Hormonihäiriön syyksi voi osoittautua munasarjan ... - Terveyskirjasto

Katsaus
Hormonihäiriön syyksi voi osoittautua
munasarjan granuloosasolukasvain
Leila Unkila-Kallio
Granuloosasolukasvain on pahanlaatuisena pidettävä harvinainen munasarjakasvain,
joka voi esiintyä naisella missä iässä tahansa. Suomessa sen ilmaantuvuus (noin 20 tapausta
vuodessa) ei ole lisääntynyt. Granuloosasolukasvain tuottaa usein hormoneja –
estrogeenia ja inhibiiniä ja joskus androgeeneja, jotka kaikki vaikuttavat naisen lisääntymistoimintojen
säätelyyn. Granuloosasolukasvaimen oireita voivat olla paitsi vatsan kasvu
ja vatsakivut myös hormonihäiriöt, jotka aiheuttavat ennenaikaisia kuukautisia, poikkeavia
kuukautiskiertoja, kuukautisten loppumista, hedelmällisyysongelmia ja ylimääräisiä
vaihdevuosi-iän verivuotoja. Hormonihäiriöt saattavat jopa lisätä kohtu- ja rintasyöpäalttiutta.
Kasvaimen poisto palauttaa hormonaalisen tasapainon ja hedelmällisessä iässä
hedelmällisyyden. Granuloosasolukasvaimen kliininen kulku on arvaamaton. Yleensä
kasvain rajoittuu munasarjaan potilaan iästä riippumatta, mutta hyvänlaatuisenakin pidetty
kasvain voi uusia vuosia, jopa vuosikymmeniä myöhemmin. Levinnyt tauti on
usein tappava, joten granuloosasolukasvaimen oireet ja hoitolinjat on syytä tuntea.
Granuloosasolukasvaimet kuuluvat munasarjan
sukupienan kasvaimiin (sex cord
stromal tumor) (taulukko 1). Niiden
osuus kaikista munasarjan kasvaimista on 3–
5 % (Young ja Scully 1994). Granuloosasolukasvain
on tunnettu 1800-luvun puolivälistä ja
sitä on kutsuttu mm. Graafin follikkelin
adenoomaksi, munasarjan pahanlaatuiseksi follikuloomaksi
ja feminisoivaksi munasarjakasvaimeksi
(Diddle 1951). Granuloosasolukasvain
kehittyy todennäköisesti atreettisista ja järjestymättömistä
granuloosasoluista, sikiökautisista
granuloosasolujäänteistä tai sukupienan soluista.
Se koostuu normaaleista ja neoplastisista
granuloosasoluista, sidekudossoluista ja joistakin
teekasoluista. Jos teekasolujen osuus on
huomattava, puhutaan granuloosa-teekasolukasvaimesta
(Young ja Scully 1994). Normaalit
granuloosa- ja teekasolut tuottavat estrogeenia,
inhibiiniä ja androgeeneja (Rutanen 1999), ja
tämä kyky säilyy noin kahdessa kolmasosassa
granuloosasolukasvaimista. Hormonaalisesti aktiivinen
kasvain voi häiritä naisen kuukautiskiertoa
ja aiheuttaa mm. lapsettomuutta.
Ilmaantuvuus ja luokittelu
Granuloosasolukasvaimen ilmaantuvuus Suomessa
on 4–8 tapausta miljoonaa naista kohti
vuodessa (taulukko 2) (Unkila-Kallio ym. 1998).
Määrä vastaa hyvin Ruotsissa ja Israelissa todettua
(Björkholm ja Silfversward 1980, Ohel
ym. 1983). Granuloosasolukasvaimet luokitellaan
potilaan iän ja histologian perusteella joko
nuoruus- tai aikuistyypin kasvaimeksi, mutta
lapsenkin granuloosakasvain voi olla aikuistyyppiä
(Cronje ym. 1998). Nuoruusmuotojen osuus
granuloosakasvaimista on noin 5 %. Granuloosasolukasvaimen
histologinen diagnoosi on vaikea
ja vaatii usein immunohistokemiallisia vär-
Duodecim 2002;118:1641–6
1641

Taulukko 1. Munasarjan sukupienakasvaimet.
