kaamos #1 2005 - Viipaleita
kaamos #1 2005 - Viipaleita
kaamos #1 2005 - Viipaleita
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
KOLUMNI<br />
omilla säännöillämme. Oli aivan sama pitikö<br />
meistä kukaan, kunhan me rakastimme sitä<br />
mitä teimme. Hyvin sekoilumme näyttikin<br />
uppoavan, sillä keikkaa riitti, ja kävimme 90luvun<br />
alussa jopa Tanskan rundilla. Tuohon<br />
aikaan oli ennenkuulumatonta, että jotkut<br />
räkänokat Jäälistä sinne pääsivät.<br />
LEVY-YHTIÖN POMO MARCO JÄRVENPÄÄ<br />
Ensimmäiset askeleet tälläkin puolella otin<br />
90-luvun alkupuolella. Maple Crossin debyyttialbumi<br />
The Eighth Day of Creation oli<br />
oma julkaisu, ja tarjouduin myös julkaisemaan<br />
Sentencedin materiaalia, jos kukaan<br />
muu ei sitä tajua tehdä. Onneksi pojat löysivät<br />
isommat ympyrät melko pian noiden<br />
keskustelujen jälkeen.<br />
ENNEN/NYT<br />
Oulussa on edelleen paljon bändejä. Mutta<br />
ketkä käyvät keikoilla tukemassa paikallista<br />
skeneä? Ostavat bändien demoja ja paitoja?<br />
Vastaus: ei kukaan! Tämä on ehkä suurin<br />
negatiivisin muutos minkä olen huomannut.<br />
Nykyään täytyy olla vitun iso bändi, jotta<br />
ihmiset jaksavat liikahtaa. Legendaarisen<br />
Dismemberin pyörähtäessä Oulussa paikalle<br />
oli vaivautunut hädin tuskin 300 maksanutta<br />
katsojaa. Mitä ihmettä? Kymmenen vuotta<br />
sitten urheilutalo olisi ollut täynnä. Jos Dismember<br />
vetää vain tuon verran porukkaa,<br />
miten mahtaa olla sitten näiden demobändien<br />
laita?<br />
Entä levyttävät bändit, jotka eivät listoilla<br />
roiku? Tämä on huolestuttava piirre. Metallilla<br />
ei ole mitään tekemistä myyntilukujen<br />
kanssa, mutta nykymetallistit eivät näytä käsittävän<br />
tätä. Missä vaiheessa on menty päin<br />
vittua, ja mistä tämä käyttäytyminen johtuu?<br />
Onko metallistakin tullut tosiaan tuote tai<br />
jokin trendi, jolloin individualismi on taakse<br />
jäänyttä aikaa. Sydämestä kirpaisee, kun<br />
edes ajattelen tätä. Onhan se tosiaan mahtavaa<br />
näyttäytyä paikallisessa hevijuottolassa<br />
mustiin pukeutuneena. Mutta onko tosi, että<br />
se on sitä nykypäivän metallismia?<br />
Tuossa on myös yksi suurimmista syistä,<br />
miksi keikkoja on Oulussa vaikea järjestää.<br />
Kaiken maailman gootti- ym. hinttaribändit,<br />
joilla ei ole mitään tekemistä metallin<br />
kanssa, vetävät kyllä jengiä. Todellisia metalliyhtyeitä,<br />
joita Ouluun kannattaa tuoda,<br />
ei ole joka kannon takana. Jos bändit, kuten<br />
Dissection tai Entombed eivät vedä paljoa<br />
yli tuhatta ihmistä reilun 200 000 ihmisen<br />
talousalueella, niin voidaanko enää puhua<br />
metallikaupungista? Mielestäni ei!<br />
Muusikon silmin katsottuna tilanne ei<br />
ole silti näin paha. Keikkapaikkoja on yhä<br />
suhteellisen paljon, mutta toki on myönnettävä,<br />
että keikan saanti on varmaan monelle<br />
bändille tuskan takana. Mutta niin se oli<br />
ennenkin, ja mielestäni keikkamestoja oli<br />
vähemmän, joten nykyään tilanne on tällä<br />
saralla parempi kuin ennen. Nykyään levyjä<br />
julkaisevana tahona tilanne on ristiriitainen.<br />
Se, mitä julkaisen, riippuu täysin siitä pidänkö<br />
bändistä vai en. En ajattele lainkaan,<br />
että myykö tämä bändi, vai ei. Tämän päivän<br />
