Säätiön historiikki - Oulu

Stiftelsen Alma och K. A. Snellman Säätiön tukema tutkimus sopii saumattomasti
pääoman lahjoittajien primaariseen toivomukseen tukea ”lasten tuberkuloosin ja
muiden pitkäaikaissairauksien ehkäisyä Pohjois-Suomessa”. Tosin lasten tuberkuloosi
on viime vuosikymmeninä vähentynyt marginaaliseksi terveysongelmaksi. Se näkyy
siinä, että toimikautenaan vuodesta 1978 alkaen säätiö on saanut käsiteltäväkseen
vain kaksi hakemusta tästä aihepiiristä. Päätös niiden kohdalla oli myönteinen.
Snellman-säätiön toimiaikanaan myöntämien apurahojen jakauma eri aihepiirien
osalta täyttää kaikki ne edellytykset, jotka on mainittu sääntöjen 2. §:ssä. Silti tulevan
apurahapolitiikan tärkeä tehtävä on kartoittaa ne alueet, joiden nykyistä enemmän
keskitetyllä tutkimuksella voidaan parhaiten edistää pohjoissuomalaisen lapsen ja
nuoren terveyttä. Itse asiassa säätiö on tässä suhteessa taloudellisten mahdollisuuksien
parannuttua uusien näköalojen edessä. Talouden parantumisesta huolimatta
Snellman-säätiö on pieni, joten tarvitaan harkittua tutkimustuen ohjailua. Sellainen
on jo näkynytkin säätiön historiassa: lasten keskeisimpien kroonisten sairauksien
ryhmien tutkimus on saanut yli puolet jaetuista apurahoista. Esimerkiksi kasvatus,
erityisesti arvokasvatus, saattaa olla osa-alue, jonka kehittäminen uusia ongelmia estäväksi
vaatisi lisäinvestointeja. Se voisi olla painopisteala myös valtakunnallisesti,
ennen kaikkea Suomen Akatemiassa.
Stiftelsen Alma och K. A. Snellman Säätiön tuella on tehty merkittävää ja yleisesti
hyviin tuloksiin johtavaa tutkimustyötä. Huomattavaa on, että muutamaa poikkeusta
lukuun ottamatta väitöskirjatyöhön apurahan saaneet tutkijat ovat suorittaneet
tohtorin tutkinnon ja saaneet tohtorin arvon. Tohtorin tutkintoja on eniten lääketieteessä,
mutta myös terveyteen ja sairauksiin kytkeytyvistä käyttäytymistieteellisistä
tutkimuksista ja hoitotieteen alalta on valmistunut/valmistumassa lukuisia väitöskirjoja.
Väitöskirjojen osajulkaisuista huomattava osa on ilmestynyt korkean tieteellisen
vaatimustason lehdissä. Tutkimus on tuonut uutta tietoa kroonisten sairauksien ja
vammaisuuden ehkäisyyn. Sillä on epäilemättä merkitystä siinä, että monien lasten
kroonisten sairauksien ennuste on parantunut. Esimerkiksi diabeteksesta saatu tutkittu
tieto on parantanut potilaiden elämänlaatua. Itse asiassa suomalainen diabetestutkimus,
jota Snellman-säätiö on ollut osaltaan tukemassa, on kansainvälisen tutkimuksen
rinnalla tuonut tietopohjan, mikä näyttäisi mahdollistavan tämän nykyään
vielä parantumattoman sairauden ehkäisyn. Kuitenkin edessä on pitkä tutkimus- ja
kehitystyö. Perustietoa tarvitaan myös lisää. Tutkimus ei ole vielä pystynyt sitovasti
osoittamaan, miksi Suomessa on maailman korkein diabeteksen esiintyvyys ja miksi
lasten diabetes kaikkialla maailmassa lisääntyy. Suomessa lasten diabeteksen esiintyvyys
on kaksinkertaistunut viime vuosikymmenten aikana.
Lasten syöpäsairauksissa hoitotulokset paranevat jatkuvasti. Se näkyy muun
muassa Oulun lastenklinikan potilasaineistossa. Monissa keskushermoston sairauk-