Katsaus islamilaiseen maailmaan - Väestöliitto
Katsaus islamilaiseen maailmaan - Väestöliitto
Katsaus islamilaiseen maailmaan - Väestöliitto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Sylvia Akar ja Marja Tiilikainen<br />
Toimittanut Laura Lipsanen<br />
<strong>Katsaus</strong><br />
<strong>islamilaiseen</strong> <strong>maailmaan</strong><br />
Naiset, perhe ja seksuaaliterveys<br />
Väestötietosarja 20
VäesTöTieTOsarja 20<br />
Kirjoittajat:<br />
FT sylvia akar työskentelee islamintutkimuksen ja<br />
arabian kielen yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston<br />
Maailman kulttuurien laitoksella.<br />
FT marja Tiilikainen työskentelee Suomen Akatemian<br />
tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden<br />
laitoksella.<br />
Julkaisun on toimittanut<br />
laura lipsanen<br />
Taitto: Otto Paakkanen<br />
Kannen kuva: mari jaakonaho<br />
ja matti nummelin<br />
Kansainvälisen kehityksen yksikkö<br />
PL 849, 00101 Helsinki<br />
www.vaestoliitto.fi<br />
isBn 978-952-226-044-4 (nid.)<br />
isBn 978-952-226-045-1 (PDF)<br />
issn-l 1239-4084<br />
issn 1239-4084 (painettu)<br />
issn 1797-8807 (verkkojulkaisu)<br />
newprint Oy<br />
loimaa 2009<br />
Julkaisun tuottamiseen on saatu<br />
ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöille<br />
suunnattua tiedotustukea.<br />
Julkaisussa esitetyt näkemykset<br />
eivät välttämättä edusta ulkoasiainministeriön<br />
virallista kantaa.<br />
441 624<br />
Painotuote
<strong>Katsaus</strong> Sylvia Akar ja Marja Tiilikainen<br />
<strong>islamilaiseen</strong> <strong>maailmaan</strong><br />
- Naiset, perhe ja seksuaaliterveys<br />
Kuva: JackF/Shutterstock<br />
3
SISÄLLYS<br />
Esipuhe................................................................6<br />
Johdanto.............................................................8<br />
Islam – uskonto ja elämäntapa................ 10<br />
1 Islamilainen kulttuuri.................................10<br />
Muslimit Euroopassa ja Suomessa...............11<br />
Perhe ja laillinen avioliitto..........................14<br />
2 Muslimiperhe..............................................14<br />
Avioliiton solmiminen....................................18<br />
Suomalainen seurustelukulttuuri ja islamilainen<br />
kulttuuri – yhteensovittamisen vaikeus.........20<br />
Moniavioisuus................................................23<br />
Avioero..........................................................25<br />
3<br />
Lapset, jumalan lahja..................................26<br />
Lasten saaminen........................................26<br />
Rituaalinen puhtaus.......................................30<br />
Poikien ympärileikkaus ..................................31<br />
Tyttöjen ympärileikkaus ................................32<br />
Muslimit suomalaisessa<br />
terveydenhuollossa ......................................36<br />
Houkutusten maailma............................... 38<br />
4 Seksuaalisuus............................................38<br />
Homoseksuaalisuus.......................................42<br />
Tulevaisuuden haasteita............................ 44<br />
5 Oikeus omaan vartaloon .............................44<br />
Kehitysnäkymiä ............................................46<br />
Lähteet ja kirjallisuus.......................................50<br />
Sanasto.............................................................52<br />
5<br />
Kuva: Mari Jaakonaho
Esipuhe<br />
Marko Juntunen<br />
Kirjoittaja on antropologi ja islamin tutkija Helsingin yliopistossa.<br />
Kuva: Marja Tiilikainen<br />
Kaikkialla Länsi-Euroopassa on käynnissä alati vilkastuva<br />
islamia ja muslimivähemmistöjä koskeva julkinen<br />
keskustelu, joka kytkeytyy keskeisesti tämän julkaisun<br />
teemaan.<br />
eskustelu koskee suurelta osin muslimiväestön identiteettejä; eurooppalaisten<br />
muslimien oikeuksia kulttuuriseen ja sosiaaliseen erilaisuuteen<br />
K<br />
sekä toisaalta kyseisten oikeuksien rajoja. Asetelma on tuottanut hyvin kirjavia<br />
seurauksia, kuten kiistat moskeijoiden minareettien rakentamisesta musliminaisten<br />
pukeutumiseen julkisessa tilassa osoittavat.<br />
Vuosituhanteen taitetta lähestyttäessä ei ainoastaan islam, vaan uskonto<br />
ylipäänsä teki näyttävän paluun julkiseen tilaan. Tarkasteltiinpa globaalissa<br />
järjestelmässä Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa tai Intian hindunationalismia,<br />
oli käsillä joukko uskonnon kautta kanavoituneita reaktiota maallistunutta<br />
modernisaatiota vastaan. Myös islamin piirissä miljoonat ihmiset tuntuivat<br />
kaipaavan yhteiskuntiinsa enemmän uskontoa ja olivat yhä useammin<br />
valmiita toimimaan päämääriensä puolesta. Tilanne on tuottanut tyystin<br />
uudenlaisia tapoja puhua perheestä, sukupuolesta ja niihin kytkeytyvistä<br />
ideaaleista ja uhkista.<br />
6
”<br />
Viime vuosina lukuisat tutkijat ovat kokeneet voimakkaan<br />
tarpeen kamppailla muslimeihin kohdistuvia yksinkertaistavia<br />
näkemyksiä vastaan.<br />
Kehityskulku koskettaa suomalaista yhteiskuntaa<br />
aiempaa konkreettisemmin. Vaikuttaa<br />
vahvasti siltä, että islamin uskontoon<br />
ja uskonnollisiin identiteetteihin liittyvä monimuotoinen<br />
keskustelu on tullut jäädäkseen.<br />
Islamia ja muslimeja koskevat kirjavat<br />
kannat ovat Suomessakin voimakkaassa sidoksessa<br />
siihen, mitä muualla globaalissa<br />
järjestelmässä tapahtuu.<br />
Miltei puolentoista miljardin muslimin ylläpitämä<br />
uskonto on vääjäämättä moniääninen<br />
ja moni-ilmeinen. Viranomaistoimijat päiväkodeista<br />
terveyskeskuksiin ovat ymmärrettävästi<br />
hämmentyneitä pohtiessaan sukupuoleen,<br />
terveyteen ja seksuaalisuuteen<br />
liittyvien käsityksien moni-ilmeisyyttä kohdatessaan<br />
muslimiväestön edustajia. On ensisijaisen<br />
tärkeää avata tuota moninaisuutta<br />
järjestäviä käsityksiä, käsitteitä ja yhteiskunnallisia<br />
keskusteluja eri puolilla islamilaista<br />
maailmaa. Samalla tämä julkaisu muistuttaa<br />
”islam” ja ”muslimi” -termeihin piileytyvistä<br />
ongelmista. Sosiaaliset identiteetit ovat aina<br />
monisäikeisiä – ne rakentuvat vakaumuksiin<br />
kiinnittyvistä käsityksistä mutta yhtälailla<br />
etnisyyteen, kansallisuuteen, sukupuoleen<br />
ja yhteiskunnalliseen asemaan viittaavista<br />
merkityksistä. Identiteetit ovat ristiriitaisia ja<br />
muutosalttiita; ne eivät ole koskaan ”pysähdyksissä”.<br />
Toinen keskeinen ongelma kiteytyy islamin<br />
ja yhteiskunnan suhteisiin. On toisaalta<br />
tärkeää välittää tietoutta islamin ilmiasuista,<br />
muslimiyhteiskuntien sukupuolijärjestelmistä<br />
ja perhekulttuureista, sekä politiikan<br />
ja juridisen järjestelmän tuottamista<br />
sukupuolittuneista käsityksistä. Samalla on<br />
muistettava, että aikamme muslimit elävät<br />
kaikkialla osana valtioiden vaikutuspiiriltä<br />
karkaavaa globaalia taloutta sekä viihde- ja<br />
kulutuskulttuuria. Yhä useampi hyödyke on<br />
islamin merkkaama Barbie-nukeista internetsivustoihin,<br />
virvokejuomiin, musiikkiin ja<br />
viihteeseen saakka. Etenkin koulutetun ja<br />
vauraan musliminuorison kohdalla on näkyvissä<br />
voimakas irtaantuminen paikallisesti<br />
juurtuneista uskonnollisista käsityksistä<br />
– vanhempien uskonnollisuudesta – ja pyrkimys<br />
korostaa uutta globaalia islamilaista<br />
kulttuuria, joka tukeutuu individualistiseen<br />
etiikkaan. Kehitys voi johtaa hyvin erilaisiin<br />
suuntiin; toisille on keskeistä ahdas ja konservatiivinen<br />
uskonkäsitys, ns. uus-fundamentalismi,<br />
toisille taas islamin kautta tuotettu<br />
kulutusorientoitunut spirituaalisuus ja<br />
hyvin yksilökeskeinen käsitys terveydestä ja<br />
hyvinvoinnista.<br />
Lukuisten maamme muslimien kohdalla<br />
emme ole niinkään tekemisissä yhteisen<br />
tradition jakavien muslimivähemmistöjen<br />
kanssa vaan käsillä on yhä korostuneemmin<br />
joukko hyvin erilaisia globaaleja uskonnollisia<br />
vakaumuksellisia liikkeitä joihin<br />
ei synnytä vaan niihin liitytään vapaaehtoisesti.<br />
Viime vuosina lukuisat tutkijat ovat kokeneet<br />
voimakkaan tarpeen kamppailla muslimeihin<br />
kohdistuvia yksinkertaistavia näkemyksiä<br />
vastaan, joilla on mitä ilmeisimmin<br />
hyvin keskeisiä vaikutuksia sekä poliittiseen<br />
päätöksentekoon että julkiseen kansalaiskeskusteluun<br />
länsimaissa. Tämä päämäärä<br />
yhdistää kaikkia tämän julkaisun tekemiseen<br />
osallistuneita henkilöitä. n<br />
7
Kuva: Mari Jaakonaho<br />
Johdanto<br />
Tämän vihkosen tarkoituksena on valottaa seksuaali- ja<br />
lisääntymisterveyteen liittyviä kysymyksiä islamin näkökulmasta.<br />
Aihetta lähestytään eri tasoilta: ns. normatiivisen islamin näkökulmasta,<br />
jolloin tarkastelun kohteena ovat islamin kirjalliset lähteet, islamilaisten<br />
maiden perhelakien kannalta, paikallisten käytäntöjen ja perinnäistapojen<br />
kannalta sekä Eurooppaan, erityisesti Suomeen, muuttaneiden muslimien näkökulmasta.<br />
Islamin peruslähteet, Koraani sekä Profeetan sunna eli profeetta<br />
Muhammedin esimerkkiin perustuva oikea menettelytapa, luovat pohjan islamin<br />
näkemyksille seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Huolimatta yhteisistä<br />
peruslähtökohdista lähteitä on kuitenkin tulkittu eri aikoina ja eri puolilla islamilaista<br />
maailmaa eri tavoin. Erityisesti viime vuosikymmeninä kiihtynyt muslimeiden<br />
muutto varsinaisilta islamin ”ydinalueilta” Eurooppaan ja muualle<br />
länsimaihin on luonut jälleen uudenlaisen paikallisen ja globaalin kontekstin,<br />
jossa islamia voidaan ja joudutaan tulkitsemaan uusissa olosuhteissa. Tässä<br />
julkaisussa käsiteltyjen asioiden kannalta islamin pääsuuntausten, sunnalaisuuden<br />
(noin 85 prosenttia maailman muslimeista) ja shiialaisuuden, välillä ei<br />
ole merkittäviä näkemyseroja. Sunnalaisten lakikoulukuntien väliset erot ovat<br />
aste-eroja, eivätkä niiden näkemykset ole toisiaan poissulkevia.<br />
Julkaisussa keskitytään sellaisiin seksuaali- ja lisääntymisterveyden osaalueisiin,<br />
joihin liittyy erityispiirteitä muslimien arkipäivässä tai islamilaisten<br />
8
maiden lainsäädännössä. On huomattava,<br />
että monet yleiset seksuaali- ja lisääntymisterveyteen<br />
negatiivisesti vaikuttavat<br />
seikat kuten köyhyys ja sukupuolten välinen<br />
epätasa-arvo, sodat ja pakolaisuus määrittävät<br />
monen muslimin elämää yhtä lailla kuin<br />
muihinkin uskontokuntiin kuuluvien elämää<br />
erityisesti ei-teollistuneissa maissa. Maahanmuuttajataustaiset<br />
muslimit puolestaan<br />
joutuvat usein kokemaan työttömyyttä, syrjintää<br />
ja muita yleisiä maahanmuuttoon liittyviä<br />
haasteita, jotka heijastuvat koko perheen<br />
hyvinvointiin, kuten kielitaidon puutteellisuutta.<br />
Islamin usko sinänsä ei selitä seksuaali-<br />
ja lisääntymisterveyteenkin heijastuvaa<br />
yhteiskunnallista alikehittyneisyyttä, epätasa-arvoa<br />
ja sosiaalisia ongelmia. Suomessa<br />
muslimiperheitä kohtaavan työntekijän on<br />
tärkeä pitää mielessä, että vaikka uskonto<br />
on merkityksellinen osa monien muslimien<br />
elämää, monet kulttuuriset käytännöt myös<br />
muuttuvat maahanmuuton sekä siihen liittyvän<br />
suomalaisen lainsäädännön ja muiden<br />
rakenteellisten tekijöiden vaikutuksesta. Lisäksi<br />
asiakkaiden ja perheiden ongelmat ja<br />
niiden ratkaisut ovat viime kädessä yksilöllisiä.<br />
Tämä julkaisu voi parhaimmillaan tarjota<br />
perustietoa seksuaaliterveyteen vaikuttavista<br />
seikoista islamilaisessa maailmassa<br />
sekä rohkaista uusiin kysymyksiin ja keskusteluihin<br />
muslimien kanssa työssä ja vapaaaikana.<br />
n<br />
”<br />
Seksuaali- ja lisääntymisterveydellä tarkoitetaan kaikkia seksuaalisuuteen<br />
liittyviä terveysasioita. Sellaisia ovat esimerkiksi mahdollisuus käyttää nykyaikaisia,<br />
luotettavia ehkäisymenetelmiä, sukupuolitautien ehkäisy ja hoito,<br />
raskauden seuranta ja hyvä synnytyksen aikainen hoito sekä tarvittaessa mahdollisuus<br />
turvalliseen aborttiin. Siihen kuuluu oleellisena osana myös sukupuoleen<br />
liittyvän väkivallan ja haitallisten perinnäistapojen, kuten tyttöjen ympärileikkauksen<br />
eli sukuelinten silpomisen, vastustaminen ja vähentäminen.<br />
9
2<br />
ISLAM<br />
– uskonto ja elämäntapa<br />
Islam on 1400 vuotta vanha uskonto, joka syntyi Arabian<br />
niemimaalla, mutta levisi pian laajoille alueille Lähi-itään,<br />
Afrikan mantereelle ja Aasiaan. Islam on 1,3 – 1,5 miljardin<br />
ihmisen uskonto, joka muodostaa enemmistön yli neljässäkymmenessä<br />
maassa. Islamilainen maailma kattaa<br />
valtavan rikkaan ja monipuolisen kulttuurien kirjon.<br />
Islamilainen kulttuuri<br />
Levitessään nopeaan tahtiin laajalle alueelle islam ei vain muuttanut paikalliskulttuureja<br />
vaan sopeutui harvinaislaatuisen joustavasti paikallisiin tapoihin<br />
ja olosuhteisiin. Siksi emme voi puhua islamista muuttumattomana ja tarkasti<br />
määriteltynä ilmiönä, vaan meidän tulee ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet<br />
ja erilaiset tulkinnat.<br />
Muslimit sanovat usein, että islam on paitsi uskonto, myös elämäntapa.<br />
Tämä pitää varmasti ainakin osittain paikkansa, sillä muslimioppineet ovat<br />
10
Islamin maailma<br />