trendejä seuratessa en edes osaisi ajatella,<br />
että mikä myy, koska olen niin vieraantunut<br />
tästä nykymeiningistä.<br />
Tulevat julkaisut ovatkin enimmäkseen<br />
tuota 80- ja 90-lukujen vaihteen tyylejä edustavaa<br />
musaa. Olen myös huomannut, että taso<br />
ei ole häävi, vaikka bändejä on paljon. Tällä<br />
tarkoitan sitä, että bändit ovat kyllä soitannollisesti<br />
valovuoden edellä meitä vanhoja partoja,<br />
mutta häviävät 100-0 biisien teossa. Esimerkiksi<br />
A.R.G., Mengele ja Sentenced tekivät<br />
aikoinaan biisejä, jotka vieläkin ovat klassikoita.<br />
Nykyään keskitytään tekniseen soittoon ja<br />
nopeuteen, tai mikä vielä pahempaa, yritetään<br />
kuulostaa joltain bändiltä joka on in. Mielenkiintoisia<br />
bändejä tulee harvemmin ja nekin<br />
yleensä Etelä-Suomesta. Ennen asia oli aivan<br />
päinvastainen.<br />
Kun aloin kirjoittamaan tätä kolumnia,<br />
ajattelin erittäin positiivisesti Oulusta metallikaupunkina,<br />
mutta nyt ajatukseni ovat täysin<br />
erilaiset. Tämä valloillaan oleva kyräily,<br />
rokkipoliisit sun muut pellet alkoivat vituttaa<br />
suunnattomasti. Tilanne yleiselläkin tasolla<br />
on todella huolestuttava, ja myytti, että<br />
Oulu olisi suomimetallin mekka, voidaan lytätä<br />
täysin. Ehkä se sitä joskus olikin, mutta<br />
ei enää missään nimessä. Kyllä valtikka on<br />
nuorempien myötä siirtynyt jonnekin ihan<br />
muualle, sillä Oulussa osataan vain enää<br />
pukeutua mustiin ja meikata. Ennen saattoi<br />
olla ylpeä oululaisista bändeistä, mutta<br />
nyt todellisia metallilipun kantajia on vain<br />
kourallinen. Tästä on turha kenenkään vetää<br />
hernettä nenään, sillä tämä on vain minun<br />
näkökantani asiaan, ja kaikillahan on oikeus<br />
mielipiteensä lausua.<br />
Onko minulla siis edessä ammatinvaihto?<br />
Onko metalli todellakin niin huonossa<br />
jamassa meillä Oulussa? Mutta minä en<br />
lannistu, ja posereille ei anneta periksi! Jatkan<br />
taisteluani vaikka yksin aina hamaan<br />
loppuun saakka, joten turha pelätä, että lopettaisin<br />
metallikeikkojen järkkäämisen tai<br />
levyjen julkaisemisen. Vielä pienempi on<br />
pelko, että lopettaisin metallin tekemisen tai<br />
kuuntelemisen.<br />
Ette te minusta niin helpolla pääse!<br />
Metalli se miehen tiellä pitää.<br />
Kirjoittaja toimii nykyään mm. Jalometallifestivaalin<br />
ja Club Teatrian ohjelmavastaavana.<br />
Hänen levy-yhtiönsä, Verikauha Records,<br />
harjoittaa myös aktiivista julkaisutoimintaa.<br />
Lisäksi hän laulaa Maple Cross -yhtyeessä.<br />
PAIKALLISEN<br />
POTENTIAALIN PELASTUS<br />
Olemattomasta medianäkyvyydestä huolimatta Oulussa on aina ollut mainettaan huomattavasti<br />
virkeämpi bändikulttuuri. Asiantuntijat ovat tavanneet kutsua paikallista musiikki-ilmapiiriä oma-<br />
peräiseksi, omaehtoiseksi – jopa jääräpäiseksi – mutta ennen kaikkea mielenkiintoiseksi. Viime<br />
tammikuussa oululaisen musiikin esille tuojaksi perustettiin levy-yhtiö UHO Production.<br />
Teksti: Janne Räsänen<br />
Kuva: Heikki Ylipaavalniemi<br />
Brüssel Kaupallinen, Martti Vainaa<br />
& Sallitut aineet, Amplifire, Morley.<br />
Kaikki nousevia, innokkaasti kansallista<br />
läpimurtoaan työstäviä yhtyeitä. Kaikki<br />
kotoisin kaukaa kehäkolmosen ulkopuolelta<br />
valtamedian kouran ja kiinnostuksen ulottumattomista.<br />
