky (1 :9-20)<br />
Ensimmäinen näky muodostaa kirjan ensimmäisen pääosan ja sisältää<br />
Kristus-näyn sekä Herran itse sanelemat kirjeet 7:lle Vähän<br />
Aasian seurakunnalle.<br />
9. Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen<br />
osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa,<br />
minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden<br />
saaressa, jonka nimi on Patmos. 1 0. Minä olin hengessä Herran<br />
päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikään kuin pasuunan äänen,<br />
Johannes selostaa tilanteen lyhyesti. Apostoli tunnustautuu kristittyjen<br />
veljeksi, koska kaikki kristityt ovat kristittyjä uskon kautta, eikä<br />
apostoli pelastu itse ohi Kristuksen ja armon. Hänellä on myös osallisuus<br />
samaan kristityn taisteluun ja kärsimyksiin kuin seurakuntalaisillaan.<br />
Karkotus Patmos-saarelle tapahtui v. 95 kuolemantuomion<br />
epäonnistuttua. Syynä oli Jumalan sana ja Jeesuksen ”todistus”<br />
(evankeliumi), joita Johannes sekä itse uskoi että julisti toisille. Jumalan<br />
sanaa hän ilmeisesti myös oli tutkimassa karkotuspaikassaan<br />
tuona sunnuntaiaamuna, jolloin hän yht’äkkiä oli Hengessä (iso H on<br />
paikallaan, koska kyseessä ei ollut mikä tahansa henki, ei myöskään<br />
hänen oma henkensä, jota kiihkohenget usein luulevat Pyhäksi Hengeksi).<br />
Jokainen kristitty vaeltaa Hengessä, Hengen yhteydessä<br />
evankeliumin ja sakramenttien kautta, mutta tässä Johannes tarkoittaa<br />
erityistä Hengen vaikutusta, jossa apostoli sai nähdä ja kuulla tai-<br />
1 9
vaallista opetusta. Tällainen Hengen johtama tila, jota usein nimitetään<br />
ekstaasiksi (on varottava sanan yleisiä sivumerkityksiä), oli<br />
apostoleillakin suhteellisen harvoin.<br />
”Herran päivä” ei tietenkään ole tuomiopäivä (hee heemera tou<br />
Kyriou), vaan Herralle omistettu päivä (hee kyriakee heemera), viikon<br />
ensimmäinen päivä eli sunnuntai. Kleemens käyttää ilmaisua<br />
sunnuntaista kirjeessään korinttolaisille v. 95. ”Herran päivä” oli alkukirkon<br />
yksimielisesti käyttämä nimitys, ja kristittyjen kokoontuminen<br />
oli apostolisen tavan mukaan alusta asti sunnuntaina, kuten<br />
Ap. t. ja 1 . Kor. 1 6:1 osoittavat. Kristillinen sunnuntain vietto on siis<br />
apostolinen tapa, joka alkuajoista asti omaksuttiin kristillisessä vapaudessa.<br />
Mutta sunnuntain nimeäminen Herralle omistetuksi päiväksi<br />
ei johdu vain ylösnousseen Jeesuksen ilmestyksistä, vaan sillä<br />
oli myös uskontunnustuksen luonne. Keisari Domitianuksen aikana,<br />
jolloin Johannes oli Patmos-saarella, lauantain valtiollinen vietto<br />
”keisarin päivänä” oli jo vakiintunut ja kun vielä juutalaiset viettivät<br />
Vanhan liiton sapattia lauantaina, oli kristillinen sunnuntai vastalause<br />
molemmille.<br />
1 1 . joka sanoi: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle<br />
seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan<br />
ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan.” 1 2. Ja minä käännyin<br />
katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin<br />
seitsemän kultaista lampunjalkaa, 1 3. ja lampunjalkain keskellä Ihmisen<br />
Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan<br />
kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. 1 4. Ja hänen päänsä ja hiuksensa<br />
olivat valkoiset niin kuin valkoinen villa, niin kuin lumi, ja hänen<br />
