Vesi – elämän lähde ja riitojen aihe Teemana ... - Suomen YK-liitto
Vesi – elämän lähde ja riitojen aihe Teemana ... - Suomen YK-liitto
Vesi – elämän lähde ja riitojen aihe Teemana ... - Suomen YK-liitto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Vesi</strong> <strong>–</strong> <strong>elämän</strong> <strong>lähde</strong> <strong>ja</strong> <strong>riitojen</strong> <strong>aihe</strong><br />
Kansainvälinen makean veden vuosi<br />
<strong>Vesi</strong>politiikkaa Lähi-Idässä<br />
Kyläläisten ääni vesihankkeissa<br />
<strong>Teemana</strong> Keski-Aasia,<br />
Kaukasia <strong>ja</strong> Afganistan<br />
Geopolitiikan kuuma alue<br />
Afganistan vuonna nolla<br />
EU <strong>ja</strong> Tšetšenia, Reino Paasilinnan haastattelu<br />
www.yk<strong>liitto</strong>.fi/maapyora
<strong>Vesi</strong> <strong>–</strong> tulevaisuuden polttoainetta ............................................. Jari Luodon pääkirjoitus .................. 3<br />
Sar<strong>ja</strong>kuva ........................................................................ Fabrizio Scarpati ......................... 3<br />
<strong>Teemana</strong> Keski-Aasia,<br />
Kaukasia <strong>ja</strong> Afganistan<br />
Kaukasia <strong>ja</strong> Keski-Aasia nousemassa geopolitiikan kuumaksi alueeksi ...... Mikko Palonkorpi ......................... 4<br />
Reino Paasilinna: EU toimii ihmisoikeuksien lipunkanta<strong>ja</strong>na ................. Tapio S. Linna ............................ 6<br />
Kolumni: ”Uhattuna: sanan vapaus <strong>ja</strong> oman kielen opetus” .................. Tytti Isohookana-Asunmaa ................ 6<br />
Afganistan vuonna nolla ........................................................ Pekka Haavisto ........................... 8<br />
Kulttuuri jää sodan <strong>ja</strong>lkoihin .................................................... Tapio S. Linna ........................... 10<br />
Afganistan valokuvien kautta ................................................... Tapio S. Linna ........................... 12<br />
<strong>Vesi</strong> <strong>–</strong> <strong>elämän</strong> <strong>lähde</strong> <strong>ja</strong> <strong>riitojen</strong> <strong>aihe</strong><br />
Kuva UN/Evan Schneider<br />
Kansainvälinen makean veden vuosi 2003 .................................... Rea Hoberg ............................. 14<br />
<strong>Vesi</strong>politiikkaa Lähi-idässä ..................................................... Birgit Krasilowsky ....................... 17<br />
<strong>Vesi</strong> <strong>–</strong> kaupankäyntiä vai perusturvaa? ........................................ Tapio S. Katko ........................... 20<br />
Likainen vesi on hil<strong>ja</strong>inen tappa<strong>ja</strong> .............................................. Mari Hakojärvi........................... 22<br />
Kyläläisten ääni kuuluu Nepalin vesihankkeessa .............................. Katri Kaitainen .......................... 24<br />
<strong>Vesi</strong> voi johtaa myös kiistoihin maasta ........................................ Tapio S. Linna ........................... 26<br />
Elokuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa .................................... Tapio S. Linna ........................... 26<br />
Kantaaottavaa elokuvaa ......................................................... Tapio S. Linna ........................... 27<br />
<strong>YK</strong> <strong>–</strong> Nykyhetki <strong>–</strong> taustaa <strong>ja</strong> tapahtumia <strong>YK</strong>: ssa<br />
Uusi alku kansainväliselle yhteistyölle ......................................... Tapio S. Linna ........................... 28<br />
Suomi haluaa demokratiaa kansainvälisiin suhteisiin ......................... Kirsi Hakala ............................. 29<br />
Kir<strong>ja</strong>esittely: <strong>Vesi</strong> vetää puoleensa ............................................. Kirsi Hakala ............................. 28<br />
Maailmankansalaisen kypsyyskoe<br />
Tunteella <strong>ja</strong> rakkaudella ......................................................... Kirsi Airaksinen ......................... 30<br />
Maailmankansalaisen kypsyyskoe vuonna 2002 .............................. Kirsi Airaksinen ......................... 31<br />
Maailmankansalaisen valtakunnalliset tunnustukset ................................................................... 31<br />
Challenge to Global Citizenship ................................................ Julie Cruchy ............................ 31<br />
2 Maailmanpyörä|1|2003
Fabrizio Scarpati<br />
Julkaisi<strong>ja</strong>: <strong>Suomen</strong> <strong>YK</strong>-<strong>liitto</strong> ry.<br />
Päätoimitta<strong>ja</strong>: Jari Luoto<br />
Toimitussihteeri: Tapio S. Linna<br />
Ulkoasu: Pekka Niemi, Olli Turunen<br />
Toimitusneuvosto: Jari Luoto, Kirsi Hakala,<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
Janne Hopsu, Katri Kaitainen,<br />
Päivi Penkkala-Arikka,<br />
Matti Remes <strong>ja</strong> Katri Kaitainen<br />
Tekijänimellä varustetut artikkelit edustavat<br />
yksinomaan kirjoittajiensa kantaa.<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>YK</strong>-<strong>liitto</strong><br />
osoite Unioninkatu 45 B<br />
00170 Helsinki<br />
puhelin (09) 135 1402<br />
(09) 135 1747<br />
faksi (09) 135 2173<br />
sähköposti toimisto@yk<strong>liitto</strong>.fi<br />
internet www.yk<strong>liitto</strong>.fi<br />
Lehden vuositilaus (4 numeroa) on 20 �.<br />
Postisiirtotilin nro 800017-414858<br />
Kir<strong>ja</strong>paino Oy Edita Ab<br />
ISSN 1455-8750<br />
Helsinki 2003<br />
Kulttuuri-, mielipide- <strong>ja</strong> tiedelehtien<br />
(Kultti) liiton jäsenlehti<br />
Kannen kuva UNEP/Rob Stimpson<br />
<strong>Vesi</strong> <strong>–</strong> tulevaisuuden<br />
polttoainetta<br />
Pääosaan tämän Maailmanpyörän artikkeleissa<br />
nousee puhdas vesi. Veden saatavuus on<br />
niin ilmeinen edellytys kunnon elinolosuhteiden<br />
ylläpitämiselle, että hyvinvointiyhteiskunnissa<br />
toimiva vesihuolto kuuluu itsestäänselvyyksiin.<br />
Maailmantalouden rattaat näyttävät olevan pitkälti<br />
öljyllä voidellut <strong>ja</strong> tämän raaka-aineen poliittis-taloudellinen<br />
merkitys nousee usein etu-alalle.<br />
Puhtaan veden saatavuus ei ole toistaiseksi noussut<br />
samaan asemaan, mutta tulevaisuus voi näyttää<br />
tässä suhteessa toisenlaiselta.<br />
Vain harvat maat ovat niin onnekkaassa asemassa<br />
kuin Suomi: meillä sekä vesivarojen riittävyys<br />
että veden laatu on <strong>YK</strong>: n tuoreen arvion mukaan<br />
maailman huippuluokkaa. Monissa muissa<br />
pitkälle kehittyneissäkin yhteiskunnissa joudutaan<br />
painiskelemaan merkittävien vesien suojeluun<br />
<strong>ja</strong> puhdistamiseen liittyvien haasteiden<br />
kanssa. Suuressa osassa maailmaa vesi on kir<strong>ja</strong>imellisesti<br />
<strong>elämän</strong> <strong>ja</strong> kuoleman kysymys.<br />
Maailmanlaajuisesti käyttöveden saatavuuden<br />
turvaaminen on ensimmäisiä kysymyksiä<br />
niin ruokahuollon kuin terveydenhoidon parantamisessa.<br />
Kaikki alkaa <strong>ja</strong> lopulta kiertyy puhtaaseen<br />
veteen. <strong>YK</strong> on tunnustanut puhtaan makean<br />
veden saatavuuden yhdeksi maailman keskeisimmistä<br />
kehitystavoitteista. Hyvinvoinnin parantamisen<br />
suurimpia esteitä onkin tilanne, jossa yli<br />
mil<strong>ja</strong>rdilta ihmiseltä puuttuu puhdas juomavesi<br />
<strong>ja</strong> jossa vielä suuremman joukon ulottumattomissa<br />
ovat edes tyydyttävät sanitaatiopalvelut.<br />
Maatalous nielee leijonanosan puhtaasta makeasta<br />
vedestä, joten vesivarojen suojeluun liittyvät<br />
kysymykset kiertyvät nopeasti myös kehitysmaiden<br />
pääelinkeinon harjoittamisen edellytyksiin<br />
<strong>ja</strong> muotoihin.<br />
<strong>YK</strong> varoittaa myös tilanteen edelleen heikkenemisestä:<br />
väestönkasvu on suurinta alueilla,<br />
joissa puhtaasta vedestä on pulaa <strong>ja</strong> vesihuollon<br />
järjestelmät ovat vain yksi merkittäviä investointe<strong>ja</strong><br />
odottava kohde. <strong>Vesi</strong>huoltoon liittyvät ongelmat<br />
eivät paikoin ole yksinkertaisia ratkaistavia<br />
edes teknisesti, mutta vielä haastavampia niistä<br />
tekevät vesivarojen käyttöön liittyvät poliittiset<br />
kiistat. Puhtaasta vedestä on jo pitkään arveltu<br />
muodostuvan tulevaisuuden polttoainetta <strong>–</strong> sotilaallisiin<br />
konflikteihin.<br />
Maailmanpyörän artikkelit valottavat hyvin<br />
myös sitä, kuinka puhtaan veden saanti kiertyy<br />
sekin erityisesti naisten <strong>ja</strong> lasten aseman parantamiseen.<br />
Lapset kärsivät eniten puhtaan veden<br />
puutteen <strong>aihe</strong>uttamista sairauksista <strong>ja</strong> aliravitsemuksesta.<br />
Naiset taas kantavat muiden arkisten<br />
<strong>elämän</strong>edellytysten ohella päävastuun vedenkin<br />
hankinnasta. Puhdas vesi on myös tasaarvoon<br />
liittyvä kysymys.<br />
Jari Luoto, päätoimitta<strong>ja</strong><br />
3
Kaukasia <strong>ja</strong> Keski-Aasia nousemassa geopolitiikan<br />
kuumaksi alueeksi Kuva<br />
Keski-Aasiaan katsotaan kuuluvan eri yhteyksissä<br />
hiukan eri alueita. Usein sellaisia maantieteellis-poliittisia<br />
käsitteitä, kuten Euraasia,<br />
Kaspianmeren alue tai Kaukasian alue käytetään<br />
rinnakkain, päällekkäin tai synonyymeinä Keski-Aasiasta.<br />
Vakiintuneimman maantieteellis-poliittiseen<br />
määritelmään mukaan Keski-Aasialla tarkoitetaan<br />
Kazakstanin, Uzbekistanin, Kirgisian, Turkmenistanin<br />
<strong>ja</strong> Tadžikistanin viiden entisen neuvostotasavallan<br />
muodostamaa itsenäisten valtioiden joukkoa.<br />
Kaukasiaan taas katsotaan kuuluviksi Armenia,<br />
Azerbaidžan <strong>ja</strong> Georgia, jotka ovat niin ikään<br />
itsenäisiä valtioita <strong>ja</strong> entisiä neuvostotasavalto<strong>ja</strong>.<br />
Tästä kolmikosta puhutaan usein Etelä-Kaukasiana,<br />
kun taas Pohjois-Kaukasia koostuu Venäjän<br />
federaatioon kuuluvista tasavalloista: Dagestan,<br />
Tšetšenia, Ingušetia, Pohjois-Ossetia, Kabardi-Balkaria,<br />
Karatšai-Tšerkessia <strong>ja</strong> Adygea.<br />
Kaukasian etniset konfliktit edelleen<br />
vailla poliittista ratkaisua<br />
Neuvostoliiton romahdus vuonna 1991 palautti<br />
Kaukasian <strong>ja</strong> Keski-Aasian geopoliittisten intohimojen<br />
keskipisteeseen vuosikymmenien<br />
tauon jälkeen.<br />
Neuvostovallan raudanlu<strong>ja</strong> ote piti kurissa ulkovaltojen<br />
aluetta koskeneen geopoliittisen spekulaation<br />
lisäksi etniset ristiriidat alueen eri kansallisuuksien<br />
välillä, joista osa periytyi a<strong>ja</strong>lta ennen<br />
neuvostovaltaa, kun taas osa oli totalitaristisen<br />
järjestelmän kansallisuuspolitiikan tuotetta.<br />
Synkkänä esimerkkinä tshetsheenien, inguushien<br />
<strong>ja</strong> useiden muiden Pohjois-Kaukasian<br />
kansallisuuksien pakkosiirto Kazakstaniin<br />
vuonna 1944, josta nämä pääsivät palaamaan<br />
vasta vuonna 1957.<br />
Muutama vuosi ennen neuvosto-sosialismin<br />
lopullista romahdusta azerit <strong>ja</strong> armenialaiset<br />
a<strong>ja</strong>utuivat vuonna 1988 veriseen sotaan<br />
Azerbaidžanin alueella si<strong>ja</strong>itsevan <strong>ja</strong> armenialaisten<br />
asuttaman Vuoristo-Karabahin hallinnasta.<br />
Jatkoa seurasi kiihtyvässä tahdissa. Abhasian<br />
<strong>ja</strong> Etelä-Ossetian irrottautumispyrkimykset Georgiasta<br />
johtivat puolestaan aseelliseen konfliktiin<br />
separatistien <strong>ja</strong> Georgian hallituksen joukkojen<br />
välillä vuonna 1992.<br />
Pohjois-Kaukasiassa osseettien <strong>ja</strong> inguushien<br />
välit kärjistyivät aseelliseksi yhteenotoksi vuoden<br />
1992 syksyllä. Viime vuosikymmenen puoleen väliin<br />
mennessä nämä konfliktit ovat vähitellen hiipuneet<br />
<strong>ja</strong> konfliktiosapuolien välille solmitut tulitauot<br />
ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta<br />
pitäneet.<br />
Tšetšenian konflikti poikkeaa jyrkästi edellä<br />
mainituista kriiseistä, koska siellä brutaali sota on<br />
jo toistamiseen leimahtunut väkivallan liekkiin.<br />
Presidentti Dzhohar Dudajev julisti Tšetšenian itsenäiseksi<br />
vuonna 1991, mutta vasta joulukuussa<br />
1994 Venäjä vyörytti asevoimansa suuressa mittakaavassa<br />
”palauttamaan perustuslaillinen järjestys<br />
tasavaltaan”, kuten Jeltsinin hallinnon argumentti<br />
silloin kuului.<br />
Lähes kaksi vuotta kestänyt raaka <strong>ja</strong> verinen<br />
sota Tšetšeniassa päättyi vasta, kun tshetsheenit<br />
onnistuivat yllätysoperaatiossa valtaamaan tasavallan<br />
pääkaupungin Groznyin venäläisiltä elokuussa<br />
1996. Sitä seuranneessa ns. Khasavyurtin<br />
rauhanprosessissa Venäjä tunnusti Tšetšenian de<br />
facto itsenäisyyden.<br />
Vuoden 1999 elokuussa Tšetšenian presidentti<br />
Ashlan Mashadovin auktoriteetti ei riittänyt estämään<br />
tasavallassaan operoivia <strong>ja</strong> Shamil Basajevin<br />
johtamien islamistien joukkojen hyökkäystä<br />
Tšetšenian naapuritasavaltaan Dagestaniin.<br />
Syyskuussa samana vuonna tapahtuneista<br />
kerrostaloräjäytyksistä Moskovassa <strong>ja</strong> pommiiskuista<br />
Etelä-Venäjällä syytettiin muitta mutkitta<br />
tshetsheenejä. Nämä tapahtumat antoivat Venäjälle<br />
verukkeen jo toiseen sotilaalliseen interventioon<br />
Tšetšenian alueelle Neuvostoliiton romahduksen<br />
jälkeen.<br />
Toinen Tšetšenian sota <strong>ja</strong>tkuu vaihtelevalla<br />
intensiteetillä jo neljättä vuotta, eikä poliittista<br />
tai sotilaallista ratkaisua kriisiin ole välittömässä<br />
näköpiirissä. Viimeisin yritys on Venäjän<br />
Tšetšeniassa 23.3. järjestämä kansanäänestys<br />
muun muassa tasavallan uudesta perustuslaista,<br />
jossa Tšetšenia pyritään palauttamaan takaisin<br />
Venäjän federaation yhteyteen.<br />
Vaikka yli 95% äänestäneistä oli uuden perustuslain<br />
kannalla <strong>ja</strong> äänestysprosentti (80 %) oli<br />
huomattavan korkea, niin kansanäänestyksen legitimiteetti<br />
on kyseenalaistettu useilta eri tahoilta<br />
<strong>ja</strong> aika näyttää tuoko uusi perustuslaki stabiliteettia<br />
sodan runtelemaan tasavaltaan.<br />
Tšetšeniaa lukuun ottamatta muihin Kaukasian<br />
alueen etnisiin konflikteihin on saatu solmittua<br />
tulitauko. Silti näiden konfliktien taustalla<br />
olevia poliittisia kysymyksiä ei lukuisista yrityksistä<br />
huolimatta ole pystytty ratkaisemaan kaikkia<br />
osapuolia tyydyttävällä tavalla. Alueen poliittisen<br />
<strong>ja</strong> sotilaallisen pattitilanteen seurauksena<br />
Kaukasiaan on muodostunut joukko itsenäisiksi<br />
julistautuneita valtioita, jotka tosiallisesti<br />
4 Maailmanpyörä|1|2003<br />
Henrik Lilius
kontrolloivat alueitaan tai osia alueistaan, mutta<br />
joiden itsenäisyyttä kansainvälinen yhteisö ei<br />
ole tunnustanut.<br />
Siksi niitä voitaisiin kutsua de facto -valtioiksi.<br />
Tšetšenia on näistä de facto -valtioista<br />
tunnetuin, mutta myös Abhasia, Vuoristo-Karabah<br />
<strong>ja</strong> ehkä myös Etelä-Ossetia voidaan katsoa<br />
tähän kategoriaan kuuluviksi.<br />
Näiden de facto -valtioiden epäselvä oikeudellinen<br />
asema on omiaan <strong>ja</strong>rruttamaan Kaukasian<br />
poliittista vakautta <strong>ja</strong> taloudellista kehitystä<br />
pitkälle tulevaisuuteen.<br />
Yhdysvaltain rooli Keski-Aasian<br />
geopoliittisessa murroksessa<br />
Kaukasiassa <strong>ja</strong> Keski-Aasiassa on käynnissä<br />
suuren luokan geopoliittinen uudelleenjärjestely.<br />
Koko alueen geopoliittinen tilanne muuttui radikaalisti<br />
syyskuun 11. päivän terrori-iskujen <strong>ja</strong> sitä<br />
seuranneen Yhdysvaltain johtaman terrorismin<br />
vastaisen sodan seurauksena.<br />
Tämä terrorismin vastainen sota konkretisoitui<br />
Afganistanissa loppuvuodesta 2001, kun Yhdysvaltojen<br />
johtaman <strong>liitto</strong>utuman joukot kaatoivat<br />
maan Taleban-hallinnon <strong>ja</strong> hajottivat valtaosan<br />
al-Qaida-terroristijärjestön Afganistanissa<br />
si<strong>ja</strong>inneista tukikohdista.<br />
Tämän kampan<strong>ja</strong>n ”sivutuotteena” Yhdysvallat<br />
onnistui hankkimaan tukevan <strong>ja</strong>lansi<strong>ja</strong>n Keski-Aasiasta<br />
<strong>ja</strong> Kaukasiasta. Kirgisiassa <strong>ja</strong> Uzbekistanissa<br />
Yhdysvallat sai käyttöönsä lento- <strong>ja</strong> sotilastukikohtia.<br />
Georgiassa puolestaan amerikkalaiset<br />
sotilasneuvonanta<strong>ja</strong>t kouluttavat Georgian<br />
armei<strong>ja</strong>n yksiköitä terrorismin vastaiseen<br />
taisteluun.<br />
Venäjää rauhoitellakseen Yhdysvallat ilmoitti<br />
amerikkalaissotilaiden olevan Keski-Aasiassa<br />
vain tilapäisesti <strong>ja</strong> Yhdysvallat lupasi vetää joukot<br />
Keski-Aasiasta heti, kun niiden tehtävä Afganistanissa<br />
olisi suoritettu. Toisin näyttää kuitenkin<br />
käyneen, sillä amerikkalaiset sotilaat ovat edelleen<br />
Keski-Aasiassa.<br />
Erityisen huomionarvoista on se, miten nopeasti<br />
Yhdysvallat kykeni sijoittamaan sotilaallista<br />
voimaansa Keski-Aasiaan <strong>ja</strong> Kaukasiaan <strong>ja</strong><br />
sitä kautta lisäämään myös poliittista vaikutusvaltaansa<br />
molemmilla alueilla. Toisena yllättävänä<br />
piirteenä tässä kehityksessä voidaan pitää Venäjän<br />
hallinnon suhteellisen maltillisia ensireaktioita<br />
Yhdysvaltain joukkojen sijoittamiseen<br />
alueelle, jota Venäjä vielä muutama vuosi sitten<br />
nimitti ”omaksi takapihakseen” tai Venäjän eksklusiiviseksi<br />
etupiiriksi.<br />
Amerikkalaisvetoiseen terrorismin vastaiseen<br />
sotaan aluksi ymmärtäväisesti suhtautunut<br />
Venäjän presidentti Putin sai osakseen ankaraa<br />
kritiikkiä maansa mediassa Keski-Aasiasta ”luopumisesta”.<br />
Toki Venäjällä ymmärrettiin Afga-<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
Kartta Olli Turunen<br />
nistanin Taleban-hallinnon syrjäyttämisen hyödyttävän<br />
myös Venäjää. Olihan Taleban-liikkeen<br />
johtama Afganistan ainoa valtio, joka tunnusti<br />
Tšetšenian itsenäisyyden <strong>ja</strong> samat talebanit tukivat<br />
myös lukuisia Keski-Aasiassa operoivia islamilaisia<br />
ääriliikkeitä.<br />
Alkuv<strong>aihe</strong>en myötäilyn jälkeen Venäjä on ottanut<br />
entistä kriittisemmän kannan Yhdysvaltojen<br />
sotilaalliseen läsnäoloon Keski-Aasiassa<br />
<strong>ja</strong> Kaukasiassa. Venäjä on aloittanut tiiviit neuvottelut<br />
sotilastukikohdan perustamisesta Kirgisiaan,<br />
joka voidaan nähdä vastavetona alueen<br />
amerikkalaisille tukikohdille <strong>ja</strong> samoin Intia on<br />
lähtenyt peliin mukaan avaamalla sotilastukikohdan<br />
Tadžikistanissa.<br />
Yhdysvaltojen Keski-Aasiassa <strong>ja</strong> Kaukasiassa<br />
harjoittamalle politiikalle voidaan nähdä monenlaisia<br />
vaikuttimia.<br />
Yhdysvallat on ennen kaikkea kiinnostunut<br />
sekä Keski-Aasian että Kaukasian mittavien öl-<br />
jy- <strong>ja</strong> kaasuvarojen hyödyntämisestä. Yhdysvallat<br />
on tukenut voimakkaasti Baku <strong>–</strong> Tbilisi <strong>–</strong> Ceyhanöljyputkihankketta,<br />
jossa Kaspianmeren öljyä pyritään<br />
kuljettamaan Azerbaidžanista Georgian<br />
kautta Turkin Välimeren rannikolle.<br />
Hankkeen geopoliittisena tai geoekonomisena<br />
taka-a<strong>ja</strong>tuksena on rakentaa Venäjän alueen<br />
