Lehti 2/08 - Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset

More documents

Recommendations

Info

8 — 2 /2008 Pohjanmaan Maanpuolustaja Kesäkuu 2008 Lehtemme levikkialueelta juhlaan osallistuivat PohSL:n esikuntapäällikkö everstiluutnantti Tomi Nurminen, jolle tilaisuudessa luovutettiin Vapaussodan Perinneliiton myöntämä Sininen Risti (SR) sekä majuri res. Martti Ehrnrooth ja kapteeni res. Raimo Latvala. Kansallinen Veteraanipäivä 27.4.2008 kolmen valtakunnan rajapyykillä Kilpisjärvellä voi alkaa. Pohjan Prikaatin Killan puheenjohtaja evl. evp Jouko Lahdenperä on ryhmittänyt niin lippujoukkueen eli Jääkäriprikaatin kokelasvaelluksella olevat upseerikokelaat kuin paikalle saapuneen runsaslukuisen juhlayleisön siten, että kaikki ovat Suomen rajojen sisäpuolella, oman kotimaan kamaralla Maa on vapaa ja lippu liehuu kuin 63 vuotta sitten. Nyt Lippulaulun kera. Tällä kertaa lippu nostettiin tankoon pohjalaisin voimin ja kunniatehtävän saivat toteuttaa majuri res Martti Ehrnrooth (oik.) Vaasasta ja seinäjokelainen upseerikokelas Kristian Luoma, joka palvelee Jääkäriprikaatissa. Kansallinen Veteraanipäivä Tässä kuvakavalkadia Pohjan Prikaatin Killan toteuttamasta ”Operaatio Pohjan Loimu”. Vankkana taustatukena on Jääkäriprikaati ja Eversti Markku Aherton puhe Kilpisjärvellä 27.4.2008 Tällä hetkellä minulle piirtyy mieleeni se tuttu kuva, missä suomalaissotilaat nostavat Suomen lipun salkoon tällä samaisella paikalla 27.4.1945 merkiksi siitä, että Lapin sota on päättynyt. Siitä on kulunut 63 vuotta – 63 rauhan vuotta. Viime vuonna Suomi juhli 90-vuotissyntymäpäiväänsä. Tämä vuosi 2008 on puolustusvoimiemme 90. juhlavuosi, jota olemme saaneet viettää arvokkaissa tilaisuuksissa. Meillä on myös tänään erityisen hyvä syy juhlia. Vietämme kansallista veteraanipäivää. Veteraanimme ovat kiistatta ansainneet kaiken sen kunnian ja arvonannon, mitä pystymme heille osoittamaan erityisesti tänään, mutta myös vuoden jokaisena päivänä. Me voimme tällä hetkellä ja tässä paikassa vain kuvitella sen tunteen, mikä oli luutnantti Valkosen partiolla heidän havaittuaan 26.4.45 yöllä Suomen olevan tyhjä vihollisesta. Sota oli ohi. Sinä yönä kello 01.30 kohotettiin pieni Suomen lippu merkiksi vapaasta maasta. Suoritus uusittiin sitten seuraavana päivänä rykmentin komentajan, eversti Väinö J. Oinosen partioiden hiihdettyä tälle paikalle. Tarina kertoo, että silloin olisi paikalle hiihtänyt myös kaksi saksalaisupseeria kertoen, ettei Suomen puolella olisi enää saksalaisia sotilaita ja samalla pahoitelleen aiheuttamiaan tappioita suomalaisille. Mitä tunsi kenraaliluutnantti Siilasvuo, kun hän sai kunnian ilmoittaa seuraavana päivänä itselleen ylipäällikölle, Tasavallan Presidentti Mannerheimille, että syksyllä -44 annettu tehtävä oli suoritettu loppuun. Entäpä mitä mietti se veteraani, joka oli selviytynyt talvi- ja jatkosodan tulihelvetistä. Viiden vuoden sota oli vihdoin ohi. En pidä ihmeenä, jos karskimmankin sotilaan silmäkulmassa kimalteli kyynel – pelkästä onnesta ja helpotuksesta. Uhraukset olivat olleet valtavat: 86 000 kaatunutta, 200 000 haavoittunutta, 24 000 leskeä, 50 000 orpolasta, 400 000 evakkoa, tuhotut kodit, menetetyt kaverit, omaisten suru, karmeat muistot painajaisineen. Nykysuomessa aineellisista tuhoista kärsi eniten Lappi, joka koki lähes täydellisen hävityksen. Muun muassa napapiirin pohjoispuolella 80–90 % rakennuksista oli tuhottu, puolet poroista oli hävinnyt, parisataa siltaa räjäytetty ja