Sunnalaisen islamin alue.<br />
Shiialaisen islamin alue.<br />
Kuva: Thomas Hagström<br />
pyrkineet antamaan ohjeita paitsi uskovien<br />
hengelliseen elämään, myös jokapäiväisen<br />
elämän kysymyksiin, kuten puhtauteen,<br />
moraaliin, seksuaalisuuteen, ruokailuun ja<br />
pukeutumiseen liittyviin asioihin. Uskonnollinen<br />
laki, shari’a, säätelee yhä monissa islamilaisissa<br />
yhteisöissä sekä avioitumista että<br />
avioeroa, lasten huoltajuutta, elatusta ja perinnönjakoa.<br />
Islamilaisten maiden perhelaki<br />
noudattaa shari’an antamaa mallia eri maissa<br />
eri tavoin: monin paikoin käydään vilkasta<br />
keskustelua siitä, miten paljon uskonnon<br />
pitäisi ylipäänsä vaikuttaa lainsäädäntöön.<br />
Käytännön ratkaisut vaihtelevat ääripäistä<br />
toiseen: Turkissa lainsäädäntövalta on kokonaan<br />
eriytetty uskonnosta, Iranissa kaikille<br />
laeille täytyy viime kädessä saada uskonnollisen<br />
vartijainneuvoston hyväksyntä. Valtaosassa<br />
muslimiyhteisöjä lainsäädäntövalta<br />
toimii itsenäisesti, mutta selvästi islamin periaatteiden<br />
vastaisia uudistuksia on vaikea,<br />
ellei mahdoton saada läpi.<br />
Muslimit Euroopassa ja Suomessa<br />
Islam on vaikuttanut Euroopassa jo 700-luvun<br />
alusta lähtien, jolloin arabit ja berberit asettuivat<br />
Iberian niemimaalle. Myös Itä-Eurooppa<br />
on ollut kosketuksissa muslimien kanssa<br />
jo varhaisessa vaiheessa islaminuskon omaksuneiden<br />
mongolien kautta. Lisäksi osmanien<br />
valtakunnan vaikutuspiiri on ulottunut Balkanille,<br />
mistä saivat alkunsa nykyiset Balkanilla<br />
ja Itä-Euroopassa asuvat muslimiyhteisöt.<br />
Länsi-Euroopassa Britannian ja Ranskan<br />
muslimiväestön historia on yhteydessä maiden<br />
harjoittamaan kolonialismiin.<br />
Muslimien tulo Eurooppaan erityisesti<br />
toisen maailmansodan jälkeen liittyi yleiseen<br />
työvoimapulaan. Muslimiväestö koostui<br />
1970-luvun puoliväliin saakka pääosin<br />
ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajista,<br />
jotka olivat tavallisesti perheettömiä<br />
miehiä. Tämän jälkeen maahanmuuttajien<br />
demografinen rakenne alkoi muuttua per-<br />
11
”<br />
Euroopassa olevien muslimien määrää on vaikea<br />
arvioida. Luokittelu kansalaisuuden mukaan ei<br />
useinkaan enää riitä, koska varsinkin toisella ja<br />
kolmannella sukupolvella on tavallisesti asuinmaan<br />
kansalaisuus.<br />
Kuva: Thomas Hagström<br />
heenyhdistämisten tuloksena. Samalla uudenlaiset<br />
käytännölliset kysymykset, kuten<br />
uskonnon opetuksen järjestäminen lapsille,<br />
nousivat ajankohtaisiksi.<br />
Euroopassa olevien muslimien määrää on<br />
vaikea arvioida. Luokittelu kansalaisuuden<br />
mukaan ei useinkaan enää riitä, koska varsinkin<br />
toisella ja kolmannella sukupolvella<br />
on tavallisesti asuinmaan kansalaisuus.<br />
Muslimeiksi ei voida myöskään luokitella<br />
automaattisesti kaikkia niitä maahanmuuttajia,<br />
jotka ovat lähtöisin jostain muslimienemmistöisestä<br />
maasta. Lisäksi muslimiidentiteetti<br />
on hyvin moniulotteinen käsite.<br />
Suomen muslimien historia ulottuu<br />
1800-luvun alkupuolelle, jolloin ensimmäiset<br />
muslimit saapuivat maahan Venäjän armeijan<br />
palveluksessa ja kauppiaina. Tataarit,<br />
joista monet saapuivat maahan alun perin<br />
kauppamatkoillaan, perustivat Suomen<br />
ensimmäisen pysyvän muslimien yhteisön.<br />
Heidän maahanmuuttonsa alkoi 1870-luvulla<br />
ja jatkui aina 1930-luvulle saakka. Tataarien<br />
perustama Suomen Islam-seurakunta<br />
on toiminut vuodesta 1922 lähtien. Tataarit<br />
ovat Suomessa paitsi uskonnollinen, myös<br />
etninen vähemmistö. Heitä on Suomessa<br />
nykyisin alle 700. Toinen muslimien ryhmä<br />
Suomessa ovat muslimeiksi kääntyneet<br />
suomalaiset. Heitä arvioidaan olevan noin<br />
1 000 ja heidän määränsä on vähitellen<br />
kasvamassa. Monet käännynnäisistä ovat<br />
muslimien kanssa avioituneita suomalaisia<br />
naisia. Kolmas ja merkittävin muslimien<br />
ryhmä Suomessa ovat maahanmuuttajina<br />
Suomeen tulleet muslimit. Suomeen muutti<br />
1960-luvulta lähtien yksittäisiä, pääasiassa<br />
miespuolisia muslimeja Välimeren alueelta.<br />
Muslimien määrän selvä kasvu Suomessa<br />
Euroopan<br />
muslimiväestö %<br />
90-100<br />
75-90<br />
50-75<br />
25-50<br />
5-25<br />
1-5<br />
0-1<br />
ajoittuu kuitenkin 1990-luvulle, jolloin maahanmuuttajien<br />
määrä Suomessa muutenkin<br />
moninkertaistui. Monet näistä uusista muslimeista<br />
ovat saapuneet Suomeen pakolaisina<br />
ja turvapaikanhakijoina.<br />
Vuonna 2009 Suomessa oli arviolta 40<br />
000 muslimia, mikäli mukaan lasketaan<br />
tataarit, suomalaiset käännynnäiset sekä<br />
ne maahanmuuttajat ja maahanmuuttajien<br />
12
Lähde: Mapping the Global Muslim Population: A Report on the Size and Distribution of the World’s Muslim Population: Main Page, Pew Research Center<br />
lapset, jotka puhuvat äidinkielenään esimerkiksi<br />
somalia, arabiaa tai muita kieliä,<br />
joita puhutaan muslimienemmistöisissä<br />
maissa. Kaikki näistä maista muuttaneet<br />
eivät tietenkään ole muslimeja. Suurin yksittäinen<br />
muslimiryhmä Suomessa ovat<br />
somalialaiset – Tilastokeskuksen mukaan<br />
vuoden 2008 lopussa somalia äidinkielenään<br />
puhuvien määrä oli 10 647. Samaan<br />
aikaan arabiaa äidinkielenään puhuvia oli 8<br />
806, kurdia 6 455, albaniaa 6 308, turkkia 4<br />
669, persiaa 4 222 ja bosniaa puhuvia 1 596.<br />
Maantieteellisesti tarkasteltuna muslimitaustaiset<br />
maahanmuuttajat Suomessa ovat<br />
pääosin lähtöisin Somaliasta, entisen Jugoslavian<br />
alueelta, Turkista, Irakista, Iranista,<br />
Afganistanista ja Pohjois-Afrikasta. n<br />
13
Kuva: Marja Tiilikainen<br />
PERHE<br />
ja laillinen avioliitto<br />
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Islamilaisissa maissa<br />
perheellä ja sukulaisuudella on usein laajempia sosiaalisia,<br />
taloudellisia ja poliittisiakin ulottuvuuksia kuin mihin pohjoismaisessa<br />
ydinperheajattelussa on totuttu.<br />
Muslimiperhe<br />
Muslimiperhe on suurperhe, johon lasketaan mukaan vanhempien ja lasten<br />
lisäksi isovanhemmat, vanhempien sisarukset, serkut ja joskus myös<br />
ystävät, jotka saattavat elää perheessä pysyvästi tai väliaikaisesti. Suurperhe<br />
tarjoaa lapselle elinikäisen sosiaalisen, emotionaalisen ja taloudellisen<br />
tukiverkoston, jossa yhteistyötä ja jaettua vastuuta pidetään itsestään selvänä.<br />
Islamilaisissa yhteisöissä sekä naisten että miesten yksin eläminen<br />
on harvinaista. Naimattomat tytöt ja pojat asuvat vanhempiensa kanssa<br />
ja lesket tai eronneet palaavat usein perheensä pariin. Muslimiperheessä<br />
saattaakin elää yhdessä monta sukupolvea. Perinteisesti perhe huolehtii<br />
14
Kuva: Matti Nummelin<br />
pienten lasten ja vanhusten hoidosta, ja esimerkiksi<br />
suomalainen vanhainkotijärjestelmä<br />
onkin herättänyt kummastusta maahanmuuttajataustaisten<br />
muslimien keskuudessa.<br />
Muslimiperheissä isovanhempia ja<br />
vanhuksia kunnioitetaan suuresti, ja he voivat<br />
toimia tärkeällä tavalla välittäjinä vaikkapa<br />
puolisoiden tai lasten ja vanhempien<br />
välisissä ristiriitatilanteissa. Tänä päivänä<br />
monet suurperheet ovat hajonneet lisääntyneen<br />
liikkuvuuden, sotien ja pakolaisuuden<br />
seurauksena. Tästä huolimatta transnationaaliset,<br />
eli maantieteelliset rajat ylittävät<br />
perhesiteet ovat säilyneet monille muslimiperheille<br />
tärkeinä. Esimerkiksi Suomessa<br />
asuvat somalialaiset ylläpitävät maailmanlaajuisia<br />
perheverkostoja modernin teknologian<br />
kuten internetin avulla.<br />
Lasten saaminen on muslimeille tärkeää.<br />
Lapset ovat Jumalan lahja ja pieninä<br />
he ovat suuren ihastuksen kohde. Lapset,<br />
erityisesti pojat, jatkavat ja vahvistavat<br />
isän sukulinjaa, mutta myös tytöt ovat<br />
tervetulleita. Äidit saattavat toivoa tytärtä<br />
avuksi kotitöihin ja myöhemmin tyttären<br />
avioituminen voi joissain kulttuureissa tietää<br />
morsiusmaksuja sulhasen perheeltä.<br />
Muslimiäidit saavat lisää vaikutusvaltaa<br />
perheessä ja yhteisössä lastensa kautta.<br />
Lisäksi lasten olemassaolo on tärkeää sekä<br />
äidin että isän vanhuuden turvaamiseksi,<br />
sillä omat lapset voidaan rinnastaa suomalaiseen<br />
sosiaaliturvaan tai eläkkeeseen:<br />
lasten velvollisuus on huolehtia ikääntyneistä<br />
vanhemmistaan. Lapsettomuus islamilaisessa<br />
avioliitossa on suuri ongelma,<br />
joka voi johtaa avioeroon tai toisen vaimon<br />
ottamiseen.<br />
Ennen koulun aloittamista lapsia kasvatetaan<br />
kodeissa, koraanikouluissa ja kaupungeissa<br />
myös lastentarhoissa. Muslimiperheissä<br />
lapsia opetetaan ymmärtämään<br />
ja suorittamaan uskonnollisissa seremonioissa<br />
tarvittavat toimet, rukoilemaan ja<br />
15
16<br />
Kuva: Marja Tiilikainen
”<br />
Varsinkin sellaisissa maissa, joissa elintaso on<br />
alkanut kohota, tyttöjen koulutukseen on alettu<br />
kiinnittää yhä enemmän huomiota. Islam ei uskontona<br />
estä tyttöjen tai naisten opiskelua.<br />
paastoamaan. Lasten henkistä kasvua muslimiyhteisön<br />
jäseniksi tuetaan. Lisäksi heille<br />
annetaan moraalisia ohjeita ja neuvoja, kuinka<br />
he voivat välttää pahoja tapoja. Kulttuuriin<br />
ja islamiin liittyvien arvojen ja tapojen välittäminen<br />
pienille lapsille on erityisesti äitien<br />
tehtävä. Jo varhain lapsia aletaan sosiaalistaa<br />
naisten ja miesten maailmoihin ja heille<br />
annetaan sukupuolen mukaan eriytyviä tehtäviä.<br />
Esimerkiksi tytöt alkavat vähitellen<br />
opetella kotitaloustöitä ja muita hyvälle vaimolle<br />
kuuluvia tehtäviä. Tyttöjen ohjaaminen<br />
ja opetus on äidin ja muiden naispuolisten<br />
sukulaisten vastuulla. Yleisesti ottaen sekä<br />
tyttöjen että poikien koulutusta arvostetaan,<br />
mutta monissa islamilaisissa maissa tyttöjen<br />
koulutustaso on kuitenkin alhaisempi<br />
kuin poikien. Perinteiset käsitykset tyttöjen<br />
roolista ja tulevaisuudesta kodin piirissä<br />
vaikuttavat siihen, että varsinkin köyhissä<br />
oloissa perheet eivät välttämättä kannusta<br />
tyttöjään opintojen jatkamiseen. Kuilu<br />
tyttöjen ja poikien koulutustason välillä on<br />
kuitenkin kaventumassa hyvää vauhtia. Varsinkin<br />
sellaisissa maissa, joissa elintaso on<br />
alkanut kohota, tyttöjen koulutukseen on<br />
alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota.<br />
Islam ei uskontona estä tyttöjen tai naisten<br />
opiskelua.<br />
Suomalainen koulutusjärjestelmä tarjoaa<br />
hyvät mahdollisuudet niin poikien kuin<br />
tyttöjenkin opiskeluun ja muslimiperheet<br />
arvostavat lasten koulutusmahdollisuuksia.<br />
Erityisesti pakolaisina ja turvapaikanhakijoina<br />
tulleilla vanhemmilla voi olla suuriakin<br />
odotuksia lastensa opintojen ja koulussa<br />
menestymisen suhteen, ja tällöin vaikkapa<br />
lapsen tarve erityisopetukseen on syytä selittää<br />
vanhemmille perusteellisesti. Koulun<br />
ja kodin yhteistyöhön vaikuttavat kielellisten<br />
ja kulttuuristen erojen lisäksi myös aikaisemmat<br />
kokemukset ja käsitykset yhtäältä<br />
koulun ja opettajien sekä toisaalta kodin ja<br />
vanhempien rooleista: Monissa islamilaisissa<br />
maissa koulu ja koti ovat kaksi erilaista<br />
maailmaa, joiden välillä ei ole tiivistä yhteistyötä.<br />
Koulu nähdään paikkana, jossa<br />
lasta opetetaan, kun taas kotona lasta kasvatetaan.<br />
Opettaja on ehdoton auktoriteetti,<br />
jota ei sinutella ja jonka opetustapoihin tai<br />
rangaistuskäytäntöihin koulussa ei puututa.<br />
Opettajalla on vastuu koulussa tapahtuvista<br />
asioista, kun taas vanhemmat ovat vastuussa<br />
siitä mitä tapahtuu koulun jälkeen. Lasten<br />
on kunnioitettava vanhempiaan ja vanhemmat<br />
voivat tarvittaessa myös kurittaa<br />
lapsiaan fyysisesti heitä ojentaakseen.<br />
Suomessa muslimivanhemmat odottavat,<br />
että päiväkodeissa ja kouluissa kunnioitetaan<br />
perheen uskonnollista vakaumusta.<br />
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi<br />
sitä, että lapsille ei tarjota kiellettyjä<br />
ruoka-aineita, kuten sianlihaa tai verituotteita,<br />
tai heille järjestetään mahdollisuus<br />
päivittäisiin rukoushetkiin ja tärkeimpien<br />
uskonnollisten juhlien viettoon perheen<br />
kanssa ramadanin ja pyhiinvaelluskuukauden<br />
jälkeen. Maahan muuttaneilla muslimivanhemmilla<br />
voi olla pelkoja siitä, että<br />
Suomessa kasvaessaan nuoret vähitellen<br />
etääntyvät kodin arvoista ja tavoista, ja<br />
omaksuvat esimerkiksi suomalaisen alkoholin<br />
käytön. Lasta suojellakseen vanhemmat<br />
saattavat hädissään turvautua<br />
kuritukseen tai nuoren liikkumisen rajoittamiseen.<br />
Vanhemmilla saattaa myös olla<br />
epätietoisuutta ja kysymyksiä suomalaisissa<br />
päiväkodeissa ja kouluissa annettavasta<br />
opetuksesta erityisesti musiikin, kuvaamataidon<br />
ja liikunnan osalta.<br />
17
”<br />
Vaikka islamilaisen avioliiton solmimiseen<br />
liittyy aina myös taloudellinen puoli,<br />
vaimoa ei missään tapauksessa voi ostaa.<br />
Vanhemmat saattavat suhtautua kuvaamataidon<br />
ja musiikin opiskeluun epäilevästi<br />
siksi, että taideaineita ei pidetä yhtä tärkeinä<br />
kuin lukuaineita. Jotkut muslimit pitävät<br />