ohittava <strong>ja</strong> siten Venäjän kontrollista riippumaton<br />
öljynkuljetusreitti maailmanmarkkinoille. Se vähentäisi<br />
aluksi Georgian <strong>ja</strong> Azerbaidžanin, mutta<br />
myöhempien mahdollisten <strong>ja</strong>tkohankkeiden kautta<br />
myös joidenkin Keski-Aasian valtioiden taloudellista<br />
<strong>ja</strong> poliittista riippuvuutta Venäjästä.<br />
Yhdysvaltojen <strong>ja</strong> Turkin suhteet ovat tosin viilentyneet<br />
Irakin sodan seurauksena niin nopeasti,<br />
että Yhdysvallat saattaa vielä arvioida uudemman<br />
kerran tukeaan tälle hankkeelle.<br />
Mikko Palonkorpi<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> toimii tutki<strong>ja</strong>na Helsingin yliopiston Alek-<br />
santeri-instituutissa.<br />
5
Reino Paasilinna:<br />
EU toimii ihmisoikeuksien<br />
Keski-Aasia <strong>ja</strong> Kaukasia on parhaillaan maailmanpolitiikan<br />
keskipisteessä. Irakin kriisin yksi<br />
tärkeä osatekijä on öljy. Keski-Aasian <strong>ja</strong> Kaukasian<br />
tärkeä rooli maailmanpolitiikassa kumpuaa<br />
sen energiavaroista. Reino Paasilinna on<br />
toiminut viime kesästä lähtien EU: n parlamentin<br />
Tšetšenian valtuuskunnan puheenjohta<strong>ja</strong>na.<br />
Hän on päässyt seuraamaan alueen kiisto<strong>ja</strong><br />
aitiopaikalta.<br />
Reino Paasilinnan kiinnostus Venäjään kumpuaa<br />
jo lapsuudesta. Hän on syntynyt talvisodan<br />
alkupäivinä, evakkomatkalla Petsamosta Nor<strong>ja</strong>an.<br />
Ensimmäisen kerran hän pääsi vierailemaan<br />
silloisessa Neuvostoliitossa vuonna 1961. Reportaasimatkan<br />
tiimellyksessä hän pääsi jopa tunkeutumaan<br />
Leningradin vappumarssille, tosin reportterin<br />
roolissa. Siitä lähtien Paasilinna on mielenkiinnolla<br />
seurannut itäisen naapurimme kehitystä.<br />
Paasilinnan johtama Tšetšenian-valtuuskunta<br />
on jo EU: n parlamentin kolmas yritys päästä<br />
Venäjän kanssa vuoropuheluun Tšetšenian kysymyksessä.<br />
Valtuuskunta käynnisti toimintansa<br />
viime vuoden kesäkuussa. Se ei kuitenkaan<br />
ole edes päässyt aloittamaan työskentelyään.<br />
Tilanne on Paasilinnan mukaan ristiriitainen:<br />
toisaalta Venäjä on arvostellut valtuuskunnan<br />
Tšetšenia-kannanotto<strong>ja</strong> asiantuntematto-<br />
Uhattuna: sanan vapaus <strong>ja</strong><br />
Monet Neuvostoliitosta irtaantuneet Keski-<br />
Aasian valtiot jättivät pian itsenäistymisensä<br />
jälkeen jäsenyysanomuksen Euroopan<br />
neuvostoon. Tänään siihen kuuluvat Georgia,<br />
Armenia <strong>ja</strong> Azerbaidžan Ukrainan ohella.<br />
Kazakstankin pitää omasta aloitteestaan yhteyksiä<br />
Euroopan neuvostoon.<br />
Keski-Aasian valtioiden liittyminen Euroopan<br />
neuvoston jäseniksi on maille iso haaste. Niiden<br />
oletetaan noudattavan yleisiä eurooppalaisia<br />
säännöksiä koskien demokratian pelisääntöjä, ihmisoikeuksia,<br />
median sananvapautta jne.<br />
Tie ei ole helppo. Neuvostoliiton a<strong>ja</strong>n kulttuuri<br />
painaa yhä maita monin tavoin.<br />
Euroopan neuvoston yleiskokous kävi viime<br />
tammikuussa laa<strong>ja</strong>n keskustelun sananvapauden<br />
toteutumisesta Euroopassa. Monissa ns. uusissa<br />
demokratioissa todettiin median tila huolestuttavaksi.<br />
Armeniassa haavoittui viime lokakuussa<br />
vakavasti toimitta<strong>ja</strong>, joka tutki kolmen vuoden<br />
takaista Armenian parlamentin hyökkäystä. Väli-<br />
muudesta, koska valtuuskunta ei ole edes vieraillut<br />
alueella. Kuitenkin valtuuskunnan yritykset<br />
vierailla Tšetšeniassa ovat <strong>ja</strong>tkuvasti kilpistyneet<br />
Venäjän viivyttelyyn <strong>ja</strong> jo sovittujen vierailujen<br />
peruuttamiseen.<br />
Paasilinnan arvion mukaan Venäjä käyttäytyy<br />
ulkopolitiikassaan perinteiseen suurvalta-tyyliin.<br />
Venäjällä on kuitenkin suljettu silmät<br />
siltä, että EU on sen kannalta yksi tärkeimmistä<br />
ellei jopa tärkein yhteistyötaho. EU on nyt Venäjän<br />
suurin kauppakumppani <strong>ja</strong> EU antaa <strong>ja</strong>tkuvasti<br />
Venäjälle merkittävää taloudellista <strong>ja</strong> humanitaarista<br />
apua. Tulevaisuudessa Venäjän merkitys<br />
EU: lle tulee kasvamaan. ”20 vuoden kuluttua<br />
Venäjä on EU: n tärkein kaasuenergian tuotta<strong>ja</strong>”<br />
Paasilinna uskoo.<br />
Ihmisoikeudet kiistojen syy<br />
EU on nostanut oman ulkopolitiikkansa keskiöön<br />
ihmisoikeudet. Paasilinna korostaa että ihmisoikeudet<br />
eivät koskaan ole valtion sisäinen kysymys,<br />
ei myöskään Venäjällä. Tšetšenian tapahtumilla<br />
on suora vaikutus EU: n <strong>ja</strong> Venäjän välisiin<br />
suhteisiin <strong>ja</strong> sota on tämän hetken suurin kitkatekijä<br />
EU: n <strong>ja</strong> Venäjän suhteissa.<br />
Tšetšeniassa järjestetään vaalit maaliskuun<br />
lopulla. Vaikka vaalien rehellisyys <strong>ja</strong> tasapuolisuus<br />
voidaan monessa suhteessa asettaa kyseen-<br />
kohtauksessa sai surmansa kahdeksan poliitikkoa<br />
mukaan lukien maan silloinen pääministeri.<br />
Azerbaidzanissa oppositiota edustavat toimitta<strong>ja</strong>t<br />
saavat <strong>ja</strong>tkuvasti tappouhkauksia. Eikä<br />
ole lainkaan harvinaista, että ministeriö nostaa<br />
kanteita paitsi oppositiolehtiä myös riippumattomia<br />
lehtiä vastaan kriittisistä kirjoituksista. Lehtitalot<br />
ovat tottuneet myös siihen, että niille langetetaan<br />
maksettavaksi kyseenalaisin perustein<br />
tähtitieteellisiä sakkosummia.<br />
Euroopan neuvoston jäsenyyden ehtona on<br />
mm. että valtionjohtoisista <strong>ja</strong> propagandahakuisista<br />
televisio- <strong>ja</strong> radiokanavista muodostuisi<br />
demokraattisia julkisen palvelutehtävän välineitä.<br />
Siksi neuvostossa seurataan tarkoin lainsäädännön<br />
kehittymistä. Siinäkin on vielä paho<strong>ja</strong> puutteita.<br />
Kasvu moniarvoisen <strong>ja</strong> vapaan julkisen sanan<br />
käyttäjäksi edellyttää <strong>ja</strong>tkuvaa monitorointia<br />
<strong>ja</strong> monipuolista vuoropuhelua.<br />
Neuvosto<strong>liitto</strong> oli monien kansallisuuksien<br />
yhteenliittymä. Venäjällä on edelleen noin 170<br />
eri kansallisuutta, joiden joukossa on yli 60 ns. alkuperäiskansaa,<br />
vaikka vanhasta Neuvostoliitosta<br />
muodostettiin useita itsenäisiä valtioita. Historiallisen<br />
kehityksen tuloksena myös uusilla valtioilla<br />
on jokaisella omat vähemmistönsä. Esimerkiksi<br />
Ukrainassa on noin 130 eri vähemmistöryhmää.<br />
Voi hyvin kuvitella millaisissa vaikeuksissa<br />
monet valtiot ovat yrittäessään toteuttaa vähemmistöilleen<br />
heille kuuluvia perusoikeuksia.<br />
Oikeus omaan kieleen on jokaisen perusoikeus<br />
niin kuin on oikeus kehittää omaa kulttuuriaan.<br />
Arjen tasolla kulttuurien arvostus heilahtelee<br />
rajustikin. Euroopan neuvostoon liittyneet Keski-Aasian<br />
valtiot ovat kuitenkin hyväksyneet neuvoston<br />
suositukset kansallisten vähemmistöjen<br />
asemasta <strong>ja</strong> alueellisten kielten opetuksesta. Vähemmistökansojen<br />
asema vaihtelee silti maittain.<br />
Azerbaidzanissa <strong>ja</strong> Armeniassa on juuri meneillään<br />
koulutuslainsäädännön tarkistus. Tavoitteena<br />
tulisi olla sielläkin vähemmistökulttuurien kielenopetuksen<br />
toteuttaminen aina kun vanhemmat<br />
6 Maailmanpyörä|1|2003<br />
Kuva Tapio S. Linna
lipunkanta<strong>ja</strong>na<br />
alaiseksi, edustavat ne kuitenkin jälleen uutta tilaisuutta<br />
avata Tšetšenian umpisolmu. Venäjällä<br />
on Paasilinnan mukaan kaksi suhtautumistapaa<br />
Tšetšenian sotaan. Toinen hakee ratkaisua konfliktin<br />
kautta, kun taas toisen a<strong>ja</strong>ttelutavan mukaisesti<br />
Venäjä voisi hyväksyä myös poliittisen ratkaisun.<br />
”Presidentti Putin tuntuu kallistuvan poliittisen<br />
ratkaisun puoleen”, uskoo Reino Paasilinna.<br />
”Tosin Putin haluaa tehdä päätökset omalla<br />
tavallaan <strong>ja</strong> omassa aikataulussaan”.<br />
Maaliskuun kansanäänestys tuntuu olevan<br />
nimenomaan presidentti Putinin a<strong>ja</strong>ma tapa ratkaista<br />
Tšetšenian kysymys. Putinin a<strong>ja</strong>man politiikan<br />
mukaisesti maaliskuun kansanäänestys<br />
olisi ensimmäinen sar<strong>ja</strong>ssa vaale<strong>ja</strong>, joiden kautta<br />
Tšetšeniaan saataisiin toimiva uusi hallitus <strong>ja</strong> jossakin<br />
mitassa uskottava hallintojärjestelmä.<br />
Yksi ongelma tilanteen poliittisessa ratkaisussa<br />
on se, että Venäjä ei tunnusta Tšetšenian valittua<br />
johtoa. Toisaalta Venäjän esiin nostamalla ”nukkehallituksella”<br />
ei ole alueella riittävää legimiteettiä,<br />
koska sillä ei ole kansan tukea takanaan.<br />
Tšetšenian väestö on jo kyllästynyt sotaan <strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong>tkuvaan kaameaan väkivaltaan, kertoo Reino<br />
Paasilinna. Ongelmana on se, että sotimiselle on<br />
syntynyt alueella oma taloutensa <strong>ja</strong> logiikkansa.<br />
Tšetšeniassa toimii rosvojoukko<strong>ja</strong>, joille sota on<br />
elinehto. Toisaalta myös Venäjän Tšetšeniaan si-<br />
oman kielen opetus<br />
sellaista pyytävät. Armenia on asukasmääräisesti<br />
pieni maa, noin 90 % kolmen miljoonan kansasta<br />
on armenialaisia. Mutta vähemmistöjen joukossa<br />
on niin kurde<strong>ja</strong>, venäläisiä, assyrialaisia, kreikkalaisia<br />
kuin 40 000 hengen ezidikansakin. Ezidit<br />
ovat onnistuneet säilyttämään oman uskontonsa<br />
vaikka sen tunnustaminen oli Neuvostoliiton<br />
aikana kielletty. Ezidien uskonto on monoliittinen.<br />
Heidän jumalansa on aurinko <strong>–</strong> Sharfadin,<br />
jonka sanotaan olleen historiallinen henkilö, koska<br />
hänen hautansa on Singaressa.<br />
Useimpien Neuvostoliitosta irtaantuneiden<br />
maiden ongelmana tänään on ratkaista venäjän<br />
kielen asema. Venäjää puhutaan kyseisissä maissa<br />
vielä yleisesti. Se on siis käytännössä eri kansallisuuksia<br />
yhdistävä kommunikointiväline. Presidentti<br />
Putinin Venäjällä näyttääkin olevan vahva<br />
intressi pitää kieli hallitsevana kaikissa entisen<br />
Neuvostoliiton maissa. Maa ei hevin taivu siihen,<br />
että venäjän kielestä tulisi näissä maissa yksi<br />
valinnainen vieras kieli puhumattakaan, että se<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
joittamat armei<strong>ja</strong>n joukot hyötyvät sodasta taloudellisesti<br />
eivätkä välttämättä halua lopettaa konfliktia.<br />
Korruptio <strong>ja</strong> kurittomuus on armei<strong>ja</strong>n keskuudessa<br />
todellinen ongelma, uskoo Paasilinna.<br />
USA astuu esiin<br />
Yhdysvallat on nousemassa kovaa vauhtia keskeiseksi<br />
toimi<strong>ja</strong>ksi myös Keski-Aasiassa <strong>ja</strong> Kaukasiassa.<br />
Afganistanin sodan aikana USA perusti<br />
alueen hil<strong>ja</strong>ttain itsenäistyneisiin valtioihin sotilastukikohtia.<br />
Esimerkiksi Georgiassa USA kouluttaa<br />
armei<strong>ja</strong>a. Uzbekistanissa USA: lla oli merkittävä<br />
tukikohta Afganistanin sodan aikana <strong>ja</strong><br />
sen läsnäolo maassa <strong>ja</strong>tkuu edelleen.<br />
USA on myös mukana rakentamassa Azerbaidzanin,<br />
Armenian <strong>ja</strong> Georgian kautta öljyputkea<br />
Kaspian meren rannalle, Turkkiin. Valmistuttuaan<br />
öljyputki tulee kiertämään Venäjän maaperän<br />
täydellisesti. ”Samalla pitää muistaa, että<br />
Tšetšenian läpi kulkeva öljyputki on sodan takia<br />
käyttökelvoton. Tämä on yksi syy, minkä takia Venäjä<br />
panostaa niin Itämerelle kuin myös Jäämerelle<br />
johtaviin öljyputkiin” kertoo Reino Paasilinna.<br />
Myös uudet Venäjälle rakennetut <strong>Suomen</strong>lahden<br />
satamat liittyvät samaan politiikkaan.<br />
Yhdysvallat on lujittamassa otettaan Keski-Aasiassa<br />
<strong>ja</strong> Kaukasiassa. Samalla se saa lu-<br />
määriteltäisiin vähemmistökieleksi. Uudet valtiot<br />
määrittelevät kuitenkin perustuslaeissaan viralliseksi<br />
kansalliseksi kielekseen oman äidinkielensä.<br />
Kieli onkin kiistatta vahva kansallisuussymboli.<br />
Aika näyttää millaiseksi venäjän kielen asema<br />
muodostuu.<br />
<strong>ja</strong>n otteen myös alueen öljyvaroista. Näin toimiessaan<br />
se astuu suoraan Venäjän takapihalle. Samanaikaisesti<br />
USA myös pyrkii valvomaan Irakin<br />
öljyvaro<strong>ja</strong>.<br />
EU on jäänyt yksin puolustamaan ihmisoikeuksia<br />
kansainvälisessä politiikassa, korostaa<br />
Reino Paasilinna.<br />
Myös EU: n ulkopolitiikka elää muutosten<br />
aikaa. Paasilinna uskoo, että lähitulevaisuudessa<br />
EU: lla tulee olemaan ainoastaan yksi ulkopolitiikasta<br />
vastaava komissaari. Tämä tulee automaattisesti<br />
yhtenäistämään EU: n ulkopolitiikkaa. EU: n<br />
jäsenvaltioiden asema muuttuu siten, että ulko- <strong>ja</strong><br />
turvallisuuspolitiikassa yksittäisellä valtiolla on<br />
mahdollisuus hypätä pois yhteisestä rintamasta,<br />
mutta yksittäinen jäsenvaltio ei pysty kaatamaan<br />
yhteisiä päätöksiä, ennustaa Paasilinna.<br />
EU: n tehtävänä on pitää yllä yhteisvastuullisuuden<br />
lippua kansainvälisessä politiikassa.<br />
Nousevien kriisien yhteydessä tulisi tulevaisuudessa<br />
keskustella enemmän siviilikriisinhallintajoukoista<br />
<strong>ja</strong> niiden luomisesta, kuin sotajoukoista.<br />
Tässä avautuisi EU: lle tilaisuus astua esiin <strong>ja</strong><br />
profiloitua konfliktin ratkaisi<strong>ja</strong>na ennen kuin tulevat<br />
sotilaat <strong>ja</strong> sodan tuhot, painottaa Reino Paasilinna.<br />
Tapio S. Linna<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> toimii Maailmanpyörän toimitussihteerinä.<br />
Tytti Isohookana-Asunmaa<br />
valtiotieteiden tohtori<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> raportoi suomalaisugrilaisten kansojen ti-<br />
lanteesta Euroopan neuvostolle <strong>ja</strong> kuuluu entisen Neu-<br />
vostoliiton alueen maiden koululainsäädäntöä pohti-<br />
vaan asiantunti<strong>ja</strong>ryhmään.<br />
7
Afganistan vuonna nolla<br />
Sota jättää jälkensä myös ympäristöön.<br />
UNEP: n ympäristöarviointe<strong>ja</strong> on tehty jo Kosovossa,<br />
Serbiassa <strong>ja</strong> Montenegrossa. UNEP<br />
on selvittänyt ympäristön tilaa myös Makedoniassa,<br />
Albaniassa, miehitetyillä palestiinalaisalueilla<br />
sekä Afganistanissa. Tässä Pekka<br />
Haaviston raportti Afganistanista.<br />
Kun <strong>YK</strong>: n humanitaarisen avun lentokone laskeutuu<br />
vuorten lomasta Kabulin lentokentälle,<br />
on näky lohduton: Afgaanien sisäisissä<br />
taisteluissa tuhoutuneita kokonaisia kaupunginosia.<br />
Lentokoneen raato<strong>ja</strong> kiitotien sivussa. Ikkunaton<br />
lentoaseman paviljonki.<br />
Konfliktin kolme vuosikymmentä on jättänyt<br />
jälkensä Afganistanissa kaikkialle. Pakolaisiakin<br />
on lähtenyt maasta monena virtana: kuka on paennut<br />
keskenään taistelevia afgaanijoukko<strong>ja</strong>, kuka<br />
venäläismiehitystä, kuka taas talebane<strong>ja</strong>. Vuoden<br />
2002 aikana arveltiin noin kahden miljoonan<br />
pakolaisen palanneen maahan <strong>–</strong> <strong>ja</strong> paluuvirta <strong>ja</strong>tkuu<br />
tänä vuonna.<br />
Afganistanin väliaikaishallinnon otettua oh<strong>ja</strong>t<br />
maassa vuodenvaihteessa 2001 <strong>–</strong> 2002 <strong>YK</strong>: n ympäristöohjelma<br />
UNEP tuli maahan ensimmäisten<br />
<strong>YK</strong>-järjestöjen rintamassa. Tehtävänä oli selvittää,<br />
mitä tuho<strong>ja</strong> pitkään <strong>ja</strong>tkunut konfliktien kausi on<br />
ympäristölle tuottanut.<br />
Kun metsä on hakattu, kaivot kuivuneet, kastelujärjestelmät<br />
tuhottu <strong>ja</strong> jätehuolto puuttuu,<br />
paluu normaalielämään hidastuu tai estyy kokonaan.<br />
Tuhottu ympäristö <strong>aihe</strong>uttaa myös terveysriskejä<br />
väestölle <strong>ja</strong> palaaville pakolaisille.<br />
<strong>YK</strong>: n ympäristöselvitykseen osallistuivat<br />
myös Afganistanin eri ministeriöiden <strong>ja</strong> kansalaisjärjestöjen<br />
edusta<strong>ja</strong>t. Afganistanissa toimiviin<br />
kansalaisjärjestöihin <strong>–</strong> sellaisiin kuin AREA,<br />
SEA tai MADERA <strong>–</strong> on viime vuosina kertynyt<br />
paljon sitä asiantuntemusta, mikä ministeriöistä<br />
tai yliopistolta on hävinnyt. Talebanien kaudella<br />
osa maahan jääneestä sivistyneistöstä löysi leipäpuunsa<br />
juuri kansalaisjärjestöistä.<br />
<strong>Vesi</strong>huolto<br />
puutteellista<br />
<strong>YK</strong>: n selvitystyö sisälsi sekä luonnonvaroihin<br />
että urbaaneihin ympäristöriskeihin liittyvää<br />
työtä. Monet afgaanit syyttävät 3 <strong>–</strong> 4 vuoden kuivaa<br />
kautta kaikista kuivuuden tuomista tuhoista,<br />
mutta osasyynä kuivuuden tuhoihin on puuttunut<br />
vesihallinto. Kuivinakaan kausina ei yläjuoksujen<br />
padoilta ole päästetty alajuoksuille vettä, <strong>ja</strong><br />
poraamalla yksi syvä kaivo on kuivatettu kymmeniä<br />
matalia kaivo<strong>ja</strong> kylistä.<br />
Konfliktien <strong>aihe</strong>uttamille ympäristöongelmille<br />
on tyypillistä, että toimivan hallinnon puuttuessa<br />
myös ympäristöongelmat pahenevat. Metsiä<br />
on käytetty sotapäälliköiden <strong>ja</strong> yksityisarmeijoiden<br />
tulonhankintalähteenä, <strong>ja</strong> laiton puukauppa<br />
ra<strong>ja</strong>n yli Pakistaniin on kukoistanut.<br />
Oman veronsa metsistä ovat vieneet myös pakolaisaallot,<br />
jotka ovat tarvinneet puuta niin rakennusmateriaaliksi<br />
kuin polttopuuksi. Metsäpinta-ala<br />
on Afganistanissa vähentynyt ainakin<br />
kolmanneksella kahden viime vuosikymmenen<br />
aikana. Metsien vähetessä häviää muukin kasvi-<br />
peite, jolloin Afganistania vaivaava eroosio <strong>ja</strong> aavikoituminen<br />
pahenevat.<br />
Nyt tulisi Afganistanissa saada metsänistutukset<br />
<strong>ja</strong> kylämetsitysohjelmat liikkeelle. Suomi<br />
voisi metsäkokemuksellaan olla tässä suureksi<br />
avuksi. On ehdotettu jopa ”vihreitä barette<strong>ja</strong>”<br />
<strong>–</strong> kotiutuvista sotilaista tehtäviä metsänistutusjoukko<strong>ja</strong>.<br />
Kouluttamattomien <strong>ja</strong> aseiden käyttöön tottuneiden<br />
sotilaiden uudelleenkoulutus metsänsuojelujoukoiksi<br />
on kuitenkin vaativa tehtävä.<br />
Vaarana on, että tällaisista joukoista tuleekin osa<br />
jo pitkään rehottanutta laitonta puukauppaa.<br />
Ongelmat tiivistyvät<br />
kaupungeissa<br />
Kaupunkien ympäristön tila Afganistanissa kärjistyy<br />
kaiken aikaa monien paluumuuttajien jäädessä<br />
ensin kaupunkeihin. Ilmiö on tuttu muualta<br />
maailmasta pakolaisten palatessa <strong>–</strong> juuri kaupungeista<br />
löytää helpommin ansiotyötä, <strong>ja</strong> siellä toimivat<br />
monet humanitaariset järjestöt. Vielä <strong>ja</strong>tkuvat<br />
konfliktit <strong>ja</strong> puuttuva miinanraivaus hidastavat<br />
myös kotiinpaluuta.<br />
Jäteongelmat kasvavat. Esimerkiksi Kandaharissa<br />
jätteet on kerätty kuivuneeseen joenuomaan<br />
yläjuoksulle, <strong>ja</strong> ensimmäisten rankkasateiden tullessa<br />
kaupunki saa jätteensä takaisin tulvavesien<br />
mukana. Monilta kaatopaikoilta valuvat suotovedet<br />
suoraan poh<strong>ja</strong>vesiin, <strong>ja</strong> jätevedet sekoittuvat<br />
juomavesiin vuotavien putkistojen <strong>ja</strong> avoimien<br />
likaviemärien kautta.<br />
