Ihotautitutkimus kuin salapoliisi- tiedettä

■ TEKSTI: RITVA SIIKAMÄKI ■ KUVAT: MARJA-LEENA HUKKANEN
Ihotautitutkimus
kuin salapoliisitiedettä

Professori Annamari Ranki tutkijan ja lääkärin työstä:
Haasteellista ja kiehtovaa
Professori, ylilääkäri Annamari Ranki pitää tutkijan työtä etuoikeutena sekä korostaa kliinisen
työn ja tutkimuksen yhdistämistä. Ihotautitutkimus on kuin salapoliisityötä. Alan
laaja tutkimuskenttä tekee aiheesta erittäin mielenkiintoisen.
-
Keskeinen kysymys tutkijan
työssä on aina, mitä hyötyä
työstä on käytännössä. Tämä
nousee esiin varsinkin vaikeina hetkinä,
toteaa professori, ylilääkäri Annamari
Ranki kuvaillessaan tutkijan työn luonnetta.
Hänen toisena uravaihtoehtonaan
oli arkkitehdin ura. – Joskus ajattelen,
että arkkitehtina olisin varmaan voinut
jättää ainakin yhden kauniin talon jälkeeni.
Perimmäisenä tutkijan ja lääkärin
työssä on aito pyrkimys saada aikaan
sellaista, mistä olisi hyötyä ja helpotusta
potilaan elämään.
– Opiskelijoille olen korostanut, että
tutkijan työ on etuoikeus, vaikka se
on samalla henkisesti ja fyysisesti rankkaa.
Sairaala on siitä kiitollinen työympäristö,
että kollegoilta saa suurta tukea.
Ranki kertoo, että Iho- ja allergiasairaalan
päiväohjelmaan kuuluu palaveri,
jossa keskustellaan potilaiden hoidosta
ja tutkimukseen liittyvistä asioista. Se
tuo monesti vahvistusta omille näkemyksille
ja kokemusten vaihto on arvokasta.
KIPINÄ
TUTKIMUKSEEN
Pohtiessaan kaunista arkkitehtuuria
vastaavia saavutuksia tutkijana ja lääkärinä,
Ranki selostaa omaa tutkimustaan
ihmisen puolustusjärjestelmän ja immunologian
parissa. Kipinä siihen syttyi
varhain. Ranki aloitti tutkimustyön
jo opiskeluaikana. Hän korostaa innostavan
opettajahahmon merkitystä. Hänen
uransa kannalta tärkeä ja inspiroiva
opettaja oli dosentti Aaro Miettinen, jo-
ka kokosi opiskelijansa immunologian
kurssilla Haartmaninkadun kahvioon.
– Se oli vähän poikkeavaa silloin. Hän
kertoi hyvin innostavasti jännittäviä ja
uusia juttuja immunologiasta. Koin, että
tämä on tulevaisuuden haaste.
Väitöskirjassaan Ranki tutki ihmisen
immuunipuolustusjärjestelmän T- ja
B-lymfosyyttejä. Aineistona hän käytti
Lastenklinikan materiaalia. Tavoitteena
oli luoda uusia diagnostisia menetelmiä,
joilla tutkittaisiin pikkulasten immunopuutos-
ja vajavuustiloja. Oireina
oli epätavallisia, vakavia infektioita,
jotka ilmenivät atopian ja atooppisen
ihottuman kaltaisina iho-oireina, joillakin
hengitystie- ja ripulioireina. Tätä
menetelmäkehitystä Ranki pitää yhtenä
tärkeänä saavutuksenaan tutkijana.
– Koin, että pystyin olemaan hyödyksi
näille potilaille: kehitimme menetelmiä,
joilla saatoimme tyypittää heidän
T-solujensa alaluokat. Saimme selville,
millainen immuunivajavuus heillä oli,
vaikka siinä vaiheessa ei vielä ollut varsinaisia
hoitokeinoja.
Ranki kertoo, että hän erikoistui
ihotauteihin valmistuttuaan sattuman
kautta. Lastentauteihin keskittyminen
olisi kiinnostanut myös, mutta rankka
työ- ja päivystystahti epäilyttivät. Ihotautiklinikan
vuoden sijaisuuden jälkeen
Ranki jäi ihotautien alalle. Hän
on tutkinut ihotauteja immunologiselta
kannalta, mm. mitä muutoksia kudoksessa
tapahtuu ihon tulehdustiloissa.
