Lehti 2/08 - Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset

More documents

Recommendations

Info

4 — 2 /2008 Pohjanmaan Maanpuolustaja Kesäkuu 2008 Suomussalmen, Syvärin ja Taipaleen sankari Alpo Marttiselle muistolaatta Kasarmintorille Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4.6.2008 Vaasassa koettiin mieleenpainuva juhlatilaisuus, kun Österbottens Försvarsgille – Pohjanmaan Maanpuolustuskilta rf:n toimesta Vaasan Kasarmintorin laidalla paljastettiin eversti, Mannerheim-ristin ritari Alpo Marttisen muistolaatta. Muistolaatta kiinnitettiin sen rakennuksen seinään, jossa Vaasan Sotilaspiirin esikunta toimi Marttisen ollessa sotilaspiirin päällikkönä vuosina 1945–46. Paljastustilaisuuteen toi erityistä merkittävyyttä se, että muistolaatan paljastajaksi oli saatu Ruotsissa asuva kirjailija, rintamavalokuvaaja, fi losofi an tohtori h.c. Harry Järv, joka jatkosodassa taisteli haavoittumiseensa asti Marttisen johtamassa JR 61:ssä ja oli Marttisen läheinen asetoveri ja luottohenkilö niin rintamalla kuin myöhemmin sodan jälkeenkin. Marttisen ja Järvin aseveljistä JR 61:stä paljastustilaisuudessa olivat läsnä myös Allan Finholm, Runar Frändi ja Fjalar Frilund. Harry Järvin pitämä puhe muistolaatanpaljastustilaisuudessa on luettavissa toisaalla tässä lehdessä. Muistolaatan paljastustilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan mm. Pohjanmaan Sotilasläänin komentaja, eversti Jorma Aherto ja esikuntapäällikkö,everstiluutnantti Tomi Nurminen. Pohjanmaan Sotilassoittokunta yliluutnantti Sami Salmivuoren johdolla juhlisti tilaisuuttamusiikkiesityksillään. ****** Alpo Kullervo Marttinen syntyi 4. päivänä marraskuuta vuonna 1908 Ala-Torniossa. Marttinen kirjoitti ylioppilaaksi Tornion yhteislyseosta vuonna 1927. Hän oli varusmiehenä Kenttätykistörykmentti 2:ssa, Viipurissa, suoritti Reserviupseerikoulun Haminassa ja pääsi Kadettikoulun 11. kurssille, jolta valmistui vänrikkinä vuonna 1930. Hänet ylennettiin luutnantiksi vuonna 1932. 1930-luvulla Marttinen toimi muun muassa opetusupseerinaKadettikoulussa ja Taistelukoulussa sekä adjutanttina Pohjanmaan rykmentissä ja toimistoupseerina Kemin sotilaspiirissä. Vuonna 1938 Marttinen suoritti Sotakorkeakoulun. Hänet ylennettiin kapteeniksi. Talvisodassa kapteeni Marttinen toimi eversti Hjalmar Siilasvuon 9. divisioonan esikuntapäällikön viransijaisena.Esikuntapäällikkönä oli majuri Into Ahonen, joka ei Siilasvuon mukaan ollut tarpeeksi rämäkkä tyyppi etulinjaan. Niinpä Siilasvuo otti rintamalle mu- kaansa “nuoren, ärhäkän upseerin”, Marttisen. Joulukuun 9. päivänä 1939 Siilasvuon divisioonan pääjoukot lähtivät itään Suomussalmen suuntaan lyödäkseen sinne edenneen vihollisen. Suomussalmen, Raatteen ja Kuhmon kunniakkaina voitonpäivinä levisi tieto kautta maan parivaljakosta Siilasvuo ja Marttinen. Majuriksi Marttinen ylennettiin vuonna 1940 ja everstiluutnantiksi vuonna 1941. Jatkosodan alussa Marttinen oli operaatiotoimiston päällikkönä III armeijakunnan esikunnassa kunnes hän syyskuussa 1941 sai taisteluosaston komentoonsa. Marttisen joukko-osasto saavutti mainetta valtaamalla Mäkriänjärven, Kuujärven, Vaasenin ja Syvärin asemanseudun. Tämän