Ongelmajätteiden käsittelyä ei ole <strong>–</strong> esimerkiksi<br />
sairaaloiden leikkausjätteitä levitetään<br />
suoraan viljelysmaille. Puutteellinen hygienia lisää<br />
terveysriskejä.<br />
Kehitysmaille tyypillinen lapsityövoiman<br />
käyttö on myös Afganistanin vitsaus. Kävimme<br />
Zhoran kenkätehtaassa Kabulissa, jossa 8 <strong>–</strong> 12vuotiaat<br />
lapset liimahöyryjen seassa tekevät jätemateriaalista<br />
kumisaappaita. He eivät vain vietä<br />
päiviään näissä kemikaalihöyryissä, vaan nukkuvat<br />
tehtaan lattialla yönsä.<br />
UNEP arvioi<br />
ympäristön tilaa<br />
Afganistanissa on nyt uusi Kastelun, vesivarojen<br />
<strong>ja</strong> ympäristön ministeriö, mutta ympäristölainsäädäntö<br />
puuttuu vielä kokonaan. Myöskään<br />
alueellisia ympäristöviranomaisia ei vielä ole. Nyt<br />
alulle pantavista jälleenrakennushankkeista olisi<br />
tehtävä nopeasti ympäristövaikutusten arviointi,<br />
mutta sekä lainsäädäntö että osaava henkilökunta<br />
puuttuvat.<br />
Afganistanin uusi hallitus pitää kuitenkin<br />
ympäristöasioita tärkeinä <strong>ja</strong> odottaa myös avunanta<strong>ja</strong>maiden<br />
kiinnittävän niihin huomiota. Suomi<br />
on jo ollut mukana tukemassa UNEP: n ympä-<br />
8 Maailmanpyörä|1|2003
istöarviointihanketta. Myös monet muut avunanta<strong>ja</strong>maat<br />
ovat oivaltaneet, että Afganistanissa<br />
ei voi olla kestävää kehitystä ilman ympäristön<br />
<strong>ja</strong> luonnonvarojen suojelua.<br />
UNEP: n ympäristöarvioinnit ovat uusi työkalu<br />
konfliktien jälkeisessä tilanteessa. Ensimmäinen<br />
kattava arvio tehtiin Kosovon sodan jälkeen<br />
Serbiassa, Montenegrossa <strong>ja</strong> Kosovossa kesällä<br />
1999. Sen jälkeen UNEP on selvittänyt ympäristön<br />
tilaa Makedoniassa, Albaniassa, Afganistanissa<br />
<strong>ja</strong> miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Lisäk-<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
Kuvat UNEP<br />
4 Afganistanin suojelukohteet.<br />
(Lähde: UNEP)<br />
si on tehty arvioita köyhdytetyn uraanin käytöstä<br />
ammuksissa Balkanilla.<br />
Arvioinnit ovat johtaneet konkreettisiin puhdistushankkeisiin<br />
<strong>ja</strong> myös paikallisten viranomaisten<br />
työtä on tuettu. Ensisi<strong>ja</strong>isena tavoitteena<br />
on ollut paikallisen väestön suojelu <strong>ja</strong> lisävahinkojen<br />
synnyn estäminen. Konfliktien ympäristövaikutuksia<br />
selvitettäessä on usein pal<strong>ja</strong>stunut<br />
paljon vanhempia ympäristöongelmia, jotka<br />
vaativat nopeita toimia.<br />
UNEP: n työ on myös tuottanut uutta tietoa<br />
sotien <strong>ja</strong> konfliktien ympäristövaikutuksista.<br />
Ympäristölle <strong>aihe</strong>utuvat tuhot ovat yksi vah-<br />
va peruste pyrkiä ratkaisemaan konfliktit rauhanomaisesti.<br />
Tätä kirjoittaessani pakkaan juuri matkalaukkua<br />
Persianlahden alueelle. On maaliskuun<br />
6. päivä, <strong>ja</strong> rauhanomaiselle ratkaisulle on vielä<br />
mahdollisuudet.<br />
Konfliktien jälkeen on tehtävä kaikki voitava<br />
ihmisten <strong>ja</strong> ympäristön suojelemiseksi. Jokainen<br />
sotaan johtanut konflikti on kuitenkin epäonnistuminen.<br />
Konfliktien ennaltaehkäisy on myös parasta<br />
ympäristönsuojelutyötä.<br />
Pekka Haavisto<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> on <strong>YK</strong>: n Afganistan-ympäristötyöryhmän<br />
puheenjohta<strong>ja</strong>.<br />
� UNEP: n ympäristöraportit löytyvät Internetistä osoit-<br />
teesta: http: //postconflict.unep.ch<br />
9
Kulttuuri jää sodan <strong>ja</strong>lkoihin<br />
Afganistanista kiiri Talebanien valtaannousun<br />
jälkeen kuvia, joissa kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuiset<br />
buddhan patsaat Bamiyanin laaksossa<br />
räjäytettiin. Mitä kuuluu Afganistanin<br />
kulttuuriaarteille tänään?<br />
Taleban-sissien ottaessa vallan Afganistanissa<br />
ampumalin<strong>ja</strong>lle joutuivat erityisesti<br />
maan kulttuuriaarteet. Talebanien tulilin<strong>ja</strong>lla<br />
oli kaikki mikä liittyi historiaan <strong>ja</strong> erityisesti<br />
buddhalaiseen historiaan. Afganistanissa on sekä<br />
buddhalaisuus että islamilaisuus vaikuttanut<br />
rinnakkain vuosisatojen a<strong>ja</strong>n. Talebanien uskonnolliseen<br />
puhdasoppisuuteen eivät kuitenkaan<br />
kuuluneet ulkopuoliset eivätkä varsinkaan länsimaiset<br />
vaikutteet.<br />
<strong>Suomen</strong> Museoviraston pääjohta<strong>ja</strong> Henrik Lilius<br />
pääsi omakohtaisesti todistamaan Kabulissa<br />
Talebanien jälkeensä jättämiä jälkiä. Henrik Lilius<br />
toimi vuonna 2002 puolivuotiskauden UNESCO: n<br />
Maailmanperintökomitean puheenjohta<strong>ja</strong>na. Hänet<br />
kutsuttiin viime vuoden toukokuussa osallistumaan<br />
seminaariin, jonka tarkoituksena oli pohtia<br />
Afganistanin kulttuuriaarteiden pelastamista<br />
<strong>ja</strong> mahdollista restauroimista.<br />
Kabul kärsinyt sodan kourissa<br />
Kabul oli Liliuksen mukaan surkeaa nähtävää. Heti<br />
lentokentällä tulijoita odotti kymmenien lentokoneiden<br />
tuhoutuneet jäännökset. Kabulin talot<br />
on tyypillisesti rakennettu savitiilistä. Suurin osa<br />
taloista on ammuttu rikki pitkän sodan kuluessa<br />
<strong>ja</strong> asukkaat joutuvat asumaan edelleen teltoissa.<br />
Afganistanin kansallisylpeys oli maan Kansallismuseo,<br />
joka si<strong>ja</strong>itsi Kabulin laitamilla vanhassa<br />
1900-luvun alussa rakennetussa entisessä<br />
vieraspalatsissa.<br />
Lilius kertoi, että silmien eteen avautuva näky<br />
Kansallismuseossa oli lohduton. Vaikkakin itse<br />
rakennuksen runko oli selviytynyt sodasta, rakennus<br />
oli kärsinyt runsaasti vaurioita. Kansallismuseon<br />
kokoelmia oli kohdannut vielä surkeampi<br />
kohtalo. Lähes kaikki kokoelmiin kuuluneet<br />
esineet olivat joutuneet talebanien raivon<br />
kohteeksi.<br />
Kaikki keramiikkaesineet sekä erilaiset stukkoesineet<br />
oli murskattu. Monilta kivestä veistetyiltä<br />
patsailta, joita ei saanut yhtä helposti rikki,<br />
oli pää kuitenkin lyöty poikki. Kaikeksi onneksi<br />
talebanien hävitysvimma ei ollut kovin perinpoh<strong>ja</strong>ista.<br />
Museon työntekijät onnistuivat kokoa-<br />
maan taide-esineiden osat talteen. Afganistanissa<br />
elääkin toivo, että kansallinen ylpeys, Kansallismuseo<br />
pystytään avaamaan uudestaan. Tähän<br />
tarvitaan kuitenkin ulkopuolista apua. UNESCO: n<br />
kautta apua onkin luvattu, esimerkiksi Iso-Britannia<br />
on sitoutunut toimittamaan ammattitaitoisen<br />
konservaattorin afgaanien avuksi.<br />
Afganistaniin<br />
maailmanperintökohde<br />
Afganistanissa on yksi virallisesti hyväksytty<br />
maailmanperintökohde. Se on Jam’issa si<strong>ja</strong>itseva<br />
minareetti sekä siihen liittyvä arkeologinen<br />
muinaismuistoalue. Kohde hyväksyttiin vuonna<br />
2002 maailmanperintökohteiden listalle, <strong>ja</strong><br />
samalla se asetettiin heti vaarantuneiden kohteiden<br />
luetteloon.<br />
Vaarantuneita maailmanperintökohteita on<br />
nyt listattu yhteensä 32 kohdetta. Jam’in minareetti<br />
kohoaa 65 metrin korkeuteen <strong>ja</strong> se si<strong>ja</strong>itsee<br />
maalauksellisessa syvässä jokilaaksossa. Minareetti<br />
rakennettiin vuonna 1194 <strong>ja</strong> se edustaa<br />
ainutlaatuista islamilaista arkkitehtuuria, joka on<br />
toiminut kautta vuosisatojen esikuvana koko Intian<br />
niemimaalle.<br />
10 Maailmanpyörä|1|2003<br />
Kuva Henrik Lilius
Kuva UNEP Kuva UNEP<br />
Kuva UNESCO<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
Kuva Henrik Lilius<br />
Valitettavasti tällä hetkellä Jam’in alueen säilyvyys<br />
on vaarantunut. Erityisesti aluetta uhkaavat<br />
luvattomat kaivaukset, joiden tarkoituksena on salakuljettaa<br />
alueelta löydettyjä esineitä ulkomaille.<br />
Henrik Lilius kertoo, että Maailmanperintölistalle<br />
pääsy on monimutkaisen prosessin takana.<br />
Maailmanperintölista perustuu valtioiden väliselle<br />
sopimukselle, joka on solmittu UNESCO: n<br />
siipien suojissa. Tällä hetkellä 170 valtiota on allekirjoittanut<br />
sopimuksen.<br />
Afganistan on aikoinaan, ennen sotien puhkeamista,<br />
esittänyt yhdeksää kohdetta listalle.<br />
Nyt niistä viimein yksi hyväksyttiin. Keskeisellä<br />
si<strong>ja</strong>lla valintaprosessissa on kohdetta hallinnoivan<br />
valtion sitoutuminen pitämään huolta <strong>ja</strong> suojelemaan<br />
kohdetta. Jos valtion yhteiskunnallinen<br />
tilanne on epävakaa, ei maailmanperintökohteen<br />
turvallisuutta voida tietenkään taata. Tästä huolimatta<br />
Maailmanperintökomitea halusi nostaa Afganistanista<br />
Jam’in minareetin mukaan listalle.<br />
Huolestuttavin kohtalo Afganistanissa on langennut<br />
Bamiyanin ainutlaatuisia Buddhan patsaita<br />
kohtaan.Talebanit räjäyttivät patsaat voimansa<br />
tunnossa. Tapahtuma uutisoitiin laa<strong>ja</strong>lti ympäri<br />
maailman, tavoitteena oli osoittaa Talebanien<br />
olevan tosissaan uudessa fundamentalistisessa<br />
politiikassaan.<br />
a Bamiyanin laakson Buddhan patsaat ovat<br />
tuhoutuneet.<br />
1 Jam’in minareetti.<br />
Kuva Tapio S. Linna<br />
Valitettavasti ainutlaatuisten, jättimäisten<br />
buddhan patsaiden tuho on ollut täydellinen.<br />
Alueella on si<strong>ja</strong>innut kaksi jättimäistä seisovaa<br />
buddhaa sekä yksi makaava. Patsaat on veistetty<br />
hauraasta hiekkakivestä <strong>ja</strong> räjäytysten voimasta<br />
ne ovat muuttuneet hiekkapulveriksi. Lisäksi<br />
alueella on lukuisia luolia, joissa on terrakotta-seinäkoristuksia.<br />
Myös seinäkoristuksia<br />
on tuhottu.<br />
Patsaiden suo<strong>ja</strong>ksi aikoinaan louhitut kivikomerot<br />
ovat myös vaurioituneet. Afganistanin<br />
kovassa ilmastossa onkin pelättävissä, että komeroiden<br />
katto pääsee romahtamaan. Patsaita<br />
ei pystytä enää pelastamaan, mutta Kabulin seminaarissa<br />
päätettiin rakentaa tietokoneen oh<strong>ja</strong>ama<br />
multimediaohjelma, joka hei<strong>ja</strong>staa tuhoutuneet<br />
patsaat entisille sijoilleen. Tulevaisuudessa<br />
patsaat tullaan mahdollisesti veistämään kokonaan<br />
uudestaan, mutta varmo<strong>ja</strong> päätöksiä asiasta<br />
ei vielä ole tehty.<br />
Henrik Lilius kertoi, että kaikesta huolimatta<br />
Kabulissa vallitsi toiveikas <strong>ja</strong> optimistinen tunnelma.<br />
Afganistanilaiset uskovat parempaan tulevaisuuteen,<br />
maan jälleenrakennus halutaan kuitenkin<br />
toteuttaa asukkaiden omilla ehdoilla.<br />
Tapio S. Linna<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> on Maailmanpyörän toimitussihteeri.<br />
� Lisätieto<strong>ja</strong> Maailmanperintökohteista:<br />
http: //www.minedu.fi/opm/unesco/<br />
maailmanperinto.html<br />
http: //whc.unesco.org<br />
11
© RAWA/WorldPictureNews<br />
© Hanna Weselius 2002<br />
Afganistan valokuvien kautta<br />
Minkälaisena Afganistanin todellisuus näyttäytyy<br />
taiteen keinoin? Taidemuseo Tennispalatsi<br />
avasi mielenkiintoisen näyttelyn, jossa<br />
Afganistanin todellisuutta peilataan valokuvien<br />
avulla.<br />
Helsingin kaupungin taidemuseo Tennispalatsin<br />
näyttely koostuu kolmesta eri kokonaisuudesta.<br />
Valokuvaa<strong>ja</strong> Hanna Weselius <strong>ja</strong> <strong>Suomen</strong> Kuvalehden<br />
toimitta<strong>ja</strong> Katri Merikallio matkustivat keväällä<br />
2002 tutustumaan naisten <strong>ja</strong> perheiden elämään<br />
Talebanien jälkeisessä Afganistanissa. Matkan<br />
tuloksena julkaistiin reportaasisar<strong>ja</strong> <strong>Suomen</strong><br />
Kuvalehdessä sekä koottiin valokuvanäyttely: ”tavallisia<br />
ihmisiä”. Näyttelyyn on koottu Hanna Weseliuksen<br />
valokuvia afgaanien arjesta, elämästä<br />
Kabulissa <strong>ja</strong> pakolaisleirillä Pakistanin ra<strong>ja</strong>lla sekä<br />
Katri Merikallion selostustekstejä.<br />
”Hunnun takaa” on kokoelma afganistanilaisen<br />
RAWA-naisjärjestön aktivistien burka-hunnun<br />
alta salaa ottamista kuvista. Kuvissa on dokumentoitu<br />
kohtauksia, joissa Talebanien julmuuksien<br />
kohteeksi joutuvat niin naiset kuin miehetkin,<br />
joskus hyvinkin pienestä syystä.<br />
”Taleban-kuvia”, näyttelyn kolmas osuus,<br />
esittelee länsimaisittain outo<strong>ja</strong>, mutta samalla<br />
kiehtovan viattomia kuvia Taleban-taistelijoista.<br />
Saksalainen valokuvaa<strong>ja</strong> Thomas Dworzak löysi<br />
valokuvat kandaharilaisesta valokuvaamosta. Taleban-taisteli<strong>ja</strong>t<br />
olivat otattaneet kuvat itselleen<br />
muistoksi, mutta syystä tai toisesta ne olivat jääneet<br />
lunastamatta.<br />
Huntu sekä suojelee että kahlitsee<br />
Afganistanin naisten perinteinen vaate burka,<br />
kaapu, peittää kanta<strong>ja</strong>nsa lähes kokonaan vieraiden<br />
katseilta. Talebanien aikana burkasta tuli<br />
pakollinen vaate naisille, <strong>ja</strong> ilman sitä liikkuneita<br />
naisia odotti julkinen rangaistus. Talebanien<br />
aikana naisten elämää ra<strong>ja</strong>ttiin voimakkaasti, he<br />
eivät esimerkiksi saaneet poistua omasta kodistaan<br />
ilman miespuolisia seuralaisia.<br />
Katri Merikallio <strong>ja</strong> Hanna Weselius lähtivät etsimään<br />
Afganistaniin toista näkökulmaa. Maailman<br />
median täytti kuvat sodasta, sotilaista <strong>ja</strong> tuhotuista<br />
kohteista. Merikallio <strong>ja</strong> Weselius halusivat<br />
etsiä toisenlaisen todellisuuden, joka löytyy<br />
haastattelemalla naisia <strong>ja</strong> tutustumalla perheiden<br />
elämään.<br />
He viettivät alueella kaiken kaikkiaan kaksi<br />
viikkoa, suurimman osan a<strong>ja</strong>sta Kabulissa mutta<br />
myös pakolaisleirillä tutustumassa afgaani-pakolaisten<br />
todellisuuteen.<br />
4 Kolme naissukupolvea seinän vierellä,<br />
Rawalpindi, Pakistan.<br />
1 Pakolaisleirin keinussa, Shamshatoo.<br />
12 Maailmanpyörä|1|2003
© Collection of Thomas Dworzak<br />
Merikallio <strong>ja</strong> Weselius tapasivat naisia, joiden<br />
<strong>elämän</strong>tilanteet olivat hyvinkin erilaisia. ”Yksi yhteinen<br />
tekijä kuitenkin löytyi” kertoo Katri Merikallio.<br />
”Kaikki haastateltavat uskoivat koulunkäynnin<br />
<strong>ja</strong> koulutuksen tuovan paremman huomisen”.<br />
Talebanien aikana naisten <strong>ja</strong> tyttöjen<br />
koulunkäynti oli kielletty, mutta ahdingosta huolimatta<br />
useat opetta<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong>tkoivat työtään salassa,<br />
opettaen tyttöjä kodeissa salaa.<br />
Katri Merikallio <strong>ja</strong> Hanna Weselius liikkuivat<br />
kaikkialla miespuolisen tulkin kanssa. He myös<br />
kokeilivat itse burkan käyttöä. Kokemus oli heidän<br />
mukaansa sikäli mielenkiintoinen, että huntu<br />
sekä suo<strong>ja</strong>si että kahlitsi. Burka loi illuusion näkymättömyydestä<br />
<strong>ja</strong> tuntemattomuudesta, siitä että<br />
kuului joukkoon. Toisaalta näkymä hunnun takaa<br />
on rajoittunut <strong>ja</strong> outo. Burkan pääosassa on luukku,<br />
jota peittää harsokangas.<br />
”Toisaalta burka ei kahlitse pelkästään naisia<br />
<strong>ja</strong> eristä heitä ulkomaailmasta, myös miehet ovat<br />
eristettyjä naisista”, toteavat Merikallio <strong>ja</strong> Weselius.<br />
Yhtenä selityksenä talebanien naisiin kohdistamiin<br />
ääritoimiin onkin esitetty se, että talebanmiesten<br />
suhde naisiin on ongelmallinen. Talebanmiehillä<br />
ei ole juuri tilaisuutta oppia tuntemaan<br />
naisia <strong>ja</strong> heidän elinpiiriään. Ja tuntematon koetaan<br />
usein uhkaavana.<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
Säännöt <strong>ja</strong> tavat kahlitsevat<br />
Talebanien Afganistanissa oli monia kielto<strong>ja</strong>. Erityisesti<br />
naisten elämää rajoitettiin monin eri tavoin,<br />
esimerkiksi naisten <strong>ja</strong> tyttöjen koulutus<br />
kiellettiin. Mutta naisten asema on Afganistanissa<br />
ollut kahlittu ennen talebane<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> valitettavasti<br />
myös talebanien jälkeen. Naisten elämä on tälläkin<br />
hetkellä hyvin erilaista pääkaupungissa Kabulissa<br />
<strong>ja</strong> maaseudun pikkukylissä.<br />
Afganistanin naisälymystön edusta<strong>ja</strong>t perustivat<br />
Kabulissa vuonna 1977 Afganistanin naisten<br />
vallankumouksellisen järjestön RAWA: n (The Revolutionary<br />
Association of Women of Afghanistan).<br />
Järjestö on poliittisesti <strong>ja</strong> yhteiskunnallisesti<br />
sitoutumaton, sen tarkoituksena on edesauttaa ihmisoikeuksia<br />
<strong>ja</strong> demokratiaa Afganistanissa. Järjestöön<br />
ei hyväksytä ollenkaan miesjäseniä. Talebanien<br />
noustessa valtaan RAWA: n toiminta siirtyi<br />
Pakistaniin, Afganistanissa pystyttiin toimimaan<br />
vain maan alla, salassa.<br />
Talebanien Afganistanissa valokuvaus oli<br />
kiellettyä, mutta RAWA: n jäsenet pystyivät burkan<br />
suojissa kuvaamaan tapahtumia. Näitä kuvia<br />
on nyt nähtävillä Helsingissä.<br />
Talebanien hallinto perustui äärinäkemykseen<br />
islamilaisesta laista. Maassa toimi uskonnollinen<br />
poliisi, joka oli suoraan Amro bil Mah-<br />
roofin eli ”Hyveen edistämisen <strong>ja</strong> paheen estämisen<br />
ministeriön” alainen organisaatio. Afganistanissa<br />
järjestettiin talebanien aikana julkisia rangaistuksia<br />
<strong>ja</strong> teloituksia, joita RAWA: n aktivistien<br />
onnistui kuvata.<br />
”Taleban-kuvia” on sar<strong>ja</strong> valokuvia, jotka löytyivät<br />
sattumalta, <strong>ja</strong> joita ei oikeastaan pitänyt olla<br />
ollenkaan. Talebanien aikaan kaikenlainen ihmisten<br />
kuvaaminen, valokuvissa tai tauluissa oli kiellettyä.<br />
Passivalokuvia varten tarvittiin kuitenkin<br />
valokuvaamo<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> Magnum-kuvatoimiston valokuvaa<strong>ja</strong><br />
Thomas Dworzak löysi näyttelyn kuvat<br />
kahdesta kandaharilaisesta valokuvaamosta.<br />
Valokuvat tuovat esiin toisenlaisen, julkisuudelle<br />
tuntemattoman puolen taleban-sisseistä. He<br />
ovat valokuvia varten sonnustautuneet parhaimpiinsa,<br />
kuvissa näytetään ylpeänä rannekelloa tai<br />
asetta, <strong>ja</strong> kuvat on myös usein retusoitu tuomaan<br />
kohteesta parhaat puolet esiin.<br />
Turhamaisuus <strong>ja</strong> inhimillisyys ei siis ollut<br />
tuntematonta talebaneillekaan, määräyksistä<br />
huolimatta.<br />
Tapio S. Linna<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> on Maailmanpyörän toimitussihteeri.<br />
� 3xAfganistan, valokuvia todellisuuksista, Helsingin<br />
Taidemuseo Tennispalatsi 12.2. <strong>–</strong> 17.4.2003<br />
13
Kansainvälinen makean<br />
Puhtaan makean veden saannin turvaaminen<br />
koko maailman väestölle on tänään ihmiskunnan<br />
suurimpia haasteita. Tulevaisuudessa vesiongelmien<br />
odotetaan yhä kärjistyvän, kun veden<br />
kasvava kysyntä ylittää sen kokonaistarjonnan<br />
<strong>ja</strong> vesivaro<strong>ja</strong> uhkaavat esimerkiksi maatalouden<br />
päästöt <strong>ja</strong> muut saasteet.<br />
<strong>Vesi</strong>varojen suojelun <strong>ja</strong> käytön tehostamiseksi<br />
<strong>YK</strong>: n yleiskokous on julistanut kuluvan<br />
vuoden Kansainväliseksi makean veden<br />
vuodeksi. Teemavuoden tavoitteena on saattaa<br />
maailman vesiongelmat yleiseen tietouteen.<br />
Samalla halutaan vauhdittaa ongelmien ratkaisua<br />
