Vasun - Heinäveden kunta
Vasun - Heinäveden kunta
Vasun - Heinäveden kunta
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
HEINÄVEDEN KUNNAN<br />
VARHAISKASVATUS -<br />
SUUNNITELMA
SISÄLLYSLUETTELO<br />
1. ALKUSANAT<br />
2. VARHAISKASVATUKSEN TOIMINTA-AJATUS JA ARVOT<br />
3. PÄÄMÄÄRÄT<br />
4. KUVAUS KUNNAN VARHAISKASVATUKSEN LINJAUKSISTA JA<br />
SRATEGIASTA<br />
- perhepäivähoito<br />
- ryhmäperhepäivähoito<br />
- esiopetus / Päiväkoti Päivänpesä ja erillinen esiopetusryhmä<br />
- alle kouluikäisten kerhotoiminta<br />
- koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta<br />
5. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN<br />
- tavoitteena hyvinvoiva lapsi<br />
- hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus<br />
- kasvattaja varhaiskasvatuksessa<br />
- varhaiskasvatusympäristö<br />
- oppimisen ilo<br />
- kielen merkitys varhaiskasvatuksessa<br />
- lapselle ominainen tapa toimia : leikkiminen<br />
liikkuminen<br />
taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen<br />
tutkiminen<br />
- sisällölliset orientaatiot : matemaattinen<br />
luonnontieteellinen<br />
historiallis-yhteiskunnallinen<br />
esteettinen<br />
eettinen<br />
uskonnollis-katsomuksellinen<br />
6. VANHEMPIEN OSALLISUUS VARHAISKASVATUKSESSA<br />
7. YHTEISTYÖ<br />
8. ERITYISTUEN JÄRJESTÄMINEN LAPSELLE<br />
2
9. ERI KIELI JA KULTTUURITAUSTAISTEN VARHAISKASVATUS<br />
10. LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN LAATIMINEN JA<br />
SEURANTA<br />
11. VARHAISKASVATUKSEN, ESIOPETUKSEN JA PERUSOPETUKSEN<br />
YHTEISTYÖN JA JATKUMON RAKENTUMINEN<br />
12. VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖLLINEN ARVIOINTI,<br />
KEHITTÄMINEN JA SEURANTA<br />
13. LOPPUSANAT<br />
3
Liitteet :<br />
- aakkosellinen sanasto<br />
- esitietolomake perhepäivähoidossa, sopimus lapsen hoitoon liittyvistä asioista,<br />
lapsen varhaiskasvatussuunnitelma<br />
- esitietolomake esiopetuksessa Äiti…Isä, lapsen esiopetuksen suunnitelma,<br />
kuntoutussuunnitelma/HOJKS, ohjeet<br />
- kerholaisen esitietolomake<br />
- aamu- ja iltapäivätoiminta esitietolomake<br />
Ohessa tämänhetkiset lomakkeet. Ne elävät ja muuttuvat arjen myötä!<br />
4
1. ALKUSANAT<br />
Varhaiskasvatus on lapsen elinpiirissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka<br />
tavoitteena on edistää lapsen tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Yhteiskunnan järjestämä,<br />
valvoma ja tukema varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Se<br />
on suunnitelmallista ja tavoitteellista yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta, jossa omaehtoisella leikillä<br />
on keskeinen merkitys.<br />
Varhaiskasvatussuunnitelma eli VASU on<br />
varhaiskasvatuksen sisältöä ja laatua ohjaava käsikirja,<br />
jonka pohjana on valtioneuvoston periaatepäätöksenä<br />
hyväksymät varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset.<br />
<strong>Vasun</strong> tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen<br />
yhdenvertaista toteuttamista koko maassa.<br />
Varhaiskasvatus kohdistuu alle kouluikäisiin lapsiin sekä<br />
niihin oppivelvollisuusikäisiin lapsiin, jotka käyttävät<br />
varhaiskasvatuspalveluja. Varhaiskasvatukseen<br />
Heinävedellä sisältyvät päivähoito, esiopetus, alle<br />
kouluikäisten viriketoiminta sekä koululaisten aamu- ja<br />
iltapäivätoiminta.<br />
Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on lisätä<br />
varhaiskasvatushenkilöstön ammatillista tietoisuutta.<br />
Vanhempien rooli on ”punainen lanka” VASU:ssa eli<br />
vanhemmat osallistuvat aktiivisesti<br />
varhaiskasvatuspalvelujen suunnittelemiseen ja<br />
toteuttamiseen.<br />
Merkittävä osio käsikirjassa ovat arvot, jotka luovat pohjan laadukkaalle kasvatustoiminnalle.<br />
VASU-työryhmä laati keväällä 2005 arvokyselyn, jonka avulla haluttiin selvittää kymmenen<br />
tärkeintä kasvatusarvoa. Kysely lähetettiin varhaiskasvatuspalveluja käyttävien lasten vanhemmille,<br />
päivähoidon henkilöstölle sekä osalle viranhaltioista ja kunnan päättäjistä.<br />
2. TOIMINTA-AJATUS JA ARVOT<br />
Heinäveden kunnan päivähoidon toiminta-ajatus:<br />
Heinäveden päivähoidon tavoitteena on lapsen monipuolinen hoito ja kasvatus turvallisessa ja<br />
innostavassa ympäristössä. Päivähoidossa lapsen kasvua ja kehitystä tuetaan hänen omista<br />
lähtökohdistaan käsin kumppanuussuhteessa huoltajien kanssa.<br />
Keväällä 2005 tehdyn arvokyselyn perusteella Heinäveden päivähoidon arvot<br />
varhaiskasvatuksessa ovat seuraavat ;<br />
5
1. Rakkaus, hellyys, välittäminen, lämpö<br />
- lapsi tuntee olevansa aidosti pidetty<br />
- lapsi saa olla sylissä<br />
- lasta lohdutetaan tarvittaessa<br />
- lapsen kaikki tunteet sallitaan, lasta ei jätetä yksin erilaisten tunteittensa kanssa),<br />
tunteiden säätelyä ohjataan)<br />
2. Turvallisuus<br />
- kasvuympäristö on fyysisesti ja psyykkisesti turvallinen<br />
- lapsi voi turvautua tuttuun aikuiseen<br />
- rajat ja säännöt ovat ikätasoiset, selkeät ja yhteiset<br />
- henkilöstöllä on yhteiset pelisäännöt<br />
- jokainen voi olla oma itsensä<br />
3. Lapsen yksilöllinen huomioiminen<br />
- lapsella on mahdollisuus saada aikuisen huomiota ja aikaa<br />
- kasvattaja huomioi lapsen yksilönä kunnioittaen mm. hänen etnistä ja<br />
kulttuuritaustaansa<br />
- lapsen mahdollinen erityistuentarve huomioidaan<br />
4. Rajojen asettaminen ja säännöt<br />
- säännöt ovat kaikille samat<br />
- rajat ovat rakkautta<br />
- säännöt ovat ikätason mukaisia<br />
- säännöt ovat lapsen ymmärrettävissä eikä niitä ole liikaa ja ne ovat perusteltavissa<br />
5. Hoitaminen ja huolenpito<br />
