View/Open - Aaltodoc

ki kankaat täytyi viimeistellä kutomisen jälkeen. En
tiennyt alkuvaiheessa paljoa teollisista viimeistysmahdollisuuksista
enkä Backhausenin käyttämästä
Eybl -viimeistysyrityksestä. Käsin kudonnassa usein
viimeistykseksi riittää höyrytys ja muita viimeistyksiä
olisi haastavaa tehdä kotikonstein. Opin teollisista
viimeistysmenetelmistä tehdessäni kankaitani.
Aluksi kaikki kankaani viimeisteltiin pesemällä, kovalla
lämmöllä 'liekittämällä (sengen) ja lämpökäsittelyllä
eli lämpöfikseeraamalla (thermofixieren). Kankaat,
joissa käytin paksumpaa Chenille lankaa, ainoastaan
pestiin ja lämpöfikseerattiin. Peseminen poistaa kutomossa
kankaaseen kertyneen pölyn ja muun kutomossa
tarttuneen lian. Sengen polttaa kankaan pinnan
niin, että polyesteri kuidun pinta sulaa hiukan ja saa
kiillon. Lämpökäsittely poistaa kankaasta kudonnassa
syntyneet jännitykset. Näistä sengen teki kankaista
enemmän muovisen tuntuisia, joten päätin käyttää
sen sijaan viimeistyksenä kalanterointia, jossa kankaan
pintaa rullataan painavilla metalliputkilla. Näin
kankaaseen saadaan kaunis kiilto ilman että pinta sulaa.
Sengen-käsiteltyjen kankaiden hankauksenkesto
saattaa olla hiukan parempi sidoksesta riippuen, mutta
huomattavaa eroa tässä ei ole. Kalanterointi on hitaampi
menetelmä ja tästä syystä kalliimpaa. Muita
mahdollisia viimeistyksiä on esimerkiksi rumpukuivaus,
joka pörhistää Chenille-lankaa entisestään. Tämän
tekeminen suuriin kangasmääriin on vaikeaa.
Mahdollista olisi ollut myös sulattaa kankaan pinta
kokonaan, jolloin koko kankaan ilme muuttuu täysin.
Tällä menetelmällä saatiin aikaiseksi lähes tekonahkamaista
pintaa.
Tekstiilit voidaan viimeistellä kemiallisesti tai
mekaanisesti. Kemialliset/ märkämenetelmät vaativat
erilaisten kemikaalien käyttöä haluttujen ominaisuuksien
saavuttamiseksi. Niillä voidaan parantaa
tekstiilien fyysisiä ominaisuuksia tai kemiallisia omi-
57
naisuuksia, kuten palosuojausta. Tekstiilien märkämenetelmät
(wet processing) voidaan jakaa kolmeen
osaan: valmisteluvaiheeseen, värjäys- ja painantavaiheeseen
ja viimeistelyyn. (Talvenmaa 1998, 50-51.)
Mekaaniset 'kuivamenetelmät' myös muuttavat
kankaan ominaisuuksia, mutta mekaanisesti tai esimerkiksi
lämmön avulla. Yleisiä mekaanisia viimeistelymenetelmiä
ovat kalanterointi, pliseeraus, nukitus
ja leikkaus sekä hiominen. Usein kemiallisia ja mekaanisia
viimeistyksiä käytetään yhdessä, sillä joskus
mekaaninen viimeistys vaatii vielä kemiallista käsittelyä
parhaan lopputuloksen saamiseksi ja toisinpäin.
(Talvenmaa 1998, 51-53.)
Viimeistys Backhausenilla valittiin kankaan mukaan,
mutta suurimmaksi osaksi viimeistyksinä käytettiin
juuri kankaan pinnan 'polttamista' kovalla
lämmöllä (sengen), pesemistä ja lämpöfikseerausta.
Backhausen sai eräältä kangaseditorilta palautetta viimeistyksistään
harjoitteluni aikana. Editorin mielestä
kankaat ovat liian tekokuitumaisen oloisia ja viimeistyksiin
tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja kehittää
niitä eteenpäin. Viimeistysten merkitystä lopputuloksen
kannalta ei voi siis aliarvioida ja viimeistysten kehittäminen
yhdessä malliston kehittämisen kanssa on
tarpeellista.
Valittava viimeistysmenetelmä riippuu useista
eri asioista. Tekstiilimateriaali ja rakenne vaikuttavat
paljon. Myös ennalta vaaditut ominaisuudet esimerkiksi
kestävyyden suhteen vaikuttavat. Nämä tulevat
useimmiten asiakkaalta. Viimeistyskustannusten
täytyy myös olla hyötysuhteeltaan kannattavia. Mitä
enemmän viimeisyksiä tehdään, sitä kalliimpi kankaasta
aina tulee. Joskus kallis viimeistysmenetelmä
ei kuitenkaan muuta kankaan ulkonäköä olennaisesti.
Viimeistysyrityksellä tai tekstiiliyrityksellä voi myös
olla käytössä vain rajallinen määrä laitteita viimeistysten
tekemiseen. Usein teollisuudessa vaaditaan