luomalla uusia ideoita <strong>ja</strong> strategioita sekä edistämällä<br />
osallistumista, kumppanuutta <strong>ja</strong> rauhanomaista<br />
vuoropuhelua.<br />
<strong>Vesi</strong>ongelman laajuus<br />
<strong>Vesi</strong> on yksi <strong>elämän</strong> perusedellytyksistä <strong>ja</strong> kehityksen<br />
avaintekijöistä. Se on elintärkeä ruoantuotannon,<br />
yhteisöjen elinolojen parantamisen<br />
<strong>ja</strong> talouskasvun ylläpitämisen voimavara sekä<br />
välttämätön tekijä ekosysteemien normaalille<br />
toiminnalle.<br />
<strong>Vesi</strong> on ra<strong>ja</strong>llinen luonnonvara, joka uusiutuu<br />
hitaasti hydrologisen kierron kautta. Suurin osa<br />
maailman vedestä, 97,5 prosenttia, on suolaista.<br />
Jäljelle jäävästä 2,5 prosentin makean veden määrästä<br />
suuri osa on kiinteää jääpeitettä tai jäätikköä.<br />
Makeaa vettä on käytössämme va<strong>ja</strong>a prosentti<br />
koko maailman vesivaroista. Siitä kilpailevat ihmiset,<br />
maatalous, teollisuus, kasvit <strong>ja</strong> eläimet.<br />
Maailman vesitilanne heikkenee <strong>ja</strong>tkuvasti<br />
saasteiden, väestönkasvun <strong>ja</strong> ilmastonmuutok-<br />
sen vuoksi. Ihmiskunnan käytettävissä olevat<br />
vesivarat hupenevat nopeasti. Viimeisten viidenkymmenen<br />
vuoden kuluessa veden kulutus on lähes<br />
kaksinkertaistunut.<br />
Tällä hetkellä noin kolmasosa maailman<br />
väestöstä elää alueilla, joilla on pulaa vedestä.<br />
Ongelmat ovat pahimpia Afrikassa <strong>ja</strong> Länsi-<br />
Aasiassa, mutta vesipula on <strong>aihe</strong>uttanut suuria<br />
paineita myös muilla alueilla, kuten Kiinassa, Intiassa<br />
<strong>ja</strong> Indonesiassa.<br />
Arviot maailman vesitilanteen tulevasta kehityksestä<br />
ovat huolestuttavia. Ennusteiden mukaan<br />
kaksi kolmasosaa maailman väestöstä <strong>–</strong><br />
noin 5,5 mil<strong>ja</strong>rdia ihmistä <strong>–</strong> tulee kärsimään vesipulasta<br />
vuonna 2025, jos nykyinen kulutussuuntaus<br />
<strong>ja</strong>tkuu eikä tilannetta kor<strong>ja</strong>ta pikaisin <strong>ja</strong> tehokkain<br />
toimin.<br />
14 Maailmanpyörä|1|2003
veden vuosi 2003<br />
Puhtaan veden <strong>ja</strong> viemäröinnin puute <strong>aihe</strong>uttaa<br />
suunnattomia kärsimyksiä suurelle osalle ihmiskunnan<br />
jäsenistä. Arvioiden mukaan yli mil<strong>ja</strong>rdilla<br />
ihmisellä ei ole käytössään turvallista juomavettä,<br />
<strong>ja</strong> vielä useammalla <strong>–</strong> yli 2,4 mil<strong>ja</strong>rdilla<br />
ihmisellä <strong>–</strong> ei ole käytettävissään tyydyttäviä sanitaatiopalvelu<strong>ja</strong>.<br />
Tämän tilanteen seuraukset ovat musertavat:<br />
noin kolme miljoonaa ihmistä, pääasiassa kehitysmaissa,<br />
menehtyy vuosittain sairauksiin, joiden<br />
syynä on likainen juomavesi <strong>ja</strong> huono hygienia.<br />
Kuusi tuhatta lasta kuolee päivittäin tauteihin,<br />
jotka voitaisiin estää viemäröintiä parantamalla, <strong>ja</strong><br />
yli 250 miljoonan ihmisen arvioidaan vuosittain<br />
kärsivän likaisen veden <strong>aihe</strong>uttamista taudeista.<br />
<strong>YK</strong>: n pääsihteerin Kofi Annanin mukaan vedestä<br />
muodostuu todennäköisesti yhä kasvava<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
syy jännityksiin <strong>ja</strong> rajuun kansakuntien väliseen<br />
kilpailuun, jos nykyinen suuntaus <strong>ja</strong>tkuu. Toisaalta<br />
vedestä voi myös muodostua kansojen <strong>ja</strong> valtioiden<br />
yhteistyön rakentava voima.<br />
Tavoitteet <strong>ja</strong> teot<br />
Kansainvälinen makean veden vuosi tulee tärkeään<br />
aikaan edistämään vesihuoltoa koskevia<br />
kehitystavoitteita. Syyskuussa 2000 pidetyssä<br />
<strong>YK</strong>: n vuosituhatkokouksessa <strong>–</strong> <strong>ja</strong> uudelleen<br />
Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa<br />
viime vuoden elo <strong>–</strong> syyskuussa<br />
<strong>–</strong> maailman valtioiden johta<strong>ja</strong>t tunnustivat makean<br />
veden keskeisen aseman inhimillisen kehityksen<br />
kannalta.<br />
Samalla he sitoutuivat aikaan sidottuihin<br />
toimintaohjelmiin maailman vesiongelmien rat-<br />
kaisemiseksi. Ohjelmien päämääränä on vuoteen<br />
2015 mennessä puolittaa puhdasta vettä <strong>ja</strong> riittäviä<br />
sanitaatiopalvelu<strong>ja</strong> vailla olevien ihmisten<br />
suhteellinen osuus.<br />
Jo <strong>YK</strong>: n pääsihteerin Vuosituhatraportissa<br />
todettiin, että mikään yksittäinen toimenpide ei<br />
vähentäisi sairauksia <strong>ja</strong> pelastaisi henkiä kehitysmaissa<br />
niin paljon kuin puhdas vesi <strong>ja</strong> kunnollinen<br />
jätehuolto sekä viemäröinti kaikille.<br />
<strong>Vesi</strong>huoltoa koskevien kehitystavoitteiden<br />
saavuttaminen edellyttää koordinoitua toimintaa<br />
ei vain hallitusten vaan myös veden käyttäjien<br />
<strong>ja</strong> veteen investoivien taholta. Tarvitaan myös<br />
huomattavia voimavaro<strong>ja</strong>. Nykyisten arvioiden<br />
mukaan maailmassa käytetään joka vuosi noin<br />
30 mil<strong>ja</strong>rdia dollaria puhtaan veden <strong>ja</strong> sanitaatiopalveluiden<br />
hankkimiseen. <strong>Vesi</strong>huoltoa koskevien >>>><br />
15<br />
Kuva UM / Ville Vuorio
Noin kolmasosa maailman väestöstä elää alueilla,<br />
joilla on pulaa vedestä. Koko maailman vesivaroista<br />
on va<strong>ja</strong>a prosentti makeaa vettä. Siitä kilpailevat<br />
niin ihmiset, maatalous, teollisuus, kasvit kuin<br />
eläimetkin. Yli mil<strong>ja</strong>rdi ihmistä kärsii turvallisen<br />
juomaveden puutteesta.<br />
kehitystavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan vuosittain<br />
lisävaro<strong>ja</strong> 14 <strong>–</strong> 30 mil<strong>ja</strong>rdia dollaria.<br />
Kansainvälisen makean veden vuoden johdosta<br />
antamassaan lausunnossa <strong>YK</strong>: n pääsihteeri<br />
Kofi Annan kehottaa meitä yhteistyöhön, käyttämään<br />
hyväksemme tietoa <strong>ja</strong> teknologiaa <strong>ja</strong> tekemään<br />
kaikkemme maailman kalliiden <strong>–</strong> kestävän<br />
kehityksen <strong>ja</strong> ihmisten eloonjäännin kannalta<br />
elintärkeiden <strong>–</strong> vesivarojen suojelemiseksi.<br />
”Meidän on tehostettava kastelua, vähennettävä<br />
myrkyllisten aineiden käyttöä maataloudessa <strong>ja</strong><br />
teollisuudessa <strong>ja</strong> tehtävä uusia investointe<strong>ja</strong> vesipalveluihin<br />
<strong>ja</strong> infrastruktuuriin. Meidän on myös<br />
pyrittävä vapauttamaan naiset <strong>ja</strong> tytöt päivittäisistä<br />
pitkistä vedenhakumatkoista. Niihin menevä<br />
aika <strong>ja</strong> energia voitaisiin käyttää paremmin koulutukseen<br />
<strong>ja</strong> heidän perheidensä <strong>ja</strong> yhteisöjensä elinolojen<br />
parantamiseen,” Kofi Annan sanoo.<br />
Teemavuoden tapahtumia<br />
Yhdistyneet kansakunnat, hallitukset <strong>ja</strong> monet<br />
kansalaisjärjestöt sekä yksityisen sektorin kumppanit<br />
järjestävät lukuisia tapahtumia Kansainvälisen<br />
makean veden vuoden puitteissa. Mukana toimintaa<br />
oh<strong>ja</strong>amassa ovat sekä <strong>YK</strong>: n talous- <strong>ja</strong> sosiaalineuvosto<br />
(ECOSOC) että myös <strong>YK</strong>: n kasvatus-<br />
, tiede- <strong>ja</strong> kulttuurijärjestö (UNESCO).<br />
Useat tapahtumat sijoittuvat 22. maaliskuuta<br />
vietettävään Maailman veden päivään. Vuoden<br />
2003 Maailman veden päivän teemana on ”<strong>Vesi</strong> <strong>ja</strong><br />
tulevaisuus”. Päivän sanoma on, että tulevia sukupolvia<br />
a<strong>ja</strong>tellen meidän tulisi olla harkitsevampia<br />
veden käytössä. Kansainvälisen veden päivän<br />
avulla pyritään edistämään globaalia tietoisuutta<br />
vastuullisemmasta vesivarojen käytöstä.<br />
Kansainvälisen makean veden vuoden päätapahtuma<br />
on puolestaan 16. <strong>–</strong> 23. maaliskuuta<br />
Kiotossa, Japanissa järjestettävä Maailman vesifoorumi,<br />
jossa julkistetaan ensimmäinen laa<strong>ja</strong><br />
arvio maailman vesivaroista (World Water Development<br />
Report). Tässä UNESCOn valmistelemassa<br />
raportissa vertaillaan mm. veden laatua <strong>ja</strong><br />
määrää 122 maassa.<br />
Rea Hoberg<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> toimii tiedotta<strong>ja</strong>na <strong>YK</strong>: n Pohjoismaiden tie-<br />
dotustoimistossa Kööpenhaminassa.<br />
� Lisätieto<strong>ja</strong><br />
Kansainvälisestä makean veden vuodesta voi lukea li-<br />
sää <strong>YK</strong>: n Pohjoismaiden tiedotustoimiston Internet-<br />
sivuilta. Sivuilta löytyy perustietoa makeasta vedestä<br />
<strong>ja</strong> veteen liittyvistä ongelma-alueista, raportte<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> esi-<br />
merkkejä <strong>YK</strong>: n tukemista vesihankkeista, tärkeimpiä<br />
vesivaro<strong>ja</strong> koskevia sopimuksia sekä linkkejä <strong>YK</strong>-jär-<br />
jestöihin <strong>ja</strong> elimiin, jotka työskentelevät vesihuoltoon<br />
liittyvien kysymysten parissa.<br />
Sivut löytyvät osoitteesta:<br />
http: //www.un.dk/finnish/miljo/Water/Index.htm<br />
16 Maailmanpyörä|1|2003
2003|1|Maailmanpyörä<br />
<strong>Vesi</strong>politiikkaa<br />
Kuva UM / Jorma Koponen Lähi-idässä<br />
Lähi-idän geopoliittinen kartta muuttui dramaattisesti<br />
vuoden 1967 kuuden päivän sodan<br />
johdosta. Yksi keskeisimmistä sodan syttymisen<br />
syistä oli arabimaiden päätös padota Jordanjoen<br />
yläjuoksu <strong>ja</strong> täten estää nuoren juutalaisvaltion<br />
kehitysnäkymät. Uhkaava kauppasaarto<br />
vaikutti osaltaan myös siihen, että<br />
Israel nosti aseensa ympäröiviä naapurivalto<strong>ja</strong>an<br />
vastaan. Egyptin presidentti Gamal Abdel<br />
Nasser pyrki sulkemaan Tiraninsalmen <strong>ja</strong> estämään<br />
Israelin pääsyn Punaiseltamereltä maailmanmarkkinoille.<br />
Lähi-idän omassa ”salamasodassa”<br />
Israel valloitti Golanin kukkulat Syyrialta,<br />
Länsirannan Jordanialta <strong>ja</strong> Gazan <strong>ja</strong> Siinain<br />
niemimaan Egyptiltä. Israelin pinta-ala<br />
kolminkertaistui <strong>ja</strong> maa sai samalla itselleen<br />
runsaat vesivarat.<br />
Irakin yllätyshyökkäys Iraniin syyskuussa 1980<br />
oli tarkoitus toteuttaa Israelin kuuden päivän<br />
sodan malliin <strong>–</strong> nopea selätysvoitto vastusta<strong>ja</strong>sta<br />
<strong>–</strong> mutta toisin kävi. Irakin <strong>ja</strong> Iranin välisen lähes<br />
vuosikymmenen kestäneen sodan virallinen<br />
syy oli riita Shatt al-Arab -joesta. Saddam Husseinin<br />
tulkinnan mukaan joki oli perinteisesti kuulunut<br />
Irakin kuningaskunnalle. Sodan taustalla<br />
oli kuitenkin muita tekijöitä. Iranin hengellinen<br />
johta<strong>ja</strong> Ayatollah Khomeini kiihotti Etelä-Irakin<br />
šiiamuslime<strong>ja</strong> nousemaan kapinaan <strong>ja</strong> kaatamaan<br />
Saddamin maallistuneen baath-puolueen hallinnon.<br />
Saddam puolestaan halusi päästä eroon Khomeinin<br />
fundamentalistisesta hallituksesta länsimaiden<br />
tuella.<br />
Veden vähyys on <strong>aihe</strong>uttanut näin Lähi-idässä<br />
monta konfliktia, välillä vesi on ollut tekosyy <strong>ja</strong><br />
välillä todellinen sodan syttymisen syy.<br />
Rauhanehtona vesivarantojen<br />
luovuttaminen<br />
Israelin nykyisistä vesivaroista yli puolet tulee<br />
vuoden 1967 sodassa valloittamilta alueilta,<br />
Länsirannalta <strong>ja</strong> Golanin kukkuloilta. Kansainvälisen<br />
yhteisön vetoomukset Israelin vetäytymisestä<br />
vuoden 1967 rajoille <strong>YK</strong>: n turvallisuusneuvoston<br />
päätöslauselmien 242 <strong>ja</strong> 338 mukaisesti merkitsisi<br />
Israelille taloudellista takaiskua <strong>ja</strong> omavaraisuuden<br />
menettämistä veden suhteen.<br />
Sitä vastoin Siinain niemimaan <strong>ja</strong> Gazan poh<strong>ja</strong>vesivarannot<br />
ovat lähes olemattomat. Israel luovutti<br />
Siinain takaisin Egyptille 1979 Camp Davidin<br />
rauhansopimuksen mukaisesti, vaikka pienehköt<br />
öljyesiintymät <strong>ja</strong> historiallisesti merkitykselliset<br />
tapahtumapaikat houkuttelivat jäämään<br />
niemimaalle. Egypti ei ollut kiinnostunut<br />
Gazan palauttamisesta mm. sen tähden, että Gazan<br />
vesitilanne oli niin epätoivoinen. Palestiinalaismaanviljelijät<br />
joutuvat nykyisin kastelemaan<br />
vihanneksia <strong>ja</strong> hedelmiä viemärivedellä, mikä vä- >>>><br />
17
littömästi hei<strong>ja</strong>stuu tuotteiden laatuun <strong>ja</strong> ihmisten<br />
terveydentilaan.<br />
Geostrategisesti tärkeät Golanin kukkulat liitettiin<br />
virallisesti vuonna 1981 Israelin valtioon.<br />
Golan tarjoaa aitiopaikan sotilastiedusteluun <strong>ja</strong><br />
näkymän Damaskokseen.<br />
Tärkein syy miksi Israel ei halua luopua Golanista<br />
on kuitenkin se, että Jordanjoen alkulähteet<br />
si<strong>ja</strong>itsevat ko. alueella. Israelin entisen pääministerin<br />
Ehud Barakin käymät rauhanneuvottelut<br />
Syyrian kanssa <strong>–</strong> maiden välillä vallitsee <strong>YK</strong>: n välittämä<br />
tulitaukosopimus vuodelta 1949 <strong>–</strong> lopahtivat<br />
alkuvuodesta 2000 siihen, kun syyrialainen<br />
osapuoli vaati pääsyä historiallisille rajoilleen Genesaretinjärven<br />
rantaan <strong>ja</strong> ehdotonta Golanin vesivarantojen<br />
kontrollia. Israelin oikeistoradikaalit<br />
kritisoivat äänekkäästi Barakin rauhantunnusteluyrityksiä,<br />
sillä konkreettisen maa-alueen vaihtaminen<br />
abstraktiin rauhaan epäluottamuksen vellomassa<br />
Lähi-idässä katsottiin olevan virheaskel.<br />
Israelin kollektiivinen unelma <strong>–</strong> saada autiomaa<br />
viheriöimään <strong>–</strong> joka mainitaan myös<br />
maan 1948 itsenäisyysjulistuksessa, juontuu<br />
vuosisato<strong>ja</strong> kestäneestä maattomuudesta Euroopassa.<br />
Euroopan juutalaiset olivat etupäässä käsityöläisiä<br />
<strong>ja</strong> rahanvaihtajia, sillä maanomistusoikeus<br />
oli heiltä kielletty.<br />
Jo ennen Israelin valtion syntymistä lukuisia<br />
maatalouden kollektiivitilo<strong>ja</strong>, kibbutse<strong>ja</strong>, perustettiin<br />
ra<strong>ja</strong>maille etuvartioiksi torjumaan fadeyeenien<br />
hyökkäykset.<br />
Vallitseva sosialistioppien värittämä käsitys<br />
juutalaisten uudisraivaajien keskuudessa oli,<br />
että ”vain se, joka viljelee maata on oikeutettu<br />
sen omistamiseen.” Maanviljely voimistui karuista<br />
luonnonoloista huolimatta <strong>ja</strong> vesi sai näin<br />
ideologisen painoarvon.<br />
Maataloudesta muodostui Israelin ”pyhä lehmä”<br />
jota edelleenkin varjelee voimakas etujärjestö,<br />
paikallinen MTK. Israelin maanviljelijät kasvattavat<br />
vientiin paljon vettä kuluttavia sitrushedelmiä<br />
<strong>ja</strong> leikkokukkia vesitukiaisten varassa,<br />
vaikka maa on vesikriisin partaalla.<br />
Israelin haave autiomaan kukoistuksesta oli<br />
lähellä toteutumista, kun Camp Davidin rauhanneuvottelujen<br />
aikana Egyptin entinen presidentti<br />
Anwar Sadat tarjosi Niilin vettä Israelille Negevin<br />
autiomaan kasteluun <strong>ja</strong> palestiinalaisten käyttöön<br />
Gazaan. Vastapainoksi presidentti Sadat vaati poliittisesti<br />
räjähdysherkän Jerusalemin kysymyksen<br />
ratkaisemista. Ehdotus kuitenkin raukesi Egyptin<br />
oman kotirintaman vastustukseen. ”Niili kuuluu<br />
Egyptille” -henki vallitsi Kairossa. Sadat salamurhattiin<br />
pari vuotta rauhansopimuksen solmimisen<br />
jälkeen maanpetturuudesta syytettynä.<br />
Rutiköyhän Jemenin kasteluvesi<br />
menee miedon kat-huumeen viljelyyn<br />
Lähes kaikki Lähi-idän valtiot Turkkia <strong>ja</strong> Libanonia<br />
lukuun ottamatta kärsivät absoluuttisesta veden<br />
vähyydestä. Maiden vesivarannot eivät riitä<br />
kohtaamaan vuoden 2025 ennakoitua vedenkulutusta.<br />
Arabimaissa maataloussektori käyttää<br />
suurimman osan vesivaroista, vaikka maatalouden<br />
osuus BKT: sta on häviävän pieni.<br />
Lähi-idän köyhimmässä valtiossa Jemenissä<br />
kärsitään <strong>ja</strong>tkuvasta vesipulasta, vaikka samanaikaisesti<br />
80 % Jemenin maatalouden kasteluvedestä<br />
menee miedon kat-huumeen viljelyyn.<br />
Kat on ainoa Jemenin taloutta pyörittävä hyödyke<br />
öljyn ohella eikä sen sosiaalista merkitystä<br />
voi aliarvioida. Toimistot <strong>ja</strong> kaupat sulkeutuvat<br />
heti puolenpäivän jälkeen <strong>ja</strong> niin naiset kuin<br />
miehetkin kokoontuvat koteihin katin pureskeluun<br />
iltahämärään saakka. Jemenin kansantalous<br />
menettää vuosittain miljoonia ihmistyötunte<strong>ja</strong><br />
turruttavan kat-huumeen pureskeluun <strong>ja</strong> maan<br />
vesivarat hupenevat entisestään tehottoman keskiaikaisen<br />
kastelutekniikan johdosta.<br />
Arabimaiden voimakas väestönkasvu <strong>ja</strong> Israelin<br />
ra<strong>ja</strong>ton maahanmuuttopolitiikka kuormittaa<br />
osaltaan Lähi-idän vesivaro<strong>ja</strong>. Länsimaista<br />
tulleiden juutalaissiirtolaisten vedenkulutustottumukset<br />
ovat aivan eri luokkaa kuin palestiinalaisen<br />
alkuperäisväestön. Palestiinalaiset ovat<br />
kautta vuosisatojen keränneet sadeveden talteen<br />
<strong>ja</strong> mukauttaneet maanviljelyn niukan vedensaannin<br />
mukaiseksi.<br />
Oliivipuita <strong>ja</strong> viiniköynnöksiä näkyy kaikkialla,<br />
sillä ne menestyvät erinomaisesti vähäsateisissa<br />
olosuhteissa. Toisaalta Israel on kehittänyt<br />
maatalouden kastelujärjestelmäänsä huipputek-<br />
nologian avulla. Kasvin lehdelle asetettu sensori<br />
soittaa maanviljelijän kännykkään kun kasvi tarvitsee<br />
sadetusta. Huipputeknologiasta huolimatta<br />
Israel joutuu kierrättämään maatalousvetensä<br />
jopa seitsemänkertaisesti poh<strong>ja</strong>vesiensä vähentyessä<br />
uhkaavasti.<br />
Jordanvirta kutistunut o<strong>ja</strong>ksi<br />
Jordanian <strong>ja</strong> Länsirannan välistä Allenby-siltaa<br />
ylittäessä matkaa<strong>ja</strong> kohtaa yllättävä näky.<br />
Raamatun sivuilta tuttu Jordanvirta on kutistunut<br />
mitättömän kokoiseksi o<strong>ja</strong>ksi lähestyessään<br />
Kuolluttamerta.<br />
Israel pumppaa vettä Jordanjoen yläjuoksulla<br />
niin valtavasti muualle maahan, ettei veden<br />
vähäinen virtaus riitä palestiinalaisten tarpeisiin<br />
<strong>ja</strong> Kuolleenmeren ekologisen tasapainon<br />
ylläpitämiseksi.<br />
Armottoman Lähi-idän auringon alla Kuollutmeri<br />
on jo <strong>ja</strong>kautunut kahteen osaan. Rantaviiva<br />
vetäytyy yhä kauemmaksi kymmenisen<br />
vuotta sitten rakennetuista turistihotelleista.<br />
Iäkkäämmät hotellien turistit joutuvat turvautumaan<br />
autokyytiin päästäkseen kellumaan Kuolleeseenmereen.<br />
Kuolleenmeren elvyttämiseksi on laadittu<br />
useita suunnitelmia 1940-luvulta lähtien. Veden<br />
juoksuttaminen Väli- tai Punaisestamerestä<br />
400 metriä merenpinnan alapuolella si<strong>ja</strong>itsevaan<br />
Kuolleeseenmereen mahdollistaisi myös veden<br />
val<strong>ja</strong>stamisen sähköntuotantoon. Taloudelliset<br />
laskelmat <strong>ja</strong> biologien varoittelut mahdollisesta<br />
luonnonkatastrofista ovat pitkittäneet kunnianhimoisen<br />
pelastusoperaation toteutumista, vaikka<br />
Kuollutmeri on kuolemaisillaan.<br />
Turkin patohanke kuumentaa<br />
tunteita Lähi-idässä<br />
