270/2010 Aineeton pääoma ja tuotto-odotukset - Tekes
270/2010 Aineeton pääoma ja tuotto-odotukset - Tekes
270/2010 Aineeton pääoma ja tuotto-odotukset - Tekes
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Tekes</strong>in katsaus <strong>270</strong>/<strong>2010</strong><br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma <strong>ja</strong><br />
<strong>tuotto</strong>-<strong>odotukset</strong>
<strong>Aineeton</strong> pääoma <strong>ja</strong><br />
<strong>tuotto</strong>-<strong>odotukset</strong><br />
<strong>Tekes</strong>in katsaus <strong>270</strong>/<strong>2010</strong><br />
Helsinki <strong>2010</strong><br />
3
<strong>Tekes</strong> – rahoitusta <strong>ja</strong> asiantuntemusta<br />
<strong>Tekes</strong> on tutkimus- <strong>ja</strong> kehitystyön <strong>ja</strong> innovaatiotoiminnan rahoitta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> asiantunti<strong>ja</strong>. <strong>Tekes</strong>in toiminta<br />
auttaa yrityksiä, tutkimuslaitoksia, yliopisto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> korkeakoulu<strong>ja</strong> luomaan uutta tietoa <strong>ja</strong> osaamista <strong>ja</strong><br />
lisäämään verkostoitumista. <strong>Tekes</strong> <strong>ja</strong>kaa rahoituksellaan teollisuuden <strong>ja</strong> palvelualojen tutkimus- <strong>ja</strong><br />
kehitystyön riskejä. Toiminnallaan <strong>Tekes</strong> vaikuttaa liiketoiminnan kehittymiseen, elinkeinoelämän<br />
uudistumiseen, kansantalouden kasvuun, työllisyyden vahvistumiseen <strong>ja</strong> yhteiskunnan hyvinvointiin.<br />
<strong>Tekes</strong>illä on vuosittain käytettävissä avustuksina <strong>ja</strong> lainoina lähes 600 miljoonaa euroa tutkimus- <strong>ja</strong><br />
kehitysprojektien rahoitukseen.<br />
<strong>Tekes</strong>in ohjelmat verkostoitumisen foorumeita<br />
<strong>Tekes</strong>in ohjelmat tarjoavat yrityksille, yliopistoille, korkeakouluille <strong>ja</strong> tutkimuslaitoksille verkottumismahdollisuuksia,<br />
apua kansainvälistymiseen <strong>ja</strong> liiketoimintaosaamisen kehittämiseen sekä rahoitusta<br />
ohjelman aihepiiriin kuuluville tutkimus- <strong>ja</strong> kehitysprojekteille. Seminaarit, workshopit, ulkomaille<br />
suuntautuvat tutustumismatkat, koulutusohjelmat, uutiskirjeet <strong>ja</strong> muut julkaisut ovat ohjelmien<br />
keskeistä antia.<br />
Copyright <strong>Tekes</strong> <strong>2010</strong>. Kaikki oikeudet pidätetään.<br />
Tämä julkaisu sisältää tekijänoikeudella suo<strong>ja</strong>ttua aineistoa, jonka tekijänoikeus kuuluu<br />
<strong>Tekes</strong>ille tai kolmansille osapuolille. Aineistoa ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin.<br />
Julkaisun sisältö on tekijöiden näkemys, eikä edusta <strong>Tekes</strong>in virallista kantaa.<br />
<strong>Tekes</strong> ei vastaa mistään aineiston käytön mahdollisesti aiheuttamista vahingoista.<br />
Lainattaessa on lähde mainittava.<br />
ISSN 1797-7339<br />
ISBN 978-952-502-7<br />
Kannen kuva: Kari Lehkonen<br />
Taitto: DTPage Oy<br />
4
Esipuhe<br />
Kaikki maat kilpailevat innovaatiotoiminnan sijoittumisesta. Suomi ei voi kilpailla toimintojen<br />
sijoittumisessa kasvavien markkinoiden tai alhaisten kustannusten vetovoimalla. Suomen<br />
kaltaisen maan kilpailuedut tulee poh<strong>ja</strong>utua pitkälti aineettomaan pääoman kuten<br />
osaamispoh<strong>ja</strong>an, teknologiseen edistyneisyyteen <strong>ja</strong> innovaatiotoiminnan tehokkuuteen.<br />
Osaamispoh<strong>ja</strong> kehittyy koulutuksella, työssä oppimisella <strong>ja</strong> toimivien käytäntöjen leviämisellä<br />
<strong>ja</strong> omaksumisella. Teknologinen edistyneisyys syntyy innovaatioista – uusista tuotteista,<br />
uusista prosesseista <strong>ja</strong> uusista markkinoista, mikä antaa mahdollisuudet käyttää <strong>ja</strong> soveltaa<br />
uusia ideoita. Innovaatiokilpailu lisää paineita muuttaa tieto, ideat <strong>ja</strong> osaaminen tuotteiksi<br />
<strong>ja</strong> palveluiksi, joita muilla yrityksillä ei vielä ole.<br />
Tämän projektin tavoitteena oli tutkia parhaita käytäntöjä, joilla yritykset arvottavat t&k<strong>ja</strong><br />
innovaatiotoiminnan kautta tuottamaansa aineetonta pääomaa <strong>ja</strong> arvioivat aineettoman<br />
pääoman elinkaarta <strong>ja</strong> samalla määrittävät oman yrityksensä arvoa. Lopullisena tavoitteena<br />
oli käsikir<strong>ja</strong>-tyyppinen raportti, johon kerätään tämänhetkinen tutkimustieto <strong>ja</strong> parhaat käytännöt,<br />
<strong>ja</strong> näkemystä täydennetään yritysten <strong>ja</strong> alan tutkijoiden haastatteluilla. Nämä kyvykkyydet<br />
ovat keskeisiä taito<strong>ja</strong> erityisesti t&k&i:ta tekevissä pk-yrityksissä, kun ne osallistuvat<br />
<strong>Tekes</strong>in hankkeisiin <strong>ja</strong> käyvät neuvottelu<strong>ja</strong> muiden sidosryhmien, kuten yksityisten sijoittajien<br />
kanssa. Lisäksi hankinnan tuloksia voidaan hyödyntää <strong>Tekes</strong>in <strong>ja</strong> yritysten välisissä verkostoissa.<br />
Hankinnan tuloksia hyödynnetään <strong>Tekes</strong>in arviointitoiminnassa <strong>ja</strong> t&k&i-yrityksissä <strong>ja</strong><br />
tämän alan tutkimustoiminnassa.<br />
<strong>Tekes</strong> kiittää tekijöitä monipuolisesta <strong>ja</strong> laa<strong>ja</strong>-alaisesta näkemyksestä aineettoman pääoman<br />
teemaan sekä hyvästä yhteistyöstä <strong>ja</strong> onnistuneesta lopputuloksesta.<br />
Toukokuussa <strong>2010</strong><br />
<strong>Tekes</strong><br />
5
Tekijöiden esipuhe<br />
<strong>Aineeton</strong>ta pääomaa pidetään tänä päivänä yhtenä merkittävimmistä kansantalouden kehitykseen<br />
<strong>ja</strong> kasvuun vaikuttavista asioista. Aineettoman pääoman merkitystä kuvaa se, että<br />
tiettyjen tutkimusten mukaan yritysten investoinneista suuri osa suuntautuu nimenomaan<br />
aineettomiin pääomiin. <strong>Aineeton</strong> pääoma liittyy käsitteenä läheisesti innovaatiotoimintaan.<br />
Aineettoman pääoman voidaan sanoa olevan merkittävä tekijä innovaatiotoiminnan taustalla.<br />
Toisaalta taas innovaatiotoiminnalla pyritään usein kasvattamaan aineetonta pääomaa.<br />
Käsillä oleva tutkimus analysoi aineettoman pääoman, aineettomaan pääomaan tehtävien<br />
investointien <strong>ja</strong> yrityksen arvon välistä yhteyttä. Tutkimuksessa on hyödynnetty erilaisia<br />
tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksessa on käyty läpi keskeinen aineettomaan pääomaan liittyvä<br />
taloustieteellinen kir<strong>ja</strong>llisuus. Lisäksi tutkimuksessa on tehty kir<strong>ja</strong>llisuuskatsaus liiketaloustieteelliseen<br />
kir<strong>ja</strong>llisuuteen, joka liittyy yrityksen menestykseen <strong>ja</strong> menestystä selittäviin<br />
tekijöihin. Näitä täydentäen tutkimuksessa on myös esitetty tiiviisti tämän hetkinen rahoitusteoreettinen<br />
näkemys yrityksen arvon mittaamisesta <strong>ja</strong> erilaisista arvonmääritysmenetelmistä.<br />
Tärkeä osa tutkimusta on ollut laa<strong>ja</strong> yrityskysely suomalaisten <strong>ja</strong> verrokkimaiden yritysten<br />
tämän päivän käytännöistä aineettomaan pääomaan liittyen sekä aineettoman pääoman<br />
investoinneista.<br />
Johtopäätös yrityskyselyn no<strong>ja</strong>lla on selvä: Vakiintuneet käytännöt aineettoman pääoman<br />
johtamiseen ovat tällä hetkellä harvinaisia suomalaisessa yrityskentässä. <strong>Aineeton</strong><br />
pääoma ei ole uusi asia. Konkreettisella tasolla kysymys on siitä, että yrityksen strategisessa<br />
johtamisessa on vuosikymmenet käytetty erityyppisiä malle<strong>ja</strong>, innovaatiotoiminnan johtamiseen<br />
on olemassa työkalu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> malle<strong>ja</strong>, henkilöstöjohtamisen työkalujen määrä on lähes<br />
loputon jne. Aineettoman pääoman johtaminen tarkoittaa suurelta osin näiden eri osaalueiden<br />
työkalujen <strong>ja</strong> menetelmien mieltämistä samaan kokonaisuuteen kuuluviksi. Tutkimuksen<br />
havaintojen perusteella yrityksissä on tällä hetkellä tarvetta myös uudentyyppisten<br />
mittareiden <strong>ja</strong> työkalujen kehittämiseen kuvaamaan tätä kokonaisuutta.<br />
Tutkimuksen on toteuttanut Tempo Economics Oy <strong>Tekes</strong>:n toimeksiannosta. Tutkimuksen<br />
toteutuksesta on vastannut Tempossa KTT, Toni Riipinen. Tutkimusryhmään ovat kuuluneet<br />
professori Pekka Ilmakunnas, professori Mika Vaihekoski, KTT Lotta Väänänen sekä<br />
FL Mikko Valtakari. Yrityskyselyn on toteuttanut Innolink Research Oy. Tutkimuksen tekijät<br />
toivovat tämän tutkimusraportin tuovan oman lisänsä aineettomasta pääomasta käytävään<br />
keskusteluun.<br />
6
Sisältö<br />
Esipuhe.....................................................................................................................................................................5<br />
Tekijöiden esipuhe..........................................................................................................................................6<br />
Tiivistelmä tutkimuksen havainnoista............................................................................................9<br />
1 Johdanto................................................................................................................................................... 13<br />
1.1 Tutkimuksen tausta <strong>ja</strong> tarkoitus...................................................................................... 13<br />
1.2 Raportin rakenne..................................................................................................................... 14<br />
2 <strong>Aineeton</strong> pääoma taloustieteellisessä kir<strong>ja</strong>llisuudessa....................................... 15<br />
2.1 <strong>Aineeton</strong> pääoma; määrittely <strong>ja</strong> eri osa-alueet..................................................... 15<br />
2.2 Lähtökohdat aineettoman pääoman tarkastelulle taloustieteellisessä<br />
kir<strong>ja</strong>llisuudessa............................................................................................. 16<br />
2.3 Aineettoman pääoman mittaaminen <strong>ja</strong> arviointi............................................... 16<br />
2.3.1 Yleistä............................................................................................................................... 16<br />
2.3.2 Taloustieteellisissä tutkimuksissa käytetyt mittarit............................... 17<br />
2.3.3 Menetelmät aineettoman pääoman taloudellisen<br />
merkityksen arvioimiseen.................................................................................... 17<br />
2.4 <strong>Aineeton</strong> pääoma <strong>ja</strong> yrityksen markkina-arvo....................................................... 17<br />
2.4.1 Yleistä............................................................................................................................... 17<br />
2.4.2 T&k-investoinnit......................................................................................................... 18<br />
2.4.3 Patenttimittarit............................................................................................................ 18<br />
2.4.4 Muita aineettoman pääoman taloudellisen merkityksen<br />
mittareita........................................................................................................................ 19<br />
2.5 Yhteenveto <strong>ja</strong> keskustelua aineettoman pääoman näkökulmasta.......... 20<br />
3 Yrityksen menestystekijät liiketaloustieteellisessä tutkimuksessa........... 21<br />
3.1 Yrityksen menestystekijät................................................................................................... 21<br />
3.2 Yritysten menestys tutkimuskohteena...................................................................... 21<br />
3.3 Strateginen johtaminen <strong>ja</strong> yritysten menestys..................................................... 22<br />
3.3.1 Kilpailuun <strong>ja</strong> markkinarakenteeseen sopeutuminen.......................... 23<br />
3.3.2 Sisäisten resurssien <strong>ja</strong> kyvykkyyksien korostaminen........................... 23<br />
3.3.3 Yrittäjyyssuuntautuneisuus <strong>ja</strong> menestys.................................................... 25<br />
3.3.4 Yritys osana toimintaympäristöään............................................................... 25<br />
3.3.5 Tuotekehitys yrityksen menestystekijänä.................................................. 27<br />
3.4 Yhteenveto näkökulmista yrityksen menestystekijöihin <strong>ja</strong><br />