Kasvaintyyppi Hormonin- Potilaiden Pahantuotanto
keski-ikä (v) laatuisuus
Granuloosasolukasvain E, I (A) kaikki
nuoruustyyppi 5 % alle 12
aikuistyyppi 95 % 50–55
granuloosa-/granuloosa-teekasolu
mikro-/makrofollikulaarinen
trabekulaarinen
diffuusi eli sarkomatoidi
Teekasolukasvain E (A) yli 50 tuskin koskaan
Fibrooma ei eritystä 48 erittäin harvoin
= sarkooma
Androblastooma 1 A (E, P) 25 20 %
Gynandroblastooma
E, A, P
Lipoidisolukasvain A, P yli 50 tuskin koskaan
1
Arrenoblastooma/sertolin-leydiginsolukasvain
A = androgeeni, E = estrogeeni, I = inhibiini, P = progesteroni
jäyksiä. Kasvaimen solukuva, joka luokitellaan
solujen järjestymisen ja erilaistumisen mukaan,
ennustaa huonosti taudin kliinistä käyttäytymistä:
hyvinkin rajoittuneet ja erilaistuneet kasvaimet
voivat uusiutua ja levitä varhain tai jopa 30
vuotta myöhemmin. Siksi kaikkia granuloosasolukasvaimia
pidetään pahanlaatuisina ja ne ilmoitetaan
Suomessa Syöpärekisteriin. Puhtaat
teekasolukasvaimet eli tekoomat ovat yleensä
aina hyvänlaatuisia, eikä niitä tule sekoittaa granuloosasolukasvaimiin.
Granuloosasolukasvain on harvinainen alle
15-vuotiailla, mutta se yleistyy 30 ikävuoden
jälkeen ja on yleisin yli 45-vuotiailla (taulukko
2) (Unkila-Kallio ym. 1998). Se voi kehittyä
paitsi munasarjaan myös munasarjan ulkopuolelle,
yleisimmin retroperitoneaalitilaan, jolloin
munasarjat voivat olla täysin normaalit tai ne
on poistettu jonkin muun syyn vuoksi (Robinson
ym. 1999). Potilaiden keski-ikä kasvaimen
toteamisen aikaan on lähellä yleistä vaihdevuosi-ikää
(Young ja Scully 1994), omassa tutkimusaineistossamme
53 vuotta (Unkila-Kallio
ym. 2000). Onkin ajateltu, että follikkelia stimuloivan
(FSH) ja luteinisoivan hormonin (LH)
erityksen lisääntyminen vaihdevuosien yhteydessä
voisi jollakin tavoin liittyä granuloosasolukasvainten
muodostumiseen. Tätä teoriaa tukevat
jyrsijöillä tehdyt kokeet, joissa FSH:lla ja
LH:lla on aiheutettu granuloosasolukasvaimia,
erityisesti jos inhibiinin eritys on estetty. Rakenteeltaan
nämä eläimille näin aiheutetut kasvaimet
muistuttavat ihmisen nuoruustyypin granuloosasolukasvainta
(Nilson ym. 2000). Granuloosasolukasvaimissa
on gonadotropiini- ja
estrogeenireseptoreita, mutta kasvaimiin liittyviä
reseptorimutaatioita ei ole todettu (Ligtenberg
ym. 1999, Giacaglia ym. 2000).
Kliininen kuva ja oireet ikäryhmittäin
Granuloosasolukasvain on tyypillisimmillään
erittäin verevä, kellervä, monilokeroinen ja vain
toiseen munasarjaan rajoittuva. Sen koko vaihtelee
mikroskooppisen pienestä koko vatsaontelon
täyttävään, usean kilon painoiseen kasvaimeen.
Kaikukuvaus ei välttämättä osoita pientä
granuloosasolukasvainta, eikä sillä toisaalta voida
erottaa granuloosasolukasvainta muista
munasarjakasvaimista. Tämän kasvaimen verenvirtausmittaukset
herättävät helposti epäilyn pahanlaatuisuudesta
(Sharony ym. 2001).
Granuloosasolukasvain aiheuttaa lähes 80 %:lle
alle puberteetti-ikäisistä vatsan kasvua, äkillisiä
kovia vatsakipuja tai ennenaikaisen puberteetin.
Toisaalta ennenaikaisesta puberteetista vain
noin 10 % johtuu munasarjakasvaimista, joista
tavallisin on granuloosa-teekasolukasvain. Kasvaimen
poisto normaalistaa hormonipitoisuudet
ja potilaan ennuste on yleensä hyvä, joskin kas-
1642
L. Unkila-Kallio

Taulukko 2. Granuloosasolukasvainten ilmaantuvuus Suomessa vuosina1965–94 Syöpärekisterin tietojen mukaan.