Turkin suuri Kaakkois-Anatolian patohanke <strong>–</strong><br />
kaiken kaikkiaan 22 patoa <strong>ja</strong> 19 vesivoimalaa <strong>–</strong><br />
on tulehduttanut maan suhteet naapurivaltioihin,<br />
Syyriaan <strong>ja</strong> Irakiin. 90 % Irakin vedestä tulee valtion<br />
rajojen ulkopuolelta <strong>ja</strong> Syyrian tilanne on lähes<br />
yhtä kriittinen.<br />
Eufrat- <strong>ja</strong> Tigrisjoen virtaukset ovat täysin<br />
Turkin säännösteltävissä <strong>ja</strong> toimivat alueen poliittisena<br />
ilmapuntarina. Yli 30 000 ihmistä, enimmäkseen<br />
Turkin vähemmistönä olevia kurde<strong>ja</strong>, on<br />
jo joutunut väistymään patohankeen tieltä.<br />
Irak aikoo viedä Turkin patohankkeen Kansainvälisen<br />
Oikeuden kuultavaksi Haagiin. Kansainvälinen<br />
vesioikeus kehottaa yläjuoksun varrella<br />
olevia valtiota neuvottelemaan patosuunnitelmista<br />
ennalta alajuoksun valtioiden kanssa <strong>ja</strong><br />
vaatii osapuolia päätymään oikeudenmukaiseen<br />
veden<strong>ja</strong>koon. Turkki ei kuitenkaan ole allekirjoittanut<br />
ko. kansainvälistä vesioikeussopimusta ollen<br />
varsin tietoinen tästä lausekkeesta. Irakin huo-<br />
18 Maailmanpyörä|1|2003<br />
Kuva UN/Evan Schneider
li ei ole <strong>aihe</strong>eton. Kun Turkki keräsi vettä maailman<br />
neljänneksi suurimpaan Ataturkin patoaltaaseen,<br />
Eufratjoen vedenvirtaus tyrehtyi kuukaudeksi<br />
jättäen Bagdadin asukkaat <strong>ja</strong>noisiksi.<br />
Turkki on käyttänyt patoamaansa vettä poliittisena<br />
aseena painostaakseen Eufratin alajuoksun<br />
varrella olevaa Syyriaa. Kun kurdialueen separatistiliikehdintä<br />
lisääntyi Koillis-Turkissa, Turkki<br />
vähensi välittömästi jokiensa vedenjuoksutusta<br />
vastalauseena Syyrialle <strong>ja</strong> pyrki näin tukahduttamaan<br />
kurdien itsenäistymishaaveet. Ankarassa<br />
uskotaan vakaasti, että Syyria tukee kurdien työväenpuoluetta<br />
PKK: ta omien poliittisten pyrkimysten<br />
saavuttamiseen.<br />
Lähi-idän rauhan aikaansaamiseksi <strong>ja</strong> alueen<br />
kroonisen vesikriisin ratkaisemiseksi Turkin entinen<br />
presidentti Turgut Ozal tarjosi Turkin runsaita<br />
ylijäämävesivaranto<strong>ja</strong> arabimaille <strong>–</strong> Israel mukaan<br />
lukien <strong>–</strong> 1990-luvun alussa. Presidentti Ozal<br />
ehdotti vesikanavan rakentamista Kaakkois-Turkista<br />
aina Arabian niemimaalle saakka. Kanava<br />
olisi kulkenut koko Lähi-idän läpi.<br />
Ehdotus kaatui lopulta alueen valtioiden keskinäisiin<br />
ristiriitoihin. Arabijohta<strong>ja</strong>t pelkäsivät,<br />
että Turkki voisi ei-arabimaana, Naton jäsenenä<br />
<strong>ja</strong> kaiken lisäksi Israelin sotilas<strong>liitto</strong>laisena hyödyntää<br />
arabimaiden riippuvuutta Turkin vedestä<br />
<strong>ja</strong> siten säännöstellä Lähi-idän valtioiden ulkopolitiikkaa<br />
vesihano<strong>ja</strong>an kääntelemällä.<br />
Veden poliittinen painolasti<br />
Jos poliittista tahtoa löytyy Lähi-idän rauhan<br />
aikaansaamiseksi <strong>–</strong> etenkin Jerusalemin <strong>ja</strong>on <strong>ja</strong><br />
palestiinalaispakolaisten uudelleen asuttamiseksi<br />
<strong>–</strong> Lähi-idän vesiongelmatkin ovat ratkaistavissa.<br />
Tulevien Lähi-idän vesikonfliktien ennaltaehkäiseminen<br />
edellyttää valtavien vesimäärien<br />
tuomista alueen ulkopuolelta kuten Turkista tai<br />
merivedenpuhdistamojen rakentamista. Meriveden<br />
puhdistaminen juomakelpoiseksi on lopultakin<br />
vain taloudellinen kysymys, joka on valitettavasti<br />
saanut poliittisen painolastin.<br />
Itävalta tarjoutui rakennuttamaan merivedenpuhdistamon<br />
Gazan edustalle 1990-luvun<br />
puolivälissä, mutta palestiinalaisjohta<strong>ja</strong> Jasser<br />
Arafat kieltäytyi ko. kehitysyhteistyöhankkeesta.<br />
Arafat pelkäsi palestiinalaisten neuvotteluasetelmien<br />
heikentyvän Länsirannan poh<strong>ja</strong>vesivarantojen<br />
omistuksesta koskevassa kiistassa Israelin<br />
kanssa, jos hän hyväksyisi hankkeen.<br />
Lähi-idästä löytyy sata syytä sotia <strong>ja</strong> yksi niistä<br />
on vesi. Pax Aquarium, oikeudenmukainen olemassa<br />
olevien vesivarojen <strong>ja</strong>ko alueen valtioiden<br />
välillä sitovin kansainvälisin sopimuksin on ehdoton<br />
edellytys kestävälle rauhalle Lähi-idässä.<br />
Birgit Krasilowsky Turunen<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> toimii <strong>YK</strong>: n apulaisasiantunti<strong>ja</strong>na Lähi-idäs- Olli<br />
sä (UNDP, Beirut, Libanon). Kartat<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
19
<strong>Vesi</strong> <strong>–</strong> kaupankäyntiä vai<br />
<strong>Vesi</strong> on jokaisen perusoikeus, vesi ei ole eikä<br />
voi olla pelkästään kauppatavaraa. <strong>Vesi</strong>huolto-<br />
<strong>ja</strong> vesihuoltolaitosten tulee olla yhteiskunnan<br />
omistuksessa.<br />
<strong>Vesi</strong>varoihin <strong>ja</strong> niiden käyttöön liittyy suuria<br />
globaale<strong>ja</strong> haasteita veden laadun, määrän <strong>ja</strong><br />
hallinnan suhteen. <strong>Vesi</strong>varat ovat maapallolla<br />
valitettavasti <strong>ja</strong>kautuneet epätasaisesti <strong>ja</strong> usein vesivarastot<br />
ovat kaukana asutuskeskuksista. Tilannetta<br />
parantaisi kuitenkin paljon, jos vettä osattaisiin<br />
käyttää nykyistä tehokkaammin eikä sitä tuhlattaisi.<br />
Myös vesivarojen tuntemusta tulee lisätä.<br />
Veden merkitys yhdyskunnille<br />
Veden merkitystä ihmiskunnalle kuvaa mm. se,<br />
että lähes kaikki <strong>YK</strong>: n järjestöt tai osastot toimivat<br />
vesiasioissa tavalla tai toisella. <strong>Vesi</strong>huollon eli<br />
vedenhankinnan <strong>ja</strong> sanitaation puute on puolestaan<br />
maailman suurin katastrofi: päivittäin arvellaan<br />
10 000 <strong>–</strong> 30 000 ihmisen kuolevan likaan-<br />
tuneen veden välityksellä leviäviin tauteihin. Kehittyneiden<br />
maiden historiallinen kehitys osoittaa,<br />
että järjestetty vesihuolto parantaa ratkaisevasti<br />
yhdyskuntien hygieniaa <strong>ja</strong> elinolo<strong>ja</strong>.<br />
Marraskuussa 2002 <strong>YK</strong>: n taloudellisten, sosiaalisten<br />
<strong>ja</strong> kulttuurillisten oikeuksien komitea<br />
(CESCR) julisti veden saatavuuden perusihmisoikeudeksi<br />
<strong>ja</strong> korosti, että vesi on sosiaalinen <strong>ja</strong> kulttuurillinen<br />
eikä pelkästään taloudellinen hyödyke.<br />
Monien rahoittajien viime vuosien toimintapolitiikka<br />
suosii kuitenkin kyseenalaisella tavalla<br />
kansainvälisten suurten yritysten operointia kehitysmaissa<br />
<strong>ja</strong> siirtymätalouksissa. Vedestä uhkaa<br />
tulla kaupankäynnin väline hieman samalla<br />
tavalla kuin öljystä.<br />
Rahoittajien omissa maissa palveluista vastaavat<br />
voittopuolisesti kuntien omistamat laitokset.<br />
Poikkeuksia ovat mm. Englanti <strong>ja</strong> Wales sekä<br />
osin Ranska. Englannissa vesihuoltolaitokset<br />
myytiin pörssiyrityksille. Kiristyneen sääntelyn<br />
vuoksi lienee a<strong>ja</strong>n kysymys, milloin ne palaavat<br />
ainakin osin julkiseen omistukseen. Valitettavasti<br />
kulutta<strong>ja</strong>t joutuvat jälleen maksamaan tämänkin<br />
muutoksen.<br />
Ranskassa puolestaan on 36 000 kuntaa.<br />
Myös lainsäädäntö suosii selvästi yksityisten yritysten<br />
operointia, vaikkakin laitokset ovat kuntien<br />
omistamia. Yhdyskuntien kannalta keskeiset välttämättömyyspalvelut<br />
tulee kuitenkin pitää julkisessa<br />
omistuksessa <strong>ja</strong> kontrollissa.<br />
Suomessa, muissa pohjoismaissa <strong>ja</strong> useimmissa<br />
länsimaissa vesihuollosta vastaavat kuntien<br />
omistamat laitokset. Ne hoitavat ydintoiminnot,<br />
mutta tukitoiminto<strong>ja</strong> kuten urakointia<br />
<strong>ja</strong> suunnittelupalvelu<strong>ja</strong> on jo pitkään ostettu yksityissektorilta.<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>ja</strong> pohjoismaiden malli<br />
tekee myös mahdolliseksi todellisen kilpailun siinä<br />
määrin kuin se tällaisessa luonnollisessa monopolissa<br />
on ylipäätään mahdollista. Mallia voi<br />
suositella muillekin, vaikka siinäkin on luonnollisesti<br />
si<strong>ja</strong>a kehittämiselle.<br />
20 Maailmanpyörä|1|2003<br />
Kuvat UNHCR
perusturvaa?<br />
Yhdyskuntien vedenhankinta<br />
veden tärkein käyttömuoto<br />
Ihmiskunnan käyttämästä makeasta vedestä<br />
kuluu noin 70 prosenttia kasteluun. Noin kymmenessä<br />
maassa <strong>ja</strong> usealla eri mantereella tekemämme<br />
kartoituksen mukaan yhdyskuntien vedenhankinta<br />
on kuitenkin poikkeuksetta tärkein<br />
vedenkäyttömuoto.<br />
Veden määrän ohella on tärkeä muistaa veden<br />
laatu <strong>–</strong> useimmissa maissa vesiensuojelu on<br />
vasta aluillaan, mistä löytyy esimerkkejä kehitysmaiden<br />
lisäksi jopa EU-maista. <strong>Vesi</strong>huolto tulisikin<br />
saada maailmanlaajuisesti kuntoon. Parhaiten<br />
se näyttäisi onnistuvan, kun ensiksi integroidaan<br />
vesi- <strong>ja</strong> viemärilaitokset yhdessä toimivaksi<br />
kokonaisuudeksi.<br />
Suomi on kantanut kansainvälistä vastuutaan<br />
vesialan kehitysyhteistyöhankkeiden kautta. Kahdenkeskisiä<br />
hankkeita on 1970-luvulta lähtien ollut<br />
12 maassa. Niistä 80 prosenttia on arvioitu var-<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
sin onnistuneiksi. Hankkeiden avulla on järjestetty<br />
vedenhankintaa noin viidelle miljoonalle ihmiselle.<br />
Samalla on parannettu elinolo<strong>ja</strong>, vähennetty<br />
sairauksia, lisätty kylä- <strong>ja</strong> paikallistason demokratiaa<br />
<strong>ja</strong> edistetty naisten osallistumista <strong>ja</strong> palveluiden<br />
kautta myös lievennetty köyhyyttä.<br />
Aiemmin Suomi tuki myös vesialan koulutusta,<br />
mikä kuitenkin loppui 1990-luvun alussa kehitysyhteistyövaro<strong>ja</strong><br />
leikattaessa. Kun näitä varo<strong>ja</strong><br />
ollaan <strong>ja</strong>tkossa toivottavasti lisäämässä, olisi Suomella<br />
nyt uudelleen mahdollisuus nostaa profiiliaan<br />
vesiasioissa. Kansainväliset vertailut vesivarojen<br />
hallinnan sekä vesien laadun <strong>ja</strong> vesiensuojelun<br />
samoin kuin korruption vähäisyyden suhteen ovat<br />
Suomelle suorastaan mairittelevia. Tältä poh<strong>ja</strong>lta<br />
on hyvä hoitaa yhteistä globaalia vastuuta.<br />
Suomi oli 1960-luvulla aktiivisesti mukana<br />
kehittämässä kansainvälisten, vähintään kahden<br />
valtion alueella si<strong>ja</strong>itsevien ns. ra<strong>ja</strong>vesistöjen<br />
käyttöä koskevia pelisääntöjä. Vuonna 1966 hy-<br />
väksytyt Helsingin säännöt muodostavatkin poh<strong>ja</strong>n<br />
kansainväliselle vesioikeudelle. Niissä on määritelty<br />
keskeiset periaatteet: yläpuolisten valtioiden<br />
tulee huomioida alapuoliset valtiot, vesivaro<strong>ja</strong><br />
tulee <strong>ja</strong>kaa kohtuullisuuden <strong>ja</strong> oikeudenmukaisuuden<br />
periaatteella <strong>ja</strong> niitä koskeva tieto tulee olla<br />
kaikkien osapuolten saatavilla.<br />
Valitettavasti esimerkiksi vuonna 1997 <strong>YK</strong>: ssä<br />
hyväksytyn kansainvälisen ra<strong>ja</strong>vesisopimuksen on<br />
ratifioinut toistaiseksi vain kymmenkunta valtiota.<br />
Ra<strong>ja</strong>vesiä tuskin kuitenkaan voidaan hallinnoida<br />
järkevästi näistä sopimuksista suuresti poikkeavilla<br />
periaatteilla. Vähättelemättä niukkeneviin vesivaroihin<br />
liittyviä konfliktiuhkia, ra<strong>ja</strong>vesistöt tulisi<br />
nähdä konkreettisena mahdollisuutena yhteistyöhön.<br />
Tästä on lukuisia esimerkkejä vaikkapa <strong>Suomen</strong><br />
<strong>ja</strong> sen naapurimaiden kesken.<br />
Tapio S. Katko<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> toimii dosenttina Tampereen teknillisessä<br />
yliopistossa, tapio.katko@tut.fi<br />
21
Likainen vesi on hil<strong>ja</strong>inen tappa<strong>ja</strong><br />
Vietämme parhaillaan <strong>YK</strong>: n makean veden<br />
vuotta <strong>ja</strong> vesi onkin vilahdellut lehtien otsikoissa<br />
eri tavoin. Suomalainen vesi todettiin<br />
hil<strong>ja</strong>ttain maailman parhaaksi <strong>ja</strong> sitä riittäisi<br />
vientiin asti. Silti kuluneen vähäsateisen vuoden<br />
aikana Suomessakin on saatu lukea epätavallisia<br />
uutisia kuivuneista kaivoista <strong>ja</strong> vesipulasta. Pidämme<br />
helposti puhdasta vettä <strong>ja</strong> sen saatavuutta<br />
itsestäänselvyytenä, vaikka ilman sitä elää yli<br />
mil<strong>ja</strong>rdi ihmistä.<br />
Riesana tartuntataudit<br />
Kun vedestä on pulaa, hygieniasta on vaikea pitää<br />
huolta. Joka päivä yli 5000 lasta kuolee likaisen<br />
veden <strong>ja</strong> huonon hygienian <strong>aihe</strong>uttamiin tartuntatauteihin.<br />
Perinteiset vesipisteet ovat todellisia pöpöjen<br />
paratiise<strong>ja</strong>, sillä vesipisteiden äärellä pestään pyykit,<br />
juotetaan eläimet, peseydytään <strong>ja</strong> noudetaan<br />
juomavesi. Malarian, jokisokeuden <strong>ja</strong> lukuisien likaisesta<br />
vedestä <strong>ja</strong> huonosta hygieniasta johtuvien<br />
sairauksien levinneisyyteen onkin turha odottaa<br />
vähenemistä, ellei vesihuoltoa <strong>ja</strong> hygieniatilannetta<br />
paranneta kehitysmaissa.<br />
Jotain on kuitenkin saatu aikaan: vuodesta<br />
1990 ripulikuolemat ovat vähentyneet kolmanneksella<br />
suolasokeriliuoksen, parantuneen hygienian<br />
sekä puhtaan veden saatavuuden vuoksi.<br />
Ripuli on ollut vuosikymmeniä <strong>–</strong> <strong>ja</strong> on edelleen<br />
<strong>–</strong> alle viisivuotiaiden lasten tappavimpia taute<strong>ja</strong><br />
kehitysmaissa.<br />
Sairauksia<br />
saastuneesta vedestä<br />
Kehitysmaiden vesihuollon parantamiseen on<br />
satsattu vuosikymmeniä. Pahin tilanne on Afrikassa,<br />
mutta myös Aasiassa huono vesitilanne<br />
<strong>aihe</strong>uttaa suuria kärsimyksiä. Tiheästi asutuilla<br />
riisinviljelysalueilla torjunta-aineet ovat saastuttaneet<br />
mm. riisipeltojen läheisyydessä olevia talousveden<br />
lähteitä.<br />
Poh<strong>ja</strong>vedet voivat saastua kemiallisesti monin<br />
tavoin. Vietnamista tunnetaan ”hymytön<br />
alue”, jossa hymystä on tullut harvinainen näky<br />
kyläläisten keskuudessa. Sen asukkaita vaivaavat<br />
mustat <strong>ja</strong> kivuliaat, osin tuhoutuneet hampaat.<br />
Syyksi pal<strong>ja</strong>stui poh<strong>ja</strong>vedessä oleva fluoridi, joka<br />
pahimmissa tapauksissa ylitti ra<strong>ja</strong>-arvot 18-<br />
kertaisesti. Sopivana määränä fluoridi on hyväksi<br />
hampaille, mutta vuosia kestävän yliannostuksen<br />
seurauksena ovat mustuneet hampaat, tuhoutunut<br />
hammasluusto, neurologiset haitat, pahimmissa<br />
tapauksissa jopa kuolema.<br />
Hymyttömän alueen saastunutta poh<strong>ja</strong>vettä<br />
puhdistetaan nyt suodattimen avulla, joka pitää<br />
pitoisuudet kurissa. Myös sadeveden talteenottoa<br />
on parannettu <strong>ja</strong> osa talousvedestä kulkee katoilla<br />
olevia putkia pitkin isoihin vesisäiliöihin, valmiina<br />
käytettäväksi.<br />
Kiinalaisen Liu Fengxiangin, 37, tarina on surullinen.<br />
Hän varttui kylässä, jonka poh<strong>ja</strong>vesi on<br />
arseenin saastuttamaa. Hajuton <strong>ja</strong> mauton arseeni<br />
on vaikea havaita, jolloin vuosien kestäneestä altistuksesta<br />
<strong>aihe</strong>utuu vakavia ihomuutoksia kuten<br />
kovettumista <strong>ja</strong> värimuutoksia, paho<strong>ja</strong> kipu<strong>ja</strong>, näkökyvyn<br />
heikkenemistä, mentaalisia vaurioita <strong>ja</strong><br />
jopa syöpää. Liu joutui keskeyttämään opintonsa<br />
arseenin <strong>aihe</strong>uttaman aivotoimintahäiriöiden takia.<br />
Hän kärsii <strong>ja</strong>tkuvasta huimauksesta <strong>ja</strong> joutuu<br />
turvautumaan karuihin hoitoihin ihosairautensa<br />
kanssa: käsien kuollutta ihosolukkoa hän poistaa<br />
tunnin liotuksen jälkeen saksilla.<br />
<strong>Vesi</strong> <strong>ja</strong> tyttöjen asema<br />
<strong>Vesi</strong> on kytköksissä myös tyttöjen lisääntymisterveyteen.<br />
Monissa perinteisissä kulttuureissa<br />
henkilökohtaiseen hygieniaan liittyy paljon tabu<strong>ja</strong>,<br />
eikä vettä ole käytettävissä länsimaisien siisteystapojen<br />
mukaisesti. Saniteettitilojen puuttuessa<br />
tarpeet tehdään pusikkoon <strong>ja</strong> silloinkin vain<br />
pimeään aikaan, jolloin pitkästä odottelusta voi<br />
<strong>aihe</strong>utua vakavia tulehduksia.<br />
Pimeällä tytöt ovat myös alttiimpia seksuaaliselle<br />
ahdistelulle, jolloin puskassa asioimisesta voi<br />
seurata jopa sukupuolitaute<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> huonosti hoidettu<strong>ja</strong><br />
raskauden keskeytyksiä. Vessojen <strong>–</strong> tarkemmin<br />
sanottuna kuivakäymälöiden puute <strong>–</strong> vaikuttaa<br />
myös tyttöjen koulunkäyntiin. Jos kouluissa ei<br />
ole erillisiä saniteettitilo<strong>ja</strong> tytöille <strong>ja</strong> pojille, tytöt<br />
jäävät kuukautisten aikaan pois koulusta.<br />
Puhtaan veden saatavuuden <strong>ja</strong> hygienian parantuessa<br />
tyttöjen asema kohentuu. Kehitysmaissa<br />
kotityöt ovat naisten vastuulla <strong>ja</strong> tytöt kantavat<br />
tästä ison osan jo pienestä pitäen. Puhtaan veden<br />
myötä pienempien sisarusten sairastelu vähenee,<br />
jolloin isosiskojen työtaakka helpottuu. Tytöt<br />
ehtivät myös käydä koulua, kun oman kylän kaivo<br />
lyhentää vedenhakumatkaa useilla tunneilla.<br />
Eritreassa kylän oma kaivo voi säästää hengen<br />
tai ainakin rampautumiselta, sillä sodan runtelemassa<br />
maassa vedenhakumatkojen riskinä<br />
ovat <strong>ja</strong>lkamiinat.<br />
<strong>Vesi</strong> köyhyyden lievittäjänä<br />
Puhtaan veden <strong>ja</strong> sanitaation puute <strong>aihe</strong>uttaa valtavasti<br />
kärsimystä puolelle maapallon väestä. Ve-<br />
22 Maailmanpyörä|1|2003
sipula eriarvoistaa erityisesti tyttöjä <strong>ja</strong> vaikuttaa<br />
miljoonien lasten <strong>elämän</strong>laatuun, terveyteen,<br />
koulunkäyntiin, myös koulukypsyyteen.<br />
Valtioilla, joissa 70 prosenttia elää ilman puhdasta<br />
vettä tai joissa 90 prosenttia elää ilman sanitaatiohuoltoa,<br />
on köyhyyden lievittäminen hyvin<br />
vaikeaa, mikäli vesihuolto tai muu välttämätön<br />
infrastruktuuri ei toimi edes siedettävästi.<br />
<strong>Vesi</strong> on oikeus, joka taataan kaikille Lapsen<br />
oikeuksien sopimuksen allekirjoittaneen 191 valtion<br />
asukkaalle, mutta joka toteutuu vain osalle<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
lapsista. Vaikka puhtaan veden saatavuus kehitysmaissa<br />
on kohentunut asteittain, vuonna 1990<br />
Lasten huippukokouksessa asetettua 10-vuotistavoitetta<br />
ilman vettä elävien määrän vähentämiseksi<br />
ei ole pystytty toteuttamaan.<br />
<strong>YK</strong>: n vuosituhattavoitteena on puolittaa ilman<br />
vettä elävien ihmisten määrä puoleen vuoteen<br />
2015 mennessä. Unicefin arvioiden mukaan<br />
noin 8 mil<strong>ja</strong>rdilla eurolla vuodessa puolitettaisiin<br />
ilman vesihuoltoa elävien ihmisten määrä vuoteen<br />
2015 mennessä.<br />
Kuvat UNICEF<br />
Summa on puolet siitä, mitä länsimaissa kulutetaan<br />
lemmikkieläinten ruokaan vuodessa. Rahallisesti<br />