keskustelua aineettoman pääoman näkökulmasta........................................... 27<br />
3.5 Investoinnit aineettomaan pääomaan <strong>ja</strong> yrityksen arvo................................. 28<br />
7
4 Yrityksen arvonmääritys <strong>ja</strong> aineeton pääoma............................................................ 30<br />
4.1 Taustaa yrityksen arvonmäärityksestä........................................................................ 30<br />
4.2 Eri arvonmääritysmallit........................................................................................................ 30<br />
4.2.1 Yrityksen substanssiarvo....................................................................................... 30<br />
4.2.2 Verrokkiryhmähinnoittelu.................................................................................... 31<br />
4.2.3 Osinkojen nykyarvo (1. sukupolven hinnoittelumalli)........................ 31<br />
4.2.4 Kassavirtojen nykyarvo (2. sukupolven hinnoittelumalli)................. 32<br />
4.2.5 Lisäarvomalli (3. sukupolven hinnoittelumalli)....................................... 34<br />
4.2.6 Reaalioptiotarkastelu.............................................................................................. 35<br />
4.3 Yrityksen arvo, eri arvonmääritysmenetelmät <strong>ja</strong> aineeton pääoma........ 35<br />
5 <strong>Aineeton</strong> pääoma yrityskentällä............................................................................................ 39<br />
5.1 Yrityskyselyn rakenne, vastaa<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> toteutustapa.................................................. 39<br />
5.2 Katsaus suomalaisen yrityskentän haasteisiin; yritysten omat<br />
arviot tärkeimmistä kehittämiskohteista <strong>ja</strong> kasvukeinoista........................... 41<br />
5.3 Investoinnit aineettomaan pääomaan yrityskentässä...................................... 44<br />
5.3.1 Aineettoman pääoman luokittelu.................................................................. 44<br />
5.3.2 Aineettoman pääoman investoinnit............................................................. 45<br />
5.3.3 Kokonaiskuva aineettomaan pääomaan tehdyistä<br />
investoinneista vastaa<strong>ja</strong>yrityksissä.................................................................. 51<br />
5.4 Aineettoman pääoman investointien hyödyt yritysten näkökulmasta..... 52<br />
5.4.1 Aineettoman pääoman investointien vaikutukset<br />
kustannuksiin............................................................................................................... 52<br />
5.4.2 Aineettoman pääoman investointien vaikutukset<br />
lisääntyneiden <strong>tuotto</strong>jen muodossa............................................................. 54<br />
5.4.3 Aineettoman pääoman investointien kokonaisvaikutukset........... 57<br />
5.4.4 Ohjelmistovarannon vaikutus yrityksen arvoon.................................... 58<br />
5.4.5 Kokonaiskuva yritysten näkemyksistä aineettoman<br />
pääoman investointien hyödyistä.................................................................. 59<br />
5.5 Aineettomaan pääomaan liittyvät käytännöt <strong>ja</strong> mittaaminen yrityksissä.... 59<br />
5.6 <strong>Aineeton</strong> pääoma ulkomaisissa yrityksissä.............................................................. 63<br />
5.7 Tuleva kehitys aineettoman pääoman investoinneissa................................... 67<br />
6 Miten yritys voi kasvattaa arvoaan aineettoman pääoman avulla<br />
<strong>ja</strong> kommunikoida arvonluonnista?...................................................................................... 69<br />
6.1 Miten yritys voi vaikuttaa arvoonsa aineettoman pääoman kautta?...... 69<br />
6.2 Miten kommunikoida yrityksen arvosta <strong>ja</strong> aineettomasta<br />
pääomasta sidosryhmille? ................................................................................................. 72<br />
6.3 Miten julkinen t&k-rahoitta<strong>ja</strong> voi edesauttaa arvonluonnissa<br />
aineettoman pääoman avulla?....................................................................................... 73<br />
6.4 IFRS-kysymys.............................................................................................................................. 74<br />
6.5 Älyllistä tietopääomaa kuvaavat indikaattorit <strong>ja</strong> mallit.................................... 76<br />
Lähdeviitteet..................................................................................................................................................... 81<br />
<strong>Tekes</strong>in katsauksia........................................................................................................................................ 84<br />
8
Tiivistelmä tutkimuksen havainnoista<br />
Yleistä aineettoman pääoman <strong>ja</strong><br />
yrityksen arvon välisestä suhteesta<br />
Tässä tutkimuksessa on keskitytty analysoimaan<br />
aineettoman pääoman, aineettomaan<br />
pääomaan tehtävien investointien<br />
<strong>ja</strong> yrityksen arvon välistä<br />
yhteyttä. Tutkimuksessa on hyödynnetty<br />
erilaisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksessa<br />
on käyty läpi keskeinen aineettomaan<br />
pääomaan liittyvä taloustieteellinen<br />
kir<strong>ja</strong>llisuus. Lisäksi tutkimuksessa<br />
on tehty kir<strong>ja</strong>llisuuskatsaus<br />
liiketaloustieteelliseen kir<strong>ja</strong>llisuuteen,<br />
joka liittyy yrityksen menestykseen <strong>ja</strong><br />
menestystä selittäviin tekijöihin. Näitä<br />
täydentäen tutkimuksessa on myös esitetty<br />
tiiviisti tämän hetkinen rahoitusteoreettinen<br />
näkemys yrityksen arvon<br />
mittaamisesta <strong>ja</strong> erilaisista arvonmääritysmenetelmistä.<br />
Kir<strong>ja</strong>llisuuteen painottuvan ensimmäisen<br />
osan lisäksi projektissa toteutettiin<br />
laa<strong>ja</strong> yrityskysely 300 suomalaisen <strong>ja</strong><br />
50 ulkomaisen yrityksen joukossa. Yrityskyselyllä<br />
pyrittiin selvittämään yrityskentällä<br />
tällä hetkellä tunnistettu<strong>ja</strong> kehittämishaasteita<br />
<strong>ja</strong> kasvukeino<strong>ja</strong> sekä<br />
olemassa olevia aineettoman pääoman<br />
johtamisen menetelmiä <strong>ja</strong> käytäntöjä.<br />
Yrityksiltä myös tiedusteltiin niiden näkemyksiä<br />
suorittamiensa aineettomien<br />
investointien määrästä sekä investoinneista<br />
seuranneista hyödyistä.<br />
Edellä kuvattujen menetelmien<br />
sekä tutkimuksen tekijöiden harkintaan<br />
no<strong>ja</strong>utuen tutkimuksen lopuksi muodostettiin<br />
näkemys siitä miten yritys<br />
voi vaikuttaa arvoonsa aineettoman<br />
pääoman avulla sekä mitä kautta julkinen<br />
t&k-rahoitta<strong>ja</strong> voi vaikuttaa tähän<br />
prosessiin. Tässä yhteydessä myös tarkasteltiin<br />
eräitä olemassa olevia malle<strong>ja</strong><br />
joita EU:n tasolla aineettoman pääoman<br />
johtamiseen on kehitetty sekä<br />
IFRS-kir<strong>ja</strong>npitostandardien merkitystä<br />
tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämismenojen kir<strong>ja</strong>npidollisen<br />
käsittelyn näkökulmasta.<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma on tutkimusalue,<br />
joka hakee osittain edelleen muotoaan.<br />
Tästä syystä mikään tutkimus ei<br />
kykene tuottamaan lopullisia vastauksia<br />
aineettoman pääoman taloudellisesta<br />
merkityksestä tai aineettoman pääoman<br />
johtamiskäytännöistä yrityksissä.<br />
Tästä syystä tämänkin tutkimuksen johtopäätöksiä<br />
<strong>ja</strong> havainto<strong>ja</strong> tulee tulkita<br />
yhtenä, sisäisesti loogisena, a<strong>ja</strong>tusmallina<br />
siitä miten aineeton pääoman <strong>ja</strong><br />
yrityksen arvo voivat olla yhteydessä<br />
toisiinsa. Tutkimuksessa luotu malli lähtee<br />
siitä, että yrityksen menestymisen<br />
taustalla on tunnistettavissa selitysmalle<strong>ja</strong><br />
joiden no<strong>ja</strong>lta voidaan luoda hypoteese<strong>ja</strong><br />
siitä miksi tietty yritys menestyy.<br />
Investoimalla aineettomaan pääomaan<br />
yritys voi vaikuttaa näihin menestystekijöihin.<br />
Mikäli aineettoman pääoman<br />
investoinnit yhdessä muiden tekijöiden<br />
kanssa, mukaan luettuna silkka sattuma,<br />
johtavat kasvaviin odotettavissa<br />
oleviin tulevaisuuden kassavirtoihin,<br />
yrityksen arvo kasvaa. Yrityksen arvo<br />
rationaalisten päätöksentekijöiden<br />
maailmassa palautuu viime kädessä<br />
aina sen kykyyn generoida vapaata kassavirtaa<br />
omistajilleen, joten yrityksen<br />
arvo <strong>ja</strong> sen tuottamat kassavirrat ovat<br />
läheisesti toisiinsa sidoksissa. Tähän vaikutusketjuun,<br />
joka alkaa aineettoman<br />
pääoman investoinneista <strong>ja</strong> päättyy<br />
yrityksen arvon kasvuun, liittyy lukuisia<br />
epävarmuustekijöitä, mittaamishaasteita<br />
<strong>ja</strong> muita näkökohtia, joita käsitellään<br />
varsinaisessa tutkimusraportissa.<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma määritellään<br />
yksinkertaisesti usein yrityksen hallussa<br />
olevaksi aineettomaksi voimavaraksi,<br />
jonka voidaan olettaa tuottavan tulevaisuudessa<br />
taloudellisia hyötyjä. Perimmäinen<br />
haaste aineettomasta pääomasta<br />
keskusteltaessa on se, että sekä<br />
aineeton voimavara että tulevaisuuden<br />
<strong>tuotto</strong>-<strong>odotukset</strong> ovat epämääräisiä<br />
käsitteitä joita voidaan tulkita <strong>ja</strong><br />
arvioida eri tavoin. Eräs tämän tutkimuksen<br />
keskeisistä johtopäätöksistä<br />
on se, että aineeton pääoma ei ole täysin<br />
uusi asia yritysjohdon agendalla.<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma lähinnä kokoaa yhden<br />
a<strong>ja</strong>tuskehikon alle erilaisia yritystoimintaan<br />
aina liittyneitä osa-alueita.<br />
Muun kuin yrityksen aineellisen omaisuuden<br />
merkitys yritystoiminnan kannalta<br />
on luultavasti muuttunut vuosien<br />
kuluessa <strong>ja</strong> on varmasti myös niin, että<br />
9
aineettoman pääoman merkitys vaihtelee<br />
esimerkiksi toimialoittain tai jopa<br />
saman toimialan eri yritysten välillä.<br />
Aineettomalla pääomalla on kuitenkin<br />
aina ollut merkittävä rooli yritystoiminnalle,<br />
vaikka kokonaisuutta ei ole tällä<br />
nimellä kutsuttukaan. Keskeinen asia,<br />
joka yritysjohdon tulisi aineettomasta<br />
pääomasta puhuttaessa muistaa,<br />
on se, että yritys ei menesty investoimalla<br />
epämääräisesti aineettomaan<br />
pääomaan, vaan kehittämällä määrätietoisesti<br />
aineettomaan pääomaan<br />
kuuluvia liiketoiminnan osa-alueita.<br />
Toisaalta aineettoman pääoman <strong>ja</strong> sen<br />
tueksi kehitettävien johtamismallien<br />
vahvuus voi olla juuri tässä. <strong>Aineeton</strong><br />
pääoma voi tarjota yrityksille kehikon<br />
jäsentää kokonaisvaltaisesti omaa<br />
toimintaansa <strong>ja</strong> kehittämistarpeitaan.<br />
Samalla yritysten on muistettava se<br />
tosiasia, että kaikki menoerät eivät<br />
muodosta investointe<strong>ja</strong> aineettomaan<br />
pääomaan. Toisin sanoen niihin ei sisälly<br />
tulevaisuuden <strong>tuotto</strong>-odotus elementtiä.<br />
Seuraavassa käydään tiiviisti läpi<br />
eräitä keskeisiä tutkimuksen eri osaalueiden<br />
johtopäätöksiä. Tarkemmalla<br />
tasolla kiinnostunut luki<strong>ja</strong> voi tutustua<br />
johtopäätösten taustalla oleviin päättelyketjuihin<br />
varsinaisessa tutkimusraportissa.<br />
Aineettoman pääoman mittaaminen<br />
<strong>ja</strong> sen taloudellinen arvo<br />
Aineettoman pääoman taloudelliselle<br />
merkitykselle ei ole suoraa mittaria. Taloustieteessä<br />
kaksi keskeisintä tapaa arvioida<br />
aineettoman pääoman taloudellista<br />
merkitystä ovat aineettoman pääoman<br />
vaikutus yrityksen arvoon <strong>ja</strong> aineettoman<br />
pääoman vaikutus yritysten<br />
tuottavuuteen.<br />
Aineettoman pääoman taloudelliseen<br />
arvoon liittyvissä tutkimuksissa<br />
aineetonta pääomaa mitataan joko<br />
erilaisilla indikaattoreilla yritysten aineettomista<br />
investoinneista (esim. t&k,<br />
mainonta <strong>ja</strong> koulutus) tai indikaattoreilla<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
tuottamasta aineettomasta omaisuudesta<br />
(esim. patentit <strong>ja</strong> brändit). Aineettoman<br />
pääoman taloudellista merkitystä<br />
puolestaan mitataan useimmiten<br />
ns. Tobinin Q-a<strong>ja</strong>ttelulla, jossa yrityksen<br />
markkina-arvoa verrataan sen tasearvoon<br />
tai tuotantofunktioa<strong>ja</strong>ttelulla, jossa<br />
aineeton pääoma oletetaan yhdeksi<br />
tuotannontekijäksi <strong>ja</strong> estimoidaan tämän<br />