silmänsä niin kuin tulen liekki; 1 5. hänen jalkansa olivat ahjossa<br />
hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niin<br />
kuin paljojen vetten pauhina. 1 6. Ja hänellä oli oikeassa kädessään<br />
seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä<br />
miekka, ja hänen kasvonsa olivat niin kuin aurinko, kun se täydeltä<br />
terältä paistaa.<br />
Johannes kuuli takaansa äänen, joka oli valtava ja tuli pasuunan kaltaisena<br />
pauhaavana voimana sanoen: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja<br />
lähetä niille seitsemälle seurakunnalle”. Sitten ääni luetteli nämä<br />
seurakunnat. Kun Johannes kääntyi katsomaan äänen lausujaa, hän<br />
koki taivaallisen kirkkauden läsnäolon. Ensin hän huomasi 7 kultais-<br />
20
ta ”lampun- tai kynttilänjalkaa” (lykhnia), joiden keskellä oli Ihmisen<br />
Pojan muotoinen (Dan. 7:1 3), siis Kristus kirkastetussa hahmossaan.<br />
Pitkäliepeinen viitta kuuluu Hänen ylimmäispapilliseen virkaansa,<br />
kultainen vyö on osoitus Hänen kuninkaallisesta virastaan.<br />
Hän ei lähesty täällä armonajassa syntistä tuomarin hahmossaan,<br />
vaan sovittajana, välimiehenä, joka on armollinen. Silti Hän on kirkastetussa<br />
hahmossaan pelottava vihollisilleen, kuten mahtavan voittajan<br />
jalkojen loiste osoittaa. Hänen katseensa on kuin tulen liekki ja<br />
Hänen kasvojensa piirteet osoittavat Hänen jumalallisen luontonsa ja<br />
majesteettinsa, joka on sama kuin Danielin näyssä Isän kuvauksessa,<br />
jossa Isää sanotaan Vanhaikäiseksi (Dan. 7). Jeesuksen persoonan<br />
ihmeellisyys käy näystä ilmi. Hänen kirkkautensa kuvaamiseen ei<br />
tahdo löytyä sopivia sanoja. Täytyy tyytyä vertauskuviin, kuten täydeltä<br />
terältä paistava aurinko tai ahjossa kiiltävä valkohehkuinen<br />
vaski (sana khalkolibanos esiintyy vain tässä ja jakeessa 2:1 8). Erityinen<br />
piirre on vielä kaksiteräinen miekka, joka välkähtelee Kristuksen<br />
suusta Hänen puhuessaan. Se on tuttu raamatullinen symboli:<br />
Jumalan sana, jota Jeesus ihmisluonnossaankin puhuu. Hän on siis<br />
tosi Jumala kaikessa majesteetissaan. Jumalan sanan ohella Herran<br />
Kristuksen profeetalliseen virkaan viittaavat myös 7 tähteä Hänen<br />
kädessään. Ne selittyvät edempänä.<br />
1 7. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen<br />
jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen:<br />
”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, 1 8. ja minä<br />
elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti,<br />
ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.<br />
Kirkastetun Herran näkeminen oli niin hirmuinen kokemus, että Johannes<br />
kaatui maahan ikään kuin kuolleena, aivan kuten Saulus Damaskon<br />
tiellä. Näin kävi jopa Jeesuksen rakkaimmalle opetuslapselle,<br />
joka viimeisellä aterialla oli levännyt Vapahtajan rintaa vasten.<br />
Paljaan majesteetin näkeminen on suorastaan kuolettavaa ihmiselle,<br />
sillä täällä tarvitsemme armonvälineiden verhon voidaksemme olla<br />
Jumalan kanssa tekemisissä. Tässä ei ollut myöskään kysymys unesta<br />
tai näystä, jollaisia apostoleilla tavallisesti oli, vaan Kristus oli<br />
ruumiillisesti läsnä <strong>Johanneksen</strong> luona Patmoksessa. Sen osoittaa<br />
myös tapa, jolla Kristus suorastaan fyysisesti panee kätensä Johan-<br />
21
neksen päälle virvoittaen hänet elämään ja antaen hänen katsella näkyä<br />
sokaistumatta. Vapahtaja puhuu nyt lohdullisesti: ”Älä pelkää! ”<br />
