Lehti 2/08 - Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset
Lehti 2/08 - Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset
Lehti 2/08 - Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Kesäkuu 20<strong>08</strong><br />
Vapauden asialla<br />
Aspegrénin suvun kaksi tarinaa<br />
”Soon viina viissaampia<br />
varten”, meillä päin Simossa<br />
sanottiin. Sen hyvin tiesin.<br />
Ajattelin, että puolitoista<br />
vuotta ennen syntymääni<br />
kuollut Konstu-pappa oli<br />
ollut sellainen, viisas mies.<br />
Kertovat, että hän osasi purjehtia<br />
Haikaran luotsiasemalta<br />
Simoniemen rannan<br />
omaan valkamaansa unissaankin<br />
ja vähän väkevilläkin<br />
itseään vahvistaneena.<br />
Köytti lähtiessään peräsimen<br />
otettuaan suunnan kotirantaan,<br />
urvahti veneensä<br />
takatuhdolle ja heräsi vasta<br />
kun kokka karahti kotivalkamaansa.<br />
Jääkäriliikkeen<br />
aktivisti<br />
Kaarle Konstantin (”Konstu”)<br />
Aspegrén (syntyi 23.4.<br />
1880 Simossa ja kuoli<br />
28.7.1947) oli ollut aktivistitoiminnassa<br />
paikallisia<br />
kantavia voimia. Kun Saksaan<br />
jääkäreiksi koulutettavia<br />
koottiin, oli Simoniemi<br />
yksi ylimenopaikka Ruotsiin.<br />
Yhdyshenkilöiden nimiä<br />
ei kerrottu, ainoastaan<br />
tuntomerkit. Konstu kulki<br />
nimellä ”suuri, harmaapartainen<br />
luotsi Simoniemessä”.<br />
Erään kerran Konstu otti<br />
vastaan Karjalasta jääkärin<br />
tielle lähteneen miehen ja<br />
majoitti hänet taloonsa,<br />
vaikka venäläisvartio piti<br />
majaansa aivan lähettyvillä.<br />
Tsaarin sotilaat totutettiin<br />
uuteen tulokkaaseen siten,<br />
että Konstu kuljetti häntä<br />
metsätöissä. Miehen piti<br />
tekeytyä älyvapaaksi kuuromykäksi,<br />
josta ei uhkaamallakaan<br />
saisi mitään irti. Niillä<br />
toimin odoteltiin myötäisiä<br />
tuulia ja jäiden vahvistumista.<br />
Kirves olalla mies talsi<br />
Konstun perässä läpi vartion<br />
metsätöihin parin viikon<br />
ajan, ja kun sitten sopivat<br />
kelit koittivat, hänet puettiin<br />
valkoiseen lumipukuun<br />
ja seisotettiin Ruotsin matkaa<br />
varten kyhätyn purjekelkan<br />
suksille. Sillä pääsi<br />
kätevästi tekemään matkan<br />
viimeisen riskiosuuden.<br />
Konstu-pappa värvättiin<br />
jääkäriliikkeen aktivistiksi<br />
vuonna 1915. Suomen luotsilaitosta<br />
oli venäläistetty<br />
kuten muitakin valtiollisia<br />
laitoksiamme. Siinä souvissa<br />
Konstu kuten moni muukin<br />
luotsi erosi virastaan.<br />
Simon etapista on kirjoitettu<br />
kirjakin 1920-luvulla.<br />
Siinä kerrotaan, miten jääkäriliikkeen<br />
pohjoisen rannikkoseudunorganisaattorit<br />
ryhtyivät järjestelemään<br />
Saksaan sotilaskoulutukseen<br />
menijöiden matkoja.<br />
Kuljetuksia päätettiin ryhtyä<br />
hoitamaan meritse. Kemissä<br />
etappikonttoria hoitavat<br />
herrat Hällfors ja Pietilä<br />
palkkasivat kuljettajaksi<br />
Konstu ja pojat.<br />
Allu Jokisalon, joka ehdotti<br />
toiseksi kuljettajaksi Konstu<br />
Aspegrénin. Kohta Konstua<br />
tultiinkin hakemaan Simoniemestä<br />