- kasvattaja huolehtii, että lapsella on sopiva vaatetus ( vuodenajat )<br />
- kasvattaja huolehtii lapsen siisteydestä, ravinnosta, ulkoilusta ja levosta<br />
6. Tasa-arvoisuus, oikeudenmukaisuus<br />
- jokainen saa olla oma itsensä<br />
- perheet kohdataan samanarvoisina<br />
- tietoa ja taitoa jaetaan yhteistyössä ja tasapuolisesti<br />
- henkilöstö toimii ammatillisesti<br />
7. Rehellisyys<br />
- toimintakulttuuri on avoin<br />
8. Oppiminen ja kehittyminen<br />
- oppimisen tulisi olla mukavaa ja palkitsevaa<br />
- aikuinen tukee ja kannustaa lapsen oppimista huomioiden hänen kykynsä ja taitonsa<br />
- aikuinen ottaa huomioon lapsen yksilöllisen kehittymisen<br />
- lapsen tulee saada olla lapsi<br />
9. Leikki<br />
- leikki on se päivähoidon ”juttu”<br />
- lapselle on tärkeää, että aikuinen;<br />
6
• pitää leikkiä tärkeänä ja on kiinnostunut hänen toiminnastaan<br />
• auttaa tarvittaessa leikin alkuun<br />
• antaa leikkiin tilaa, aikaa ja välineitä<br />
• ymmärtää leikin merkityksen<br />
• kyselee, seuraa ja osallistuu tarvittaessa itsekin leikkiin<br />
- leikki kannustaa lasta luovuuteen ja mielikuvituksen käyttöön<br />
- leikissä lapsi voi käsitellä erilaisia tunteita ja hänelle tärkeitä asioita<br />
10. Luottamuksellisuus<br />
- lapsi voi luottaa ja turvata aikuiseen<br />
- henkilöstö toimii rehellisesti suhteessa lapsiin ja vanhempiin/huolen puheeksiotto<br />
- toimintakulttuuri on avoin<br />
- henkilöstö sitoutuu vaitioloon lasta ja hänen perhettään koskevissa asioissa<br />
3. PÄÄMÄÄRÄT<br />
Varhaiskasvatuksessa on tärkeää painottaa lapsuuden<br />
itseisarvoista luonnetta, vaalia lapsuutta ja ohjata lasta<br />
ihmisenä kasvamisessa.<br />
Varhaiskasvattajien tehtävänä on huolehtia, että seuraavat<br />
kolme kasvatuspäämäärää ohjaavat toimintaa tasapainoisesti<br />
ja riittävän syvällisesti :<br />
1) Lapsen henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen<br />
- jokaisen lapsen yksilöllisyyttä kunnioitetaan<br />
- lapselle suodaan ryhmässä yhteisiä kasvatuksellisia kokemuksia<br />
- lapselle luodaan perusta kehittyä omana ainutlaatuisena persoonanaan<br />
2) Lapsen sosiaalisten toimintatapojen ja tunnetaitojen vahvistaminen<br />
- lasta ohjataan edistämään myös toisten hyvinvointia<br />
- lapselle opetetaan sosiaalisissa tilanteissa tarvittavia käytännön taitoja<br />
- lasta ohjataan myönteiseen suhtautumiseen muita ihmisiä ja heidän kulttuurejaan kohtaan<br />
- lapsille annetaan mahdollisuus iloita yhdessäolosta<br />
3) Lapsen itsenäisyyden lisääminen<br />
- lapselle luodaan edellytyksiä ohjata tulevaisuudessa itse omaa elämäänsä ja osallistua omaan<br />
elämäänsä koskeviin päätöksiin ja valintoihin<br />
- lapsen itsenäistymisen perusvalmiuksia vahvistetaan ikätaso huomioon ottaen<br />
Em. lisäksi YK:n lastenoikeuksien mukaan lapsella on oikeus :<br />
- turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen<br />
- ympäristöön, jossa voi leikkiä ja toimia monipuolisesti<br />
7
- turvallisiin ihmissuhteisiin<br />
- tulla ymmärretyksi ja kuulluksi itseään koskevan varhaiskasvatuksen toteuttamisessa ikänsä ja<br />
kehitystasonsa mukaisesti<br />
- saada tarvitsemaansa erityistä tukea<br />
- omaan kulttuuriinsa ja äidinkieleensä<br />
Päämäärien toteutuminen edellyttää vanhempien ja henkilöstön keskinäistä luottamusta ja<br />
mahdollisuutta asettaa lasten kasvatukselle yhtenäisiä tavoitteita.<br />
Kasvatuspäämäärien tavoitteena on auttaa lasta kasvamaan siten, että hän aikuisena kykenee<br />
huolehtimaan itsestään ja läheisistään sekä tekemään elämäänsä koskevia päätöksiä ja valintoja.<br />
4. KUVAUS HEINÄVEDEN KUNNAN VARHAISKASVATUKSEN<br />
LINJAUKSISTA JA STRATEGIASTA<br />
Heinävedellä syntyy vuosittain 30-35 lasta. Suurin osa lapsista hoidetaan kotona oman vanhemman<br />
toimesta. Vanhemmat ( noin 35 hoidontuen saajaa ) voivat saada Kansaneläkelaitokselta<br />
lastenhoidon tukea lapsen hoitamiseen joko itse tai yksityisesti. Yksityisiä perhepäivähoitajia<br />
paikkakunnalla toimii muutamia. Kunnassamme on käytössä yksityisen hoidontuen <strong>kunta</strong>lisä<br />
maksimissaan. 180 € / perhe. Kunnallista päivähoitoa järjestetään päiväkodissa, perhepäivähoitajan<br />
tai lasten omassa kodissa sekä kahdessa ryhmäperhepäiväkodissa kirkonkylällä. Kunnallisen<br />
päivähoidon piirissä alle kouluikäisistä lapsista on noin 40 %. Alle kouluikäisiä lapsia on<br />
kokopäivähoidossa kuukausittain keskimäärin 70-75 lasta ja osapäivähoidossa 35-40 lasta.<br />
Päivähoitoa eri muodoissaan niin alle kouluikäisille kuin koululaisillekin on järjestetty kaikille sitä<br />
tarvitseville jo kahdeksankymmentä luvulta lähtien. Lasten lukumäärä päivähoidossa on vuosien<br />
saatossa vaihdellut syntyvyyden vaihtelun ja paikkakunnalta poismuuton vuoksi. Päivähoidon<br />
lisäksi muita kunnan järjestämiä varhaiskasvatuspalveluja ovat esiopetus, kerhotoiminta alle<br />
kouluikäisille lapsille ja koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta. Kunnan lisäksi<br />
varhaiskasvatuspalveluja tarjoavat seurakunnat, erilaiset yhdistykset ja järjestöt.<br />
Perhepäivähoito<br />
Perhepäivähoitajia Heinävedellä on noin 20, joista osa<br />
tilapäisiä ja määräaikaisia. Suurin osa hoitajista työskentelee<br />
kodeissaan kirkonkylän alueella. Haja-asutusalueella toimii<br />
puolenkymmentä hoitajaa. Osa hoitajista toimii<br />
kolmiperhehoitajana lasten kotona. Heinäveden päivähoidon<br />
erikoispiirre on, että päivähoidossa on paljon<br />
osapäivähoitoa tarvitsevia lapsia, mikä aiheuttaa jonkin<br />
verran ongelmia lasten sijoittelussa hoitopaikkoihin<br />