ehjää rautatietä ei käytännössä ollut. Siitä sitä veteraanipolvi lähti rakentamaan uutta Lappia ja Suomea. sen Pohjan Jääkäripataljoona joukkoineen, joka samalla on killan perinnejoukko-osasto. Kuvat Raimo Latvala. Tunturipappi Vilho Vähäsarja toimitti kenttähartauden. Samaan aikaan Suomi maksoi 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset. Ei ollut helppo lähtökohta, mutta kovasti kärsineet veteraanimme onnistuivat siinäkin urakassa. Ei varmasti kukaan kehtaa kyseenalaistaa tänään veteraaniemme ansioita. Ei keneltäkään kerta kaikkiaan voi enempää vaatia Kansallisen Veteraanipäivän kunniavieraat rivistössä Kolmen valtakunnan rajapyykillä Kilpisjärvellä. Lähinnä rajapyykkiä vasemmalta, sotaveteraanit Veikko Korkka Lahdesta, Hemmi Jaara Yli-Iistä, Armas Ilvo Simosta, lotta Aili Heikkinen Oulusta, Tauno Palo Hämeenlinnasta ja pikkulotta Ulla Paakkola Kiimingistä. Alikersantti Veikko Korkka oli mukana Lapin sodassa ja osallistui Operaatio Loimuun, taistellen juuri näissä maisemissa. kuin mitä veteraaneiltamme vaadittiin. He ovat juhlapäivänsä totisesti ansainneet. Valtakunnallista pääjuhlaa vietetään tänään Kouvolassa, mutta uskon, että meille kaikille läsnäolijoille juuri tämä on se pääjuhla. Viime vuoden veteraanipäivän teemana oli ”90 vuotta itsenäisyyttä - taival jatkuu” - tämän vuoden veteraanipäivän teemana on ”Vapaus muistaa”. Tähän teemaan ja viime itsenäisyyspäivän viettoon liittyen järjestettiin eri puolella Suomea lukiolaisten ja veteraanien yhteisiä Tali- Ihantala -elokuvan ensi-iltoja. Tapahtumiin osallistui lähes 7000 veteraania ja 3500 lukiolaista. Elokuvan lisäksi julkaistaan aiheesta lisää kirjallisuutta ja G.A. Serlachius -museossa on avattu uusi näyttely ”Veteraanit”, jossa tuodaan esiin veteraanin mietteitä. Näitä mietteitä kannattaa meidän kaikkien aina kuunnella, jos ja kun siihen tilaisuus avautuu. Otan esille kaksi muistelusta, jotka tavalla tai toisella liittyvät toisiinsa. Sain viime itsenäisyyspäivän konsertin jälkeen kiitoskirjeen Utsjoelta, Suomen lotalta ja aivan upealta rouvalta, Elina Niemistöltä. Kirjeessään hän muisteli yhtä tapahtumaa, joka on jäänyt hänen mieleensä ikuisesti. Suora lainaus: ”Evakkolaulu toi mieleeni vuoden -44 kesä-heinäkuun vaihteen kenttäsairaala 15, Kolatselän tapahtuman. Kello 06.00 aamulla ruokailuteltassa viereeni tuli sotilas, joka jutteli puoliksi itsekseen. ”Lähden viemään hevoskuormaa Käsnäselän asemalle ja jatkan sieltä lomalle. Moni hyvä kaveri on poistunut, samahan tuo olisi ollut minullekin, mutta on viisi pientä lasta, joiden turvana tarvitaan minuakin.” ”Hän naurahti huomatessaan minun silmäilleen hänen mustaa kivisormustaan ja sanoi: ” Se on toiminut peilinä.” ”Minä lähdin takaisin leikkaussaliin ja hän matkalle kohti koti-Suomea. Maataistelukoneet häiriköivät, mutta leikkaussalista menivät vain ikkunat. Noin kolme tuntia myöhemmin tuotiin haavoittunutta paareilla ja sain kehotuksen hoitaa häntä. Menin viereen ja otin kiin-
