kaamos #1 2005 - Viipaleita

Recommendations

Info

ETERNAL TEARS OF SORROW paluun. Lähes vuosi on kulunut siitä, kun tieto jatkamisesta julkistettiin. Sen jälkeen uusia kappaleita on jo sävelletty. Takana on myös ensimmäinen studiosessio. Jäsenille itselleen on ehtinyt muodostua kuva siitä, mikä on muuttunut tauon jälkeen. – Uusi materiaali on monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa, kuin mitä ollaan koskaan tehty, Altti kertoo. Mukaan on tulossa tuttuun tyyliin puhtaita vokaaleita. Mukaan on tulossa myös vierailijoita. Tarkemmat tiedot, sukupuolta myöten halutaan vielä tässä vaiheessa pitää salaisuutena. Vokaaleiden kehutaan silti olevan monipuolisempia kuin koskaan. Säveltäminen ja levyn tekeminen ei ole suuremmin eronnut aikaisemmista julkaisuista. Vanhoja työtapoja on voitu yhdistää yhä paremmin tekniikan kehityksen avulla. – Kahdella ensimmäisellä levyllä biisit tehtiin pääasiassa tietokoneella. Kahdella seuraavalla ne tehtiin treenikämpällä. Nyt tavat on yhdistetty, ja otettu molemmista parhaat puolet, Jarmo kuvailee uuden levyn tekemistä. Uudet ideat ovat voineet kulkea jäseneltä toiselle vaivattomammin internetin avulla. Tätä onkin käytetty hyväksi ahkerasti. Alustavaa työtä voidaan tehdä helposti kotoa käsin. – Demotaan ideoita ja tehdään raakaversioita. Sitten lähetetään niitä sähköpostilla muille, ja mietitään mitä voisi tehdä toisin tai muokata, Altti kertoo sävellystyöstä. MIEHISTÖNVAIHDOKSIA Kun Eternal Tears of Sorrow päätti jatkaa, ensimmäinen vaihtoehto oli pyytää mukaan vanhaan kokoonpanoon kuuluneita soittajia. Neljän vuoden jälkeen kaikilla ei kuitenkaan löytynyt enää aikaa. Vauhdin ei annettu tämän takia hidastua. Lähdettiin etsimään uusia jäseniä. Tilalle löydettiinkin kaksi kovan ammattitaidon omaavaa soittajaa. Toiseen kitaraan pestattiin Scyronistakin tunnettu Risto Ruuth, ja kosketinsoittajaksi valittiin Tarotista tunnettu Janne Tolsa. – Voi sanoa, että tuntuu kuin nämä uudet jäsenet olisivat olleet aina matkassa, Altti sanoo. Risto löytyi bändiin helposti. Helpottavaa oli, että mies tunnettiin entuudestaan. Hänen kanssaan työskentelystä oli myös kokemusta, joten untuvikkoa ei tarvinnut matkaan ottaa. Riston kanssa ei tarvinnut missään vaiheessa arvuutella mihin äijä soittimensa kanssa kykenee. – Uskomattoman kova kitaristi. Uskallan sanoa, että Pohjois-Suomen yksi kovimpia kitaristeja. Mielenkiintoista kuulla, mitä ihmiset hänestä tulevat pitämään, Altti hehkuttaa. Kosketinsoittajaksi mietittiin monia vaihtoehtoja. Paikkaan haluttiin soittaja, joka on nähnyt hommaa aikaisemminkin. Kokemattomia soittajia ei Altin mukaan haluta matkaan, koska heille joutuisi kaiken opettamaan alusta uudelleen. – Janne on ollut monessa eri sopassa. Päätettiin, että kysytään Jannea mukaan. Hän innostui heti, Altti kuvailee Jannen liittymistä. Jannen löytymisen jälkeen miehistö oli jälleen kasassa. Uuden materiaalin säveltäminen pääsi täydellä teholla vauhtiin. PITKIÄ JA RANKKOJA NEUVOTTELUJA Levy-yhtiö löytyi helposti. Kotimainen Spinefarm oli tuttu ja turvallinen valinta. Levytyssopimuksen eteen ei suuria taisteluja ja neuvotteluja käyty. – Itse asiassa tekstiviesti lähetettiin, ja