ryhmäkokoasetuksen mukaisesti. Tulevaisuuden haasteena<br />
on henkilöstön ikääntyminen ja yleensäkin henkilöstön saatavuus tähän tärkeään, mutta monella<br />
tavalla niin vaativaan tehtävään.<br />
8
Perhepäivähoidon varahoitopaikka sijaitsee kirkonkylässä, kerrostalokaksiossa. Kun<br />
perhepäivähoitaja on äkillisesti poissa työstään, vanhemmat voivat viedä lapsensa<br />
varahoitopaikkaan, jossa varahenkilö hoitaa lapset ainakin ensimmäisen hoitopäivän.<br />
Ryhmäperhepäivähoito<br />
Heinävedellä on kaksi ryhmäperhepäiväkotia. Ryhmäperhepäiväkoti Illansuu toimii kirkonkylällä<br />
kolmen vakituisen hoitajan voimin. Lapsia hoidossa on noin 15-18. Illansuussa hoidetaan myös<br />
vuorohoitoa tarvitsevia lapsia ( ilta-, yö- ja viikonloppuhoito). Ryhmäperhepäiväkoti onkin avoinna<br />
usein aikaisesta aamusta iltamyöhään, lasten hoidon tarpeen mukaan. Toisessa ryhmäperhepäiväkodissa,<br />
Päivänpaisteessa, hoidetaan 6-8 lasta kahden hoitajan voimin. Ruoka<br />
ryhmäperhepäiväkoteihin tulee kunnan keskuskeittiöltä.<br />
Esiopetus / Päiväkoti Päivänpesä ja erillinen esiopetusryhmä<br />
Esiopetus on perusturvan ja<br />
sivistystoimen yhteisesti hallinnoimaa.<br />
Kunnanhallitus päättää esiopetuspaikat<br />
vuosittain. Esiopetusta järjestetään<br />
Heinävedellä lähinnä Päiväkoti<br />
Päivänpesässä ja erillisessä<br />
esiopetusryhmässä. Esiopetusta<br />
järjestetään neljänä päivänä viikossa<br />
maanantaista torstaihin koulujen<br />
lukuvuoden mukaan. Kunnalla on<br />
velvollisuus järjestää opetusta ja lapsella<br />
on oikeus osallistua opetukseen.<br />
Esiopetusta annetaan 700 tuntia<br />
vuodessa. Opetusmateriaali, ateriat ja<br />
koulukuljetus ovat maksuttomia. Esiopetuspaikoissa on myös varhennetun ja pidennetyn<br />
oppivelvollisuuden piirissä olevia lapsia. Opetuksessa noudatetaan <strong>kunta</strong>kohtaista<br />
esiopetussuunnitelmaa.<br />
Päiväkoti Päivänpesä ( perustettu v. 1978 ) sijaitsee kirkonkylässä, omassa, vuonna 2000<br />
peruskorjatussa kiinteistössään Päiväkodissa toimii kaksi esiopetusryhmää. Henkilö<strong>kunta</strong>an kuuluu<br />
kaksi lastentarhanopettajaa ja kolme avustajaa, joista yksi on osa-aikainen. Lapsia esiopetuksessa<br />
on keskimäärin 26. Ruoka tulee keskuskeittiöltä.<br />
Erillinen esiopetusryhmä toimii myös kirkonkylällä. Esiopetusryhmässä opettajina toimivat kaksi<br />
lastentarhanopettajaa ja avustaja. Esioppilaita on vaihtelevasti kymmen<strong>kunta</strong>.<br />
Lisäksi esiopetusta järjestetään koulujen alaluokkien yhteydessä haja-asutusalueella. Esiopetuksesta<br />
vastaa luokanopettaja.<br />
9
Alle kouluikäisten kerhotoiminta<br />
Kerhotoimintaa alle kouluikäisille<br />
lapsille kunnan omana toimintana<br />
järjestetään kirkonkylällä ja<br />
Lajunlahden koululla. Lapsia<br />
toiminnan piirissä keskimäärin 55-<br />
60 kuukausittain. Kirkonkylällä<br />
toimivat 3-, 4- ja 5-vuotiaiden<br />
kerhoryhmät, joiden toiminnasta<br />
vastaavat kerho-ohjaaja ja<br />
avustaja. Lajunlahdessa toimii 3-5-<br />
vuotiaiden ryhmä<br />
lastentarhanopettajan vetämänä.<br />
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta<br />
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa<br />
järjestetään kirkonkylällä kerhotoiminnan<br />
tiloissa ja lisäksi perhepäivähoidossa.<br />
Toiminnan piirissä koululaisia on kuukausittain<br />
keskimäärin 15-20. Kerhossa toiminnasta<br />
vastaavat kerho-ohjaaja ja avustaja,<br />
perhepäivähoidossa perhepäivähoitajat.<br />
Toiminnassa noudatetaan aamu- ja<br />
iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelmaa.<br />
10
5. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN<br />
5.1 TAVOITTEENA HYVINVOIVA LAPSI<br />
Varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää<br />
lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun lapsi voi hyvin,<br />
hänellä on mahdollisimman hyvät kasvun, oppimisen ja<br />
kehittymisen edellytykset. Hän nauttii yhdessäolosta lasten<br />
ja kasvattajien yhteisössä, sekä kokee iloa ja toimimisen<br />
vapautta kiireettömässä ja turvallisessa ilmapiirissä. Lapsi<br />
on kiinnostunut ympäristöstään ja hän voi suunnata<br />
energiansa leikkiin, oppimiseen ja arjen toimiin itselleen<br />
sopivin haastein.<br />
Hyvinvoinnin edistämiseksi lapsen terveyttä ja<br />
toimintakykyä vaalitaan ja lapsen perustarpeista<br />
huolehditaan. Lapsi kokee, että häntä arvostetaan ja hänet<br />
hyväksytään omana itsenään. Lapsi tulee kuulluksi ja<br />
nähdyksi sekä saa vahvistusta terveelle itsetunnolle. Lapsi<br />
uskaltaa yrittää ja oppii sosiaalisia taitoja. Lapsi kohdataan<br />
yksilöllisten tarpeiden, persoonallisuuden ja<br />
perhekulttuurinsa mukaisesti ja hän kokee olevansa tasaarvoinen<br />
riippumatta sukupuolestaan, sosiaalisesta tai<br />
kulttuurisesta taustastaan tai etnisestä alkuperästään.<br />
Lapsen hyvinvointia varhaiskasvatuksessa edistävät<br />
mahdollisimman pysyvät ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsen suhteita vanhempiin, kasvattajiin ja<br />
muihin lapsiin vaalitaan ja hän kokee kuuluvansa vertaisryhmään.<br />
5.2 HOIDON, KASVATUKSEN JA OPETUKSEN KOKONAISUUS<br />
Varhaiskasvatuksessa lapsen hoito, kasvatus ja opetus muodostavat jakamattoman kokonaisuuden.<br />
Nämä osa-alueet painottuvat eri tavoin eri ikäisillä lapsilla. Samoin niiden merkitys vaihtelee<br />
erilaisissa tilanteissa. Mitä pienempi lapsi on, sitä suurempi osa kasvattajan ja lapsen<br />
vuorovaikutuksesta tapahtuu hoitotilanteissa. Parhaimmillaan hoitotapahtumat yhdistyvät<br />
kasvatustapahtumiin ja muodostavat oppimistilanteen.<br />