Kesäkuu 2008 Pohjanmaan Maanpuolustaja 2/2008 — 9 kolmen valtakunnan rajapyykillä Yleisö herkistyi ja tuulikin tyyntyi kun sotaveteraani Armas Ilvo lauloi Veteraanin iltahuudon. Monelta kuulijalta vierähti kyynel silmäkulmaan. Esitys ei jättänyt ketään kylmäksi. ni roikkuvasta kädestä – ja siinä oli se aamulla näkemäni mustakivinen sormus. Sydän löi, mutta mitään ei ollut tehtävissä. En olisi tuntenut ilman sormusta.” ”Näin välähdyksenä viisi pientä lasta, jotka jäivät orvoiksi. Sotilaan kotimatka jatkui valkeassa arkussa.” Tällaisen tarinan kertoi minulle yksi sankarillisista naisista, joita ilman Suomi ei olisi selvinnyt. Näitä lottia oli enimmillään noin 200.000 palvelemassa isänmaata hädän hetkellä. Toinen muistelus on sieltä jostain selvinneen rintamaveteraanin tarinointia. Karuissa rintamaoloissa monella veteraanilla asenne kuolemaan muuttui. Luen suoran lainauksen rovaniemeläisveteraaninhaastattelusta ”Saatiin tämä vapaus pitää” -kirjasta: ”Mutta sitte, ko sielä jonku aikaa oli, se peleko lähti pois. Ettei sitä kaikki kuolekhan, että se mennee joka mennee. Ei sitä osannu ajatella omale kohale sen kummemmin: että se joka sattu, niin se sattu, ei sitä pääse pakkoonkaan millään. Kyllä se sillon oli monesti mielessä, että kyllä se tietenki on tuolta ylhäältä, että täälä mennee joka mennee.” Näin siis lappilaisveteraani muisteli asennettaan kuolemaan. Me suomalaiset mielellään sanomme, että Suomea puolustavat suomalaiset ja siteeraamme sujuvasti jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrothin sanoja siitä, kuka onkaan se Suomen paras puolustaja. Totta kaikki. Mutta meidän suomalaisten on toki hyvä muistaa ja antaa arvo myös niille ruotsalaisille vapaaehtoisille, jotka suojasivat muun muassa Rovaniemeä ilmavoimien yksikkö F 19:llä Olkkajärveltä 9.1.-40 alkaen. Samaten on annettava arvo kaikille niille ruotsalaisille vapaaehtoisille, jotka vapauttivat suomalaiset Sallan rintamalta Viipurinlahdelle 22.2.40 ja olivat mukana myös -44 kesän ratkaisutaisteluissa Tali-Ihantalassa. Samoin meitä auttoivat virolaiset heimoveljemme. Voidaan ansaitusti kysyä, kuka meistä menisi vapaaehtoisesti sotaan auttamaan hätää kärsivää naapuria. Apu oli silloin tarpeen ja olisi se tarpeen vieläkin, mikäli hätään joutuisimme. I dag har vi också några gäster från Sverige och Norge här i Kilpis. Jag har glädjen att önska Er hjärtligt välkomma att fi ra slutet av kriget och nationella veterandagen med oss. I dag vi har frihet att minnas. Det är också veterandagens tema i år: ”Frihet att minnas.” Ni vet, att vi fi nnar har betalat ett högt pris för vår självständighet. Men, vi har inte varit ensamma. Vi förstår mycket bra värden av er hjälp under kriget. I dag är det svårt att föreställa sig den uppoffring och det arbete som våra ärade veteraner och deras generation har gjort för vårt fosterland såväl i krigs- som i fredstid. Vi är djupt tacksamma för det. Jag ber våra svenska gäster förmedla mitt tack till alla veteraner på Svenska Frivilligkåren liksom min önskan om bästa framgång. Saksalaisten apu on myös ollut korvaamaton sekä Lapissa että Kannaksella. Oli siis varmasti aika uskomaton tilanne ryhtyä taisteluun aseveljeä vastaan. Eversti ja sotahistorioitsija Sampo Ahto toteaakin eräässä haastattelussaan:” Niin sanottu Lapin sota oli niin omalaatuinen sota, että sille ei löydy edes rinnastuskohteita. Sota oli outo alusta loppuun saakka. Jo sodan alku oli outo. Kerrankin tilanne oli sellainen, että kumpikaan taistelevista osapuolista ei olisi halunnut sotaa missään nimessä. Suomelle sota oli kaikkea muuta kuin tervetullut, mutta niin kuin tiedämme, se oli rauhansopimuksen ehto.” Tämä ehto täytettiin painostuksen ja tiukan valvonnan alla. Meillä on tänään täällä paikalla Suomen nuorison parhaimmistoa, Jääkäriprikaatin varusmiehiä suorittamassa kokelasvaellusta. Entisenä Lapin Jääkäripataljoo- nan komentajana olen iloinen nähdessäni teidän ryhdikkään joukkonne kunnioittamassa veteraanien perintöä. Monta kertaa