2013 145 tyoseloste kotitalouksien palkaton tuotanto

eilla tarkoitetaan tässä sitä, että tuotantoa tarkastellaan yleensä suurtuotannon skaalaetujen
näkökulmasta ja kulutusta ekvivalenssiskaalojen eli kulutusyksikköjen näkökulmasta.
Jos tarkastellaan palvelujen tuotantoa erikokoisissa perheissä, esimerkiksi nelihenkisessä
perheessä ruokaa valmistetaan neljälle yhdellä kertaa eikä esimerkiksi neljää ateriaa
erikseen. Kaikkia lapsia hoidetaan yhtä aikaa, eikä niin, että jokaisella olisi oma hoitaja.
Skaalaetu toteutuu siten jo tuotantovaiheessa. Tästä syystä palvelujen kulutusta ei ole enää
tarpeen, eikä pidäkään skaaloittaa kulutusyksiköillä.
6.1 Ateriat ja välipalat
Aterioiden ja välipalojen tuottaminen perheelle on keskeinen osa arkea. Se on myös ehkä
helpoimmin ulkoistettavissa oleva tehtävä, koska ruokailu ei ole paikkaan sidottua. Syömisen
käytännöt ovat monipuolistuneet. Tämä johtuu runsaasta markkinavaihtoehtojen
tarjonnasta ja myös arjen käytäntöjen muutoksesta. Sen määrittely, mikä osa ateriasta on
itse tuotettua ja mikä valmiina ostettua, on tullut yhä vaikeammaksi. Ostamme runsaasti
elintarvikkeita, jotka ovat sellaisenaan kuluttamiseen sopivia, kuten hedelmät, jäätelö tai
leipä. Toisaalta ne voivat olla myös osa ateriaa, jolloin esimerkiksi hedelmät on pesty, kuorittu,
paloiteltu ja pantu tarjolle. Hedelmiä on myös voitu käyttää leivonnassa tai niistä on
tehty jälkiruokia.
Seuraavissa laskelmissa osa elintarvikkeista on määritelty aterian raaka-aineiksi ja ne,
jotka kulutetaan sellaisenaan, on määritelty lopputuotteiksi. Jaottelu on esitetty liitteessä
5. Elintarvikkeet, joita sekä käytetään raaka-aineina että syödään sellaisenaan, on pyritty
määrittelemään jompaankumpaan ryhmään kuuluvaksi. Niitä ei ole jaettu osaksi molempiin,
koska tarkkaa tietoa oikeasta suhteesta ei ole saatavilla. Periaatteellisena kriteerinä
jaottelussa on pidetty sitä, että lopputuote voidaan syödä sellaisenaan välipalana tms.,
mutta raaka-aineeksi määriteltyä ei. Esimerkiksi leivästä valmistetaan voileipä, ennen kuin
se syödään, siksi se samoin kuin leivän päälle aseteltavat leikkeleet on määritelty raakaaineiksi.
Valmisruoat on sijoitettu lopputuotteisiin, vaikka nekin vaativat yleensä lämmittämisen
ennen tarjoilua, mikä puolestaan edellyttää lieden tai mikroaaltouunin käyttöä.
Siten tarkkaan ottaen kuumennettavat valmisruoat pitäisi luokitella välituotteiksi.
Olemme kuitenkin määritelleet ne lopputuotteiksi, koska ne yleisesti ymmärretään kotityötä
korvaavaksi.
Muutokset aterioiden ja välipalojen tuottamisessa
Aterioiden ja välipalojen valmistuksen arvo on tasaisesti kasvanut useimmissa talouksissa.
Vähiten kasvua on kouluikäisten lasten perheissä, jossa kasvua on vain yksi prosentti vuodesta
2006 vuoteen 2009. Eniten lisäystä on jälleen eläkeikäisten parien aterioiden valmistuksessa,
20 %. Kaikissa talouksissa sen sijaan raaka-aineiden ja tarvikkeiden (välituotteiden)
suhteellinen osuus tuotannon kokonaisarvosta on pysynyt hyvin vakiona, mikä siis
tarkoittaa, että työn arvo ja välituotteiden arvo ovat kehittyneet samaan tahtiin. Voidaan
olettaa, että jos taloudet olisivat siirtyneet käyttämään kalliimpia raaka-aineita tai puolivalmisteita,
välituotteiden suhteellinen osuus olisi kasvanut samalla kun monet taloudet
ovat vähentäneet ruoanvalmistukseen käytettyä aikaa. Välituotteiden suhteellinen osuus
ei ole kasvanut vuodesta 2001 vuoteen 2009 missään taloustyypissä, mutta on hiukan
pienentynyt eläkeikäisten talouksissa (2 prosenttiyksikköä) (kuvat 12 ja 13).
24