jälkeen Marttisen osasto ylitti Syvärin Vaasenin kohdalla ja jatkoi hyökkäystään Shemenskiin saakka. Marttinen siirrettiin takaisin esikuntatehtävin, kunnes hänet lokakuussa 1942 määrättiin ruotsinkielisten pohjalaisten muodostaman Jalkaväkirykmentti 61:n komentajaksi. Marraskuussa vihollinen yritti läpimurtoa Shemenskin lohkolla. Marttinen johti henkilökohtaisesti etulinjassa ollen reservissä ollutta komppaniaa ylivoimaista vihollista vastaan. Syvällä tukikohdassa jo ollut vihollinen lyötiin takaisin ja hyökkäys pysäytettiin. Kesällä 1944 vihollinen aloitti pitkän asemasotavaiheen jälkeen massiivisen hyökkäyksen Karjalan kannaksella kesäkuun 9. päivänä. Vihollisen joukot etenivät ja suomalaiset joutuivat vastaavasti perääntymään nopeassa tahdissa kohti länttä. Rintamalinja taipui ensin pääasemasta VT-linjaksi (Vammelsuu – Taipale) ja muutaman päivän kuluttua VKT-linjaksi (Viipuri – Kuparsaari – Taipale), muttei taittunut eikä murtunut. Eteläosastaan rintama oli siirtynyt 100 km matkan aina Viipuriin saakka, pohjoispää pysyi Taipaleessa. Viipuri menetettiin ammuspulan, johtamisessa vallinneidenepämääräisyyksien – jopa suoranaisten virheiden – ja muiden syiden takia lähes taisteluitta muutamassa tunnissa 20.6.1944. Suomen lippu laskettiin Viipurin linnan tornista, joukot vetäytyivät rintamalinjan takana olevan Kivisalmen länsirannalle ja sillat räjäytettiin. Everstiluutnantti Alpo Marttinen ja hänen johtamansa JR 61 (”Sextiettan”) saivat vastuulleen asemien puolustamisen Kivisillan kapeikossa ja Tienhaaran alueella. Vihollisen toistuvat hyökkäykset torjuttiin niin, että vihollinen ei missään vaiheessa saanut pysyvää jalansijaa salmen länsirannalla. Kiivaimmat taistelut käytiin juhannuspyhien aikaan 22.–25.6.1944. Tienhaaran taistelu oli ensimmäinen siinä torjuntavoittojen sarjassa, johon Tienhaaran lisäksi kuuluivat Viipurinlahti, Tali – Ihantala, Äyräpää – Vuosalmi, Ilomantsi ja monet muut ja joilla voitoilla Suomen itsenäisyys ja vapaus kesällä 1944 pelastettiin. JR 61:n ja sen komentajan Alpo Marttisen rooli Tienhaaran voittoisissa taisteluissa oli niin ratkaiseva, että Marttinen ylennettiin taistelujen vielä kestäessä 23.6.1944 everstiksi, nuorimpana tuon sotilasarvon koskaan saavuttaneena Myöhemmin samana vuonna, Itsenäisyyspäivän alla 4.12.1944 Marttisesta tuli Mannerheim-ristin ritari n:o 163. Sodan jälkeen Marttinen Tal vid avtäckningen av minnestavlan över Alpo Marttinen 4.6.2008 Alpo Marttinens namn och porträtt såg jag första gången i Hjalmar Siilasvuos bok ”Suomussalmen taistelut” 1940, men det var först i Pasi Tuuniainens analys av Marttinen som stabschef i Sli}asvuos 9. Division i ”SotahistoriallinenAikakauskirja” 2006 som det i klartext sägs att avvärjningssegern på detta frontavsnitt var Marttinens förtjänst. Den 4 augusti 1942 träffade jag Marttinen första gången. Han var då stabschef i 17. Divisionen och ville ha en fånge “senast på lördag” enligt Sextiettans regementsstab, som delegerade uppgiften till mig. Jag accepterade att effektuera beställningen i tro att det var en enkel uppgift – en framskuten dubbelpost i skogsbrynet framför vårt kompani kunde rentav resultera i två fångar. Men så