Spinefarm ilmoitti, että kyllä he ovat yhä kiinnostuneita. Sen jälkeen neuvoteltiin tarkemmin ja päästiin yhteisymmärrykseen, Altti kertoo levytyssopimuksen syntymisestä. Spinefarmin kanssa yhteistyö on aina toiminut hyvin, ja levy-yhtiöltä on riittänyt luottamusta bändille. He myös suhtautuvat yllättävän hyvin siihen, että uusi levy tehdään jäsenten ehdoilla. – Kyllähän hekin kysyivät, että voiko uuden levyn nauhoittaa yhdellä kerralla. Sanoimme, että ei voi. Me ei revetä siihen, että ollaan puolitoista kuukautta studiossa ja poissa muista hommista, Altti kertoo. VANHAA TUTTUA VITTUILUA Uuden levyn materiaalia on jo ehditty säveltämään, ja ensimmäinen studiosessio on pidetty Kemissä Tico-Tico -studioilla Ahti Kortelaisen kanssa. Muita vaihtoehtoja ei edes käynyt mielessä, koska Ahdin kanssa on opittu työskentelemään. Tuttu sävel löytyy heti. – Ahti tietää mitä haetaan, ja minkälaista musiikkia me soitetaan. Ei tarvitse ensin tulla tutuksi studion omistajan kanssa. Me kannetaan vain kamat sisälle, ja taas alkaa se tuttu vittuilu, Altti nauraa. – Kun lähtee Kemiin, niin se on vähän kuin pieni loma. Miehet pääsevät viettämään laatuaikaa sekä päivällä että illalla. Kemi kun on kaunis Pohjolan helmi, Jarmo jatkaa. Studiossa Eternal Tears of Sorrowilla on monenlaisia tapoja psyykata jäseniä parempaan suoritukseen. Tällä kertaa Ahti kävi kaivamassa kuvan erittäin rumasta tuijottavasta miehestä. Kuva ripustettiin roikkumaan kosketinsoittimien alle. Kuvassa miehen alapuolella luki rohkaiseva teksti ”et vain osaa”. – Kyllähän se paremmin toimi, kuin jos siinä olisi lukenut ”ootpa sä taitava”, Jarmo virnistää. Uusien jäsenien kanssa työskentely studiossa oli helppoa. Kaikilla on jo kokemusta nauhoittamisesta, ja takana on iso pino levyjä. - Näiden miesten kanssa on hyvin helppoa tehdä hommia. Jokainen tietää oman paikkansa studiossa, eikä tarvitse ketään katsoa perään studiossa. Kenellekään ei tarvitse sanoa, että soita nyt tämä tähän, Altti kuvailee. LEVY-YHTIÖN JA YLEISÖN PURISTUKSISSA Viimeaikoina on julkisuudessa väännetty kättä urakalla uudesta tekijänoikeuslaista. Muusikot joutuvat valitettavasti vääntämään molemmilla puolilla pöytää. Bändeille tekijänoikeuslaki on välttämätön elinehto. Toisaalta lain tuomia muutoksia kuluttajien oikeuksiin voi olla vaikea perustella itsellekin. Yhä useammat levy-yhtiöt ovat silti ottaneet viime vuosina käyttöön kopiosuojaukset levyillään. Niiden takia esimerkiksi musiikin siirtäminen kannettavalle mp3-soittimelle voi tulla mahdottomaksi. Yhtyeillä on kuitenkin hyvin harvoin valtaa päättää tuleeko omalle levylle kopiosuojausta. – Bändi on pahassa välikädessä yleisön ja levy-yhtiön välissä. Suurin osa yleisöstä on sitä mieltä, että suojauksia ei tarvita. Levyyhtiöt ovat taas sitä mieltä, että ne tarvitaan, koska ne nostavat levymyyntiä. Periaatteessa toivoisi, että levylle ei tulisi kopiosuojauksia, Jarmo sanoo. Vaikka kopiosuojauksia ei haluttaisikaan levyille, pitäisi laittomaan kopiointiin kuitenkin pystyä puuttumaan muilla keinoilla. Pienemmillä artisteille laskenut levynmyynti voi helposti viedä leivän pöydästä, ja esimerkiksi estää kiertueet rahanpuutteen vuoksi. – Ei hyväksytä