kaamos #1 2005 - Viipaleita

Recommendations

Info

PRAYER PRAYER LYÖ ITSESI LIKOON JA USKALLA ELÄÄ! Melodista jenkkirockia tyylikkäästi vääntävä Prayer julkaisi elokuussa debyyttilevynsä Wrong address. Oululaisyhtye iski diilin suoraan englantilaisen yhtiön kanssa soittamatta keikan keikkaa. Ensin oli pudasjärveläinen hard rock -ryhmä IC Rock. Sitten tuli vaaleat letit liehuen suomipopimpi Tanna-yhtye haastaen imagollaan dingot ja yöt. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin on ja operoi Prayer tyylinään AOR eli ”adult oriented rock”. Vaikka Tapani ”Tanna” Tikkasen tekemisten kuviot ovatkin ajan saatossa muuttuneet, ei miehen intohimo musiikkiin ole koskaan sammunut. Se on sitten täällä taas – AOR, nimittäin. Teksti: Janne Räsänen Kuva: Teemu Hostikka – Periaatteessa Prayer on sitä samaa rakastamaani juttua, mitä mä olen aina tehnyt, yhtyeen primus motor Tanna kertoo. Prayer sai alkunsa 2003, kun Tanna otti yhteyttä kosketinvelho Jari Huvilaan kertoakseen pyörittelevänsä aikeita melodisesta jenkkirockyhtyeestä. – Mulle oli kertynyt aimo läjä biisejä, joissa mä kuulin mahdollisuudet onnistuneelle toteutukselle. Jari, joka tunsi paljon soittajia, ” Jos vielä soololevyn joskus teen, tapahtuu se oikealla nimelläni. Prayer on bändi!” otti yhteyttä kitaristi Markku Keski-Mäenpäähän sekä muutamaan muuhun kaveriin, joiden kanssa hommaa lähdettiin alustamaan. Heti ensi treeneistä lähtien juttu tuntui hyvältä ja tekemisen arvoiselta, vaikka mistään vakavimmista visioista ei vielä tuolloin ollut tietoakaan, Tanna valottaa bändin syntyä. Vuoden kuluttua perustamisestaan yhtye oli vakiinnuttanut kokoonpanonsa. Tannan, Jarin ja Markun rinnalla operoivat nyt myös Mikko ”Frank” Kuusiniemi kitarassa, Eki Ekfors rummuissa sekä Jaakko Pohjola bassossa. Oulun Soundmix-studiolla tehty onnistunut demo ruokki ryhmän itseluottamusta ja loi uskoa touhun mielekkyyteen. – Demon rohkaisemana päätettiin kunnolla ryhtyä työstämään näitä biisejä julkaisukelpoisiksi. Ajateltiin, että tehdään albumi ja julkaistaan vaikka itse, jos ketään muuta ei kiinnosta. Onpahan pirulainen ainakin sitten tehty, Tanna tuhahtaa. Äänitykset starttasivat Soundmixissä syksyllä 2004 mm. Myonista tutun Mika Pohjolan luotsaamana. Seuraavan vuoden tammikuussa levy oli sitten valmis lähetettäväksi maailmalle. Itse yhtye oli tekeleeseen erittäin tyytyväinen. – Uskallettiin ajatella, että jo on muuten kumma, jos kukaan ei tähän tartu, Tanna muistelee. Ja niin levyyn sitten tartuttiin, ja nopeasti tartuttiinkin. ENGLANTI – VÄÄRÄN OSOITTEEN OIKEA OSOITE Melodiseen aikuisrockiin erikoistunut englantilainen Escape Music otti ensimmäisenä yhteyttä yhtyeeseen vain viikko Wrong address -levyn lähettämisen jälkeen. Yhtye oli enemmän kuin innoissaan, ja sopimus syntyikin nopeasti ja vaivatta. Miten Prayer päätyi juuri englantilaiseen firmaan? – Meillä ei ollut aikomustakaan kilpailuttaa ketään tai metsästää se viidakon lihakkain sopimus. Se peli voi kostautua. Mä tiesin Escapen pitkäjänteisen tuotannon, sillä mulla itselläkin on vino pino lafkan julkaisemia levyjä ja ne olivat valmiita julkaisemaan levymme sellaisenaan. Vain kansikuva piti heidän mielikseen vaihtaa. Soppari