ihmishahmon kuvaamista uskonnollisesti<br />
kiellettynä. Myös etenkin popmusiikin sanoja<br />
saatetaan pitää moraaliltaan arveluttavina.<br />
Muslimikoululaisten peseytymistä liikuntatuntien<br />
jälkeen voi edistää ripustamalla<br />
suihkutiloihin verhoja: riisuutuminen ja<br />
peseytyminen hoidetaan mieluiten yksityisesti,<br />
sillä alastomuus ei ole suotavaa<br />
edes samaa sukupuolta olevien kesken.<br />
Hämmennystä aiheuttaa myös terveystiedon<br />
oppiaine, jossa muun muassa käydään<br />
yksityiskohtaisesti läpi ihmisen anatomiaa<br />
ja annetaan seksuaalivalistusta – vanhemmat<br />
saattavat epäillä kyseisen tiedon kannustavan<br />
esiaviollisiin seksisuhteisiin ja romuttavan<br />
muslimeille keskeisiä moraalisia<br />
arvoja. Suomalaisissa kouluissa on tarjolla<br />
myös islamin opetusta, mutta ongelmana<br />
on pätevien opettajien puute.<br />
Avioliiton solmiminen<br />
Avioliittoon liittyviä asioita säätelee kunkin<br />
maan perhelaki. Islamilainen avioliitto,<br />
nikah, on kahden suvun välinen sopimus,<br />
joka tuo sekä miehelle että vaimolle tiettyjä<br />
oikeuksia ja velvollisuuksia. Miehen velvollisuuksiin<br />
kuuluu perheen elättäminen,<br />
päätöksenteko tärkeissä koko perhettä koskevissa<br />
asioissa ja perheen edustaminen<br />
yhteiskunnassa. Vaimon velvollisuus on totella<br />
miestään, mikäli hänen vaatimuksensa<br />
ovat uskonnon ja lain mukaisia. Usein lasten<br />
kasvatus ja kodinhoito ovat vaimon vastuulla.<br />
Jos vaimolla on omia palkkatuloja,<br />
hänen tulisi voida käyttää palkkansa omiin<br />
tarpeisiinsa. Vaikka mies on periaatteessa<br />
perheen pää, vaimolla saattaa olla paljonkin<br />
valtaa perheen sisäisissä asioissa.<br />
Raha vaihtaa omistajaa, mutta morsiusraha,<br />
mahr/meher, kuuluu morsiamelle, ei<br />
hänen huoltajalleen. Avioliiton solmimisen<br />
yhteydessä voi tapahtua paikallisista tavoista<br />
riippuen myös muuta omaisuuden<br />
tai varallisuuden vaihtoa perheiden kesken.<br />
Perinteiset sukupuoliroolit ovat muuttuneet.<br />
Yhä useampi musliminainen käy<br />
kodin ulkopuolella töissä. Työttömyyden<br />
rasittamissa suurkaupungeissa naisille<br />
saattaa elinkeinorakenteen muuttuessa<br />
löytyä jopa helpommin töitä kuin<br />
miehille ja näin vaimosta saattaa tulla<br />
perheen pääasiallinen elättäjä. Tämä<br />
voi aiheuttaa suuria psykologisia ongelmia<br />
perheissä, sillä taloudellinen<br />
vastuu islamilaisessa avioliitossa kuuluu<br />
miehelle. Myös maahanmuuttotilanteessa<br />
miehen on vaikea selviytyä<br />
yksin perheen elättäjän roolista, mikä<br />
vaikeuttaa usein uuteen kotimaahan<br />
sopeutumista. Monissa yhteisöissä<br />
sota tai muut konfliktit ovat korostaneet<br />
naisten asemaa taloudellisina<br />
toimijoina. Perherakenteet muuttuvat<br />
myös lisääntyneen kaupungistumisen<br />
myötä ja moderneissa kaupungeissa<br />
ydinperheet ovatkin yleisempiä kuin<br />
perinteiset suurperheet. Perherakenteiden<br />
muutokset vaikuttavat myös<br />
tiedonkulkuun: perinteisesti seksuaalivalistusta<br />
ovat antaneet vanhemmat<br />
sukupolvet, varsinkin isoäidit, mutta<br />
kun sukupolvien väliset siteet heikentyvät,<br />
myös perinteinen valistuksen ja kulttuurin<br />
välittyminen vaarantuu.<br />
Islamilainen avioliitto on laillinen sopimus,<br />
joka solmitaan islamilaisen tuomarin<br />
18
Kuva: Marja Tiilikainen<br />
19
Suomalainen seurustelukulttuuri ja<br />
islamilainen kulttuuri –<br />
yhteensovittamisen vaikeus<br />
n 20-vuotias somalitaustainen Iqlas on asunut Suomessa<br />
kolmivuotiaasta saakka, ja kahden kulttuurin välissä<br />
eläminen on hänelle tuttua. Hän on seurustellut aiemmin<br />
somalitaustaisen kanssa ja myös hänen nykyinen poikaystävänsä<br />
on somali. Iqlas ei voisi olla muslimi, jos hän menisi<br />
naimisiin muun kuin islaminuskoisen kanssa ja sitä<br />
hän ei halua.<br />
Nuorempana hän seurusteli itseään kahdeksan vuotta<br />
vanhemman miehen kanssa yrittäen salata seurustelun<br />
vanhemmiltaan, sillä uskonnolliset säännöt kieltävät<br />
seurustelun ja ylipäänsä kanssakäymisen poikien kanssa.<br />
Pojan kanssa ei saa olla kahdestaan tai tapaamisissa<br />
pitäisi olla vähintään esiliina mukana. Iqlasin veljet saivat<br />
kuitenkin tietää seurustelusta. Huolissaan siskonsa<br />
ja koko perheen maineesta he pyysivät Iqlasia lopettamaan<br />
seurustelun tai harkitsemaan naimisiinmenoa. Tytön<br />
isän saadessa tietää suhteesta myös hän halusi, että<br />
Iqlas menisi naimisiin. Hän kuitenkin koki olevansa liian<br />
nuori, ja lopulta päätti lopettaa suhteensa. Jälkeenpäin<br />
hän ei ole katunut ratkaisuaan. Vanhempana hän ymmärsi,<br />
ettei heillä ollut paljoakaan mitään yhteistä.<br />
Seurustelu ja sen salaaminen vanhemmilta on melko<br />
yleistä tytön kaveripiirissä ja siksi salailu ei tunnu kovinkaan<br />
ihmeelliseltä. Nuoret seurustelevat, koska se on<br />
suomalaisessa kulttuurissa tapana.<br />
Iqlas on alkanut seurustella uudestaan samanikäisen<br />
pojan kanssa. Hän on edelleen päättänyt salata suhteensa<br />
vanhemmiltaan, vaikka ajatteleekin, että hän<br />
voisi jossain vaiheessa mennä nykyisen kumppaninsa<br />
kanssa naimisiin. Hän ei halua kertoa vanhemmilleen,<br />
koska hän haluaa noudattaa oman kulttuurinsa sääntöjä<br />
ja vanhemmille kertominen tarkoittaisi automaattisesti<br />
naimisiinmenoa, mihin hän ei vielä ole valmis. Toisaalta<br />
tytön nuorempi sisko on seurustellut ei-islaminuskoisten<br />
kanssa niin, että heidän vanhempansa ovat tienneet<br />
asiasta. Vanhemmat eivät pakottaneet siskoa naimisiin<br />
eivätkä he myöskään vaadi tätä käyttämään huivia.<br />
Koska Iqlas ei voi muuttaa pois kotoa ennen kuin on<br />
mennyt naimisiin, nuoret tapaavat toisiaan kahviloissa,<br />
kaupungilla ja elokuvissa. Vaikka islamilaisten sääntöjen<br />
mukaan tapailu on kiellettyä, hänestä tuntuisi omituiselta<br />
pyytää jokin kolmas henkilö mukaan tapaamisiin. Hän<br />
kertoo, että he ovat toisinaan halanneet tai suukotelleet,<br />
mutta siitä on tullut jälkikäteen huono omatunto, koska<br />
säännöt kieltävät fyysisen kontaktin ennen avioliittoa<br />
Iqlas arvelee, että jos hän olisi asunut koko ikänsä Somaliassa,<br />
hän olisi jo naimisissa ja hänellä olisi monta<br />
lasta. Somaliassa hänellä ei olisi ehkä mahdollisuutta<br />
opiskella, mutta Suomessa asuessaan hän halusi hankkia<br />
itselleen koulutuksen ja hän on nyt lähihoitaja. Hänen<br />
haaveenaan on päästä opiskelemaan kätilöksi.<br />
Tulevaisuudessa Iqlas haluaisi muuttaa takaisin Somaliaan<br />
tai muuhun <strong>islamilaiseen</strong> maahan, sillä hänestä olisi<br />
helpompaa elää muslimien keskuudessa. Hän haluaisi<br />
saada 4 lasta ja hän olisi valmis käyttämään ehkäisyä.<br />
Hän ajattelee, että hän sallisi lastensa seurustelun ja<br />
toivoo, että hänellä olisi tyttäriensä kanssa avoin äiti-tytär<br />
-suhde. Hänen lapsensa voisivat kertoa kaikista asioista<br />
hänelle eikä hän tahtoisi salailun kulttuuria omaan tulevaan<br />
perheeseensä. Hänen mielestään nuorten on voitava<br />
seurustella ja kasvettava <strong>islamilaiseen</strong> kulttuuriin. Islamin<br />
uskon vahvistuminen kuuluu aikuistumiseen ja naisen<br />
osalta usko kulminoituu naimisiinmenoon. Naimisiin mentyään<br />
myös kulttuurien väliset ristiriidat vähenevät.<br />
Hän ei myöskään tahtoisi oman äitinsä tapaan jäädä kotiin<br />
hoitamaan lapsia vaan hän laittaisi lapsensa päiväkotiin<br />
ja menisi itse töihin. Vaikka hänen mielestään mies on<br />
perheen pää ja elättäjä hän tahtoisi tehdä työtä kätilönä,<br />
jotta hän voisi auttaa muita.<br />
Haastateltavan nimi on muutettu<br />
Haastattelun teki Riikka Närhi, joka oli syksyn 2009<br />
Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikössä<br />
korkeakouluharjoittelijana.<br />
20
Kuva: Thomas Hagström<br />
”<br />
Islamilaisen lain mukaan<br />
ketään ei voida pakottaa<br />
avioliittoon vaan molemmilta<br />
puolisoilta täytyy saada<br />
suostumus.<br />
luona. Se ei ole uskonnollinen vaan juridinen<br />
sopimus, joka voidaan myös purkaa.<br />
Nuoripari ei voi solmia avioliittoa itsenäisesti,<br />
vaan morsiamen huoltaja, wali,<br />
luovuttaa tytön avioliittoon. Monesti muslimien<br />
avioliitot ovat järjestettyjä liittoja.<br />
Järjestetty avioliitto ei kuitenkaan tarkoita<br />
pakkoavioliittoa. Islamilaisen lain mukaan<br />
ketään ei voida pakottaa avioliittoon vaan<br />
molemmilta puolisoilta täytyy saada suostumus.<br />
Suvun paine voi kuitenkin olla niin<br />
suuri, että nuorten on vaikea vastustaa<br />
vanhempiensa puolisoehdokasta. Myös<br />
pakkoavioliittoja esiintyy esimerkiksi silloin,<br />
jos tyttö on menettänyt neitsyytensä.<br />
Sellainen liitto, jossa puolisot tapaavat toisensa<br />
ensimmäisen kerran omissa häissään,<br />
on nyky-yhteiskunnissa kuitenkin yhä<br />
harvinaisempi. Vaikka suomalaisille nuorille<br />
tavallista seurustelukulttuuria ei tunnetakaan,<br />
ei sukupuolten välinen segregaatio<br />
ole aukotonta vaan nuoret tapaavat toisiaan<br />
opiskelu- ja työpaikoilla. Tässäkin on suuria<br />
eroavaisuuksia eri yhteisöjen välillä.<br />
Islamilainen käytäntö edellyttää, että nuoret<br />
ovat neitsyitä mennessään ensimmäistä<br />
kertaa naimisiin. Perinteisissä yhteisöissä<br />
suku on hääyön jälkeen kokoontunut toteamaan<br />
morsiamen neitsyyden, jonka todisteena<br />
on esitelty veren tahraama lakana. Nykyään<br />
tapa on katoamassa. Mikäli sulhanen kuitenkin<br />
toteaa, ettei morsian ole neitsyt, tämä aiheuttaa<br />
suuren häpeän koko morsiamen perheelle, ja<br />
21<br />
Kuva: Marja-Leena Kultanen
”<br />
Melkein kaikissa islamilaisissa<br />
maissa moniavioisuutta on<br />
rajoitettu lailla siten, että miehen<br />
on pystyttävä tuomioistuimessa<br />
perustelemaan halunsa ottaa<br />
toinen vaimo.<br />
avioliitto voidaan mitätöidä. Koska neitsyyden<br />
säilyttäminen on niin tärkeää, jotkut<br />
musliminaiset turvautuvat immenkalvon<br />
korjausleikkaukseen neitsyyden ”palauttamiseksi”<br />
ennen hääyötä. Musliminaiset<br />
saattavat välttää myös gynekologisia tutkimuksia<br />
ennen avioliiton solmimista, koska<br />
pelkäävät sisätutkimuksen rikkovan immenkalvon<br />
ja vievän heiltä samalla ”todisteen”<br />
neitsyydestä.<br />
Muslimiyhteisöissä avioliiton solmimisikä<br />
on ollut perinteisesti hyvin alhainen.<br />
Islamilainen laki ei määrittele avioliiton<br />
solmimisikää tarkasti, mutta se edellyttää,<br />
että nuoret ovat saavuttaneet sukukypsyyden.<br />
Nykyään Kuwaitissa ja Sudanissa puberteetin<br />
saavuttaminen riittää avioliiton<br />
solmimiseksi. Useimmissa maissa lakiin<br />
on kirjattu alhaisin sallittu naimisiinmenoikä.<br />
Algeriassa ja Bangladeshissa se on<br />
tytöillä 18 ja pojilla 21. Somaliassa, Egyptissä,<br />
Jordaniassa, Marokossa, Irakissa ja<br />
Iranissa se on molemmilla 18, Afganistanissa<br />
tytöillä 16 ja pojilla 18. Joissakin<br />
maissa avioliitto voidaan solmia nuorempana,<br />
yleensä 16-vuotiaana vanhempien<br />
ja/tai tuomioistuimen luvalla. Käytännössä<br />
avioliiton solmimisikä on noussut voimakkaasti<br />
miltei kaikkialla, mutta avioliittoja<br />
solmitaan myös alaikäisinä, sillä kaikkien<br />
syntymätodistukset eivät pidä paikkaansa<br />
eikä tarvittavia dokumentteja avioliiton<br />
solmimista varten aina edes vaadita.<br />
Avioliiton solmimisiän nousu on tietysti<br />
hyvä asia nuorten tyttöjen ja poikien oikeuksien<br />
kannalta, mutta toisaalta se saattaa<br />
johtaa vaikeuksiin yhteisöissä, joissa seksuaalisten<br />
tarpeiden tyydyttäminen on hyväksyttävää<br />
ainoastaan avioliitossa. Avioliiton<br />
solmimisiän huomattavaan nousuun on<br />
vaikuttanut monissa maissa asuntopula ja<br />
lisääntyneet elintasovaatimukset. Avioliiton<br />
solmiminen vaatii sulhasen perheeltä varoja<br />
uuden perheen perustamiseksi. Myös<br />
sekä miesten että etenkin naisten lisääntyneet<br />
koulutustoiveet ovat nostaneet avioitumisikää.<br />
12-shiialaiset muslimit, pääasiassa iranilaiset<br />
ja irakilaiset shiiamuslimit, hyväksyvät<br />
myös niin kutsutun väliaikaisen avioliiton,<br />
sighe/mut’a. Väliaikainen avioliitto eroaa<br />
nikah-liitosta siten, että se solmitaan tietyksi,<br />
etukäteen määritellyksi ajaksi. Liitto voi<br />
kestää muutamia tunteja tai useita vuosia.<br />
Kuten nikah-liiton, muslimimies voi solmia<br />
väliaikaisen avioliiton muslimin, kristityn tai<br />
juutalaisen naisen kanssa. Myös väliaikaisen<br />
liiton päätyttyä nainen viettää ns. ’idda-ajan,<br />
jonka kuluessa varmistuu, ettei hän ole raskaana.<br />
Jos liitosta syntyy lapsi, sen elatus on<br />
lapsen isän velvollisuus. Shiialainen musliminainen<br />
ei voi solmia väliaikaista liittoa<br />
22
Kuva: Mari Jaakonaho<br />
toisuskoisen miehen kanssa eikä myöskään<br />
useamman kuin yhden miehen kanssa samaan<br />
aikaan.<br />
Sunnalaiset muslimit, eli muslimien pääosa,<br />
pitää väliaikaista avioliittoa kiellettynä ja<br />
rinnastaa sen prostituutioon. Sen sijaan sunnimuslimit<br />
saattavat solmia niin kutsutun<br />
’urfi-liiton. ’Urfi-liitto on epävirallinen avioliitto,<br />
jolla ei ole nuorten holhoajien eikä muslimiyhteisön<br />
julkista hyväksyntää. ’Urfi-liitot<br />