Niinhän Raamattu usein evankeliumin yhteydessä kehottaa rohkaistakseen<br />
kuulemaan ja uskomaan Jumalan Sanan. Jeesus perustelee<br />
armollista läsnäoloaan: ”Minä olen (Jahve) ensimmäinen ja viimeinen”,<br />
siis kaiken alku ja lopunkin jälkeen iankaikkisesti oleva. ”Minä<br />
elän”, niin kuin Hän, jolla on elämä itsessänsä. Vaikka Hän oli todella<br />
kuollut ristillä syntiemme sovitukseksi, Hän on noussut<br />
kuolleista ja elää nyt ikuisesti. Ylösnousseena Hänellä on ”kuoleman<br />
ja tuonelan” avaimet. Hän siis kuolettaa ja tekee eläväksi, Hän sulkee<br />
kadotukseen tai päästää ihmisen vapaaksi. Tätä ei muuta se tosiasia,<br />
että seurakunnalle on annettu avainten valta täällä ajassa. Se<br />
ei ole kuitenkaan ihmisten mielivalta, vaan julistajat ovat velvolliset<br />
käyttämään sitä Kristuksen tahdon mukaisesti. He ovat vain renkejä,<br />
jotka käyttävät isännän avaimia, mutta isäntä ei ole niitä jättänyt pois<br />
omistuksestaan. ”Kuolema ja tuonela” on <strong>Ilmestys</strong>kirjalle ominainen<br />
kaksoisilmaus. ”Haadees” (tuonela) saattoi tarkoittaa VT:n sheol-sanan<br />
vastineena (LXX = Septuaginta) hautaa, mutta yleensä se UT:n<br />
kielessä merkitsee vaivan paikkaa, jossa kadotetut ovat ennen ylösnousemusta.<br />
Sanapari voitaisiin siis kääntää ”kuolema ja kadotus”<br />
tai ”kuolema ja helvetti”, kuten vanhassa käännöksessä. Haadees ei<br />
siis UT:ssa ole pakanallisessa merkityksessä ”kuolleitten olinpaikka<br />
yleensä”, vaan kadotettujen sielujen tila. Kristukseen uskova on jo<br />
täällä siirtynyt kuolemasta elämään eikä joudu Haadeeseen, vaan<br />
taivaaseen Kristuksen luo eli paratiisiin. Sen takaa päästön avain jo<br />
täällä uskoville.<br />
1 9. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen<br />
on tapahtuva. 20. Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka<br />
näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan<br />
salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän<br />
seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne<br />
seitsemän seurakuntaa.”<br />
<strong>Johanneksen</strong> piti kirjoittaa kirjaan, mitä näki. Hän oli siis ekstaasista<br />
huolimatta täysissä ruumiin ja sielun voimissa, hänellä oli saaressa<br />
mukana pergamenttia ja kirjoitusvälineet, ja näin hän saattoi kirjoittaa<br />
näyt muistiin sitä mukaa kuin näki ne. Useat kirjan maininnat tu-<br />
22
kevat tätä. Koko kirja piti lähettää niille seurakunnille, jotka Kristus<br />
mainitsi, ei vain pelkkiä kirjeitä. Kaikki viittaa siis siihen, että Johannes<br />
kirjoitti ensimmäisen luvun 1 ähetteeksi ennen kuin Jeesus<br />
saneli seuraavissa luvuissa olevat kirjeet. Kirjoituskäsky sisältää<br />
myös koko kirjaa koskevan painotuksen: mitä näet ja mitä on ja mitä<br />
pian tulee tapahtumaan. <strong>Johanneksen</strong> ei siis vain pitänyt selostaa näkemäänsä,<br />
vaan hänen oli kuvattava, mitä kristikunnalla nyt jo on ja<br />
mitkä sen kohtalot ovat Kristuksen paluuseen saakka. Näyt siis lähtevät<br />
tilanteesta, jossa seurakunnat ovat apostolin aikana, ja toteutuvat<br />
sitten välittömästi kirkon historiassa. Vapahtaja selittää myös<br />
näyn rekvisiitan merkityksen: 7 lampunjalkaa ovat nuo 7 seurakuntaa,<br />
ja 7 tähteä Kristuksen kädessä merkitsevät niiden kunkin enkeliä.<br />
Enkeli on perusmerkitykseltään ”sanansaattaja” myös ihmisistä<br />