Lapsen tarpeita vastaavalla perushoidolla luodaan perusta lapsen hyvinvoinnille. Lapsi, jonka<br />
perustarpeet on tyydytetty, voi keskittää kiinnostuksensa asioihin ja toimintoihin, jotka edesauttavat<br />
kasvua, kehittymistä ja oppimista. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen<br />
huolenpitoa.<br />
Hyvällä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudella voidaan edistää myönteistä<br />
minäkäsitystä, ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun kehittymistä. Arjen pienet askareet<br />
ovat tärkeitä kasvun ja oppimisen tilanteita.<br />
11
5.3 KASVATTAJA VARHAISKASVATUKSESSA<br />
Varhaiskasvatuksen henkilöstö muodostaa moniammatillisen kasvattajayhteisön, jonka toiminta<br />
pohjautuu suomalaisen yhteiskunnan määrittelemissä asiakirjoissa oleviin ja yhteisesti sovittuihin<br />
arvoihin ja toimintatapoihin. Neuvotellessaan arvoista ja toimintatavoista kasvattajayhteisö rakentaa<br />
yhteistä toimintakulttuuria. Kasvattajan työssä on tärkeää tiedostaa oma kasvattajuus ja sen taustalla<br />
olevat arvot ja eettiset periaatteet. Oman työn pohtiminen ja arviointi auttavat kasvattajaa<br />
toimimaan tietoisesti eettisesti ja ammatillisesti kestävien toimintaperiaatteiden mukaisesti.<br />
Ammatillinen koulutuksen tuottama tieto ja kokemus luovat perustan osaamiselle.<br />
Kasvattajayhteisö dokumentoi, arvioi ja pyrkii jatkuvasti kehittämään toimintaansa. Kasvattajat<br />
ylläpitävät ja kehittävät ammatillista osaamistaan ja tiedostavat varhaiskasvatuksen muuttuvat<br />
tarpeet ja teknologisen kehityksen uudet haasteet.<br />
Kasvattajalta edellytetään sitoutuneisuutta, herkkyyttä ja kykyä reagoida lapsen tunteisiin ja<br />
tarpeisiin. Kasvattajat mahdollistavat aikuisten ja lasten yhteisössä hyvän ilmapiirin, jossa lapset<br />
voivat kokea yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta. Kasvattajat vaalivat lapsen ystävyyssuhteiden ja<br />
hoito- ja kasvatussuhteiden jatkuvuutta.<br />
Tietoinen ja tavoitteellinen kasvatus ja opetus merkitsevät kasvattajalle ja kasvattajayhteisölle<br />
valintojen tekemistä. Kasvattajien tehtävänä on suunnitella toimintaa ja rakentaa ympäristö, jossa<br />
näkyvät sekä lapsille ominaisin tapa toimia että toiminnan sisältöalueet. Näkemys hoidon,<br />
kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta ohjaa kasvattajan toimintaa ja kasvattaja tiedostaa lapsen<br />
kasvun ja oppimisen mahdollisuudet. Kasvattaja kannustaa lasta omatoimisuuteen niin, että lapsi<br />
kokee iloa osaamisestaan, mutta saa myös tarpeenmukaisen avun. Kasvattajat myös välittävät<br />
lapselle ympäristön avulla ja yhteisessä toiminnassa aiempien sukupolvien kokemuksia ja<br />
kulttuuriperintöä sekä eri tieteenalojen tuottamaa tietoa.<br />
Kasvattajat kunnioittavat lapsen, lapsen vanhempien ja toistensa kokemuksia ja mielipiteitä sekä<br />
työskentelevät kasvatuskumppanuuden periaatteiden mukaisesti.<br />
5.4 VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ<br />
Varhaiskasvatusympäristö muodostuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden<br />
kokonaisuudesta. Varhaiskasvatusympäristöön kuuluvat rakennetut tilat, lähiympäristö sekä<br />
toiminnallisesti eri tilanteisiin liittyvät psyykkiset ja sosiaaliset ympäristöt sekä erilaiset materiaalit<br />
ja välineet. Oppimiseen innostava monipuolinen ja joustava ympäristö herättää lapsissa<br />
mielenkiintoa, kokeilunhalua ja uteliaisuutta sekä kannustaa lasta toimimaan ja ilmaisemaan<br />
itseään. Ympäristö tuo myös lasten ja kasvattajien yhteiseen toimintaan erilaisia tiedollisia,<br />
taidollisia ja kokemuksellisia aineksia.<br />
Varhaiskasvatusympäristön suunnittelussa tulee ottaa huomioon sekä toiminnalliset että esteettiset<br />
näkökulmat. Hyvin rakennettu ympäristö on viihtyisä sekä kannustaa lasta leikkimään, tutkimaan,<br />
liikkumaan, toimimaan ja ilmaisemaan itseään monin eri tavoin. Lapset voivat osallistua tilojen ja<br />
välineiden suunnitteluun osana erilaisten sisältöjen ja teemojen toteuttamista.<br />
Varhaiskasvatusympäristön ilmapiirin tulee olla myönteinen. Sen tulee olla turvallinen ja ottaa<br />
huomioon lasten terveyteen ja muuhun hyvinvointiin liittyvät tekijät.<br />
Tilojen suunnittelulla voidaan edesauttaa erilaisten ja erikokoisten vertaisryhmien toimintaa sekä<br />
vaikuttaa lasten ja kasvattajien väliseen vuorovaikutukseen. Hyvin suunniteltu ympäristö kannustaa<br />
12
toimimaan pienryhmissä, joissa jokaisella on mahdollisuus osallistua keskusteluun ja<br />
vuorovaikutukseen.<br />
5.5 OPPIMISEN ILO<br />
Lapsi on synnynnäisesti utelias, hän haluaa oppia uutta,<br />
kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on lapselle<br />
kokonaisvaltainen tapahtuma. Lapsi harjoittelee ja oppii<br />
erilaisia taitoja ja kohdatessaan uusia asioita lapsi käyttää<br />
oppimisensa apuna kaikkia aistejaan. Toimiessaan<br />
vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmisten kanssa lapset<br />
liittävät asioita ja tilanteita omiin kokemuksiinsa,<br />
tuntemuksiinsa ja käsiterakenteisiinsa. Lapsi oppii parhaiten<br />
ollessaan aktiivinen ja kiinnostunut. Toimiessaan<br />
mielekkäällä ja merkityksellisellä tavalla lapsi voi kokea<br />
oppimisen ja onnistumisen iloa. Turvalliset ihmissuhteet<br />
ovat hyvän oppimisen perusta. Varhaiskasvatuksessa<br />
luodaan myönteiset asenteet oppimiselle.<br />
5.6 KIELEN MERKITYS VARHAISKASVATUKSESSA<br />
Kielen merkitys ajattelun ja puheen välineenä on keskeinen. Pienen lapsen kieli kehittyy<br />
vuorovaikutuksessa lasta ympäröivien ihmisten kanssa. Vuorovaikutus on sanallista ja sanatonta<br />
viestintää. Lapsi on aktiivinen puhuja ja kuuntelija, joka ilmaisee itseään kokonaisvaltaisesti<br />