enkelt skulle det inte bli. En här i dag närvarande frontkamrat, Runar Frände, som tyckte att vår motparts dubbelpost var störande, hade gått över ån och rensat poststället, som sedan inte bemannats på nytt. Vi måste hämta fången inne på stödjepunkten. Det gjorde vi fyratiden på natten till just sagda lördag. När vi kom till vår egen sida väntade Marttinen på oss. Han frågade hur vi hade förberett aktionen, och jag förklarade att vi – tre av oss – hade tillbringat några nätter toimi eri tehtävissä, mm. Vaasan Sotilaspiirin päällikkönä vuosina 1945–46. Marttinen oli yksi keskeinen toimija nk. asekätkentäjutussa, minkä seurauksena hän joutui vangitsemisen pelossa pakenemaan ensin Ruotsiin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa Marttinen loi uuden sotilasuran edeten everstiksi myös Yhdysvaltain armeijassa. Suomen ja Yhdysvaltain puo- Filosofi e doctor h.c. Harry Järv IR 61 veteran och Marttinens frontkamrat på den ryska stödjepunkten för att bekanta oss med vår motståndares rutiner. Jag tror att fången inte motsvarade Marttinens förväntningar som informationskälla – han hade suttit i fängelse för något brott, men hade fl yttats över till Röda ármen. Jag hade sårat honom lindrigt i striden, men han fattade inte arg till oss för det. Han tycktes inte ha något emot att lämna Röda ármen. Efter detta möte hade Marttinen fullt förtroende för oss och våra omilitäriska, men funktionella metod. Han gav oss aldrig order om något uppdrag, han frågade mig bara om vi med vår metod ville göra det och det, och sedan fi ck vi själva bestämma tid och utförande. Han var alltid på plats när vi gick ut, han skakade hand med varje man i patrullen och önskade oss lycka till, och han väntade ute i främsta linjen tills vi återvände, hur många timmar det än tog innan vi kom i stridsposition. Marttinens avsikt med stridspatruller under ställningskriget var att sätta oss i respekt hos motståndarna och samtidigt öka självförtroendet i regementet. Och Sextiettan höll i den kritiska situationen vid Tienhaara midsommaren 1944, där en av de ansvasmedvvetna patrullmännen, Allan Finholm, spelade en betyydande roll, också han är här i dag. Jag kom att samarbeta med Marttinen också efter kriget. Han besökte mig hemma i Karperö, och det här huset bad han mig i slutet av juli 1945 att kontakta den svenska militära ledningen och fråga hur den skulle ställa sig om Stalin gjorde ytterligare ett försök att inlemma Finland i Sovjetunionen. Jag reste informellt till Stockholm och fi ck det någorlunda positiva svaret att militärerna var beredda att hjälpa, men det var politikerna som bestämde. Någon vecka senare avslöjades det s.k. vapensmusslet (som inte alls var olagligt), och Marttinen skulle häktas. Jag mötte hans hustru på torget i Vasa, hon bad mig gråtande att rädda honom. Min skol- och frontkamrat K. E. Nyman skänkte oss en liten roddbåt som han förtöjde vid länsfängelset brygga, den sista plats Valpo kunde tänkas let efter oss. Vi rodde ut till Åke Svahns motorbåt som väntade på oss gömd bakom den vågbrytare som på den tide fanns några hudra meter från stranden. Vi kom i väg planenligt, men sjöbevaktningen prejade oss ute i skärgården. Vi