käytettynä. Ei tietenkään ole puhe suojelusenkeleistä, sillä taivaallisille<br />
henkiolennoille ei tarvitse kirjoittaa kirjeitä maan päällä. Kysymys<br />
on siitä seurakunnan saarnaviran hoitajasta, jolla on vastuu koko<br />
paikallisseurakunnan sielunhoidosta. Paimen eli kaitsija<br />
(episkopos = piispa) oli myös presbyteerien veljellinen sielunhoitaja,<br />
mutta muutoin ei piispaa vielä mielletty itseoikeutetusti saarnaviran<br />
hoitajien esimieheksi, vaan hänet valittiin heidän keskuudestaan vastuuta<br />
kantamaan. Vasta toisella vuosisadalla alkaa muodostua varhaiskirkon<br />
monarkkinen piispuus. Paikallisseurakunnat olivat itsenäisiä<br />
eikä niiden piispojen yläpuolella pitkään aikaan ollut ketään.<br />
Vain apostoli Johannes nautti kaikissa seurakunnissa apostolinviran<br />
tuomaa kunnioitusta. Huomaamme tästä kaksi seikkaa: 1 ) Kukin<br />
paikallisseurakunta on Jumalan seurakunta paikkakunnallaan, sitä<br />
edustaa Pyhän Hengen kynttilänjalka, sillä Herra on oikean seurakunnan<br />
koonnut puhtaalla evankeliumilla ja väärentämättömillä<br />
sakramenteilla. Sitä vastoin vääräoppiset kirkot ja lahkot ovat ihmisten<br />
aikaansaannosta. Herra itse kulkee seurakuntien keskellä ja voi<br />
sysätä kynttilänjalan nurin, jos seurakunta ei noudata Herransa sanaa.<br />
2) Oikein kutsutut julistajat ovat Pyhän Hengen asettamia<br />
(Ap. t. 20:28) ja heidän tulee hoitaa omaa laumaansa. Kirkon Herra<br />
itse pitää evankeliumin julistajia suojaavassa kädessään. Voi sitä, joka<br />
kajoaa yksinkertaisimpaankin presbyteeriin niin kauan kuin hän<br />
pysyy puhtaassa opissa ja hoitaa sakramentit huolella Kristuksen<br />
23
opetuksen mukaan! Sellainen ihminen joutuu vastaamaan Kristuksen<br />
edessä teostaan. Kristus kulkee elävänä Vapahtajana seurakuntien<br />
keskellä halliten kirkkoaan Jumalan sanalla. Hän myös välittää julistajistaan<br />
ja huolehtii siitä, miten he julistavat.<br />
Näyn jatkona ovat sitten kirjeet, jotka Jeesus itse saneli kullekin<br />
seurakunnalle. Kirjeissä on tietty peruskoostumus, jonka mukaan<br />
kussakin kirjeessä on nähtävissä 7 osaa: 1 ) käsky kirjoittaa, 2) kirjeen<br />
lähettäjän ”esittely” jollakin Kristus-näyn osakuvalla, 3) kiitos,<br />
4) moite, 5) kehotus, 6) kutsu kuulla, mitä Henki puhuu ja 7) lupaus.<br />
Osat 1 ja 2 ovat aina kirjeen alussa ja osat 6 ja 7 kirjeen lopussa.<br />
Osien 3-7 järjestys kuitenkin vaihtelee eri kirjeissä. Erityinen poikkeus<br />
on, että kirjeestä Smyrnan seurakunnalle puuttuu kokonaan<br />
moite ja kirjeestä Laodikean seurakunnalle puuttuu kiitos. Jeesus<br />
tarkastelee kunkin seurakunnan sisäistä ja ulkoista tilaa – seurakunnan<br />
tarpeen mukaisesti – kirjeessä mainitun ja Kristus-näystä ”otetun”<br />
ominaisuuden valossa.<br />
1 .2 Kirje Efeson seurakunnalle (2:1 -7)<br />
”1 . Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, joka pitää<br />
niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee<br />
niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä:<br />
Kristus vetoaa asemaansa seurakunnan elävänä Herrana ja kaiken<br />
saarnaviran alkulähteenä sekä varjelijana, kun hän osoittaa kirjeensä<br />
Efeson seurakunnan kaitsijalle, seurakunnan edustajalle. Efeso oli<br />
seurakunnista ensimmäinen, koska se oli niistä suurin ja apostoli <strong>Johanneksen</strong><br />
toimipaikka. Efeso oli Rooman valtakunnan neljänneksi<br />