ääntelemällä, elein, ilmein ja liikkeiden avulla.<br />
Kielen avulla lapsi antaa merkityksen häntä ympäröiville asioille, tapahtumille ja ihmisille sekä<br />
kertoo omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Kasvattajan reagointi ja vastaaminen lapsen<br />
kontaktialoitteisiin vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa sekä itsensä hyväksymistä.<br />
Vähitellen lapsi oppii ymmärtämään käsitteitä ja kyselemään.<br />
Päivittäiset toimintarutiinit opettavat pienille lapsille eri tilanteisiin liittyvää kieltä. Kasvaessaan<br />
lapset liittävät leikissään kielen toimintaan, jolloin omien kokemusten, erityisesti leikin, merkitys<br />
kielen oppimisessa korostuu. Kielen avulla lapset muotoilevat leikkiinsä tarkoitusta, kuvailevat sen<br />
etenemistä ja säätelevät suhteitaan. Erilaiset murteet rikastuttavat kasvatusympäristön kielellistä<br />
vuorovaikutusta.<br />
Lapsi tarvitsee kielenkehitystä tukevan virikkeellisen ja toiminnallisen kasvuympäristön, jossa hän<br />
voi havainnoida sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä. Varhaiskasvatuksessa kielen oppiminen<br />
tapahtuu mm. leikin, lorujen, satujen, tarinoiden ja muun monipuolisen materiaalin avulla. Kielen<br />
hallintaan liittyvät valmiudet ovat perustana oppimisvalmiuksille.<br />
13
5.7 LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA<br />
Leikkiminen, liikkuminen,<br />
tutkiminen ja eri taiteen<br />
alueisiin liittyvä<br />
ilmaiseminen ovat lapselle<br />
ominaisia tapoja toimia ja<br />
ajatella.<br />
Lapselle luonteva toiminta<br />
vahvistaa hänen<br />
hyvinvointiaan ja käsitystä<br />
itsestään sekä lisää hänen<br />
osallistumismahdollisuuksia<br />
an. Toimiessaan itselleen<br />
mielekkäällä tavalla lapsi<br />
myös ilmentää ajatteluaan ja<br />
tunteitaan. Kun kasvattajat<br />
toimivat ja keskustelevat<br />
yhdessä lasten kanssa sekä<br />
havainnoivat lasten<br />
toimintaa, heille avautuu<br />
kanava lasten ajatteluun ja<br />
maailmaan. Lapselle ominaiset toiminnan tavat otetaan huomioon toiminnan suunnittelussa, ja ne<br />
ohjaavat kasvattajayhteisön tapaa toimia lasten kanssa. Niissä toteutuvat kielen merkitys,<br />
sisällölliset orientaatiot ja lapsen oppiminen. Varhaiskasvatusta kehitetään lapsen ja<br />
kasvattajayhteisön toimintaa sekä ympäristöä tarkastelemalla.<br />
Leikkiminen<br />
Lapset eivät leiki oppiakseen, mutta oppivat leikkiessään. Koska leikki on luonteeltaan sosiaalista,<br />
vertaisryhmä vaikuttaa merkittävästi leikin kulkuun. Pienten lasten leikki toteutuu<br />
vuorovaikutuksessa aikuisen tai isomman lapsen kanssa. Esineympäristön varhaisen tutkimisen<br />
myötä lapsi siirtyy kuvittelu- ja roolileikkiin. Isompana lasta kiehtovat sääntöleikit. Lapsen leikki<br />
kehittyy yksinleikistä ryhmäleikkiin<br />
Lapsen leikki koostuu kaikesta näkemästä, kuulemasta ja kokemasta. Kaikki mikä näkyy leikissä on<br />
lapselle merkityksellistä, vaikka kaikki lapselle merkityksellinen ei leikissä näykkään. Aikuinen<br />
ymmärtää leikin tärkeyden, kavereiden merkityksen leikissä ja antaa mahdollisuuden leikille.<br />
Liikkuminen<br />
Päivittäinen liikkuminen niin sisällä kuin ulkona on lapsen hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta.<br />
Liikkuessaan lapsi ajattelee, kokee iloa, ilmaisee tunteitaan ja oppii uutta. Liikkuminen on myös<br />
vauhtia ja elämyksiä. Varhaislapsuudessa alkaa liikunnallisen elämäntavan kehittyminen. Lapsi<br />
tutustuu liikunnan kautta itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä.<br />
Lapsen tietoisuus omasta kehostaan ja sen hallinnasta luo pohjan terveelle itsetunnolle.<br />
14
Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen<br />
Taiteelliset kokemukset syntyvät musiikkia, tanssia,<br />
kuvallista ja kirjallista ilmaisua sekä kädentaitoja<br />
vaalivassa kasvuympäristössä ja ne tukevat osaltaan<br />
lapsen luovuuden kehitystä.<br />
Taidetta tekevän ja kokevan lapsen esteettisessä<br />
maailmassa on oppimisen iloa. Taiteessa lapsella on<br />
mahdollisuus mielikuvitusmaailmaan, jossa kaikki on<br />
mahdollista ja leikisti totta.<br />
Taiteeseen sisältyy myös lapsen oppimiseen ja<br />
harjoitteluun liittyvää pitkäjänteisyyttä. Lapsi nauttii<br />
taiteesta, taidoista ja ilmaisusta sekä tehdessään yksin<br />
että osallistuessaan erilaisiin tuotoksiin yhdessä<br />
muiden kanssa. Taiteellisen kokemisen ja tekemisen kautta lapsi kehittyy yksilönä ja ryhmän<br />
jäsenenä. Varhaislapsuudessa saatujen taiteellisten peruskokemusten varaan rakentuvat lapsen<br />
myöhemmät taidemieltymykset ja valinnat sekä hänen kulttuuriset arvostuksensa.<br />
Tutkiminen<br />
Tutkiva ihmettely on lapselle syntymästä saakka<br />
luontaista. Tutkiessaan lapsi tyydyttää<br />
uteliaisuuttaan ja kokee osallisuutta ympärillään<br />
olevaan maailmaan. Lapsen oma<br />
kokemusmaailma sekä vuorovaikutus muiden<br />
lasten ja aikuisten sekä lähiympäristön kanssa<br />
toimivat eri-ikäisten lasten oman tutkimisen<br />
innoittajina. Lapsi kokee, että hänen ihmettelynsä<br />
ja toimintansa on merkityksellistä. Hän voi sekä<br />
itse että yhdessä muiden kanssa rauhassa kokeillen<br />
tutkia uusia asioita. Yrityksen, erehdyksen ja<br />
oivalluksen kokemus ylläpitää ja vahvistaa<br />
lapsessa oppimisen iloa.<br />
15
5.8 SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT<br />
Lapset oppivat koko ajan erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Toimiessaan vuorovaikutuksessa<br />
ympäristön ja ihmisten kanssa lapset käsittelevät ja jäsentävät tietoa olemassa olevien<br />