ovat yleisiä nykypäivän suurissa kaupungeissa,<br />
joissa avioliiton solmimisen kustannukset<br />
saattavat olla erittäin korkeat. ’Urfi-liitto<br />
solmitaan uskonnollisen virkamiehen luona,<br />
kahden todistajan läsnä ollessa. Liittoa ei<br />
kuitenkaan rekisteröidä virallisesti ja siksi<br />
tällaisen liiton solmivan naisen asema on taloudellisesti<br />
ja laillisesti täysin turvaton.<br />
Moniavioisuus<br />
Islamilainen laki sallii rajoitetun polygamian.<br />
Sen mukaan miehellä voi yhtä aikaa olla<br />
enintään neljä vaimoa edellyttäen että hän<br />
pystyy huolehtimaan heistä taloudellisesti.<br />
Moniavioisuuden yleisyydestä on hyvin vaikea<br />
saada luotettavia tietoja, mutta se on<br />
käymässä yhä harvinaisemmaksi. Toisaalta<br />
jotkut uskonnolliset ryhmät ovat alkaneet<br />
suosia moniavioisuutta, sillä sen ajatellaan<br />
vastaavan uskonnollisesti hyväksytyllä tavalla<br />
miesten seksuaalisiin tarpeisiin ja turvaavan<br />
naisten yhteiskunnallisen aseman<br />
virallisina aviopuolisoina.<br />
Melkein kaikissa islamilaisissa maissa<br />
moniavioisuutta on rajoitettu lailla siten,<br />
että miehen on pystyttävä tuomioistuimessa<br />
perustelemaan halunsa ottaa toinen vaimo,<br />
edelliselle vaimolle on ilmoitettava asiasta<br />
ja vaimolla on oikeus vaatia avioliiton purkamista,<br />
mikäli hän ei hyväksy miehensä uutta<br />
avioliittoa. Tunisiassa ja Turkissa polygamia<br />
on kokonaan kielletty ja Marokossa se on<br />
lainsäädännöllisin keinoin tehty käytännössä<br />
melkein mahdottomaksi. Mielipiteet<br />
monivaimoisuudesta muslimien parissa<br />
vaihtelevat suuresti. Monet ovat sitä mieltä,<br />
että käytäntö ei sovellu nyky-yhteiskuntaan<br />
ja sotii naisten oikeuksia vastaan. Osa pitää<br />
sitä Jumalan miehille antamana oikeutena,<br />
johon ei saisi puuttua. Joissakin tapauksissa<br />
muslimit pitävät toisen vaimon hankkimista<br />
oikeutettuna silloin, jos ensimmäinen<br />
vaimo on sairas tai jos hän ei voi saada lapsia.<br />
Jotkut muslimit puolustavat polygamian<br />
sallimista sillä, että se heidän mukaansa<br />
estäisi laittomat suhteet, aviottomien lasten<br />
syntymisen ja sukupuolitautien tarttumisen.<br />
Suomen lain mukaan aviopuolisoita voi olla<br />
samaan aikaan vain yksi, mutta käytännössä<br />
moniavioisuutta esiintyy myös Suomessa<br />
asuvien muslimien keskuudessa.<br />
23
Kuva: Mari Jaakonaho<br />
24
”<br />
Useissa maissa äiti joutuu luopumaan lasten huoltajuudesta, jos<br />
hän avioituu uudelleen. Vaikka lapset olisivat äitinsä huollettavina,<br />
taloudellinen vastuu on kuitenkin aina lasten isällä.<br />
Avioero<br />
Avioerot ovat nykyisin varsin yleisiä myös<br />
muslimien parissa. Avioeroa ei pidetä suositeltavana,<br />
mutta jos pari ei tule toimeen<br />
keskenään eikä sovittelu auta, ero on mahdollinen.<br />
On hyvin yleistä ja myös suositeltavaa,<br />
että eronneet solmivat uuden avioliiton.<br />
Miehen on huomattavasti helpompi<br />
saada ero kuin naisen. Islamilainen perhelaki<br />
tuntee monia erilaisia avioerotyyppejä,<br />
jotka laki määrittelee tarkasti. Talaq, jossa<br />
mies yksipuolisesti erottaa vaimonsa, on<br />
vain miehen käytössä. Nainen voi hakea<br />
eroa tuomioistuimesta. Päteviä syitä eron<br />
saamiselle ovat esimerkiksi miehen väkivaltaisuus,<br />
kyvyttömyys huolehtia perheen<br />
tarpeista tai impotenssi. Islamilainen laki<br />
määrittelee myös sellaisen avioerotyypin,<br />
khul’, jossa vaimo voi saada eron palauttamalla<br />
liittoa solmittaessa saamansa morsiusrahan<br />
tai osan siitä. Eron tullessa voimaan<br />
molemmat osapuolet pitävät oman<br />
omaisuutensa, sillä yhteisomistus ei kuulu<br />
<strong>islamilaiseen</strong> avioliittokäsitykseen. Miehen<br />
tulee kuitenkin maksaa erottamalleen<br />
vaimolle elatustukea, nafaqa, tämän ’iddaajalta.<br />
Lasten huoltajuus eron jälkeen määritellään<br />
tuomioistuimissa. Esimerkiksi Marokossa<br />
huoltajuuden saa ensisijaisesti lasten<br />
äiti, mutta yleinen käytäntö islamilaisissa<br />
maissa on, että pienet lapset jäävät äidin ja<br />
isommat lapset isän huoltajuuteen. Iranissa<br />
vuoden 2003 lakiuudistuksen jälkeen sekä<br />
pojat että tytöt jäävät äidille 7-vuotiaaksi<br />
asti. Somaliassa poika jää äidille 10-vuotiaaksi<br />
ja tyttö 15-vuotiaaksi saakka, mutta<br />
tuomari voi pidentää äidin huoltajuutta kunnes<br />
nuori täyttää 18 vuotta. Egyptissä äiti<br />
saa lapsen huoltajuuden 15-vuotiaaksi asti,<br />
minkä jälkeen lapsen oma mielipide otetaan<br />
huomioon ja tuomari voi nostaa rajoja,<br />
mikäli lapsen etu niin vaatii. Useissa maissa<br />
äiti joutuu luopumaan lasten huoltajuudesta,<br />
jos hän avioituu uudelleen. Vaikka lapset<br />
olisivat äitinsä huollettavina, taloudellinen<br />
vastuu on kuitenkin aina lasten isällä.<br />
Musliminainen voi mennä naimisiin ainoastaan<br />
muslimimiehen kanssa, sillä<br />
lasten katsotaan kuuluvan isänsä uskontokuntaan.<br />
Muslimimies voi mennä naimisiin<br />
myös juutalaisen tai kristityn naisen<br />
kanssa, eikä vaimon tällöin tarvitse kääntyä<br />
islamiin. Muun-uskoinen vaimo ei kuitenkaan<br />
islamilaisen perhelain mukaan voi<br />
saada lasten huoltajuutta erotilanteessa.<br />
Jos pariskunta asuu esimerkiksi Suomessa,<br />
toimitaan Suomen lainsäädännön mukaan.<br />
Avioliiton solmiminen islamilaisen<br />
käytännön mukaan on Suomessa mahdollista<br />
sellaisessa islamilaisessa yhdyskunnassa,<br />
jolla on oikeus vihkiä avioliittoon.<br />
Vihkimisen jälkeen liitto rekisteröidään siviilirekisterissä.<br />
Mahdollisessa erotilanteessa ongelmia<br />
saattaa aiheuttaa se, että vaikka pariskunta<br />
olisi eronnut Suomen lain mukaan, mies ei<br />
ehkä myönnäkään eroa islamilaisesta liitosta.<br />
Tällöin vaimo voi avioitua uudelleen,<br />
mutta ei <strong>islamilaiseen</strong> avioliittoon ilman<br />
miehen myöntämää eroa. n<br />
25
3<br />
LAPSET,<br />
jumalan lahja<br />
Avioliiton tarkoitus on paitsi mahdollistaa laillinen sukupuolielämä,<br />
myös lasten saaminen. Monissa islamilaisissa maissa väestönkasvu<br />
on suuri sosiaalinen ongelma.<br />
Lasten saaminen<br />
Islamilaiset oppineet ovat kuitenkin suhtautuneet<br />
ehkäisyyn hyvin käytännönläheisesti.<br />
Jo profeetta Muhammedin kerrotaan hyväksyneen<br />
raskauden ehkäisyn. Muhammedin<br />
aikana ainoa tunnettu menetelmä oli keskeytetty<br />
yhdyntä. Monet oppineet ovat tulkinneet<br />
asiaa niin, että koska Muhammed hyväksyi<br />
keskeytetyn yhdynnän, hän hyväksyisi myös<br />
modernit ehkäisykeinot. Joidenkin muslimien<br />
näkemyksen mukaan hormonaalinen<br />
ehkäisy ei ole sallittua. Monissa maissa on<br />
pyritty kampanjoimaan väestönkasvun hillitsemiseksi,<br />
mutta siinä on saatu hyvin vaihtelevia<br />
tuloksia.<br />
Hyvä esimerkki valistuksen tuloksista on<br />
Iran, jossa väestö kasvoi voimakkaasti vielä<br />
1980-luvulla. Vuosikymmenen puolivälissä<br />
kasvunopeus oli 3,4 prosenttia, mutta se laski<br />
vuosituhannen vaihteeseen mennessä 1,4<br />
prosenttiin ja on arviolta vain 0,88 prosenttia<br />
vuonna 2009. Näin hyviin tuloksiin Iranissa<br />
päästiin käyttämällä monenlaisia keinoja.<br />
26
Kuva: Zurijeta/Shutterstock<br />
Kuva: Thomas Hagström<br />
Valistus oli yksi tärkeimmistä, ja uskonnollisen<br />
oppineiston rooli tässä oli ratkaiseva.<br />
Oppineet pitivät väestön kasvun rajoittamista<br />
tärkeänä ja antoivat varauksettoman tukensa<br />
perhesuunnittelulle. Erittäin tärkeää oli<br />
myös tiedonkulun parantaminen, naisten<br />
motivointi ja palveluiden saatavuuden parantaminen.<br />
Kaikki ehkäisyvälineet Iranissa<br />
ovat maksuttomia. Monissa muissa islamilaisissa<br />
maissa väestö kasvaa yhä liian nopeasti:<br />
Yhdysvaltalaisen Population Reference<br />
Bureaun vuoden 2009 ennusteen mukaan<br />
väestönkasvu Somaliassa on 3,0, Egyptissä<br />
1,9, Marokossa 1,4 ja Turkissa 1,2 prosenttia.<br />
Suomen vastaava luku on 0,2 prosenttia.<br />
Maahanmuuttajien kokonaishedelmällisyysluvut,<br />
mikäli ne ovat olleet lähtömaassa<br />
korkeammat kuin kantaväestöllä uudessa<br />
asuinmaassa, ajan myötä yleensä lähestyvät<br />
kantaväestön lukuja. Esimerkiksi<br />
2000-luvun puolivälissä Somaliassa naiset<br />
saivat keskimäärin yli kuusi lasta, kun taas<br />
somalialaiset naiset Suomessa synnyttivät<br />
keskimäärin yli neljä lasta. Suomalaisten<br />
naisten kohdalla vastaava luku oli alle 2.<br />
Suomalaisessa terveydenhuollossa olisikin<br />
kiinnitettävä huomiota siihen, että myös<br />
musliminaiset saavat asianmukaista tietoa<br />
erilaisista ehkäisyvaihtoehdoista.<br />
Abortti on tietyin ehdoin sallittu islamilaisissa<br />
maissa. Sosiaalisista syistä tehtävä<br />
abortti sallitaan kuitenkin ainoastaan Turkissa,<br />
Tunisiassa ja Bahrainissa raskauden<br />
ensimmäisen kolmanneksen aikana. Muissa<br />
maissa se sallitaan ainoastaan, jos raskaus<br />
vaarantaa äidin terveyden. Sudanissa<br />
27
”<br />
Islamilaisen tavan<br />
mukaan muslimiäidit<br />
usein imettävät lapsiaan<br />
pitkään. Jo Koraanissa<br />
kehotetaan imettämään<br />
kaksi vuotta.<br />
ja Irakissa abortti sallitaan, mikäli raskaus<br />
on saanut alkunsa raiskauksen tai insestin<br />
seurauksena. 120 päivää on ratkaiseva raja<br />
abortin sallittavuutta pohdittaessa. Islamilaiset<br />
oppineet päättelivät jo varhain Koraanin<br />
jakeen (23:12–14) perusteella, että 120<br />
päivän ikäinen sikiö on elävä sielu:<br />
”Me olemme alkuaan luoneet ihmisen savikimpaleesta.<br />
Sitten olemme panneet hänet<br />
siemenpisarana varmaan talteen. Siemenestä<br />
olemme luoneet alkion, alkiosta sikiön, ja sikiölle<br />
olemme luoneet luut ja pukeneet ne lihaan.<br />
Sitten me olemme luoneet ihmisen uudestaan.<br />
Siunattu olkoon Jumala, paras Luoja.”<br />
Islamilaisessa perimätiedossa eli hadithteksteissä<br />
alkion kehitysprosessia kuvataan<br />
tarkemmin:<br />
”Jokainen teistä on äitinsä kohdussa 40 päivää,<br />
sitten hän on verihyytymä yhtä pitkään,<br />
sitten alkio yhtä pitkään... Sitten häneen puhalletaan<br />
henki...”<br />
Äitiyden arvostaminen näkyy muslimiäidin<br />
jo raskausaikana muilta yhteisön jäseniltä<br />
saamassa huolenpidossa. Erityisesti<br />
muut suvun naiset auttavat raskaana olevaa<br />
kotitöissä ja raskaiden tavaroiden kantamisessa.<br />
Raskauteen, synnytykseen valmistautumiseen<br />
sekä synnytyksen jälkeiseen<br />
aikaan saattaa kuulua erilaisia kulttuurisia<br />
käytäntöjä kuten esimerkiksi tiettyjen ruokien<br />
nauttiminen, hennaaminen tai naisten<br />
kesken pidettävät juhlat. Islamilaisissa<br />
maissa miesten läsnäolo synnytyksissä ei<br />
ole ollut tapana, vaan synnyttävää tukevat<br />
hänen äitinsä tai muut naispuoliset lähisukulaiset.<br />
Synnytyksissä avustaa usein<br />
perinteinen kätilö. Maahanmuuttajina Suomeen<br />
tulleissa perheissä suuri muutos onkin<br />
ollut se, että isät ovat yhä tavallisemmin<br />
mukana synnytystilanteissa. Suurperheiden<br />
hajottua muslimiäidin perinteinen naisten<br />
tukiverkosto on usein ohentunut, joten isän<br />
rooli myös pienten lasten hoidossa on tullut<br />
yhä tärkeämmäksi.<br />
Islamilaisen tavan mukaan muslimiäidit<br />
usein imettävät lapsiaan pitkään. Jo Koraanissa<br />
kehotetaan imettämään kaksi vuotta<br />
(2:233). Jos imettäminen ei onnistu, lapselle<br />
voidaan hankkia imettäjä, mutta myös teolliset<br />
äidinmaidonkorvikkeet ovat sallittuja. Saman<br />
naisen imettämille lapsille muodostuu<br />
ns. maito- tai imetyssisaruus, eivätkä he voi<br />
mennä keskenään naimisiin. Monien muslimiäitien<br />
onkin vaikea hyväksyä lypsetyn äidinmaidon<br />
antamista vauvoille suomalaisissa<br />
synnytyssairaaloissa, koska he eivät voi tällöin<br />
tietää, kuka maidon on luovuttanut.<br />
28
Kuva: Thomas Hagström<br />
Kuva: Marja Tiilikainen<br />
Maahanmuuttajaäidit eivät yleensä osallistu<br />
suomalaisille äideille tarkoitettuun<br />
äitiys- ja perhevalmennukseen eikä heille<br />
myöskään tavallisesti ole tarjolla omia<br />
valmennusryhmiä. Koska monelta uudelta<br />
äidiltä puuttuvat Suomesta läheiset naissukulaiset<br />
ja -ystävät, jotka olisivat voineet<br />
opastaa ja auttaa pienen vauvan hoidossa,<br />
on tärkeää, että maahanmuuttajaäiti saa<br />
riittävästi ohjausta ja tukea sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
työntekijöiltä. Esimerkiksi<br />
somalialaiset monilapsiset äidit ovat todenneet,<br />
että rintamaito loppuu heiltä nopeasti,<br />
koska he kokevat itsensä niin stressaantuneiksi<br />
yrittäessään selviytyä yksin vauvan ja<br />
muiden pienten lasten hoidosta. Arjen keskellä<br />
voi olla myös vaikea järjestää riittävän<br />
rauhallinen hetki imetyksen toteuttamiseen.<br />
Lisäksi muslimiäidit eivät mielellään<br />
imetä julkisella paikalla häveliäisyyssyistä.<br />
Isyys on islamilaisessa perhekäsityksessä<br />
tärkeä käsite. Avioliitossa syntynyt lapsi liittyy<br />
aina isänsä sukulinjaan ja monissa maissa<br />
se ilmaistaan myös nimellä. Lapsen toisena<br />
ja kolmantena nimenä saatetaan käyttää<br />
isän ja isoisän nimeä. Adoptiota ei islamilaisessa<br />
laissa hyväksytä. Muslimiperhe saattaa<br />
kuitenkin kasvattaa vieraita tai sukulaisten<br />