suurin kaupunki, tärkeä kauppakeskus ja satamakaupunki, jolla oli<br />
laaja paikallinen itsehallinto, kuten Luukkaan kuvauksestakin Apostolien<br />
teoissa ilmenee. Se oli valtakunnallinen keskuspaikka, jossa<br />
Rooman loisto ja mahti näkyi kaikkialla. Mutta se oli myös epäjumalien,<br />
erityisesti Artemiin, palvonnan keskus kuuluisine temppeleineen.<br />
Miten vaikeata olikaan apostolien juurruttaa evankeliumi tämän<br />
kansainvälisen metropolin ilmaston keskelle! Kuitenkin näin oli<br />
käynyt. Efesosta tuli myöhemmin edelleen tärkeä kirkolliskokousten<br />
paikka ja idän kirkon keskus, vaikka Konstantinopoli veikin 300-lu-<br />
24
vulta lähtien sen johtoaseman.<br />
2. Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja<br />
ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä<br />
apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi;<br />
3. ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut<br />
kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.<br />
Kristus tietää, miten seurakunta on toiminut ja millainen paimen sillä<br />
on. Hän antaa tunnustusta sen työstä ja vaivannäöstä, samoin kuin<br />
siitä, ettei seurakunta voi sietää pahoja (julkijumalattomia ja harhaoppisia).<br />
Väärät opettajat ja valheapostolit seurakunta oli uskollisesti<br />
torjunut. Se oli myös ollut kärsivällinen ja ottanut vastaan paljon<br />
vainoa eri tahoilta. Olihan Efeson seurakunta siihen aikaan koko<br />
kristikunnan voimakeskus. Ensin oli Paavali tehnyt siellä hedelmällistä<br />
työtä yli kolme vuotta ja kouluttanut päteviä pastoreita niin, että<br />
koko Aasian maakunta oli saanut kuulla Herran sanan. Tuskin mikään<br />
muu Rooman provinssi Kyprosta lukuun ottamatta oli niin perusteellisesti<br />
kristinuskon hapattama. Sitten oli Timoteus jatkanut<br />
apostolin työtä, kunnes Johannes oli sinne asettunut Jerusalemin hävityksen<br />
jälkeen ja toiminut maakunnan hyväksi neljännesvuosisadan.<br />
Tämä suurkaupunki oli maakunnan keskus ja myös kirkon hengellisen<br />
elämän keskus. Kunpa ihmiset osaisivatkin arvostaa samaa<br />
kuin Kristus: opin puhtautta, opillista selkeyttä ja tinkimätöntä pysymistä<br />
Jumalan sanassa ja kristillistä kärsivällisyyttä ahdistuksissa.<br />
4. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen<br />
rakkautesi. 5. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus,<br />
ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun<br />
tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee<br />
parannusta. 6. Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja,<br />
joita myös minä vihaan.<br />
Kuitenkin Kristuksella oli jotakin tätä ulkonaisesti kukoistavaa ja<br />
opillisesti moitteetonta seurakuntaa vastaan. Se on hylännyt ensimmäisen<br />
rakkautensa, tuon palavan rakkauden Jeesukseen ja Hänen<br />
armoonsa. Ei enää iloittu armahdetun syntisen ilolla, vaan oli vajottu<br />
itsetyytyväiseen saavutetun hurskauden tilaan. Jos lain ja evankeliumin<br />
ero alkaa sydämissä hämärtyä, jos usko muuttuu kristillisten<br />
velvollisuuksien suorittamiseksi, jos väärä oppikin torjutaan vain<br />
25
velvollisuuden tunnosta tai oikeassa olemisen ilosta, silloin on vaarassa<br />
joutua Efeson syntiin: ensimmäisen rakkauden hylkäämiseen.<br />
Jos rakkaus puuttuu, toiminta saa kylmän ja ulkonaisen leiman. Siksi<br />
tästä on syytä heti tehdä parannus ja palata takaisin kurjan syntisen<br />