– Monenlaista olen tutkinut tästä
näkökulmasta, mutta ei mitään vallan
mullistavaa ole löytynyt. Aina kuitenkin
jotakin uutta, esimerkiksi että pälvikaljun
hiustenlähdön syynä oli ns. luonnollisten
tappajasolujen ja T-lymfosyyttien
hyökkäys karvatuppea kohtaan.
HAASTEELLINEN
HI-VIRUS
– Kun HIV-epidemia alkoi, lähdin mukaan
tutkimaan asiaa. Iho- ja sukupuolitautien
erikoislääkäri Sirkka-Liisa
Valle tarvitsi immuunipuutosoireyhtymien
asiantuntijan tutkimuskumppaniksi.
Aluksi ei tiedetty, että kyseessä
oli viruksen aiheuttama sairaus. Haimme
Suomelta Akatemialta rahoitusta sinänsä
erikoisella hakemuksella: mukana
olivat kaikki mahdolliset bakteerit ja
virukset, joita oli tarkoitus tutkia. Rahoitus
saatiin ja tutkimus eteni hyvin.
Ranki toteaa, että Suomi oli ensimmäinen
Euroopan maa, joka sai tulokset.
Yhdysvaltalainen tutkija Robert Gallo
innostui suomalaisesta aineistosta oltuaana
luennoitsijana Sigrid Juselius
-symposiumissa. Hän tutki suomalaisten
potilaiden seeruminäytteet.
– Se oli tosi jännittävää, historiallista
aikaa. Aika eron takia tulokset tulivat
puhelimitse yleensä iltamyöhään: ”021
positiivinen, 022 negatiivinen”. Myöhemmin
saimme tulokset kirjeitse.
Ranki kertoo, että Yhdysvalloissa tutkimus
oli tuolloin eurooppalaisen tutkimuksen
edellä, vaikka Euroopassakin
etsittiin taudin aiheuttavaa retrovirusta.
Gallon vasta-ainetestin avulla voitiin
potilaan seerumista mitata, oliko
hänellä vasta-aineita HI-virusta vastaan.
– Sen jälkeen tutkimme aktiivisesti hivinfektiota.
Teimme monia alkuperäisha-
➔
I h o n A i k a 2 / 2 0 0 4 7

➔
vaintoja siitä, miten elimistö puolustautuu
virusta vastaan. Havaitsimme muun
muassa, että henkilö voi olla altistunut
virukselle, mutta ei ole saanut tartuntaa.
Elimistön T-lymfosyytit aktivoituivat ja
ilmeisesti kykenivät torjumaan infektion.
Nämä ja monet vastaavat havainnot
elimistön puolustusvasteesta ovat olleet
hyödyksi rokotteiden suunnittelussa ja
kehittelyssä.
– Jos kokonaisuutta tarkastelee, tärkeä
saavutus on, että olen kyennyt viemään
eteenpäin hiv-infektiotutkimusta.
Sehän kuuluu ihotautien ja allergologian
piiriin, vaikka erikoisalan nimeen ei
enää sisälly sukupuolitautien erikoisala.
Rankin mukaan ennen viruslääkityksen
keksimistä saattoi käydä niin, että
potilas tuli epämääräisten iho-oireiden
vuoksi lääkäriin taudin jo edettyä pitkälle.
Tällöin taustalta saattoi tulla ilmi
ikävämpi asia. Tällä infektiolla ei ole yhtä
tiettyä iho-oiretta, vaan monia, epätavallisen
vaikeita ja laajoja ilmenemismuotoja
iholla ja limakalvoilla. Ranki
painottaa, että tarvittaessa tulee potilaalle
kertoa kauniisti ja pelottelematta,
että nykypäivänä on poissuljettava
hiv-infektion mahdollisuus. – Iho- ja
limakalvo-oireet kertovat, että elimistön
oma puolustuskyky laskee. Bakteerit,
sienet ja virukset alkavat viihtyä iholla.
Tämä toimii vinkkinä, että pitäisi tutkia
tarkemmin.
UUSIA DIAGNOOSI-
MENETELMIÄ
Hoitamattomuudenkin
kustannukset
tutkittava
– Jos pohdin urani tieteellisiä merkkipaaluja,
niin tutkimusryhmällämme on
nyt erittäin mielenkiintoinen vaihe T-
solulymfooman tutkimuksessa. Palasin
nimittäin tutkimaan T-solulymfoomaa
kymmenisen vuotta sitten. Se on pahanlaatuinen,
melko harvinainen tauti,
joka on viime vuosikymmeninä yleistynyt
länsimaissa ja johon sairastutaan
yhä nuorempana. Nuorimmat potilaat
ovat kymmenvuotiaita, kertoo Ranki.
