Lemierren oireyhtymä hengitystie- tulehduksen ... - Terveyskirjasto
Lemierren oireyhtymä hengitystie- tulehduksen ... - Terveyskirjasto
Lemierren oireyhtymä hengitystie- tulehduksen ... - Terveyskirjasto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
nuoruusmuotojen esiintyminen sekä trombosytopenia.<br />
Maksa-arvot voivat olla lievästi suurentuneet.<br />
Oireyhtymän diagnoosi perustuu kliinisen<br />
kuvan ohella F. necrophorum ‐positiiviseen veriviljelyyn<br />
sekä kaulan alueen laskimotukoksen<br />
osoittamiseen kaikukuvauksella, magneettitutkimuksella<br />
tai tietokonetomografialla (Armstrong<br />
2000).<br />
<strong>Lemierren</strong> <strong>oireyhtymä</strong>än sairastuneista 90 %<br />
menehtyi ennen antibioottien laajaa käyttöä<br />
nielutulehdusten hoidossa. Antibioottien aikakaudella<br />
kuolleisuus on ollut 0–18 % (Riordan<br />
ja Wilson 2004). F. necrophorum on yleensä<br />
herkkä penisilliinille, metronidatsolille ja klindamysiinille.<br />
Beetalaktamaasintuotto on näillä<br />
kannoilla harvinaista, mutta se on lisääntymässä<br />
(Brazier ym. 2002, Appelbaum ym. 1990).<br />
Ennen herkkyysvastausten valmistumista on<br />
tärkeää käyttää antibioottia, jolla on riittävä<br />
anaerobikattavuus ja beetalaktamaasin sieto.<br />
Bakteerin herkkyys kefalosporiineille, erytromysiinille<br />
ja tetrasykliinille vaihtelee, ja bakteeri on<br />
resistentti aminoglykosideille, fluorokinoloneille<br />
ja trimetopriimisulfalle. Antibioottihoidoksi<br />
suositellaan penisilliinin ja metronidatsolin tai<br />
klindamysiinin yhdistelmää (Alvarez ja Schreiber<br />
1995). Epäiltäessä beetalaktamaasia tuottavaa<br />
kantaa tai sekainfektiota, käytetään beetalaktamaasia<br />
sietävää antibioottia, jolla on hyvä<br />
anaerobikattavuus.<br />
Potilaamme bakteerikanta oli herkkä kaikille<br />
testatuille antibiooteille (penisilliini, klindamysiini,<br />
imipeneemi, piperasilliini-tatsobaktaami ja<br />
metronidatsoli). Häntä hoidettiin neljä vuorokautta<br />
keftriaksonilla ennen veriviljelyvastauksen<br />
valmistumista. Veriviljelyvastauksen valmistuttua<br />
antibiooteiksi vaihdettiin meropeneemi<br />
ja klindamysiini. Tämänkin hoidon aikana potilaan<br />
kuumeilu kuitenkin jatkui, ja CRP-arvo<br />
suureni uudelleen.<br />
Pitkittynyt kuumeilu ja hidas toipuminen ovat<br />
tyypillisiä piirteitä <strong>Lemierren</strong> <strong>oireyhtymä</strong>lle. Todennäköinen<br />
selitys hitaalle antibioottivasteelle<br />
on aiheuttajabakteerin kätkeytyminen laskimotrombimassaan,<br />
jonne antibioottien kulkeutuminen<br />
on vähäisempää. Antibioottihoitoa suositellaankin<br />
jatkettavaksi vähintään neljä viikkoa.<br />
Mahdolliset eri elinten märkäkertymät on hoidettava<br />
kirurgisesti. Antikoagulaation merkitys<br />
taudin hoidossa on kiistanalainen (Armstrong<br />
ym. 2000, Goldenberg ym. 2005). Sitä on suositeltu<br />
ainakin silloin, kun potilaalla on sisemmän<br />
kaulalaskimon täydellinen tukos tai sinustromboosi.<br />
Tukkeutuneen sisemmän kaulalaskimon<br />
ligeeraaminen tulee kyseeseen vain, jos septisten<br />
embolioiden leviäminen jatkuu konservatiivisesta<br />
hoidosta huolimatta.<br />
Potilaallamme oli diagnostiset kriteerit täyttävä<br />
<strong>Lemierren</strong> <strong>oireyhtymä</strong>. Diagnoosiin johtivat<br />
verestä kasvava F. necrophorum ja laskimotukos<br />
vasemmalla leukakulmassa. Taudin todennäköinen<br />
alkuperä oli edeltävä välikorvatulehdus,<br />
johon on <strong>Lemierren</strong> <strong>oireyhtymä</strong>n<br />
yhteydessä kuvattu liittyvän tavallista useammin<br />
meningiitti. Sinuiittia emme radiologisesta<br />
löydöksestä huolimatta pitäneet todennäköisenä<br />
tämänikäisellä lapsella. Potilaamme meningiittidiagnoosi<br />
perustui niskan selkeään jäykkyyteen<br />
tulotilanteessa ja viisi päivää hoidon alusta<br />
selkäydinnestenäytteessä todettuun leukosytoosiin.<br />
<strong>Lemierren</strong> <strong>oireyhtymä</strong>lle tyypilliseen tapaan<br />
potilaan kuumeilu jatkui pitkään ja toipuminen<br />
oli hidasta asianmukaisesta antibioottihoidosta<br />
huolimatta. Septisiä embolioita potilaallemme<br />
ei kehittynyt. Hän toipui viiden viikon suonensisäisellä<br />
antibioottihoidolla.<br />
Lopuksi<br />
<strong>Lemierren</strong> <strong>oireyhtymä</strong> on hoitamattomana henkeä<br />
uhkaava pään tai kaulan alueen anaerobiinfektioon<br />
liittyvä septinen tromboflebiitti. Oireyhtymän<br />
esiintyvyys on viime vuosina lisääntynyt<br />
todennäköisesti nieluinfektioiden antibioottihoitokäytäntöjen<br />
muututtua. Tämän harvinaisen<br />
taudin mahdollisuus on pidettävä mielessä, jotta<br />
potilaan ennusteen kannalta olennainen asianmukainen<br />
antibioottihoito voidaan aloittaa<br />
ajoissa.<br />
2268