käsiterakenteidensa avulla ja ovat aktiivisia oppijoita. Kasvattaminen toimintana edellyttää<br />
kasvattajalta aina arvovalintoja, mikä näkyy esim. varhaiskasvatusympäristön rakentamisessa<br />
tehdyissä valinnoissa.<br />
Lapsen varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt rakentuvat seuraavien orientaatioiden muodostaman<br />
kokonaisuuden varaan :<br />
1. matemaattinen orientaatio<br />
2. luonnontieteellinen orientaatio<br />
3. historiallis- yhteiskunnallinen orientaatio<br />
4. esteettinen orientaatio<br />
5. eettinen orientaatio<br />
6. uskonnollis- katsomuksellinen orientaatio<br />
Varhaiskasvatuksessa lapsi ei opiskele eikä suorita eri orientaatioiden sisältöjä tai oppiaineita eikä<br />
lapsille aseteta suoriutumisvaatimuksia. Orientaatiot muodostavat varhaiskasvatuksesta vastaavalle<br />
henkilökunnalle kehyksen siitä, millaisia kokemuksia, tilanteita ja ympäristöjä heidän tulee etsiä,<br />
muokata ja tarjota, jotta lasten kasvu ja kehitys etenisi tasapainoisesti.<br />
5.8.1 Matemaattinen orientaatio<br />
”Leikitään piilosta ja Kalle laskee kymmeneen ennen kuin lähtee etsimään kavereitaan!”<br />
Liisa jaksoi hypätä narua viiteentoista saakka.<br />
Matematiikassa vertaillaan, päätellään ja lasketaan, mikä tapahtuu arkielämän tilanteissa<br />
leikinomaisesti lapsille tuttujen ja heitä kiinnostavien materiaalien, esineiden ja välineiden avulla.<br />
5.8.2 Luonnontieteellinen orientaatio<br />
”Istutamme äidille kukan, jonka kasvua seuraamme.” Näemme jälkiä lumessa,. ”Mikähän eläin<br />
siinä on kulkenut ?”<br />
Havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla syvennytään elollisen luonnon ilmiöihin. Tämänkin<br />
orientaation aiheet moninaisine ilmiöineen, eläimineen ja kasveineen eri vuodenaikoina ovat lapsen<br />
lähiympäristössä sisällä ja ulkona.<br />
5.8.3 Historiallis- yhteiskunnallinen orientaatio<br />
”Halloota, onko sinulla puhelin vai kännykkä ” Mikä se keskusneiti on ?<br />
”Onko sinulla mp3-soitin vai vingutatko vinyyliä ?”<br />
Sur, rur rukki - tehdäänpäs retki kotiseutumuseoon.<br />
Historiallis-yhteiskunnallisessa orientaatiossa rakennetaan lasten kanssa kuva menneisyydestä siitä<br />
kertovien esineiden ja dokumenttien avulla. Myös vanhemmat ihmiset, lasten vanhemmat ja lapset<br />
itse voivat avata näkökulmia menneisiin tapahtumiin. Lähiympäristön ja kotiseudun kohteet ja<br />
16
nähtävyydet saavat aika ulottuvuuden ja merkityksen. Samalla on mahdollista tutustua myös nykyyhteiskunnan<br />
toimintaan.<br />
5.8.4 Esteettinen orientaatio<br />
”Mennään yhdessä Varjentiinin kevätnäyttelyyn katsomaan, mitä monet taitavat kädet ovat saaneet<br />
aikaan.”<br />
Syökö susi Punahilkan, vai ehtiikö joku tulla apuun ?<br />
Esteettinen orientaatio on laaja ja monitahoinen. Se avautuu havaitsemisen, kuuntelemisen,<br />
tuntemisen ja luomisen, mutta myös kuvittelun ja intuition avulla. Orientaation kohteista ja sen<br />
kohteisiin lapsille syntyy kauneuden, harmonian, melodian, rytmin, tyylin, jännityksen ja ilon,<br />
mutta myös niiden vastakohtien kautta omakohtaisia aistimuksia, tuntemuksia ja kokemuksia.<br />
5.8.5 Eettinen orientaatio<br />
Lyöminen – anteeksiantaminen !<br />
”Auto lähtee liikkeelle vasta, kun kaikkien turvavyöt ovat kiinni.”<br />
Eettisessä orientaatiossa tarkastellaan arvo- ja normimaailman kysymyksiä. Lasten jokapäiväinen<br />
elämä sisältää tilanteita ja tapahtumia, joita voidaan pohtia ja tarkastella oikean ja väärän, hyvän ja<br />
pahan, totuuden ja valheen näkökulmista. Myös oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, kunnioituksen<br />
ja vapauden kysymyksiä voidaan käsitellä luontevasti päivittäisten tapahtumien yhteydessä.<br />
Olennaista on ottaa huomioon lasten kehitystaso. Pelot, ahdistus ja syyllisyys kuuluvat myös lasten<br />
elämään. Niitä käsitellään lasten kanssa niin, että lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi.<br />
5.8.6 Uskonnollis- katsomuksellinen orientaatio<br />
Heinävedellä on Suomen toiseksi suurin puukirkko ja sen puhutteleva alttaritaulu.<br />
Kun ukki kuoli, niin mitä hänelle tapahtui ?<br />
Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja<br />
henkiset asiat ja ilmiöt. Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja<br />
käytäntöihin perehdytään. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn,<br />
kyselemiseen ja pohdintaan. Perheiden uskonnollista vakaumusta kunnioitetaan.<br />
17
6. VANHEMPIEN OSALLISUUS VARHAISKASVATUKSESSA<br />
6.1 KASVATUSKUMPPANUUS<br />
Kasvatuskumppanuudessa on kysymys vanhempien ja henkilöstön asennoitumisesta yhteiseen<br />
kasvatustehtävään ja sen järjestämisestä molemmille osapuolille sopivaksi toiminnaksi.<br />
Vanhemmilla on lastensa ensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuu sekä oman lapsensa tuntemus,<br />
henkilöstöllä taas koulutuksensa ja työkokemuksen antama ammatillinen tietotaito sekä vastuu<br />
tasavertaisen yhteistyön luomisesta. Vanhempien ja kasvattajien tiedot lapsesta luovat yhdessä<br />
edellytykset lapsen hyvinvoinnin turvaamiselle.<br />
Vanhemmille järjestetään mahdollisuus käydä keskustelua kodin arvoista, näkemyksistä ja<br />
yhteistyöstä. Päämääränä on samanarvoisuus, kunnioitus ja luottamus.<br />
Kasvatuskumppanuudella varmistetaan jaetun kasvatustehtävän yhdistäminen ja mahdollinen tuen<br />
tarjoaminen.<br />
MITÄ VANHEMMAT YMMÄRTÄVÄT KASVATUSKUMPPANUUDELLA?<br />
”Yhteisillä pelisäännöillä toimitaan kotona ja hoidossa. Vastuu kasvatuksesta on vanhemmilla,<br />
mutta molemmat kasvattavat.”<br />
Isä, kolme lasta 16v, 14v, 8v<br />
”Porukassa kasvatetaan lasta ja otetaan kaikilta kanteilta huomioon lapsen kehitys. Porukka: oma<br />