T-solulymfooman tekee mielenkiintoiseksi
erityisesti se, että siinä ihon
omat solut eivät muutu pahanlaatuisiksi,
vaan verenkierrossa olevat valkosolut
eli T-solulymfosyytit. Vielä ei tiedetä,
missä pahanlaatuinen muuntuminen
tapahtuu eikä tunneta sen syitä.
Rankin tutkimusryhmässä on vastikään
tehty geenilöytö, joka näyttäisi tarjoavan
myös diagnostisen keinon taudin
löytämiseksi.
– Kehitämme parhaillaan Tekesin
projektirahoituksella diagnoosimenetelmää,
jolla tauti voitaisiin todeta mahdollisimman
varhain. Jos tauti löydetään
ajoissa, potilaiden ennuste on hyvä.
Menetelmänkehityksestä toivotaan
konkreettista hyötyä. Pitkän tähtäimen
tavoitteena on kartoittaa geenin toiminta
siten, että jopa täsmähoitoa voitaisiin
ajatella.
– Mutta on hyvä muistaa, ettei tämä
geenimuutos ole periytyvä, vaan elinaikana
tapahtuva muutos. Yksi muutos ei
välttämättä aiheuta sairastumista, vaan
vasta useampi muutos, joita soluun kertyy,
kuten syövissä yleensä. T-solulymfoomien
syitä on Rankin mukaan etsitty
ultraviolettivalon, ulkoapäin tuleva
säteilyn ja kemikaalien vaikutuksesta,
mutta toistaiseksi ei ole saatu selvyyttä
asiaan.
IHON OMA
PUOLUSTUSMEKANISMI
Ranki kertoo, että viime aikoina on saatu
paljon uutta tietoa ihon puolustus- ja
uudistusmekanismeista. – Ihohan on elimistömme
suurin elin ja kohtaa ensimmäisenä
ulkoapäin tulevat aineet. Iholla
on synnynnäinen immuunivaste, joka ei
kohdistu mitään tiettyä virusta tai bakteerityyppiä
vastaan. Se torjuu mitä tahansa.
Ihon solut tuottavat mikrobeita
tuhoavia valkuaisaineita. Suomessa tätä
aihetta tutkitaan niukasti, mutta kansainvälisesti
kyllä laajalti. Ihon infektiothan
ovat keskeinen tautialue, josta emme
koskaan päässe eroon kokonaan.
TASOKASTA
TUTKIMUSTA
Suomalainen ihotautitutkimus on kansainvälisessä
vertailussa kärjessä. Ranki
kertoo vertailusta, jossa tarkasteltiin,
miten paljon suomalaista tutkimusta
on siteerattu ja miten laadukkaissa
kansainvälisissä julkaisuissa suomalaiset
alan tutkijat ovat julkaisseet. – Kyllä
voimme röyhistää rintaamme. Meillä on
hyvin tunnettua tutkimusta ja melkein
joka yliopistoklinikalla kansainväliseen
kärkeen kuuluvaa tutkimusta, kuten
allergologian, psoriasisgeenien ja kollageenitutkimus.
Nykyään me suomalaiset
tutkijat teemme tiiviisti yhteistyötä
mm. eurooppalaisten tutkijoiden kanssa.
Mukanaolo eurooppalaisessa hankkeessa
on kotimaisen rahoituksen hakemisessa
eduksi. Ranki pitää tutkijan
työn varjopuolena kuitenkin rahoituksen
ainaista epävarmuutta ja määräaikaisuutta.
– Vuosi-pari kerrallaan mennään
ja aina on kirjoitettava apurahahakemusta.
KÄYTÄNNÖNLÄHEISTÄ
KLIINISTÄ TYÖTÄ
Yksi tärkeä Rankin saavutus liittyy tutkimuksen
yhteiskunnalliseen puoleen.
Hän teki pontevasti töitä valtakunnallisen
kliinisen tutkijakoulun perustamiseksi
Suomeen. Se on toiminut nyt toista
vuotta. – Ideana on, että erikoistuva lääkäri
tekee jaksoittain kliinistä lääkärin
työtä ja tutkimustyötä, vaikkapa puolen
vuoden jaksoissa. Kliinisen työn ja tutkimuksen
limittäminen edistää käytännön
kannalta hyödyllisiä tutkimustuloksia
ja tekee työn mielekkäämmäksi.