suoraan Englantiin, ja nopea julkaisu albumille – se oli unelmaratkaisu, Tanna intoilee. Prayerin potra debyytti ponkaisi kotimaamme kauppoihin viime elokuussa Edel Recordsin jakelemana. Keski-Euroopassa ja Japanissa Wrong address julkaistiin jo heinäkuussa. Onko AOR-musiikille nyt tavallista paremmin vientiä? – Nämä termithän ovat aina hankalia. Toiselle AOR on jotain aivan muuta kuin toiselle. Mä näen meidän edustavan samaa asiaa kuin vaikkapa Bryan Adams, Toto tai Thin Lizzy. Mitään maailman kuuminta kamaa tämä ei ole, mutta totuus on, että melodisen rockin kannattajia löytyy aina – eivät ne ole koskaan mihinkään kadonneet. Ja ehkä nyt ilmassa on jonkinasteista nostetta tälle musiikille, Tanna arvelee. PERINNETIETO JA HILLITTY TYYLIKKYYS Wrong address on yllättävän kypsä tekele debyytiksi. Siltä paistaa konstailematon soitannollinen näkemys ja kokemus. Kappalerakenteet ovat mietittyjä, harmoniat tiukkoja ja tuotanto äärirajoille vietyä. Genren sisällä kaikki tuo on kuitenkin arkista kuin kahvikuppi aamulla. Mikä erottaa Prayerin edukseen lukemattomista muista kokeneista aikuisrockakteista? – Tämä on nyt aika ”poliitikkovastaus”, mutta kyllä mä näen meidän kokonaisuuden meidän vahvimmaksi valtiksi. Meillä on hyvät soittajat, jotka saavat pirun hyvin ainesta irti näistä biiseistä, jotka myös ovat hyviä. Me panostetaan sovitustyöhön, ja me tykätään puuhastamme. Eikä tämmöistä neliäänisesti laulettua tuplakitararockia Suomessa juurikaan tehdä. Siinä kai se piilee kaikessa ”yksinkertaisuudessaan”, Tanna järkeilee. – Me ollaan myös aika luonnollisia tämän soittotouhun kanssa, me pyritään mukavan hillittyyn tyylikkyyteen yhdistettynä perinnetietoon. Se varmaan välittyy myös soittoon, Tanna summaa. Mukavan hillitystä tyylikkyydestä kertoo myös se seikka, että Prayer ei näytä 2000-luvun rockbändiltä. Nykytrendejä uhmaten yhtyeessä ei liekkitatuoinneilla vouhoteta, nenälävistyksiä harrasteta eikä ainoatakaan rastakuontaloa yhtyeestä löydy. Silti – tai juuri siksi – Prayer on helppo ottaa vakavasti. Onko Prayer itse-, muttei imagotietoinen? – Niin voisi sanoa. Sen verran soittajia kuitenkin ollaan, ettei me paskaisissa farkuissa suoraan raksalta lavalle kävellä. Toki me kukkoillaan, mutta asiaankuuluvasti ja maulla. Mitään Idols-kampauksia meidän koristeina ei tulla kyllä näkemään, Tanna naurahtaa. ELÄMÄSTÄ, EI KUOLEMASTA Jos Prayer ulkoiselta olemukselta jättäytyy teinilehtien kansikuvakilpailusta suosiolla pois, eivät Wrong address -levyn laulutkaan käsittele aiheitaan nihilististen nykyrocktrendien mukaisesti. Kuolemankaipuun, itseinhon tai tyhjän uhon sijaan debyyttilevyn kertosäevetoiset laulut välittävät positiivista sanomaa peräänantamattomuudesta, toivosta ja uskalluksesta. – Jokainen kykenee kuolemaan, ei siinä ole mitään ihmeellistä tai ihannoitavaa. Eikä me haluta laulaa kuolemasta, me halutaan laulaa elämästä. Tosin nimestämme huolimatta uskonnon kanssa meillä ei ole mitään tekemistä. Mä itse uskon vain positiiviseen elämänasenteeseen. Mä en aio odottaa ja valittaa, vaan etsiä ratkaisuja ongelmiin. Mikään arvokas ei ole ilmaista, eikä ilmainen arvokasta, Tanna filosofoi. – Lyö itsesi likoon ja uskalla