tapaamaan Kemin<br />
etappikanslian Hällforsia.<br />
Hällfors esitti asian Konstu-papalle,<br />
johon tämä vastasi<br />
suorasukaisesti: ”Luulin<br />
ensi alkuun, että tässä ollaan<br />
tekemisissä poikasten<br />
kanssa, mutta kun asiassa<br />
näkyy olevan matkassa vakavampiakin<br />
miehiä, minä<br />
olen valmis liittymään yritykseen.<br />
Uskon, että tämä<br />
hanke tuottaa onnea isänmaalle.<br />
Ja jos epäonnistuttaisiinkin,<br />
niin olisihan sentään<br />
saatu tehdä kiusaa ryssälle!”<br />
Hällfors ilmoitti Konstulle,<br />
mitä merikuljetusten hoitamisesta<br />
oli sovittu Jokisalon<br />
kanssa. Siihen pappa oli<br />
tokaissut: ”Hyvinpä tunnutte<br />
maksavan.” Pappa ryhtyi<br />
oitis ideoimaan kuljetusten<br />
järkevämpää järjestämistä.<br />
Hänen mielestään Haaparannalla<br />
toimivat suomalaiset<br />
etappimiehet voisivat<br />
vuokrata laivan tai moottorialuksen<br />
ja tulla sillä kuljettajia<br />
vastaan joko Äijänpojanlettoon<br />
tai Sankeriin,<br />
jolloin matka lyhenisi puolella<br />
ja kuljetustoiminta tehostuisi<br />
merkittävästi. Hän<br />
lupasi omasta ja Jokisalon<br />
puolesta, että he laittavat<br />
veneensä kuljetuksien edellyttämään<br />
kuntoon välittömästi.<br />
Molemmat olivat siitä<br />
päivästä lukien etapin<br />
palveluksessa.<br />
Syyskuun viimeisenä päivänä<br />
Kemiin saapui ensimmäinen<br />
suurehko menijäin<br />
joukko, peräti kaksitoista<br />
miestä. Heidät Konstu kuljetti<br />
Ruotsiin purjein varustetulla<br />
veneellä. Tällä mat-<br />
Pohjanmaan Maanpuolustaja 2/20<strong>08</strong> — 15<br />
kalla Konstun apuna oli<br />
toinen Jokisalo, Jaakko.<br />
Liikkeelle oli lähdetty Ajoksen<br />
jääkärikämpältä lokakuun<br />
2. päivän myöhäisiltana<br />
1915. Oli pilkkopimeää,<br />
niin kuin piti ollakin, ja lisäksi<br />
kova pohjoistuuli. Vene<br />
oli laho ja vuosi niin, että<br />
kahden tunnin kuluttua vettä<br />
oli jo pohjalautojen päälläkin.<br />
Vasta aamupäivällä, puoli<br />
yhdentoista, aikoihin saavuttiin<br />
Ruotsin puolella<br />
olevaan Äijänpojanlettoon.<br />
Matkalaiset olivat kylmästä<br />
kohmeisia mutta reippaalla<br />
tuulella. Saaressa järjestettiin<br />
juoksukilpailu ja pilkottiin<br />
ankarasti polttopuita,<br />
jotta ruumiinlämpö palaisi.<br />
Siinä odoteltiin Haaparannalta<br />
tulevaksi moottorivenettä,<br />
jota ei kuitenkaan näkynyt<br />
eikä kuulunut, vaikka<br />
asiasta oli selvästi sovittu.<br />
Meri oli tällä välin tyyntynyt,<br />
joten miesten oli<br />
soudettava 18 km päässä<br />
olevaan Seittenkarin Krunnisalmen<br />
jääkärikämpälle,<br />
jonne saavuttiin 4. lokakuuta.<br />
Villamo ja Suvirinne olivat<br />
metsässä halkoja hakkaamassa,<br />
kun Aspegrénin<br />
vene laski kämpän rantaan,<br />
ja pojat lähtivät pyrkimään<br />
saaren keskiosiin. Silloin<br />
jääkärien lyhyt käskevä komento<br />
pyöräytti heidät takaisin<br />
kämpälle. Tulijoille<br />
tämä oli yllätys, sillä he eivät<br />
tienneet, että Seittenkarissa<br />
oli vastaanottajia.<br />
Kämpällä he saivat asiallisen<br />