sitä, että internetissä levitetään musiikkia ja sieltä imuroidaan sitä. Se on kuitenkin meiltä ja yleisesti muusikoilta pois. Jossain vaiheessa tulee raja vastaan, että levy-yhtiö ei enää panosta levyihin, Altti jatkaa. Eternal Tears of Sorrowilla on vielä edessään seuraava studioreissu Kemiin. A Virgin and a Whoren seuraaja on tarkoitus julkaista keväällä tai lopputalvesta. Sitten nähdään, minkälaista eloa bändiin on saatu ruoskittua. – Itse ollaan tällä hetkellä tyytyväisempiä kuin koskaan. Vahva tunne on, että tästä tulee ainakin itselle se kovin levy, mikä on koskaan tehty, Altti sanoo. www.eternaltears.info POHJOINEN PUNTINTUTISUTTAJA Tornio on pieni kaupunki. Tornion tuuli on jäinen ja pureva. Tornio on kaukana, eikä sinne pääse edes junalla. Torniosta tulee kenties maamme tämän hetken kuumin ja tiukin rockbändi: Moses Hazy. Teksti: Janne Räsänen Kuva: Esa Salonen – Homma starttasi 2002, kun Jussin ja silloisen rumpalin Tonin kanssa ryhdyttiin soittelemaan Kissiä keskenämme. Sitten tuo Rousun Riku tuli mukaan pälyilemään kitaransa kera. Kun jo toisissa treeneissä todettiin, ettei me osata soittaa Kissiä, alettiin nyplätä omia biisejä kasaan. Siitä koko bändi sitten lähti pikkuhiljaa kasvamaan, kertoo patukkapäinen bassotaiteilija Mikko Sivén torniolaisyhtyeen synnystä. ”Meidän jutussa on kyse fi iliksestä ja hurmoksesta eli hauskanpidosta. Absolutely live.” Lapin railakkain rockretkue Moses Hazy on vielä nuori joukkio niin yhtyeenä kuin ihmisinäkin, mutta paljon on jo bändi ehtinyt nähdä ja kokea. Suomen rokkiluolat ovat läpikotaisin kolutut, on käyty keväällä 2004 Venäjällä kiertämässä myös alun perin torniolaislähtöisen Zacharius Carls Groupin kanssa ja vielä tämän vuoden puolella bändi esiintyy Flaming Sideburnsin 10-vuotissyntymäpäivillä. Lisäksi vyön alla on jo useampikin omakustanteinen pikkulevytys. Nyt pitkäsoittoa suunnitellaan kuumeisesti. Vaan mikä kummajainen on tämä Moses Hazy? KAIKKIVOIPA BILEIDENPELASTAJA Kaikkivoivaksi bileidenpelastajaksi itsensä määrittelevä Moses Hazy imee surutta infl uenssinsa rock and rollin ”hyviltä vuosilta”. 60- ja 70lukulaisuus paistaa häpeilemättä läpi yhtyeen soundista eikä retrohenkisyyttä yritetäkään peitellä. – Th e Who, Rollarit, Motown ja Stax…, pudottelee Mikko innoittajia. Juuritietoiset Moosekset haluavat pitää musiikin vapaana kuin ryhmäseksi Vesimiehen aikakaudella. – Ollaan rajattu musiikinteko siihen, ettei ole rajoja, ja toimintatapa siihen, ettei ole tapoja, laulaja-kitaristi Riku fi losofoi. Moses Hazy on ennen kaikkea yhtye, joka on syntynyt soittamaan livenä. Keikoille lähdetään usein ja nöyrästi, mutta aina tanssikansan totaalinen valloitus mielessä. Perinteisen rockinstrumentaation ohella bändi hyödyntää mm. saksofonia, trumpettia sekä perkussioita aikaansaadakseen juhlatunnelman. – Meidän jutussa on kyse fi iliksestä ja hurmoksesta eli hauskanpidosta. Absolutely live. Levythän ovat pelkkää promoa keikkailulle, Riku analysoi. – Joo, levyillä menee herne nokkaan, kun ei osaa yhtään, Mikko jatkaa. TIE VIE Kotimaan sainaamattomista underground-bändeistä Moses Hazy on yksi ahkerimmista keikkamyyristä, ellei ahkerin. Yhtyeen tähänastiset