tuotannontekijän vaikutusta yrityksen<br />
tuottavuuteen.<br />
Investoinnit aineettomaan<br />
pääoman <strong>ja</strong> yrityksen arvo<br />
Tässä tutkimuksessa yrityksen tehtävänä<br />
pidetään voiton maksimointia <strong>ja</strong><br />
yrityksen arvo viittaa sen markkina-arvoon.<br />
Siis euromääräiseen hintaan joka<br />
kysynnän <strong>ja</strong> tarjonnan lainalaisuuksien<br />
kautta yrityksen liiketoiminnasta ollaan<br />
valmiita maksamaan. Peruskysymys aineettoman<br />
pääoman näkökulmasta<br />
on se miten <strong>ja</strong> minkä vaikutusketjujen<br />
kautta investoinnit aineettomaan pääomaan,<br />
<strong>ja</strong> aineettoman pääoman varanto,<br />
voivat vaikuttaa yrityksen markkina-arvoon.<br />
Tutkimuksessa on luotu kokonaisvaltainen<br />
kehikko (luku 3) joka liittää<br />
aineettoman pääoman investoinnit <strong>ja</strong><br />
yrityksen arvon toisiinsa. Kehikko siis<br />
liittää investoinnit aineettomaan pääomaan,<br />
yrityksen menestystekijät sekä<br />
yrityksen markkina-arvon toisiinsa.<br />
Mallin lähtökohta on se, että aineettoman<br />
pääoman investointien on tuotettava<br />
jotain konkreettisesta yrityksen<br />
toimintaan, jotta niillä voi olla teoriassa<br />
vaikutusta yrityksen arvoon. Investoinneilla<br />
aineettomaan pääomaan ei ole itseisarvoa<br />
sen enempää kuin investoinneilla<br />
kiinteään omaisuuteen. Yrityksen<br />
arvo riippuu viime kädessä sen kyvystä<br />
tuottaa kassavirtaa omistajilleen. Perustavanlaatuinen<br />
kysymys siis kuuluu:<br />
Minkä mekanismien kautta investoinnit<br />
aineettomaan pääomaan voivat vaikuttaa<br />
tulevaisuuden kassavirtoihin?<br />
Todellisuudessa tällaisia vaikutusmekanisme<strong>ja</strong><br />
voi olla lähes loputon<br />
määrä. Minkä tahansa teorian tai<br />
mallin tavoite on viime kädessä pyrkiä<br />
yksinkertaistamaan monimutkainen<br />
ilmiöjoukko mahdollisimman pitkälle<br />
kuitenkin niin, että mallin selitysarvo<br />
säilyy riittävän hyvänä <strong>ja</strong> malli on yleistettävissä.<br />
Tässä tutkimuksessa luotu<br />
kehikko lähtee siitä, että investointien<br />
aineettomaan pääomaan on vaikutettava<br />
yrityksen menestystekijöihin.<br />
Yrityksen arvon analysoiminen<br />
käytännössä <strong>ja</strong> aineeton pääoma<br />
Yrityksen arvonmääritysmallit voidaan<br />
<strong>ja</strong>kaa epävirallisesti neljän eri sukupolven<br />
malleihin lähinnä niiden a<strong>ja</strong>llisen<br />
kehittämisen perusteella. Keskeiset<br />
mallit ovat: i) Osinkojen nykyarvomalli,<br />
ii) vapaiden kassavirtojen nykyarvomalli,<br />
iii) lisäarvomalli <strong>ja</strong> iv) reaalioptiomalli.<br />
Näiden rahoitusteoriaan poh<strong>ja</strong>utuvien<br />
mallien lisäksi on käytössä esim.<br />
substanssiarvomalli sekä verrokkiryhmähinnoittelutapa.<br />
Viime kädessä yrityksen arvo<br />
muodostuu sen tulevaisuuden odotettavissa<br />
olevista kassavirroista. Näihin<br />
kassavirtoihin voidaan vaikuttaa investoimalla<br />
aineettomaan pääomaan.<br />
Kassavirta-analyysi on myös asia johon<br />
yrityksen omista<strong>ja</strong>t lähes varmasti<br />
10
joutuvat ottamaan kantaa tilanteissa<br />
joissa yrityksen arvosta keskustellaan.<br />
Aineettoman pääoman investointien<br />
<strong>ja</strong> kumuloituneen pääoman vaikutus<br />
yrityksen arvoon tulisi pyrkiä perustelemaan<br />
tulevaisuuden <strong>tuotto</strong>-odotusten<br />
eli tulevaisuuden kassavirtojen näkökulmasta.<br />
Kassavirta-analyysin tukena erityisesti<br />
nuorilla toimialoilla, tai yrityksissä<br />
joissa on investoitu huomattavasti tulevaisuuden<br />
kassavirtoihin välittömän<br />
tuoton kustannuksella, aineettoman<br />
pääoman vaikutusta voi tuoda esille reaalioptioa<strong>ja</strong>ttelulla.<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma<br />
<strong>ja</strong> sen eri erät muodostavat reaalioptioita<br />
joiden <strong>tuotto</strong>on liittyy merkittävää<br />
epävarmuutta. Käytännössä reaalioptiot<br />
voivat vaikuttaa eri skenaarioissa eri<br />
tavoin tulevaisuuden kassavirtoihin <strong>ja</strong><br />
tätä kautta yrityksen tämän hetkiseen<br />
arvoon.<br />
Lähestymistapa, jota on syytä<br />
välttää keskusteltaessa yrityksen arvosta<br />
sidosryhmien kanssa, on liiallisen<br />
huomion kiinnittäminen aineettoman<br />
pääoman eri eriin <strong>ja</strong> esimerkiksi niiden<br />
taseen substanssiarvoon. Esimerkiksi<br />
yrityksen henkilöstön koulutuksella,<br />
mainontakuluista lasketulla asiakaspääomalla,<br />
t&k-pääomalla, ohjelmistovarannolla<br />
tai muilla aineettoman pääoman<br />
erillä ei ole yrityksen omistajille<br />
itseisarvoa vaan arvo muodostuu yrityksen<br />
tuottamien kassavirtojen kautta.<br />
Viime kädessä yrityksen arvo näin ollen<br />
palautuu tuotteiden <strong>ja</strong> palveluiden<br />
odotettavissa olevaan hinta-kustannusmarginaaliin.<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma yrityskentässä<br />
Tämän tutkimuksen eräs päätavoite on<br />
ollut selvittää aineetonta pääomaa tällä<br />
hetkellä suomalaisessa yrityskentässä.<br />
Kiinnostuksen kohteena on ollut niin<br />
aineettoman pääoman määrä, investoinnit<br />
aineettomaan pääomaan kuin<br />
aineettomaan pääomaan liittyvät yrityskäytännöt<br />
<strong>ja</strong> arviointimenetelmät.<br />
Yrityskysely toteutettiin Suomessa vuoden<br />
2009 kevään <strong>ja</strong> syksyn välisenä aikana.<br />
Kyselyyn kerättiin vastaukset 300<br />
suomalaisesta yrityksestä niin, että 209<br />
haastatteluista suoritettiin puhelimessa<br />
<strong>ja</strong> 91 internetin välityksellä. Kysely perustui<br />
jokaisen vastaa<strong>ja</strong>n osalta identtiseen<br />
kysymysten joukkoon.<br />
Kolme selvästi yleisintä tärkeäksi<br />
koettua keinoa kasvaa suomalaisissa<br />
yrityksissä ovat uusien tuotteiden <strong>ja</strong><br />
palvelujen kehittäminen, yhteistyön<br />
lisääminen muiden yritysten kanssa<br />
<strong>ja</strong> verkostoituminen sekä myynnin <strong>ja</strong><br />
markkinoinnin lisääminen kotimaassa.<br />
Vastaavasti viennin lisääminen nykyisiin<br />
kohdemaihin, liiketoimintamallien kehittäminen<br />
tai omistusjärjestelyt eivät<br />
useimpien yritysten mielestä kuuluneet<br />
keskeisten kasvukeinojen joukkoon.<br />
Suhtautumisessa aineettoman<br />
pääoman investointeihin ei näytä tapahtuneen<br />
merkittäviä muutoksia viimeksi<br />
kuluneiden viiden vuoden aikana.<br />
Suuret yritykset investoivat kautta<br />
lin<strong>ja</strong>n useammin aineettoman pääoman<br />
eri luokkiin pienempiin yrityksiin<br />
verrattuna. Tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen<br />
investoiminen on selvästi<br />
yleisempää niiden yritysten joukossa,<br />
jotka ilmoittavat tärkeimmäksi kehittämistarpeekseen<br />
uusien tuotteiden<br />
<strong>ja</strong> palveluiden kehittämisen, viennin<br />
aloittamisen uusiin kohdemaihin tai<br />
viennin lisäämisen nykyisiin kohdemaihin.<br />
Henkilöstön kehittämiseen<br />
panostavat erityisesti ne yritykset, jotka<br />
kokevat kehittämistarpeeksi yhteistyön<br />
lisäämisen muiden yritysten kanssa.<br />
Nämä yritykset panostavat myös muita<br />
useammin tietokoneohjelmien kehitykseen<br />
tai ostopalveluihin. Brändien<br />
kehittämiseen panostavat erityisesti<br />
viennin lisäämisestä nykyisiin kohdemaihinsa<br />
kiinnostuneet yritykset. Tuotemerkkeihin<br />
<strong>ja</strong> patentteihin eniten investoivat<br />
kolme yritysryhmää muodostuvat<br />
uusien tuotteiden <strong>ja</strong> palveluiden,<br />
viennin aloittamisen <strong>ja</strong> viennin lisäämisen<br />
tärkeimmäksi kehittämistarpeeksi<br />
ilmoittavista yrityksistä.<br />
Aineettoman pääoman investoinneissa<br />
on havaittavissa selkeitä toimialaero<strong>ja</strong><br />
mutta toteutettujen panostusten<br />
rahallista arvoa vastaa<strong>ja</strong>yritykset<br />
olivat haluttomia ilmoittamaan. Vastanneiden<br />
yritysten joukossa viimeisen<br />
viiden vuoden aikana kumuloituneiden<br />
panostusten rahallinen arvo on ollut<br />
suurin tutkimuksen <strong>ja</strong> tuotekehityksen<br />
kohdalla.<br />
Eräs tämän tutkimushankkeen<br />
taustalla olevista kysymyksenasetteluista<br />
liittyy siihen miten yrityskentällä tällä<br />
hetkellä mitataan <strong>ja</strong> arvioidaan aineetonta<br />
pääomaa <strong>ja</strong> sen vaikutuksia sekä<br />
millaisia käytäntöjä <strong>ja</strong> menetelmiä aineettoman<br />
pääoman johtamisessa on<br />
olemassa. Näiden kysymysten selvittämiseksi<br />
vastaa<strong>ja</strong>yrityksiltä tiedusteltiin<br />
yrityksissä käytössä olevia aineettoman<br />
pääoman arvon <strong>ja</strong> elinkaaren mittaamiseen<br />
liittyviä käytäntöjä sekä aineettoman<br />
pääoman investoinneille asetettavia<br />
<strong>tuotto</strong>-odotuksia. Johtopäätös yrityskyselyn<br />
no<strong>ja</strong>lla on selvä: Vakiintuneet<br />
käytännöt aineettoman pääoman johtamiseen<br />
ovat tällä hetkellä harvinaisia.<br />
Suurin osa vastaajista ilmoitti suoraan,<br />
että tällaisia käytäntöjä ei ole olemassa.<br />
Toinen tämän tutkimuksen päähavainnoista<br />
onkin se, että aineeton pääoma<br />
on suomalaisessa yrityskentässä vielä<br />
11
uusi asia. Aineettoman pääoman <strong>ja</strong> yrityksen<br />
arvon välisestä vuorovaikutuksesta<br />
voidaan laajemmin keskustella<br />
vasta siinä vaiheessa, kun yrityskentälle<br />
on syntymässä konkreettisia käytäntöjä<br />
aineettoman pääoman analysoimiseen,<br />
kehittämiseen <strong>ja</strong> seuraamiseen.<br />
Tutkimuksessa toteutettiin myös<br />
50 ulkomaisen yrityksen yrityskysely.<br />
Vastaa<strong>ja</strong>yritykset olivat saksalaisia, ruotsalaisia<br />
tai isobritannialaisia yrityksiä.<br />
Myönteisimmän arvion aineettoman<br />
pääoman investoinnit saavat saksalaisilta<br />
yrityksiltä. Myös ruotsalaiset yritykset<br />
arvioivat investointien merkityksen<br />
suomalaisia positiivisemmin. Sen si<strong>ja</strong>an<br />
Isossa-Britanniassa aineettoman pääoman<br />
investointien merkitykseen suhtaudutaan<br />
Suomea negatiivisemmin.<br />
Selkeimmät erot suomalaisiin yrityksiin<br />
verrattuna löytyvät näkemyksissä tutkimuksen<br />
<strong>ja</strong> tuotekehityksen hyödyistä,<br />
jotka ennen kaikkea saksalaisissa yrityksissä<br />
nähdään huomattavasti suurempina<br />
kuin Suomessa. Isossa-Britanniassa<br />
<strong>ja</strong> Ruotsissa aineettoman pääoman<br />
investointeihin liittyvien arvottamis- <strong>ja</strong><br />
elinkaarikäytäntöjen yleisyys vaikuttaa<br />
olevan lähellä Suomen vastaavia. Sen<br />
si<strong>ja</strong>an saksalaiset vastaa<strong>ja</strong>yritykset eroavat<br />
erittäin huomattavasti muista maista.<br />
Saksalaisista yrityksistä noin puolet<br />
ilmoittaa omaavansa vakiintuneita<br />
käytäntöjä sekä aineettoman pääoman<br />
investointien arvon että elinkaaren arvioimiseen.<br />
Yrityksiltä tiedusteltiin myös arviota<br />
tulevasta kehityksestä aineettoman<br />
pääoman investointien osalta. Suurimman<br />
kannatuksen vastaa<strong>ja</strong>yritysten<br />
joukossa sai näkemys, että aineettomat<br />
investoinnit säilyvät nykytasollaan. Eniten<br />
kasvua vastaa<strong>ja</strong>yritykset odottivat<br />
tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehityspanostuksiin<br />
sekä henkilöstön kehittämiseen. Vähiten<br />
kasvua odotettiin tietokantainvestointeihin<br />
sekä tuotemerkkeihin <strong>ja</strong><br />
patentteihin.<br />
Miten yritys tai julkinen t&krahoitta<strong>ja</strong><br />
voivat vaikuttaa<br />
yrityksen arvoon investoimalla<br />
aineettomaan pääomaan?<br />
Raportin luku kuusi muodostaa käsikir<strong>ja</strong>nomaisen<br />
kuvauksen, tutkimuksen<br />
havaintoihin no<strong>ja</strong>utuen, siitä miten yritys<br />
voi investoida aineettomaan pääomaan<br />
<strong>ja</strong> kasvattaa arvoaan. Kiinnostunut<br />
luki<strong>ja</strong> voi tutustua lukuun kuusi<br />
myös lukematta muuta raporttia. Tässä<br />
tutkimuksessa ehdotetaan geneeristä<br />
viisivaiheista mallia aineettoman<br />
pääoman johtamiseen <strong>ja</strong> keskustellaan<br />
yleisellä tasolla mallin soveltamisesta<br />
yrityksen johtamiseen. Luki<strong>ja</strong> voi tutustua<br />
tähän keskusteluun luvussa kuusi.<br />
Luvussa kuusi myös tarkastellaan sitä<br />
miten yritys voi kommunikoida ulkopuolisten<br />
sijoittajien <strong>ja</strong> muiden tahojen<br />
kanssa aineettomasta pääomasta<br />
<strong>ja</strong> arvonluonnista aineettoman pääoman<br />
avulla.<br />
Julkisella t&k-rahoitta<strong>ja</strong>lla on määritelmällisesti<br />
suuri vaikutus aineettomaan<br />
pääomaan yrityskentällä. Innovaatiopääoma,<br />