elää! Positiiviselta näyttää myös Prayerin tulevaisuus. Wrong address on ulkomaan arvosteluissa niittänyt hymiöitä ja tähtiä, ja bändi alkaa olla tunnettu nimi alan piireissä. Ensimmäiset kotimaan keikat on soitettu hyvällä menestyksellä, ensimmäisen niistä oltua Pudasjärvellä lokakuun lopussa. Uusia lauluja työstetään tiivistä tahtia, ja suunnitelmat toiselle albumille, jonka Escape luonnollisesti julkaisee, ovat jo pitkällä. Mikäli aikataulut pitävät kutinsa, uutta Prayer-musiikkia kannetaan kauppoihin ja niistä koteihin keväällä 2006. Joko kenties seuraavan albumin myötä takahuonekonjakkeja korkkaillaan ulkomaan kamaralla? – Onhan siitä ollut puhetta. Täytyy kuitenkin aina muistaa, ettei kenenkään meidän leipä tule tästä yhtyeestä. Tämä on harrastus, tosin hirmu rakas sellainen. Väkisin meidän ei kannata lähteä mitään markan pakettiautorundia ulkomaille kituuttamaan. Mä olen hirveän otettu tästä mahdollisuudesta tehdä levyjä suoraan Englantiin, mutta sinne mentäessä täytyy olla kasassa hyvä yhtälö asioiden suhteen. Sitä hyvää yhtälöä odotetaan kuitenkin innolla, Tanna toteaa. Pitkän musiikillisen uran tehnyt Tikkanen aikoo pitää itsensä ja Prayerin aktiivisena pitkään, mutta mielekkäästi. Soololevyjä ei ole lähitulevaisuuden suunnitelmissa, eikä mies laske Prayeria sooloprojektiensa joukkoon. – Mun tulevaisuuden suunnitelmat liittyvät vahvasti Prayeriin. Jos vielä soololevyn joskus teen, tapahtuu se oikealla nimelläni. Prayer on bändi, Tanna kuittaa. www.prayerband.net 42 KAAMOS #1 KAAMOS #1 43
SCENERY CHANNEL SCENERY CHANNEL Oululainen Scenery Channel heitti uransa ensimmäisen keikan maineikkaan Tavastia-klubin lavalla, joten potentiaalia bändiltä ei ainakaan puutu. Lokakuinen keskiviikkoilta oululaisessa opiskelija-asunnossa. Kitaristi Tommi Inkilä on juuri laittanut soimaan levyn, joka pitää sisällään Scenery Channelin esikoisalbumin tähän mennessä valmistuneet biisit. Huoneessa raikaa melodista, progressiivista rockia, jossa on selvästi vaikutteita myös elokuvamusiikista. Farkkuihin ja mustaan kauluspaitaan sonnustautunut Tommi nyökkäilee musiikin tahtiin. Tämä on ensimmäisiä kertoja, kun hän kuulee bändinsä uutta materiaalia tavallisista kotistereoista. On aika nykäistä Tommia hihasta ja kääntää vastaanottimet ”maisemakanavan” taajuudelle. Tammikuussa 1999 perustetun Scenery Channelin juuret juontavat Oulun Madetojan musiikkilukioon, missä bändin kaikki nykyiset jäsenet ovat opiskelleet. Nykykokoonpano on löytynyt portaittain, Tommin lisäksi perustajakolmikkoon kuuluvat kosketinsoittaja Pasi Hiltula sekä rumpali Olli Jakola. Laulaja Mikko Lankinen liittyi bändiin vuosituhannen vaihteessa, ja nykyviisikko täydentyi basisti Nipa Lahdenperällä vuonna 2003. – Nyt on viimein pakka kasassa. Vaikka kitaristin voisi tietenkin vaihtaa, Tommi vitsailee. – Ollaan vedetty suhteellisen vakavalla meiningillä alusta asti. Pidettiin monet bänditreenit, ennen kuin otettiin settiin yhtään cover-biisiä mukaan. Viisihenkisen joukkion esikoislevy valmistuu tänä syksynä. Teksti ja kuva: Saara Autere TUNNIN MITTAINEN TEEMALEVY Tommi toimii bändin säveltäjänä ja sanoittajana, mutta ihan koko kunniaa sävellystyöstä hän ei itselleen