huippuhetket ovat löytyneetkin juuri tien päältä. – Keväinen Venäjän reissu ja viimeisin kiertue Ruotomielen kanssa ovat olleet hienoimpia hetkiä. Myös tuo tuleva Fleimari-veto yltänee muistettavimpiin kokemuksiin, pojat kelailevat. Se, mikä yhtyeeltä vielä uupuukin, on kovan luokan kokopitkä. – Nyt voisi alkaa aika äkkiä albumia työstämään. Muuten ei passaa liikoja tulevia suunnitella, kun meneehän tämä Maltan valloitus näinkin, Riku tuumii. Suunnitteilla olevan pitkäsoiton myötä bändi kaavailee myös aikovansa tehdä ”pirusti keikkaa”. Kotimaan takahuoneet ovatkin käyneet tutuiksi jo aikaa sitten. Mikä pitääkään periferialaisen underground-aktin niinkin ahkerasti tien päällä? – Ehkä sitä haluaa jotenkin todistaa kansalle, että niillä on oikeasti mahdollisuus oppia pitämään oikeasta, hyvästä musiikista…, Riku pohtii. – Nousuhumala, neidot ja Kimble, Mikko tarkentaa. www.moseshazy.net 38 KAAMOS #1 KAAMOS #1 39 MOSES HAZY
AKI KARPPINEN Täydellisessä maailmassa ihmiset saisivat itse valita, mitä työtä he tekevät. Sicknoten rumpali Aki Karppinen ei täydellisyydestä haaveile. Hänellä ei olisi kuitenkaan mitään sitä vastaan, että hänen musiikkiharrastuksensa olisi joku kaunis päivä ihan oikea työ. ÄÄNIMIEHEN PUHEENVUORO – En En s i m m ä i n e n h e a v y - l e v y n i oli Judas Priestin Killing Machine. Machine C-kasetin toisella puolella ollutta Rushiakin tuli kuunneltua, sillä eihän kasettia jaksanut aina kelata alkuun. Rushin rumpali Neil Peart lieneekin suurin syy siihen, että Aki Karppinen on hakannut 20 vuotta rumpuja. Myös kiinnostus äänitykseen ja miksaukseen on varhaisia peruja. – 70-luvun lopulla minulla oli monom a n k k a . V i r i t t e l i n sittenkotipaikanympäristöönkaikenlaisia systeemejä. M o n o m a n k a n mikillä otin talteen luonnon ääniä, kuten ukkosta, Pellosta kotoisin oleva Karppinen hörähtää. Teksti ja kuva: Matti Ahola Kiinnostus erikoisiin äänitehosteisiin näyttää säilyneen näihin päiviin saakka. Sicknoten keväällä ilmestynyt ensilevy piti sisällään niin haulikon latauksia kuin lattian narinaa. Karppinen kuitenkin kiistää, että kyseessä olisivat vain itseä varten tehdyt jipot. – Tarkoitus on rakentaa mielikuva kuulijalle, joka voi samaistaa äänen johonkin hänelle tuttuun tilanteeseen. Soitto- ja studiotyöt kulkevat Karppisella käsi kädessä. Rumpalina ja äänittäjänä toimiminen on toisaalta haastavaa, sillä samaan aikaan joutuu olemaan kahdessa eri roolissa. Äänitystöiden suhteen Karppisella on tällä hetkellä työn alla Maple Crossin uutukainen sekä Maryn tuleva julkaisu. Karppisen tämän hetkinen äänitysympäristö sijaitsee Hiukkavaaran kasarmin entisessä tuvassa, jonne on rakennettu tarkkaamo ja soittotila. Kyseessä on kuitenkin väliaikainen paikka, ja tupamiljööstä onkin lähiaikoina tarkoitus lähteä vuokralle asianmukaisempiin tiloihin. Toisaalta armeijan jälkeensä jättämät karut tilat tarjoavat omaperäisen työskentely-ympäristön. Pitkien käytävien kaikuja voi taitava äänittäjä käyttää äänitysvaiheessa hyväkseen. ”Ääni on muuttunut näkyväksi, ja muusikot tuijottavat käppyröitä kuvaruudulta. On mielestäni väärin, että musiikkia katsotaan, sillä se on tarkoitettu korville.” TEKNIIKAN MURROS