Ajan- Uudet tapaukset / 5 v Ilmaantuvuus (tapauksia / 100 000 naista/v) ikäryhmittäin
jakso
n < 15 v 15–29 v 30–44 v 45–59 v 60–74v ≥ 75 v
1965–69 108 0,07 0,29 0,54 2,19 2,16 1,60
1970–74 122 0, , 0,26 0,95 2,06 2,47 0,93
1975–79 109 0,04 0,20 0,93 2,13 1,47 1,50
1980–84 81 0,04 0,10 0,56 1,60 1,44 0,76
1985–89 84 0,,,,, 0,02 0,56 1,41 1,21 1,84
1990–94 86 0,09 0,08 0,64 0,84 0,84 0,62
1965–94 590 0,04 0,16 0,67 1,71 1,78 1,21
n (%) 590 6 (1 %) 30 (5 %) 103 (17 %) 216 (37 %) 186 (32 %) 49 (8 %)
vain voi joskus uusia. Lapsuusiässä todettuun
granuloosasolukasvaimeen kuolee noin 9 % potilaista
(Cronje ym. 1998).
Hedelmällisessä iässä (15–45-v) granuloosasolukasvaimen
oireet ovat monimuotoiset: vatsan
kasvu, vatsakivut, kuukautishäiriöt, ennenaikainen
menopaussi ja joskus virilisoituminen.
Kasvain voi löytyä myös potilaalta, jolla todetaan
estrogeenista riippuva sairaus (endometrioosi,
myoomat, kohtu- tai rintasyöpä). Yli
puolet potilaista, joilla granuloosasolukasvain
todetaan hedelmällisessä iässä, on synnyttämättömiä
(Unkila-Kallio ym. 2000). Raskaus näyttääkin
vähentävän granuloosasolukasvaimen riskiä
(Adami ym. 1994). Toisaalta noin 2 % granuloosasolukasvaimista
todetaan raskauden aikana
(Dgani ym. 1989, Unkila-Kallio ym.
2000). Raskaudenaikaisia munasarjakasvaimia
tutkittaessa on hyvä muistaa, että munasarjojen
kasvu ja virilisoituminen voivat aiheutua vain
granuloosasolujen tavallista voimakkaammasta
androgeenivasteesta istukkahormoniin. Tällöin
kyseessä oleva kasvain on ns. luteooma, joka
häviää itsestään synnytyksen jälkeen (Ala-Fossi
ym. 1993).
Erilaiset oirekuvat hedelmällisessä iässä riippuvat
kasvaimen koosta ja mahdollisesta hormonintuotannosta.
Kasvaimen erittämät estrogeeni
ja inhibiini ovat kuukautiskierron palautesäätelyyn
kuuluvia hormoneja, jotka vähentävät
munasarjan toimintaa säätelevän FSH:n tuotantoa
aivolisäkkeessä (Rutanen 1999). Näin ollen
granuloosasolukasvaimeen liittyy usein
munarakkuloiden kypsymisen ja munasolun irtoamisen
häiriö ja kuukautiskierrot voivat jopa
loppua. Kasvaimen poisto näyttää säännöllistävän
tai palauttavan kuukautiskierrot (Willemsen
ym. 1993, Unkila-Kallio ym. 2000). Jos
kuukautiset loppuvat ennen 45 vuoden ikää, tulisikin
munasarjojen rakenne ja kohdun limakalvon
paksuus (estrogeenivaikutus) aina selvittää
kaikututkimuksella ennen korvaushoitojen
määräämistä. Hormoneja erittävän granuloosasolukasvaimen
yhteydessä seerumin FSH-pitoisuus
voi olla pienehkö tai mittausalueen ulkopuolella,
estradiolin normaali tai suurehko, mutta
inhibiini B:n pitoisuuden pitäisi kasvaa selvästi
yli kuukautiskierron arvojen (Hiroi ym.
2000). Näiden säätelyhormonien pitoisuudet
vaihtelevat kuitenkin huomattavasti eri kuukautiskiertojen
aikana erityisesti premenopaussissa,
mikä vaikeuttaa niiden kliinistä käyttöä ja tulkintaa
kasvaindiagnostiikassa.