vastaanoton: tarjottiin<br />
kahvit, syötettiin ja annettiin<br />
levätä. Mutta kun heitä<br />
oli täysi tusina, eivät kaikki<br />
mahtuneet kämppään, vaan<br />
osa täytyi sijoittaa kämpän<br />
välittämässä läheisyydessä<br />
olevaan jääkellariin – ei<br />
sentään jäihin, vaan pehmeälle<br />
kuusenhavuista ladotulle<br />
pahnalle. Siinä vietettiin<br />
se yönseutu. Seuraavana<br />
päivänä heidät siirrettiin<br />
Haaparannalle.<br />
Kun Tukholmassa olevasta<br />
ns. Heldtin konttorista<br />
ei saatukaan merikelpoisen<br />
moottoriveneen hankkimiseen<br />
tarvittavia varoja, Haaparannalle<br />
komennettu jääkäri,<br />
tohtori Wolff, ilmoitti,<br />
että hän on valmis rahoittamaan<br />
omasta pussistaan<br />
moottoriveneen hankkimisen.<br />
Konstu-papan aatteelle<br />
asiallisen kuljetuskaluston<br />
hankinnasta löytyi kuin löytyikin<br />
tukea.<br />
Syksyllä 1945<br />
Elämän suuret asiat näyttävät<br />
toistavan itseään pitkässä<br />
juoksussa myös suvun<br />
historiassa. Historiaa<br />
on syytä tuntea, että osaisi<br />
ymmärtää nykymenoa ja<br />
käsittää jotakin tulevaisuudestakin.<br />
Suvussamme yksi<br />
näitä kertautuvia asioita on<br />
kansallisen vapauden hyväksi<br />
toimiminen.<br />
Seuraava tapaus liittyy<br />
jatkosodan jälkeiseen erikoiseen<br />
ajanjaksoon suomalais-virolaisissasuhteissa.<br />
Vaikka virallinen kanssakäyminen<br />
Suomen ja Viron<br />
välillä lakkasi Neuvostoliiton<br />
miehitettyä Viron,<br />
tapahtui ”maan alla” monenlaista.<br />
Suomen puolella<br />
taistelleista virolaisista vapaaehtoisista<br />
tänne oli jäänyt<br />
n. 800 sotilasta, osalla<br />
oli mukana perheetkin.<br />
Nämä ihmiset ja paljon<br />
muitakin sodan aikana tulleita<br />
virolaispakolaisia toimitettiin<br />
vähin äänin Ruotsiin<br />
syksyn 1944 ja vuoden<br />
1945 kuluessa. Pakolaisvirta<br />
jatkui aina 1950-luvun alkupuolelle<br />
asti ja suuntautui<br />
meiltä Ruotsiin. Kiinni<br />
jäi vain harvoja, mikä kertoo<br />
siitä, että myös Suomen<br />
viranomaisten suhtautuivat<br />
myötämielisesti tähän<br />
avustustoimintaan.<br />
Edellä kerroin äitini isän,<br />
Konstu-papan tarinan. Samansuuntainen<br />
on hiljattain<br />
isäni Toivo Aspegrénin siskolta,<br />
jo 80 vuotta täyttäneeltä<br />
lehtori Bertta Aspegrénilta,<br />
kuulemani tapaus,<br />
joka liittyy Kemin Laitakarin<br />
ja Juurakon saarten<br />
tapahtumiin II maailmansodan<br />
päätyttyä.<br />
Bertta oli toiminut opettajana<br />
Kemin Ritikan kansakoulussa,<br />
jossa hän ja sisaruksensa<br />
kuten minä ja Tuula-siskonikin<br />
olimme käyneet<br />
alaluokkamme. Haukkarin<br />
edustalle oli syntynyt<br />
uusi, erikoinen yhdyskuntansa,<br />
Laitakarin sahan työläisyhdyskunta,<br />
jota varten<br />
oli oma koulunsakin. Laitakarissa<br />
ja Juurakossa asusti<br />
runsaasti Karjalan ja Viron<br />
pakolaisia, lukuisia lapsiperheitä.<br />
Bertta Aspegrén oli siirretty<br />
Laitakarin alakoulun<br />
opettajaksi, arvatenkin aloitettaessa<br />
uutta lukukautta<br />
