Kulutuksen politiikat arjen muovaajana - Kuluttajatutkimuskeskus

More documents

Recommendations

Info

Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirja 2008 Tasa-arvo, liberalismi ja kestävä kehitys Suomen kuluttajapoliittisissa ohjelmissa 1 Minna Autio, Visa Heinonen ja Kaisa Huttunen Tarkastelemme tässä artikkelissa Suomen kuluttajapoliittisten ohjelmien taustalla vaikuttavia ajattelumalleja. Aineistonamme ovat vuodesta 1983 lähtien laaditut viisi kuluttajapoliittista ohjelmaa kaikkein uusinta lukuun ottamatta. Lähestymme niitä kiinnittäen huomiota julkilausumattomiin ideologisiin elementteihin ohjelmissa. Ohjelmat paljastavat vahvan uskon informoitujen kuluttajien vaikutusmahdollisuuksiin markkinoilla. Keskeisenä näkyy kehityskaari 1980-luvun alun tasa-arvon painotuksista markkinoiden vapautuksen ja lopulta kestävän kehityksen retoriikkaan. Tulkintamme mukaan kuluttajahallinnon kuva kuluttajista on muuttunut passiivisista uhrikuluttajista aktiivisten kuluttajakansalaisten suuntaan. Huolimatta kulutuksen keskeisestä merkityksestä ihmiselle kuluttajaneuvosto korostaa myös muiden kuin aineellisten elämänarvojen merkitystä ihmiselle (Kuluttajapoliittinen ohjelma 1983, s. 1). Suomen ensimmäisessä kuluttajapoliittisessa ohjelmassa todetaan kulutuksen keskeinen merkitys moderneille ihmisille. Samalla toivotaan, että kuluttajat arvostaisivat yhä enemmän aineettomia kulutuskäytäntöjä. Ympäristöongelmien, erityisesti ilmastonmuutoksen kasvava uhka tekee 1980-luvun toiveesta entistä ajankohtaisemman, mutta samalla 1 Kiitämme Toni Ryynästä, Jaakko Autiota sekä anonyymiä vertaisarvioijaa hyödyllisistä kommenteista artikkelin käsikirjoitukseen. Kaisa Huttunen on kirjoittanut artikkelia Helsingin yliopiston rahoituksella Kulutusyhteiskunnan muutos -tutkimushankkeessa. 46
Autio, Heinonen, Huttunen Tasa-arvo, liberalismi ja kestävä kehitys Suomen kuluttaja… yhä vaikeamman toteuttaa. 2000-luvun kulutuskulttuurissa kenties arvostetaan yhä enemmän ”aineetonta” kulutus- ja elämäntapaa, mutta se rakentuu samanaikaisesti alati kasvavalle materiaaliselle kulutukselle. Suomessa valtiollinen kuluttajapolitiikka instituutioineen muotoutui 1960-luvun puolivälin ja 1970-luvun lopun välisenä aikana. Tätä ennen käytännön kuluttajansuojelua ja kuluttajavalistusta harjoittivat suomalaiset osuuskauppaliikkeet ja naisten kotitalousjärjestöt. Tuolloin sana kuluttaja liitettiin pääasiallisesti niin sanotun edistysmielisen osuuskaupan jäsenistöön ja käsitteellä oli poliittisesti punainen väri. 1960-luvun lopussa ja 1970-luvulla ilmestyi useita kuluttaja- ja kuluttajapolitiikkakäsitteitä esitteleviä valistusoppaita, joiden pyrkimyksenä oli selventää uuden politiikanalan tavoitteita ja organisaatiota. Samalla haluttiin todistella, että kuluttaja-asiat ja kuluttajana oleminen koskettavat kaikkia kansalaisia (Huttunen 2006, ks. Lehto 1976, 21). Tutkimuksemme kohteena on virallinen eli valtiollinen kuluttajapolitiikka ja erityisesti kuluttajapoliittiset ohjelmat vuosina 1983–2007. Valtiollista kuluttajapolitiikkaa on pidetty puolueettomana ja epäpoliittisena, vaikka kuluttajapoliittisten ohjelmien valmisteluun ovat alusta alkaen osallistuneet erilaiset yhteiskunnassa vaikuttavat intressiryhmät. Kaj Ilmonen ja Kalevi Suomela kritisoivat 1970-luvulla tätä virallisen kuluttajapolitiikan neutraalia tulkintakehystä: … ns. virallisen kuluttajapolitiikan suhde yhteiskuntaan paljastuu vaatimuksesta, jonka mukaan kuluttajapolitiikan tulee olla arvoihin sitoutumatonta ja puolueetonta. Tämä vaatimus on mieletön. Politiikkahan on juuri arvottamista, usein hyvinkin katkeraa kamppailua kilpailevien arvojen ja ryhmäetujen toteuttamisesta. Puolueettomuuden vaatimuksesta seuraa tavallisesti, että keskitytään pelkästään toisarvoisiin kysymyksiin, joiden ratkaiseminen ei näennäisesti loukkaa minkään yhteiskuntaryhmän etua. Näin päädytään näpertelemään sellaisia asioita jotka eivät millään tavoin häiritse nykyisen järjestelmämme toimintoja. Tällöinkin on kuitenkin selvää, että kuluttajapolitiikka menettää sitoutumattoman luonteensa. Se sitoutuu nöyrästi toimimaan kapitalistisen tuotantotavan asettamien ehtojen puitteissa. (Ilmonen & Suomela 1973, 33.) 47
Page 1: Kulutuksen politiikat arjen muovaaj
Page 5 and 6: Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikir
Page 7: Sisällys Esipuhe . . . . . . . . .
Page 98 and 99:
Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikir
Page 100 and 101:
Page 102 and 103:
Page 104 and 105:
Page 106 and 107:
Page 108 and 109:
Page 110 and 111:
Page 112 and 113:
Page 114 and 115:
Page 116 and 117:
Page 118 and 119:
Page 120 and 121:
Page 122 and 123:
Page 124 and 125:
Page 126 and 127:
Page 128 and 129:
Page 130 and 131:
Page 132 and 133:
Page 135 and 136:
Puheenvuorot
Page 137 and 138:
Kuluttajansuoja on osa oikeusturvaa
Page 139 and 140:
Cronberg Kohti kestävää kuluttam
Page 141 and 142:
Cronberg Kohti kestävää kuluttam
Page 143 and 144:
Olemmeko Suomessa yksimielisiä eko
Page 145 and 146:
Nikula Olemmeko Suomessa yksimielis
Page 147 and 148:
Page 149 and 150:
Page 151 and 152:
Page 153 and 154:
Kulutus ja kansainvälinen finanssi
Page 155 and 156:
Pekkarinen Kulutus ja kansainvälin
Page 157 and 158:
Pekkarinen Kulutus ja kansainvälin
Page 159 and 160:
Kuluttajuuden myytti politiikassa M
Page 161 and 162:
Pantzar Kuluttajuuden myytti politi
Page 163 and 164:
Page 165 and 166:
Page 167 and 168:
Page 169 and 170:
Page 171:
Kuluttajuus leviää nyky-yhteiskun
show all

Kulutuksen politiikat arjen muovaajana - Kuluttajatutkimuskeskus

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?