duperade besättningen genom att vinka glatt, och de svarade med lika vänligt beteende och bordare oss inte. Valpo förhörde Åke Svahn efter hans hemkomst, och han hade då nämnt min medverkan. Jag kunde därför inte återvända hem de närmaste åren, utan rotade mig i Sverige. Hösten 1945 tog jag för Marttinens räkning den första kontakten med USA:s ambassad i Stockholm. Av byråkratiska skäl dröjde det lustusvoimien eversti, Mannerheim-ristin ritari Alpo Marttinen kuoli joulukuussa 1975. Hänet on haudattu kahden poikansa viereen Fort Leavenworthin hautausmaalle Kansasissa. Ilkka Virtanen Harry Järv. något innan han kom i väg, men från att ha börjat som underoffi cer i USA:s armé avancerade han till överste också där. Han arbetade i Pentagon som chef för det amerikanska högkvarterets avdelning för specialoperationer när Vietnamkriget bröt ut. Han tog kategoriskt avstånd från det kriget och jämförde det med Sovjets anfall på Finland 1939: det var fel krig på fel plats vid fel tidpunkt. Den inställningen ledde till att han måste lämna sin tjänst i Pentagon. Jag har en avlägsen släkting som är universitetslärare i Kalifornien. Han har berättat för mig att han hade Marttinen som lärare i vinterkrigföring när han gjorde sin militärtjänst Jag avtäcker nu minnestavlan över Alpo Marttinen, den mest effektiva yrkesoffi cer som jag i min ungdom haft förmånen att samarbeta med.
Kesäkuu 2008 Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta Ry. täytti 30 vuotta 30.3.2008. Kilta juhli taivaltaan 29.3.2008 Kokkolassa Sokos Hotelli Kaarlessa. Juhla aloitettiin seppeleen laskulla sankarihaudalle Marian hautausmaalla. Seppeleen laskivat Killan perustajajäsen Pentti Järvinen ja Killan nykyinen puheenjohtaja Ari Olli. Tämän jälkeen tehtiin kiertoajelu Kokkolassa. Käytiin mm. Asekoululla ja satamassa joka sään terminaalissa sekä kuultiin kaupungin historiaa. Sen jälkeen palattiin hotellille, jossa tutustuttiin Kainuun Prikaatista paikalle saatuun isoon SISU 11T Pohjanmaan Maanpuolustaja 2/2008 — 5 Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan Kilta Ry 30 vuotta Kaikki neljä Vaasassa toimivaa rotaryklubia (Vaasan RK, Vaasan Eteläinen RK, Vaasa-Botnia RK ja Korsholm-Mustasaari RK) osallistuivat klubien yhteisellä päätöksellä tämän vuoden sotaveteraanikeräykseen 10 € / jäsen suuruisella summalla. Klubit päättivät edelleen, että keräyksen tuotto, yhteensä n. 1500 €, luovutetaan Österbottens Försvarsgille – Pohjanmaan Maanpuolustuskilta rf:n ylläpitämälle Vasa Krigsveteranmuseet - Vaasan Sotaveteraanimuseolle museon toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Rotarykeräyksen tuotto luovutettiin Sotaveteraanimuseolle Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2008 museossa järjestetyssä tilaisuudessa. Klubeja lahjoitustilaisuudessa edustivat Stig Nygård (Vaasan RK), Teuvo Rodén (Vaasan Eteläinen RK), Heikki Punkari (Vaasa-Botnia RK) ja Tomas 8x8 maastokuorma-autoon. Autoa esittelivät alikersantit Niko Kuosmanen Kokkolasta ja Janne Partanen Ylivieskasta. Auto on kooltaan suurin tällä hetkellä puolustusvoimien käytössä oleva maastokuorma-auto; neliakselinenjokapyörävetoinen jättiläinen. Tämän jälkeen