lapsia kuin omiaan, mutta lapset pitävät<br />
oman nimensä ja kuuluvat virallisesti omaan<br />
perheeseensä.<br />
Islamilaisen lain mukaan avioliitossa syntynyt<br />
lapsi on aina laillinen, eikä miehen<br />
isyyttä epäillä, vaikka hän olisi esimerkiksi<br />
ollut pitkään poissa kotoa. Siitä huolimatta,<br />
että avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat<br />
kiellettyjä, aviottomia lapsia kuitenkin syntyy.<br />
Tällaiset ”laittomat” lapset ovat arka<br />
asia muslimeille, sillä periaatteessa heitä ei<br />
pitäisi olla olemassa. Avioton lapsi on häpeä<br />
äidilleen ja äidin perheelle. Tällaisten lasten<br />
ja heidän äitiensä asemasta on hyvin vaikea<br />
saada luotettavaa tietoa. Lastenkodeissa<br />
asuvia lapsia väitetään usein orvoiksi, vaikka<br />
he todellisuudessa olisivat avioliiton ulkopuolella<br />
syntyneitä lapsia.<br />
Turkin siviililaista laittoman lapsen määritelmä<br />
poistettiin vuonna 2001 ja avioliiton<br />
ulkopuolella syntyneen lapsen huolto<br />
myönnettiin lapsen äidille. Mikäli lapsen<br />
isyys voidaan vahvistaa, hän voi saada myös<br />
yhtäläiset perintöoikeudet kuin avioliitossa<br />
29
”<br />
Peseytymiseen wc:ssä käynnin jälkeen käytetään juoksevaa<br />
vettä ja vasenta kättä, siksi vain oikealla kädellä saa syödä.<br />
syntynyt lapsi. Myös Marokon uudessa perhelaissa<br />
vuodelta 2004 myönnetään virallisen<br />
avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten<br />
oikeus isyyden tunnustamiseen.<br />
Islamilaisen lain joustavuutta kuvaa ”nukkuvan<br />
sikiön” käsite. Sen mukaan on mahdollista,<br />
että sikiö nukahtaa kohtuun ja syntyy<br />
biologian määrittelemien rajojen ulkopuolella.<br />
Näin on voitu pitää laillisena jopa sellaista<br />
lasta, joka syntyy viiden tai jopa seitsemän<br />
vuoden päästä avioerosta tai puolison kuolemasta.<br />
Nykyään näitä käsityksiä on alettu<br />
pitää vanhentuneina. Kaikki lakikoulukunnat<br />
tuntevat nukkuvan sikiön käsitteen, mutta se<br />
on ollut erityisesti esillä Marokon, Algerian ja<br />
Tunisian kansanuskossa. Nukkuvaan sikiöön<br />
vedoten on voitu pitää legitiiminä sellaista<br />
lasta, joka syntyy pitkään ulkomailla työskennelleen<br />
miehen vaimolle, vaikka tämä ei<br />
olisi käynyt tapaamassa vaimoaan vuosiin.<br />
Nukkuvalla sikiöllä on voitu puolustella myös<br />
naisen lapsettomuutta.<br />
Rituaalinen puhtaus<br />
Suorittaessaan uskonnollisia velvoitteitaan<br />
muslimin tulee olla rituaalisen puhtauden<br />
tilassa, tahara. Siksi naiset eivät rukoile,<br />
paastoa tai mene moskeijaan kuukautisten<br />
tai lapsivuodeajan (yleensä 40 päivää) aikana.<br />
Aina yhdynnän, kuukautisten tai synnytyksen<br />
jälkeen muslimin tulee suorittaa<br />
”suuri puhdistautuminen”, ghusl. Tällöin<br />
pestään koko vartalo. Muutoin riittää pieni<br />
puhdistautuminen eli wudu. Wudu tulee<br />
suorittaa ennen jokaista viittä päivittäistä<br />
rukousta ja aina ennen Koraanin lukemista<br />
mikäli jokin tapahtuma on rikkonut rituaalisen<br />
puhtauden tilan. Wudu-pesuun kuuluu<br />
käsien, suun, nenän, kasvojen, käsivarsien,<br />
pään, kaulan, korvien ja jalkojen pesu. Rukouskäytäntö<br />
edistääkin päivittäistä henkilökohtaista<br />
hygieniaa. Wc:ssä käynti tulee<br />
suorittaa ennen wuduta, sillä se rikkoo rituaalisen<br />
puhtauden samoin kuin pieraiseminen,<br />
nukkuminen, tajuttomuus, verenvuoto,<br />
oksentaminen tai siemensyöksy. Joidenkin<br />
koulukuntien mukaan myös vastakkaisen<br />
sukupuolen edustajaan koskeminen rikkoo<br />
rituaalisen puhtauden.<br />
Peseytymiseen wc:ssä käynnin jälkeen käytetään<br />
juoksevaa vettä ja vasenta kättä, siksi<br />
vain oikealla kädellä saa syödä. Suomessa<br />
käsisuihkujen yleistyminen julkisissa wctiloissa<br />
helpottaisi muslimien wc-hygienian<br />
hoitamista. Myös rukouspaikan tulee olla<br />
puhdas ja siksi monet käyttävätkin erityistä<br />
rukousmattoa. Kengät otetaan aina pois ennen<br />
rukousta.<br />
Vaikka nainen on kuukautisten aikana rituaalisesti<br />
epäpuhdas, häntä ei tarvitse sinä<br />
aikana muutoin välttää. Uskonnollisten rituaalien<br />
lisäksi vain yhdyntä on kuukautisten<br />
aikana kielletty, muuten nainen elää tänä<br />
aikana yleensä aivan normaalia elämää.<br />
Joissakin muslimiyhteisöissä nainen ei kuitenkaan<br />
saa kuukautisten aikana leipoa tai<br />
laittaa ruokaa. Kuukautiset ovat tabu – usein<br />
niistä ei puhuta ja niiden alkaminen saattaa<br />
olla tytölle järkytys.<br />
30
Lähteet:<br />
Kuva: Väestöliitto<br />
Kuva: Carlos Neto /Shutterstock<br />
Poikien ympärileikkaus<br />
Poikien ympärileikkaus kuuluu sekä muslimien<br />
että juutalaisten uskonnollisiin perinteisiin,<br />
ja sitä harjoitetaan kulttuurisista<br />
syistä myös muiden ryhmien keskuudessa<br />
erityisesti Afrikassa. Arabian kielessä sekä<br />
poikien että tyttöjen ympärileikkaukseen voidaan<br />
viitata termeillä khitan tai tahara, joka<br />
tarkoittaa puhdistautumista. Koraanissa ei<br />
mainita poikien ympärileikkausta, mutta<br />
siihen viitataan usein hadith-teksteissä. Perimätiedon<br />
mukaan profeetta Muhammed<br />
syntyi ympärileikattuna ja pojan ympärileikkausta<br />
pidetään yleensä muslimille välttämättömänä<br />
rituaalisen puhtauden vuoksi.<br />
Islamin oppineet ovat olleet tosin jossain<br />
määrin erimielisiä siitä, onko pojan ympärileikkaaminen<br />
pakollista vai ainoastaan suositeltavaa.<br />
Ympärileikkaamattomuus ei ole uskovien<br />
yhteisöön kuulumisen ehdoton este, mutta<br />
joidenkin tulkintojen mukaan ympärileikkaamaton<br />
mies ei voi esimerkiksi rukoilla, toimia<br />
imaamina eikä hänen todistustaan pidetä<br />
luotettavana. Muslimit painottavat usein, että<br />
ympärileikkauksesta on pojalle selvää terveydellistä<br />
hyötyä. Ympärileikkausikä vaihtelee<br />
vastasyntyneestä vanhempiin poikalapsiin,<br />
mutta ympärileikkaus tulisi suorittaa viimeistään<br />
ennen puberteettia. Leikkauksessa<br />
poistetaan peniksen päässä oleva esinahka<br />
osittain tai kokonaan. Islamilaisissa maissa<br />
perinteiset ympärileikkaajat tekevät leikkauk-<br />
31
Kuva: UNHCR/H.J.Davies<br />
sen joko kotiolosuhteissa tai vastaanotoillaan.<br />
Varakkaammat vanhemmat leikkauttavat poikansa<br />
klinikoilla tai sairaaloissa.<br />
Suomessa poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset<br />
nousivat julkisuuteen 1990-<br />
luvulla muslimiväestön kasvaessa ja keskustelu<br />
aiheesta on ollut erityisen vilkasta<br />
2000-luvulla. Pakolaisina ja turvapaikanhakijoina<br />
maahan saapuneilla muslimiperheillä<br />
ei ole välttämättä varaa leikkauttaa<br />
poikiaan yksityisillä lääkäriasemilla, joten<br />
paine leikkausten suorittamiseen julkisella<br />
sektorilla on kasvanut suomalaisten lääkäreiden<br />
vastustuksesta huolimatta. Sosiaali-<br />
ja terveysministeriön asettama työryhmä<br />
julkaisi keväällä 2004 muistion, jossa<br />
ehdotettiin, että poikien ei-lääketieteelliset<br />
ympärileikkaukset rinnastettaisiin lääketieteellisin<br />
perustein tehtäviin ympärileikkauksiin<br />
ja järjestettäisiin samaan tapaan kuin<br />
vastaavat lääketieteelliset toimenpiteet. Lisäksi<br />
ehdotettiin erillisen lain säätämistä tilanteen<br />
selkiyttämiseksi. Ehdotuksia perusteltiin<br />
muun muassa tarpeella turvata se,<br />
että muslimipojat ympärileikattaisiin asianmukaisissa<br />
olosuhteissa. Syksyllä 2009 tilanne<br />
poikien ympärileikkausten suhteen<br />
on edelleen avoin eikä lopullisia linjauksia<br />
asiasta ole tehty.<br />
Tyttöjen ympärileikkaus<br />
Tyttöjen ympärileikkauksella tai sukuelinten<br />
silpomisella tarkoitetaan kaikkia kulttuurisista<br />
tai muista ei-hoidollisista syistä<br />
tehtäviä toimenpiteitä, joihin liittyy tyttöjen<br />
ulkoisten sukuelinten osittainen tai täydellinen<br />
poistaminen tai niiden vahingoittaminen<br />
jollain muulla tavalla. Suurin osa maailman<br />
ympärileikatuista tytöistä ja naisista asuu 28<br />
Afrikan maassa, mutta myös eräissä Lähiidän<br />
maissa (esimerkiksi Jemenissä, Omanissa<br />
ja Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa)<br />
sekä jossain määrin muslimiväestön parissa<br />
Aasiassa (muun muassa Indonesiassa ja Malesiassa).<br />
Lisäksi ympärileikattuja tai ympärileikkausuhan<br />
alaisia tyttöjä ja naisia asuu<br />
tänä päivänä maahanmuuttajien keskuudessa<br />
kaikkialla maailmassa. Suomessa tyttöjen<br />
ympärileikkauskysymykset alettiin tiedostaa<br />
32
”<br />
Tyttöjen ympärileikkaus on islamia vanhempi tapa, jota harjoitetaan<br />
myös kristittyjen, juutalaisten ja animistien keskuudessa .<br />
1990-luvun alussa, jolloin maahanmuuttajien<br />
määrä kääntyi nopeaan kasvuun. Määrällisesti<br />
suurin – mutta ei suinkaan ainoa –<br />
maahanmuuttajaryhmä, jonka lähtömaassa<br />
harjoitetaan tyttöjen ympärileikkausta, ovat<br />
somalialaiset.<br />
Ympärileikkausikä vaihtelee, mutta tavallisimmin<br />
tytöt ympärileikataan 4–10 vuoden<br />
iässä. Myös ympärileikkauskäytännöissä on<br />
suuria eroja. Ympärileikkauksen laajuus voi<br />
vaihdella muutaman veripisaran vuodattamisesta<br />
laajempiin leikkauksiin, joista radikaaleinta<br />
kutsutaan infibulaatioksi tai faraoniseksi<br />
ympärileikkaukseksi. Tällöin tytön<br />
ulkoiset sukuelimet poistetaan ja typistetyt<br />
häpyhuulet ommellaan yhteen lukuun ottamatta<br />
pientä aukkoa virtsan ja kuukautisveren<br />
poistumiseksi. Faraonisia ympärileikkauksia<br />
tehdään erityisesti Somaliassa,<br />
Djiboutissa, Malissa, Pohjois-Sudanissa,<br />
eteläisessä Egyptissä lähellä Sudanin rajaa<br />
sekä Eritreassa ja Etiopiassa erityisesti Sudaniin,<br />
Somaliaan ja Djiboutiin rajoittuvilla<br />
alueilla.<br />
Monet maailman ympärileikatuista naisista<br />
ovat muslimeja, mutta samaan aikaan<br />
monissa islamilaisissa yhteisöissä käytäntö<br />
on tuntematon. Tyttöjen ympärileikkaus<br />
on islamia vanhempi tapa, jota harjoitetaan<br />
myös kristittyjen, juutalaisten ja animistien<br />
keskuudessa niillä alueilla, joilla tapa<br />
on yleinen. Esimerkiksi Egyptissä, jossa eri<br />
arvioiden mukaan 78–97 prosenttia tytöistä<br />
ja naisista ympärileikataan, tehdään ympärileikkauksia<br />
yli uskonnollisten ryhmärajojen<br />
sekä muslimien että koptikristittyjen<br />
keskuudessa. Tyttöjen ympärileikkaus ei<br />
kuulu Koraanin opetuksiin, mutta islamilaisesta<br />
maailmasta voidaan kuitenkin löytää<br />
myös tyttöjen ympärileikkauksia, erityisesti<br />
sen lievempiä muotoja puolustavia<br />
tulkintoja. Epätietoisuus islamin kannasta<br />
johtuu siitä, että tyttöjen ympärileikkaus<br />
mainitaan vain suullisessa perimätiedossa<br />
ja islamin oppineet ovat eri mieltä näiden<br />
nimenomaisten hadithien autenttisuudesta<br />
ja tulkinnasta. Yksi tässä yhteydessä lainatuimmista<br />
haditheista kertoo Profeetan sanoneen<br />
ympärileikkauksia suorittaneelle<br />
naiselle: ”Älä leikkaa paljon, sillä se on parempi<br />
naiselle ja tekee hänestä miehellekin<br />
haluttavamman.”<br />
Erimielisyys liittyy nimenomaan lievempiin<br />
ympärileikkauksen muotoihin: islamin<br />
oppineiden kannanotot siitä, että tytöille<br />
tehtävät suuret ympärileikkaukset ovat islamin<br />
vastaisia, ovat viime vuosikymmenen<br />
aikana merkittävällä tavalla vaikuttaneet<br />
ainakin radikaalien ympärileikkausten vähenemiseen.<br />
Sen sijaan leikkauksia, joihin<br />
esimerkiksi somalialaisten keskuudessa<br />
viitataan ns. sunna-leikkauksina, saatetaan<br />
edelleen perustella myös uskonnollisilla<br />
syillä. ”Sunna-leikkaus” on toimenpiteenä<br />
kuitenkin hyvin epämääräinen. Vaikka sitä<br />
usein kuvataan ”pieneksi” leikkaukseksi<br />
kuten pistämiseksi ja muutaman veripisaran<br />
vuodattamiseksi klitoriksesta tai klitoriksen<br />
osittaiseksi tai täydelliseksi poistamiseksi,<br />
käytännössä se voi kuitenkin<br />
tarkoittaa lähes yhtä laajaa leikkausta kuin<br />
infibulaatiokin.<br />
33
”<br />
Ympärileikkaus on tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia loukkaava<br />
käytäntö, jota vastustetaan nykyisin maailmanlaajuisesti.<br />
Tyttöjen ympärileikkaukseen liittyy kysymyksiä<br />
neitsyyden suojaamisesta ja avioliittokelpoisuuden<br />
varmistamisesta, sosiaalisesta<br />
hyväksynnästä, naisen identiteetistä<br />
ja kulttuurisesta jatkuvuudesta. Esimerkiksi<br />
Somaliassa ympärileikkauksen on katsottu<br />
suojelevan tyttöä siveettömyydeltä ja esiaviollisilta<br />
raskauksilta, ja se on yleensä ollut<br />
edellytys avioliiton solmimiselle. Lisäksi tyttöjen<br />
ympärileikkausta on perusteltu esteettisillä<br />
sekä puhtauteen ja seksuaalisuuteen<br />
liittyvillä syillä.<br />
Tyttöjen ympärileikkauksesta voi aiheutua<br />
monia seksuaali- ja lisääntymisterveyteen<br />
liittyviä ongelmia. Ympärileikkaukseen liittyvät<br />
komplikaatiot ovat yhteydessä leikkauksen<br />
laajuuteen sekä olosuhteisiin leikkauksen<br />
aikana ja sen jälkeen. Esimerkiksi faraonisesti<br />
ympärileikattujen naisten raskauden<br />
seurantaan ja synnytyksiin liittyvät ongelmat<br />
ovat suurimmat köyhissä, alikehittyneissä<br />
maissa, joissa ei ole mahdollisuutta riittäviin<br />
terveydenhuoltopalveluihin ja joissa naisten<br />
terveyteen liittyvät kysymykset eivät usein<br />
