2013 145 tyoseloste kotitalouksien palkaton tuotanto
2013 145 tyoseloste kotitalouksien palkaton tuotanto
2013 145 tyoseloste kotitalouksien palkaton tuotanto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
6 KOTITALOUSTUOTANTO ERILAISISSA PERHEISSÄ<br />
Edellä palvelujen <strong>tuotanto</strong>a on kuvattu koko maan tasolla, jolloin palvelujen arvo on miljoonia<br />
tai jopa miljardeja euroja vuodessa. Seuraavassa siirrytään mikrotason tarkasteluun<br />
ja kuvataan palvelujen <strong>tuotanto</strong>a yksittäisen kotitalouden mittakaavassa.<br />
Ajankäyttötutkimusten mukaan talouden koko ja rakenne vaikuttaa eniten palkattoman<br />
kotityön määrään. Tästä syystä kotitaloustuotannon laskelmat on laadittu yksin<br />
asuville, kahden hengen talouksille ja lapsiperheille sekä useamman aikuisen talouksille,<br />
josta käytetään nimitystä muu talous. Ne ovat talouksia, joissa asuu kolmen sukupolven<br />
jäseniä tai joissa aikuiset lapset asuvat vanhempansa tai vanhempiensa kanssa. Talouksia<br />
tarkastellaan myös eri elinvaiheissa, jolloin jaotteluperusteena ovat talouden viitehenkilön<br />
tai nuorimman lapsen ikä (ks. tutkimuksen taloustyypit, taulukko 1).<br />
Kotitalouskohtainen työn arvo nousi 20 % vuodesta 2001 vuoteen 2006. Vuodesta<br />
2006 vuoteen 2009 palkka on noussut 12 % ja kotitalouskohtainen työn arvo keskimäärin<br />
3 % vaihdellen eri kotitaloustyypeissä 1–19 %. Eri kotitaloustyyppien vuoden 2009<br />
kulutusrakenne vastaa vuoden 2006 kulutustutkimuksen mukaista rakennetta, koska sen<br />
päivittämiseen tarvittavia uudempia kulutustutkimuksen tietoja ei ollut käytettävissä.<br />
Kulutuksen tasot on sen sijaan voitu päivittää vuoden 2009 kansantalouden tilinpidon<br />
tietojen avulla.<br />
Tarvitaanko kulutusyksikkötarkastelua?<br />
Erikokoisten talouksien tuloja ja kulutusta on totuttu tarkastelemaan kulutusyksiköillä<br />
korjattuna, jolloin erikokoiset kotitaloudet saatetaan vertailukelpoisiksi. Kulutusyksikkötarkastelu<br />
perustuu empiiriseen näyttöön siitä, että isommat perheet kuluttavat henkeä<br />
kohden vähemmän kuin pienet ja oletukseen, että tästä huolimatta hyvinvoinnin taso<br />
on sama isoissa ja pienissä perheissä. Suomessa yleisesti käytetty ekvivalenssiskaala on<br />
OECD:n uudistettu skaala 3 (ks. esim. Ahlqvist & Ylitalo 2009).<br />
Kun <strong>kotitalouksien</strong> itselleen tuottamia palveluja tarkastellaan niiden kulutuksen näkökulmasta,<br />
pitäisikö silloin käyttää kulutusyksikkötarkastelua? Sopiiko OECD:n skaala<br />
<strong>kotitalouksien</strong> tuottamien palvelujen kulutukseen? Kotitalouksien itselleen tuottamien<br />
palvelujen luonne eroaa ostopalveluista siinä, että niitä tuotetaan vain (hyvinvointiin) tarvittava<br />
määrä: aterioita valmistetaan vain kun perheenjäsen tarvitsee ruokaa tai vaatteita<br />
pestään, koska tarvitaan puhtaita vaatteita. Asuntoa siivotaan sen verran kuin se tarvitsee<br />
siivousta, mikä tavallisesti merkitsee, että isoissa perheissä siivottavaa on enemmän kuin<br />
pienissä. Voidaanko ylipäätään tarkastella palvelujen <strong>tuotanto</strong>a ja kulutusta eri mittarilla<br />
silloin, kun palvelujen <strong>tuotanto</strong> on täysin riippuvainen niiden kulutustarpeesta? Eri mitta-<br />
3 Kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5 ja 0–13-vuotiaat<br />
lapset painon 0,3.<br />
23
Change language