EMERGENTTI, ENEMMÄN VAI VÄHEMMÄN? Erään filosofisen ...

Siellä nykyisten emergentismin versioiden yhteisen perustan muodostaa kolme teesiä (Achim
Stephan): 1. Fysikaalisen monismin teesi, jonka mukaan emergenttien ominaisuuksien kantajat (tai
struktuurit) koostuvat ainoastaan materiaalisista osista. 2. Systeemiominaisuuksien (systemic
properties) teesi, jonka mukaan emergentit ominaisuudet ovat sellaisia systeemin ominaisuuksia,
joita ei ole sen osilla. 3. Synkronisen determinaation teesi, jonka mukaan systeemin ominaisuudet
ja käyttäytyminen ovat riippuvaisia sen osien ominaisuuksista ja järjestäytymisestä. 5
Stephan toteaa näiden teesien olevan sovitettavissa yhteen reduktionististen esitysten (approaches)
kanssa; samoin hän toteaa, että nykyisin vahvemmat emergentismin versiot muodostetaan
liittämällä edellämainittuihin lisäteesejä. 6
Heikon emergenssin kannattajat ovat tietääkseni poikkeuksetta reduktionisteja. Ongelmallista se,
että reduktionismi – jota osa vahvankin emergenssin edustajista kannattaa - on useimmissa ( ja
jonkun mielestä ehkä kaikissa) tapauksissa ristiriidassa yleisesti emergentismin ydinteesinä
mielletyn dedusoimattomuuden teesin kanssa (ja loogisesti redusoimattomuuden, vaikka Broadin
määritelmässä ei reduktiota mainitakaan). 7 ’ 8 Heikko emergentismi rajoittuu siis minimiteeseihin,
mutta tämän ratkaisun ongelmaksi voidaan kokea sen ”minimaalisuus”; voidaan kysyä mikä siinä
oikeastaan enää on emergenttiä.
Vahvan emergenssin edustaja on niinikään jännitteessä: mikäli hän haluaa pitää kiinni ontologisesta
sitoumuksesta materialismiin (emergentti materialismi), hän joutuu kertomaan, miten emergentit
ominaisuudet syntyvät ja mistä ne tulevat, jos materia ontologisena perustana oletettavastikin
sanelee selittämisen ehdot, mutta samalla kuitenkin kokonaisuuksilla ilmenee ominaisuuksia jotka
eivät ole normaaliin rationaaliseen tapaan johdettavissa materian perusominaisuuksista. Eikö
perustana oleminen tarkoita samalla palautettavuutta, eli redusoituvuutta?
Materian ja materialismin käsitteet kantavat mukanaan tieteen historian saatossa syntyneitä
merkityksiä, arkikielessäkin lähinnä klassiseen luonnontieteeseen liittyviä mielteitä. Kun materian
käsite otetaan mukaan emergentin materialismin käsitteessä, välittömästi herää kysymys, missä
määrin nämä merkitykset tulevat mukaan. Lähellä on johtopäätös, että ”emergentissä
materialismissa” sanayhdistelmän jälkimmäinen osa kumoaa edellisen.
Tätä historiallisen painolastin tunnetta vahvistaa muun muassa se havainto, että vaikka fysiikassa
kuva aineesta on ollut mullistuksen kohteena jo satakunta vuotta, edelleen käydään kuumia kiistoja
joihin yhtenä tärkeänä teemana näyttää sisältyvän kysymys, kuinka paljon perinteisestä klassisesta
materiakäsityksestä voidaan ottaa mukaan nykyiseen kuvaan todellisuudesta. Siinä keskustelussa
fyysikot ovat asiantuntijoina ikään kuin etulyöntiasemassa, mutta monet muutkaan eivät tyydy
odottamaan taustalla mikä on keskustelun tulos. 9
Nykyisessä akateemisessa keskustelussa muistetaan yleensä varsin nopeasti liputtaa todellisuuden
ykseyden puolesta. Monismi on kannanotto todellisuuden metafyysiseen rakenteeseen, eikä tällaista
5 . Synkronisen determiniaation osalta tarkemmin: systeemiset ominaisuudet eivät voi olla toisenlaisia kuin
ne ovat ilman että osien ominaisuudet tai niiden järjestäytyminen ovat toisenlaisia. ks.Stephan, 1999.
6
Jos haluttaisiin modostaa jonkinlainen yleinen minimimääritelmä, johon kaikki mahdolliset ratkaisut dualistisia
myöten lukeutuisivat, se olisi teesi 2.
7
Esimerkiksi tapauksissa joissa puhutaan laskennallisesta ennustamattomuudesta.
8
Synkronisessa emergenssissä deduktio ja reduktio ovat sama asia, diakronisessa voitaneen periaatteessa ajatella, että
kokoonpanoa edeltänyttä alkutilaa ei voida enää palauttaa samanlaisena.
9
Kvanttifysiikan aaltofunktio on yhdistelmä sattumanvaraisuutta ja säännönmukaisuutta: yksittäisen hiukkasen paikkaa
ei voi ennustaa, mutta monet hiukkaset muodostavat todennäköisyysjakautuman mukaisen säännöllisen makroilmiön.
Toiset ovat sitä mieltä että todellisuus on aidosti probabilistinen ja että deterministisyys astuu kuvaan vasta
makrotasolla; toiset uskovat että kvanttifysiikan ilmiöiden taustalta löytyy kuitenkin lopulta determinismi..
3