ole muutenkaan etusijalla.<br />
Ympärileikkaus on tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia<br />
loukkaava käytäntö, jota vastustetaan<br />
nykyisin maailmanlaajuisesti.<br />
Myös Afrikassa taistellaan tyttöjen ympärileikkauksia<br />
vastaan. Monissa maissa on<br />
pyritty kehittämään tyttöjen ympärileikkausten<br />
vastaista lainsäädäntöä ja toimintaohjelmia.<br />
Esimerkiksi Sudanissa laki kuitenkin<br />
kieltää vain infibulaatio-tyyppiset<br />
leikkaukset, ei ympärileikkausten lievempiä<br />
muotoja. Myös Egyptissä on vuosikausia<br />
kiistelty siitä, onko tyttöjen ympärileikkaus<br />
Egyptin lainsäädännön mukaan kielletty<br />
kaikissa olosuhteissa vai voidaanko tapa<br />
medikalisoida ja hyväksyä lääkäreiden suorittamana.<br />
Egyptin uskonnolliset johtajat<br />
ovat lisäksi olleet erimielisiä siitä, kuuluuko<br />
tyttöjen ympärileikkaus islamiin vai ei.<br />
Vuonna 2008 12-vuotiaan egyptiläistytön<br />
kuoltua ympärileikkaukseen, Egyptin terveysministeriö<br />
kielsi kaikki ympärileikkaukset<br />
asetuksella ja Egyptin päämufti tuomitsi<br />
käytännön islamin vastaisena. Egyptiläisen<br />
al-‘Arabiyya-lehden mukaan ensimmäinen<br />
laittoman ympärileikkauksen tehnyt mies<br />
pidätettiin elokuussa 2009 sen jälkeen kun<br />
hänen silpomansa 11-vuotias tyttö joutui<br />
sairaalaan.<br />
Monissa maissa lait eivät ole osoittautuneet<br />
riittävän tehokkaaksi keinoksi ympärileikkausperinteen<br />
katkaisemiseksi. Samalla<br />
on kuitenkin todettava, että monissa Afrikan<br />
maissa on tapahtunut myös huomattavaa<br />
positiivista kehitystä tyttöjen ympärileikkausten<br />
suhteen.<br />
Länsimaissa tyttöjen ympärileikkaus on<br />
yleensä kielletty joko omalla ympärileikkauksen<br />
kieltävällä lailla (esimerkiksi Ruotsi,<br />
Englanti ja Norja) tai siihen sovelletaan jo<br />
olemassa olevaa rikoslakia. Ranskassa on<br />
ollut useita oikeustapauksia tyttöjen ympärileikkauksiin<br />
liittyen. Suomessa tyttöjen<br />
ympärileikkaus on kaikissa muodoissaan<br />
rikoslain mukaan rangaistava teko. Suomessa<br />
ei toistaiseksi ole ollut yhtään oikeustapausta<br />
tyttöjen ympärileikkauksesta,<br />
mutta todennäköisesti se katsottaisiin<br />
törkeäksi pahoinpitelyksi. Ympärileikkaamisesta<br />
voi saada jopa kymmenen vuoden<br />
34
Kuva: Mari Jaakonaho<br />
35
”<br />
Monille musliminaisille naislääkäri on tärkeä<br />
erityisesti gynekologisissa vaivoissa.<br />
vankeusrangaistuksen. Myös tyttöjen vieminen<br />
ulkomaille ympärileikattavaksi on<br />
kielletty. Siitä huolimatta on mahdollista,<br />
että tyttöjen ympärileikkauksia tehdään<br />
jossain määrin edelleen Suomessa asuvien<br />
maahanmuuttajien keskuudessa esimerkiksi<br />
aikaisempiin kotimaihin suuntautuvilla<br />
matkoilla.<br />
Ihmisoikeusliitto ry on julkaissut vuonna<br />
2004 sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle<br />
suunnatun suosituksen erityisesti<br />
tyttöjen ympärileikkausten ennaltaehkäisemiseksi,<br />
mutta myös jo ympärileikattujen<br />
tyttöjen ja naisten kulttuurisensitiiviseksi<br />
kohtaamiseksi terveydenhuollossa. Suomessa<br />
tehdään avausleikkauksia faraonisesti<br />
ympärileikatuille naisille. Mikäli raskauden<br />
ja synnytyksen kulun seuraaminen sisätutkimuksin<br />
ei ympärileikkauksesta johtuen<br />
onnistu, asiakkaalle suositellaan avausleikkausta<br />
raskauden aikana. Jos avaamista ei<br />
ole tehty raskauden aikana, sen tekee yleensä<br />
kätilö synnytyksen yhteydessä. Kaikkien<br />
synnyttäjien kohdalla avaaminen ei ole<br />
välttämätön, mikäli arpikudos joustaa riittävästi.<br />
Avausleikkaus suositellaan kuitenkin<br />
tehtäväksi ennen raskautta ja sitä kannattaa<br />
tarjota myös alavatsa- ja kuukautiskivuista<br />
sekä virtsaamisvaivoista ja tulehduksista<br />
kärsivälle nuorelle tytölle. Naimattomien tyttöjen<br />
ja heidän vanhempiensa pelkoja avausleikkausta<br />
kohtaan voi hälventää kertomalla,<br />
että tulevaa avioitumista varten sairaalasta<br />
on mahdollista saada kirjallinen selvitys tehdystä<br />
avaamisesta. Sairaalassa polikliinisesti<br />
tehtävä avausleikkaus on melko yksinkertainen<br />
toimenpide: leikkaus kestää vain 10–15<br />
minuuttia ja toipuminen tapahtuu parissa<br />
päivässä.<br />
Muslimit suomalaisessa<br />
terveydenhuollossa<br />
Suomalaisissa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa<br />
on tarpeen ottaa yhä lisääntyvästi<br />
huomioon muslimipotilaiden ja -asiakkaiden<br />
erityistarpeet ja -toiveet. Esimerkiksi<br />
islamin ruokasäännöt, joiden mukaan ei saa<br />
syödä tai juoda alkoholia, sikaperäisiä aineita<br />
tai verituotteita, pätevät myös sallittuihin<br />
lääkeaineisiin. Muslimeiden kesken on kuitenkin<br />
eroja siinä, kuinka tiukasti sääntöjä<br />
tulkitaan. Esimerkiksi joissakin perheissä<br />
on kieltäydytty sikaperäistä liivatetta sisältävistä<br />
rokkoaineista, kun taas toisissa ne<br />
on hyväksytty perustelujen jälkeen. Alkoholia<br />
voi periaatteessa käyttää ulkoisesti ihon<br />
puhdistukseen, mutta suun kautta otettavat<br />
alkoholiuutteet ovat kiellettyjä.<br />
Vuosittainen noin 30 päivää kestävä ramadan-paasto<br />
on tärkeä uskonnollinen ja sosiaalinen<br />
tapahtuma, johon tulee osallistua<br />
viimeistään 15-vuotiaana. Ramadanin aikaan<br />
muslimin ei tule syödä tai juoda mitään<br />
auringonnousun ja -laskun välisenä aikana.<br />
Sairaiden tai raskaana olevien ei tarvitse<br />
paastota, mutta monet yrittävät paastota siitä<br />
huolimatta. Paastoava potilas voi yleensä<br />
antaa verinäytteen sekä saada lääkepistoksia,<br />
suonensisäistä lääkitystä sekä iholle,<br />
silmiin, korviin ja nenään pantavia lääkkeitä.<br />
Sen sijaan paasto mitätöityy, jos paastoava<br />
ottaa lääkkeitä suun kautta tai nestemäisen<br />
peräruiskeen tai jos nenätippoja valuu nieluun.<br />
Esimerkiksi diabeetikoiden tai säännöllistä<br />
lääkitystä saavien kanssa on hyvä<br />
keskustella siitä, kuinka ramadanin aikana<br />
voidaan menetellä. Viime kädessä elämän<br />
suojeleminen on paastoa tärkeämpää. Ra-<br />
36
Kuva: Marja Tiilikainen<br />
madan on perheissä kiireistä aikaa, jolloin<br />
voi olla vaikea irrottautua esimerkiksi terveyskeskuksessa<br />
järjestettävään ryhmätilaisuuteen<br />
tai vastaanotolle, varsinkin jos se<br />
sattuu lähelle päivittäisen paaston rikkomisajankohtaa<br />
auringon laskiessa.<br />
Tutkimustilanteissa on hyvä mahdollisuuksien<br />
mukaan välttää täysin alasti riisuttamista.<br />
Mikäli mahdollista, muslimiasiakas toivoo<br />
yleensä samaa sukupuolta olevan lääkärin<br />
tai hoitajan. Monille musliminaisille naislääkäri<br />
on tärkeä erityisesti gynekologisissa<br />
vaivoissa. Häveliäisyyssyistä mieslääkärille<br />
ei ehkä kerrota käynnin todellista syytä lainkaan.<br />
Mikäli naislääkäriä ei ole mahdollista<br />
saada, tilannetta voi helpottaa esimerkiksi<br />
naispuolisen hoitajan tai tulkin läsnäolo tutkimus-<br />
ja hoitotilanteessa. Osa muslimeista<br />
ei halua tervehtiessään kätellä vastakkaista<br />
sukupuolta olevaa hoitohenkilöstöä, mistä ei<br />
kannata loukkaantua.<br />
Islamilaiseen etiikkaan kuuluu sairaiden<br />
luona vierailu. Sairaalassa olevan potilaan<br />
luona käykin usein paljon vierailijoita. Näiden<br />
vierailujen yhteydessä saatetaan potilaalle<br />
lukea Koraania ja joskus sitä varten<br />
pyydetään myös erillistä huonetta, jotta samassa<br />
huoneessa olevat muut potilaat eivät<br />
häiriintyisi. Koraanin lukeminen ja sosiaalisten<br />
verkostojen tarjoama tuki on potilaalle<br />
tärkeää, joten perheenjäsenten ja ystävien<br />
läsnäoloon sairaalassa kannattaa suhtautua<br />
kärsivällisesti. Sairaalassa vuodepotilaana<br />
olevan muslimin ja hänen omaistensa<br />
kanssa on hyvä keskustella siitä, millaista<br />
apua potilas tarvitsee päivittäisten rukousten<br />
suorittamiseksi. Muslimipotilaat pukeutuvat<br />
yleensä sairaalan vaatteisiin, mutta<br />
huivia käyttävät naiset peittävät päänsä<br />
myös sairaalassa ollessaan. n<br />
37
4<br />
HOUKUTUSTEN<br />
maailma<br />
Kuva: JackF/Shutterstock<br />
Seksuaalisuutta pidetään islamissa hyvin positiivisena asiana.<br />
Islamilaiset oppineet eivät koskaan ole ihannoineet selibaatissa<br />
elämistä. Profeetta Muhammedilla oli useita vaimoja ja hänen<br />
kerrotaan sanoneen, että menemällä naimisiin ihminen turvaa<br />
puolet uskonnostaan.<br />
Seksuaalisuus<br />
Seksuaalisuutta pidetään positiivisena viettinä,<br />
jonka tyydyttäminen edistää henkistä ja<br />
fyysistä hyvinvointia. Kaikki seksuaalisuuden<br />
ilmaisut pitäisi kuitenkin rajoittaa heteroseksuaaliseen<br />
avioliittoon. Ihanteena pidetään<br />
sitä, että kaikki seksuaalisesti aktiivit<br />
yhteiskunnan jäsenet olisivat naimisissa ja<br />
tyydyttäisivät seksuaaliset tarpeensa avioliiton<br />
puitteissa. Varhaista avioliittoa on pidetty<br />
suositeltavana, ja sen on ajateltu varmistavan<br />
etenkin tyttöjen neitsyyden säilymisen.<br />
Koska islamilainen laki rajoittaa seksuaalisuuden<br />
heteroseksuaaliseen lailliseen avioliittoon,<br />
esiaviollinen seksi ja tietenkin kaikki<br />
avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat kiellettyjä.<br />
Suhtautuminen masturbaatioon vaihtelee.<br />
Yhden tulkinnan mukaan masturbaatio<br />
on periaatteessa kielletty, sillä se rinnastetaan<br />
avioliiton ulkopuoliseen seksiin, mutta<br />
se saattaa olla sallittua, jos kyseessä on nai-<br />
38
maton henkilö ja jos se on keino välttyä laittomalta<br />
suhteelta. Masturbaatio on yleensä<br />
hyväksytty nuorten miesten keinona purkaa<br />
seksuaalisia tarpeitaan, mutta myöhemmällä<br />
iällä siitä tulee oppineiden mukaan tarpeetonta,<br />
jos mies on naimisissa. Seksuaalisten<br />
halujen hillitsemiseksi imaamit yleensä<br />
suosittelevat paastoa ja rukoilemista, jos<br />
mahdollisuutta avioseksiin ei ole. Jotkut<br />
vanhoilliset oppineet pitävät masturbaatiota<br />
terveydelle haitallisena. Naimattomien tyttöjen<br />
itsetyydytystä pidetään haitallisena myös<br />
siksi, että se saattaa aiheuttaa immenkalvon<br />
rikkoutumisen. Naimisissa olevien naisten<br />
kohdalla asia on tabu, sillä aviomiehen pitäisi<br />
periaatteessa pystyä huolehtimaan vaimonsa<br />
seksuaalisista tarpeista.<br />
Avioliiton ulkopuolisia suhteita esiintyy myös<br />
muslimiyhteisöissä. Nuorilla on esiaviollisia<br />
suhteita ja aviopareilla avioliiton ulkopuolisia<br />
suhteita. Myös prostituutiolle on suuret<br />
markkinat ja sukupuolitauteja esiintyy. Suuri<br />
hiv-infektioiden levittäjä ovat suonensisäiset<br />
huumeet, mutta ne leviävät myös seksisuhteiden<br />
kautta. Koska laittomat seksisuhteet ja<br />
prostituutio ovat islamilaisen moraalikäsityksen<br />
vastaisia, on niistä samoin kuin sukupuolitaudeista<br />
ja aviottomista lapsista vaikea saada<br />
luotettavaa tietoa. Samasta syystä myös<br />
esimerkiksi hiviin ja aidsiin liittyvä valistustyö<br />
on muslimiyhteisöissä usein vaikeaa.<br />
Jotta kaikki mahdolliset houkutukset laittomien<br />
suhteiden harrastamiseksi voitaisiin<br />
eliminoida, tulisi sekä miesten että naisten<br />
esiintyä kodin ulkopuolella mahdollisimman<br />
huomiota herättämättömästi. Myös hyvää<br />
tuoksua pidetään seksuaalisesti viettelevänä<br />
ja tilanteesta riippuen hajusteita saate-<br />
”<br />
Varhaista avioliittoa on pidetty suositeltavana, ja sen on<br />
ajateltu varmistavan etenkin tyttöjen neitsyyden säilymisen.<br />
39
Kuva: Marja-Leena Kultanen<br />
Kuva: Thomas Hagström<br />
40
”<br />
Hijab-käsite tarkoittaa paitsi peittävää pukeutumista, myös tietynlaista<br />
käyttäytymiskoodia, johon kuuluu hillitty puhe ja liikehdintä.<br />
taan joko käyttää runsaasti tai välttää kokonaan.<br />
Kosteat hiukset viittaavat siihen, että<br />
nainen on juuri ollut sukupuoliyhteydessä,<br />
ja siksi nainen ei näyttäydy hiukset märkinä,<br />
vaikka hän ei muuten käyttäisikään pään<br />
peittävää huivia.<br />
Muslimioppineiden mukaan naisten pitäisi<br />
lähisukuun kuulumattomien miesten läsnä<br />
ollessa peittää itsestään kaikki muu paitsi<br />
kasvot ja kädet, miehen tulee peittää vartalonsa<br />
navasta polviin. Muslimimiehet eivät julkisilla<br />
paikoilla kuitenkaan yleensä pidä edes<br />
shortseja eivätkä hihattomia paitoja, sillä se<br />
ei kuulu tapoihin. Hijab-käsite tarkoittaa paitsi<br />
peittävää pukeutumista, myös tietynlaista<br />
käyttäytymiskoodia, johon kuuluu hillitty puhe<br />
ja liikehdintä, usein vastakkaisen sukupuolen<br />
kättelemisen välttäminen ja hillitty kosmetiikan<br />
käyttö. Monet muslimit tulkitsevat Koraania<br />
niin, että he ajattelevat pukeutumiskoodin<br />
olevan Jumalan käsky. Koraanissa ei kuitenkaan<br />
määritellä siveätä pukeutumista tarkasti,<br />
esimerkiksi hiusten peittämistä ei suoraan<br />
mainita. Monet muslimit, esimerkiksi Suomen<br />
tataarit, tulkitsevatkin pukeutumissääntöjä<br />
niin, että riittää kun pukeutuu säädyllisesti,<br />
yhteiskunnan yleisten normien mukaan.<br />
Kun Saudi-Arabiasta lähtöisin oleva wahhabilainen<br />
islamintulkinta on vallannut alaa<br />
modernien islamintulkintojen kustannuksella,<br />
myös naisten pukeutumiseen ja käyttäytymiseen<br />
on alettu kiinnittää yhä enemmän<br />