Vaihdevuosi-iässä ja sen jälkeen granuloosasolukasvain
aiheuttaa tyypillisesti vuotohäiriöitä,
epäsäännöllisiä ja runsaita vuotoja kasvaimen
estrogeenin erityksen takia. Granuloosateekasolukasvaimet
voivat aiheuttaa myös virilisaatio-oireita
androgeenin erityksen vuoksi.
Synnyttämättömyys, joka liittyy hedelmällisessä
Hormonihäiriön syyksi voi osoittautua munasarjan granuloosasolukasvain
1643

iässä todettuun granuloosasolukasvaimeen, on
selvästi harvinaisempaa, kun kasvain todetaan
hedelmällisen iän jälkeen: tässä ikäryhmässä
kahdella kolmasosalla on yksi lapsi ja yli puolella
useampia (Unkila-Kallio ym. 2000). Kasvaimen
erittämä estrogeeni voi tässäkin iässä aiheuttaa
kohdun lihaskasvainten (myoomien)
kasvua ja erityisesti kohdun limakalvon paksuuntumista.
Kohtu- tai rintasyöpäpotilaan munasarjasta
löytyy joskus granuloosasolukasvain.
Tutkimusaineistoni 96 potilaasta, joilla oli todettu
granuloosasolukasvain yli 45-vuotiaana,
kohdun limakalvon muutoksia oli esiintynyt yli
puolella ja kohtusyöpää noin 10 %:lla (Unkila-
Kallio ym. 2000). Määrät vastaavat aikaisempia
tutkimustuloksia. Toisaalta rintasyöpä oli
todettu ennen granuloosasolukasvaimen toteamista
koko 146 potilaan aineistossa neljällä potilaalla,
heistä kahdella hedelmällisessä iässä.
Näin ollen naiselta, jolla on todettu granuloosasolukasvain,
tulisi aina ottaa näyte kohdun limakalvosta,
jos kohtua ei ole tarkoitus poistaa,
ja muistaa tutkia myös rintojen rakenne.
Granuloosasolukasvain ja
lapsettomuuden hoidot
Granuloosasolukasvaimen aiheuttamat kuukautiskierron
häiriöt vievät raskautta yrittävän naisen
helposti lapsettomuuden tutkimuksiin ja
hoitoihin jo ennen kasvaimen toteamista, ja siksi
tämän kasvaimen mahdollisuus on pidettävä
mielessä kyseisiä hoitoja antavissa yksiköissä.
Ovulaation induktiohoito saattaa olla ongelmallinen
naisella, jolla on (havaitsematon) granuloosasolukasvain.
Potilastapausten perusteella
klomifeenisitraatilla ei yleensä saada ovulaatiota
aikaan annosta suurentamallakaan, mutta
gonadotropiini-induktiohoito voi vielä onnistua
kasvaimen varhaisvaiheen aikana (Briet 1993,
Unkila-Kallio ym. 1997). Toisaalta on arveltu,
että lapsettomuuden hoidot voisivat lisätä granuloosasolukasvainten
määrää (Willemsen ym.
1993, Tarlatzis ym. 1995, Anttila ja Grenman
1997). Siksi selvitin Suomen Syöpärekisterin tietojen
avulla, onko granuloosasolukasvaimen ilmaantuvuus
muuttunut Suomessa 1960-luvulta
lähtien, jolloin hedelmällisyyslääkkeet tulivat
Suomeen ja hedelmällisyyshoidot alkoivat yleistyä.
Tutkimus osoitti ilmaantuvuuden pienentyneen
40 % seuranta-aikana (taulukko 2), jolloin
koeputkihedelmöitys- eli IVF- hoidot lisääntyivät
noin 3 000:een vuodessa ja klomifeenin
käyttö lisääntyi 13-kertaiseksi ja gonadotropiinien
käyttö 200-kertaiseksi (Unkila-Kallio ym.
1998). Selvitin myös lapsettomuuden ja sen
vuoksi hoidettujen potilaiden osuutta HYKS:n
naistenklinikassa vuosina 1956–96 hoidetuista
granuloosasolukasvainpotilaista. Tässä 146 potilaan
aineistossa granuloosasolukasvain oli todettu
hedelmällisessä iässä 50 potilaalla ja 12
potilasta oli ollut lapsettomuuden takia tutkimuksissa
tai hoidoissa. Viimeksi mainituista yhdeksällä
oli todettu ovulaatiohäiriö, mutta vain
viisi oli käyttänyt munasolun kypsymistä ja
irtoamista parantavia lääkkeitä (klomifeenisitraattia
tai gonadotropiineja) (Unkila-Kallio ym.
