View/Open - Aaltodoc

liin ja määritellä tarkasti kudejärjestystä määritettäessä.
Suurin käyttämäni kudesysteemimäärä oli neljä.
Käytin sidoksina pääasiassa satiinia kude- ja
loimivaltaisina. Tällöin pintaan tulee satiinille ominaista
kaunista kiiltoa. Satiini-sidosten käyttö mahdollistaa
väriliukumat ja rikkaan sävymaailman.
Eniten käyttämäni sidos oli kahdeksanvartinen satiini.
Kokeilin myös erilaisia sidoksia toimikkaista raesidoksiin,
mutta lopullisissa malleissa totesin satiini
-sidosten toimivan parhaiten muutamaa poikkeusta
lukuun ottamatta. Pintamaisissa malleissa ja sade
-kuosissa käytin toimikas-sidosta, sekä rae-sidosta.
Näin sain pintaan elävyyttä.
Kahdeksanvartinen satiini sitoutuu tarpeeksi
tiiviisti, eikä liian pitkiä loimijuoksuja synny. Pitkät
loimijuoksut vähentävät kankaan hankauksenkestoa.
Kahdeksanvartisen satiinin kanssa käytin myös esimerkiksi
16-vartista satiinia. Eri sidoksia yhdistettäessä
on muistettava tarkistaa, että molemmat sidokset
jakautuvat tasan yhden mallikerran kokonaiskudelankojen
määrän kanssa. Esimerkiksi 480 lankaa korkea
malli jakautuu 8 ja 16. Värejä ja sävyjä luonnoksissani
saattoi olla lähemmäs 30 ja jokaista väriä kohden
täytyi määrittää kudelankojen sitoutuminen. Sidosten
tarkalla valinnalla olisin voinut vaikuttaa myös materiaalin
kulutukseen suunnittelemissani tekstiileissä.
Kevyemmät, löyhemmin sitoutuvista sidoksista tehdyt
tekstiilit tulevat edullisemmaksi ja ovat myös ympäristön
kannalta parempi ratkaisu, kuten jo aiemmin
kudejärjestelmien määrään liittyen totesin. (Fletcher
2008, 152-154.)
Toimin hyvin itsenäisesti kokoelmaa suunnitellessani.
Ateljeen suunnittelijoilla oli omat kiireensä,
mutta he avuliaasti auttoivat ja kertoivat mielipiteensä
tekemistäni malleista ja kuoseista. Omien mallieni
työstämisen lisäksi autoin ateljeen suunnittelijoita
muun muassa korjaamaan raportteja ja puhdistamaan
52
vanhoja skannattuja malleja Photoshopilla. Seurasin
myös vierestä mallien sidostusta, koemallien kutomista
ja uudelleen sidostamista saadakseni käsityksen
siitä, mikä kaikki olisi mahdollista. Välillä kiersin lankamalleja
lankakarttoihin ja kävin kutomassa malleja
ateljeen suunnittelijoille ja itselleni.
Kudonnassa mallin toimivuuden näkee vasta kudottaessa.
Silloin ymmärtää jos sidokset eivät sovi
keskenään yhteen tai malli raidottuu raportin toistuessa.
Tekniikkaan harjaantuessaan suunnittelija oppii
näkemään näitä paremmin jo työn alkuvaiheessa.
Koemallien kutomisen tuloksena syntyi paljon hukkamateriaalia,
mutta Backhausenilla kokeilumallit kerättiin
ja kierrätettiin tai vietiin tehtaanmyymälään
myyntiin. Pyrin tarkasti suunnittelemaan kokeilumallini
ja kutomaan suuremman palan, jotta se voitaisiin
myös viimeistellä. Viimeistykseen voitiin viedä
vain yli 1m mittaiset yhtenäiset kankaat. Viimeistysten
tekeminen koetilkuille kulutti energiaa ja vettä,
mutta koin sen oman oppimisprosessini kannalta
erittäin tärkeäksi. Niihin tutustumisen ansiosta tunnen
pystyväni säästämään materiaalia tulevaisuudessa
ja suunnittelemaan kankaideni valmistusprosessin
paremmin alusta alkaen lopputulosta ajatellen.
Olen tehnyt paljon painokankaiden raporttisuunnittelua
opintojeni aikana. Kudottujen jacquard
-kankaiden suunnittelu eroaa paljon painokankaan
suunnittelusta, vaikka siinä työstetään raporttia samalla
lailla. Useimmiten jacquard-kankaissa raporttileveytenä
on 35 ja joskus myös 70 cm kutomakoneen
koukkuluvusta riippuen. Painokankaassa raporttileveys
voi olla halutessa vaikka koko kankaan leveys.
Molempien suunnittelussa luonnokset voivat olla
samoja, mutta lopputyöstössä on suuria eroja. Painokankaassa
värit syntyvät kun eri värit painetaan
vuoronperään kankaaseen. Kudotussa jacquard -kankaassa
taas värit syntyvät sidosten avulla eriväristen