EMERGENTTI, ENEMMÄN VAI VÄHEMMÄN? Erään filosofisen ...

More documents

Recommendations

Info

kokemusmaailmaamme jäsentävää tarkastelutapaa, kuten fysiikkaa, meistä täysin riippumattoman olevaisen absoluuttiseksi mittariksi”. Pihlströmin mukaan Kant olisi nimittänyt Enqvistin filosofista kantaa ”transendentaaliseksi realismiksi”, jolle vaihtoehtoinen maltillisempi kanta olisi ”episteeminen realismi”. 18 Pihlström toivoo että erilaisia emergessiin liittyviä ongelmia voitaisiin tuoda filosofisemmalle tasolle edellämainitun kantilaisen realismi-ongelman avulla. Tällä tavoin saataisiin valoa esimerkiksi kiistaan fysiikan ideaalisesta kaiken teoria – pyrkimyksestä, sekä myös ns. ”kahden kulttuurin” ongelmaan, fysiikan ja muiden (erityisesti humanististen) tieteiden vastakkainasetteluun. ”jos katsomme Enqvistin ja muiden reduktionististen fysikalistien tapaan, ettei emergenssillä ole aitoa ontologista asemaa todellisuudessa, emme voine aidosti kunnioittaa fysiikkaa korkeampia tasoja tutkivien tieteiden tieteellisyyttä” Pihlström kritisoi. ”Ne eivät tällöin varsinaisesti kuvaa todellisuutta” ”Tiedekin edellyttää taustakseen filosofista pohdiskelua siitä, millainen olento on tiedettä harjoittava ihminen…”, painottaa Pihlströn filosofian esitieteellistä, tietämisen ehtoja tutkivaa asemaa. Edelleen emergenssi on tässä pohdiskelussa käsite, jota ilman ”..emme ymmärrä sitä maailmaa, jossa elämme, tietoisuuttamme ja ajattelukykyämme, jotka tekevät maailman tutkimisen meille mahdolliseksi, emmekä kulttuuria tai yhteiskuntaa, jonka puitteisiin kaikki tietoinen toimintamme asettuu” Emergenssi-käsitteen tarpeellisuutta pystytään täten Pihlströmin mukaan hyvin filosofisesti perustelemaan, vaikka ”filosofiset emergenssiteoriat eivät tietenkään kerro fyysikolle, mistä fysikaalisista seikoista emergenttien kokonaisuuksien muotoutuminen aiheutuu” ”Emergenssiajattelu on erinomainen esimerkki tyypillisesti filosofisesta – ja siksi myös loputtoman ongelmallisesta – pyrkimyksestä synteettiseen kokonaisjäsennykseen, jolla voisi juuri yleisyytensä ja abstraktisuutensa vuoksi toivoa olevan relevanssia mitä erilaisimmilla tieteenaloilla mutta joka tästä samasta syystä saattaa vaikuttaa erityistieteiden edustajista jokseenkin irrelevantilta”, päättää Pihlström hieman ambivalentisti. c. Kun Pihlström puhuu ontologisesta ja epistemologisesta palautumattomuudesta emergenssin yhteydessä, Matti Kamppinen puolestaan selvittää ontologisen ja epistemologisen reduktion eroja.: ”Ontologinen reduktio karsii universumin kalusteluettelosta kaikki korkeamman tason oliot, pitäen niitä vajavaisen tietokykymme tuottamina harhoina. Epistemologinen reduktio tarkoittaa puolestaan sitä, että korkeamman tason olioita voidaan ymmärtää alemman tason teorioiden avulla.”. 