joka kertyy yrityksiin erityisesti<br />
tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen<br />
panostamisen kautta, on eräs keskeisimmistä<br />
aineettoman pääoman osa-alueista.<br />
Tutkimusta <strong>ja</strong> tuotekehitystä pidetään<br />
suomalaisessa yrityskentässä myös<br />
eräänä tärkeimmistä kasvukeinoista <strong>ja</strong><br />
tämän tutkimuksen yrityskyselyn perusteella<br />
keskeisenä kehittämistarpeena.<br />
Johtopäätös <strong>Tekes</strong>in osalta on selvä:<br />
Mitä paremmin <strong>Tekes</strong> pystyy tukemaan<br />
t&k-toimintaa yrityksissä sitä suurempi<br />
vaikutus sillä on aineettoman pääoman<br />
syntyyn <strong>ja</strong> yritysten arvoon.<br />
<strong>Tekes</strong> voi lisäksi vaikuttaa aineettomaan<br />
pääomaan <strong>ja</strong> yritysten arvonluontiin<br />
yritysten välistä tiedonsiirtoa<br />
edistämällä. <strong>Tekes</strong> on jo pitkään asettanut<br />
yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi esimerkiksi<br />
suurten yritysten tutkimus- <strong>ja</strong><br />
tuotekehityshankkeiden tukemisessa<br />
tiedon välittymisen laajemmin yrityskentällä.<br />
Itse asiassa tämän suuntaiset<br />
tavoitteet ovat ehto suuryritysten t&ktyön<br />
tukemiselle. Tämän tutkimuksen<br />
eräs selkeä havainto on se, että aineettoman<br />
pääoman käytännöt <strong>ja</strong> menetelmät<br />
ovat kehittyneempiä suurten<br />
yritysten parissa. <strong>Tekes</strong>in tulisi harkita<br />
käytäntöjä joilla varmistettaisiin tämän<br />
tiedon <strong>ja</strong> käytäntöjen leviäminen myös<br />
pienempiin yrityksiin yrityshankkeiden<br />
yhteydessä.<br />
12
1<br />
Johdanto<br />
1.1 Tutkimuksen tausta <strong>ja</strong><br />
tarkoitus<br />
<strong>Aineeton</strong>ta pääomaa pidetään tänä<br />
päivänä yhtenä merkittävimmistä kansantalouden<br />
kehitykseen <strong>ja</strong> kasvuun<br />
vaikuttavista asioista. Aineettomalle<br />
pääomalle ei ole olemassa yksiselitteistä<br />
määrittelyä. Aineettoman pääoman<br />
merkitystä kuvaa se, että tiettyjen tutkimusten<br />
mukaan yritysten investoinneista<br />
suuri osa suuntautuu nimenomaan<br />
aineettomiin pääomiin.<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma liittyy käsitteenä<br />
läheisesti innovaatiotoimintaan. Aineettoman<br />
pääoman voidaan sanoa<br />
olevan merkittävä tekijä innovaatiotoiminnan<br />
taustalla. Toisaalta taas innovaatiotoiminnalla<br />
pyritään usein kasvattamaan<br />
aineetonta pääomaa. Terminologiassa<br />
innovaatiotoiminta on<br />
yläkäsite jonka tärkeimpänä alaluokkana<br />
voidaan pitää t&k-toimintaa. T&k-toiminta<br />
puolestaan nähdään yhtenä tärkeimmistä<br />
aineetonta pääomaa kasvattavista<br />
tekijöistä.<br />
EU:n puitteissa ns. Oslon manuaali<br />
määrittelee innovaation seuraavasti:<br />
”the implementation of a new or significantly<br />
improved product (good or<br />
service), or process, a new marketing<br />
method, or a new organisational method<br />
in business practices, workplace<br />
organisation or external relations”. Käytännössä<br />
käsitteet innovaatiopääoma,<br />
aineeton pääoma sekä tutkimus<br />
<strong>ja</strong> tuotekehitys menevät useassa<br />
tapauksessa päällekkäin. T&k-toimintaa<br />
käytetään hyvin usein synonyymina<br />
innovaatiotoiminnalle <strong>ja</strong> esimerkiksi<br />
<strong>Tekes</strong> on siirtynyt useassa yhteydessä<br />
käyttämään käsitettä t&k&i-toiminta.<br />
Miksi innovaatiotoiminnalla <strong>ja</strong> sitä<br />
kautta aineettomalla pääomalla on<br />
merkitystä? Taloustieteellisessä kir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
innovaatiotoiminnan vaikutusta<br />
analysoidaan usein käyttämällä<br />
t&k-panostuksia kuvaamaan innovaatiotoimintaa.<br />
Teoriassa on havaittu, että<br />
t&k-toiminta vaikuttaa merkittävästi<br />
tuottavuuden <strong>ja</strong> tätä kautta kansantalouden<br />
kasvuun. Tuottavuuden kasvun<br />
selittämiseen keskittyvän ns. uuden<br />
kasvuteorian keskeisten tulosten<br />
mukaan uudet innovaatiot ovat kriittisen<br />
tärkeitä tuottavuuden kasvulle.<br />
Empiirisen tutkimuksen alueella<br />
on olemassa laa<strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>llisuus, joka analysoi<br />
t&k-toiminnan <strong>ja</strong> kansantalouden<br />
kasvun välistä yhteyttä. Useimmissa tämän<br />
kir<strong>ja</strong>llisuuden tutkimuksissa havaitaan<br />
merkittävä positiivinen korrelaatio<br />
t&k-pääoman <strong>ja</strong> BKT:n välillä. Tyypillisesti<br />
1 prosentin lisäyksen t&k-pääomassa<br />
(capital stock) estimoidaan johtavan<br />
BKT:n kasvuun 0,05–0,1 prosentin<br />
verran. Huomioiden edellä mainittu aineettoman<br />
pääoman <strong>ja</strong> t&k-panostusten<br />
läheinen suhde, tämän voidaan tulkita<br />
tarkoittavan sitä, että aineettoman<br />
pääoman <strong>ja</strong> kansantalouden kasvun<br />
välillä on positiivinen korrelaatio. Useissa<br />
tutkimuksissa arvioidaan, että yhteiskunnallisen<br />
optimin kannalta tarkasteltuna<br />
t&k-investointien <strong>tuotto</strong> (gross rate<br />
of return) vaihtelee 20–50 % välillä.<br />
Hyvä lähde tähän kir<strong>ja</strong>llisuuteen tutustumiseen<br />
on Cameronin 1998 kirjoittama<br />
survey-teos (Cameron, G., (1998),<br />
“Innovation and Growth: a survey of the<br />
empirical evidence”, mimeo, Nuffield<br />
College, Oxford)<br />
Vaikka useat tutki<strong>ja</strong>t arvioivat t&ktoiminnan<br />
olevan merkittävä talouskasvuun<br />
vaikuttava tekijä, aiheeseen<br />
liittyy myös epävarmuuksia. Tosiasiassa<br />
on olemassa maita joissa aktiivisesta innovaatiotoiminnasta<br />
huolimatta talouden<br />
kasvuvauhti ei eroa positiivisesti.<br />
Yritystasolla mielenkiintoinen havainto<br />
on se, että yritystason tutkimuksissa<br />
ei ole saatu yksiselitteisiä tuloksia,<br />
jotka puoltavat t&k-toiminnan hyödyllisyyttä<br />
yksittäisen yrityksen kannalta.<br />
Ongelmaksi on osoittautunut löytää<br />
selviä positiivisia korrelaatioita innovaatioiden<br />
<strong>ja</strong> yrityksen tuloksen tai innovaatioiden<br />
<strong>ja</strong> yrityksen tuottavuuden<br />
välillä. On esimerkiksi esitetty väitteitä,<br />
että t&k-toiminta on vain pienessä roolissa<br />
yritystason tuottavuuden kasvussa<br />
<strong>ja</strong> mahdollisesti kustannustehoton tapa<br />
vaikuttaa tuottavuuteen (ks. edellä mainittu<br />
Cameron 1998). Mikäli nämä tulokset<br />
olisivat laajemmin yleistettävissä,<br />
johtopäätökset mm. julkisten t&k-rahoittajien<br />
kannalta olisivat haasteelliset.<br />
Tuloksia voisi tulkita myös niin, että ai-<br />
13
neettoman pääoman merkitys yrityksille<br />
on ra<strong>ja</strong>llinen.<br />
T&k-toiminnan <strong>ja</strong> yritysten menestyksen<br />
välisestä, epäselvästä, korrelaatiosta<br />
on johdettavissa selkeä hypoteesi<br />
myös aineettoman pääoman <strong>ja</strong> yritysten<br />
menestyksen väliseen yhteyteen<br />
liittyen. Merkittävä osa aineettoman<br />
pääoman investoinneista näkyy tilastoissa<br />
t&k-työnä. Tämä merkitsee potentiaalisesti<br />
sitä, että myös aineettoman<br />
pääoman investointien <strong>ja</strong> yritysten<br />
menestyksen välinen suhde saattaa<br />
olla epäselvä. Toisaalta saman asian<br />
voi myös kääntää toisin päin. T&k-investoinnit<br />
ovat vain yksi osa aineettomaan<br />
pääomaan tehtävistä investoinneista.<br />
Eräs mahdollinen selitys t&k-investointien<br />
positiivisten yritysvaikutusten<br />
löytämisen haasteellisuudelle saattaa<br />
olla se, että keskittyminen pelkkiin<br />
t&k-investointeihin luo liian kapea-alaisen<br />
kuvan yritysten innovaatiotoiminnasta.<br />
Vasta siirtyminen tarkastelemaan<br />
laajemmin investointe<strong>ja</strong> aineettomaan<br />
pääomaan kyetään perustellusta analysoimaan<br />
innovaatiotoiminnan <strong>ja</strong> yritysten<br />
menestyksen välistä suhdetta.<br />
Tämä tutkimus pyrkii omalta osaltaan<br />
tarjoamaan vastauksia edellä mainittuihin<br />
kysymyksiin. Tavoitteena on<br />
analysoida ennen kaikkea aineettoman<br />
pääoman <strong>ja</strong> yrityksen arvon välistä<br />
vuorovaikutussuhdetta. <strong>Aineeton</strong><br />
pääoma on runsaasti tutkimushuomiota<br />
viime aikoina kerännyt aihealue. <strong>Aineeton</strong><br />
pääoma on samaan aikaan aihealue<br />
jossa tutkimuskenttä elää <strong>ja</strong>tkuvasti.<br />
Täydellistä yksimielisyyttä edes siitä<br />
mitä aineeton pääoma on <strong>ja</strong> miten<br />
sitä tulisi luokitella tai mitata ei ole olemassa.<br />
Tämä hei<strong>ja</strong>stuu myös käsillä olevaan<br />
tutkimusraporttiin. Raportissa esitettävät<br />
havainnot <strong>ja</strong> johtopäätökset eivät<br />
ole lopullinen totuus aineettomasta<br />
pääomasta <strong>ja</strong> sen merkityksestä yrityssektorilla<br />
vaan eräs näkökanta asiaan.<br />
1.2 Raportin rakenne<br />
Käsillä oleva raportti <strong>ja</strong>kautuu kolmeen<br />
pääosioon. Raportin luku kaksi keskittyy<br />
aineettomaan pääomaan taloustieteellisessä<br />
kir<strong>ja</strong>llisuudessa. Luvussa kolme<br />
luodaan tiivis katsaus liiketaloustieteellisen<br />
kir<strong>ja</strong>llisuuden havaintoihin yrityksen<br />
menestyksen taustalla vaikuttavissa<br />
syistä. Lukuun kolme on myös sisällytetty<br />
keskustelua aineettomasta<br />
pääomasta <strong>ja</strong> yrityksen menestyksestä<br />
kir<strong>ja</strong>llisuuskatsausten havaintojen valossa.<br />
Luku neljä keskittyy konkreettisiin<br />
yrityksen arvonmääritysmenetelmiin.<br />
Tässä luvussa analysoidaan sitä miten<br />
eri menetelmät huomioivat aineettoman<br />
pääoman <strong>ja</strong> miten investoinnit aineettomaan<br />
pääomaan voivat vaikuttaa<br />
yrityksen arvoon eri menetelmien<br />
näkökulmasta. Luvussa viisi siirrytään<br />
tarkastelemaan laa<strong>ja</strong>n yrityskyselyn havainto<strong>ja</strong>.<br />
Kyselyllä on selvitetty aineettomaan<br />
pääomaan tehtyjä investointe<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> aineettomaan pääomaan liittyviä<br />
käytäntöjä 300 suomalaisessa <strong>ja</strong> 50 ulkomaisessa<br />
yrityksessä.<br />
Luvussa kuusi esitetään tutkimuksen<br />
havaintoihin no<strong>ja</strong>utuva näkemys<br />
siitä miten yritys voi vaikuttaa oman arvonsa<br />
suotuisaan kehitykseen aineettoman<br />
pääoman investointien avulla sekä<br />
miten julkinen t&k-rahoitta<strong>ja</strong> voi edesauttaa<br />
yritysten arvon kehittymistä aineettoman<br />
pääoman kontekstissa. Lisäksi<br />
luvussa kuusi tarkastellaan eräitä<br />
eurooppalaisia aineettoman pääoman<br />
johtamiseen tai raportointiin kehitettyjä<br />
malle<strong>ja</strong>. Lukuun kuusi sisältyy myös<br />
alaluku joka keskittyy IFRS-standardien<br />
vaikutukseen tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämismenojen<br />
kir<strong>ja</strong>npidollisen <strong>ja</strong> tilinpäätöskäsittelyn<br />
kannalta.<br />
14
2<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma taloustieteellisessä<br />
kir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
2.1 <strong>Aineeton</strong> pääoma;<br />
määrittely <strong>ja</strong> eri osa-alueet<br />
Aineettoman pääoman määrittely on<br />
periaatteessa yksinkertainen:<br />
Aineettomalla pääomalla tarkoitetaan<br />
yrityksen hallussa olevaa aineetonta voimavaraa,<br />
jonka voi odottaa tulevaisuudessa<br />
tuottavan yritykselle <strong>tuotto</strong><strong>ja</strong>.<br />
Haaste aineettoman pääoman<br />
määrittelyyn liittyen on se, että sekä aineeton<br />
voimavara että tulevaisuuden<br />
<strong>tuotto</strong>-<strong>odotukset</strong> voidaan tulkita eri tavoin.<br />
Teoriassa on mahdollista määritellä<br />
kaikki yrityksen hallussa oleva muu<br />
kuin kiinteä omaisuus aineettomaksi<br />
pääomaksi. Vastaavasti tulevaisuuden<br />
<strong>tuotto</strong>-odotuksiin voidaan suhtautua<br />
tiukemmin tai löysemmin.<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma esiintyy kir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
eri termein: älyllinen pääoma<br />
(intellectual assets/capital), organisaatiopääoma<br />
(organizational assets/capital),<br />
tietopääoma (knowledge assets/<br />
capital). Näillä kaikilla viitataan usein samaan<br />
asiaan. Paljon käytetty luokittelu,<br />
jota on noudatettu myös useassa aihepiiriin<br />
liittyvässä suomalaisessa tutkimuksessa,<br />
perustuu Corradon, Hultenin<br />
<strong>ja</strong> Sichelin tutkimuksiin (Corrado,<br />
C., Hulten, C.R. <strong>ja</strong> Sichel, D.E. (2006) Intangible<br />
Capital and Economic Growth.<br />
NBER, Working Paper No.11948). Heidän<br />
lähtökohtansa no<strong>ja</strong>utuu siihen, että<br />
