2013 145 tyoseloste kotitalouksien palkaton tuotanto
2013 145 tyoseloste kotitalouksien palkaton tuotanto
2013 145 tyoseloste kotitalouksien palkaton tuotanto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
eilla tarkoitetaan tässä sitä, että <strong>tuotanto</strong>a tarkastellaan yleensä suurtuotannon skaalaetujen<br />
näkökulmasta ja kulutusta ekvivalenssiskaalojen eli kulutusyksikköjen näkökulmasta.<br />
Jos tarkastellaan palvelujen <strong>tuotanto</strong>a erikokoisissa perheissä, esimerkiksi nelihenkisessä<br />
perheessä ruokaa valmistetaan neljälle yhdellä kertaa eikä esimerkiksi neljää ateriaa<br />
erikseen. Kaikkia lapsia hoidetaan yhtä aikaa, eikä niin, että jokaisella olisi oma hoitaja.<br />
Skaalaetu toteutuu siten jo <strong>tuotanto</strong>vaiheessa. Tästä syystä palvelujen kulutusta ei ole enää<br />
tarpeen, eikä pidäkään skaaloittaa kulutusyksiköillä.<br />
6.1 Ateriat ja välipalat<br />
Aterioiden ja välipalojen tuottaminen perheelle on keskeinen osa arkea. Se on myös ehkä<br />
helpoimmin ulkoistettavissa oleva tehtävä, koska ruokailu ei ole paikkaan sidottua. Syömisen<br />
käytännöt ovat monipuolistuneet. Tämä johtuu runsaasta markkinavaihtoehtojen<br />
tarjonnasta ja myös arjen käytäntöjen muutoksesta. Sen määrittely, mikä osa ateriasta on<br />
itse tuotettua ja mikä valmiina ostettua, on tullut yhä vaikeammaksi. Ostamme runsaasti<br />
elintarvikkeita, jotka ovat sellaisenaan kuluttamiseen sopivia, kuten hedelmät, jäätelö tai<br />
leipä. Toisaalta ne voivat olla myös osa ateriaa, jolloin esimerkiksi hedelmät on pesty, kuorittu,<br />
paloiteltu ja pantu tarjolle. Hedelmiä on myös voitu käyttää leivonnassa tai niistä on<br />
tehty jälkiruokia.<br />
Seuraavissa laskelmissa osa elintarvikkeista on määritelty aterian raaka-aineiksi ja ne,<br />
jotka kulutetaan sellaisenaan, on määritelty lopputuotteiksi. Jaottelu on esitetty liitteessä<br />
5. Elintarvikkeet, joita sekä käytetään raaka-aineina että syödään sellaisenaan, on pyritty<br />
määrittelemään jompaankumpaan ryhmään kuuluvaksi. Niitä ei ole jaettu osaksi molempiin,<br />
koska tarkkaa tietoa oikeasta suhteesta ei ole saatavilla. Periaatteellisena kriteerinä<br />
jaottelussa on pidetty sitä, että lopputuote voidaan syödä sellaisenaan välipalana tms.,<br />
mutta raaka-aineeksi määriteltyä ei. Esimerkiksi leivästä valmistetaan voileipä, ennen kuin<br />
se syödään, siksi se samoin kuin leivän päälle aseteltavat leikkeleet on määritelty raakaaineiksi.<br />
Valmisruoat on sijoitettu lopputuotteisiin, vaikka nekin vaativat yleensä lämmittämisen<br />
ennen tarjoilua, mikä puolestaan edellyttää lieden tai mikroaaltouunin käyttöä.<br />
Siten tarkkaan ottaen kuumennettavat valmisruoat pitäisi luokitella välituotteiksi.<br />
Olemme kuitenkin määritelleet ne lopputuotteiksi, koska ne yleisesti ymmärretään kotityötä<br />
korvaavaksi.<br />
Muutokset aterioiden ja välipalojen tuottamisessa<br />
Aterioiden ja välipalojen valmistuksen arvo on tasaisesti kasvanut useimmissa talouksissa.<br />
Vähiten kasvua on kouluikäisten lasten perheissä, jossa kasvua on vain yksi prosentti vuodesta<br />
2006 vuoteen 2009. Eniten lisäystä on jälleen eläkeikäisten parien aterioiden valmistuksessa,<br />
20 %. Kaikissa talouksissa sen sijaan raaka-aineiden ja tarvikkeiden (välituotteiden)<br />
suhteellinen osuus tuotannon kokonaisarvosta on pysynyt hyvin vakiona, mikä siis<br />
tarkoittaa, että työn arvo ja välituotteiden arvo ovat kehittyneet samaan tahtiin. Voidaan<br />
olettaa, että jos taloudet olisivat siirtyneet käyttämään kalliimpia raaka-aineita tai puolivalmisteita,<br />
välituotteiden suhteellinen osuus olisi kasvanut samalla kun monet taloudet<br />
ovat vähentäneet ruoanvalmistukseen käytettyä aikaa. Välituotteiden suhteellinen osuus<br />
ei ole kasvanut vuodesta 2001 vuoteen 2009 missään taloustyypissä, mutta on hiukan<br />
pienentynyt eläkeikäisten talouksissa (2 prosenttiyksikköä) (kuvat 12 ja 13).<br />
24