TÃ¤ssÃ¤hÃ¤n

More documents

Recommendations

Info

VALON SIRONTA Aaltoliikkeen sironta yleensä Sironta on aaltoliikkeen ja aineen vuorovaikutus, jossa aaltoliike ensin luovuttaa energiaa aineelle, joka sitten kohta lähettää energian ulos samanlaisena aaltoliikkeenä, joskin yleensä toiseen suuntaan kuin mihin alkuperäinen aaltoliike eteni. Sirontaa pohjimmiltaan ovat myös heijastuminen, taittuminen ja diffraktio, joissa sironta tapahtuu kuitenkin erityisen yhtenäisellä tavalla. Tavallisesti sironnasta puhuttaessa tarkoitetaan satunnaisiin suuntiin tapahtuvaa sirontaa yksittäisistä hiukkasista esim. väliaineen epäpuhtauksista. Valon sironta Valon sironnan voimakkuus riippuu sirottavien hiukkasten koosta ja valon aallonpituudesta. Kun hiukkaset ovat hyvin pieniä, aallonpituuden kymmenesosan luokkaa tai vielä pienempiä, sironnan voimakkuus on kääntäen verrannollinen aallonpituuden neljänteen potenssiin. Näin pienet hiukkaset sirottavat valoa kaikkiin suuntiin lähes yhtä paljon eikä hiukkasten muodolla ole tällöin mitään merkitystä. Hiukkasten koon kasvaessa sironnan voimakkuuden riippuvuus aallonpituudesta heikkenee ja samalla suurempi osa sironnasta tapahtuu eteenpäin, valon kulkusuuntaan. Kun hiukkasen koko on aallonpituuden luokkaa, myös hiukkasen muoto vaikuttaa asiaan ja tällöin ilmiötä voidaan alkaa kutsua diffraktioksi. Taivas on sininen, koska ilmamolekyylit sirottavat voimakkaammin auringon valon lyhyitä aallonpituuksia (sinistä) kuin pitkiä (punaista), jolloin hajavalosta tulee sinivoittoinen. Samasta syystä aurinko itse näyttää keskitaivaalla keltaiselta ja lähellä horisonttia suorastaan punaiselta, sillä läheltä horisonttia tulevat säteet joutuvat kulkemaan pidemmän matkan ilmakehässä ja vielä suurempi osa sinisestä siroaa pois säteen suunnasta. Jos ilmakehässä ei tapahtuisi sirontaa, vitivalkoinen aurinko paistaisi sysimustalla taivaalla. Ilmakehän sirottama auringon valo on pystysuuntaan polaroitunutta, kun taivasta katsotaan auringon suunnalle kohtisuorassa suunnassa. (Kuten uimahousuinen mies katsoo oppikirjan kuvassa 33.32 [33.29].) Koska auringosta tulevassa valossa sähkökentät värähtelevät valon etenemissuunnalle poikittaisissa suunnissa, vain niissä suunnissa voivat värähdellä myös valoa sirottavien ilmamolekyylien elektronit, joiden värähtely puolestaan viime kädessä tuottaa sironneen valon. (Tätä käytetään hyväksi värivalokuvauksessa: kun linssin eteen asetetaan polaroiva suodin päästösuunta vaakasuorasti, saadaan sinitaivas kuvassa dramaattisen tummaksi taustaksi kohteille, jotka eivät polaroi auringon valoa yhtä voimakkaasti.)
SIRONTAKUVION RIIPPUVUUS HIUKKASEN KOOSTA JA SÄTEILYN AALLONPITUUDESTA d = hiukkasen läpimitta, = säteilyn aallonpituus Kuva: H. Karttunen ym. ”Ilmakehä ja sää”, Ursa, 1997, Kuva 3.3.
Page 1 and 2: FYSIIKKA P4:N LUENNOILLA KEVÄÄLL
Page 3 and 4: SÄHKÖMAGNEETTISTEN AALTOJEN OMINA
Page 5 and 6: REFRAKTOMETREJÄ Kuva: A. Vuorimäk
Page 7 and 8: POLARISAATIO Poikittainen aaltoliik
Page 9: MIKROAALTOJEN POLARISOINTI Mikroaal
Page 13 and 14: HUYGENSIN PERIAATE Aaltorintaman jo
Page 15 and 16: KANGASTUSTYYPPEJÄ Kuva: H. Karttun
Page 17 and 18: MERKKISÄÄNNÖT HEIJASTAVILLE JA T
Page 19 and 20: KUVAUTUMINEN KOVERASSA PALLOPEILISS
Page 21 and 22: LINSSITYYPIT 1. koverankupera 2. ta
Page 23 and 24: IHMISSILMÄN RAKENNE JA MEKAANINEN
Page 25 and 26: Silmän osien suomenkielisiä nimi
Page 27 and 28: SUURENNUSLASI Kohteen etäisyys si
Page 29 and 30: MONOKROMAATTISUUS Monokromaattisuu
Page 32: DIFFRAKTIOHILAN SPEKTRI
Page 35: EINSTEININ SUPPEAMMAN SUHTEELLI- SU
Page 38 and 39: BOHRIN VETYATOMIMALLIN OLETUKSET 1.
Page 40 and 41: ELEKTRONIEN LÄHETTÄMÄN JARRUTUS-
Page 43: YDINVOIMA vaikuttaa nukleonien vä

TÃ¤ssÃ¤hÃ¤n

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?