huomiota. Monet sellaiset maahanmuuttajat<br />
ja käännynnäiset, jotka eivät aikaisemmin<br />
halunneet erityisesti korostaa islamilaista<br />
identiteettiään pukeutumisellaan, ovat yhä<br />
enemmän alkaneet käyttää tietyntyyppistä,<br />
islamilaiseksi koettua pukeutumis- ja käyttäytymiskoodia.<br />
Monelle muslimille hiusten<br />
peittäminen merkitsee paitsi Jumalan tahdon<br />
noudattamista, myös tapaa tuoda julki<br />
omaa islamilaista vakaumustaan ja tietynlaista<br />
islamintulkintaa.<br />
Nuoret käyttävät usein kevyitä, vain hiukset<br />
peittäviä huiveja ja muu pukeutuminen<br />
saattaa olla samanlaista kuin muilla suomalaistytöillä,<br />
kunhan se on tarpeeksi peittävää.<br />
Hijab peittää yleensä myös kaulan ja hartiat<br />
ja sen alla voidaan käyttää otsan peittävää<br />
alushuivia. Niqab peittää myös kasvot ja jättää<br />
vain silmät näkyviin. Jilbabilla tarkoitetaan<br />
yleensä pitkää huntua, joka voi ulottua<br />
lanteille, polviin tai nilkkoihin, tai koko vartalon<br />
peittävää pitkää asua, jota käytetään<br />
erillisen hijabin kanssa, kun taas ns. burka/<br />
burkha/burqa/burqu’ on tullut tutuksi afganistanilaisten<br />
naisten vartalon peittävänä<br />
kaapuna. Siihen liitetään usein myös silmät<br />
peittävä silmikko, jonka läpi nainen näkee<br />
eteensä. Chadoriksi kutsutaan iranilaista<br />
versiota peittävästä, yleensä mustasta kaavusta.<br />
Burkat, chadorit ja niqabit ovat yleensä<br />
yksivärisiä, sinisiä tai mustia, mutta muut<br />
asut voivat olla myös kirkkaasti kuvioituja.<br />
Islamilaisissa maissa kukoistaa hijab-muoti,<br />
eikä mikään estä myös ns. <strong>islamilaiseen</strong><br />
asuun pukeutuvaa naista olemasta viehättävä.<br />
Jotkut käyttävät hijabin kanssa myös<br />
vahvaa meikkiä, mikä viittaa siihen että hijab<br />
on pikemminkin muoti- ja yhteiskunnallinen<br />
asia, kuin merkki vakaasta uskonnollisuudesta<br />
ja siveellisyydestä.<br />
41
Kuva: Mari Jaakonaho<br />
Homoseksuaalisuus<br />
Fyysinen läheisyys samaa sukupuolta<br />
edustavien ihmisten välillä on monissa<br />
kulttuureissa paljon tiiviimpää kuin Suomessa.<br />
Miehet halaavat, antavat poskisuudelmia<br />
toisilleen ja kulkevat kaulakkain<br />
aivan yleisesti ilman minkäänlaista seksuaalista<br />
tarkoitusta. Homoseksuaaliset<br />
suhteet ovat lailla kiellettyjä melkein kaikissa<br />
islamilaisissa yhteiskunnissa, sillä<br />
niitä pidetään rikoksena yhteiskuntaa ja<br />
yleistä siveellisyyttä vastaan. Egyptin ja<br />
muutaman muun maan rikoslaki ei suoraan<br />
tuomitse homoseksuaalisia suhteita, mutta<br />
niistä voidaan tuomita jopa kolmen vuoden<br />
vankeusrangaistus muiden yleistä moraalia<br />
säätelevien lakien perusteella. Irakissa ja<br />
Jordaniassa rikoslaki ei kriminalisoi homoseksuaalisia<br />
suhteita. Avioliitto on kuitenkin<br />
aina miehen ja naisen välinen liitto, eikä<br />
homoseksuaalisten liittojen hyväksymisestä<br />
edes keskustella. Homoseksuaalisuutta esiintyy<br />
kuitenkin yleisesti myös muslimien parissa,<br />
eikä siihen ole perinteisesti suhtauduttu kovinkaan<br />
kielteisesti. Homoseksuaalisia suhteita on<br />
voitu pitää tarpeellisina, jotta yhteisön naisten<br />
neitsyys on voitu turvata. Sen sijaan homoseksuaalista<br />
identiteettiä on muslimien yleensä vaikea<br />
hyväksyä. Naisten homoseksuaaliset suhteet ovat<br />
nyky-yhteiskunnissa vaiettu asia, mutta Profeetan<br />
perimätieto tuomitsee myös ne.<br />
Rangaistukset homoseksuaalisesta aktista ovat<br />
yleensä sakkoja tai jopa useita vuosia vankeutta, mutta<br />
Iranissa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa, Nigeriassa ja<br />
Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa rangaistus voi olla<br />
jopa kuolemantuomio. Islamilaisessa laissa homoseksuaalisuudesta<br />
ei määritellä tiettyä rangaistusta, vaikkakin<br />
se luetaan laittomaksi sukupuolisuhteeksi. Monissa<br />
tapauksissa homoseksuaalisuuden kieltäviä lakeja ei<br />
valvota eikä rangaistuksia panna täytäntöön. Islaminuskoiset<br />
homoseksuaalit voivat nykyään vaihtaa mielipiteitään<br />
ja pitää yllä omaa alakulttuuriaan internetin<br />
kautta, mutta julkiset kokoontumiset saattavat aiheuttaa<br />
42
” Homoseksuaalisuutta<br />
esiintyy kuitenkin<br />
yleisesti myös<br />
muslimien parissa, eikä<br />
siihen ole perinteisesti<br />
suhtauduttu kovinkaan<br />
kielteisesti.<br />
osallistujille suuria ongelmia. Perinteisiä<br />
miespuolisten homoseksuaalien kohtauspaikkoja<br />
ovat olleet puistot, naiset tapaavat<br />
toisiaan kodeissaan.<br />
Länsimaissa asuvien muslimien suhtautuminen<br />
homoseksuaalisuuteen ja<br />
LBGT-suhteisiin (lyhennys sanoista Lesbian,<br />
Bisexual, Gay, Transgender) ylipäätään<br />
on kaksijakoista. Osa uskoo ”dominoteoriaan”,<br />
jonka mukaan avoimien homoseksuaalisten<br />
suhteiden hyväksyminen<br />
liittyy yleiseen moraalin rappeutumiseen,<br />
joka alkaa naisten vapaasta esiintymisestä<br />
hunnuttautumattomina julkisuudessa,<br />
vapaasta seurustelemisesta ja esiaviollisista<br />
suhteista ja päättyy homoseksuaalisten<br />
avioliittojen hyväksymiseen. Tämä taas<br />
johtaa sukulaisuussiteiden katkeamiseen ja<br />
koko yhteiskunnan asteittaiseen romahdukseen.<br />
Osa maahanmuuttajista on omaksunut<br />
liberaalimman ajattelutavan ja näkee seksuaalisten<br />
vähemmistöjen oikeuksien puolustamisen<br />
samanarvoisena kuin uskonnollisten<br />
vähemmistöjen oikeuksien puolustamisen.<br />
Länsimaissa asuvat islaminuskoiset homoseksuaalit<br />
ovat hyvin järjestäytyneitä ja saavat tukea<br />
toisiltaan esimerkiksi internetissä toimivien keskustelupalstojen<br />
avulla. n<br />
Kuva: Mari Jaakonaho<br />
43
5<br />
TULEVAISUUDEN<br />
haasteita<br />
Kuva: Marja Tiilikainen<br />
Suurimmat ongelmat naisten seksuaaliterveydessä liittyvät heidän<br />
puutteelliseen oikeuteensa määrätä omaan kehoonsa liittyvistä<br />
asioista.<br />
Oikeus omaan vartaloon<br />
Naisen ruumis on yhteisöllisesti hyvin tärkeä.<br />
Siihen liitetään usein suvun ja perheen<br />
kunnia, mutta se on tärkeä myös traditioiden<br />
siirtämisessä sukupolvelta toiselle ja<br />
uuden sukupolven synnyttämisessä. Suomessa<br />
ajatellaan ja käyttäydytään usein hyvin<br />
yksilökeskeisesti ja ehkä itsekkäästikin,<br />
mutta monissa muissa kulttuureissa yhteisön<br />
hyvinvointi ja oikeudet ovat tärkeämpiä<br />
kuin yksilön. Seksuaalioikeudet ovat tiiviisti<br />
sidoksissa yleisiin ihmisoikeuksiin. Monien<br />
islamilaisten maiden lainsäädännössä on<br />
puutteita ihmisoikeuksien kohdalla, mutta<br />
osittain ongelmana on myös lain ja käytäntöjen<br />
välinen ristiriita.<br />
Muslimiyhteisöjä koskettavia ongelmaalueita<br />
seksuaaliterveyden kannalta ovat<br />
ainakin varhaiset ja/tai epämieluisat avioliitot,<br />
erilaisten seksuaalisten suuntauksien<br />
tuomitseminen, kunniamurhat, raiskaus<br />
avioliitossa, tyttöjen ympärileikkaus, avioliiton<br />
ulkopuolisten raskauksien häpeälli-<br />
44
syys, nuorten<br />
seksuaalisuuden tukahduttaminen,<br />
vaikeus saada<br />
turvallinen abortti ja seksuaalivalistuksen<br />
puutteellisuus.<br />
Aviorikos on yksi shari’assa määritellyistä<br />
vakavista rikoksista. Nykyään aviorikos<br />
on kriminalisoitu kaikkien muslimienemmistöisten<br />
maiden rikoslaeissa, poikkeuksena<br />
Turkki. Aviorikosta pidetään vakavana<br />
rikoksena siksi, että se on yksi Koraanissa<br />
mainituista ns. hudud-rikoksista ja sen<br />
ajatellaan olevan rikkomus Jumalan asettamia<br />
rajoja ja yhteiskunnan moraalia vastaan.<br />
Iranissa ja Saudi-Arabiassa aviorikos<br />
on pahempi rikos kuin murha ja siitä on<br />
rangaistuksena joko raipparangaistus tai<br />
kivittäminen. Muissa islamilaisissa maissa<br />
aviorikoksesta voi saada vankeusrangaistuksen<br />
tai sakkoja. Usein rangaistus pannaan<br />
täytäntöön vain loukatun osapuolen<br />
vaatimuksesta.<br />
Yksi suurimmista ihmis- ja seksuaalioikeuksien<br />
rikkomuksista ovat kunniamurhat,<br />
jolla tarkoitetaan perheenjäsenen tekemää<br />
murhaa, jonka uhrina on epäsiveellisestä<br />
käytöksestä epäilty nainen tai joskus myös<br />
mies. Ajatus kunniamurhasta on peräisin<br />
esi-islamilaiselta ajalta. Sen taustalla on<br />
kunniakäsitys, joka määritellään naisten<br />
seksuaalisuuden kautta. Monissa maissa,<br />
kuten Jordaniassa, Syyriassa, Turkissa,<br />
Pakistanissa, Kuwaitissa ja Egyptissä<br />
rangaistus kunniamurhasta on vain nimellinen,<br />
sillä miehillä ajatellaan olevan oikeus<br />
rangaista naisia, jotka ovat syyllistyneet<br />
epäasialliseen käytökseen. Monissa maissa<br />
esiintyy kuitenkin painostusliikkeitä, jotka<br />
vaativat, että perheen kunnian säilyttämiseksi<br />
tehtyjen murhien rangaistukset saatettaisiin<br />
oikeudenmukaisemmalle tasolle.<br />
Islamilaisen lain mukaan aviorikoksesta<br />
syyttämiseen tarvitaan neljä silminnäkijätodistajaa.<br />
Tätäkään vaatimusta ei aina<br />
oteta huomioon, vaan pelkkä epäily epäsiveellisyydestä<br />
saattaa riittää. Niillä alueilla,<br />
joilla kunniamurhia tehdään, se on koko väestön<br />
ongelma. Esimerkiksi Jordaniassa ja<br />
Egyptissä se koskettaa yhtä lailla kristittyjä<br />
kuin muslimejakin.<br />
45
”<br />
Tunisiassa naisten<br />
väkivaltainen kohtelu<br />
parisuhteessa on tehty<br />
rikoslaissa rangaistavaksi ja<br />
naisten oikeuksia aborttiin on<br />
laajennettu merkittävästi.<br />
Joissakin islamilaisissa maissa raiskaaja<br />
voi saada tekonsa anteeksi, jos hän menee<br />
uhrinsa kanssa naimisiin. Näin korjataan<br />
myös raiskauksen aiheuttama häpeä naisen<br />
perheelle. Tällainen käytäntö on naiselle<br />
traumaattinen ja esimerkiksi somalialaiset<br />
naiset ovat arvostelleet sitä ankarasti. Traditionaalisen<br />
islamilaisen lain mukaan raiskausta<br />
pidetään rikoksena yleistä siveellisyyttä<br />
ja perheinstituutiota vastaan. Tällainen<br />
ajattelu kumpuaa näkemyksestä, jonka<br />
mukaan naisen ruumis ei kuulu hänelle<br />
itselleen vaan hänen isälleen, miehelleen<br />
ja yhteisölleen. Rangaistukset raiskauksista<br />
vaihtelevat suuresti eri maissa: Iranissa<br />
raiskaaja voi saada kuolemantuomion,<br />
Egyptissä vankeutta. Periaatteessa raiskaukseen<br />
suhtaudutaan erittäin vakavasti,<br />
sillä siinä yhdistyvät monet islamilaisen lain<br />
rikkomukset. Toisaalta on taipumus syyllistää<br />
uhria, sillä perinteisessä islamilaisessa<br />
yhteisössä raiskauksia ei pitäisi tapahtua,<br />
jos naiset pysyttelevät perheen ja varsinkin<br />
sen miespuolisten jäsenten suojeluksessa<br />
ja liikkuvat julkisuudessa vain hunnutettuina.<br />
Tosin uhrin syyllistäminen on tuttua<br />
myös tämän päivän suomalaisessa keskustelussa.<br />
Avioliitossa tapahtuva raiskaus ei ole rikos<br />
muslimiyhteiskunnissa, sillä valtaosa muslimioppineista<br />
on sitä mieltä, että avioliitto<br />
takaa miehelle oikeuden sukupuoliyhteyteen<br />
vaimonsa kanssa. Nykyään naisjärjestöt monissa<br />
islamilaisissa maissa pyrkivät aktiivisesti<br />
muuttamaan rikoslakia tältä osin.<br />
Kehitysnäkymiä<br />
Monet islamilaiset maat julistavat perustuslaeissaan,<br />
että naiset ja miehet ovat samanarvoisia<br />
kansalaisia. Naisten oikeuksia<br />
polkevat lait ja epätasa-arvoinen lainkäyttö<br />
ovat siten ristiriidassa näiden maiden omien<br />
perustuslakien kanssa. Miksi lakeja ja<br />
46
Kuva: Tateos/Shutterstock<br />
käytäntöjä ei sitten muuteta? Yksi suurimmista<br />
esteistä on monien maiden poliittinen<br />
tilanne. Hallitusten legitimiteetin horjuvuus,<br />
demokratian puutteellisuus, taloudellinen<br />
epävarmuus ja uskonnollisen fundamentalismin<br />
ja ääriliikkeiden nousu ovat tekijöitä,<br />
jotka estävät rauhallisen kehityksen. Ongelmana<br />
on monin paikoin myös kansalaisjärjestöjen<br />
toimintaedellytysten vaihtelevuus.<br />
Monissa islamilaisissa maissa valtion ja<br />
kansalaisyhteiskunnan välinen kommunikaatio<br />
ja yhteistyö ovat ongelmallisia. Monilla<br />
alueilla mielipiteet siitä, mihin suuntaan<br />
yhteiskuntaa tulisi ylipäätään kehittää, ovat<br />
hyvin ristiriitaisia. Osa aktivisteista haluaisi<br />
lisätä vapauksia ja kansalaisoikeuksia, osa<br />
taas pelkää, että uskonnon ja yhteiskunnan<br />
vaikutusvallan väheneminen johtaisi moraaliseen<br />
rappioon.<br />
Vaikeuksista huolimatta islamilaisissa<br />
maissa on paljon hyviä esimerkkejä onnistuneista<br />
uudistuksista. Turkissa vuoden 2001<br />
siviililaki asettaa naiset samaan asemaan<br />
miesten kanssa ja muun muassa tuomitsee<br />
perheväkivallan. Tunisiassa naisten väkivaltainen<br />
kohtelu parisuhteessa on tehty rikoslaissa<br />
rangaistavaksi ja naisten oikeuksia<br />
aborttiin on laajennettu merkittävästi. Jordaniassa<br />
naisten ja miesten alhaisin sallittu<br />
avioitumisikä on nostettu 18:aan. Toisaalta<br />
jordanialaisten naisten kampanjointi kunniamurhien<br />
ja raiskauksien rangaistusten<br />
tiukentamiseksi tai aborttilainsäädännön<br />
muuttamiseksi ei ole vieläkään tuottanut<br />
tulosta.<br />
Myös Marokon uusi hallitus on ollut kiitettävän<br />
aktiivinen naisten asemaa parantavan<br />
lainsäädännön suhteen. Naisiin kohdistuvasta<br />
väkivallasta on tehty julkinen ongelma,<br />