Karppisen mukaan laitteisto on tärkeä osa musiikin ketjussa ideasta tuotteeksi. Hänen luulisi tietävän, mistä puhuu, sillä hän on omakohtaisesti kokenut laitteiston murroksen analogisista kelamankoista digitaaliseen maailmaan, jossa raitojen määrä ei olekaan enää rajoittava tekijä. Mihinkään tekniikan ylistäjiin Karppinen ei kuitenkaan lukeudu. Vanha toimiva konsti on edelleen parempi kuin pussillinen uusia. – Alan suurin murros on tapahtunut äänityksessä. Ääni on muuttunut näkyväksi, ja muusikot tuijottavat käppyröitä kuvaruudulta. On mielestäni väärin, että musiikkia katsotaan, sillä se on tarkoitettu korville, Karppinen huomauttaa. – Tekniikka helpottaa paljon, mutta antaa soittajille valheellisen tiedon siitä, mitä heidän pitää osata. Parhaat äänitteet tehdään edelleen soittamalla. Hyvä rumpali kuulostaa aina hyvältä, ja huonoa rumpalia ei saa koneellakaan hyväksi. Muusikot luottavatkin liikaa tekniikkaan. Esimerkiksi laulua ei voi jälkeenpäin korjata, mikäli laulaja laulaa väärin. Myöskään studio-oloissa ei tekniikan ylivallalle pitäisi Karppisen mukaan antautua. – Aivan hyvin pärjää ilman valtavaa miksauspöytää. Esimerkiksi minulla ei sellaista ole käytössä. On tosin mietitty, että pitäisikö sellainen hommata rekvisiitaksi, statukseksi. – Monella studiolla saattaa olla valtavat tehot ja monitorit, joista sitten kuunnellaan. Ei sellaisia ole kellään kotona! Itselläni on totuuden torvena 90-luvun kotistereokaiuttimet Genelec-parin ja isojen jenkkipönttöjen tukena, Karppinen jatkaa. Digitalisoituminen on tuonut äänitysalalle tietokonemaailmasta tutut piirteet. Laitteistot halpenevat vauhdilla, samalla niiden koko pienenee. – Jos ostaisin uutena kaikki tarvitsemani vehkeet, hinta olisi noin 5000 euroa. Ja koko paketti mahtuisi henkilöauton peräkonttiin. – Alalle on varmasti helpompi tulla hintojen aletessa, mutta kokemusta ei voi ostaa. Laitteet eivät tuo onnistumisia, vaan taito. Äänen perusteet ja käyttäytyminen tulisi ymmärtää hienoista laitteis- ta huolimatta, Karppinen muistuttaa. Karppisen mukaan äänityshomman parasta antia on onnistunut lopputulos. Biisit voivat olla kaukanakin omasta musiikkimausta, mutta bändin kanssa löytyvä yhteinen näkemys palkitsee. Lisäksi hienolta tuntuu, kun yksinkertaisilla keinoilla saa tehtyä hyvän kuuloista jälkeä. Äänitysprosessin ongelmia voivat sen sijaan olla rumpalien dynamiikka ja soittajien puutteellinen soittotaito sekä kestävyys. Täydellisyyden tavoittelu on kuitenkin turhaa. – Ei ole olemassa virheetöntä soittajaa, vaan kämmit kuuluvat asiaan, Karppinen painottaa. TÄÄLTÄ TULLAAN VENÄ JÄ Karppisen Sicknote-yhtye julkaisi keväällä esikoislevynsä Rudenian. Seuraavan levyn materiaalia on kasassa jo yllin kyllin, ja levyn äänitystä on suunniteltu ensi kevääksi. Keikkarintamalta puolestaan kuuluu kummia. Joulukuun alussa ryhmän olisi tarkoitus lähteä Moskovaan. Rudenia-albumin julkaisun pitäisi tapahtua Moskovassa marraskuun aikana, joten keikka osuisi toteutuessaan hyvään saumaan. Karppinen ei kuitenkaan intoile liikaa keikan suhteen. – Venäjän hommat ovat huuhaata niin kauan kunnes ne oikeasti tapahtuvat. Itselläni ei ainakaan ole luottoa niihin kopeekan