koti, kerhot, eskari, koulut ja neuvola, kaikki ne joissa lapsi on.”<br />
Äiti 29v, lapset 8v ja 3v<br />
18
”Se on sitä, että me vaimon kanssa kasvatetaan mahdollisimman hyvin kumppaneina… tai en mää<br />
tiedä.”<br />
Isä 28v, lapset 2v ja 4v<br />
”Niinpä…se on sitä, että kasvatetaan lapsia yhteistyössä ja ymmärryksessä lasta lähellä olevien<br />
aikuisten kanssa, jotka ovat osallisena lapsen elämässä jollain tavalla….kuten opettajat ja<br />
kerhonohjaajat.”<br />
Äiti 34v, lapset 8v, 6v, 4v<br />
”Minusta kasvatuskumppanuus on ensinnäkin lasten välistä vuorovaikutusta, vanhempien ja<br />
isovanhempien välistä vuoropuhelua ja kun tarkemmin ajattelee, niin kasvatuskumppanuus koskee<br />
kaikkia tahoja, jotka työskentelevät lasten parissa”<br />
Äiti (s.67), isä (s.69) ja lapset 3v ja 6v<br />
7. YHTEISTYÖ<br />
Tärkeimmän yhteistyökumppanin eli vanhempien lisäksi varhaiskasvatuksenhenkilöstö tekee<br />
yhteistyötä myös eri tahojen kanssa. Yhteistyö lasta ja perhettä palvelevien eri sektoreiden kanssa<br />
lähtee lapsen tarpeista ja yhteistoiminnassa lapsen vanhempien kanssa. Yhteistyö edellyttää lapsen<br />
vanhempien suostumusta. Lupa yhteistyöhön laaditaan kirjallisena.<br />
Yhteistyökumppaneita Heinävedellä ovat kasvatus- ja perheneuvola, sosiaali- ja terveystoimi ( mm.<br />
lastenneuvola, erilaiset terapiapalvelut, lastensuojelu ), opetustoimi, seurakunnat, järjestöt ja<br />
määräaikaiset alle kouluikäisiin lapsiin liittyvät projektit.<br />
8. ERITYISTUEN JÄRJESTÄMINEN<br />
Päivähoidon henkilöstön tulee viipymättä kertoa huolensa lapsesta vanhemmille, jolloin vanhemmat<br />
itsekin voivat seurata tilannetta. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunneelämän<br />
tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla. Tuen tarve voi syntyä myös tilanteessa, jossa lapsen<br />
kasvuolot vaarantuvat tai eivät turvaa hänen terveyttään tai kehitystään.<br />
Lapsen tuen tarvetta arvioitaessa on olennaista tunnistaa ja määritellä lapsen yksilölliset<br />
toimintamahdollisuudet eri ympäristöissä ja erilaisissa kasvatuksellisissa tilanteissa sekä näihin<br />
liittyen tuen ja ohjauksen tarpeet. Tärkeää on myös luoda tuen suunnittelun pohjaksi kokonaiskuva<br />
lapsesta, hänen vahvuuksistaan ja häntä kiinnostavista ja innostavista asioista. Tarvittaessa<br />
arvioinnin tukena on asiantuntijan lausunto, mutta varhaiskasvatuksen tukitoimet aloitetaan heti,<br />
kun tuen tarve on havaittu. Tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsen tuen tarpeen kasautumista ja<br />
pitkittymistä. Suunnitelman laadinnassa ovat aina mukana lapsen vanhemmat ja lapsen<br />
varhaiskasvatukseen osallistuva henkilöstö. Kokoontumisiin kutsutaan myös lasta kuntouttavat<br />
tahot. On tärkeää, että suunnitelmasta pyritään luomaan työväline juuri kyseisen lapsen tukemiseen.<br />
Tavoitteiden tulee olla todellisia ja saavutettavissa olevia.<br />
Eri tahoilla lapselle laaditut kasvatus- ja kuntoutussuunnitelmat suunnitellaan tukemaan toisiaan.<br />
Esiopetuksessa olevalle erityistä tukea tarvitsevalle lapselle laaditaan lapsen esiopetuksen<br />
suunnitelma. Kuitenkin, mikäli lapsi on otettu erityisopetukseen tai hänet siirretään esiopetuksen<br />
aikana erityisopetukseen, on hänelle laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva<br />
suunnitelma, HOJKS, joka korvaa lapsen esiopetuksen suunnitelman. HOJKS:sta tehdään<br />
19
viranhaltijapäätös, jolloin vanhemmilla on halutessaan oikeus valittaa päätöksestä<br />
lääninhallitukseen. Lasten päivähoidossa viranhaltijapäätöksen tekee päivähoidon ohjaaja.<br />
Erityislastentarhanopettajan palveluja käytetään koko päivähoidossa tarpeen mukaan. Hänen<br />
tehtävänään on mm. lapsen yksilöllisen tuen tarpeiden varhainen tunnistaminen, erillisten<br />
tutkimusten tarpeellisuuden arviointi sekä tukitoiminen järjestämisen suunnittelu vanhempien ja<br />
muiden asiantuntijoiden kanssa.<br />
9. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISTEN VARHAISKASVATUS<br />
Varhaiskasvatus järjestetään päivähoidon yhteydessä siten, että lapsi toimii ryhmän jäsenenä<br />
muiden lasten kanssa ja hänen sosiaalisia kontaktejaan ryhmässä tuetaan.<br />
Vanhempien kanssa laaditaan lapsen oma varhaiskasvatussuunnitelma, johon sisällytetään lapsen<br />
äidinkielen ja kulttuurin tukeminen. Lasta autetaan ja ohjataan suomenkielen oppimiseen,<br />
omaksumiseen ja käyttämiseen. Tarvittaessa lapsen vanhempia tuetaan ja kannustetaan säilyttämään<br />
ja kehittämään lapsen äidinkieltä.<br />
Yhteistyössä vanhempien kanssa edistetään lapsen kulttuuriperinteen jatkumista ja tuetaan lapsen<br />
mahdollisuutta ilmentää omaa kulttuuritaustaansa varhaiskasvatuksessa.<br />
10. LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN LAATIMINEN JA<br />
SEURANTA<br />
Esiopetuksessa esioppilaalle laaditaan lapsen esiopetuksen suunnitelma yhdessä lapsen<br />
huoltajien kanssa.<br />
Kerhotoiminnassa alle kouluikäisten lasten vanhemmat täyttävät esitietolomakkeen<br />
kerholaisesta. Tarvittaessa keskustellaan lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista yhdessä<br />
vanhempien kanssa.<br />
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnassa vanhemmat yhdessä ohjaajan kanssa täyttävät<br />
esitietolomakkeen toiminnan alkaessa. Tarvittaessa lomaketta täydennetään / muutetaan lukuvuoden<br />
kuluessa.<br />
Perhepäivähoidossa jokaiselle lapselle laaditaan hoitosuhteen alkaessa<br />
varhaiskasvatussuunnitelma yhteistyössä vanhempien kanssa. Heinävedellä lapsen<br />
varhaiskasvatussuunnitelma koostuu kolmesta osasta;<br />
