1 - Suomen Merimies-Unioni

Konemestari Fålke Karlström ”viimeisellä törnillä” Translandialla
ennen eläkkeen alkamista. Vuosien varrella on oppinut tuntemaan
laivojen konehuoneet kuin omat taskunsa. Varustamon palveluksessa
Fålke on ollut 15 vuotta ja sitä ennen hän työskenteli muun
muassa Lillgaardilla ja Lunnqvist-varustamoissa.
Kokkistuertti Kari Kiuru on työskennellyt
M/s Translandialla sen koko Suomen
lipun alla liikennöinnin ajan. Törnin
päätyttyä hän suuntaa kohti kotiaan
Vesivehmaata.
telee kyllä poskeensa kolmen normaalimiehen
muonat”, kokki Vesa Nyman ja kokkistuju
Kari Kiuru vinkkaavat.
Keittiössä hääritään aamuvarhaisesta
myöhään yöhön. Työajoissa tai -tiloissa ei ole
byssaporukan mielestä mitään valitettavaa.
Vaikka alus on vanha, keittiötilat toimivat.
”Ainoastaan kylmätilat saisivat olla hieman
suuremmat.”
JUHLAVUOSI 2011
Paljon mahtuu ihmiselämään, niin myös
vuodesta -76 lähtien liikennöineen rahtilaiva
Translandian kansiin.
”Kalikalle tulee tänä vuonna täyteen 10
vuotta Suomen lipun alla”, sähkönäyttelijäksi
itseään tituleeraava Kari Hulkko kertoo.
Hulkko, joka vastaa siis aluksen sähkötöistä,
oli hakemassa alusta Euroopasta,
kun se tuotiin Suomen lipun alle. Laiva
rakennettiin Hampurin telakalla vuonna
1976 ja kastettiin M/s Transgermaniaksi.
Ensin se liikennöi Saksan ja Suomen välillä
Saksan lipun alla ja tämän jälkeen Euroopan
vesillä eri reiteillä ja lippujen alla, kunnes
Rederi Ab Engship osti aluksen vuonna
2001 ja toi sen Suomen lipun alle. Vuonna
2004 laivan osti Eckerö-varustamo.
”Perskutti, nyt tuli koneeseen hieman
liikaa virtaa”, vääntää Hulkko kierroksia
alaspäin Translandian lähtiessä Tallinnasta
takaisin kohti Suomea.
Vanhassa aluksessa on omat jipponsa.
Sivusta tapahtumia seuraa laivan uusi konepäällikkö,
Henrik Söderholm.
”Seilasin aikoinaan merillä ja tein siinä
välissä töitä Wärtsilälle maissa ja maailmalla,
viimeksi Karibialla.”
Söderholm on hyvä esimerkki siitä, että
kerran hankittu konepuolen osaaminen ei
merenkuLun synkkä yö 20 vuotta sitten
1976 rakennetussa laivassa on mittareita, joita
ei toisaalta enää tapaa. ”Antiikkiin” törmää
Translandialla esimerkiksi konehuoneessa ja
komentosillalla. Seilatessaan Transgermanianimisenä
Saksan lipun alla alus karahti kiville
Utön edustalla. Laivan kaulapulppi vaurioitui
pahasti ja on nykyisin nähtävillä Forum Marinumin
edustalla.
Onnettomuudesta tuli viime vuoden joulukuussa
täyteen 20 vuotta. Samana päivänä
katoa. Translandialle onkin kiire saada uusia
osaajia, sillä konemestari Fålke Karlströmin
töihinlähdöt alkavat olla vähissä.
”Viimeistä törniä viedään”, mies myhäilee.
”Ainoa positiivinen suora on loppusuora”,
Hulkko veistelee taustalla.
Konehuoneessa on rauhallista, kun alus
tekee lähtöä laiturista. Mittareita seurataan;
odotellaan. Hulkko kertoo tarinan lähetyssaarnaajasta,
jolla oli kiire kohti määränpäätään,
mutta sinne päästääkseen hänen
oli saatava kyyti maata aasillaan kyntävältä
mieheltä. Lähetyssaarnaaja alkoi jo hermostua,
kun odottelu vain kesti ja kesti.
Lopulta hän ryhtyi tivaamaan maajussilta,
mikä ihme kynnössä kestää.
”Aikaa on”, mies vastasi.
Hulkon tarinan opetuksessa on juurta
nykypäiväänkin: voimme pohtia, mihin
meillä oikeastaan aina on niin kova kiire.
Ja lienee tarinassa toinenkin opetus: konehuoneessa
hätähousun hermoilla ei pärjää.
Hulkko etsiikin kalikkaan parhaillaan uusia
varaosia netistä, mikä ei ole aina helpoin
tehtävä vanhan laivan kohdalla.
”Mutta kyllä niitä löytyy, kun jaksaa vain
etsiä. Aikaa on.”
JÄIDEN pURISTUKSISSA 28 TUNTIA
Ilta on kääntynyt yötä kohti, kun Translandia
kulkee kohti Suomea. Jäät kolisevat
aluksen laitoihin, kunnes päästään avovesille.
Perämies Otto Vuorinen ja vahtia
ajava matruusi Neeme Laid kertovat odottavansa
”mielenkiinnolla” millainen lopputalven
jäätilanteesta kehkeytyy.
”Viime vuonna jääsohjoa oli erään kerran
kuuden metrin vahvuudelta. Jouduimme
odottamaan jäiden puristuksissa 28
tuntia, kunnes saimme apua.”
Voimakkaimmalle koetukselle jäissä
työntöalus Finn ja siihen kytketty Baltic-proomu
kaatuivat kovassa talvimyrskyssä Hangon
edustalla. Miehistön jäsenistä kahdeksan
menehtyi ja vain kaksi saatiin pelastettua.
Vaikka nykyisen Translandian vanha keulapulppi
on synkän tarinan seurauksena nyt
museoituna, aluksen miehistö toivoo että
sitten kun aluksesta ”aika jättää”, sen arvoa
osattaisiin kunnioittaa ja laiva, tai ainakin osa
siitä, museoitaisiin.
ajettaessa joutuvat aina koneet.
”Suurin huoli on, riittääkö koneteho”,
Vuorinen pohtii.
Suomalaisilla aluksilla jäissä kulku
sujuu vielä melko hyvin, mutta monilla
”venäläisillä jokilaivoilla” ei ole Neemen
mukaan Itämerelle talvisin mitään asiaa.
Kerran yksi baltialainen hinaaja oli esimerkiksi
kierrellyt jäitä viikon verran. Joskus
jäistä on, yllättävää kyllä, myös hyötyä.
”Aluksen pohja puhdistuu eliöistä ja
muusta liasta, kun jäät raapivat pohjaa.
Näin kuuraus tulee ilmaiseksi ja laiva voi
kulkea nopeampaa.”
Laivaemäntä Reet Brido vaihtaa sutjakasti vuodevaatteet
uusiin. Reet toimi ennen laivalle tuloaan
museossa konservointi-/restaurointitehtävissä.
Reetin vapaa-aika kuluu vieläkin erilaisten käsitöiden
parissa ja lukiessa.
6
7