Kaikkien takana nuori ja nälkäinen<br />
yhtiötulokas, UHO.<br />
– Oli tarve saada julkaistua tiettyä musiikkia,<br />
mikä ei ehkä muuten olisi oikealla tavalla<br />
koskettanut oikeita piirejä. Oli siis paljon<br />
potentiaalia vaarassa jäädä käyttämättä,<br />
UHO:n toimitusjohtaja Petri Tyynelä perustelee<br />
yhtiön perustamista.<br />
OULUN UHO<br />
Pohjois-Suomessa ja etenkin Oulussa, sen<br />
epävirallisessa pääkaupungissa, on aina ollut<br />
levy-yhtiöitä. Niiden toiminta on kuitenkin<br />
tavannut jäädä yrityksistä huolimatta valtakunnallisesti<br />
hyvin marginaaliseksi, tai<br />
yhtiöt ovat tieten tahtoen operoineet hyvin<br />
marginaalisella saralla. Tämän tiedostavana<br />
UHO on päättänyt olla poikkeus pakassa.<br />
– Me ei haluttu lähteä tekemään oululaista<br />
musiikkia oululaisille. Me halutaan saada<br />
Oulusta musiikkia muualle ja muualta mu-<br />
siikkia Ouluun. UHO on globaali yritys – ei<br />
niinkään paikkakuntasidonnainen. Nyt oli oikea<br />
aika ja oikea paikka kaiken suhteen. Ja kun<br />
vanha moguli Atte Blom astui kuvaan, oli käsillä<br />
tilaisuus, jota ei voinut jättää käyttämättä,<br />
Tyynelä tarkentaa yhtiönsä motiiveja. Häneltä<br />
kysyttäessä, onko UHO oululainen vai helsinkiläinen,<br />
hän vastaakin: ”sekä että”.<br />
Eduksi Tyynelä lukee sen, että toisin kuin<br />
etelän vastaavilla yhtiöillä, heillä on konttorit<br />
sekä etelässä että pohjoisessa. Tosin digitaalisen<br />
tiedonkulun myötä musiikkimaailmakin<br />
on kovasti kutistunut, eikä fyysisellä<br />
sijainnilla enää ole entistä merkitystään.<br />
– Me ollaan halpalentojen vakioasiakkaita,<br />
sillä kaikesta huolimatta silmästä silmään -<br />
neuvottelut pitävät edelleenkin pintansa. Ja<br />
mennäänkö me etelään Kärppä-liput liehuen?<br />
Ei mennä. Tosin, jossain mielessä oululaisuudesta<br />
voi olla ehkä apuakin, mutta vain<br />
paikallisesti isoksi jutuksi meillä ei ole tarkoitus<br />
jämähtää, toimitusjohtaja kertoo.<br />
ITSENÄINEN UHO<br />
UHO on vahvasti indie, itsenäinen levy-yhtiö,<br />
ja sen tavoitteena on kehittyen operoida<br />
indie-nimikkeen alla. Martti Vainaata ja<br />
UHO PRODUCTIONS<br />
Pentti Amore & Montana Moon -yhtyettä<br />
lukuun ottamatta sen rosteri koostuukin<br />
joko puhtaasti rock- tai metalliakteista. Petri<br />
Tyynelä, kai UHO:ssa tiedostetaan, kuinka<br />
vähän isoja itsenäisesti rockin parissa toimivia<br />
levy-yhtiöitä enää on olemassa?<br />
– Joo ja mä näen jopa Pokon ja Johannankin<br />
indie-yhtiöinä, enkä usko meidän pystyvän<br />
saavuttamaan sitä suurempaa asemaa. On<br />
toinen juttu, mitä yhtiöille mahdollisen me-<br />
”Vain paikallisesti isoksi<br />
jutuksi me ei aiota jäädä.”<br />
nestyksen myötä tapahtuu. Nykyään suurin<br />
osa indie-yhtiöistä tosiaan on ison lafkan<br />
alaisia indie-levymerkkejä. Sitä, onko toisen<br />
omistukseen päätyminen murtautumista<br />
ulos indie-genrestä, on paha sanoa.<br />
Vajaan vuoden toimineeksi yhtiöksi<br />
UHO:n julkaisutahti on ollut kiitettävän ripeää.<br />
Lähes jokainen yhtye on saanut jouluun<br />
mennessä pitkäsoittonsa päivänvaloon.<br />
Lisää julkaisuja kaavaillaan kiivaasti ensi<br />
kevääksi. Joko UHO:n oma paikka musiik-<br />
48 KAAMOS <strong>#1</strong> KAAMOS <strong>#1</strong> 49
Change language