tehtävä ei ole mahdoton, varsinkin kun<br />
sijoitus tulee monenkertaisesti takaisin lapsikuolleisuuslukujen<br />
<strong>ja</strong> terveydenhuoltomenojen<br />
pienentyessä, muutamia mainitakseni. Kyse onkin<br />
enemmän tahdosta.<br />
Janopäivänä<br />
parannetaan vesihuoltoa<br />
Janopäivä on <strong>Suomen</strong> Unicefin valtakunnallinen<br />
suurkeräys, joka järjestetään vuosittain 27. <strong>–</strong> 30.<br />
huhtikuuta, sopivasti vapun alla, Unicefin vesi-<br />
<strong>ja</strong> sanitaatio -ohjelmien tukemiseksi. Suurin osa<br />
Janopäivän tuotosta tulee lipaskeräyksistä, joihin<br />
tarvitaan paljon vapaaehtoisia kerääjiä. Vuoden<br />
2003 Janopäiväkeräyksellä kunnostetaan vedenottopaikko<strong>ja</strong>,<br />
rakennetaan uusia kaivo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> vesipisteitä,<br />
kuivakäymälöitä sekä opetetaan siisteyden<br />
merkitystä Eritreassa.<br />
Tällä hetkellä Eritreaa koettelee vakavin kuivuuskriisi<br />
17 vuoteen. Sateet jäivät tulematta <strong>ja</strong><br />
jopa 70 prosenttia ihmisistä on kansainvälisen hätäavun<br />
kohteena. Nälänhädän <strong>ja</strong> vesipulan takia<br />
300 000 alle 5-vuotiasta lasta on hyvin kriittisessä<br />
tilassa. Unicefin päätehtävä on huolehtia, että<br />
vesihuolto toimii kriisistä huolimatta.<br />
Mari Hakojärvi<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> toimii <strong>Suomen</strong> Unicefin projektisuunnitte-<br />
li<strong>ja</strong>na.<br />
� Janopäivä-kampan<strong>ja</strong>an voi tutustua myös internetis-<br />
sä: www.unicef.fi/<strong>ja</strong>nopaiva2003/<br />
23
Kyläläisten ääni kuuluu<br />
Nepalin vesihankkeessa<br />
Nepalissa on vuodesta 1990 alkaen toteutettu<br />
Ulkoasiainministeriön rahoittamaa vesihanketta,<br />
jonka tarkoituksena on parantaa maaseutukylien<br />
vesihuoltoa <strong>ja</strong> sanitaatiota sekä kouluttaa<br />
kyläläisiä uusien menetelmien käyttöön <strong>ja</strong><br />
laitteiden kunnossapitoon. Hankkeessa on edetty<br />
jo kolmanteen v<strong>aihe</strong>eseen, joka päättyy kesäkuun<br />
lopussa. Ainakin vuoden <strong>ja</strong>tko on vielä<br />
tiedossa.<br />
Hanketta toteutetaan kahdella täysin erityyppisellä<br />
alueella, Terain tasangolla sekä vuoristossa,<br />
joilla kummallakin on omat erityispiirteensä<br />
<strong>ja</strong> tekniset ratkaisunsa. Molemmilla<br />
alueilla vesihuolto perustuu pintaveden<br />
käyttöön <strong>ja</strong> sadeveden keräilyyn. ”Hanke on sekä<br />
maantieteellisesti, toiminnallisesti että hallinnollisesti<br />
varsin laa<strong>ja</strong>-alainen. Toimintaa on<br />
Lumbinin alueella yhteensä kahdeksassa kunnassa<br />
(district). Alueella asuu noin kaksi miljoonaa<br />
ihmistä, joista noin 96 prosenttia maaseutuyhteisöissä”<br />
kertoo hankkeen projektipäällikkö<br />
Heimo O<strong>ja</strong>nen Suunnittelukeskus Oy: stä.<br />
Sekä rakentamisen määrä että vauhti on<br />
hankkeessa varsin mittava. ”Tällä hetkellä on<br />
käynnissä noin 220 erilaista osahanketta, joiden<br />
puitteissa ”vesitetään” noin 110 000 ihmistä <strong>ja</strong> rakennetaan<br />
latriinikäymälöitä noin 60 000: lle. Koko<br />
projektin aikana on tarkoitus saattaa vesihuollon<br />
piiriin noin 600 000 ihmistä <strong>ja</strong> tarjota kunnon<br />
sanitaatio noin 200 000: lle” , O<strong>ja</strong>nen kertoo.<br />
Vuorilla, missä sadevesi on usein ainoa makean<br />
veden <strong>lähde</strong>, vesi kerätään sadevesisäiliöihin,<br />
kun taas paikoissa, missä pintavesi pulppuaa<br />
maan pinnalle lähteistä, vesi johdetaan painovoiman<br />
avulla pieniä putkia pitkin keräilysäiliöihin.<br />
Hanke on tuonut helpotusta ennen kaikkia naisten<br />
<strong>ja</strong> lasten elämään, joiden vastuulla veden hankinta<br />
<strong>ja</strong> käyttö pääosin on. ”Aikaisemmin vesi oli haettava<br />
alhaalta laaksosta pitkienkin matkojen päästä<br />
<strong>ja</strong> raahattava takaisin ylös selässä kannettavissa<br />
säiliössä. Nyt jokaista kotitaloutta kohti rakennetaan<br />
yksi tai kaksi vesisäiliötä, joihin sadevesi kerätään<br />
sadekausien aikana. Jos talvisateita tulee, riittää<br />
kerätty sadevesi noin 3 <strong>–</strong> 4 kuukaudeksi”, kuvailee<br />
hankkeessa muutama vuosi sitten työskennellyt<br />
Kari Lomperi. <strong>Vesi</strong> on lähteiden vettä puhtaampaa,<br />
sillä ruukuissa säilytettävä vesi pysyy suo<strong>ja</strong>ssa ihmisten<br />
<strong>ja</strong> eläinten toiminnoilta. ”Veden laatua pyritään<br />
parantamaan myös sillä, että ensimmäinen<br />
sade päästetään virtaamaan säiliöstä läpi.”<br />
Lomperin mukaan tasankoalueen kyläläisillä<br />
oli aikaisemmin käytössään alkeellisia kaivo<strong>ja</strong>,<br />
esimerkiksi kuoppia, joissa vesi pääsi helposti<br />
likaantumaan. Nyt kyliin rakennetaan hankkeen<br />
puitteissa matalakaivo<strong>ja</strong>, joista vesi pumpataan<br />
käsipumpuilla putkia pitkin ylös vedenhaki<strong>ja</strong>lle<br />
<strong>ja</strong> vesi säilyy puhtaana. Kaivot palvelevat<br />
noin 5 <strong>–</strong> 10 perhettä.<br />
Kyläläiset suunnittelevat,<br />
rakentavat <strong>ja</strong> valvovat<br />
Paikallisten ihmisten osallistuminen on hankkeessa<br />
maksimoitu <strong>ja</strong> päätösvaltaa on siirretty<br />
mahdollisimman paljon kylätasolle. Tämä tukee<br />
myös Nepalin hallituksen a<strong>ja</strong>maa hallinnon ha<strong>ja</strong>uttamishanketta.<br />
”Hankkeen kolmannessa v<strong>aihe</strong>essa<br />
on lisätty entisestään osallistavan suunnittelun<br />
<strong>ja</strong> rakentamisen, sukupuolten <strong>ja</strong> eri yhteiskuntaryhmien<br />
välisen tasa-arvon sekä koulutuksen<br />
osuutta”, O<strong>ja</strong>nen sanoo.<br />
Jokaiseen kylään on koulutettu ainakin yksi<br />
vastuuhenkilö, joka vastaa yhteisön vesihuollosta<br />
<strong>ja</strong> sanitaatiosta. Usein vastuussa on kokonainen<br />
käyttäjäkomitea. Komitean jäseniä koulutetaan<br />
työhönsä erilaisissa seminaareissa, jotta<br />
he osaavat hoitaa <strong>ja</strong> kehittää kyliensä vesihuoltoa<br />
<strong>ja</strong> sanitaatiota <strong>ja</strong>tkossakin ilman hankkeen tukea.<br />
Naisten osallistuminen suunnitteluun on turvattu,<br />
sillä käyttäjäkomiteoiden jäsenistä puolet on<br />
24 Maailmanpyörä|1|2003<br />
Kuva Suunnittelukeskus Oy
oltava naisia. Naisille annetaan myös erikseen hygienia<br />
<strong>ja</strong> sanitaatiokoulutusta.<br />
Vedenkäyttäjien valitsemat käyttäjäkomiteat<br />
keräävät varo<strong>ja</strong> vesi <strong>ja</strong> sanitaatiojärjestelmien ylläpitämiseen.<br />
Jokaisen kotitalouden tulee osoittaa<br />
sitoutuneisuutensa antamalla rahaa yhteiseen rahastoon,<br />
josta maksetaan pieniä materiaalihankinto<strong>ja</strong>.<br />
Pienempiä <strong>ja</strong> yksinkertaisempia hankkeita<br />
rakentavat <strong>ja</strong> valvovat kyläläiset itse. ”Paikallisten<br />
rakentamat vesijohtolin<strong>ja</strong>t saattavat pisimmillään<br />
olla useita kymmeniä kilometrejä. Isommissa<br />
<strong>ja</strong> teknisesti vaativimmissa hankkeissa, kuten<br />
kaivojen porauksissa <strong>ja</strong> vesitornien rakentamisessa,<br />
ovat urakoitsi<strong>ja</strong>t mukana”, O<strong>ja</strong>nen kertoo.<br />
Tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehityskaveriksi itsensä<br />
määrittelevä Sanna-Leena Rautanen toimii projektin<br />
kenttäneuvonanta<strong>ja</strong>na. Hänen tehtäviinsä<br />
kuuluu keskeisenä osana koulutus- <strong>ja</strong> valvontatoimintojen<br />
kehittäminen. <strong>Vesi</strong>-insinööri Rautanen<br />
tuli Nepaliin suoraan Etelä-Amerikasta, missä<br />
hän työskenteli neljä vuotta vesihommissa sekä<br />
vapaehtoisena että palkollisena.<br />
Nepalin hallituksen <strong>ja</strong> maolaisten välillä solmittu<br />
tulitauko on helpottanut tilannetta kentällä.<br />
Rautanen on pystynyt viime aikoina kiertämään<br />
Arghakhanchin <strong>ja</strong> Gulmin syrjäseutu<strong>ja</strong> tapaamassa<br />
hankkeen kahden ensimmäisen v<strong>aihe</strong>en käyttäjäkomiteoiden<br />
ihmisiä.<br />
Hän on myös ollut järjestämässä osallistavia<br />
työpajo<strong>ja</strong>, missä komiteoiden jäsenet ovat <strong>ja</strong>kaneet<br />
kokemuksiaan <strong>ja</strong> antaneet ideoita <strong>ja</strong>tkotoimenpiteitä<br />
varten. ”Osanotto on ollut käsittämättömän hyvä.<br />
Monet tulivat tilaisuuksiin päivämatkojenkin<br />
takaa <strong>ja</strong> kiittelivät sitä, että vielä kymmenen vuoden<br />
jälkeen heidät muistetaan <strong>ja</strong> heidän mielipiteitään<br />
kuunnellaan,” Rautanen iloitsee. ”Ihmisten halukkuus<br />
<strong>ja</strong> aktiivisuus yllättää aina. Samoin uusien<br />
ideoiden <strong>ja</strong> rakentavien kommenttien määrä.”<br />
<strong>Vesi</strong>huolto- <strong>ja</strong> sanitaatio ovat Nepalissa <strong>ja</strong>tkuvassa<br />
muutoksessa. Maanvyörymät <strong>ja</strong> tulvat saattavat<br />
hetkessä tuhota rakenteita <strong>ja</strong> putkisto<strong>ja</strong>. Pitkässä<br />
juoksussa kylät kasvavat. Rautanen kertoo,<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
että erään kylän vesijärjestelmä oli alun perin mitoitettu<br />
350 taloudelle, mutta nyt kymmenen vuoden<br />
jälkeen kylässä asuukin 800 taloutta.<br />
Asioiden muuttuminen onkin suuri haaste<br />
juuri hankkeen ”pehmeälle puolelle” eli koulutus-<br />
, kapasiteetin kehittämis- <strong>ja</strong> valtaistamis<br />
(empowerment) toiminnoille eli miten varustaa<br />
käyttäjäkomiteat niin, että ne pystyisivät itse pitämään<br />
huolta siitä, että vesihuolto <strong>ja</strong> sanitaatio<br />
kehittyvät muuttuvien tarpeiden mukaan. Tähän<br />
liittyy Rautasen mukaan myös laajempi institutionaalinen<br />
kehitys: kuka tukee kyläläisiä <strong>ja</strong> käyttäjäkomiteoita<br />
<strong>ja</strong>tkossa, kuka auttaa materiaalien hankinnassa<br />
tai kir<strong>ja</strong>npidossa <strong>ja</strong> kuka järjestää uudelleenkoulutusta<br />
kyläläisille, kun edelliset, jo koulutetut,<br />
ovat lähteneet Intiaan putkimiehiksi? ”Kuka<br />
yleensä <strong>ja</strong>tkaa palopuheiden pitämistä siitä, että<br />
kaikilla tulisi olla vessa”, Rautanen pohtii.<br />
<strong>Suomen</strong> osuus vähenee<br />
paikallisrahoituksen kasvaessa<br />
Projektin palveluksessa on tällä hetkellä suoraan<br />
noin 70 ihmisistä. Lisäksi töissä on noin satakunta<br />
muuta toimi<strong>ja</strong>a, kuten erilaisia konsultte<strong>ja</strong>, kansalaisjärjestöjä<br />
<strong>ja</strong> urakoitsijoita isommissa osahankkeissa.<br />
Heimo O<strong>ja</strong>sen mukaan hankkeen senioritason<br />
asiantunti<strong>ja</strong>t ovat ammattitaitoista <strong>ja</strong><br />
kokenutta väkeä <strong>ja</strong> juniorit taas opinhaluisia <strong>ja</strong> aktiivisia.<br />
”Ilman pätevää paikallishenkilökuntaa ei<br />
projektista tulisi mitään. Työkenttä on myöskin<br />
niin laa<strong>ja</strong>, ettei asioihin ole teoriassakaan mahdollista<br />
puuttua kovin tarkkaan vaan täytyy luottaa<br />
omaan väkeen asioiden hoidossa.”<br />
<strong>Suomen</strong> osuutta hankkeen kustannuksista on<br />
vähennetty asteittain. Käynnissä olevan kolmannen<br />
v<strong>aihe</strong>en budjetti on <strong>Suomen</strong> osalta noin kuusi<br />
miljoonaa euroa. Nepalin valtio rahoittaa hanketta<br />
noin 2,3 miljoonalla eurolla. Projektin pottia<br />
kasvattavat lisäksi paikallisten ihmisten panostukset,<br />
jotka tulevat osittain suorana rahana<br />
käyttäjäkomiteoiden kautta <strong>ja</strong> osittain työnä tai<br />
materiaalitoimituksina.<br />
Kuva Suunnittelukeskus Oy / Kari Leminen<br />
O<strong>ja</strong>sen mukaan paikallisten kyläyhteisöjen <strong>ja</strong><br />
asukkaiden työn <strong>ja</strong> materiaalitoimitusten yhteenlaskettu<br />
arvo on noin 40 <strong>–</strong> 50 prosenttia kokonaiskustannuksista<br />
eli lähestulkoon sama kuin julkisen<br />
rahoituksen osuus. ”Tätä voidaan pitää erinomaisena<br />
saavutuksena, <strong>ja</strong> se on omaa luokkaansa<br />
verrattuna muiden rahoittajien hankkeisiin Nepalissa,”<br />
O<strong>ja</strong>nen iloitsee.<br />
Poliittinen tilanne<br />
<strong>aihe</strong>uttaa päänvaivaa<br />
Nepalin epävakaa poliittinen tilanne on vaikuttanut<br />
myös projektin toimintaan. Jatkuvasti muuttuva<br />
poliittinen kenttä on työllistänyt ennen<br />
kaikkea O<strong>ja</strong>sta, sillä keskeiset yhteistyökumppanit<br />
kuntatasolla ovat juuri poliittisia toimijoita <strong>ja</strong><br />
virkamiehiä.<br />
Parlamentin hajottamisen jälkeen hallinnollisissa<br />
elimissä on yhä tilapäinen virkamiesmiehitys<br />
<strong>ja</strong> yhteistyö pelaa tämän hetkisiin tarpeisiin<br />
luoduilla pelisäännöillä. Tämä on tuntunut O<strong>ja</strong>sesta<br />
varsin turhauttavalta, samoin kohtuuttoman<br />
paljon aikaa vievä byrokratia.<br />
Toinen stressitekijä on turvallisuustilanne,<br />
mistä O<strong>ja</strong>nen on päällikkönä joutunut kantamaan<br />
huolta. ”Maolaiskahakat eivät ole suoraan vaikuttaneet<br />
itse hankkeeseen, mutta esimerkiksi osaprojektien<br />
valvonta kentällä on vaikeutunut, koska<br />
työntekijät pelkäävät kentälle lähtöä”, O<strong>ja</strong>nen kertoo.<br />
Hankkeen omaisuutta ei ole tuhoutunut eikä<br />
työntekijöitä vahingoitettu, mutta kahakoiden ansiosta<br />
paikallishallinnon toiminnat ovat olleet aika<br />
ajoin pysähdyksissä, mikä on <strong>aihe</strong>uttanut hankkeen<br />
toimintojen tilapäisen seisahduksen. ”Butwalissa<br />
si<strong>ja</strong>itseva projektitoimistomme jouduttiin viime<br />
syksyisessä kahakassa luovuttamaan hetkeksi<br />
armei<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> valtion käyttöön, sillä kaikki heidän<br />
rakennuksensa hajotettiin maan tasalle.”<br />
Häiriötekijöistä huolimatta sekä O<strong>ja</strong>nen että<br />
Rautanen viihtyvät Nepalissa varsin hyvin. Tekemisestä<br />
ei ole puutetta, työviikko itsessäänkin<br />
on jo kuuden päivän mittainen. Paikalliset ihmiset<br />
tutustuttavat suomalaisia mielellään kir<strong>ja</strong>vaan<br />
paikalliskulttuuriin <strong>ja</strong> päinvastoin. ”Monet<br />
ovat olleet jo vuosia suomalaisten kanssa tekemisissä,<br />
joten suomalaisia sutkautuksia viljellään<br />
useasti <strong>ja</strong> Suomessa vierailleet muistelevat<br />
mielellään kokemuksiaan.”, Rautanen kuvailee.<br />
”Hanke vastaa jokseenkin täydellisesti niitä kuvitelmia<br />
ihannetyöstä, joita minulla opiskeluaikana<br />
oli. Tämä on vesi-insinöörin unelma kaikessa<br />
haasteellisuudessaan, moninaisuudessaan <strong>ja</strong> ihmisläheisyydessään.”<br />
Katri Kaitainen<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> toimii Suunnittelukeskus Oy: ssä projekti-<br />
päällikkönä, hän on myös Maailmanpyörän toimitus-<br />
neuvoston jäsen.<br />
25
<strong>Vesi</strong> voi johtaa myös kiistoihin maasta<br />
Tampereen 33. kansainvälisten lyhytelokuvajuhlien yhtenä pääteemana<br />
oli Intian naiset. Tampereelle oli koottu joukko elokuvia, jotka kertoivat<br />
Intian naisten elämästä <strong>ja</strong> jotka olivat naisten tekemiä. Elokuvia oli Tampereella<br />
esittelemässä oh<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> tuotta<strong>ja</strong> Sehjo Sing.<br />
<strong>Vesi</strong> on <strong>elämän</strong> <strong>lähde</strong> <strong>ja</strong> keskeinen kysymys myös Intiassa. Sehjo Singin<br />
oh<strong>ja</strong>ama elokuva Sonamaati (a very ordinary gold, hyvin tavanomaista<br />
kultaa) kertoo niistä maan omistusoikeuksiin liittyvistä kiistoista, joita<br />
uuden kastelukanavan rakentaminen toi mukanaan. Luoteis-Intiassa lähellä<br />
Pakistanin ra<strong>ja</strong>a si<strong>ja</strong>itseva Ra<strong>ja</strong>sthan on hyvin kuivaa aluetta. Alueelle<br />
rakennettiin Gandhin kanaaliksi kutsuttu kastelukanava, joka muutti kuivan<br />
maan vihreäksi. Samalla alkoi kiista veden kautta arvokkaaksi muuttuneesta<br />
maasta <strong>ja</strong> sen omistuksesta.<br />
Sehjo Singin vuonna 1995 valmistunut dokumenttielokuva kertoo köyhästä<br />
naisleskestä, joka taistelee säilyttääkseen omat maansa voimakkaampien<br />
naapurien aikoessa anastaa osan maista itselleen. Taistelun kuluessa<br />
leski joutuu opettelemaan byrokratian salat, tekemään kirjelmiä <strong>ja</strong> kamppailemaan<br />
omien oikeuksiensa puolesta korruptoituneita viranomaisia vastaan.<br />
Onneksi naisilla on kuitenkin voimia <strong>ja</strong> kykyä muodostaa toimintaryhmiä.<br />
Heitä yhdistää voimakas yhteishenki, joka antaa mahdollisuuden <strong>ja</strong>tkaa<br />
kamppailua mahtavampia suurmaanomistajia vastaan.<br />
Vanha, ehkä hieman kulunutkin sanonta osoittautui<br />
jälleen kerran todeksi Tampereen kansainvälisten<br />
lyhytelokuvajuhlien kohdalla.<br />
Tampereen filmifestivaalit järjestettiin 33. kerran<br />
5. <strong>–</strong> 9. maaliskuuta. Elokuva on erinomainen<br />
väline välittämään katsojilleen tunteita, mielikuvia<br />
<strong>ja</strong> myös tietoa uusista asioista <strong>ja</strong> ihmisistä.<br />
Ennenkaikkea elokuva on väline, jonka avulla<br />
pystytään kertomaan vieraista maista, kulttuureista<br />
<strong>ja</strong> erilaisista ihmisistä. Elokuva on erinomainen<br />
kansainvälisyyskasvatuksen väline.<br />
Tampereen kansainväliseen kilpailuun oli tänä<br />
vuonna hyväksytty 75 elokuvaa 36 eri maasta.<br />
Tämän vuoden kilpailusarjoihin tarjottiin<br />
ennätysmäärä elokuvia, kansainväliseen lähes<br />
2000 <strong>ja</strong> kotimaiseen yli 300 elokuvaa. Tampereella<br />
esitettyjen elokuvien kesto vaihteli muutamasta<br />
minuutista yli puoleentoista tuntiin. Juhlat<br />
olivat yleisömäärältään menestys, katsojia oli 20<br />
% edellistä vuotta enemmän.<br />
Lyhytelokuvan asema nykya<strong>ja</strong>n voimakkaasti<br />
kilpailluilla mediamarkkinoilla ei ole mitenkään<br />
kehuttava. Vaikka esimerkiksi tv-kanavia on nykyisin<br />
merkittävästi enemmän kuin esimerkiksi<br />
10 vuotta sitten, ei lyhytelokuvien tarjonta ole todellisuudessa<br />
paljonkaan lisääntynyt. Pääasialliset<br />
tilaisuudet, joissa on mahdollisuus nähdä suuria<br />
määriä lyhytelokuvia, ovat juuri elokuva-festivaalit.<br />
Erityisesti elokuvien tekijöille elokuva-festivaalit<br />
ovat yhä merkittävämpiä tapahtumia.<br />
Sehjo Sing kertoo, että hän haluaa tehdä dokumenttielokuvansa aina<br />
paikallisten toimintaryhmien kanssa. Usein elokuvat lähtevätkin liikkeelle<br />
toisten aloitteesta. Oh<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong>lle tullaan kertomaan, että tästä <strong>aihe</strong>esta on pakko<br />
tehdä elokuva.<br />
Singin metodina on tutustua huolellisesti kuvattaviin ihmisiin. Naisena<br />
hänen on myös mahdollista saavuttaa naisryhmien luottamus <strong>ja</strong> päästä<br />
asioihin sisälle aivan toisella tasolla kuin miesten.<br />
Ra<strong>ja</strong>sthanissa hän käytti lähes kaksi vuotta elokuvan tekemiseen. Osa<br />
elokuvan kohtauksista on ikäänkuin lavastettu, tapahtumissa mukana olleet<br />
naiset näyttelivät tapahtumat kameralle jälkikäteen. Toki elokuvassa on mukana<br />
myös autenttista, tapahtumahetkellä kuvattua materiaalia. Sonamaati<br />
on Sehjo Singin toinen elokuva, pituudeltaan dokumentti on 40 minuuttia.<br />
Intian dokumenttielokuva<br />
Intiassa elokuva on erittäin tärkeä taidemuoto. Lukemattomista TV-kanavista<br />