2000). Kasvaimen poiston jälkeen kaikki toivotut
raskaudet alkoivat ilman jatkohoitoja. Onkin
todennäköisempää, että ovulaation induktiohoidot
eivät aiheuta granuloosasolukasvaimia,
vaan näitä lääkkeitä käytetään (vielä havaitsemattoman)
kasvaimen aiheuttamien munasolun
irtoamishäiriöiden hoitoon. Jos granuloosasolukasvaimen
poiston jälkeen toivottu
raskaus ei säännöllisten kuukautiskiertojen aikana
ala 6 (–12) kuukauden kuluessa, on syytä
tarkistaa aina miehen siemennesteen laatu ja sen
ollessa riittävä munanjohtimien avonaisuus.
Granuloosasolukasvaimen hoito
Granuloosasolukasvain on yleensä (90 %) toispuolinen
ja rajoittuu munasarjaan. Sen vuoksi
lapsella ja hedelmällisessä iässä olevalla naisella
granuloosasolukasvaimen hoidoksi riittää yleensä
kasvaimen sisältävän munasarjan poisto, jolloin
hedelmällisyys voidaan säilyttää. Hedelmällisen
iän ohittaneilta poistetaan sekä kohtu että
munasarjat, etenkin jos tauti on levinnyt munasarjan
ulkopuolelle. Tällöin hoitoon liitetään
usein myös solunsalpaajalääkitys ja joskus sädehoito
(Segal ym. 1995, Lauszus ym. 2001,
Suomen Gynekologiyhdistys 2001). Uusiutunut
kasvain saattaa myös erittää hormoneja, jolloin
gonadotropiinien vapauttajahormonit eli GnRh-
1644
L. Unkila-Kallio

analogit voivat olla hyödyllisiä oireiden poistajia
ja estää taudin pahenemista (Kauppila ym.
1992). Uusiutunut kasvain sijaitsee tavallisesti
pikkulantiossa tai retroperitoneaalitilassa. Muita
uusiutumispaikkoja ovat maksa, keuhkot,
ihonalaiskudos ja jopa luu. Levinnyt granuloosasolukasvain
aiheuttaa lähes 40 %:n kuolleisuuden
(Cronje ym. 1999).
Seuranta
Granuloosasolukasvaimen uusiutumistaipumuksen
vuoksi vuosittaiset käynnit gynekologilla
ovat välttämättömiä. Potilaalle on hyvä kertoa
kasvaimen aiheuttamista oireista. Suurentuneet
estrogeenipitoisuudet voivat aiheuttaa vuotohäiriöitä
sekä hedelmällisessä iässä että vaihdevuosien
jälkeen. Vaihdevuosi-iän jälkeen seerumin
estradiolipitoisuuden kasvu ja muutos irtosolunäytteen
estrogeeni-indeksissä voivat paljastaa
kasvaimen uusiutumisen naisella, joka ei käytä
estrogeeneja. Estradiolipitoisuuksien kasvaessa
FSH-pitoisuudet ovat ikään nähden pienet. Kasvainmerkkiaineista
seerumin CA 125 -pitoisuus
on joskus suurentunut levinneessä taudissa. Lupaavin
merkkiaine on inhibiini B, jonka pitoisuus
seerumissa heijastaa granuloosasolujen toimintaa
(Vihko ja Bläuer 1997, Petraglia ym.
1998). Kierron ajankohtaan tai iänmukaisiin viitearvoihin
nähden selvästi moninkertaiset inhibiinipitoisuudet
voivat antaa viitteen granuloosasolukasvaimen
uusimisesta jo ennen kuvantamislöydöksiä.
Inhibiinin tuotto saattaa olla
myös kasvaimen hyvän ennusteen merkki (Ala-
Fossi ym. 2000). Estradiolipitoisuuden kasvu,
hengenahdistus, selkäkivut tai kasvain kaulassa
voivat viitata granuloosasolukasvaimen uusiutumiseen,
joten gynekologisen kaikukuvauksen
lisäksi tutkimukset on suunnattava oireiden mukaisesti
(Dubuc-Lissoir ym. 2001).