kaikki resurssien käyttö, joka vähentää<br />
nykyistä kulutusta tulevan kulutuksen<br />
lisäämiseksi tulee tulkita investoinniksi.<br />
Tämän perusteella he <strong>ja</strong>kavat investoinnit<br />
aineettomaan pääomaa kolmeen<br />
luokkaan:<br />
••<br />
Computerized information<br />
••<br />
Innovative properties<br />
––<br />
Suurin alaluokka t&k<br />
••<br />
Economic competencies<br />
––<br />
Suurin alaluokka brändipääoma.<br />
Yleinen tapa luokitella aineeton pääoma<br />
on <strong>ja</strong>kaa se inhimilliseen pääomaan,<br />
organisaatiopääomaan <strong>ja</strong> suhdepääomaan<br />
(European Commission,<br />
2006). Yksi tärkeä aineettoman pääoman<br />
osa-alue on innovaatiopääoma,<br />
joka tässä luokittelussa kuuluu organisaatiopääoman<br />
alle. Inhimillisellä pää-<br />
Kuva 2.1. Yrityksen erityyppiset pääomat. Lähde: ”RICARDIS: Reporting Intellectual Capital<br />
to Augment Research, Development and Innovation in SMEs”, EU:n komissio 2006<br />
15
omalla viitataan yrityksen henkilöstöön,<br />
sen osaamiseen <strong>ja</strong> tuottavuuteen. Organisaatiopääomaan<br />
kuuluu yrityksen<br />
innovaatiopääoma, kuten t&k-investoinnit<br />
<strong>ja</strong> patentit, sekä yrityksen informaatioteknologian<br />
hankinta <strong>ja</strong> käyttö.<br />
Suhdepääomalla taas viitataan yrityksen<br />
näkyvyyteen, maineeseen <strong>ja</strong> asiakkaisiin.<br />
Kuvassa 2.1 on esitetty edellä<br />
mainitusta EU:n komission raportista<br />
”RICARDIS: Reporting Intellectual Capital<br />
to Augment Research, Development<br />
and Innovation in SMEs” löytyvä<br />
kuva jossa on esitetty havainnollisesti<br />
erä näkemys yrityksen erityyppisistä<br />
pääomista <strong>ja</strong> aineettoman pääoman<br />
edellä kuvatusta kolmi<strong>ja</strong>osta.<br />
2.2 Lähtökohdat aineettoman<br />
pääoman tarkastelulle<br />
taloustieteellisessä<br />
kir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
Aineettoman pääoman merkitys yrityksille<br />
<strong>ja</strong> talouskasvulle on jo pitkään tunnistettu<br />
<strong>ja</strong> sitä on tutkittu taloustieteen<br />
kir<strong>ja</strong>llisuudessa paljon. Melko laa<strong>ja</strong> yhteisymmärrys<br />
vallitsee myös siitä, että<br />
aineettoman pääoman merkitys on<br />
kasvanut a<strong>ja</strong>n myötä. Osa viimeaikaisista<br />
tutkimuksista osoittaakin, että aineettomat<br />
investoinnit ovat nykyisin<br />
suuruudeltaan samaa luokkaa kuin aineelliset<br />
investoinnit. Yhdysvalloissa aineetonta<br />
pääomaa on mitannut edellä<br />
mainitut Corrado, Hulten <strong>ja</strong> Sichel<br />
(2006). Suomessa samaa menetelmää<br />
ovat käyttäneet Jalava, Aulin-Ahmavaara<br />
<strong>ja</strong> Alanen (2007). Aineettoman<br />
pääoman merkitys voidaan tulkita näkyneen<br />
viime vuosikymmeninä myös<br />
yritysten arvostuksessa. Erityisesti tietointensiivisten<br />
yritysten arvo on ollut<br />
markkinoilla moninkertainen niiden tasearvoihin<br />
nähden.<br />
Aineettoman pääoman määrää <strong>ja</strong><br />
arvon mittaamisen tekee vaikeaksi se,<br />
että aineettomalla pääomalla käydään<br />
harvoin kauppaa. Tutkiakseen aineettoman<br />
pääoman arvoa, taloustieteilijät<br />
ovat jo yli 25 vuoden a<strong>ja</strong>n hyödyntäneet<br />
a<strong>ja</strong>tusta, että yrityksen markkinaarvo<br />
kuvaa sen aineellisten <strong>ja</strong> aineettomien<br />
voimavarojen odotettujen <strong>tuotto</strong>jen<br />
nykyarvoa <strong>ja</strong> pyrkineet selittämään<br />
markkina-arvoa aineetonta pääomaa<br />
kuvaavilla mittareilla.<br />
Yleisin tutkittu aineettoman pääoman<br />
osa on innovaatiopääoma (mm.<br />
Hall et al. 2005, Hall <strong>ja</strong> Oriani 2006, Hall<br />
et al. 2007, Bontempi <strong>ja</strong> Mairesse 2008,<br />
Czarnitzki et al. 2006). Sitä on mitattu<br />
T&K-investoinneilla, patenttien määrällä<br />
<strong>ja</strong> patenttien laadulla. Näillä kaikilla<br />
innovaatiopääomaa kuvaavilla indikaattoreilla<br />
on todettu olevan positiivinen<br />
vaikutus yrityksen arvoon. Mainitut<br />
kolme innovatiivisen pääoman mittaria<br />
ovat toki puutteellisia kuvaamaan kaikkea<br />
yritysten innovatiivista pääomaa:<br />
kaikki innovaatiotoiminta ei näy t&k-investointeina,<br />
eikä kaikki innovaatiotoiminta<br />
johda patentteihin. Nämä mittarit<br />
ovat kuitenkin ainoita, jotka ovat tutkijoilla<br />
helposti saatavilla.<br />
Myös investoinneilla informaatioteknologiaan<br />
(Cummins 2005), mainonnalla<br />
(Gleason and Klock 2006) <strong>ja</strong><br />
yrityksen investoinneilla henkilöstön<br />
koulutukseen (Almeida <strong>ja</strong> Carneiro,<br />
2009) on osoitettu olevan positiivinen<br />
vaikutus yrityksen arvoon. Näiden lisäksi<br />
yrityksen aineetonta pääomaa on tarkasteltu<br />
yrityksen asiakkaiden <strong>ja</strong> maineen<br />
perusteella. Myös näillä on havaittu<br />
olevan markkina-arvoa yrityksille<br />
(Gupta et al., 2004; Resnick et al. 2006;<br />
Konar <strong>ja</strong> Cohen 2001).<br />
Aineettoman pääoman eri luokkien<br />
mittaaminen <strong>ja</strong> vaikutusten arvioiminen<br />
perustuu samankaltaiseen prosessiin.<br />
Kussakin luokassa aineetonta<br />
pääomaa voidaan tarkastella mittaamalla:<br />
••<br />
investointe<strong>ja</strong> aineettomaan pääomaan<br />
(esim. koulutusmenot,<br />
t&k-menot, mainonta),<br />
••<br />
investointien tuottamia assette<strong>ja</strong><br />
(esim. henkilöstön osaamistaso,<br />
patentit, brändit), <strong>ja</strong><br />
••<br />
näiden vaikutuksia (esim. henkilöstön<br />
tuottavuus, liikevaihto<br />
uusista tuotteista, asiakastyytyväisyys).<br />
Seuraavassa käydään tarkemmalla tasolla<br />
keskeisiä tuloksia aineettoman<br />
pääoman mittaamiseen liittyen eri<br />
luokkien osalta.<br />
2.3 Aineettoman pääoman<br />
mittaaminen <strong>ja</strong> arviointi<br />
2.3.1 Yleistä<br />
Aineettoman pääoman mittaamista <strong>ja</strong><br />
arvottamista vaikeuttaa se, että vaikka<br />
aineettoman pääoman merkitys on<br />
kasvanut, kansainvälinen kir<strong>ja</strong>npitolainsäädäntö<br />
tai yritysten vapaaehtoinen<br />
raportointi ei ole välttämättä a<strong>ja</strong>n<br />
tasalla tämän muutoksen kanssa. Investointe<strong>ja</strong><br />
aineettomaan pääomaan<br />
käsitellään yritysten tilinpäätöksessä<br />
eri tavalla kuin investointe<strong>ja</strong> aineelliseen<br />
pääomaan. Aineettomat investoinnit,<br />
kuten t&k-menot, kir<strong>ja</strong>taan suoraan<br />
kuluiksi tuloslaskelmaan (expensed),<br />
kun taas kiinteät investoinnit kir<strong>ja</strong>taan<br />
omaisuudeksi taseeseen (capitalized).<br />
Useat tutki<strong>ja</strong>t ovat kiinnittäneet<br />
huomiota tähän ristiriitaan <strong>ja</strong> ehdottaneet<br />
muutosta kir<strong>ja</strong>npitosäännöksiin,<br />
jotta aineettoman pääoman investoinnit<br />
voitaisiin kir<strong>ja</strong>ta taseeseen (mm. Lev<br />
2003).<br />
16
Mahdollinen tarve muokata kir<strong>ja</strong>npitosäännöksiä<br />
aineettoman pääoman<br />
osalta on seurausta mm. siitä,<br />
että aineettoman pääoman mittaaminen<br />
<strong>ja</strong> sen raportointi on yritykselle tärkeä<br />
keino kommunikoida yrityksen arvoa<br />
tuottavasta pääomasta sijoittajille<br />
<strong>ja</strong> muille sidosryhmille. Jotta tällainen<br />
informaatio olisi luotettavaa <strong>ja</strong> vertailukelpoista,<br />
monet kirjoitta<strong>ja</strong>t ovat sitä<br />
mieltä, että vapaaehtoinen raportointi<br />
ei riitä vaan tarvitaan yhteisiä sääntöjä<br />
aineettoman pääoman kir<strong>ja</strong>amiselle.<br />
2.3.2 Taloustieteellisissä<br />
tutkimuksissa käytetyt mittarit<br />
Tutkijoilla on yleensä käytettävissä vain<br />
karkeita mittareita aineettomasta pääomasta.<br />
Parhaiten saatavilla on tietoa<br />
sellaisista yritysten aineettomista investoinneista,<br />
esimerkiksi investoinneista<br />
tutkimukseen, tuotekehitykseen <strong>ja</strong> mainontaan,<br />
jotka näkyvät kuluina yritysten<br />
tilinpäätöksissä. Näiden lisäksi patenttiaineistot<br />
muodostavat merkittävän<br />
lähteen mittareiksi innovatiivisesta<br />
omaisuudesta.<br />
Yleisimmin tutkimuksessa käytettyjä<br />
aineettoman pääoman mittareita<br />
ovat nimenomaan investoinnit aineettoman<br />
pääoman eri osa-alueisiin<br />
(koulutukseen, tuotekehitykseen, mainontaan),<br />
koska nämä ovat helpoiten<br />
havaittavissa yritysten tilinpäätöksistä.<br />
Vaikka yritysten kir<strong>ja</strong>npidossa nämä<br />
investoinnit kir<strong>ja</strong>taan kuluiksi, tutkimuksessa<br />
lasketaan tyypillisesti investoinneista<br />
karttuvan aineettoman pääoman<br />
varanto. Varannon laskeminen<br />
on a<strong>ja</strong>tuksena yksinkertainen toimenpide<br />
johon kuitenkin sisältyy käytännössä<br />
monia haasteita.<br />
Normaali tapa arvioida yritysten<br />
aineettoman pääoman varantoa on kumuloida<br />
investointe<strong>ja</strong> yli a<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> vähentää<br />
investoinneista poistot. Näin toimittaessa<br />
aineettoman pääoman investointe<strong>ja</strong><br />
käsitellään kuten kiinteää pääomaakin.<br />
Haasteen muodostaa se, että<br />
aineetonta omaisuutta käsitellessä<br />
ei ole selvää, mitä poistoprosenttia tulisi<br />
käyttää. Käytännössä poistoprosentti<br />
vaihtelee yritysten välillä <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>ssa,<br />
mutta tutkimuksissa on yleensä käytetty<br />
15 % vuotuista poistoa t&k-menoille<br />
(Czarnitzki et al. 2005). Toisen haasteen<br />
muodostaa se, että investoinnit aineettomaan<br />
omaisuuden kehittämiseen eivät<br />
aina välttämättä kuvaa yritykseen<br />
kumuloituvan aineettoman omaisuuden<br />
arvoa, koska investointeihin liittyy<br />
huomattavaa epävarmuutta lopputulemasta.<br />
Myös yritysten tavat raportoida<br />
aineettoman pääoman meno<strong>ja</strong> vaihtelevat.<br />
Erityisesti t&k-menojen raportoinnissa<br />
on ero<strong>ja</strong> eikä niiden raportointia<br />
vaadita kaikissa maissa (Lev 2003, Czarnitzki<br />
et al. 2005).<br />
Investointien lisäksi aineetonta<br />
pääomaa on pyritty mittaamaan patenteilla<br />
<strong>ja</strong> niiden ominaisuuksilla. Syy<br />
tähän on ennen kaikkea se, että myös<br />
patenttitiedot ovat helposti tutkijoiden<br />
saatavilla. Patenttien lukumäärän lisäksi<br />
patentin laatua on monesti pyritty<br />
arvioimaan mittaamalla tietyn patentin<br />
saamien sitaattien lukumäärää. Tällä<br />
menettelytavalla on todettu kyettävän<br />
useassa tapauksessa arvioimaan melko<br />
hyvin patentin teknologista <strong>ja</strong> kaupallista<br />
laatua (mm. tutkimukset kir<strong>ja</strong>ssa<br />
Hall et al. 2002).<br />
2.3.3 Menetelmät aineettoman<br />
pääoman taloudellisen<br />
merkityksen arvioimiseen<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma ei näy yritysten taseissa<br />
eikä sen aikaansaamille tuotoille<br />
tai taloudelliselle arvolle ole olemassa<br />
suoraa mittaria. Taloustieteessä aineettoman<br />
pääoman <strong>ja</strong> sen eri osien arvoa<br />
yrityksille on tutkittu pääosin kahdella<br />
tavalla. Yleisimmin on käytetty menetelmää,<br />
jossa arvioidaan aineettoman<br />
pääoman vaikutusta yritysten markkina-arvoon.<br />
Tobinin Q mittaa yrityksen<br />
markkina-arvoa suhteessa sen oman<br />
pääoman tasearvoon. Kun markkinaarvo<br />
ylittää tasearvon (Q>1), markkina-arvo<br />
sisältää jotakin taseessa näkymätöntä<br />
arvoa. Tämän arvon voidaan<br />
a<strong>ja</strong>tella kuvaavan osin yrityksen aineetonta<br />
pääomaa. Kir<strong>ja</strong>llisuudessa tasearvon<br />
ylittävää markkina-arvoa on pyritty<br />
selittämään erilaisilla aineetonta pääomaa<br />
kuvaavilla mittareilla, mm. innovaatiotoiminnan<br />
panoksilla <strong>ja</strong> tuotoksilla<br />
sekä markkinointipanostuksilla.<br />
Toisessa keskeisessä lähestymistavassa<br />
arvioidaan aineettoman pääoman<br />
vaikutusta yrityksen tuottavuuteen.<br />
Tällöin aineeton pääoma käsitetään<br />
yhtenä tuotannontekijänä työvoiman<br />
<strong>ja</strong> pääoman lisäksi. Lisäksi oletetaan<br />
joku yleinen tuotantofunktio<br />
(esim. Copp-Douglas). <strong>Aineeton</strong> pääoma<br />
voidaan spesifioida multiplikatiivisesti<br />
tai additiivisesti kiinteän pääoman<br />
kanssa (katso Bontempi <strong>ja</strong> Mairesse,<br />
2008).<br />
Seuraavassa tarkastellaan lyhyesti<br />
muutamia keskeisiä tuloksia jommallakummalla<br />
edellä kuvatuista menetelmistä<br />
suoritetuilla tutkimuksilla saaduista<br />
tuloksista.<br />
2.4 <strong>Aineeton</strong> pääoma <strong>ja</strong><br />
yrityksen markkina-arvo<br />
2.4.1 Yleistä<br />