tutustuimme kokkolalaisten autoliikkeiden paikalle tuomiin neliveto henkilö-/ katumaastureihin. Sitten aloitettiin varsinainen juhla hotellin kabinetissa. Paikalle oli saapunut runsaasti kiltalaisia puolisoineen. Perustajajäsenistä oli paikalle saapunut Pentti Järvinen Espoosta, Risto Ha- Autojoukkokiltojen liiton Ansiomitalin ja Automiesristin saaneita. kala Kokkolasta, Jukka Suvanto Kokkolasta ja Per- Ole Holm Kokkolasta, Antti Surkka Oulusta, Lars Suomela Kokkolasta ja Risto Klemola Kokkolasta. Osa heistä oli viimeksi tavanneet toisensa 80-luvun alussa. Jälleennäkeminen oli tunteikas. Juhlan tervetulotoivotuksen lausui puheenjohtaja Ari Olli, Kokkolan kau- Seppeleen lasku sankarihaudalle Marian hautausmaalla. pungin tervehdyksen lausui Roy Sabel. Killan historiikin kertoi Antti Surkka, Killan nykypäivästä kertoi puheenjohtaja Ari Olli Autojoukko Kiltojen Liiton tervehdyksen toi Turun killan varapj. Keijo Häkkinen, Keski-Pohjanmaan Maanpuolustajien piirin tervehdys toiminnanjohtaja Antti Roiko-Jokela. Seuraavana oli vuorossa kunniamerkkien jako. Runsaan ja maittavan illallisen jälkeen siirryttiin vapaaseen Lahjoituksen luovuttajat ja vastaanottajat yhteispotretissa, vas. Tomas Häyry, Heikki Punkari, Helmer Wikström, Fjalar Rosenlöf, Teuvo Rodén ja Stig Nygård. ohjelmaan. Puheet rönsyilivät alkuajoista nykytilanteeseen ja tehtiin myöskin tulevaisuuden suunnitelmia. Kaikilla oli hauskaa ja päätettiin tavata samoissa merkeissä kymmenen vuoden kuluttua. Kaikkien paikalla olleiden puolesta voinen lausua sanat, jotka sopivat rakkaalle Isänmaallemme ja myöskin Killallemme: Tämä Taivas, Tämä maa se toiselle sukupolvelle jää! Kuvat Eero Muhonen Teksti Ari Olli Rotarylahjoitus Vaasan Sotaveteraanimuseolle Häyry (Korsholm – Mustasaari RK). Lahjoitusta olivat museon puolesta vastaanottamassa Fjalar Rosenlöf (Pohjanmaan Maanpuolustuskillanmuseotoimikunnan jäsen, itsekin sotaveteraani) ja Helmer Wikström (killan museotoimikunnan puheenjohtaja). Killan puheenjohtajana haluan lausua vaasalaisille rotareille mitä lämpimimmät kiitokseni lahjoitusten ja talkootyön varassa toimivan museon näin saamasta merkittävästä tuesta. Voin vakuuttaa, että lahjoitus tullaan käyttämään museon toiminnan kehittämiseen niin, että veteraanien luomaa isänmaallista ja maanpuolustuksellista perintöä voidaan säilyttää ja siirtää näyttelytoiminnan muodossa veteraanisukupolven jälkeisille sukupolville. Ilkka Virtanen
Page 1 and 2: JOUKKOKIRJE POHJANMAAN MAANPUOLUSTA
Page 3: Kesäkuu 2008 Vapaussodan päättym
Page 7 and 8: Kesäkuu 2008 Pohjanmaan Maanpuolus
Page 11 and 12: Kesäkuu 2008 Pohjanmaa Sotilaslä
Page 13 and 14: Kesäkuu 2008 11.7.1808 Savossa toi
Page 15 and 16: Kesäkuu 2008 Vapauden asialla Aspe
Page 17 and 18: Kesäkuu 2008 tää, mikä hidastaa
Page 19 and 20: Kesäkuu 2008 Kokkolan meriosaston
Page 21 and 22: Kesäkuu 2008 Johtamisen peruskurss
Page 25 and 26: Kesäkuu 2008 Suomen Reserviupseeri
Page 27 and 28: Kesäkuu 2008 Pauha 2008 11.-13.4.
Page 29 and 30: Kesäkuu 2008 Pauha 2008 -harjoituk
Page 31 and 32: Kesäkuu 2008 PERUSTUTKINNOT Maatal

Lehti 2/08 - Haapajärven-Reisjärven Reserviläiset

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?