Säätiön historiikki - Oulu
Säätiön historiikki - Oulu
Säätiön historiikki - Oulu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kroonisista somaattisista sairauksista ja muista ongelmista kärsiville lapsille ja nuorille<br />
sekä heidän perheilleen.<br />
Kun <strong>Oulu</strong>n yliopistollinen keskussairaalaliitto perustettiin ja suunnittelu- ja rakennusvuoroon<br />
tuli lastenklinikka, oli selvää, että toiminnallisista ja taloudellisista<br />
syistä myös osasto III tuli sijoittaa keskussairaalan rakennuskompleksiin ja siinä lastenklinikkaan.<br />
Snellmankodissa toimimisen loppuvuosiin kuului henkilökunnan osallistuminen<br />
uusien toimitilojen suunnitteluun. Muutto lastenklinikan tiloihin tapahtui<br />
elokuun alussa v. 1975. Lastenosasto III:n toiminta joulumerkkikodissa ja yhteistyö<br />
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin kanssa oli sujunut hyvin.<br />
Snellman-säätiö päätti tehdä asiasta merkinnän hallituksensa pöytäkirjaan ja lähettää<br />
piirille kiitoskirjeen. Kaiken kaikkiaan oli toteutunut se, mitä Suomen sosiaalipediatriikan<br />
isä professori Viljo Rantasalo ennusti osaston avajaistilaisuudessa: ”Uskoisin,<br />
että Nokelan joulumerkkikoti tarjoaa uudelle osastolle ainutlaatuisen ympäristön<br />
sekä hoidon että yliopistollisen lastenpsykiatrian opetuksen kannalta.” Osaston<br />
toiminta oli myös Snellman-säätiön perustoiminta-ajatuksen mukaista. Säätiö tuki<br />
osasto III:n toimintaa vuosittain 4/5:lla ylläpitorahastonsa tuotosta.<br />
Suunnitelmia kuntoutuskeskuksesta<br />
Kun OYKS:n lastentautien klinikan rakentamisen ja valmistumisen aikataulu oli tiedossa,<br />
ryhdyttiin Stiftelsen Alma och K. A. Snellman Säätiön piirissä hyvissä ajoin<br />
tutkimaan toiminnan tulevia linjoja. Lastenosasto III:sta saatujen hyvien kokemusten<br />
perusteella tutkittiin erityisesti lasten ja nuorten terveydenhuollossa Pohjois-Suomessa<br />
esiintyviä aukkoja ja kehittämistarpeita ja mahdollisuuksia hyödyntää niissä Snellmankodin<br />
rakennuksia puistoalueineen. Pohjois-Suomea palveleva lasten ja nuorten<br />
kuntoutuskoti nousi päällimmäiseksi tavoitteeksi. Asian merkeissä kokoonnuttiin<br />
toistuvasti kuunnellen eri asiantuntijoita ja julkista valtaa. Muun muassa sosiaalihallituksen<br />
pääjohtajaa Alli Lahtista kuultiin jo suunnitelmien alkuvaiheessa. Asiassa<br />
kuultiin myös Lohipadon erityiskoulua ja paikallisia kunnallisen ja lääninhallinnon<br />
edustajia. <strong>Oulu</strong>n kaupungin puolesta yhdysmiehenä toimi apulaiskaupunginjohtaja<br />
Eljas Mikkonen. Keskeinen kokous pidettiin 29.11.1973. Osanottajina olivat osastopäällikkö<br />
Antti-Veikko Perheentupa sosiaali- ja terveysministeriöstä, toiminnanjohtaja<br />
Reino Nieminen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiristä,<br />
professori Kauko Kouvalainen ja lastenpsykiatrian vastaava erikoislääkäri, sittemmin<br />
apulaisprofessori Harriet Forsius OYKS:n lastenklinikasta, sekä hammaslääkäri Werner<br />
Hedman, merkonomi Rainer Sandelin ja professori Ole Wasz-Höckert Snellmansäätiöstä.<br />
Kauko Kouvalainen esitti aikaisempiin tapaamisiin liittyvän puitesuunnitelman.<br />
Siinä katsottiin, että <strong>Oulu</strong>n, Pohjois-Pohjanmaan ja määräosin koko Pohjois-
Change language