Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Voimajohtoalueiden<br />
maisemat kuntoon<br />
<strong>Helsingin</strong> <strong>Energia</strong> kehittää <strong>Helsingin</strong> alueen<br />
voimajohtoalueita muuttamalla ne<br />
erilaisiksi puisto- ja niittyalueiksi yhteistyössä<br />
<strong>Helsingin</strong> Rakennusviraston Katu-<br />
ja puisto-osaston kanssa. Tavoitteena on<br />
saada johtoalueet yleisilmeeltään siisteiksi<br />
ja hoidetun näköisiksi sekä kehittää kaupungin<br />
asuinympäristöä viihtyisäksi luonnon<br />
monimuotoisuutta vaalien. Tärkeää<br />
on myös johtoalueiden mukautuminen<br />
muuhun ympäristöön.<br />
Kehitystyö aloitetaan johtoalueiden<br />
kartoituksella, joka tehtiin tämän kesän<br />
aikana. Alueet luokitellaan nykytilanteen<br />
mukaan huomioiden maisema- ja luontoarvot<br />
sekä lajisto. Kartoituksen pohjalta<br />
voimajohtoalueella mietitään sopivia kohteita,<br />
joissa alueesta saataisiin viihtyisämpi.<br />
Tulevaisuudessa voimajohtoalueet tullaan<br />
ottamaan mukaan Katu- ja puisto-osaston<br />
luonnonhoidon suunnitteluun.<br />
Voimajohtoalueita on mahdollista hyödyntää<br />
monin eri tavoin, kuten puisto- ja<br />
niittyalueina. Niille voidaan rakentaa myös<br />
erilaisia toiminnallisia alueita, kuten maastoreittejä,<br />
koirapuistoja ja viljelypalstoja.<br />
Joidenkin alueiden osalta voimajohtoalueet<br />
tulevat säilymään pienpuustoalueina,<br />
joten säännöllisistä raivauksista ei täysin<br />
voida luopua.<br />
Päämääränä kehityshankkeella on<br />
saada voimajohtoalueet pysyvästi viihtyisiksi.<br />
Tämä vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä<br />
suunnittelijoiden kanssa. Tavoitetila<br />
saavutetaan vuoteen 2016 mennessä,<br />
kun kaikki voimajohtoalueet on huomioitu<br />
<strong>Helsingin</strong> kaupungin luonnonhoitosuunnitelmassa.<br />
Lisätietoja: http://www.helsinginenergia.fi/media/<br />
arkisto/luonnonhoitosuunnitelma.html<br />
Nykyisen Satamakadun ja Katajanokan<br />
puiston kohdalla Uspenskin<br />
katedraalin kupeessa oli vielä sen<br />
valmistumisen aikoihin (v. 1868)<br />
ränsistynyt hökkelikylä.<br />
Maineeltaan arveluttava Katajanokka<br />
Katajanokka houkutteli aikoinaan puoleensa kaupungin köyhimpiä asukkaita.<br />
1800-luvun lopulla aluetta alettiin siistiä nykyiseen kuosiinsa.<br />
Katajanokka kasvoi vielä 1600-luvulla tiheää<br />
metsää. Asutusta ei ollut, mutta niemen kärjessä<br />
oli tullitupa ja nykyisen Kasinon alueella toimi<br />
tiilitehdas. Kallioiden laella humisivat Suomen<br />
ensimmäiset tuulimyllyt, ja itäosien maat<br />
oli vuokrattu kaupunkilaisille laitumiksi.<br />
<strong>Helsingin</strong> Kruununvankila valmistui Katajanokalle<br />
vuona 1749. Seuraavalla vuosisadalla<br />
elämä ”Skatalla” alkoi vilkastua. Alueelle rakennettiin<br />
kaksikin uutta vankilaa sekä asumuksia<br />
venäläisille sotilaille, jotka aikaisemmin oli pakkomajoitettu<br />
kaupunkilaisten koteihin. Porvaristo<br />
valitti taloissaan majailevista venäläisistä<br />
keisarille asti. Asia ratkaistiin rakentamalla<br />
kaupunkiin useita kasarmirakennuksia. Katajanokan<br />
Merikasarmi rakennettiin C. L. Engelin<br />
suunnitelmien mukaan 1816–1820.<br />
Alkuvuosina kasarmissa pidettiin ortodoksisia<br />
jumalanpalveluksia, kunnes Pyhän<br />
Kolminaisuuden kirkko valmistui vuonna<br />
1827. <strong>Helsingin</strong> ortodoksisen seurakunnan<br />
pääkirkko Uspenskin katedraali rakennettiin<br />
Katajanokan kallion huipulle vuosina 1862–<br />
1868. Rakentamisessa tarvittavat tiilet tuotiin<br />
Ahvenanmaalta Bomarsundin linnoituksesta,<br />
joka oli tuhoutunut Krimin sodassa.<br />
Katajanokka oli 1800-luvulla <strong>Helsingin</strong> tiheimmin<br />
asuttua seutua, maineeltaan arveluttava<br />
ja tunnettu epämääräisistä salakapakois-<br />
WANHAAN AIKAAN<br />
taan. Alue oli kaupungin köyhimpien asukkaiden<br />
suosiossa, sillä tonttien hinnat olivat kallioisen<br />
ja epätasaisen maaston vuoksi alhaisia.<br />
Katajanokalle olikin noussut heti vuosisadan<br />
alussa pienten turvekattoisten puutalojen hallitsema<br />
hökkelikylä. Ränsistyneet aidat pitivät<br />
kotieläimet pihapiirissä ja sudet loitolla.<br />
1817 Katajanokalle perustettiin niin sanottu<br />
köyhäinkoulu, <strong>Helsingin</strong> ensimmäinen<br />
”tavallisen kansan” lapsille tarkoitettu koulu.<br />
Aleksis Kiven tiedetään käyneen tätä koulua<br />
parin vuoden ajan 1840-luvulla.<br />
Alueella asui merimiehiä, kalastajia, venäläisiä<br />
sotilaita, kauppiaita vaimoineen. Perheet<br />
olivat isoja ja monet pitivät vuokralaisia saadakseen<br />
lisätuloja. Asukkaat häädettiin, kun alueelle<br />
alettiin rakentaa uusia kivitaloja 1870-luvulla.<br />
Moni muutti Punavuoreen ja Kamppiin.<br />
Katajanokka alkoi siistiytyä pikkuhiljaa.<br />
Vuosisadan lopulla käytiin tiukkaa kädenvääntöä<br />
siitä, tulisiko alueelle uusi kivinen kaupunginosa<br />
vai laajennettaisiinko kauppa- ja satamatoimintaa.<br />
Murrosaikaan alettiin rakentaa<br />
aivan Uspenskin katedraalin taakse loisteliasta<br />
kivitaloa, johon tuli myös Katajanokan ensimmäiset<br />
sähkövalot vuonna 1886. Taloon asennettiin<br />
noin sata lamppua, joihin saatiin sähköä<br />
ajan tavan mukaan vain iltaisin ja aamuisin.<br />
Lähde: Sauli Seppälä, <strong>Helsingin</strong> Kaupunginmuseo<br />
Tällä palstalla kerrotaan tuttujen helsinkiläisten kaupunginosien historiasta.<br />
<strong>Helsingin</strong> kaupunginmuseon kuva-arkisto<br />
21
Change language