Czarnitzki et al. (2005) tekevät katsauksen<br />
taloustieteelliseen kir<strong>ja</strong>llisuuteen,<br />
jonka tavoitteena on estimoida yritysten<br />
innovaatio-(tieto-)pääoman arvoa.<br />
Tämä kir<strong>ja</strong>llisuus, jossa yrityksen markki-<br />
17
na-arvon a<strong>ja</strong>tellaan hei<strong>ja</strong>stavan aineellisen<br />
pääoman lisäksi aineettoman pääoman<br />
odotettu<strong>ja</strong> <strong>tuotto</strong><strong>ja</strong>, on lähtöisin<br />
Grilichesin (1981) kontribuutiosta. Tämä<br />
lähestymistapa aineettoman pääoman<br />
arvottamiseen on tutki<strong>ja</strong>n kannalta<br />
houkutteleva, koska se ei vaadi<br />
oletusta kustannusten <strong>ja</strong> <strong>tuotto</strong>jen ajoituksesta<br />
(Czarnitzki et al. 2005).<br />
Määriteltäessä yrityksen markkinaarvo<br />
funktiona sen aineellisesta <strong>ja</strong> aineettomasta<br />
omaisuudesta, <strong>ja</strong> mitattaessa<br />
aineellista omaisuutta yrityksen tasearvolla,<br />
päästään ns. Tobinin Q yhtälöön.<br />
Tobinin Q mittaa yrityksen markkina-arvoa<br />
suhteessa sen tase-arvoon<br />
<strong>ja</strong> se on funktio yrityksen aineettomasta<br />
omaisuudesta. <strong>Aineeton</strong>ta pääomaa<br />
ei suoraan havaita, mutta sitä mitataan<br />
yrityksen t&k-investointien sekä sen<br />
saamien patenttien avulla.<br />
2.4.2 T&k-investoinnit<br />
Czarnitzki et al. (2005) listaavat a<strong>ja</strong>lta<br />
1981–2005 yhteensä 16 tutkimusta,<br />
joissa yrityksen markkina-arvoa selitetään<br />
t&k-pääomalla tai t&k-menoilla.<br />
Suurin osa tutkimuksista on tehty Yhdysvaltalaisilla<br />
aineistoilla, mutta viimeaikaiset<br />
tutkimukset Euroopan maista,<br />
Japanista <strong>ja</strong> Australiasta mahdollistavat<br />
tulosten vertailun eri maiden välillä.<br />
Tutkimuksissa aineettomia investointe<strong>ja</strong><br />
käsitellään yleensä kuten kiinteää<br />
pääomankin eli mitataan niiden<br />
”tasearvoa” kumuloimalla investoinnit<br />
yli a<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> vähentämällä niistä poistot.<br />
Poistoprosentin määrittely on kuitenkin<br />
hankalaa, ellei mahdotonta (Hall<br />
2007). Poistoissa on myös variaatiota<br />
sekä a<strong>ja</strong>ssa että yritysten välillä, koska<br />
ne riippuvat monista yrityksen <strong>ja</strong> talouden<br />
tekijöistä. Usein tutkimuksissa<br />
on hyödynnetty 15 % poistoa t&k-menoille<br />
(Czarnitzki et al. 2005) mutta on<br />
olemassa tutkimuksia joissa on käytetty<br />
tätä korkeampaa poistoprosenttia.<br />
Yleinen käytäntö on käyttää IT-menoille<br />
korkeampaa poistoprosenttia.<br />
Hall (2007) analysoi poistoprosentin<br />
merkitystä saaduille tuloksille t&k-investointien<br />
tuotoista käyttämällä sekä<br />
markkina-arvo- että tuotantofunktiomenetelmää.<br />
Hän myös osoittaa, että<br />
eräänlaisen implikoidun poistoprosentin<br />
(implied depreciation rate) voi päätellä<br />
saaduista tuloksista. Asettamalla<br />
samankaltaisten yritysten tuotot yhtä<br />
suuriksi (määrittyvät markkinoilla tasapainossa),<br />
voidaan estimoidusta t&kinvestointien<br />
tuotosta laskea implikoitu<br />
poistoprosentti näille investoinneille.<br />
Käytetyillä kahdella menetelmällä<br />
saadaan poistoprosentille erilaiset tulokset<br />
(Hall 2007). Markkina-arvomenetelmä<br />
antaa aiempaa suuremmat poistoprosentit<br />
(20–40 %), kun taas tuotantofunktiomenetelmä<br />
implikoi olemattoman<br />
poistoprosentin. Erilaisten tulosten<br />
syy saattaa olla eri lähestymistapojen<br />
taustalla olevissa oletuksissa.<br />
Tuotantofunktiomenetelmää käytettäessä<br />
hyödynnetään oletusta, että yrityksen<br />
t&k-varanto on valittu optimaalisesti<br />
siten, että sen ra<strong>ja</strong><strong>tuotto</strong> on yhtä<br />
suuri kuin markkinoilta vaadittu <strong>tuotto</strong><br />
(required rate of return) plus poistot.<br />
Markkina-arvomenetelmä vaatii oletuksen<br />
tehokkaista rahoitusmarkkinoista <strong>ja</strong><br />
optimaalisesta t&k-varannosta. Kumpikaan<br />
menetelmä ei siis ota huomioon<br />
sopeutumiskustannuksia (adjustment<br />
costs), jotka voivat olla hyvinkin merkittäviä<br />
aineettomissa investoinneissa.<br />
Kuten edellä todettiin, yritysten<br />
tavoissa raportoida aineettoman pääoman<br />
meno<strong>ja</strong> on ero<strong>ja</strong>. Erityisesti t&kmenojen<br />
raportoinnissa on ero<strong>ja</strong> eikä<br />
niiden raportointia vaadita kaikissa<br />
maissa (Lev 2001, Czarnitzki et al. 2005).<br />
Tästä syystä suurin osa tutkimuksesta<br />
keskittyy Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa,<br />
kuten Englannissakin, t&k-menojen<br />
raportointi on pakollista. Viime aikoina<br />
innovaatiopääoman arvoa on tutkittu<br />
myös useissa muissa Europan maissa.<br />
Näissä tutkimuksissa on pyritty ottamaan<br />
huomioon se, että kaikki yritykset<br />
eivät raportoi t&k-meno<strong>ja</strong>an (Hall <strong>ja</strong> Oriani<br />
2006).<br />
Tulos pääosassa tutkimuksista on<br />
se, että markkinat arvostavat t&k-pääomaa<br />
<strong>ja</strong> sen arvostus on noin 0,5–1,0<br />
kertaa kiinteän pääoman arvostus (kun<br />
käytetään 15 % poisto<strong>ja</strong>). Tämä tulos<br />
taas implikoi, että oikeampi poistoprosentti<br />
t&k-pääomalle on suurempi, noin<br />
20–30 % (Czarnitzki et al. 2005). T&kpääoman<br />
tuotoissa on myös jonkun<br />
verran vaihtelua maiden välillä (suurimmat<br />
tuotot Englannissa) sekä toimialojen<br />
välillä (suurimmat tuotot lääketeollisuudessa).<br />
2.4.3 Patenttimittarit<br />
Investoinnit aineettomaan omaisuuden<br />
kehittämiseen eivät aina välttämättä<br />
kuvaa yritykseen kumuloituvan<br />
aineettoman omaisuuden arvoa, koska<br />
investointeihin liittyy huomattavaa<br />
epävarmuutta lopputulemasta. Erityisesti<br />
viimeisen kymmenen vuoden aikana<br />
kir<strong>ja</strong>llisuus on saanut lisäarvoa siitä,<br />
että patenttiaineistot ovat sähköisten<br />
tietokantojen ansiosta entistä paremmin<br />
tutkijoiden saatavilla <strong>ja</strong> mahdollistavat<br />
näin patentteihin perustuvien<br />
aineettoman pääoman mittareiden<br />
käyttämisen. Tutkimuksissa on käytetty<br />
NBER-patentti- <strong>ja</strong> sitaattitietokantaa<br />
(Hall et. al. 2001), joka sisältää tiedot<br />
kaikista Yhdysvalloissa myönnetyistä<br />
patenteista <strong>ja</strong> niiden sitaateista, sekä aivan<br />
viime aikoina myös Euroopan EPOpatenttiaineisto<strong>ja</strong><br />
(Hall et al. 2007).<br />
18
Alkaen Grilichesin (1981) tutkimuksesta<br />
Czarnitzki et al. (2005) listaavat<br />
a<strong>ja</strong>lta 1981–2005 yhteensä 14 tutkimusta,<br />
joissa on tutkittu patenttien<br />
sekä osassa myös panttien saamien sitaattien<br />
(patentin laadun) vaikutusta<br />
yrityksen markkina-arvoon. Pelkkä patenttien<br />
määrä on heikko mitta yrityksen<br />
innovaatiopääoman arvolle, sillä<br />
patenttien arvoissa on merkittäviä ero<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> niiden <strong>ja</strong>kauma on erittäin vino. Tästä<br />
johtuen patenttien laatua on pyritty<br />
mittaamaan niiden saamia sitaatte<strong>ja</strong><br />
käyttäen. Yhteenvetona näistä tutkimuksista<br />
voidaan todeta, että sekä patenteilla<br />
että patenttien saamilla sitaateilla<br />
on markkina-arvoa, joka ei pal<strong>ja</strong>stu<br />
pelkkää t&k-mittaria käytettäessä.<br />
Hall et al. (2005) myös osoittavat, että<br />
patenttien laadun arvostus on epälineaarinen<br />
siten, että paljon sitaatte<strong>ja</strong> saaneet<br />
patentit ovat erityisen arvokkaita.<br />
Samoin he toteavat, että patentit, joiden<br />
sitaatit tulevat yrityksen omista patenteista,<br />
ovat muita arvokkaampia.<br />
Hall et al. (2007) tutkivat Eurooppalaisten<br />
yritysten <strong>tuotto</strong>a t&k-investoinneille<br />
<strong>ja</strong> patenteille. Heillä on muista<br />
poiketen käytössään tiedot myös yritysten<br />
EPO-patenteista. Näin he voivat<br />
vertailla EPO- <strong>ja</strong> USPTO-patenttien<br />
markkina-arvoa. Heidän tuloksensa<br />
osoittavat, että vain sellaisilla EPO-patenteilla<br />
on arvoa, jotka on myönnetty<br />
myös Yhdysvalloissa. He myös toteavat,<br />
että erityisesti ohjelmistopatenteilla,<br />
jotka ovat myönnetty Yhdysvalloissa,<br />
on muita patentte<strong>ja</strong> suurempi arvo.<br />
2.4.4 Muita aineettoman pääoman<br />
taloudellisen merkityksen<br />
mittareita<br />
Bontempi <strong>ja</strong> Mairesse (2008) tutkivat aineettoman<br />
pääoman vaikutusta yrityksen<br />
tuottavuuteen. Aineistona heillä on<br />
paneeli italialaisista teollisuusyrityksistä.<br />
Sen lisäksi, että he aiempien tutkimusten<br />
tavoin laskevat aineettoman omaisuuden<br />
varannon yrityksen tuloslaskelman<br />
kulueristä, heillä on myös käytössään<br />
Italian kir<strong>ja</strong>npitolainsäädännön<br />
mukaiset tarkasti eritellyt taseet. Italian<br />
kir<strong>ja</strong>npitosäännökset sallivat kansainvälisesti<br />
hieman poikkeuksellisesti eräiden<br />
aineettoman pääoman erien kir<strong>ja</strong>amisen<br />
omaisuudeksi taseeseen, kuten<br />
esim. aloitus- <strong>ja</strong> perustamiskustannuksien<br />
sekä sovelletun tutkimuksen rahoituksen.<br />
Bontempi <strong>ja</strong> Mairesse (2008)<br />
mittaavat aineetonta pääomaa <strong>ja</strong>kamalla<br />
sen ensin taseesta <strong>ja</strong> tuloslaskelmasta<br />
laskettuihin eriin, sekä <strong>ja</strong>kamalla ne ”älylliseen<br />
pääomaan” <strong>ja</strong> ”asiakaspääomaan”.<br />
Näin ollen he myös pääsevät vertaamaan<br />
aineettoman pääoman eri osia <strong>ja</strong><br />
tarkastelemaan sitä, kuinka suuri osuus<br />
aineettomasta pääomasta tulee niistä<br />
tekijöistä, jotka eivät näy taseessa.<br />
Heidän aineistossaan yritysten<br />
suurin aineettoman omaisuuden erä<br />
on asiakaspääoma, joka on laskettu tuloslaskelman<br />
eristä (mainontakulut).<br />
Toiseksi suurimman erän muodostaa<br />
taseeseen kir<strong>ja</strong>ttu älyllinen pääoma (sovellettu<br />
t&k, hankitut <strong>ja</strong> itse kehitetyt<br />
patentit, IPR:t <strong>ja</strong> ohjelmistot) <strong>ja</strong> kolmanneksi<br />
suurimman erän taseeseen kir<strong>ja</strong>ttu<br />
asiakaspääoma (tuotemerkit <strong>ja</strong> muut<br />
vastaavat oikeudet). Yritysten pienin aineettoman<br />
omaisuuden erä on älyllinen<br />
pääoma, joka on laskettu tuloslaskelman<br />
eristä (perustutkimus <strong>ja</strong> -kehitys<br />
sekä patentit, IPR:t <strong>ja</strong> ohjelmistot,<br />
joihin on rajoitettu käyttöoikeus <strong>ja</strong> joista<br />
maksetaan säännöllisiä maksu<strong>ja</strong>).<br />
Cummins (2005) mittaa aineetonta<br />
pääomaa IT-investoinneilla (menot<br />
informaatioteknologiaan) <strong>ja</strong> IP-investoinneilla<br />
(joihin hän laskee t&k- <strong>ja</strong> mainontamenot).<br />
Hän selittää näillä yrityksen<br />
arvoa, käyttäen sekä yritysten markkina-arvoa<br />
että analyytikkojen arvioita<br />
yrityksen arvosta. IT-pääomaa laskiessa<br />
hän käyttää 40 % poistoa. IP-pääomalle<br />
on puolestaan määritelty 25 % poistoprosentti.<br />
Hänen tuloksensa osoittavat<br />
reilun suuruista <strong>tuotto</strong>a IT-investoinneille,<br />
mutta aiemmista tutkimuksista<br />
poiketen ei <strong>tuotto</strong>a IP-pääomalle.<br />
Yritysten inhimillistä pääomaa on<br />
myös tutkittu taloustieteessä paljon.<br />
Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimusten<br />
mukaan yrityksen investoinnit<br />
henkilöstön koulutukseen ovat tuottavia<br />
(Almeida <strong>ja</strong> Carneiro, 2009) <strong>ja</strong> yrityksen<br />
inhimillisellä pääomalla on merkittäviä<br />
tuottavuusvaikutuksia (Abowd<br />
et al. 2005). Almeida <strong>ja</strong> Carneiro (2009)<br />
tutkivat yritysten tarjoamaa koulutusta<br />
<strong>ja</strong> sen <strong>tuotto</strong><strong>ja</strong> Portugalilaisella aineistolla.<br />
He estimoivat koulutuksen vaikutusta<br />
yrityksen tuottavuuteen, eli mittaavat<br />
sen <strong>tuotto</strong>a yritykselle <strong>ja</strong> työntekijälle<br />
yhteensä (kun taas tutkimukset,<br />
jotka mittaavat koulutuksen vaikutusta<br />
palkkoihin mittaavat vain sen<br />
hyötyä työntekijälle, jos työmarkkinat<br />
ovat epätäydelliset). He hyödyntävät<br />
tietoa koulutuksen kestosta (sen vaihtoehtoiskustannuksista)<br />
<strong>ja</strong> koulutuksen<br />
suorista kustannuksista. Tulokset osoittavat,<br />
että koulutuksen <strong>tuotto</strong> yrityksille<br />
on keskimäärin 24 %.<br />
Erilaiset henkilöstön johtoon <strong>ja</strong><br />
palkitsemiseen liittyvät toimet (human<br />