edestä, Karppinen kärjistää. Ennen Sicknotea Karppisella oli parin vuoden tauko soittohommista. Mies ei ole kuitenkaan katunut paluutaan rumpaliksi. Verkkolehti Imperiumin alkukesästä julkaistussa haastattelussa Karppinen toteaa ”rumpujen soittamisen bändissä ja juovuksissa olevan todella siistiä.” Kuuluvatko soittaminen ja alkoholi sitten yhteen? – En ole varmaan ainoa soittaja, joka ottaa muutaman kaljan ennen keikkaa. Treeniolosuhteissa meno saattaa joskus olla todella riemukasta. Toisaalta nyt treenaamme Venäjän keikkaa ja uutta levyä varten, joten kännitreenit ovat olleet harvemmassa. Myös äänitystilanteisiin kuuluu Karppisen mukaan tietynlainen ”elämä”. – Jos kaiken ottaa liian tosissaan, ja soittajilla on hirveät fantasiat onnistumisen suhteen, niin sehän menee häneksi. Sicknoten esikoislevy äänitettiin tyrnäväläisellä maatilalla, ja on helppo ku- AKI KARPPINEN vitella, ettei kaikki ole ollut alusta asti aivan vesiselvää. Lopputuloksen perusteella miehet ovat kuitenkin selvästi olleet soittokunnossa. POIKA POHJOISEN Pohjoisessa syntynyt Karppinen on ehtinyt asustaa Suomessa usealla paikkakunnalla aina Helsinkiä myöten. Miehen olemus ja puhetyyli viittaavat kuitenkin vahvasti siihen, että hän tietää, missä hänen juurensa ovat. Karppinen arveleekin, että tällä kertaa hän saattaa jäädä Ouluun ja pohjoiseen pysyvästi. Karppisen päivät kuluvat tällä hetkellä vajaan vuoden ikäistä Antti-poikaa hoitaessa. Karppisen aviovaimo valmistelee yliopistolla väitöskirjaansa, joten lapsenhoito jää luonnostaan isän vastuulle. Iltaisin kirvesmieheksi kouluttautuneen Karppisen voi löytää Tuiran aikuislukiosta. – Menin lukioon, jotta voisin paikata yleissivistykseeni jääneitä aukkoja. Tarkoitus olisi kirjoittaa ylioppilaaksi ensi keväänä. Ajatuksissa on, että voisin opiskella tulevaisuudessa akustiikkaa. Se kiinnostaisi. Musiikkihommia hän aikoo joka tapauksessa jatkaa. – Unelmia tulevaisuudesta minulla on sen verran, että saisi leivän suuhun äänitys- ja soittohommalla. Tähteydestä mies ei kuitenkaan välitä. – En minä kuuluisuudesta koskaan ole haaveillut. Enhän minä edes jännitä keikalle mennessä. Karppisen musiikkiharrastus paljastuu monipuoliseksi, sillä mies kertoo tekstien kirjoittamisen yhdeksi kiinnostuksen aiheistaan. – Minulla on itse kirjoittamiani tekstejä varastossa. Niitä voin käyttää sooloprojektissani, sitten kun en enää kelpaa kenellekään rumpaliksi, Karppinen toteaa pohjoisen miehen viileydellä. Jää kuulijan vastuulle päättää, minkä verran huumoria sanojen taakse kätkeytyy. 40 KAAMOS #1 KAAMOS #1 41
Page 3 and 4: Sisällysluettelo KAAMOS #1 2005 4
Page 5 and 6: TOXICANGEL Teksti: Heikki Ylipaaval
Page 7 and 8: JUHA JUONI Sinulla on kasa kansaan
Page 9 and 10: SENTENCED ELÄVÄLTÄ HAUDATTU Nyt
Page 11 and 12: THYRANE THYRANE Kemiläinen Thyrane
Page 13 and 14: WRATHAGE WRATHAGE Wrathagella pitä
Page 15 and 16: BRÜSSEL KAUPALLINEN BRÜSSEL KAUPA
Page 17 and 18: - Minä olen aikoinaan kuunnellut T
Page 19: ETERNAL TEARS OF SORROW ETERNAL TEA
Page 23 and 24: SCENERY CHANNEL SCENERY CHANNEL Oul
Page 25 and 26: KOLUMNI omilla säännöillämme. O

kaamos #1 2005 - Viipaleita

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?