saa. – Pasi on myös osassa biiseistä mukana luomassa hienoja hetkiä. Sovitukset bändi tekee yhdessä. – Biisi muotoutuu sopivaksi, kun sen soittaa muutaman kymmenen kertaa. Monien muiden oululaisbändien tavoin Scenery Channel treenaa Hiukkavaaran vanhalla kasarmilla. Aikataulujen takia yhteistä harjoitusaikaa tosin on ainoastaan kolmisen tuntia viikossa. Treenien lisäksi kukin jäsen soittaa kuitenkin kotonaan, joten harjoituksen puutteestä bändiä ei pääse syyttämään. Vaan mistä biisinikkari oikein saa inspiraatiota? Kysymys vetää Tommin hiljaiseksi. – Kai se on se perinteinen pieni ahdistuksen poikanen, hän aprikoi. Inspiraatio iskee usein aikaan ja paikkaan katsomatta. Ideat ja melodian pätkät voivat pulpahtaa esiin muistiinpanovälineiden ulottumattomissa. Sellainen ei Tommia kuitenkaan huoleta. – Kaikki ideat pysyvät päässäni. Ja jos en muista niitä, niin sitten ne eivät ole tarpeeksi hyviä. Hän myöntää, että sanoitukset ovat suurimmaksi osaksi oikeaan elämään liittyviä. Koska kyseessä on genrelle tyypillinen teemalevy, reilun tunnin mittainen yhtenäinen tarina, kohdistuu lyriikoihin tiettyjä vaatimuksia. – Pyrin kirjoittamaan sanat siten, että tarina tulee esille. Ja samalla siten, että sanat voi myös ottaa erilleen kontekstistaan. Aiempaa treeniä biisien kirjoittamisesta Tommi on saanut tehdessään musiikkia bändin kolmelle demolle. Quick Show, Fallen Leaf ja Dark to Light on julkaistu aikavälillä 2000-2004. – HIM kopioi Dark Lightin meiltä, ottivat vain tekijänoikeuksien takia sen to-sanan pois sieltä välistä, kitaristi väittää pilkettä silmäkulmassaan. VIISIMINUUTTISIA VIISUJA Biisitehtailun ohella Tommi on toiminut myös albumin äänittäjänä. – Kyllä me mietittiin, että lähdetäänkö studioon. Mutta jo yksi kuukausi studiossa maksaa järjettömän paljon, eikä me saataisi siinä ajassa mitään aikaseksi, kun se on sellaista säätämistä. Ostettiin sitten itse sillä rahalla studiovehkeitä, Tommi kertoo. Tarkoituksena on saada aikaan kaupallista tasoa olevaa, vertailun kestävää soundia. Ja sellaiselta Scenery Channel ainakin amatöörin korviin kuulostaa. Myös äänittäjä itse vaikuttaa tyytyväiseltä tähänastiseen lopputulokseen. – Tänään tuntuu siltä, että riski kannatti, ja tästä tulee vielä hyvän kuuloista materiaalia. Mutta niitäkin päiviä on ollut, että ei ei ei... Äänittämisen lisäksi bändi myös tuottaa levyn itse. Tommin mielestä tällä bändillä ei tosin tuottajaa perinteisessä mielessä voisi ollakaan. Scenery Channelin proge-henkiset biisit eivät muutaman minuutin hittibiisimuottiin taivu, albumin raitojen keskivertopituus on viidestä kuuteen minuuttia. – Ensimmäisenähän tuottaja sanoisi, että ottakaa tuo ja tuo pätkä pois, ja tehkää tästä kolmeminuuttinen. Itse tuottajana toimimisessa on toki miinuksensakin. Tommi myöntää, että koskaan ei voi olla täysin tyytyväinen lopputulokseen. Aina löytyisi vielä jotain pientä hiottavaa, mutta monen kuukauden äänitystyö on myös opettanut paljon. – Olen jo pidemmän aikaa osannut löytää sen pisteen, missä aika, jonka hiontaan laitat, ei enää vastaa siitä saatavaa hyötyä. Poikien tavoitteena on myydä valmis levy levy-yhtiölle. Se tapahtuu joko niin, että levy-yhtiö ostaa levyn suoraan, tai