19 Ontologisessa reduktionismissa siis uskotaan maailmankaikkeuden ”kalusteiden” olevan periaatteessa palautettavissa alkeishiukkasiin (vrt fysikalismi), vaikka sitä käytännössä kenties pidettäisiinkin mahdottomana ja siten erotettaisiin ylemmän tason ilmiöitä tutkiville tieteille kullekin oma itsenäinen tutkimiskenttänsä. Epistemologinen reduktio puolestaan tarkoittaa, että on ylipäätään mahdollista tuoda alemmilta tasoilta käsin mielekästä tietoa ylemmille tasoille: ”Ymmärryksemme esimerkiksi aggressiosta tai muistista paranee, kun selvitämme mitä aivoissa tapahtuu” selvittää Kamppinen ”Epistemologisesta reduktiosta ei seuraa että korkeamman tason oliot (persoonat,tunteet) olisivat harhoja, vaan ainoastaan se, että niillä on mielekkäitä systemaattisia yhteyksiä alemman tason olioihin (aivojen aineen vaihduntaan, perimään)”. Kamppisen mukaan suurin osa tällä hetkellä työskentelevistä ihmistutkijoista on epistemologisia reduktionisteja. Niiden jotka kritisoivat kaikkea reduktionismia, tulisi kyetä kritiikissään ainakin kahteen asiaan: ”Epistemologista reduktiota voisi kritisoida osoittamalla, että (aivotutkimuksen) koeasetelmat ovat virheellisiä ja tulkinnat perusteettomia”…”silloin täytyy tuntea kritisoitava tieteenala. Arvioitavien tieteenalojen tuntemuskaan ei vielä riitä, vaan lisäksi olisi kyettävä 18 Tarkoittanee tässä jonkinlaista maltillista uskoa siihen että todellisuudesta voidaan eri menetelmin saada suhteellisen todenperäistä tietoa. Esim Niiniluoto puhuu tieteen ”totuudenkaltaisuudesta”. 19 Reduktio ja ihmistieteet – <strong>filosofisen</strong> metafysiikan puolustus Matti Kamppinen, TT 2/99 9
osoittamaan, millä vaihtoehtoisella, ei-reduktionistisella tavalla kyseisiä ilmiöitä pitäisi pyrkiä ymmärtämään.”. ”Pelkkä Merleau-Pontyn tai Heideggerin inspiroima toimintaterapia on melko laiha lohtu niille, joiden psyykkiset ongelmat ovat aivoperäisiä ja käsiteltävissä neuraalisin konstein”, Kamppinen lohkaisee. Enqvistiä Kamppinen taas moittii siitä että tämä on useissa reduktioväitteissään epämääräinen, esimerkiksi todetessaan että ”jokainen mentaalinen tila heijastaa vain ja ainoastaan aivojen tiettyjä sähkökemiallisia tiloja”. Kamppinen kysyy, mitä sana ”heijastaa” tarkoittaa, ja kommentoi: ”Ei kai kukaan kiistä sitä että tietoisuus on jossain systemaattisessa ja mielenkiintoisessa suhteessa aivoihin, mutta ei tästä seuraa sitä, että tietoisuus ei olisi mitään muuta kuin aivojen tilakokoelma”. Kamppisen mielestä Enqvistinkin pitäisi selventää näkemystään erottamalla ontologinen ja episteeminen reduktio. Myös muita selventämisen kohteita löytyy: reduktion käsitettä tulisi eritellä tarkemmin esimerkiksi kysymällä, onko kyseessä yksi – moneen – vastaavuus eri tasojen välillä, ja onko tasojen välinen riippuvuus vahvaa vai heikkoa. Yksi – moneen tarkoittaa, että sama ylempi taso voidaan saada aikaan useilla eri alemman tason kokoonpanoilla. Vahvassa riippuvuudessa muutokset alemmalla tasolla aiheuttavat aina muutoksia ylemmällä, heikossa riippuvuudessa taas välttämättä ei. Kamppinen torjuu Pihlströmin tapaan yksipuolisen karkeistus – selityksen emergenssistä: ”On totta, etteivät korkeamman tason kuvaukset säilytä alemman tason ominaisuuksia, ja tässä mielessä informaatiota katoaa. Mutta korkeamman tason kuvaukset poimivat todellisuudesta uusia ominaisuuksia, joita alemmilta tasoilta ei löydy” Kamppinen huomauttaa, että ajatuksia ja mentaalista aktiviteettia ei löydy neuroneista, vaan vasta sosiaalisiin konteksteihin sijoittuneista