Lopuksi
Granuloosasolukasvain on mahdollisen hormonintuotantonsa
ja uusiutumistaipumuksensa
vuoksi monipiirteinen ja yllättävä »hyvänlaatuinen
pahanlaatuinen» kasvain, joka voi löytyä
vatsakivun, ennenaikaisen puberteetin, kuukautishäiriöiden,
lapsettomuuden tai menopaussin
jälkeisen vuodon taustalta kaikenikäisiltä myös
päivystysleikkauksessa ja jopa vuosikymmeniä
ensihoidon jälkeen. Granuloosasolukasvaimen
kliinisen kuvan ja hoidon tuntemus on siten tärkeää
paitsi gynekologeille myös päivystäville kirurgeille
ja lastenlääkäreille. Kasvaimen uusiutumistaipumuksen
vuoksi potilaankin olisi tunnettava
taudin krooninen luonne osatakseen hakeutua
tarvittaessa jatkotutkimuksiin.
* * *
Lämmin kiitos professori Olavi Ylikorkalalle, dosentti
Aila Tiitiselle ja dosentti Arto Lemiselle myötävaikutuksesta
käsikirjoituksen viimeistelyssä.
Kirjallisuutta
Adami HO, Hsieh CC, Lambe M, Trichopoulos D, Leon D, Persson I, ym.
Parity, age at first childbirth, and risk of ovarian cancer. Lancet
1994;344:1250–4.
Ala-Fossi S-L, Hagman E, Heikkilä M. Luteooma – raskaudenajan virilisoiva
munasarjakasvain. Duodecim 1993;109:1668–70.
Ala-Fossi SL, Aine R, Punnonen R, Mäenpää J. Is potential to produce
inhibins related to prognosis in ovarian granulosa cell tumors?
Eur J Gynaecol Oncol 2000;21:187–9.
Anttila L, Grenman S. Hedelmättömyys ja munasarjasyöpä. Duodecim
1997;113:2285–9.
Björkholm E, Silfverswärd C. Granulosa- and theca-cell tumors. Incidence
and occurrence of second primary tumors. Acta Radiol Oncol
1980;19:161–7.
Briet JW. Is induction of ovulation impossible in the presence of a
granulosa cell tumour? Kirjassa: Schats R, Schoemaker J, toim.
Ovarian endocrinopathies. Amsterdam, the Netherlands: The
Parthenon Publishing Group, London, 1993, s. 259–63.
Cronje HS, Niemand I, Bam RH, Woodruff JD. Granulosa and theca cell
tumors in children: a report of 17 cases and literature review.
Obstet Gynecol Surv 1998;53:240–7.
Cronje HS, Niemand I, Bam RH, Woodruff JD. Review of the granulosatheca
cell tumors from the emil Novak ovarian tumor registry.
Am J Obstet Gynecol 1999;180:323–7.
Dgani R, Shoham Z, Atar E, Zosmer A, Lancet M. Ovarian carcinoma
during pregnancy: a study of 23 cases in Israel between the years
1960 and 1984. Gynecol Oncol 1989;33:326–31.
Diddle AW. Granulosa- and theca-cell ovarian tumors: prognosis. Cancer
1951;5:215–28.
Dubuc-Lissoir J, Berthiaume MJ, Boubez G, Van Nguyen T, Allaire G.
Bone metastasis from a granulosa cell tumor of the ovary.
Gynecol Oncol 2001;83:400–4.
Giacaglia LR, Kohek MBdF, Carvalho FM, Fragoso MC, Mendonca B,
Latronico AC. No evidence of somatic activating mutations on
gonadotropin receptor genes in sex cord stromal tumors. Fertil
Steril 2000;74:992–5.
Hiroi H, Momoeda M, Yamauchi N, ym. An earlier menopause as clinical
manifestation of granulosa-cell tumor: a case report. J Obstet
Gynaecol Res 2000;26:9–12.
Kauppila A, Bangah M, Burger H, Martikainen H. GnRH agonist analog
therapy in advanced/recurrent granulosa cell tumors: further
Hormonihäiriön syyksi voi osoittautua munasarjan granuloosasolukasvain
1645

evidence of a role of inhibin in monitoring response to treatment.
Gynecol Endocrinol 1992;6:271–4.
Lauszus FF, Petersen AC, Greisen J, Jakobsen A. Granulosa cell tumor of
the ovary: a population-based study of 37 women with stage I
disease. Gynecol Oncol 2001;81:456–60.
Ligtenberg MJ, Siers M, Themmen AP, Hanselaar TG, Willemsen W,
Brunner HG. Analysis of mutations in genes of the folliclestimulating
hormone receptor signaling pathway in ovarian
granulosa cell tumors. J Clin Endocrinol Metab 1999;84:2233–4.