paikalle ryövärin armoa vastaanottamaan. Silloin tulevat taas ensimmäiset<br />
teot esiin: ilo armosta, rakkaus Jeesukseen, pyhä into Hänen<br />
puhtaan sanansa puolesta ja kaiken pahan inhoaminen evankeliumin<br />
tähden. Silloin eksyttäjät torjutaan pyhällä kiivaudella, mutta heitä<br />
ojennetaan rakkaudesta sieluihin. Ensimmäinen rakkaus on niin tärkeä,<br />
ettei seurakunta voi ilman sitä loppuun asti pysyä oikealla tiellä.<br />
Itsetyytyväisyys johtaa farisealaiseen mieleen, armon tilalle tulee<br />
lakihurskaus, töitten vanhurskaus ja ulkonaiset suoritukset. Vaikka<br />
ihmiset ylistäisivät tällaista seurakuntaa mallikristittyinä, Jeesus itse<br />
näkee sydänten todellisen tilan. Kaikki lankeemus opissa ja elämässä<br />
alkaa ensimmäisen rakkauden jättämisestä. Efesossa oli tuo vaarallinen<br />
kehitys alkamassa. Ellei piispa ja seurakunta tee parannusta tässä<br />
asiassa, Jeesus uhkaa työntää seurakunnan kynttilänjalan pois paikoiltaan.<br />
Vaikka ensi vuosisatoina seurakunta yrittikin ottaa varteen<br />
kirjeen opetuksen, aikaa myöten hengellinen kuolema levisi ja kun<br />
Efeso rappeutui ja tuhoutui, meni seurakunta sen mukana. Sen kynttilänjalka<br />
sysättiin paikaltaan. Kaupunki on raunioina ja evankeliumin<br />
tilalla on islamin puolikuu. Näin voi käydä minkä hyvänsä seurakunnan,<br />
ellei se tee parannusta. Jeesus lykkäsi Efeson kohdalla<br />
vielä tuomion kauas tulevaisuuteen. Eräänä syynä oli sen into nikolaiittain<br />
tekoja vastaan. Tuo lahko oli libertinistinen, ts. harjoitti karkeita<br />
syntejä. Muutoin siitä tiedetään kovin vähän. Sen perusti Nikolaus<br />
niminen harhaopettaja 70-luvulla. Häntä ei saa sekoittaa Ap. t. 6<br />
mainittuun samannimiseen diakoniin, joka tuolloin oli jo kuollut.<br />
7. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.<br />
Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan<br />
paratiisissa.’<br />
Kirkon Herra kutsuu jokaista, jolla on korva, kuulemaan Pyhän Hengen<br />
ilmoitusta seurakunnille. Efeson saama kehotus koskee siis<br />
kaikkia seurakuntia aikojen loppuun asti. Tämä sana toistuu myös<br />
kaikissa kirjeissä. Samoin on kaikkina aikoina voimassa Kristuksen<br />
26
lupaus: Joka voittaa – siis uskon taistelun täällä – saa syödä elämän<br />
puusta, joka on Jumalan paratiisissa, iankaikkisessa kirkkaudessa.<br />
Uskossa loppuun asti Jumalan armon kautta kestävä saavuttaa iankaikkisen<br />
elämän taivaassa, uskon päämäärän.<br />
1 .3 Kirje Smyrnan seurakunnalle (2:8-1 1 )<br />
8. Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo ensimmäinen<br />
ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään:<br />
Smyrna on nykyisin turkkilaiselta nimeltään Izmir, mutta kautta historiansa<br />
kaupunki on ollut kreikkalaisen kulttuuripiirin osa. Se sijaitsee<br />
syvän lahden poukamassa noin 56 km muinaisesta Efesosta pohjoiseen.<br />
Kaupunki syntyi jo 3000-luvulla eKr. ja oli aiolialaisten<br />
asuttama, kunnes joonialaiset valtasivat sen 688 eKr. He rakensivat<br />
kaupungin uudelleen ja tekivät siitä kauniin kulttuurikaupungin, jossa<br />
Homeroksen väitettiin syntyneen. Se oli yhä tärkeä kauppapaikka<br />
ja Rooman vallan keskus. Erityisesti se oli keisarin palvonnan keskuspaikka,<br />
puhumattakaan lukuisista epäjumalien temppeleistä. Seurakunnan<br />
syntyvaiheita ei tunneta. Evankeliumi ennätti sinne jo Paavalin<br />
aikana Efesosta käsin, mutta pienen seurakunnan järjestäytynyt<br />
