Elegie, op. 44, nro 1 Cantilene, op. 44, nro 2 Canzone, op. 44, nro 3

Elegie, op. 44, nro 1
Viulu/sello ja piano
Sävelletty 30.7.1907
Käsikirjoitus KK Ms Mus 163 Melartin
Ensiesitys Mahdollisesti 14.3.1915 Helsingin musiikkiopisto, H. Halonen ja E. Lindholm
Ensijulkaisu Lindgren 1913, A.E.L. 365
Lisäjulkaisut Westerlund A.E.L. 1136, R.E.W. 1136
Sovitukset Orkesteri (1913), viulu ja orkesteri (Leo Funtek), käsikirjoitus Yle YN 5855
Hakumuoto Elegiat, viulu/sello, piano, op44, nro 1
Lisätietoja Sekä viulu- että selloversion painetut nuotit ovat lähes samanlaisia; kummassakin on
kustannusnumerona AEL 365, minkä lisäksi myös selloversion partituuriosassa on viuluääni
selloäänen sijasta. Selloäänen kustannusnumerossa on pieni a-kirjain.
Viulun otemerkinnät ovat Leo Funtekin käsialaa, sellossa C. G. Waseniuksen.
Varsinaista opuksen 44 sävellysten yhteisjulkaisua ei ole olemassa. Melartinin
teosluettelossa opuksen kappaleilla on kuitenkin yhteinen otsikko Violinstycken.
Cantilene, op. 44, nro 2
Sello/viulu ja piano
Sävelletty 6.11.1907
Omistus “Ossian Fohström tillegnad”
Käsikirjoitus KK Ms Mus 163 Melartin; SibA Mel 9:54 (sovitus sellolle ja orkesterille)
Ensijulkaisu Lindgren 1909, A.E.L. 392
Lisäjulkaisut Westerlund 1927, A.E.L. 1137
Sovitukset Sello ja orkesteri (E. Wiegisch), ensiesitys Porissa 1913, käsikirjoitus SibA Mel 9:54,
SibAO (orkesteriäänet)
Hakumuoto Cantilene, op44, nro 2
Lisätietoja Eräässä käsikirjoitusluonnoksessa (SibA Mel 24:770) on päiväys 13.9.1906, muistikirjan
mukaan teos valmistui 6.11.1907.
Vaikka sävellys kuuluu viulukappaleiden kokonaisuuteen, on kyseessä omistuksesta
päätellen kuitenkin ensisijaisesti sellosävellys.
Canzone, op. 44, nro 3
Viulu ja piano
Sävelletty 1908
Käsikirjoitus KK Ms Mus 163 Melartin
Ensijulkaisu Lindgren 1911, A.E.L. 443
Hakumuoto Canzonat, viulu, piano, op44, nro 3
Lisätietoja Kustantaja Axel E. Lindgren mainitsee teoksen kirjeessään 4.7.1908: “Tack för
Canzonen!” Jostain syystä teos julkaistiin vasta kolme vuotta myöhemmin.

Berceuse, op. 44, nro 4
Viulu ja piano
Sävelletty 1901?
Käsikirjoitus KK Ms Mus 168:6 (vain viulun äänilehti)
Ensijulkaisu Wasenius [1901?] K.F.W. 69
Hakumuoto Berceuset, viulu, piano, op44, nro 4
Lisätietoja Kyseessä on Melartinin oma versio (sovitus ja täydennys) piano-opuksen 9 (Lastuja II)
osasta 2, Kehtolaulu.
Painetussa nuotissa ei ole opusnumeroa. Melartinin teosluettelossa on tämän osan kohdalla
huomautus “tidigare tryckt utan opustal”.
Ajoitusarvio perustuu käsikirjoituksessa olevaan vuosilukuun. Myös kustannusnumero
viittaa samaan ajankohtaan, vaikkei varmaa julkaisuvuotta tiedetäkään.
Euterpe-lehden arvostelija (1901:43) on ollut perillä sävellyksen syntyhistoriasta: ”Den
melodiösa violinberceusen af hr Melartin är en transkription (med nykomponerad, i finsk
ton hållen mellansats) af ett klaverstyck, som ingått i andra häftet af tonsättarens ’Spånor’.”
Romance, op. 44, nro 5, F-duuri
Viulu ja piano
Sävelletty 1901?
Käsikirjoitus SibA Mel 24:840 (luonnos)
Ensijulkaisu H. N. M. Fazer & Westerlund 1901, H.N.M. 41
Sovitukset Sekstetto (Eero Koskimies), käsikirjoitus Yle YN 7698
Hakumuoto Romanssit, viulu, piano, op44, nro 5, F-duuri
Lisätietoja Kustannussopimus allekirjoitettiin 13.2.1901, mihin myös ajoitusarvio perustuu, sillä
käsikirjoituksessa ei ole päiväystä.
Melartinin teosluettelossa on maininta ”byggt på op. 8 Nr 2”. Kyseessä ei ole siis sovitus,
vaan lokakuussa 1899 syntyneen pianokappaleen uudelleenmuokkaus.