4|2015
Mineralia_2015_4_net
Mineralia_2015_4_net
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
harvinaisia kivilajeja aivan samoin kuin<br />
läheisellä Hailuodon alueella. Kumpaankin<br />
alueeseen liittyy karkeamman<br />
aineksen, soran, kivettyneitä kerroksia<br />
eli konglomeraatteja. Niitä voi perustellusti<br />
pitää ventifaktin emäkivilajina.<br />
Suomen ensimmäiset ventifaktit<br />
löysi ja tunnisti GTK:n geologi Valto<br />
Veltheim 1960-luvulla, kun hän valmisteli<br />
väitöskirjaansa Perämeren pohjan<br />
ja sen rannikkoseudun pikkukivistä.<br />
Veltheim oli työskennellyt pitkään<br />
ulkomailla, joten harvinaiset kivien kulumamuodot<br />
olivat hänelle tuttuja.<br />
Veltheim oletti väitöskirjassaan näiden<br />
ventifaktien olevan paljon vanhempia<br />
kuin nykyiset maalajit. Hänen mukaansa<br />
ne olisivat peräisin ikivanhoista,<br />
mesoproterotsooisen aikakauden sedimenttikivien<br />
karkeammista kerroksista<br />
, konglomeraateista, joita esiintyy<br />
Perämeren pohjassa, Hailuodossa ja<br />
Muhoksen syvänteessä. Piehingin maaperässä<br />
on yksi rikkaimmista ventifaktien<br />
esiintymistä. Siellä ventifakteja on<br />
tavattu, ei vain irtokivinä, vaan myös<br />
kiinnittyneenä metamorfoitumattomiin<br />
konglomeraattilohkareisiin.<br />
Yli 1300–1200 miljoonaa vuotta<br />
sitten nykyinen Perämeren alue oli aika<br />
Oulunsalon ventifaktin pinnan fasettirakenne. Kun kiveä hieman kastellaan tai kevyesti öljytään, niin sen kolmiulotteinen muoto saadaan<br />
heijastuvassa valossa tarkkaan dokumentoitua. Kiven läpimitta 30 mm. Löytäjä: Marko Haapala. Kuvat: Kari A. Kinnunen.<br />
16 Kiviharrastajan Kuvalehti
Change language