resource practices) a<strong>ja</strong>tellaan olevan<br />
osa yritysten organisaatiopääomaa, <strong>ja</strong><br />
näiden tuottavuusvaikutuksia on myös<br />
tutkittu paljon kir<strong>ja</strong>llisuudessa (Black <strong>ja</strong><br />
Lynch, 2005). Tutkimuksissa on löydetty<br />
positiivinen yhteys innovatiivisten<br />
työkäytäntöjen (innovative workplace<br />
practices) <strong>ja</strong> yritysten menestyksen<br />
(tuottavuuden, voittojen, markkina-arvon)<br />
välillä.<br />
19
Myös yritysten suhdepääomaa on<br />
tutkittu. Mainonnalla on osoitettu olevan<br />
vaikutus yrityksen arvoon (Gleason<br />
<strong>ja</strong> Klock 2006, Bontempi <strong>ja</strong> Mairesse<br />
2008). Tämän lisäksi yrityksen asiakkaat<br />
<strong>ja</strong> maine ovat aineetonta pääomaa, joilla<br />
on todettu olevan markkina-arvoa<br />
yrityksille (Gupta et al., 2004; Resnick et<br />
al. 2006; Konar <strong>ja</strong> Cohen 2001).<br />
2.5 Yhteenveto <strong>ja</strong> keskustelua<br />
aineettoman pääoman<br />
näkökulmasta<br />
Aineettoman pääoman merkitys yrityksille<br />
<strong>ja</strong> taloudelle on taloustieteessä<br />
tunnistettu jo pitkään. Aineettoman<br />
pääoman taloudelliselle merkitykselle<br />
ei ole suoraa mittaria. Taloustieteessä<br />
kaksi keskeisintä tapaa arvioida aineettoman<br />
pääoman taloudellista merkitystä<br />
ovat aineettoman pääoman vaikutus<br />
yrityksen arvoon <strong>ja</strong> aineettoman pääoman<br />
vaikutus yritysten tuottavuuteen.<br />
Aineettoman pääoman taloudelliseen<br />
arvoon liittyvissä tutkimuksissa aineetonta<br />
pääomaa mitataan joko erilaisilla<br />
indikaattoreilla yritysten aineettomista<br />
investoinneista (esim. t&k, mainonta<br />
<strong>ja</strong> koulutus) tai indikaattoreilla<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
tuottamasta aineettomasta omaisuudesta<br />
(esim. patentit <strong>ja</strong> brändit). Aineettoman<br />
pääoman taloudellista merkitystä<br />
puolestaan mitataan useimmiten<br />
ns. Tobinin Q-a<strong>ja</strong>ttelulla, jossa yrityksen<br />
markkina-arvoa verrataan sen tasearvoon<br />
tai tuotantofunktioa<strong>ja</strong>ttelulla, jossa<br />
aineeton pääoma oletetaan yhdeksi<br />
tuotannontekijäksi <strong>ja</strong> estimoidaan tämän<br />
tuotannontekijän vaikutusta yrityksen<br />
tuottavuuteen.<br />
Aineettoman pääoman eri luokista<br />
innovaatiopääoma on eniten tutkimushuomiota<br />
saanut. Innovaatiopääomaa<br />
on mitattu t&k-investoinneilla, patenttien<br />
määrällä <strong>ja</strong> patenttien laadulla. Näillä<br />
kaikilla indikaattoreilla on todettu<br />
olevan positiivinen vaikutus yrityksen<br />
markkina-arvoon.<br />
Myös inhimillistä pääomaa on tutkittu<br />
paljon. Yhteenveto näistä tutkimuksista<br />
on se, että investoinnit henkilöstön<br />
koulutukseen ovat tuottavia<br />
<strong>ja</strong> yrityksen inhimillisellä pääomalla<br />
on merkittäviä tuottavuus vaikutuksia.<br />
Suhdepääoman osalta erityisesti mainonnalla<br />
on osoitettu olevan vaikutusta<br />
yrityksen arvoon.<br />
Maininnan arvoinen tutkimus liittyy<br />
italialaisten teollisuusyritysten parissa<br />
tehtyyn tuottavuustutkimukseen.<br />
Kansainvälisesti poikkeuksellisella tavalla<br />
Italian kir<strong>ja</strong>npitolainsäädäntö sallii<br />
osan aineettoman pääoman investoinneista<br />
kir<strong>ja</strong>amiseen taseeseen. Italian<br />
aineistoissa voidaan tästä syystä havaita<br />
suoraan ainakin osa yrityksiin kumuloituneesta<br />
aineettomasta pääomasta<br />
<strong>ja</strong> sen eri luokista. Tehdyssä tutkimuksessa<br />
italialaisten yritysten merkittävin<br />
aineettoman pääoman erä on mainonnalla<br />
luotu asiakaspääoma. Toiseksi<br />
suurin aineettoman pääoman erä on<br />
taseeseen kir<strong>ja</strong>ttu älyllinen pääoma joka<br />
on kumuloitunut investoinneilla sovellettuun<br />
t&k:n, patentteihin, IPR:n <strong>ja</strong><br />
ohjelmistoihin. Kolmanneksi suurin aineettoman<br />
pääoman erä on taseeseen<br />
aktivoitu asiakaspääoma joka on kumuloitunut<br />
investoinneilla tuotemerkkeihin<br />
<strong>ja</strong> muihin vastaaviin oikeuksiin.<br />
Näiden havaintojen yleistettävyydestä<br />
muihin maihin ei ole olemassa tietoa.<br />
20
3<br />
Yrityksen menestystekijät<br />
liiketaloustieteellisessä tutkimuksessa<br />
Edellä on käsitelty aineetonta pääomaa<br />
<strong>ja</strong> sen taloudellista merkitystä taloustieteellisen<br />
kir<strong>ja</strong>llisuuden kontekstissa.<br />
Taloustieteellinen kir<strong>ja</strong>llisuus no<strong>ja</strong>utuu<br />
toisaalta formaaliin talousteoriaan <strong>ja</strong><br />
toisaalta erilaisiin empiirisiin menetelmiin<br />
joiden avulla voidaan hyödyntää<br />
käytännön toimintaympäristöä kuvaavia<br />
tilastoaineisto<strong>ja</strong>. Formaaliin mallinnukseen<br />
liittyy useita hyviä puolia tieteen<br />
kehittymisen näkökulmasta. Toisaalta<br />
formaaliuden vaatimus tuo mukanaan<br />
myös rajoitteita pyrittäessä nopealla<br />
aikataululla käytännön elämässä<br />
hyödynnettäviin tuloksiin. Liiketaloustieteiden<br />
alueilla ei tunneta vastaavia<br />
vaatimuksia teorian kehittymiseen<br />
liittyen kuin taloustieteessä. Tämä<br />
mahdollistaa samalla ainakin lyhyellä<br />
tähtäimellä laajemman ilmiöjoukon<br />
tarkastelemisen useasta eri näkökulmasta<br />
sekä nopeasti sovellettavissa<br />
olevien havaintojen esittämisen. Tässä<br />
luvussa aineettoman pääoman merkitystä<br />
yrityksen arvon kannalta lähestytään<br />
tarkastelemalla yrityksen menestystekijöihin<br />
liittyvää kir<strong>ja</strong>llisuutta.<br />
Luonteva oletus lienee se, että mikäli<br />
aineeton pääoma vaikuttaa positiivisesti<br />
yrityksen arvoon, sen tulee vaikuttaa<br />
myönteisesti yrityksen menestystekijöihin.<br />
3.1 Yrityksen menestystekijät<br />
Yritysten menestystekijöihin liittyvien<br />
lähestymistapojen runsaslukuisuuden<br />
vuoksi tässä tarkastelussa on mukana<br />
eräitä keskeisiä lähestymistapo<strong>ja</strong>. Esitettyjen<br />
lähestymistapojen voidaan kuitenkin<br />
nähdä muodostavan monipuolisen<br />
kokonaiskuvan liiketaloustieteen näkökulmista<br />
yrityksen menestykseen.<br />
Tarkastelu aloitetaan strategisen<br />
johtamisen näkökulmasta. Pääpaino on<br />
porterilaisen markkina-asemoinnin <strong>ja</strong><br />
resurssijohtamisen lähestymistavoissa.<br />
Näitä täydentää seuraavaksi tarkasteltava<br />
käyttäytymistieteellinen lähestymistapa<br />
yrityksen menestykseen. Lopuksi<br />
tarkastelua laajennetaan erilaisilla liiketoimintaympäristön<br />
<strong>ja</strong> yrityksen vuorovaikutusta<br />
käsittelevillä lähestymistavoilla.<br />
Lähestymistapojen <strong>ja</strong> niiden alla<br />
esitettyjen menestystekijöiden tarkastelussa<br />
on huomioitava niiden osittainen<br />
päällekkäisyys.<br />
3.2 Yritysten menestys<br />
tutkimuskohteena<br />
Liiketaloustieteellisessä kir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
ei tänä päivänä ole olemassa yhtä yleistä<br />
määritettä sille, mitä yritysten menestys<br />
on tai ei ole. Samoin se miksi jotkut<br />
yritykset menestyvät <strong>ja</strong> toiset eivät,<br />
on edelleen avoin kysymys tutkimusyhteisössä<br />
(Aldrich & Martinez, 2001; Iakovleva<br />
& Kolvereid, 2005).<br />
Yhtenäisteorian si<strong>ja</strong>an liiketaloustieteellinen<br />
tutkimuskir<strong>ja</strong>llisuus tarjoaa<br />
useita näkökulmia menestykseen<br />
<strong>ja</strong> menestyksen syntymiseen. Yritysten<br />
suorituskykyä voidaankin luonnehtia<br />
tutkimusalueeksi, jota voidaan lähestyä<br />
useiden eri vakiintuneiden tutkimusalojen<br />
näkökulmasta (Autio, 1999).<br />
Alueeseen sovellettu<strong>ja</strong>, vakiintuneita<br />
lähestymistapo<strong>ja</strong> ovat mm. strategiatutkimus,<br />
sosiologia, populaatioekologia<br />
<strong>ja</strong> organisaatiotutkimus. Kir<strong>ja</strong>llisuus<br />
tarkastelee menestystä myös mm. yrittäjän,<br />
pienyrityksen, teknologisen innovaation<br />
<strong>ja</strong> uuden tuotteen kaupallistamisen<br />
näkökulmista (Stuart & Abetti,<br />
1987). Tutkimuskenttä kokonaisuudessaan<br />
on hyvin ha<strong>ja</strong>naista.<br />
Menestyksen tutkimisen laajuus <strong>ja</strong><br />
ha<strong>ja</strong>naisuus hei<strong>ja</strong>stuvat myös siinä, miten<br />
menestys <strong>ja</strong> yrityksen suoriutuminen<br />
eri tutkimuksissa määritellään. Suorituskyvyksi<br />
on tulkittu mm. kasvukyky,<br />
kilpailukyky (mm. Porter, 1980), uudistumiskyky<br />
(mm. Peters & Waterman, 1982)<br />
<strong>ja</strong> selviytymiskyky (mm. Lohivesi, 2000)<br />
valitun näkökulman mukaan. Käsitteet<br />
ovat vain osin päällekkäisiä. Useimmat<br />
21
kir<strong>ja</strong>llisuudessa esiintyvät ”menestyksen”<br />
<strong>ja</strong> ”menestyskyvyn” määritelmät eivät<br />
täytä yksiulotteisen käsitteen yhtenäisyyden<br />
<strong>ja</strong> erottelevuuden vaatimuksia<br />
(Murphy et al., 1996) haitaten niiden<br />
johdonmukaista käyttöä tutkimuksessa.<br />
Ero taloustieteen <strong>ja</strong> liiketaloustieteiden<br />
välillä tulee hyvin esille myös<br />
määriteltäessä yrityksen menestystä.<br />
Taloustieteen lähtökohta yrityksiin on<br />
se, että yritykset yhdistävät erityyppisiä<br />
tuotannontekijöitä tuottaakseen tuotteita<br />
tai palveluita. Yrityksen tavoitteena<br />
on voiton maksimointi. Kykyä tuottaa<br />
voittoa rajoittaa ennen kaikkea kilpailun<br />
paine. Kysymys aineettoman<br />
pääoman <strong>ja</strong> yrityksen arvosta liittyy taloustieteen<br />
näkökulmasta väistämättä<br />
siihen miten investoinnit aineettomaan<br />
pääomaan vaikuttavat yritysten kykyyn<br />
toteuttaa tätä tavoitetta.<br />
Liiketaloustieteellisessä tutkimuksessa<br />
sekä yrityksen tavoitteenasetanta<br />
että myös menestys nähdään usein<br />
poikkeavalla tavalla taloustieteen lähtökohtiin<br />
verrattuna.<br />
Yritysten menestystä on tutkittu<br />
laa<strong>ja</strong>sti mutta yhtenäistä kuvaa perustavista<br />
menestystekijöistä ei ole syntynyt.<br />
Kuten Naumanen (2002) <strong>ja</strong> Sekki (2004)<br />
huomauttavat, on vaikeaa löytää yhtään<br />
tekijää, joka olisi edustettuna useissa tutkimuksissa,<br />
sillä kasvua <strong>ja</strong> suorituskykyä<br />
koskevat tutkimukset ovat erittäin ha<strong>ja</strong>naisia<br />
painopisteidensä, tavoitteittensa,<br />
tutkimuspopulaatioidensa <strong>ja</strong> lähestymistapojensa<br />
puolesta.<br />
Delmar (2000) luokittelee kir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
useimmin esiintyvät menestystekijät<br />
kolmeen ryhmään: (1) selviytymistekijät<br />
vaikuttavat yrityksen pitkän<br />
a<strong>ja</strong>n elossapysymiseen <strong>ja</strong> selviytymiskykyyn,<br />
(2) kasvutekijät vaikuttavat yrityksen<br />
liiketoiminnan laajenemiseen <strong>ja</strong><br />
kasvukykyyn <strong>ja</strong> (3) kannattavuustekijät<br />
vaikuttavat yrityksen kykyyn tehdä liiketoimintaa<br />
kannattavasti <strong>ja</strong> tuottaa voittoa.<br />
Yhteys menestystekijän <strong>ja</strong> menestyksen<br />
välillä ei todennäköisesti kuitenkaan<br />
ole näin suoraviivainen (Iakovleva<br />
& Kolvereid, 2005). Murphy et al. (1996)<br />
huomauttavat, että yksittäinen menestystekijä<br />
voi todennäköisesti olla positiivisessa<br />
yhteydessä yhteen menestysmittariin<br />
<strong>ja</strong> negatiivisessa yhteydessä<br />
toiseen. Tämän vuoksi menestystutkimusten<br />
tulisikin kattaa useita erityyppisiä<br />
menestysmittareita menestyksen<br />
ollessa aggregaattimuuttu<strong>ja</strong>.<br />
Useat tutki<strong>ja</strong>t, mm. Varadara<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong><br />
Ramanu<strong>ja</strong>n (1990), ehdottavat, että organisaation<br />
menestys on aika- <strong>ja</strong> kontekstisidonnaista.<br />
Eri aikoina eri yritykset<br />
menestyvät <strong>ja</strong> erilaisilla strategioilla.<br />
Samoin myös menestystekijät sekä<br />
niiden vaikutussuunta voivat vaihdella<br />
a<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> kontekstin mukaan. Suorituskykytutkimuksessa<br />
tärkeää olisikin tunnistaa<br />
tekijöitä, joiden vaikutus yritysten<br />
kasvuun <strong>ja</strong> suorituskykyyn on mieluiten<br />
pysyvää, tai ainakin pitkäaikaista, sekä<br />
merkitsevää useissa eri konteksteissa.<br />
Aineettoman pääoman osalta tässä valossa<br />
tarkasteltuna kysymys kuuluu onko<br />
aineettomalla pääomalla pysyvää tai<br />
pitkäaikaista vaikutusta yritysten kasvuun<br />
<strong>ja</strong> suorituskykyyn.<br />
3.3 Strateginen johtaminen <strong>ja</strong><br />
yritysten menestys<br />