syksyllä 1945. Elettiin kriittisiä<br />
aikoja. Neuvostoliitto<br />
piti Suomea lujassa otteessaan.<br />
Karjalan ja Viron pakolaiset<br />
vaadittiin luovutettaviksi<br />
Neuvostoliittoon.<br />
Osa siihen suopuikin, mutta<br />
toiseenkin suuntaan lähtijöitä<br />
riitti. Niin Laitakarissakin.<br />
Kun Bertta tulee syksyisenä<br />
aamuna Laitakarin<br />
alakouluun ajoittamaan uutta<br />
päivää luokkansa kanssa,<br />
suuri osa lapsista onkin<br />
jäänyt saapumatta kouluun.<br />
Toivo-veljensä oli kertonut<br />
edellisenä iltana sisarelleen<br />
olevansa lähdössä erikoiselle<br />
komennukselle, joka<br />
saattaa merkitä myös vaaroja<br />
ja vastuksia. Isäni oli tuolloin<br />
luotsioppilaana Ajoksen<br />
luotsiasemalla. Häntä<br />
oli pyydetty salakuljettamaan<br />
väkeä Ruotsiin.<br />
Onnistuneen kyydityksen<br />
jälkeen hän oli kertonut sisarelleen,<br />
että matkustajien<br />
joukossa oli ollut mm. Viron<br />
presidentin – ”Riigivanem”<br />
Konstantin Pätsin<br />
puoliso. Presidentti Päts oli<br />
viety Siperiaan, mutta muu<br />
perhe oli paennut Suomeen<br />
ja nyt pakon edessä he<br />
joutuivat siirtymän edelleen<br />
Ruotsiin monen muun<br />
maanmiehensä tavoin.<br />
1950-luvulta minulla on<br />
vielä muistikuva Juurakosta,<br />
että siellä oli suurehkoja<br />
taloja. Sahatoiminnan loputtua<br />
asutuskin lakkasi.<br />
Isäni ei koskaan muistellut<br />
minulle näistä tapahtumista.<br />
Nyt hän ei siihen enää<br />
kykenisikään, sillä Alzheimerin<br />
tauti on riistänyt häneltä<br />
ajan ja paikan tajun.<br />
Viimeksi tavatessamme<br />
Kemin terveyskeskuksessa<br />
kysyin hänen vointiaan.<br />
Hän vastasi: ”On se mennyt<br />
elämä erikoiseksi. Tässä sitä<br />
vain napsutellaan. Tupperoa<br />
on. Aus guten Grund ist<br />
Juno rundt!” Otapa siitä selvää.<br />
Rautaristin saanut yliluutnantti<br />
Aspegrén elää hämmästyksen<br />
maailmassa ihmetellen,<br />
minne hänen isänsä<br />
ja äitinsä ovat menneet.<br />
”Olivat asemalla vastassa<br />
kun tulin”, hän sanoo ja huhuilee:<br />
”Isä, äiti! Vieras tuli,<br />
tulkaapa katsomaan!” –<br />
Paljon on vaiettuja asioita.<br />
Kuuluuko sekin vapauden<br />
hintaan?<br />
Ajat muuttuvat. Kun itse<br />
kävin 1950-luvulla alakansakoulua<br />
mainitsemassani<br />
Ritikan koulussa, luokkamme<br />
opettajana oli neiti Kekkinen,<br />
sisämaasta tullut kova<br />
kommunisti. Yksi aatteiden<br />
taiston muisto on siltä<br />
ajalta jäänyt mieleeni. Oli<br />
laulukoe. Oppilaan kuului<br />
saada laulaa valitsemansa<br />
laulu. Sen esittämisen onnistuminen<br />
vaikutti merkittävästi<br />
laulusta annettavaan<br />
numeroon.<br />
Isä oli opettanut minulle<br />
laulun ”Mun isän’ oli sotamies<br />
ja nuori kauniskin”.<br />
Sen lauloin – hyvin ja kuuluvasti.<br />
Todistukseen siitä<br />
tuli laulunumerokseni 5.<br />
Olisi pitänyt olla poliittisesti<br />
korrekti ja laulaa pioneerilaulu.<br />
Seuraavaksi opettelin laulun<br />
”Siunaa ja varjele meitä”.<br />
Jorma Aspegrén<br />
Kokkola
Change language