huolimatta maan monilukuinen kansa haluaa nähdä elokuvia nimenomaan<br />
teattereissa. Elokuvat myös poikkeavat länsimaisista elokuvista siinä,<br />
että ne ovat hyvin pitkiä. Intialaiset ovat tottuneet nelituntisiin elokuviin,<br />
länsimainen 90 minuuttinen elokuva on heille aivan liian lyhyt. ”Bollywoodelokuva<br />
vetoaa tunteisiin, dokumenttielokuva vetoaa älyyn <strong>ja</strong> järkeen”, sa-<br />
Elokuva kertoo enemmän kuin tuhat<br />
Tampere on yksi tunnetuimmista kansainvälisistä<br />
elokuva-juhlista. Tampereen asemasta<br />
kertoo sekin, että vuosi vuodelta kilpailuun lähetetään<br />
enemmän <strong>ja</strong> enemmän elokuvia. Ainoastaan<br />
murto-osa niistä pääsee lopulta Tampereella<br />
valkokankaalle yleisön eteen.<br />
Kotimaiseen <strong>ja</strong> kansainväliseen kilpailuun<br />
osallistuvien töiden lisäksi Tampereella esitetään<br />
myös erilaisia teemasarjo<strong>ja</strong> sekä erikoisnäytöksiä.<br />
Tämän vuoden pääteemoina olivat Pietari (kaupungin<br />
300-vuotisjuhlan kunniaksi), afrikkalainen<br />
todellisuus sekä Intian naiset. Afrikka-sar<strong>ja</strong><br />
koottiin Tansanian Sansibarilla järjestettävien<br />
Dhow-maiden elokuva-festivaalien tarjonnasta.<br />
Länsimaissa hil<strong>ja</strong>ttain läpilyönnin tehneiden<br />
Bollywood-elokuvien maana tunnetun Intian<br />
toisenlaiseen todellisuuteen tutustuttiin intialaisten<br />
naisten tekemien riippumattomien dokumenttien<br />
myötä.<br />
Palkinnot<br />
Tänä vuonna juhlien pääpalkinto, Grand Prix, meni<br />
Australiaan.<br />
Palkinnon sai oh<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong> Michael Bates The Projectionist-elokuvasta.<br />
Elokuva on 14 minuuttinen<br />
fiktio, jossa ”uutta tekniikkaa käyttäen luodaan<br />
kuvia, jotka ovat sekä aavemaisia että kauniita”.<br />
Kansainvälisen kilpailun palkintotuomariston<br />
mielestä Michael Bates on luonut katsojille uuden<br />
visuaalisen elämyksen. Koneenhoita<strong>ja</strong>-elokuva on<br />
kuvattu hyvin mielenkiintoisella tekniikalla, jossa<br />
filmille on jäänyt vain yksi kuva joka sekunti. Normaalisti<br />
silmien ohi vilistää 24 kuvaa sekunnissa.<br />
Lopputulos ei ole suinkaan esimerkiksi ihmisten<br />
liikkeiden kannalta häiritsevän nykivä, vaan mieluumminkin<br />
kiehtovan leijuva.<br />
Kotimaisessa kilpailussa <strong>ja</strong>ettiin kaksi pääpalkintoa.<br />
Korkeintaan 30-minuuttisten elokuvien<br />
sar<strong>ja</strong>ssa pääpalkinnon voitti Selma Vilhusen<br />
oh<strong>ja</strong>ama Minun pikku elefanttini. Dokumenttielokuva<br />
kertoo venäläisestä Maria Ivanovasta, joka<br />
paimentaa niin lehmiä, lampaita, kisso<strong>ja</strong>, koiria<br />
kuin miehiäkin suurella hellyydellä.<br />
Yli 30-minuuttisten elokuvien sar<strong>ja</strong>ssa pääpalkinnon<br />
sai Alexis Kourosin <strong>ja</strong> Kari Tervon dokumenttielokuva<br />
Ilman tytärtäni. Tuomariston<br />
perustelut: ”elokuva ei ehkä kerro totuutta, mutta<br />
se kertoo näkökulman. Se on tarina avioerosta,<br />
josta tehtiin maailmanpolitiikkaa. Tarkkojen aistihavaintojen<br />
kautta katso<strong>ja</strong> kokee isän rakkauden<br />
menettämäänsä lasta kohtaan. Elokuva inhimillisistä<br />
tunteista, ennakkoluuloista <strong>ja</strong> kulttuurien<br />
välisestä kuilusta.”<br />
Tervon <strong>ja</strong> Kourosin elokuva antaa puheenvuoron<br />
iranilaiselle lääkärille, Seyed Bozorg Mahmoodylle.<br />
Hänen vaimonsa kirjoitti kir<strong>ja</strong>n ”Not<br />
without my daughter”. Kir<strong>ja</strong>sta tehtiin myöhemmin<br />
laa<strong>ja</strong>lle levinnyt Hollywood-elokuva. Tervon<br />
<strong>ja</strong> Kourosin elokuva on dokumentti, josta tullaan<br />
varmasti kiistelemään vielä paljon.<br />
Tapio S. Linna<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> on Maailmanpyörän toimitussihteeri.<br />
26 Maailmanpyörä|1|2003
noo Sehjo Sing. Dokumenttielokuville ei vielä löydy yleisöä Intiassa, mutta<br />
tilanne on pikkuhil<strong>ja</strong>a muuttumassa.<br />
”Lyhytelokuvassa minua kiinnostaa sen dramaturgia, jota ei voi verrata<br />
mihinkään muuhun taidelajiin”, kertoo Sehjo Sing. ”Tämä myös antaa kerrontaan<br />
aivan uudenlaisia mahdollisuuksia”.<br />
Intiassa lyhyt- <strong>ja</strong> dokumenttielokuvien tekijäjoukko on vielä pieni. Aikaisemmin<br />
teatterielokuvien yhteydessä näytettiin usein dokumenttielokuvia<br />
alkukuvina. Tämä käytäntö on kuitenkin jo loppunut.<br />
Toisaalta Sehjo Sing kertoo, että hallitusten tukemat dokumenttielokuvat<br />
ovat myös haitanneet riippumattomia dokumenttien tekijöitä. Puolueiden<br />
rahoittamat elokuvat olivat usein häpeilemätöntä propagandaa, joka puolestaan<br />
antoi dokumenttielokuville ylipäänsä huonon maineen Intiassa.<br />
Sehjo Sing kertoo, että dokumentti-liike on vasta aluillaan Intiassa. Dokumenttielokuville<br />
ei myöskään löydy taloudellista tukea eikä rahoittajia, ei<br />
valtion taholta eikä yksityisiltä. Uusia tekijöitä on kuitenkin tulossa mukaan<br />
alalle. Sehjo Sing itse onkin siirtymässä yhä enemmän tuottamaan elokuvia<br />
oh<strong>ja</strong>amisen si<strong>ja</strong>sta.<br />
Valoisammasta tulevaisuudesta kertoo myös se, että dokumenttien tekijät<br />
ovat nyt perustaneet Intiaan uuden riippumaton dokumenttielokuviin<br />
keskittyvän tuotantoyhtiön. Uuden yhtiön myötä Intian lupaavaan alkuun<br />
päässyt dokumentaari-liike saa lisää tuulta siipiensä alle.<br />
sanaa<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
Kuva Tapio S. Linna<br />
Kuva Tapio S. Linna<br />
Tampereen 33. kansainvälisen lyhytelokuvajuhlien<br />
kv-kilpailussa palkittiin kunniamaininnalla<br />
intialainen, Kalyan Sagarin oh<strong>ja</strong>ama dokumenttielokuva.<br />
Palkinto oli sikäli yllättävä, että Kalyan<br />
Sagar on elokuva-alan opiskeli<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> palkittu<br />
elokuva vasta hänen toinen elokuvansa.<br />
Elokuvan englanninkielinen nimi, Condemning<br />
the recent communal carnage, kääntyy<br />
ehkä hieman hankalasti suomeksi: Tuomitsen<br />
taannoisen verilöylyn. Palkintotuomaristo<br />
kiitti oh<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong>a siitä, että hän oli ”onnistunut luomaan<br />
voimakkaan iskevän kuvaston käyttäen videoformaatin<br />
ominaisuuksia hyväkseen. Samalla<br />
hänellä on rohkeutta ottaa kantaa Gu<strong>ja</strong>ratin hirmuteko<strong>ja</strong><br />
vastaan.”<br />
Elokuva on pituudeltaan ainoastaan kolme<br />
minuuttia. Lyhyen kestonsa kuluessa se onnistuu<br />
jättämään hyvin subjektiivisen, tunteellisen<br />
<strong>ja</strong> vaikuttavan kuvan katso<strong>ja</strong>nsa mieleen.<br />
Kalyan Sagar kertoo, että elokuva on kuvattu<br />
noin vuoden kuluttua varsinaisesta tapahtumasta.<br />
Elokuvassa varjokuvana näkyvä verilöylyn<br />
uhri kertoo omista vaikutelmistaan <strong>ja</strong> tunnoistaan<br />
sekä siitä miten tapahtuma alkoi täysin<br />
varoittamatta. Verilöyly ei ollut enää kenenkään<br />
hallittavissa, kun levottomuudet olivat kerran<br />
päässeet alkuunsa.<br />
Kalyan Sagar on itse kotoisin Etelä-Intiasta.<br />
Vaikka Intiassa on lähes sata erilaista tv-kanavaa,<br />
ei riippumattomalle lyhytelokuvalle löydy juuri-<br />
Myös uusi teknologia luo uusia mahdollisuuksia. Internet on leviämässä<br />
Intian kyliin. Internetin kautta pystytään levittämään tietoa sinne, missä<br />
sitä ennen ei ollut saatavilla. Internetin kautta voi myös kuvia <strong>ja</strong> kokonaisia<br />
ohjelmia levittää aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, kertoo Sehjo Sing.<br />
Tapio S. Linna<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> on Maailmanpyörän toimitussihteeri.<br />
Intian dokumenttielokuviin palataan Maailmanpyörän seuraavassa numerossa.<br />
Kantaaottavaa elokuvaa<br />
Kuva Tampere Film Festival<br />
kaan markkinoita. Kalyan Sagarinkin palkittua<br />
elokuvaa on Intiassa näytetty ainoastaan elokuvakouluissa<br />
<strong>ja</strong> elokuva-festivaaleilla.<br />
Hänen opintonsa ovat vuotta vaille valmiit.<br />
Kysyttäessä tulevaisuuden suunnitelmista Kalyan<br />
Sagar kertoo, että hän haluaa työskennellä<br />
riippumattomana elokuvantekijänä, mahdollisesti<br />
kiertäen maata kameran kanssa. Mahdollisesti<br />
hän myös tulee perustamaan yhdessä ystäviensä<br />
kanssa ryhmän, joka kiertää maata <strong>ja</strong> esittää dokumentti-elokuvia<br />
kylissä <strong>ja</strong> kaupungeissa. ”Tulevaisuus<br />
on täynnä mahdollisuuksia” hän lopettaa<br />
haastattelun hymyillen.<br />
Tapio S. Linna<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> on Maailmanpyörän toimitussihteeri.<br />
27
N<strong>YK</strong>YHETKI<br />
Uusi alku kansainväliselle<br />
yhteistyölle<br />
Kaikkien <strong>YK</strong>: n jäsenvaltioiden hyväksymä vuosituhatjulistus<br />
edustaa uutta alkua globaalille yhteistyölle,<br />
korostaa <strong>YK</strong>: n vuosituhannen kehitystavoitteet kampan<strong>ja</strong>n<br />
koordinaattori Eveline Herfkens. Herfkens vieraili<br />
helmikuussa Helsingissä, jossa hän kävi esittelemässä<br />
<strong>YK</strong>: n uutta juuri käynnistynyttä kampan<strong>ja</strong>a.<br />
<strong>YK</strong>: n vuosituhatjulistus-kampan<strong>ja</strong>n tavoitteena on<br />
tehdä vuosituhattavoitteita tunnetuksi eri puolilla maailmaa<br />
sekä sitouttaa hallituksia <strong>ja</strong> kansalaisia tavoitteiden<br />
toteuttamiseen. Hollantilainen Eveline Herfkens nimitettiin<br />
viime vuoden lokakuussa vastaamaan kampan<strong>ja</strong>n<br />
koordinaatiosta. Herfkens itse on pitkän lin<strong>ja</strong>n politiikko<br />
joka on toiminut Hollannissa kehitysyhteistyöministerinä<br />
sekä myös korkea-arvoisissa tehtävissä <strong>YK</strong>: ssa.<br />
Herfkens on aloittanut työskentelynsä viime vuoden<br />
syksyllä. Hänen pääasiallinen tehtävänsä on välittää<br />
eri puolille maailmaa viestiä hyvistä esimerkeistä sekä<br />
kannustaa eri valtioita sitoutumaan vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamiseen.<br />
”Hollannissa vertailu naapurimaihin <strong>ja</strong> etenkin Belgiaan toimi<br />
meille kannustimena aina parempiin suorituksiin <strong>ja</strong> kilpailemaan kehitysavun<br />
määrästä sekä laadusta”, kertoo Herfkens. Hollannissa saavutettiin<br />
jo vuonna 1974 tavoite nostaa kehitysavun määrä 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.<br />
”Älkää kuitenkaan tehkö samo<strong>ja</strong> virheitä kuin me”, painotti<br />
Hollannin entinen kehitysyhteistyöministeri. Suurin Hollannissa tehty virhe<br />
oli usko siihen, että hollantilaiset tiesivät kehitysmaiden asukkaita paremmin,<br />
miten toimia kunkin ongelman edessä.<br />
<strong>–</strong> taustaa <strong>ja</strong> tapahtumia <strong>YK</strong>: ssa<br />
<strong>Vesi</strong> vetää puoleensa<br />
<strong>Vesi</strong>luonto tarjoaa vaaraa <strong>ja</strong> viehätystä, vedet<br />
erottavat <strong>ja</strong> yhdistävät, vettä on liikaa <strong>ja</strong> liian<br />
vähän.<br />
<strong>Vesi</strong> vetää puoleensa -kir<strong>ja</strong> tarkastelee vettä<br />
<strong>ja</strong> vesiluontoa ympäristöestetiikan näkökulmasta.<br />
Teoksen artikkelit ovat peräisin Rantasalmella<br />
kesällä 2000 järjestetystä Veden estetiikka<br />
-konferenssista. Konferenssi oli osa ympäristöestetiikan<br />
kansainvälisten konferenssien sar<strong>ja</strong>a,<br />
joista aiempien teemat ovat olleet maisema<br />
(1994), metsä (1996) <strong>ja</strong> suo (1998). Sar<strong>ja</strong>n takana<br />
ovat Joensuun yliopisto <strong>ja</strong> Maaseudun Sivistys<strong>liitto</strong><br />
teeman mukaan vaihtuvien yhteistyökumppaneiden<br />
kera.<br />
Ympäristöestetiikan konferensseissa kohtaavat<br />
eri tieteenalojen tutki<strong>ja</strong>t, taiteili<strong>ja</strong>t, käsityöläiset<br />
<strong>ja</strong> ympäristönkäyttäjät. Näin myös <strong>Vesi</strong> vetää<br />
puoleensa -kir<strong>ja</strong> tarkastelee vettä <strong>ja</strong> vesiluontoa<br />
monipuolisesti. Kirjoittajina ovat alansa huiput<br />
niin kansainvälisesti kuin Suomestakin.<br />
Parikymmentä artikkelia on <strong>ja</strong>ettu viiteen<br />
ryhmään: Luonnontieteen vesi, <strong>Vesi</strong> <strong>ja</strong> <strong>elämän</strong>tapa,<br />
<strong>Vesi</strong> <strong>ja</strong> taide, <strong>Vesi</strong>luonnon ymmärtäminen sekä<br />
Taidepausse<strong>ja</strong>. Esteettistä elämystä lisäävät upeat<br />
luontokuvat <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>n tyylikäs taitto.<br />
Kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong> Ulla-Lena Lundbergin näkökulma<br />
on kaunokir<strong>ja</strong>llinen. Artikkelissaan <strong>Vesi</strong> sosiaalisen<br />
konfliktin lähteenä hän kertoo kokemuksistaan<br />
1970-luvun Afrikasta.<br />
Antropologit taistelivat Kalaharin san-kansan<br />
maanomistusoikeuden tunnustamiseksi. Sanit<br />
oli karkotettu perinnäisiltä mailtaan suurten,<br />
autiomaahan tunkeutuvien kaupallisten kar<strong>ja</strong>tilojen<br />
tieltä. Niiden perustamisen tekivät mahdolliseksi<br />
modernit poh<strong>ja</strong>veteen ulottuvat porakaivot,<br />
<strong>ja</strong> sanit, joiden käsitteistöön ei länsimaistyylinen<br />
maanomistajuus kuulunut, saivat kärsiä.<br />
Lundberg on kirjoittanut <strong>aihe</strong>esta myöhemmin:<br />
hyvä hyvää vastaan klassisen hyvä pahaa vastaan<br />
asemesta. Lundbergin mielestä veden tuominen<br />
aiemmin vedettömille alueille saattoi olla hyvästä.<br />
Toisaalta kuivalla seudulla elämään sopeutu-<br />
Myös Suomi vastuussa<br />
<strong>YK</strong>: n vuosituhatjulistuksen myötä <strong>YK</strong>: n jäsenvaltiot<br />
sitoutuivat ns. vuosituhannen kehitystavoitteisiin<br />
(Millennium Development Goals).<br />
Tavoitteita on kahdeksan: poistaa äärimmäinen<br />
köyhyys <strong>ja</strong> nälkä, ulottaa peruskoulutus kaikille,<br />
edistää sukupuolten tasa-arvoa <strong>ja</strong> parantaa naisten<br />
asemaa, vähentää lapsikuolleisuutta, parantaa<br />
odottavien äitien terveyttä, taistella aidsia,<br />
malariaa <strong>ja</strong> muita taute<strong>ja</strong> vastaan, taata ympäristön<br />
kestävä kehitys sekä luoda globaali kumppanuus<br />
kehitykseen.<br />
Helsingissä Eveline Herfkens nosti köyhyyttä<br />
vastaan kamppailemisen tavoitteiden keskipisteeseen:<br />
”ei voi saavuttaa rauhaa, jos ei voi voittaa<br />
sotaa köyhyyttä vastaan,” korostaa hän.<br />
Suomi on erityisasemassa vuosituhannen kehitystavoitteista<br />
puhuttaessa. Valtioneuvos Harri<br />
Holkeri toimi <strong>YK</strong>: n yleiskokouksen puheenjohtana<br />
vuosituhannen vaihteessa <strong>ja</strong> presidentti Tar<strong>ja</strong><br />
Halonen johti puhetta juuri siinä yleiskokouksessa,<br />
jossa vuosituhatjulistus hyväksyttiin.<br />
Valtioneuvos Harri Holkerin johdolla toiminut kehitysyhteistyömääräraho<strong>ja</strong><br />
tarkastellut työryhmä (Katala) julkisti maaliskuussa loppuraporttinsa<br />
siitä, miten <strong>Suomen</strong> määrärahat voidaan nostaa <strong>YK</strong>: n suosittamaan 0,7 prosenttiin<br />
bruttokansantulosta. Työryhmä esittää, että <strong>Suomen</strong> kehitysapu nostettaisiin<br />
0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä. Juuri<br />
virkaan astuneen uuden eduskunnan istuntokaudella määrärahat tulisi nostaa<br />
0,55 prosenttiin, jotta uusi tavoite saavutettaisiin. <strong>Suomen</strong> kehitysapu on<br />
pysynyt noin 0,3 prosentin tietämissä viimeiset kymmenen vuotta.<br />
neen kansan elintapojen säilyttäminen on hyvästä.<br />
”Jos liian moni hyvä asia taistelee asemastaan, seuraa<br />
kilpailu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> konflikte<strong>ja</strong>”, Lundberg kirjoittaa.<br />
Aikoinaan antropologian <strong>ja</strong> kaunokir<strong>ja</strong>llisen<br />
uran välillä painiskellut Lundberg valottaa mielenkiintoisesti<br />
akateemisen <strong>ja</strong> luovan kirjoittamisen<br />
ero<strong>ja</strong>. Esimerkkinä on Lundbergin romaani Sade.<br />
Romaania käsitellessään Lundberg palaa<br />
myös siihen, miten hyvä kilpailee hyvän kanssa<br />
niukoista resursseista. ”Kyse on vastakkainasettelusta<br />
jossa toisella puolen on tarve suojella luonnonympäristöä<br />
<strong>ja</strong> toisella kansan oikeus elää sille<br />
perinteisesti kuuluvalla tavalla, tai radikaalimmin<br />
oikeus muuttaa elintapo<strong>ja</strong>an haluamallaan<br />
tavalla. Hyvin usein tällainen pelkistyy ympäristönsuojelun<br />
<strong>ja</strong> ihmisoikeuksien väliseksi konfliktiksi<br />
<strong>ja</strong> on sydäntä raastavaa joutua asettumaan<br />
jommallekummalle puolelle.”<br />
Minnesotan yliopiston filosofian laitoksen<br />
johta<strong>ja</strong> Marcia Muelder Eaton <strong>ja</strong> Galesburgissa<br />
Yhdysvalloissa sosiaalialaa opettava Susan Hall<br />
Muelder käsittelevät onnistumisia <strong>ja</strong> haasteita<br />
28 Maailmanpyörä|1|2003<br />
Kuva Tapio S. Linna
Myös Herfkens kannustaa Suomea sitoutumaan kouriintuntuviin tavoitteisiin.<br />
”Tieto <strong>ja</strong> osaaminen meillä on jo hallussa”, korostaa Herfkens, ”se mitä<br />
tarvitsemme on poliittista tahtoa”.<br />
<strong>YK</strong> on laskenut, että nostamalla kehitysapua 0,7 % kunkin valtion bruttokansantulosta<br />
voitaisiin <strong>YK</strong>: n vuosituhannen kehitystavoitteet saavuttaa.<br />
”Käytännössä 0,7 % kehitysapu tarkoittaisi noin 1 % verotulojen nostoa. Jokainen<br />
voi miettiä, mistä joutuisi omalta kohdaltaan luopumaan auttaakseen<br />
lähimmäisiään köyhissä maissa”.<br />
Myös kehitysavun laadun on muututtava. ”Tarvitsemme yksinkertaisia,<br />
käytännönläheisiä sekä helposti seurattavia <strong>ja</strong> mitattavia avun muoto<strong>ja</strong>”,<br />
painottaa Eveline Herfkens.<br />
Tapio S. Linna<br />
� Lisätieto<strong>ja</strong> <strong>YK</strong>: n vuosituhattavoitteista: http: //www.yk<strong>liitto</strong>.fi | http: //<br />
global.finland.fi/ | http: //www.un.org/millenniumgoals | http: //www.fi.undp.dk/mdg/<br />
Suomi haluaa demokratiaa<br />
kansainvälisiin suhteisiin<br />
Ulkoasiainministeriö on parin viimeisen vuoden aikana ottanut globalisaation<br />
hallintaan liittyvät kysymykset asialistalleen. Kyse on ollut ennen<br />
kaikkea pyrkimyksistä etsiä konkreettisia ratkaisu<strong>ja</strong> kasvavalle demokratiavajeelle,<br />
kun yhä suurempi joukko kansalaisia <strong>ja</strong> kehitysmaita tuntee<br />
jäävänsä syrjään päätöksenteosta.<br />
Tähän asti näkyvin ponnistus on ollut viime joulukuussa järjestetty kansainvälinen<br />
Helsinki-konferenssi, jonka päätteeksi ulkoministeri Erkki Tuomio<strong>ja</strong><br />
kertoi <strong>Suomen</strong> sitoutuvan globalisaation hallintaan tähtäävään Helsinki-prosessiin.<br />
Konferenssin loppuraportti julkaistiin maaliskuussa.<br />
Suomi otti vastuulleen kolmiportaisen seurantajärjestelmän luomisen.<br />
Seurannan ytimen muodostaa noin kymmenen henkilön ryhmä, joka edus-<br />
yhteisartikkelissaan estetiikan sisällyttämisestä<br />
ympäristökasvatukseen.<br />
Susan Muelder kuvaa omaa kouluprojektiaan<br />
Spoon-joella. River keepers -projektissa tehdään<br />
kokeita paikassa, joka sijoittuu sikafarmin<br />
sekä maissi- <strong>ja</strong> soi<strong>ja</strong>peltojen väliin. Oppilaat tekevät<br />
useita eri kokeita joen vedellä <strong>ja</strong> arvioivat sen<br />