Pelkkään tutkimukseen keskittyessä
saattaa näet olla vaikea hahmottaa tulosten
relevanssia käytännön työn ja potilaiden
kannalta, korostaa Ranki. Hän mainitsee,
että kliinisen työn ja tutkimuksen
yhdistämisen periaate on kirjattu myös
HUSin tutkimusstrategiaan. – Kyllä tutkimuksessa
tarvitaan kliinistä potilasmateriaalia,
jota voitaisiin kerätä vaikka
terveyskeskustasolla, jos terveyskeskuslääkärit
osallistuisivat eri alojen tutkijakouluihin
aktiivisesti. Potilaat ovat
yleensä hyvin innokkaita osallistumaan
tutkimuksiin, vaikka uudesta tiedosta ei
heille itselle vielä koituisi hyötyä.
8 I h o n A i k a 2 / 2 0 0 4

TARKKA HYVÄKSYNTÄ-
MENETTELY
Ranki katsoo uusien lääkkeiden hyväksyntämenettelyn
olevan hyvin huolellista
jo nyt, mutta käyvän koko ajan mutkikkaammaksi
ja vaativammaksi. – Hyvä
niin, sillä kyse on turvallisuudesta. Vain
lääkkeiden pitkäaikais- ja yhteisvaikutuksia
ei pystytä kattavasti varmistamaan.
Mittavat kliiniset kokeet ovat tietysti
merkittävä kustannus lääketehtaille
ja vaikuttavat lääkkeiden hintaan. Ranki
pitää tervetulleena, että lääkehyväksyntää
pyritään yhtenäistämään Euroopassa
ja Yhdysvalloissa. Muun muassa eurooppalaisten
ihotautiprofessorien yhteistyöelin,
European Dermatology Forum
(EDF), pyrkii edistämän asiaa alallaan.
Ranki mainitsee, että Suomeen saadaan
erikoisluvalla lääkkeitä, joilla
meillä ei ole vielä myyntilupaa, mutta
jotka on rekisteröity jossakin Euroopan
maassa. – Meillä lääkekorvauskäytäntö
tietysti vaikuttaa merkittävästi lääkkeiden
saatavuuteen. Kun valtion varoista
korvauksia maksetaan, vedotaan herkästi
rahapulaan. Päätöksentekoportaaseen
tarvitaan kuitenkin ehdottomasti
lisää tietoa, sillä ihotauteja ei edelleenkään
tunneta riittävästi.
Rankin mukaan nurjissa asenteissa on
yleensä kyse tiedonpuutteesta, ei suinkaan
pahantahtoisuudesta. Esimerkiksi
ihopotilaiden elämänlaatututkimukset
voivat parantaa tietämystä siitä, että
ihotaudit eivät ole ”vain” kosmeettista
haittaa, vaan vaikuttavat todella monitahoisesti
potilaan elämänlaatuun.
TARVITAAN
SELKEITÄ TILASTOJA
– On täysin ymmärrettävää, että poliitikkoihin
on vaikea vaikuttaa, ellei ole
esittää selkeitä tilastoja ja lukuja. Tosiasioihinhan
päätösten tulee perustua!
Ihotaudeista ei ole valitettavasti toistaiseksi
käytettävissä kattavaa ja luotettavaa
tilastotietoa. Ranki mainitsee, että
EDF on käynnistänyt epidemiologisen
selvitystyön ihotaudeista Euroopan tasolla.
Suomen ihotautilääkäriyhdistys
on myös perustanut työryhmän, joka
tekee yhteistyötä eurooppalaisen työryhmän
kanssa ja kokoaa tilastotietojen
ihotautien esiintyvyydestä.
Monenlaisia arvioita ihotautien määrästä
esiintyy, myöntää Ranki. Terveyskeskusten
keskivertoasiakaskunnassa
noin joka kolmas käynti liittyy iho- tai
limakalvo-ongelmiin, joten suhteellisen
yleisiä ne ovat. – Tautitilastojen ohella
tarvittaisiin kunnollisia kansantaloudellisia
ja terveystaloudellisia selvityksiä
kustannuksista, myös siitä mitä hoitamattomuuden
kulut ovat. Tällaisia selvityksiä
on onneksi tekeillä. Kokonaiskustannuksiin
tulisi laskea myös ihotaudeista
aiheutuvat sairauspoissaolot.
Monessa ammatissa on mahdoton olla
töissä kun iho on kutiava, punainen ja
hilsehtivä.