ihmisistä. Kamppinen painottaa nimenomaan em. uusien ominaisuuksien olevan hallitsevassa asemassa systeemien toimintaa ja toiminnan selittämistä arvioitaessa. Kun kysytään pitäisikö emergenssistä kuvaustasosta hankkiutua eroon ja olisiko universumin kalusteluettelon harventamiselle perusteita, Kamppisen vastaus on, ettei ainakaan pragmaattisia, ”…koska korkeamman tason ilmiöiden selittäminen tyhjentävästi alemman tason ilmiöillä on liian monimutkaista. Oopperan tapahtumia on järkevämpää ymmärtää roolien ja sosiologian avulla kuin hiukkasfysiikan perusteella, vaikka oopperan aineelliset osat koostuisivatkin alkeishiukkasista. Ilmiöiden selittämisessä pitäisi noudattaa periaatetta, että käytettävä selitys ratkaisee useampia ongelmia kuin mitä se tuottaa. Hiukkasfysiikan soveltaminen korkeamman tason ilmiöihin on tämän kriteerin nojalla irrationaalista”. d. Kommentissaan Pihlströmille Enqvist tuo esille modernin fysiikan poikkeavan luonteen klassilliseen fysiikkaan verrattuna. 20 Enqvistin mukaan se, että hän ei pitäisi karkeistuksen kautta syntyvää emergenssiä todellisina, ontologisesti olemassaolevina, perustuu ajatteluun, jonka mukaan oliot ovat olemassa erillisinä, keskenään vuorovaikuttavina objekteina. Enqvist kuvaa, miten kvanttifysiikassa perusobjekti on kvanttikenttä, jonka ”eri värähtelymoodit” voidaan matemaattisesti hajottaa vapaisiin hiukkasiin ja viiden välisiin vuorovaikutustermeihin ”Jaottelu ei kuitenkaan filosofisessa mielessä ole sen fundamentaalisempaa kuin toteamus, että 10=1+9,” Enqvist huomauttaa ” Ja aivan kuten luku 10, kenttä voitaisiin jakaa osasiin monilla muillakin tavoilla.”. Mitä tulee hiukkasia suurempiin obekteihin, Enqvist luonnehtii sitä tapaa jolla monimutkaiset systeemit vuorovaikuttavat toistensa kanssa niiden kunkin arkkitehtuuriin erottamattomasti kuuluvana piirteenä. Ne luonteenomaisesti ”näkevät” toisistaan keskiarvoistetun efektin (informaatiota menetetään). ”Jokaiselle fysikaaliselle systeemille atomeista ihmisiin on olemassa oma sovelias efektiivinen kuvailunsa” joka ei Enqvistin mukaan ole vain sanahelinää, vaan sitä todella on olemassa. Matematiikka puolestaan antaa näille kuvauksille täsmällisen sisällön. 20 Kommentti Pihlströmille Kari Enqvist, TT 2/99 10
Page 1 and 2: EMERGENTTI, ENEMMÄN VAI VÄHEMMÄN
Page 3 and 4: SISÄLLYS 1. JOHDANTO 2. TAUSTAA 2.
Page 5 and 6: that the characteristic properties
Page 7 and 8: kannanottoa estä sekään jos oma
Page 9 and 10: Filosofisesti kysymys kaiken alkupe
Page 11: Enqvist selvittää myös, miten h
Page 15 and 16: uusia koodeja ja koodien koodeja, e
Page 17 and 18: meille kvantitatiivisena”. Edelle
Page 19 and 20: n. Olli Lagerspetz käsittelee kysy
Page 21 and 22: Lagerspetzin mielestä kuitenkaan p
Page 23 and 24: taas on eräänlainen tribar, mahdo
Page 25 and 26: Emergentin oppimisen erityisenä ko
Page 27 and 28: virtuaalitodellisuuden luominen, et
Page 29 and 30: Yhdyssanamuotoisten käsitteidenkä
Page 31 and 32: Filosofisen sopan hämmentäjät
Page 33: Liite: "Emergenssin ruokalista" Tie

EMERGENTTI, ENEMMÄN VAI VÄHEMMÄN? Erään filosofisen ...

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?