View/Open - Aaltodoc

on hyvät värinkesto-ominaisuudet. Tämä olisi myös
taloudellisesti kannattavaa, sillä tällöin väriaineita ei
joutuisi hukkaan ja niitä tarvittaisiin pienempiä määriä.
(Fletcher 2008, 46, 51-55 ja Talvenmaa 1998, 33-
55.)
Erilaisia menetelmiä on kehitetty värjäysprosessissa
syntyvän jäteveden puhdistukseen. Myös
luonnonmukaisia biohajoavia väriaineita on kehitetty,
sillä värjäysprosessin negatiiviset vaikutukset
luontoon ovat suuret ja merkittävät koko tekstiilien
valmistusprosessiin nähden. Luonnonmukaisten väriaineiden
värjäystulos on epätasaisempi ja värienkestävyys
synteettisiä väriaineita huonompi. Myös
värjäysprosessi vaatii useampia värjäyskertoja, joka
taas kuluttaa enemmän vettä ja energiaa. Luonnonmukaiset
väriaineet ovat myös synteettisiä kalliimpia.
Suomen kaltaisissa rikkaissa teollisuusmaissa jätevesien
puhdistukseen käytetään uusinta tekniikkaa ja se
on erittäin tehokasta. Tilanne on aivan toinen Itä-Aasiassa,
jonne suurin osa valmistuksesta on siirtynyt.
Halpatuotannon maissa lainsäädäntö ei vaadi tehokasta
jätevesien puhdistusta ja tekniikassa on vielä
paljon kehittämistä. Edes kaikkialla Länsi-Euroopassa
ei tuotannon jätevesien puhdistus ole tehokasta.
(Fletcher 2008, 51-55 ja Talvenmaa 1998, 47-50.)
Tekstiilien viimeistysmenetelmät voidaan jakaa
kahteen osaan, kemiallisiin ja mekaanisiin viimeistyksiin.
Mekaaniset viimeistykset tehdään erilaisilla
mekaanisilla laitteilla hankaamalla, painamalla jne.
Myös pesu ja höyrytys kuuluvat mekaanisiin viimeistyksiin.
Nämä prosessit kuluttavat energiaa ja vettä
ja niissä irtoaa pölyä ja muita aineita ilmaan. Kemiallisissa
viimeistyksissä käytetään kemikaaleja, jotta
tekstiileihin saataisiin esimerkiksi vedenpitävyys tai
palosuojaus. Näistä kemikaaleista useat ovat hyvin
myrkyllisiä. Esimerkiksi luonnonkuitujen homesuojaus-
ja säilöntäaineissa voi olla kuparia, elohopeaa
19
ja PCB-yhdisteitä. Näiden aineiden on todettu aiheuttavat
esimerkiksi syöpää. Uusimman teknologian
avulla viimeistys- ja värjäysaineita voidaan käyttää
uudelleen niin, ettei niitä mene ollenkaan hukkaan.
Tälle osa-alueelle tarvittaisiin lisää innovatiivisia teknisiä
ratkaisuja. (Fletcher 2008, 56-57 ja Talvenmaa
1998, 50-55.)
Kaikki viimeistysprosessit eivät ole tarpeellisia ja
usein ne jopa kuluttavat tekstiilejä, kuten kivipesu.
Tekstiilikuitujen tuotannon ongelmakohdat voidaan
tiivistää:
-veden ja kemikaalien suuri tarve puuvillan kasvatuksessa
-päästöt ilmaan ja vesistöihin synteettisten ja selluloosakuitujen
valmistuksessa
-luonnonkuitujen tuotantoon liittyvät veden käyttöön ja
vesistöjen saastumiseen liittyvät ongelmat
-energian käyttö ja uusiutumattomien luonnonvarojen
käyttö synteettisten kuitujen valmistuksessa
(Fletcher 2008, 7.)
’Tekstiilien esikäsittelyt, sekä värjäys- ja viimeistyskäsittelyt
kuormittavat ympäristöä, mutta lisäävät usein käyttöikää
ja vähentävät pesun- ja huollon tarvetta käytön aikana’
(Talvenmaa 1998, 40). Myös kankaat, joiden värjäys-
tai viimeistys on jätetty tekemättä, ovat usein tunnultaan
epämiellyttäviä ja ulkonäöltään rumia, eivätkä
näin ollen kuluttajien mielestä haluttavia. Tätä seikkaa
ei voi jättää huomioimatta koko tekstiilin elinkaarta
ajatellessa. Tällaiset tekstiilit eivät usein kelpaa
myöskään kierrätettynä kuluttajille.
Vaikka tekstiilien valmistusprosessin ekologisuuteen
on kiinnitetty huomiota, on esimerkiksi puuvillan
kasvatus ja tuottaminen edelleen ympäristölle
hyvin haitallista ja luontoa kuormittavaa, samoin kuin
sen käsittely- ja viimeistysprosessit. Vaihtoehtoisia