Rahasto
lastenhoidon
tueksi
UUSI TEKNIIKKA
DIAGNOOSIEN TUKENA
Hoidon tasapuolinen saatavuus terveydenhuollon
kustannussäästöpaineiden
keskellä huolestuttaa monia. Ihotautilääkäreiden
palveluja pyritään kuitenkin
tuomaan paremmin saataville telelääketieteen
keinoin. Iho- ja allergiasairaalan
teledermatologia on uusi toimintamuoto,
joka tukee lääkäreitä diagnoosin
tekemisessä. – Periaate on, että
potilaan ihomuutoksesta voidaan ottaa
terveyskeskuksessa digitaalikameralla
kuva, joka lähetetään ilman tunnistetietoja
sähköpostilla meille. Erikoislääkäri
katsoo sen ja antaa vastaukseksi joko
hoito- tai tutkimusohjeen taikka arvioi
tilanteen vaativan lähetteen meille. Vastaus
annetaan kolmen päivän sisällä.
Jotta palvelun käyttö on taloudellista
ja järkevää, etäisyyden tulee ylittää 70
kilometriä. Ranki huomauttaa, että kuvaamisessa
tarvitaan tarkkuutta ja taitoa.
Huonon kuvan kanssa ei ole taikatemppuja
tehtävissä. Teledermatologian
lisäksi yksittäisen lääkärin työtä ihotautien
parissa tukee myös ihotautilääkäriyhdistyksen
nettikeskustelupalsta, joka
toimii salasanan takana.
TARKAT SILMÄT
TARPEEN
– Jos ajatellaan millainen henkilö sopii
ihotautilääkäriksi, työssä tarvitaan värisilmää
ja tarkkaa hahmottamiskykyä.
Toki muistan, että minullakin kului varmaan
vuosi ennen kuin aloin erottaa yhtä
ihottumaa toisesta. Kaikki ihottumat
voivat näyttää aloittelevan ihotautilääkärin
silmissä samalta! Mutta kokenut ihotautilääkäri
heti näkee, kun potilas astuu
ovesta sisään, mikä on sairaus. Ei ihotautilääkäriksi
tullakaan kirjoista lukemalla,
vaan näkemällä ja kokemalla.
Potilaan kohtaamisen taito on ihotautilääkärille
keskeinen, painottaa Ranki.
Joskus potilas saattaa pitää nuorta
lääkäriä töykeänä, kun itse asiassa voi
olla kyse siitä, että lääkäri jännittää tilannetta.
– Hän ei ehkä osaa pehmeästi
ja mukavasti keskustella. Potilaat ovat
melkoisen vaativaisia nykyään. He etsivät
internetistä paljon tietoa ja ovat ajan
tasalla. Eivät he aina automaattisesti usko,
mitä lääkäri sanoo, mikä voi nuoria
kollegoita joskus häiritä. Paljon toki
punnitaan yhdessä potilaan kanssa valohoitoja
ja muita hoitoja sekä niiden
kustannuksia.
Ranki toteaa, että ihotaudit poikkeavat
vielä nykypäivänäkin muista lääketieteen
erikoisaloista, sillä iho ilmentää
niin montaa eri asiaa ja toimii vihjeenä
hyvin monesta muusta sairaudesta.
Ala onkin hiukan salapoliisitiedettä.
On muistettava selvittää, mikä voi olla
ihomuutoksen taustalla: ihossa näkyvät
esimerkiksi monet sisäelintoimintojen
häiriöt, alkaen kilpirauhastoiminnan
häiriöistä. Myös tämä näkökulma tekee
työstä erityisen kiinnostavaa.
RAHASTOSTA
APUA ARKEEN
– On myönnettävä, että uran ja perheen
yhteen sovittaminen ei ole ongelmatonta.
Uran alkuvaiheessa olin kuitenkin
onnellisessa tilanteessa kun väittelin ensin.
Erikoistuin samaan aikaan kun esikoinen
oli pieni. Silloin päivystyksissä
oli yhteensovittamista, mutta molempien
isovanhemmat ja sisarukset olivat
suurena apuna. Nyt kullanarvoinen on
pätevä lastenhoitaja, johon voi luottaa.
Ranki arvostaa suuresti kotiapulaisen ja
lastenhoitajan työtä.
– Kun tekee tätä omaa, henkisesti
vaativaa työtä ja pohtii jonkin potilaan
hoitoa tai tutkimusta, niin ei oikein samaan
aikaan voi miettiä, että millaiset
lapaset nyt pitäisi pukea. – Haluaisin
jättää jälkeeni rahaston, jolla tutkimustyötä
tekevät naiset voivat nimenomaan
palkata pätevän lastenhoitajan. Kyllä
tieteelliseen työhön aina rahoitusta löytyy,
mutta apurahat eivät riitä siihen, että
palkkaisi jonkun hoitamaan kotia ja
lapsia. Se on kuitenkin suuri helpotus ja
apu arjessa. ■
I h o n A i k a 2 / 2 0 0 4 9