sitten bändi julkaisee levyn itse, ja levy-yhtiö hoitaa jakelun. Viisikko on jo pidemmän aikaa säästänyt rahaa, jolla levyn kustannukset katetaan. Ensisijaisesti tähtäimessä ovat kotimaan levy-yhtiöt, mutta poissuljettuja eivät ole ulkomaisetkaan yhtiöt. – Meillä on kuuntelijoita myös Suomen ulkopuolella. Kotisivujen kautta ollaan saatu yhteydenottoja ulkomaisilta diggareilta, Tommi kertoo. Yksi asia kuitenkin on varma: tämän levyn kohdalla ei päästä siihen kuuluisaan tilanteeseen, että artisti on joutunut itse ostamaan levyn kaupasta, kun ei ole saanut levy-yhtiöltä omaa kappaletta. – Hei, tämä on tuleva radiohittimme, Tommi huudahtaa, kun stereoista pulpahtaa soimaan levyn nimibiisi Premiere. Hän hymyilee selvästi tyytyväisenä tuotokseensa. YHDEN KEIKAN KIERTUE Nykykokoonpanolla Scenery Channel on heittänyt vain kymmenisen keikkaa. Esiintymismahdollisuudet ovat Oulun seudulla loppujen lopuksi suhteellisen rajalliset, ja tuntemattoman bändin on hankala lähteä “HIM kopioi Dark Lightin meiltä, ottivat vain tekijänoikeuksien takia sen to-sanan pois sieltä välistä.” keikalle toiselle puolen Suomea. Ihan ensimmäisen keikkansa Oulun pojat heittivät kuitenkin Helsingin maineikkaalla Tavastia-klubilla, mikä on jo saavutus sinällään. Kyseessä oli Nuori Osaaja 2000 –tapahtuma. Nauhakarsinnan perusteella noin 200 bändistä valittiin neljä, jotka sitten pääsivät Tavastian lauteille. Tavastian alakerrassa Semifi nalissa soitti tosin samaan aikaan D-A-D, mikä vähensi kuuntelijoita, mutta tunnelmaan päästiin, ja vastaanotto oli positiivista. – Tavastian takahuoneessa oli muuten pahimman hajuinen vessa mitä missään. Tällä hetkellä keikkailu on jäissä, sillä laulaja Mikko Lankinen on vaihto-opiskelijana Skotlannissa. Suomeen hän palaa joulukuussa, joten onkin ollut puhetta, että sitten lähtisi taas käyntiin perinteinen Oulun kiertue. – Toisin sanoen se tarkoittaa sitä, että heitetään keikka Nelivitosessa, Tommi naurahtaa. Tähänastisten keikkojen yleisö saa Tommilta kiitosta hyvästä mukanaolostaan. Rokkipoliiseja ei tämän bändin keikoilla ole näkynyt. Yleisö puolestaan on kiittänyt bändiä monipuolisuudesta ja yli- päänsä erilaisuudesta. Levyn loputtua Tommi kaappaa kitaran syliinsä ja intoutuu sävellyspuuhiin. – Tästä tulee 80-luku-vaikutteinen rakkauslaulu. Mitenkäs nämä sanat menisikään... Vaikka debyyttiä ei ole vielä edes julkaistu, pyörittelee Tommi jo päässään ideoita seuraavalle levylle. Toivottavasti julkaisija löytyy, sillä materiaalista ei ainakaan ole pulaa. www.scenerychannel.com 44 KAAMOS #1 KAAMOS #1 45
Page 3 and 4: Sisällysluettelo KAAMOS #1 2005 4
Page 5 and 6: TOXICANGEL Teksti: Heikki Ylipaaval
Page 7 and 8: JUHA JUONI Sinulla on kasa kansaan
Page 9 and 10: SENTENCED ELÄVÄLTÄ HAUDATTU Nyt
Page 11 and 12: THYRANE THYRANE Kemiläinen Thyrane
Page 13 and 14: WRATHAGE WRATHAGE Wrathagella pitä
Page 15 and 16: BRÜSSEL KAUPALLINEN BRÜSSEL KAUPA
Page 17 and 18: - Minä olen aikoinaan kuunnellut T
Page 19 and 20: ETERNAL TEARS OF SORROW ETERNAL TEA
Page 21: AKI KARPPINEN Täydellisessä maail
Page 25 and 26: KOLUMNI omilla säännöillämme. O

kaamos #1 2005 - Viipaleita

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?