johon sekä terveydenhuollossa että poliisin<br />
parissa on alettu kiinnittää huomiota. Myös<br />
muissa arabimaissa naisiin kohdistuvaan<br />
47
Kuva: Marja Tiilikainen<br />
”<br />
Jatkossa joudumme yhä enemmän pohtimaan myös sitä,<br />
kuinka tietyt islamilaiset ja toisaalta suomalaiset käytännöt<br />
voidaan sovittaa yhteen.<br />
väkivaltaan on alettu kiinnittää enemmän<br />
huomiota. Marokon uusi perhelaki, joka takaa<br />
naisille tasa-arvoiset oikeudet perheissä,<br />
hyväksyttiin helmikuussa 2004. Uudistus<br />
poistaa vanhassa laissa olleen aikuisten<br />
naisten holhouksenalaisuuden, tekee naisesta<br />
tasapuolisen kumppanin avioliitossa,<br />
antaa naisille oikeuden ottaa avioero ja saada<br />
lasten huoltajuus sekä rajoittaa moniavioisuutta<br />
antamalla naisille oikeuden lisätä<br />
sen kieltävä ehto avioliittosopimukseen.<br />
Vakaa taloudellinen ja yhteiskunnallinen<br />
kehitys on välttämätön naisten ja lasten aseman<br />
kohentamiseksi. Yksi tehokkaimmista<br />
keinoista edistää koko yhteisön terveydentilaa,<br />
säännöstellä syntyvyyttä, hallita sukupuolitautien<br />
leviämistä ja lisätä naisten mahdollisuuksia<br />
päättää omista asioistaan on<br />
naisten ja tyttöjen koulutuksen parantaminen.<br />
On tärkeää huomata ja tukea islamilaisissa<br />
maissa tapahtuvia positiivisia kehityssuuntauksia<br />
erityisesti nyt kun <strong>islamilaiseen</strong><br />
<strong>maailmaan</strong> liittyy niin paljon ennakkoluuloja<br />
ja jopa pelkoja. Kehitysyhteistyössä tarvitaan<br />
ymmärrystä islamin perusteista, mutta myös<br />
siitä, että uskonnon tulkinnassa tapahtuu<br />
jatkuvaa muutosta.<br />
Islamiin liittyvien kysymysten tuntemus<br />
on tärkeää myös Suomessa, jossa muslimien<br />
määrä kasvaa. Koulumaailmassa<br />
sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa on yhä<br />
tavallisemmin muslimioppilaita ja -asiakkaita,<br />
joilla on uskonnollisesti perusteltuja<br />
odotuksia ja tapoja. Joillekin patriarkaalisista<br />
yhteisöistä tuleville naisille muutto<br />
Suomeen merkitsee myös selvää parannusta<br />
heidän asemaan sekä seksuaali- ja<br />
lisääntymisterveyteen. Jatkossa joudumme<br />
yhä enemmän pohtimaan myös sitä, kuinka<br />
tietyt islamilaiset ja toisaalta suomalaiset<br />
käytännöt voidaan sovittaa yhteen. Tulevaisuudessa<br />
näemme toivottavasti lisää muslimeita<br />
myös työntekijöinä, jolloin monikulttuuriset<br />
ja -uskonnolliset kohtaamiset<br />
tulevat nykyistä luontevammaksi osaksi<br />
suomalaista arkea ja työtä. n<br />
48
Lähteet ja kirjallisuus<br />
Akar, Sylvia 2008: Muslimit antiikin lääketieteen<br />
pelastajina. nro 23, s. 2681–2692 Duodecim.<br />
Helsinki : Kustannus Oy Duodecim.<br />
Ali, Kecia 2006. Sexual Ethics & Islam, Feminist<br />
Reflections on Qur’an, Hadith, and Jurisprudence.<br />
Oxford: Oneworld Publications.<br />
Hallenberg, Helena 1998. Miten elää muslimina.<br />
Teoksessa Heikki Palva ja Irmeli Perho<br />
(toim.): Islamilainen kulttuuri, 12–77. Helsinki:<br />
Otava.<br />
Hallenberg, Helena 2006. Terveys ja sairaus<br />
islamin maailmassa. Suomen Lääkärilehti vsk. 61:<br />
2019–2023.<br />
Hassinen-Ali-Azzani, Tuulikki 2002. Terveys ja<br />
lapset ovat Jumalan lahjoja. Etnografia somalialaisten<br />
terveyskäsityksistä ja perhe-elämän hoitokäytännöistä<br />
suomalaiseen kulttuuriin siirtymävaiheessa.<br />
Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet<br />
95. Kuopio: Kuopion yliopisto.<br />
Islamic Family Law: http://www.law.emory.edu/IFL/<br />
El Kaddioui, Sylvia 1999. Hunnutettu gaselli.<br />
Seksuaalisuudesta islamilaisessa kulttuurissa.<br />
Teoksessa Tuula Sakaranaho ja Heikki Pesonen<br />
(toim.), Muslimit Suomessa, 193–213. Helsinki:<br />
Yliopistopaino.<br />
Kouros, Kristiina 2007. Suomessa asuvien<br />
muslimien suhtautumisesta perhearvoihin ja perhelainsäädäntöön.<br />
Helsinki: Ihmisoikeusliitto ry.<br />
http://www.ihmisoikeusliitto.fi/selvitys.pdf<br />
Martikainen, Tuomas 2008. Muslimit suomalaisessa<br />
yhteiskunnassa. Teoksessa Tuomas Martikainen,<br />
Tuula Sakaranaho ja Marko Juntunen (toim.),<br />
Islam Suomessa: Muslimit arjessa, mediassa ja<br />
yhteiskunnassa, 62–84. Helsinki: Suomalaisen<br />
Kirjallisuuden Seura.<br />
Poikien ympärileikkauksia koskevaa lainsäädäntötarvetta<br />
selvittäneen työryhmän muistio<br />
2004. Työryhmämuistioita 2003:39. Helsinki:<br />
Sosiaali- ja terveysministeriö. http://www.stm.fi/c/<br />
document_library/get_file?folderId=28707&name<br />
=DLFE-4103.pdf<br />
50
Kuva: Marja Tiilikainen<br />
Rahmanzadeh, Ahad 2002. Population Policy in<br />
the Islamic Countries. www.bmz.de<br />
Sakaranaho, Tuula 1999. Muslimit Euroopassa.<br />
Teoksessa Katja Hyry ja Juha Pentikäinen (toim.),<br />
Uskonnot maailmassa, 208–225. 4. uudistettu<br />
painos. Helsinki: WSOY.<br />
Tiilikainen, Marja 2003. Arjen islam. Somalinaisten<br />
elämää Suomessa. Tampere: Vastapaino.<br />
Tiilikainen, Marja (toim.) 2004. Tyttöjen ja<br />
naisten ympärileikkaus Suomessa. Asiantuntijaryhmän<br />
suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
henkilöstölle. Helsinki: KokoNainen-projekti,<br />
Ihmisoikeusliitto. www.ihmisoikeusliitto.fi ><br />
KokoNainen.<br />
Tiilikainen, Marja (toim.) 2008. Female Genital<br />
Cutting in the Past and Today. Finnish Journal<br />
of Ethnicity and Migration 3(2), erityisnumero.<br />
http://www.etmu.fi/fjem/pdf/FJEM_2_2008.pdf<br />
World Health Organization www.who.int/gender/en<br />
> Gender and other health topics<br />
2009 World Population Data Sheet, Population<br />
Reference Bureau. http://www.prb.org/Publications/Datasheets/2009/2009wpds.aspx<br />
51
Sanasto<br />
Ghusl<br />
Suuri puhdistautuminen, jolloin kylvetään kokonaan.<br />
Ghusl on tarpeen ennen rukousta silloin,<br />
kun rukoilija on rituaalisesti epäpuhdas,<br />
kuten synnytyksen, kuukautisten tai yhdynnän<br />
jälkeen.<br />
Hadith<br />
Perimätieto. Hadith-kirjallisuus on islamin<br />
toiseksi tärkein tekstikokoelma Koraanin jälkeen.<br />
Hadithit eivät ole Jumalan puhetta, vaan<br />
teksteissä kerrotaan profeetta Muhammedin<br />
toiminnasta. Tärkeimmät hadith-kokoelmat<br />
on koottu 800-luvulla.<br />
Hijab<br />
Yleisnimitys peittävälle pukeutumiselle ja hillitylle<br />
käytökselle. Hijabiksi kutsutaan myös<br />
erityisesti pään ja hiukset peittävää huivia.<br />
Henna<br />
Lawsonia inermis -kasvin lehdistä ja varsista<br />
tehty väriaine, jota käytettiin jo Muhammedin<br />
aikana ihon ja hiusten värjäämiseen. Hennalla<br />
on ajateltu olevan siunausta tuova vaikutus, ja<br />
sitä onkin käytetty erityisesti erilaisten elämänkaarijuhlien<br />
aikana.<br />
Hudud-rikos<br />
Hudud, suomeksi rajat, tarkoittaa Jumalan<br />
asettamia rajoja, joita ihminen ei saa ylittää.<br />
Hudud-rikkomus on teko, joka ylittää rajan ja<br />
se on rangaistava. Koraanissa mainitut rikkomukset<br />
ovat aviorikos, väärä syytös aviorikoksesta,<br />
maantierosvous, viinin juominen ja<br />
islamista luopuminen.<br />
’idda<br />
Periodi, jonka aikana eronnut tai leskeksi<br />
jäänyt nainen ei voi solmia uutta avioliittoa.<br />
Yleensä ’idda-aika kestää kolme tai neljä kuukautiskiertoa.<br />
Infibulaatio<br />
Ns. faraoninen ympärileikkaus, sen radikaalein<br />
muoto. Tytön ulkoiset sukuelimet poistetaan<br />
ja typistetyt häpyhuulet ommellaan yhteen<br />
lukuun ottamatta pientä aukkoa virtsan<br />
ja kuukautisveren poistumiseksi.<br />
Khul’<br />
Islamilaiseen lakiin kuuluva mahdollisuus<br />
avioeroon, joka lähtee naisen aloitteesta. Yhteisen<br />
sopimuksen mukaan vaimo palauttaa<br />
puolisolleen häneltä saadun morsiusrahan tai<br />
osan siitä korvaukseksi avioerosta.<br />
Koraani<br />
Islamin pyhä kirja, jonka ajatellaan olevan Jumalan<br />
puhetta. Profeetta Muhammed sai tehtäväkseen<br />
toimia Jumalan sanansaattajana<br />
ja Koraani on koottu hänen kauttaan tulleista<br />
ilmoituksista. Koraani jakaantuu 114:ään lukuun,<br />
suuraan, joissa on 3-286 säettä.<br />
Mahr/meher<br />
Morsiusraha<br />
Mut’a/sighe<br />
Väliaikainen avioliitto. Vain 12-shiialaiset hyväksyvät<br />
mut’a-liiton. Se solmitaan tietyksi,<br />
ennalta määrätyksi ajaksi.<br />
Nikah<br />
Islamilainen avioliitto, joka perustuu avioliittokelpoisen<br />
parin vapaaehtoiseen sopimukseen.<br />
Morsiamen suostumus voidaan ilmoittaa myös<br />
walin, morsiamen edustajan välityksellä. Jotta<br />
nikah olisi lainmukainen, sen puitteissa määritellään<br />
mahr, eli morsiusraha, todistajina on<br />
kaksi täysi-ikäistä miestä ja liitto julkistetaan<br />
muslimiyhteisössä.<br />
Paasto<br />
Yksi islamin peruspilareista. Muslimit paastoavat<br />
ramadan-kuussa. Tällöin ei saa syödä eikä<br />
52
juoda mitään eikä harjoittaa seksiä auringon<br />
nousun ja laskun välillä. Monet kieltäytyvät tänä<br />
aikana myös tupakoinnista sekä hajusteiden ja<br />
meikkien käytöstä. Kuukautiset keskeyttävät<br />
paaston. Myöskään raskaana olevilla, sairailla,<br />
pienillä lapsilla, vanhuksilla tai matkalla olijoilla<br />
ei ole velvollisuutta paastota.<br />
Polygamia<br />
Moniavioisuus. Islamilaisen lain mukaan miehellä<br />
on oikeus ottaa korkeintaan neljä vaimoa.<br />
Polygamiaa on rajoitettu voimakkaasti<br />
monien islamilaisten maiden perhelaeissa ja<br />
joissakin maissa se on kokonaan kielletty.<br />
Rukous<br />
Rukous on yksi islamin viidestä peruspilarista.<br />
Rituaalirukous tulee suorittaa viisi kertaa<br />
päivässä. Siihen liittyy wudu, kääntyminen<br />
Mekkaan päin ja tietty rukouskaava rukouksineen<br />
ja liikkeineen. Naiset peittävät päänsä<br />
rukoillessaan. Tärkeää on muodostaa mielessään<br />
ajatus siitä, että rukoilija keskittyy juuri<br />
tiettyyn rukoukseen ja puhdistautuu myös<br />
henkisesti.<br />
Shari’a<br />
Islamilainen laki, joka on täydellisenä vain<br />
Jumalan tiedossa. Ihmiskunta saa siitä tietoa<br />
Koraanista. Koraanin, hadith-kirjallisuuden,<br />
oppineiden konsensuksen ja päättelyn avulla<br />
islamilaiset oppineet ovat luoneet laajan juridisen<br />
kirjallisuuden, figh, joka edustaa juristien<br />
näkemystä Jumalan sanan tulkinnasta. Jokaisessa<br />
islamilaisessa maassa on maan oma<br />
siviili- ja rikoslaki, joka pohjautuu joko enemmän,<br />
vähemmän tai ei ollenkaan islamilaisen<br />
lain periaatteisiin.<br />
Shiialaisuus<br />
Islamin toinen pääsuuntaus, n. 10–15 % muslimeista.<br />
Ns. 12-shiialaisuus on Iranin valtiouskonto.<br />
Opilliset erot sunnalaisten ja shiialaisten<br />
välillä ovat suhteellisen pieniä.<br />
Sunna<br />
Muslimin oikea tapa toimia, esimerkkinä pidetään<br />
profeetta Muhammedin elämää.<br />
Sunnalaisuus<br />
Islamin pääsuuntaus, kannattajia n. 85 % muslimeista.<br />
Jakaantuu neljään lakikoulukuntaan:<br />
hanafilainen, malikilainen, shafi’ilainen ja<br />
hanbalilainen koulukunta.<br />
Tahara<br />
Termi tarkoittaa puhdistautumista, mutta sillä<br />
voidaan viitata sekä poikien että tyttöjen ympärileikkaukseen.<br />
Kansainvälisessä tyttöjen ja<br />
naisten ympärileikkausten vastustamistyössä<br />
leikkausta kutsutaan usein sukuelinten silpomiseksi.<br />
Myös khitan tarkoittaa ympärileikkausta<br />
Talaq<br />
Aviomiehen tahdosta tapahtuva avioero. Miehen<br />
tulee ilmaista tahtonsa kolmeen eri otteeseen,<br />
jotta erosta tulee lopullinen.<br />
’urfi<br />
Traditionaalinen, maallinen, epävirallinen<br />
avioliitto, jota ei ole solmittu nikahin periaatteiden<br />
mukaisesti.<br />
Wahhabilaisuus<br />
Islamintulkinta ja uudistusliike, joka pyrkii<br />
palaamaan islamin alkulähteille ja suhtautuu<br />
kriittisesti <strong>islamilaiseen</strong> kulttuuriin vaikuttaneisiin<br />
ulkopuolisiin vaikutteisiin. Nimi viittaa<br />
Saudi-Arabiassa 1700-luvulla vaikuttaneeseen<br />
oppineeseen Muhammad Ibn Abd al-Wahhabiin.<br />
Wali<br />
Laillinen huoltaja, morsiamen edustaja avioliittosopimusta<br />
solmittaessa.<br />
Wudu<br />
Pieni puhdistautuminen, joka tulee suorittaa<br />
ennen jokaista rukousta. Siihen kuuluu käsien,<br />
suun, nenän, kasvojen, käsivarsien, pään, kaulan,<br />
korvien ja jalkojen pesu. Myös wc:ssä käynti<br />
tulee suorittaa ennen wudu:ta, sillä se rikkoo rituaalisen<br />
puhtauden.<br />
53
<strong>islamilaiseen</strong> <strong>maailmaan</strong><br />
Naiset, perhe ja seksuaaliterveys<br />
<strong>Katsaus</strong> <strong>islamilaiseen</strong> <strong>maailmaan</strong> – Naiset, perhe<br />
ja seksuaaliterveys -julkaisu valottaa islamilaisen<br />
kulttuurin verhoa seksuaaliterveyden ja -oikeuksien<br />
näkökulmasta.<br />
Islam ja muslimivähemmistöt ovat Länsi-Euroopassa alati<br />
kiihtyvän keskustelun kohteena. Sekularisoituneen läntisen<br />
Euroopan ja islamin kohtaaminen voi synnyttää ristiriitoja, ellei<br />
erilaisuutta ymmärretä, kohdata ja osata tulkita oikein.<br />
Tässä julkaisussa perehdytään sellaisiin seksuaali- ja<br />
lisääntymisterveyden osa-alueisiin, joihin liittyy erityispiirteitä<br />
muslimien arkipäivässä tai islamilaisten maiden lainsäädännössä.<br />
Näitä ovat esimerkiksi avioliiton solmiminen, poikien<br />
ja tyttöjen ympärileikkaus sekä seksuaalisuuden eri puolien<br />
hyväksyminen.<br />
Tervetuloa tutustumaan kanssamme islamilaisen<br />
perheen, tytön ja nuoren naisen elämään.