toiminta alkoi varsinaisesti vasta apostoli <strong>Johanneksen</strong> tultua Vähään<br />
Aasiaan. Seurakunnalla oli hyvä piispa, jota ei kirjeessä lainkaan<br />
moitita. Siellä <strong>Johanneksen</strong> ja Ignatioksen oppilas, piispa Polykarpus<br />
kärsi marttyyrikuoleman v. 1 55. Vaikka Turkki valtasi<br />
kaupungin takaisin v. 1 922, siellä edelleen kolmannes väestöstä kuuluu<br />
kristillisiin kirkkoihin. Smyrnan kynttilänjalkaa ei siis ole sysätty<br />
paikoiltaan, kuten Efeson.<br />
9. Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – sinä olet kuitenkin<br />
rikas – ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia,<br />
eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga.<br />
Jeesus vetoaa siihen, että Hän on ensimmäinen ja viimeinen (1 :1 7-<br />
1 8). Hän oli kuollut ja elää edelleen. Tämä on lohdutus ahdistetulle<br />
pikku seurakunnalle, joka oli aina kuoleman vaarassa, koska viranomaiset<br />
saattoivat tulla vaatimaan sen jäseniltä suitsutuksen polttamista<br />
keisarin kuvan edessä. Jos sen teki, sai kansallisesta kuuliaisuudesta<br />
todistuksen ja eli sen jälkeen turvassa, mutta tällainen<br />
27
epäjumalanpalvelus merkitsi Kristuksen kieltämistä. Kristitty voi<br />
yhä joutua tunnustustilanteeseen päältä katsoen harmittomalta näyttävänkin<br />
asian vuoksi, jos siihen osallistumalla luopuu Kristuksesta.<br />
Juutalaiset olivat vapautettuja uhraamisesta, heillä oli ”religio licita”<br />
(luvallinen uskonto), mutta vihassa kristittyjä kohtaan epäuskoiset<br />
juutalaiset ilmiantoivat (jopa maksusta) kristittyjä viranomaisille<br />
saadakseen evankeliumin tukahdutetuksi. Monet kiivaimmista olivat<br />
lisäksi käännynnäisiä pakanoista juutalaisiksi.<br />
Jeesus toteaa epäuskoisista juutalaisista, että he sanovat olevansa<br />
juutalaisia, eivätkä ole. Oikeita juutalaisia ovat Kristukseen uskovat,<br />
Messiaan vastaanottaneet. Kautta Raamatun kulkee ajatus, että Israelin<br />
uskova jäännös on lopun ajan eli Uuden liiton ajan tosi Israel,<br />
johon sitten pakanuudesta kääntyneet liitetään, oksastetaan jaloon<br />
öljypuuhun. Joka ei sitä Profeettaa (Jeesusta) kuule, hänet hävitetään<br />
kansastansa (5. Moos. 1 8:1 9, 4. Moos. 9:1 3, 5. Moos. 28:6,25 jne.)<br />
Tosi Israel onkin uskova Siion (Jes. 28:1 6, 1 0:24, 51 :1 6, Jer. 31 :7,<br />
31 -34 jne.), uskova jäännös (Jer. 3:1 2, Room. 9:27 jne.). Epäuskoiset<br />
eivät siis enää ole juutalaisia (Room. 2:28-29), vaan hylätessään Jeesuksen<br />
ja jatkaessaan Vanhaa liittoa he ovat tätä harjoittaessaan saatanan<br />
synagooga, ei Jumalan. Näin Vapahtaja asian selvästi ilmaisee<br />
ja siihen meidän tulee tyytyä, sanokoot kiihkohenget mitä hyvänsä.<br />
1 0. Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä<br />
muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja<br />
teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen<br />
kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. 1 1 . Jolla<br />
on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka<br />
voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.’<br />
Jeesus rohkaisee seurakuntaa tulevien kärsimysten varalta. Evankeliumin<br />
vihollisten toiminta on itse asiassa perkeleen toimintaa. Joka<br />
teettää jotakin toisella, tekee sen itse. Muutamia perkele heittää viranomaisten<br />
välityksellä syyttömästi vankilaan. Vainoa kestää kymmenen<br />
