Tässähän

TAITTOVIRHEET JA NIIDEN KORJAAMINEN SILMÄLASEILLA
Normaalissakin silmässä on pallo- ja väripoikkeamaa sekä
jonkin verran hajataittoisuutta (eli astigmaattisuutta), jota
kuva 34.48a [34.45a] esittää. Säännöllistä hajataittoisuutta
voidaan korjata ns. sylinterilaseilla, joissa linssin pinta
kaareutuu pallomaisen sijasta sylinterimäisesti siten, että
linssin taittokyky on voimakkain suunnissa, joissa silmän
oma taittokyky on heikoin. Kuvassa 34.48b [34.45b] on
kovera sylinterihionta.
Helposti laseilla korjattavia vikoja ovat liki- ja kaukotaittoisuus
sekä ikänäkö.
Kuvan 34.45a [34.42a] esittämässä normaalissa silmässä,
joka ei ole akkommodoitunut, kaukana olevasta pisteestä
tulevat valonsäteet yhtyvät verkkokalvolla.
Kuvien 34.45b [34.42b] ja 34.47a [34.44a] likitaittoisuudessa
(myopia) kaukana olevan kohteen kuva syntyy verkkokalvon
eteen, koska silmämuna on liian pitkä tai silmän taittavat
osat ovat liian voimakkaat. Hajottavat, ts. koveralinssiset
silmälasit korjaavat tilanteen kuten kuvassa 34.47b [34.44b].
Kuvien 34.45c [34.42c] ja 34.46a [34.43a] kaukotaittoisuudessa
(hyperopia) kuva muodostuu verkkokalvon taakse silmämunan
ollessa suhteellisesti liian lyhyt. (Nuori ihminen
pystyy tavallisesti korjaamaan tämän akkommodoimalla
kauaksikin katsoessaan, mutta sädelihaksen rasittuminen
voi ilmetä esim. päänsärkynä.) Kokoavat, ts. kuperalinssiset
lasit normalisoivat tilanteen kuten kuvassa 34.46b [34.43b].
Ikänäköä (presbyopia) ei ole kuvissa erikseen esitelty. Kun
muutoin normaalisti näkevän henkilön akkommodaatio heikkenee,
hän näkee huonosti lähelle ja tarvitsee lukemiseen
kuperalinssiset lasit.
LINSSIEN TAITTOVOIMAKKUUS
Polttovälin ohella käytetään sen käänteissuuretta taittovoimakkuutta:
D = 1/f. Taittovoimakkuuden yksikköä 1/m
kutsutaan dioptriaksi, d. Taittovoimakkuuden etumerkki on
sama kuin polttovälinkin, ts. kokoavan linssin tapauksessa
positiivinen ja hajottavan linssin tapauksessa negatiivinen.