1. Esitietolomake, jonka vanhemmat ovat täyttäneet tullessaan tutustumaan hoitopaikkaan.<br />
2. Sopimus lapsen hoitoon liittyvistä asioista laaditaan perheen tullessa tutustumaan uuteen<br />
hoitopaikkaan.<br />
3. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan noin kuukauden kuluessa hoidon alkamisesta.<br />
Suunnitelman tavoitteena on lapsen yksilöllisyyden ja vanhempien näkemysten huomioon<br />
ottaminen toiminnan järjestämisessä. Suunnitelman perusteella koko henkilöstö voi toimia<br />
johdonmukaisesti lapsen yksilölliset tarpeet huomioiden.<br />
Suunnitelmassa otetaan huomioon lapsen kokemukset, tämän hetken tarpeet ja tulevaisuuden<br />
näkymät. Huomiota kiinnitetään lapsen mielenkiinnon kohteisiin, vahvuuksiin ja lapsen yksilöllisiin<br />
tuen ja ohjauksen tarpeisiin, joiden pohjalta luodaan tavoitteet. Lapsen hyvinvointiin liittyvät<br />
huolenaiheet ja pulmat tuodaan esille mahdollisimman konkreettisina ja niihin haetaan ratkaisua<br />
yhdessä vanhempien kanssa.<br />
Laadittu suunnitelma toimii henkilökunnan työvälineenä yksittäisen lapsen ja lapsiryhmän<br />
toimintaa suunniteltaessa. Henkilöstö arvioi suunnitelmaa ja sen toteutumista säännöllisesti.<br />
20
Suunnitelmaa ja sen toteutumista arvioidaan myös yhdessä vanhempien kanssa tarpeen mukaan<br />
vähintään kerran vuodessa.<br />
11. VARHAISKASVATUKSEN, ESIOPETUKSEN JA PERUSOPETUKSEN<br />
YHTEISTYÖ JA JATKUMON RAKENTUMINEN<br />
Varhaiskasvatuksen ja siihen liittyvän esiopetuksen<br />
sekä perusopetuksen tulee muodostaa lapsen<br />
kehityksen kannalta johdonmukaisesti etenevä<br />
kokonaisuus. Kokonaisuuden muodostumisen<br />
kannalta on oleellista, että opetustoimen ja<br />
varhaiskasvatuksen välille luodaan sellaiset<br />
yhteistyömuodot ja rakenteet, jotka varmistavat<br />
lapsen kasvatuksen ja opetuksen jatkumon<br />
muodostumisen.<br />
Sekä varhaiskasvatuksella että perusopetuksella tulee<br />
olla arvoihin perustuva yhteinen näkemys siitä, mitä<br />
tarkoitetaan lapsen kasvun ja oppimisen tukemisella. Jatkumon muodostumisen ytimenä on koulun<br />
ja varhaiskasvatuksen yhteinen käsitys oppimaan oppimisesta, kasvatuksen ja opetuksen sisällöistä,<br />
sosiaalisista taidoista, lapsen erityisen tuen tarpeista ja käytännön tasolla tapahtuvasta tiedon<br />
siirrosta varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ja perusopetuksesta varhaiskasvatukseen.<br />
Heinävedellä lapsen siirtyessä perhepäivähoidosta tai virikekerhoista esiopetukseen, pidetään ko.<br />
tahojen kanssa tiedonsiirtopalaverit, samoin kuin lapsen siirtyessä esiopetuksesta perusopetukseen.<br />
Näin on vuosien myötä kunnassamme kehittynyt toimiva yhteistyökulttuuri varhaiskasvatuksen ja<br />
perusopetuksen välillä.<br />
12. VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖLLINEN ARVIOINTI,<br />
KEHITTÄMINEN JA SEURANTA<br />
Toiminnan arviointi perustuu aina arvoihin ja yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin. Arvioinnin avulla<br />
kehitetään päivittäistä toimintaa sekä varhaiskasvatussuunnitelman sisältöjen ja menetelmien<br />
soveltuvuutta lapsiryhmän tarpeisiin.<br />
Varhaiskasvatuksen arvioinnin tulee olla jatkuvaa ja tavoitteellista kasvatuskäytäntöjen ja<br />
suunnitelmien tarkastelua, johon osallistuvat varhaiskasvatuksesta vastaavat henkilöt, lapsen<br />
huoltajat sekä lapsi itse.<br />
Laadunarviointi on varhaiskasvatuksessa jatkuva prosessi, jossa tavoitteena on arvioida ja kehittää<br />
tavoitteellisesti ja kokonaisvaltaisesti kaikkia varhaiskasvatuksen palveluja. Laadunhallinnassa<br />
kiinnitetään huomio etenkin kasvatusprosessiin ja sen vaikutuksiin. Asiakaslähtöisyys, henkilöstön<br />
ammatillinen osaaminen ja hyvin toimiva työyhteisö sekä johdon sitoutuminen ovat keskeisiä<br />
elementtejä. Varhaiskasvatuksen laadun kehittämisessä ja arvioinnissa arvostetaan erityisesti lasten<br />
ja vanhempien antamaa palautetta.<br />
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman arviointia suoritetaan jatkuvasti henkilöstön ja lapsen<br />
vuorovaikutuksessa. Arviointi perustuu lapsen kokonaisvaltaiseen kehittymisen ja oppimisen<br />
21
etenemisen seuraamiseen. Arvioinnin perustana on henkilöstön suorittama havainnointi, keskustelu<br />
ja dokumentointi.<br />
Huoltajat arvioivat yhteisissä keskusteluissa ja kirjallisissa palautteissa varhaiskasvatuksen<br />
onnistumista lapsen yksilöllisessä tukemisessa ja ohjaamisessa. Keväisin vanhempien kanssa<br />
käydään palautekeskustelu, jossa yhdessä arvioidaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelman<br />
tavoitteiden toteutumista. Varhaiskasvatusta arvioidessaan vanhempien tulee olla tietoisia<br />
asetetuista tavoitteista. Keskustelun tulee olla avointa ja vuorovaikutuksellista.<br />
Varhaiskasvatuksen onnistuminen edellyttää henkilöstön oman työn jatkuvaa arviointia ja<br />
kehittämistä. Henkilökunnan osaamista kehitetään säännöllisellä koulutuksella ja heidän<br />
jaksamisestaan huolehditaan.<br />
Kunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioidaan sekä tarvittaessa tarkistetaan vuosittain.<br />
Arviointiin osallistuu edustajat jokaiselta päivähoidon alueelta.<br />
13. LOPPUSANAT<br />
Varhaiskasvatustyöryhmänä toivomme, että tämä suunnitelma tukisi kasvatuskumppanuutta<br />
perheiden ja lapsen kanssa työskentelevien välillä. Yhdessä luomme parhaat edellytykset lapsen<br />
hyvinvoinnin turvaamiselle!<br />
Heinävedellä 23.03.2009<br />
Heinäveden kunnan varhaiskasvatustyöryhmä<br />
Niina Hiitola<br />
Päivi Issakainen<br />
Marianne Mäkelä<br />
Kaisa Mäntymaa<br />
Marika Rossi<br />
Mikko Sopanen<br />
Paula Ukkonen<br />
Kirsi Väistö<br />
22
Change language