päivää – tavanomainen ilmaus Kreikassa lyhyelle aikajaksolle,<br />
kuten englannin fortnight. Vainot tulivat monin paikoin tällaisina<br />
lyhyinä ryöppyinä, koska viranomaiset nopeasti kyllästyivät. Milloin<br />
Jeesuksen mainitsema lyhyt vaino toteutui ei ole lähemmin tiedossa,<br />
kumminkin se toteutui pian sen jälkeen kun seurakunta oli saanut<br />
28
TIETOJA KIRJAN TEKIJÄSTÄ<br />
"Pastori Raimo Koski-Homi on suorittanut teologisen loppututkinnon<br />
(TM) Helsingin Yliopiston Teologisessa tiedekunnassa saaden<br />
pro gradu -työstään erityispalkinnon. Hän opiskeli myös Oberurselin<br />
luterilaisessa teologisessa korkeakoulussa Saksassa.<br />
Koski-Homi vihittiin pastorinvirkaan Suomen tunnustuksellisessa<br />
luterilaisessa kirkossa. Palveltuaan siellä lyhyen ajan hän siirtyi Suomen<br />
evankelisluterilaisen kirkon virkaan, jossa joidenkin lyhyempien<br />
virkatointen jälkeen toimi Rauman evankelisluterilaisen seurakunnan<br />
kappalaisena eläkkeelle jäämiseensä asti.<br />
Nykyisin hän palvelee teologisena avustajana Suomen vapaa<br />
evankelisluterilaisessa seurakuntaliitossa, ollen jäsenenä Seurakuntaliiton<br />
Tampereen seurakunnassa. Hänet tunnetaan poikkeuksellisen<br />
syvällisesti teologiaan perehtyneenä, tunnustukselliseen luterilaisuuteen<br />
uskollisesti pitäytyvänä sananpalvelijana."<br />
Aulis Jalonen, pastori<br />
1 95
eesuksen Kristuksen seurakunnalleen rohkaisuksi antama profeetallinen<br />
kirja on läpi vuosisatojen ollut monien harhaavien selitysten<br />
kohteena. Sen kautta on Raamatun oman ilmoituksen mukaiseen<br />
kristilliseeen oppiin pyritty sisäänkirjoittamaan monia Kristuksen opin<br />
vastaisia tulkintoja. Luterilaisen raamatunselitysopin keskeinen ohje<br />
on selittää Raamattua Raamatulla, Kristus-keskeisesti, lähestyen monimutkaisia<br />
ja vaikeita asioita yksinkertaisista ja selvistä kohdista lähtien,<br />
Raamatun selkeän opin ja sen varaan rakentuvan uskon analogian<br />
mukaan. Tämä on ylipäätään mahdollista vain Pyhän Hengen valaisemalle<br />
Jumalan armolapselle. Alkukielten, Vanhan testa mentin profeettojen,<br />
sekä antiikin historian ja käsitemaailman tuntemus ovat niinikään<br />
välttämättömiä turvalliselle ja luotettavalle koko <strong>Ilmestys</strong>kirjan<br />
selittämiselle. Ilman noita edellytyksiä on ilmeisen mahdotonta kyetä<br />
ymmärtämään ja erottamaan kirjan runsas vertauskuvallinen kuvakieli<br />
sen suorasanaisesta, realistisesta kerronnasta.<br />
Raimo Koski-Homin selitys <strong>Johanneksen</strong> Ilmestykseen opastaa lukijansa<br />
katselemaan syntiemme sovitukseksi uhratun ja voittajana kuolleista<br />
nousseen Jumalan Karitsan ja hänen seurakuntansa voittokulkua<br />
avaten <strong>Ilmestys</strong>kirjaa Jumalan sanan omilla ”avaimilla”. Näin Uuden<br />
testamentin viimeinenkin kirja näyttäytyy lukijalle osana samaa turvallista<br />
Raamattua, jonka olemme oppineet tuntemaan jo Mooseksen,<br />
profeettojen ja kaikkien Herran apostolien välittämänä. Myös antiikin<br />
historian runsas tausta-aineisto avautuu kirjasta tavalliselle kristitylle<br />
ymmärrettävällä tavalla.<br />
Voidaan täydellä syyllä Jumalaa kiittäen sanoa, että olemme näin saaneet<br />
teologisen harvinaisuuden, perusteellisen ja selkeästi luterilaisen,<br />
Raamatun <strong>Ilmestys</strong>kirjan selitysteoksen.<br />
Seppo Salo, pastori<br />
ISBN 978 - 951 - 96935 - 6 - 9
Change language