yleistä kuntoa <strong>ja</strong> ulkonäköä. Osa retkistä tehdään<br />
syksyllä <strong>ja</strong> osa keväällä, joten oppilaat näkevät eri<br />
vuodenaikojen erot veden puhtaudessa.<br />
Muelderin <strong>ja</strong> luonnontieteiden opetta<strong>ja</strong>n yhteishanke<br />
arvioitiin onnistuneeksi. He jäivät kuitenkin<br />
kaipaamaan enemmän aikaa <strong>ja</strong> taloudellista<br />
tukea. ”Jos ryhmät voisivat tehdä toistuvia arviointe<strong>ja</strong><br />
joesta, oppilaiden ymmärrys ekologian<br />
<strong>ja</strong> estetiikan suhteesta varmasti vahvistuisi <strong>ja</strong> syventyisi”,<br />
Muelder kirjoittaa.<br />
Myöhemmin Muelder aikoo lisätä projektiin<br />
retken Missisipille, koska alueen juomavesi tulee<br />
sieltä. ”..Missisippi, joka näyttää kauempaa varsin<br />
viehättävältä, on Yhdysvaltojen saastunein joki.<br />
Läheltä se on erittäin ruma.”<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
Eatonin mielestä projektissa toteutuvat monet<br />
”viisaan ympäristöpolitiikan” edellytykset. Hän pitää<br />
edistysaskeleena myös sitä, että yhä paremmin<br />
ymmärretään ”puhtaalta näyttämisen” <strong>ja</strong> ”puhtaana<br />
olemisen” ekologinen <strong>ja</strong> esteettinen ero.<br />
Kansainvälisen ympäristöestetiikan grand<br />
old man, Long Islandin yliopiston filosofian emeritusprofessori<br />
Arnold Berleant käsittelee <strong>aihe</strong>tta<br />
Maailma vedestä käsin.<br />
Myös Berleant uskoo, että esteettinen kohtaaminen<br />
on yksi ympäristökasvatuksen lähestymistapa,<br />
joka auttaa edistämään huolenpidon<br />
<strong>ja</strong> vastuun tuntoa maapalloa kohtaan. Hän muistuttaa,<br />
että koemme veden monilla erilaisilla tavoilla.<br />
”<strong>Suomen</strong> kaltaisessa maassa, missä vesi ei<br />
koskaan ole kaukana, sen läsnäolo muuttuu osaksi<br />
maisemakokemustemme. .... Ehkäpä kaikkein<br />
intiimein kohtaaminen tapahtuu uidessa.”<br />
Berleant pohdiskelee artikkelissaan vesi- <strong>ja</strong><br />
maaympäristöjen ero<strong>ja</strong>. <strong>Vesi</strong>maailma ei hänen<br />
mielestään peruspiirteissään poikkeakaan kovin<br />
paljon kuivasta maasta. ”Maailma vedestä nähty-<br />
taa monipuolisesti pohjoisia <strong>ja</strong> eteläisiä valtioita, kansainvälisiä järjestöjä <strong>ja</strong><br />
yritystoimintaa sekä kansalaisjärjestöjä. Ryhmän on tarkoitus valita muutama<br />
keskeinen globalisaatioon liittyvä asia, jossa se pyrkii tekemään konkreettisia<br />
aloitteita. Tämä kansainvälinen ryhmä koottaneen kesään mennessä.<br />
Ryhmän apuna eri asiakysymyksissä toimivat temaattiset verkostot, jotka<br />
keskittyvät johonkin konkreettiseen kysymykseen. Verkostojen <strong>aihe</strong>piirien<br />
on alustavasti a<strong>ja</strong>teltu liittyvän globaalitalouteen, uuden teknologian hyödyntämiseen<br />
kehitysmaissa, ylikansallisten yritysten osallistumiseen kehitykseen,<br />
inhimillisen turvallisuuden lisäämiseen sekä globalisaatioon liittyvien<br />
eettisten arvojen selkeyttämiseen.<br />
Kolmanneksi ulkoministeriö tukee Helsinki-prosessin puitteissa globalisaation<br />
hallintaan liittyvää tutkimustyötä.<br />
Ulkoministeriö on korostanut, että kyseessä ei ole vain yhden valtion<br />
operaatio, vaan tarkoituksena on saada muutkin hallitukset sitoutumaan<br />
tavoitteisiin. Prosessin poh<strong>ja</strong>na on <strong>YK</strong>: n vuosituhatjulistus.<br />
Helsinki-prosessin seurantaa <strong>ja</strong> tuloksia on tarkoitus kokoontua pohtimaan<br />
seuraavassa konferenssissa parin vuoden kuluttua.<br />
Joulukuun konferenssin osallistu<strong>ja</strong>t puhuivat tilaisuudessa yksityishenkilöinä,<br />
mutta järjestäjät olivat pyrkineet kutsumaan paikalle monipuolisen<br />
joukon globalisaatiokeskusteluun aktiivisesti osallistuvia taho<strong>ja</strong>. Mukana<br />
oli valtioiden, kansainvälisten järjestöjen, kansalaisjärjestöjen <strong>ja</strong> yritysten<br />
edustajia sekä tutkijoita.<br />
Ulkoministeriön mukaan Helsinki-prosessi eroaa muista vastaavista<br />
hankkeista sekä tasa-arvoisella <strong>ja</strong> laa<strong>ja</strong>poh<strong>ja</strong>isella vuoropuhelulla että tuloshakuisuudella.<br />
Tarkoitus on edistää uusia hallintamekanisme<strong>ja</strong> vanhojen<br />
toimimattomien tilalle. Samalla prosessi hei<strong>ja</strong>stelee ulkoministeriön uusia<br />
toimintalin<strong>ja</strong>uksia, joissa demokratia kansainvälisissä suhteissa sekä globalisaatio<br />
yleensä ovat keskeisellä si<strong>ja</strong>lla. Kirsi Hakala<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> on viestintäkonsultti <strong>ja</strong> Maailmanpyörän toimitusneuvoston jäsen.<br />
� Lisätieto<strong>ja</strong>: www.helsinkiconference.fi<br />
nä on <strong>ja</strong>tkuvan liikkeen <strong>ja</strong> muutoksen maailma.<br />
Nämä piirteet eivät näy yhtä selkeästi maalla, missä<br />
rakennettu ympäristö tuottaa petollisen vakauden<br />
<strong>ja</strong> hallinnan tunteen. Silti liike <strong>ja</strong> muutos ovat<br />
maalla yhtä lakkaamattomia <strong>ja</strong> vääjäämättömiä<br />
kuin vedessä”, Berleant kirjoittaa.<br />
<strong>Vesi</strong>ympäristöt johtavat Berleantin mukaan<br />
kunnioittamaan luonnon prosesse<strong>ja</strong>. ”Koska vesiympäristöt<br />
eivät suurelta osin ole ihmisen tekemiä<br />
eivätkä siten hei<strong>ja</strong>sta inhimillistä kulttuuria,<br />
meidän on joskus pakko hyväksyä voimattomuutemme.”<br />
Kirsi Hakala<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> on viestintäkonsultti <strong>ja</strong> Maailmanpyörän toi-<br />
mitusneuvoston jäsen.<br />
� <strong>Vesi</strong> vetää puoleensa. Yrjö Sepänmaa-Liisa Heikki-<br />
lä-Palo (toim.). 280 s. Maahenki 2002.<br />
29
Tunteella <strong>ja</strong> rakkaudella<br />
Jokainen maailmankansalaisen kypsyyskoe on<br />
ainutlaatuinen <strong>ja</strong> palkitsemisen arvoinen. Mikä<br />
tekee työstä sitten tunnustuksen arvoisen?<br />
Vuoden 2002 tunnustuksen saaneet tekijät<br />
ovat rohkeasti uskaltaneet laittaa itsensä peliin<br />
<strong>ja</strong> valinneet <strong>aihe</strong>ensa oman kiinnostuksensa<br />
<strong>ja</strong> rakkautensa mukaan.<br />
” Musiikki valtaa ihmisen nopeasti, enkä usko<br />
koskaan pystyväni unohtamaan tunnetta<br />
Makeban tai Ismael Lo: n konserteissa. Vaikka<br />
olin silloin hyvin nuori, Afrikka jättää pysyvät<br />
jäljet. Elämän rytmi on musiikkia, se tarttuu…”,<br />
kirjoittaa Viivi Erkkilä oman työnsä johdannossa.<br />
Viivin työstä afrikkalaisen musiikin rytmi tarttuu<br />
myös luki<strong>ja</strong>an. Lämpö leviää jäseniin.<br />
Oli kypsyyskokeen <strong>aihe</strong>ena sitten musiikki tai<br />
maailmankauppa herättää <strong>aihe</strong>eseen tutustuminen<br />
meissä tunteita. Hyvässä työssä <strong>aihe</strong>en herättämät<br />
tunteet välittyvät myös luki<strong>ja</strong>lle. Viivin oma rakkaus<br />
eteläafrikkalaiseen musiikkiin välittyy hienosti<br />
hänen tavassaan käsitellä <strong>ja</strong> tutkia <strong>aihe</strong>ttaan. Päiväkir<strong>ja</strong>n<br />
pohdinnat, syventelyosuuden faktat <strong>ja</strong> musiikkinäytteet<br />
vievät luki<strong>ja</strong>n uusiin ulottuvuuksiin.<br />
Naisartistien elämä <strong>ja</strong> musiikki kertovat omaa tarinaansa<br />
Etelä-Afrikan historiasta. Maailmaan voi<br />
tutustua niin monella tavalla.<br />
Myös tunne <strong>ja</strong> kiinnostus löytyvät Elli Hämäläisen<br />
<strong>ja</strong> Leena Mehtätalon <strong>aihe</strong>en taustalta. Ellin<br />
sydämen vei Sademetsien kauneus <strong>ja</strong> korvaamattomuus.<br />
Leenan kiinnostuksen herätti ympäristömyrkkyjen<br />
<strong>aihe</strong>uttama eläinten kärsimys<br />
<strong>ja</strong> luonnon tuhoutuminen. Vaikka tyttöjen <strong>aihe</strong>et<br />
ovat hyvin luonnontieteellisiä, niissä paistaa hen-<br />
kilökohtainen ote tutkimuskohteeseen. Luetut tilastot<br />
<strong>ja</strong> tapahtumat eivät jätä kylmäksi.<br />
Alkuperäiskansojen oikeudet <strong>ja</strong> sademetsien<br />
tuhoutuminen nostavat vihan <strong>ja</strong> turhautumisen<br />
tunteita pintaan. Ympäristömyrkkyjen vaikutukset<br />
<strong>ja</strong> eläinten kärsimys suututtavat. Maailman<br />
pahuudesta <strong>ja</strong> sen kohtaamisesta huolimatta molemmilla<br />
tytöillä säilyy kuitenkin vahva halu sekä<br />
ymmärtää että vaikuttaa positiivisemman tulevaisuuden<br />
puolesta. Vahvat tunteet rohkaisevat<br />
toimintaa.<br />
Vahvat tunteet ovat myös Jyväskylän yliopistossa<br />
vaihto-oppilaana olleen ranskalaisen Julie<br />
Gruchyn työn taustalla. Islamin herättämä kiinnostus<br />
<strong>ja</strong> hämmennys käänsivät Julien katseen<br />
Afganistaniin.<br />
Voiko uutisten luoma kuva olla totta? Rohkeasti<br />
Julie uskalsi kohdata lukemansa sekä tunteella<br />
että järjellä. Vaikka naisten asema <strong>ja</strong> siihen<br />
samaistuminen kouraisivat välillä vatsanpoh<strong>ja</strong>sta,<br />
ei Julien tavoitteena ollut kenenkään tuomitseminen.<br />
Hänen halunsa lähti ymmärtämisestä<br />
<strong>ja</strong> omien pelkojensa <strong>ja</strong> ennakkoluulojensa voittamisesta.<br />
Julien mielestä työn unohtumattomana kohokohtana<br />
oli Suomessa asuvan afganistanilaisen<br />
perheen haastattelu. Ihmisten vieraanvaraisuus <strong>ja</strong><br />
halu <strong>ja</strong>kaa tietoa tekivät häneen syvän vaikutuksen.<br />
Epäusko <strong>ja</strong> ahdistus vaihtui ystävyyteen.<br />
Henkilökohtainen ote<br />
kansainväliseen teemaan<br />
Monet kypsyyskokeen tekijät löytävät innoituksen<br />
<strong>aihe</strong>eseensa uutisista <strong>ja</strong> maailman epäkohdis-<br />
ta. Onneksi kaikki kypsyyskokeen tekijät eivät katsele<br />
maailmaa ongelmien kautta. Elina Tervahauta<br />
<strong>ja</strong> Riikka Pankkonen valitsivat työnsä <strong>aihe</strong>eksi alkuaineet<br />
<strong>–</strong> puhtaasti rakkaudesta kemiaan.<br />
Elinan <strong>ja</strong> Riikan työn tavoitteena oli tehdä<br />
yleensä niin tylsänä pidetystä kemian opiskelusta<br />
hauskaa <strong>ja</strong> luovaa. Työn sisältämät sar<strong>ja</strong>kuvat,<br />
värit <strong>ja</strong> luovuus suorastaan innostavat kemian<br />
opiskeluun.<br />
Hauskuuden ohessa tutuiksi tulevat niin tutki<strong>ja</strong>t<br />
kuin suurten oivallusten taustalla olevat sattumat.<br />
Tyttöjen rakkaus kemiaan näkyy myös heidän<br />
tulevaisuudensuunnitelmissaan. Heidän tavoitteenaan<br />
on löytää uusi alkuaine <strong>ja</strong> saada Nobel-palkinto.<br />
Luetun työn perusteella voi vakuuttaa,<br />
että tavoite tuntuu realistiselta. Tavoitteen saavuttamisessa<br />
tarvittavaa uskallusta <strong>ja</strong> peräänantamattomuutta<br />
heiltä ei ainakaan puutu.<br />
Oli kypsyyskokeen <strong>aihe</strong>ena sitten musiikki tai<br />
kemia, on maailmankansalaisen tavoitteena rohkaista<br />
tekijää etsimään <strong>aihe</strong>eseen kansainvälistä<br />
näkökulmaa. Kansainvälisyys ei kuitenkaan ole<br />
mautonta <strong>ja</strong> hajutonta. Yhtä tärkeää on uskaltaa<br />
valita <strong>aihe</strong>, joka koskettaa <strong>ja</strong> kiinnostaa. Tiedonhaun<br />
<strong>ja</strong> tilastojen opettelemisen ohella kypsyyskokeen<br />
tavoitteena on rohkaista tekijöitä kuuntelemaan<br />
omia a<strong>ja</strong>tuksiaan <strong>ja</strong> tunteitaan. Kun <strong>aihe</strong><br />
puhuttelee tekijäänsä, saa luki<strong>ja</strong>kin siitä enemmän.<br />
Mikä teema herättää sinun tunteesi?<br />
Minkä <strong>aihe</strong>en sinä valitsisit rakkaudesta?<br />
Kirsi Airaksinen<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> toimi helmikuun loppuun asti <strong>Suomen</strong><br />
<strong>YK</strong>-liiton koulutta<strong>ja</strong>na.<br />
30 Maailmanpyörä|1|2003
Maailmankansalaisen<br />
kypsyyskoe vuonna 2002<br />
Maailmankansalaisen kypsyyskoe on <strong>Suomen</strong><br />
<strong>YK</strong>-liiton tarjoama haaste <strong>ja</strong> mahdollisuus<br />
perehtyä itseään kiinnostavaan kansainvälisyyttä<br />
sivuavaan <strong>aihe</strong>eseen. Vuonna 2002 haasteen<br />
otti vastaan kaikkiaan 214 henkilöä <strong>–</strong> tehden<br />
työn yksin, parityönä tai ryhmässä. Heistä viidelle<br />
myönnettiin maailmankansalaisen valtakunnalliset<br />
tunnustukset. Hieno saavutus tekijöiltä <strong>ja</strong><br />
oh<strong>ja</strong>ajilta, jotka <strong>ja</strong>ksoivat olla tukena. Vaan keitä<br />
uudet maailmankansalaiset ovat? Mistä asioista<br />
he olivat kiinnostuneet?<br />
Vuonna 2002 kypsyyskoe kiinnosti edelleen<br />
enemmän naisia kuin miehiä, naisten <strong>ja</strong> tyttöjen<br />
edustuksen kiivetessä aina 72%. Oppilaitoksittain<br />
osallistujia tuli tasaisesti peruskoulusta<br />
Maailmankansalaisen<br />
valtakunnalliset tunnustukset<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>YK</strong>-<strong>liitto</strong> <strong>ja</strong>kaa vuosittain valtakunnalliset tunnustukset ansioituneille Maailmankansalaisen<br />
kypsyyskokeen suorittaneille opiskelijoille <strong>ja</strong> heidän oh<strong>ja</strong>ajilleen. Vuonna 2002<br />
tunnustukset <strong>ja</strong>ettiin kuudelle opiskeli<strong>ja</strong>lle <strong>ja</strong> neljälle oh<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong>lle. Tuhannet kiitokset tunnustusten<br />
saajille hienosta <strong>ja</strong> arvokkaasta työstä maailmankansalaisen kypsyyskokeen parissa!<br />
Tekijät � Riikka Pankkonen <strong>ja</strong> Elina Tervahauta: Alkuaineet (Myllytullin yläaste, Oulu)<br />
� Elli Hämäläinen: Sademetsät ( Kesämäenrinteen koulu, Lappeenranta)<br />
� Viivi Erkkilä: Mama Africa <strong>–</strong> eteläafrikkalaisia naisvokaliste<strong>ja</strong> (Joensuun lyseon lukio, Joensuu)<br />
� Leena Mehtätalo: Ympäristömyrkkyjen vaikutukset eläimissä<br />
2003|1|Maailmanpyörä<br />
(Jämsän kristillinen kansanopisto, Jämsä)<br />
� Julie Gruchy: Women Issue in Afghanistan (Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä)<br />
Oh<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong>t � Tuula Ilvonen, Riihenmäen koulu (Mäntsälä)<br />
� Irma Liuski, Kesämäenrinteen koulu (Lappeenranta)<br />
� Riitta Mal<strong>ja</strong>, Kesämäenrinteen koulu (Lappeenranta)<br />
� Margaret Tuomi, Jyväskylän yliopisto (Jyväskylä)<br />
Challenge to Global Citizenship<br />
(30%), ammatillisista kouluista (30%) <strong>ja</strong> kansanopistoista<br />
(30%). Ammatillisten oppilaitosten<br />
suuren suosion takana ovat 52 tansanialaista<br />
opiskeli<strong>ja</strong>a, jotka suorittivat maailmankansalaisen<br />
kypsyyskokeen osana ravintola-alan ammattikoulutusta.<br />
Tänä vuonna joka neljäs kypsyyskoe käsitteli<br />
kehityskasvatukseen (40%) liittyviä kysymyksiä.<br />
Kestävä kehitys, uuden rahayksikön, euron,<br />
vaikutukset, Göteborgin mielenosoitukset, kansainväliset<br />
kansalaisjärjestöt <strong>ja</strong> yritysten yhteiskunnallinen<br />
vastuu olivat yleisiä tutkimuskohteita.<br />
Kehityskysymysten lisäksi tekijöitä kiinnostivat<br />
tuttuun tapaan myös vieraat kulttuurit<br />
(29%) <strong>ja</strong> ihmisoikeudet (20%). Sitä vastoin rau-<br />
This year, as an Erasmus student, I have been attending the Finnish UN Associations Challenge<br />
to Global Citizenship course and to be true it has been the most interesting class I went<br />
to. Indeed, for any one who wants to get involved in a topic, this course is the best.<br />
During one semester or one year you can work freely on your topic. One of the main advantages<br />
of this course is that it lets you choose your own topic; hence you feel free and are without<br />
a doubt interested in.<br />
During the course my teacher Mrs Tuomi was always there to answer my questions and to<br />
give information and advice. Furthermore, I have noticed a very good atmosphere between the<br />
teacher and the students both in classes and during interviews.<br />
According to my experience, I think that thanks to this class I learn more about my interests<br />
and what I would like to do in an immediate future.<br />
Julie Gruchy (France)<br />
Kirjoitta<strong>ja</strong> suoritti maailmankansalaisen kypsyyskokeen keväällä 2003.<br />
Kuvat UNHCR<br />
haan <strong>ja</strong> ympäristöön liittyvät teemat jäivät edelleen<br />
taka-alalle.<br />
Suosituimpana toimintaosuutena eli tiedon<strong>ja</strong>kamisen<br />
muotona oli toimintapäivä koulussa<br />
(37%) tai oppitunnin, luennon tai alustuksen pitäminen<br />
(31%).<br />
Teemakutsut sukulaisille, aamunavaus, animaatio,<br />
kirpputori, artikkeli, näyttely esimerkiksi<br />
paikallisessa kir<strong>ja</strong>stossa tai teemaan liittyvän<br />
reittipolun valmistaminen ovat myös hyviä tiedon<strong>ja</strong>kamisen<br />
muoto<strong>ja</strong>. Uskallusta <strong>ja</strong> kokeilunhalua<br />
myös tuleville maailmankansalaisille toiminnan<br />
suunnitteluun.<br />
Kirsi Airaksinen<br />
31
Sosiaalinen pääoma <strong>ja</strong> köyhyyden vähentäminen<br />
� Sosiaalinen pääoma on 1990-luvulta lähtien<br />
ollut kiinnostuksen kohteena. Myös köyhyyden<br />
vähentämiseen tähtäävässä työssä<br />
sosiaalinen pääoma on nostettu voimakkaasti<br />
esiin. Uudenlaiset lääkkeet <strong>ja</strong> lähestymistavat<br />
ovatkin tarpeen koska kamppailussa<br />
köyhyyden poistamiseksi ei ole toistaiseksi<br />
onnistuttu.<br />
Mia Hilosuon kirjoittama tuore julkaisu<br />
tarkastelee sosiaaliseen pääomaan liittyvää<br />
keskustelua nimenomaan kehityksen <strong>ja</strong> köyhyyden<br />
vähentämisen näkökulmasta.<br />
Kir<strong>ja</strong>a voi tilata <strong>Suomen</strong> <strong>YK</strong>-liitosta. Kir<strong>ja</strong><br />
on ilmainen. Kir<strong>ja</strong> on julkaistu myös <strong>Suomen</strong><br />
<strong>YK</strong>-liiton internet sivuilla: www.yk<strong>liitto</strong>.fi/<br />
aineisto/julkaisut.htm<br />
� Mia Hilosuo: Sosiaalinen pääoma <strong>ja</strong><br />
köyhyyden vähentäminen. <strong>Suomen</strong> <strong>YK</strong>-liiton<br />
julkaisusar<strong>ja</strong> nro 42, Helsinki 2003. 40<br />
sivua.<br />
Vuosituhattavoitteet teoiksi<br />
� <strong>Suomen</strong> <strong>YK</strong>-<strong>liitto</strong> on julkaissut käteviä kir<strong>ja</strong>nmerkkejä,<br />
joissa esitellään <strong>YK</strong>: n vuosituhattavoitteita.<br />
Tilaa maksutta itsellesi tai vaikkapa<br />
koko luokalle <strong>ja</strong>ettavaksi. Tilauksen voi<br />
lähettää <strong>YK</strong>-liitolle postitse tai sähköpostilla:<br />
toimisto@yk<strong>liitto</strong>.fi<br />
<strong>YK</strong>: n vuosituhatjulistus<br />
� Ulkoasiainministeriö on julkaissut 20sivuisen<br />
vihkosen, jossa esitellään <strong>YK</strong>: n<br />
vuosituhattavoitteita. Tiedustelut: UM, Kehitysyhteistyöosasto,<br />
p. (09) 1605 6370,<br />
kyoinfo@formin.fi, http: //global.finland.fi<br />
Tilaa Maailmanpyörä<br />
� Tilaa <strong>YK</strong>-liiton lehti. Maailmanpyörän neljä<br />
numeroa ainoastaan 20 € vuodessa. Tilauksen<br />
voi lähettää <strong>YK</strong>-liitolle postitse, sähköpostilla:<br />
toimisto@yk<strong>liitto</strong>.fi tai internetissä:<br />
http: //www.yk<strong>liitto</strong>.fi/maapyora<br />
Tilaa Maailmanpyörä vuodeksi <strong>–</strong> neljä numeroa / 20 €<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>YK</strong>-<strong>liitto</strong>, Unioninkatu 45 B, FIN-00170 Helsinki
Change language