Lehmän aktiivis ... ykevaihteluun_Hietaoja.pdf - Helda
Lehmän aktiivis ... ykevaihteluun_Hietaoja.pdf - Helda
Lehmän aktiivis ... ykevaihteluun_Hietaoja.pdf - Helda
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
43<br />
Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden lehmien keskimääräiset sykkeet mitattiin ennen<br />
koetta referenssijaksolla. Referenssijaksolla mitatut sykkeet eivät poikenneet ryhmien<br />
välillä. Lypsyasemalle tultaessa keskimääräinen syke nousi (lyöntiä minuutissa) 8,2<br />
±10,1 %, kun sykettä verrattiin referenssiajanjaksoon. Lehmien sykevaihtelu ei<br />
muuttunut merkittävästi niiden tullessa lypsyasemalle. Lypsyn aikana sydämen syke oli<br />
korkeampi H -ja N-ryhmillä koko lypsyn aikana sekä lypsyn ensimmäisen ja viimeisen<br />
minuutin aikana verrattuna C-ryhmän lehmiin. C-ryhmän lehmillä lypsyn aikainen syke<br />
oli (lyöntiä minuutissa) 84 ±2,3, H-ryhmän 91 ±2,4 ja N-ryhmän 93 ±2,4. H -ja N-<br />
ryhmän sykkeet olivat tilastollisesti merkitsevästi korkeampia verrattuna C-ryhmän<br />
lehmiin. H -ja N-ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa sykkeessä.<br />
Sykevaihtelussa oli eroa H -ja N-ryhmien välillä. N-ryhmän sykevaihtelu (5,3 ±0,46)<br />
oli tilastollisesti merkittävästi erilainen verrattuna H-ryhmän s<strong>ykevaihteluun</strong> (4,2<br />
±0,45). C-ryhmän lehmien sykevaihtelu ei eronnut tilastollisesti H -ja N-ryhmän<br />
lehmistä (Hopster ym. 1998).<br />
Sykevaihtelu lehmillä aika- ja taajuusanalyysien perusteella oli matalampi myöhemmin<br />
päivällä, suurempi elopainoisilla simmental-rotuisilla lehmillä verrattuna brown swiss -<br />
rotuun (Hagen ym. 2005). Sykevaihteluissa ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa<br />
lehmillä laktaation sekä ei-laktaation aikana (Mohr ym. 2002). Nautojen<br />
sykevaihtelussa on havaittavissa paljon yksilöllistä vaihtelua, mikä havaittiin<br />
tutkimuksessa korkeina keskihajontalukuina (Minero ym. 2001).<br />
2.8 Uni<br />
Nukkumisen yhtenä tarkoituksena on kompensoida yön kylmyyden aiheuttamaa<br />
energian lisätarvetta. Yön aikana ravinnon hankinta on heikompaa. Lisäksi nukkumisen<br />
aikana aivot täydentävät glykogeenivarastojaan, joiden määrä päiväsaikaan vähenee<br />
(Purves ym. 2005, s. 603).<br />
Zepelinin ym. (2005) mukaan isot eläimet nukkuvat vähemmän, koska isoilla eläimillä<br />
on suuremmat energiavarastot. Vastaavasti pienet eläimet joutuvat nukkumaan<br />
enemmän säästääkseen energiaa.
Change language