SKEPTIKKO 10, talvi 1991 - Skepsis

SKEPTIKKO 10, talvi 1991 35
tietysti aina olemassaoloväitteen esittäjällä. Edellä mainituissa
lähteissä olen perustellut kantani perusteellisesti. Mielestäni
skeptikon ei ole syytä hyväksyä teologien suorittamaa "uskon
asioiden" ja "tiedon asioiden" erottelua. Kyseessä on huonosti
perusteltu ja ad hoc tehty oletus. Yhtä huono lähtökohta on
Herbert Spencerin esittämä agnostisismi (= "ihmisten on mahdotonta
saada tuonpuoleisista asioista mitään varmaa ja lopullista
tietoa" / "on olemassa valkoinen alue, joukko maailmaa
koskevia kysymyksiä, jotka jäävät tieteen ja ihmisymmärryksen
ulkopuolelle"). Agnostikot väittävät tietävänsä ettei voida
tietää, että on olemassa "tuonpuoleisia asioita". Kyse ei tietystikään
ole tiedosta. T.H. Huxleyn agnostisismi on lähempänä
kriittistä ateismia. Mielestäni tosi skeptikko suhtautuu uskonnollisiin
olemassaoloväitteisiin samoin kuin Bertrand Russell,
joka kirjoitti: "Käsitykseni on, ettei ole oikein kieltäytyä
soveltamasta tähän uskoon samanlaista koetta kuin mitä meidän
on sovellettava muuhun, mikä koskettaa tunteitamme vähemmän
syvästi..." Tieteellisen näytön testi on se portti, joka
ontologisesti merkityksellisten uskonnollisten väitteiden on läpäistävä
samoin kuin esim. paranormaaleja ilmiöitä koskevien
väitteiden. Ontologisesti merkityksettömät uskonnolliset väitteet
ovat harmittomia.
Lähtökohtani on siis seuraava: Skepsis-yhdistys puuttukoon
uskonnollisiin väitteisiin vain silloin kun ne etsivät tieteestä tukea,
yhdistyksen perinteisessä toimialassa on riittävästi työtä.
Yksityinen skeptikko, jos hän ajattelee loogisesti, on kriittinen
ateisti tai korkeintaan huxleyläinen agnostikko. Näin on, jos
hän suhtautuu uskonnollisiin väitteisiin yhtä vaativasti kuin paranormaaleja
ilmiöitä koskeviin väitteisiin.
Kari Saari
Ateisti, vapaa-ajattelija, skeptikko
Äänekoski