Litteiden näyttöjen mittausproseduurien kehittäminen - HTML
Litteiden näyttöjen mittausproseduurien kehittäminen - HTML
Litteiden näyttöjen mittausproseduurien kehittäminen - HTML
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Plasmanäytöistä pystytään valmistamaan isoja näyttöpintoja. Ne saavuttavat suuren<br />
luminanssin, jopa yli 600 cd m -2 ⋅ katselukulman säilyessä yli 140º. Kuva on välkkymätön<br />
ja tarkkuus on HDTV-standardin tasoinen. Suurin valmistettu plasmanäyttö on 63”:n<br />
kokoinen /75/. Energian kulutus on suuri johtuen korkeasta ohjausjännitteestä. Lisäksi<br />
tummien harmaasävyjen toistaminen aiheuttaa ongelmia, koska pientä kaasupurkausta on<br />
vaikea pitää yllä ja lisäksi ohjaussignaalin digitaalinen luonne aiheuttaa kvantisointiportaita<br />
sävyntoistoon. /16/<br />
2.3.4 Elektroluminesenssinäytöt<br />
Elektroluminesenssinäytön (EL) voidaan ajatella olevan valoa emittoiva kondensaattori.<br />
Kahden elektrodin välissä on fosforia, joka emittoi valoa sähkökentän vaikutuksesta.<br />
Fosforin tyyppi määrää valon värin. Voimakasta sinistä valoa tuottavan fosforin valmistaminen<br />
on toistaiseksi ollut kompastuskivi täysvärillisen elektroluminesenssinäytön<br />
yleistymiselle. Tasavirralla toimivissa näytöissä (DCEL) käytettään loisteaineena pulveria,<br />
jonka käyttöjännite on 120−180 voltin jännite. Vaihtovirtanäytöissä käytetään ohutkalvopuolijohdetta<br />
(AC TFEL, alternating current thin-film EL), jota ohjataan 250 voltin<br />
vaihtojännitteellä. /16, 32, 41, 50/<br />
Tasajännitteellä toimivalla tekniikalla saavutetaan näytön pidempi elinaika, mutta vaihtojännitteellä<br />
toimiva ohutkalvonäyttö on valmistusteknisesti helpompi ja edullisempi<br />
tehdä. Jälkimmäisellä saavutetaan myös huomattavasti parempi laatu kirkkauden, kontrastin,<br />
tarkkuuden ja katselukulman suhteen. Myös energian kulutus on pienempi. /41/<br />
Täysvärillinen elektroluminesenssinäyttö voidaan valmistaa kahdella tavalla. Ensimmäinen<br />
on nestekidenäytöistä tuttu tekniikka, jossa tuotetaan tarpeeksi kirkasta valkoista<br />
väriä, jota suodatetaan värisuodattimilla. Ongelmia on kuitenkin aiheuttanut tarpeeksi<br />
kirkkaan valon tuottaminen. Toinen tapa on valmistaa kolmen tyyppisiä fosforeita, missä<br />
ongelmana on ollut sinistä väriä tuottavan fosforin valmistaminen. Epäorgaanisella elektroluminesenssitekniikalla<br />
(IEL, inorganic EL) voidaan ratkaista nämä ongelmat. Korvaamalla<br />
ohutkalvopuolijohde selvästi paksummalla materiaalilla voidaan parantaa huomattavasti<br />
sen kestävyyttä ja tuottaa suurempaan kirkkauteen pystyviä pikseleitä, mikä<br />
parantaa varsinkin sinisen osavärin suorituskykyä. Teknologia skaalautuu myös suureen<br />
kokoon ohutkalvoteknologiaa paremmin. Epäorgaanisella elektroluminesenssiteknologialla<br />
on saavutettu luminanssiltaan 350 cd m -2 ⋅<br />
yltävä täysvärinäyttö. Harmaasävyjä<br />
on pystytty toistamaan 256. Teknologialla arvellaan päästävän pian HDTV<br />
-tarkkuuden mukaisiin yli 30”:n näyttöihin. Odotukset teknologiaa kohtaan ovat suuret,<br />
koska valmistusteknisesti sen etuja ovat, että materiaaleina ei ole nesteitä ja kaasuja eikä<br />
myöskään tyhjöä. /41, 73/<br />
2.3.5 Valodiodinäytöt<br />
Valoa emittoiva diodi (LED, light-emitting diode) on p-n-liitoksinen diodi, joka emittoi<br />
valoa. Kun liitoksen yli on positiivinen jännite, aukot virtaavat p-alueelta liitokseen ja<br />
myös elektronit virtaavat n-alueelta liitokseen. Liitoksessa aukot ja elektronit yhtyvät<br />
uudestaan, jolloin vapautuu fotoneja. Materiaalivalinnoilla voidaan vaikuttaa emittoituvan<br />
valon väriin. Valodiodi on korvannut hehkulampun elektronilaitteiden tiedonanto-<br />
14