tänä päivänä puhutaan nuorisomme rap- peutumisesta, kunnon ja sisun puutteesta ja näistä johtuvistavarusmiespalveluksen keskeyttämisistä. Olen aina vakuuttanut kuulijoilleni ja mediaväelle, että lopputulos ratkaisee. Juhlapuheen pitäjälle eversti Markku Ahertolle luovutettiin kiitokseksi ja muistoksi Jääkäri-puukko ”Iisakki”. Jääkäriprikaatin järjestämä huolto toimi täydellisesti ja perinteinen kenttälounas tarjoiltiin sujuvasti. Varusmiehemme, jotka palveluksen päätyttyä sijoitetaan sodan ajan joukkoihimme, ovat kelpo miehiä ja naisia. He tietävät, että paras tapa kunnioittaa ja arvostaa veteraanien perintöä, on tehdä oma osuutensa niin hyvin kuin sen osaa. Kun meitä vanhemmat sitten miettivät, onko Suomella enää puolustajaansa nykypolvessa. Vastaus on kyllä. Puolustusvoimat ovat hyvässä kunnossa, vaikka olemme mallioppilaan tavoin suoriutuneet valtionhallinnon säästötalkoista kunnialla. Uudet maavoimat porskuttavat eteenpäin, hallintoa on kevennetty ja lait on uudistettu vastaamaan nykyaikaa ja selkeyttämään tehtäväkenttäämme. Tästä tilaisuudesta järjestelyvastuun kantava Pohjan Prikaatin Kilta on kiitosta ansaitsevalla tavalla huolehtinut prikaatinsa lähes 400 vuoden perinteiden säilymisestä ja vaalimisesta. Jääkäriprikaati ja siellä toimiva Pohjan Jääkäripataljoona kantavat tässä asiassa oman kortensa kekoon. Osa tätä perinnetoimintaa kuuluu tänne Kilpisjärvelle. En ole valitettavasti ollut täällä aikaisemmin mukana, mutta heti näkee, että operaatio ”Pohjanloimua” johdetaan ja se toteutetaan suurella sydämellä. Kiitos siitä kuuluu killan puheenjohtajalle Jouko Lahdenperälle ja kaikille killan toimeliaille jäsenille. Kiitoksen ansaitsevat myös Jääkäriprikaatin komentaja sekä mukana olevat jääkäripataljoonien komentajat erinomaisesta tuesta tapahtuman järjestelyissä. Kiitos teille arvoisa yleisö, että olette tulleet juhlistamaan tätä arvokasta tilaisuutta ja kunnioittamaan veteraaniemme perintöä. Kunnioitetut veteraanit, kiitos Teille vielä kerran siitä, että voimme viettää kansallista veteraanipäivää itsenäisen isänmaamme kauneimmassa osassa. Toivotan teille mitä parhainta kevättä, hyviä hiihtokelejä ja terveyttä. Pidetään yhdessä huolta veteraaneistamme – sen he ansaitsevat. Ja lopuksi mukana oleville Veteraaneillemme kiitollisena kunniaa tehden lausun vänrikki Stoolin tarinoista tutun ”Sotavanhus”runon viimeisen säkeen toivoen, että mukana olevat veteraanimme- sotavanhuksemme voisivat ajatella nuorista sotureistamme samoin. ”Täst’ ilonpäivästänsä hän teitä kiittää saa: ei ole koskaan nähnyt hän työtä jalompaa. Viel’ osatahan voittaa, oi, kiitos, Jumala! Viel’ elää isäin henki, on Suomess’ urhoja.”
Page 1 and 2: JOUKKOKIRJE POHJANMAAN MAANPUOLUSTA
Page 3 and 4: Kesäkuu 2008 Vapaussodan päättym
Page 5 and 6: Kesäkuu 2008 Autojoukkojen Keski-P
Page 7: Kesäkuu 2008 Pohjanmaan Maanpuolus
Page 11 and 12: Kesäkuu 2008 Pohjanmaa Sotilaslä
Page 13 and 14: Kesäkuu 2008 11.7.1808 Savossa toi
Page 15 and 16: Kesäkuu 2008 Vapauden asialla Aspe
Page 17 and 18: Kesäkuu 2008 tää, mikä hidastaa
Page 19 and 20: Kesäkuu 2008 Kokkolan meriosaston
Page 21 and 22: Kesäkuu 2008 Johtamisen peruskurss
Page 23 and 24: Kesäkuu 2008 Pohjanmaan Maanpuolus
Page 25 and 26: Kesäkuu 2008 Suomen Reserviupseeri
Page 27 and 28: Kesäkuu 2008 Pauha 2008 11.-13.4.
Page 29 and 30: Kesäkuu 2008 Pauha 2008 -harjoituk
Page 31 and 32: Kesäkuu 2008 PERUSTUTKINNOT Maatal

Lehti 2/08 - Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?