Litteiden näyttöjen mittausproseduurien kehittäminen - HTML

Täydellisessä suuntaheijastuksessa pinta toimii peilin tavoin heijastaen kaiken siihen
tulevan valon samassa lähtökulmassa pinnan normaalin nähden kuin mikä tulokulma on
(kuva 9). Luminanssisuhde β on pinnasta heijastuneen luminanssin suhde ideaalisesti
heijastavaan Lambertin pintaan. Luminanssisuhteen avulla voidaan tarkastella pinnan
suuntaheijastusominaisuutta. /25, 32/
Kuva 9. Haja- (vasemmalla), suunta- ja huntuheijastus /32/
Heijastukseen kuuluu myös kolmas komponentti, joka on huntu (kuva 9). Se ilmenee
yleensä peiliheijastuksen ympärillä vaaleampana epätarkkana alueena. Tyypillisesti näyttöjen
peiliheijastusta pyritään poistamaan diffuuseilla päällystyskalvoilla, mutta nämä
lisäävät huntukomponenttia. Hunnun tutkimiseen soveltuu kaksisuuntainen heijastusjakaumafunktio
(BRDF, bidirectional reflectance distribution function), jonka määritelmä
on kaavan 6 mukainen /43, 71, 76/:
Lr( θr, φr) = B θi φi θ ,
B on BRDF-funktio, joka on riippuvainen kahdesta kulmasta (θ r, φ r)ja(θ i, φ i). E i on
valaistusvoimakkuus, joka saapuu pinnalle kulmassa (θ i, φ i). L r on pinnasta heijastunut
luminanssi suuntaan (θ r, φ r). Kun tunnetaan BRDF-funktio kaikilla kulmakombinaatioilla,
tunnetaan näytön heijastusominaisuudet kaikkiin suuntiin. Menetelmä
on monimutkainen toteuttaa käytännossä ja senpä vuoksi se ei ole mukana ergonomiastandardeissa.
/43, 71/
3.2.3 Kolorimetria
, , r φ ( r)dEi
θi, φi ( )
Näyttöjen värintoisto-ominaisuuksia tarkasteltaessa tarvitaan standardisoitu menetelmä
värien arviointiin, joka perustuu valtaväestön näköjärjestelmän toimintaan. Ihmisen
havaitsemat värisävyt voidaan esittää CIE:n (International Commission on Illumination)
kolmiväri- eli tristimuluskomponenttien X, Y ja Z avulla. Tristimuluskomponentit määräytyvät
kolmivärifunktioista x( λ)
, y( λ)
ja z( λ)
, jotka on määritetty sekä 2º:n että 10º:n
kokoisille näkökentille. Kuvassa 10 on 2º:n kolmivärifunktiot spektrin alueella 380−780
nm. /35, 76, 77/
Kolmivärifunktio y( λ)
on vastaava kuin silmälle ominainen näköherkkyysfunktio V(λ),
joka kuvaa silmän herkkyyttä valolle. Tristimuluskomponentit saadaan laskettua valoärsykkeen
spektristä Ls (λ) kaavoilla 7, 8 ja 9 /77/:
(6)
20