Nilson JH, Abbud RA, Keri RA, Quirk CC. Chronic hypersecretion of
luteinizing hormone in transgenic mice disrupts both ovarian
and pituitary function, with some effects modified by the genetic
background. Recent Prog Horm Res 2000;55:69–89.
Ohel G, Kaneti H, Schenker JG. Granulosa cell tumors in Israel: a study
of 172 cases. Gynecol Oncol 1983;15:278–86.
Petraglia F, Luisi S, Pautier P, ym. Inhibin B is the major form of inhibin/
activin family secreted by granulosa cell tumors. J Clin Endocrinol
Metab 1998;83:1029–32.
Robinson JB, Im DD, Logan L, McGuire WP, Rosenshein NB. Extraovarian
granulosa cell tumor. Gynecol Oncol 1999;74:123–7.
Rutanen E-M. Munasarja – alati muuttuva elin. Duodecim 1999;115:
2091–101.
Segal R, DePetrillo AD, Thomas G. Clinical review of adult granulosa cell
tumors of the ovary. Gynecol Oncol 1995;56:338–44.
Sharony R, Aviram R, Fishman A, ym. Granulosa cell tumors of the
ovary: do they have any unique ultrasonographic and color
Doppler flow features? Int J Gynecol Cancer 2001;11:229–33.
Suomen Gynekologiyhdistys. Munasarjasyöpä. Käypä hoito -suositus.
Duodecim 2001;117:231–32.
Tarlatzis BC, Grimbizis G, Bontis J, Mantalenakis S. Ovarian stimulation
and ovarian tumours: a critical reappraisal. Hum Reprod Update
1995;1:284–301.
Unkila-Kallio L, Leminen A, Tiitinen A, Ylikorkala O. Nationwide data
on falling incidence of ovarian granulosa cell tumours
concomitant with increasing use of ovulation inducers. Hum
Reprod 1998;13:2828–30.
Unkila-Kallio L, Leminen A, Tiitinen A, Lehtovirta P, Wahlström T,
Ylikorkala O. Malignant tumors of the ovary or the breast in
association with infertility: a report of thirteen cases. Acta Obstet
Gynecol Scand 1997;76:177–81.
Unkila-Kallio L, Tiitinen A, Wahlström T, Lehtovirta P, Leminen A.
Reproductive features in women developing ovarian granulosa
cell tumour at a fertile age. Hum Reprod 2000;15:589–93.
Vihko KK, Bläuer M. Aktiviinit ja inhibiinit – laboratoriosta klinikkaan.
Duodecim 1997;113:1645–50.
Willemsen W, Kruitwagen R, Bastiaans B, Hanselaar T, Rolland R. Ovarian
stimulation and granulosa-cell tumour. Lancet 1993;341:986–8.
Young RH, Scully RE. Sex cord-stromal, steroid cell, and other ovarian
tumors with endocrine, paraendocrine, and paraneoplastic
manifestations. Kirjassa: Blaustein´s pathology of the female
genital tract. 4. painos. New York: Springer Verlag, 1994.
LEILA UNKILA-KALLIO, LT, erikoislääkäri, gynekologisen
endokrinologian sairaalalääkäri
leila.unkila-kallio@hus.fi
HYKS:n naistenklinikka
PL 140, 00029 HUS
Mitä opin
1. Granuloosasolukasvaimen
a) ilmaantuvuus lisääntyy koko ajan
b) ilmaantuvuus on noin 20 tapausta vuodessa
c) esiintyvyys on suurin nuorilla aikuisilla
2. Granulosasolukasvaimelle on tyypillistä, että se
a) todetaan usein molemmissa munasarjoissa
b) erittää hormoneja, yleisimmin estrogeeneja ja
inhibiiniä
c) on hyvänlaatuinen
d) voi liittyä kohtusyöpään
3. Granuloosasolukasvain voi uusiutuessaan sijaita
a) pikkulantiossa
b) ihossa
c) luussa
d) keuhkoissa
e) maksassa
4. Aikuistyypin granuloosasolukasvain on tappava
tauti
a) nuorilla noin 40 %:ssa tapauksista
b) uusiutuessaan noin 40 %:ssa tapauksista
c) aina noin 40 %:ssa tapauksista
Oikeat vastaukset sivulla 1701
1646