Yritysstrategia tutkimusalana tarkastelee<br />
yksittäisen yrityksen (<strong>ja</strong> joissakin tapauksissa<br />
yritysryhmien <strong>ja</strong> -populaatioiden)<br />
menestymiseen vaikuttavia tekijöitä<br />
(Autio, 1999). Strategisen johtamisen<br />
tutkimuksessa on Ramos-Rodriquezin<br />
<strong>ja</strong> Ruiz-Navarron (2004) mukaan<br />
noussut viimeisten kahden vuosikymmenen<br />
aikana kaksi valtasuuntaa<br />
yli muiden. Ensimmäinen on toimialojen<br />
rakenteiden analyysi <strong>ja</strong> sen mukainen<br />
yritysten asemoituminen kilpailussa.<br />
Tästä ns. strategisen valinnan koulukunnasta<br />
Porterin (1980, 1985) mallit<br />
ovat tunnetuimpia esimerkkejä. Tällä<br />
koulukunnalla on helposti havaittava<br />
yhteys myös taloustieteeseen <strong>ja</strong> erityisesti<br />
toimialan taloustieteeseen. Toimialan<br />
taloustieteessä keskeinen tutkimuskohde<br />
on toimialan rakenne <strong>ja</strong> sen<br />
merkitys yritysten väliseen kilpailuun <strong>ja</strong><br />
tätä kautta mm. toiminnan kannattavuuteen<br />
yrityksen näkökulmasta.<br />
Toinen keskeinen strategisen johtamisen<br />
näkökulma on resurssijohtaminen,<br />
joka on noussut selvästi eniten<br />
tutkituksi suuntaukseksi 1990-luvun alkupuolelta<br />
lähtien. Vaikka strategisen<br />
johtamisen teoriat ovat muutaman viimeisen<br />
vuosikymmenen aikana esittäneet<br />
lukuisia muitakin näkemyksiä yrityksen<br />
menestyksen lähteistä, useimmat<br />
näkemyksen palautuvat tavalla tai<br />
toiselle edellä mainittujen kahden keskeisen<br />
viitekehyksen ympärille (Teece<br />
et al, 1997).<br />
Menestyksen taustalla nähdään<br />
tutkimuksessa olevan aina strategia.<br />
(Santalainen, 2005). Näkemykset siitä,<br />
mitä strategia itse asiassa on, kuitenkin<br />
vaihtelevat. Strategialla tarkoitetaan<br />
useimmiten suunnitelmaa, mutta se voi<br />
Mintzbergin (1994) mukaan olla myös<br />
yksittäinen hanke kilpailuedun saavuttamiseksi<br />
(esim. yritysosto), johdonmukainen<br />
tapa toimia (toimintamalli), asemoituminen<br />
ympäristössä tai näköala. Edellä<br />
mainituissa strategiatutkimuksen valtasuunnissa<br />
strategialla tarkoitetaan ensisi<strong>ja</strong>isesti<br />
joko asemoitumiseen tähtäävä<br />
kilpailustrategiaa tai resurssistrategiaa.<br />
Yhteinen käsitys vallitsee siitä, että<br />
yrityksellä tulee olla strategia, joka kiteytyy<br />
kilpailuedun määritykseen.<br />
22
Seuraavassa käsitellään lyhyesti<br />
kumpaakin keskeistä strategisen johtamisen<br />
lähestymistapaa erikseen. Molemmat<br />
tarjoavat oman näkemyksensä<br />
siitä, kuinka yritykset voivat saavuttaa <strong>ja</strong><br />
ylläpitää kilpailuetua, ts. menestyä.<br />
3.3.1 Kilpailuun <strong>ja</strong> markkinarakenteeseen<br />
sopeutuminen<br />
Toimialan rakenteita <strong>ja</strong> kilpailuasetelmaa<br />
korostavat lähestymistavat olivat<br />
1980-luvulla strategisen johtamisen<br />
valtasuunta. Lähestymistapojen juuret<br />
ovat perinteisten teollisuusorganisaatioteorioiden<br />
structure-conduct-performance-paradigmassa<br />
(Mason, 1949),<br />
jonka mukaan markkinarakenne <strong>ja</strong> erityisesti<br />
kilpailun keskittymisaste yksittäisellä<br />
markkinalla tai toimialalla johtavat<br />
yritysten tekemiin toimenpiteisiin,<br />
joko kilpailullisiin tai yhteistyönomaisiin<br />
<strong>ja</strong> sitä kautta mahdollisesti menestystä<br />
tuovaan markkinavoimaan. Alhainen<br />
kilpailun keskittymisaste johtaa<br />
voimakkaampaan kilpailuun, mikä puolestaan<br />
johtaa alhaisempaan markkinavoimaan<br />
<strong>ja</strong> hintatasoon <strong>ja</strong> siten menestykseen.<br />
(Autio, 1999).<br />
Lähestymistavat näkevät <strong>tuotto</strong>jen<br />
synnyn olevan riippuvainen asemoinnista<br />
tuotemarkkinoilla.<br />
Yksi toimialan kilpailuasetelmaa<br />
korostavista lähestymistavoista painottaa<br />
strategisia konflikte<strong>ja</strong> (esim.<br />
Shapiro, 1989). Lähestymistapa poh<strong>ja</strong>utuu<br />
peliteorioille <strong>ja</strong> näkee yrityksen<br />
menestyksen syntyvän niiden toimenpiteiden<br />
onnistumisen kautta, joilla<br />
yritys pyrkii voittamaan kilpaili<strong>ja</strong>nsa<br />
markkinoilla. Näihin toimenpiteisiin<br />
voi sisältyä mm. strategiset investoinnit,<br />
hinnoittelustrategiat <strong>ja</strong> tiedon<br />
kontrollointi (Teece et al., 1997). Investoinnit<br />
aineettomaan pääomaan voidaan<br />
liittää luontevasti tähän a<strong>ja</strong>ttelumalliin<br />
yhtenä keinona voittaa kilpaili<strong>ja</strong>t<br />
markkinoilla.<br />
Markkinarakennetta <strong>ja</strong> kilpailuasetelmaa<br />
korostavista lähestymistavoista<br />
kenties tunnetuin on Porterin (1980,<br />
1985) kehittämä kilpailuvoimien malli.<br />
Mallissa toimialatason tekijöihin – uusien<br />
kilpailijoiden tai korvaavien tuotteiden/palvelujen<br />
uhka, ostajien vaikutusvalta,<br />
toimittajien vaikutusvalta, toimialalle<br />
tulon esteet, toimialalta poistumisen<br />
esteet – määrittävät toimialan<br />
kilpailun intensiteetin <strong>ja</strong> siten <strong>tuotto</strong>potentiaalin.<br />
Kun toimialan kilpailuvoimat<br />
tunnetaan, on mahdollista suunnitella<br />
strategia, joka on sovitettu siten,<br />
että yrityksen käytettävissä olevilla voimavaroilla<br />
on mahdollisuus saavuttaa<br />
paras mahdollinen tulos yrityksen kohtaamassa<br />
kilpailuympäristössä. Menestyvä<br />
yritys hakee siis itselleen markkina-aseman,<br />
josta se voi parhaiten puolustautua<br />
tai vaikuttaa toimialatekijöihin<br />
omaksi edukseen. Tämä markkinaaseman<br />
valinta määrää yksittäisen yrityksen<br />
menestyksen (Tsai et al., 1991).<br />
Menestys on ensisi<strong>ja</strong>isesti toimialan rakenteesta<br />
<strong>ja</strong> vasta toissi<strong>ja</strong>isesti yrityksen<br />
omista toimista johtuva (Porter, 1991).<br />
Ympäristö määrää strategian valinnan,<br />
joka puolestaan määrää tarvittavat resurssit.<br />
Resurssit joko luodaan yrityksen<br />
sisällä tai hankitaan ulkoa.<br />
Porterin vaikutusvaltaisessa mallissa<br />
aineettoman pääoman merkitys on se,<br />
että investoinneilla aineettomaan pääomaan<br />
valitaan yrityksen kannalta paras<br />
mahdollinen markkina-asema tietyillä<br />
markkinoilla.<br />
Nämä investoinnit voivat tarkoittaa<br />
t&k-investointe<strong>ja</strong> joiden avulla pyritään<br />
muokkaamaan tuotteet tai palvelut<br />
tiettyyn markkina-asemaan sopi-<br />
viksi, investointe<strong>ja</strong> suhdepääomaan jolla<br />
esimerkiksi yrityksen brändi asemoidaan<br />
tiettyyn markkina-asemaan sopivaksi<br />
tai esimerkiksi investointe<strong>ja</strong> henkilökunnan<br />
koulutukseen jonka avulla<br />
pyritään edellä mainittuihin tavoitteisiin.<br />
Eräät tutki<strong>ja</strong>t ovat nostaneet esille<br />
sen, että yritysten väliset kannattavuuserot<br />
voivat olla suurempia <strong>ja</strong> pitkäkestoisempia<br />
toimialojen sisällä kuin toimialojen<br />
välillä. Tämän mukaisesti voidaan<br />
tulkita, että toimiala <strong>ja</strong> sen kilpailuvoimat<br />
eivät ole tärkein yritysten kannattavuutta<br />
selittävä tekijä. (Autio, 1999).<br />
Useat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet,<br />
että tuote- <strong>ja</strong> markkinastrategian<br />
valinta vaikuttaa erityisesti uusien<br />
pienyritysten menestykseen (mm. Covin<br />
& Slevin, 1989), joten porterilainen<br />
lähestymistapa selittää ainakin osittain<br />
yrityksen menestystä.<br />
H1: Yritys hakee itselleen markkinaaseman,<br />
josta se voi parhaiten<br />
puolustautua tai vaikuttaa toimialatekijöihin<br />
omaksi edukseen.<br />
Tämän markkina-aseman valinta<br />
määrää yrityksen menestyksen.<br />
3.3.2 Sisäisten resurssien <strong>ja</strong><br />
kyvykkyyksien korostaminen<br />
Kilpailu resursseilla<br />
Resurssijohtaminen on ollut pinnalla<br />
strategisessa johtamisessa 1990-luvun<br />
alusta alkaen mutta lähestymistavan<br />
juuret ovat syvemmällä historiassa,<br />
mm. Penrosen (1959) <strong>ja</strong> Wernerfeltin<br />
(1984) tutkimuksissa. Resurssipoh<strong>ja</strong>isen<br />
lähestymistavan mukaan erot yritysten<br />
menestyksessä selittyvät parhaiten<br />
eroilla yritysten resursseissa <strong>ja</strong> niiden<br />
kertymisessä yksittäiseen yritykseen,<br />
kuin eroissa toimialarakenteissa<br />
(Andrews, 1980; Barney, 1991; Grant,<br />
23
1991; Penrose, 1959; Peteraf, 1993). Hamel<br />
<strong>ja</strong> Prahalad (1990) ovat kuitenkin<br />
huomauttaneet, etteivät toimialarakenteita<br />
<strong>ja</strong> resursse<strong>ja</strong> korostavat lähestymistavat<br />
ole toisiaan poissulkevia, vaan<br />
toisiaan täydentäviä.<br />
Kuten markkina-asemoitumisen<br />
strategioissakin, myös resurssijohtamisessa<br />
pyritään pysyvään kilpailuetuun<br />
(Barney, 1991). Pelkillä resursseilla ei kuitenkaan<br />
voi saavuttaa kilpailuetua. Yritysjohdon<br />
on valittava sopiva strategia,<br />
joka myös hyödyntää resursse<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kyvykkyyksiä<br />
mahdollisimman tehokkaasti<br />
(Grant, 1991). Jatkuvien ympäristömuutosten<br />
vuoksi yritysjohdolla ei ole<br />
mahdollisuutta valita useista eri strategiavaihtoehdoista,<br />
vaan strategian valintaa<br />
rajoittavat yrityksen resurssit (Spanos<br />
& Lioukas, 2001). Resurssijohtamisen<br />
mukaan strategiat rakennetaan resurssivahvuuksien<br />
ympärille. Menestyvät yritykset<br />
pystyvät luomaan <strong>ja</strong> kehittämään<br />
resurssi- <strong>ja</strong> pätevyyspoh<strong>ja</strong>n, jonka avulla<br />
ne pystyvät avaamaan uusia strategisia<br />
mahdollisuuksia toimintaympäristössä.<br />
Halutun resurssipoh<strong>ja</strong>n määritys on<br />
siten strategiatyön lähtökohta. Resurssien<br />
luomien mahdollisuuksien monipuolisen<br />
tarkastelun jälkeen voidaan määrittää<br />
kilpailuetu <strong>ja</strong> strategisen etenemisen<br />
suunta. Vasta tämän jälkeen pohditaan<br />
ulkoisen ympäristön vaikutusta valittuun<br />
strategiaan <strong>ja</strong> strategista asemoitumista<br />
kilpailijoiden suhteen. (Teece et<br />
al., 1997) Resurssijohtamisen katsotaan<br />
sopivan strategiseen johtamiseen erityisesti<br />
vakiintumattomilla toimialoilla<br />
<strong>ja</strong> markkinoilla.<br />
Investoinneilla aineettomaan pääomaan<br />
yritys pyrkii luomaan tai ylläpitämään<br />
resursse<strong>ja</strong> joiden se uskoo<br />
mahdollistavan kilpailuedun syntymisen.<br />
Resurssipoh<strong>ja</strong>ista lähestymistapaa<br />
on kritisoitu siitä, ettei se useinkaan<br />
pysty erottamaan niitä resursse<strong>ja</strong><br />
tai resurssien yhdistelmiä, jotka tuottavat<br />
yrityksen menestyksen (Foss et<br />
al., 1995). Esimerkiksi Wernerfelt (1984)<br />
käyttää ”resurssi”-nimitystä viitatessaan<br />
mihin tahansa, jota voidaan pitää yrityksen<br />
heikkoutena tai vahvuutena.<br />
Barney (1991) <strong>ja</strong> Amit <strong>ja</strong> Schoemaker<br />
(1993) lukevat resursseiksi kaikki yrityksen<br />
voimavarat, esimerkiksi omaisuuden,<br />
kyvykkyydet, organisaatioprosessit,<br />
yrityksen ominaisuudet, informaation<br />
<strong>ja</strong> tietämyksen, jotka ovat yrityksen<br />
hallinnassa <strong>ja</strong> jotka mahdollistavat tehokkuutta<br />
<strong>ja</strong> suorituskykyä parantavien<br />
strategioiden luonnin <strong>ja</strong> toteutuksen.<br />
Edellä esitetyssä listassa voidaan tunnistaa<br />
eriä joita toisaalta pidetään aineettomaan<br />
pääomaan liittyvinä. Eräs<br />
mahdollinen riski aineettomaan pääomaan<br />
liittyen onkin sama josta resurssipoh<strong>ja</strong>ista<br />
lähestymistapaa on kritisoitu:<br />
Lähes minkä tahansa kuluerän, joka<br />
ei tuota välittömiä <strong>tuotto</strong><strong>ja</strong>, voidaan<br />
tulkita olevan investointi aineettomaan<br />
pääomaan vaikka todellisuudessa kyse<br />
olisikin puhtaasta kuluerästä joka ei<br />
kumuloi taloudellista arvoa omaavaa<br />
pääomaa.<br />
Selittäessään yritysten välisiä ero<strong>ja</strong><br />
resurssipoh<strong>ja</strong>isella lähestymistavalla<br />
tutki<strong>ja</strong>t keskittyvät useimmiten resursseihin,<br />
jotka ovat pitkäikäisiä <strong>ja</strong> vaikeasti<br />
jäljiteltäviä (Conner, 1991). Pitääkseen<br />
yllä pitkäaikaista kilpailuetua resurssien<br />
on oltava (1) arvokkaita ympäristön<br />
mahdollisuuksien hyödyntämisessä <strong>ja</strong><br />
uhkien neutraloinnissa, (2) harvinaisia<br />
nykyisillä <strong>ja</strong> potentiaalisilla kilpailijoilla,<br />
(3) vain osin kopioitavissa, (4) eikä niille<br />
saa olla olemassa täydellisiä substituutte<strong>ja</strong><br />
(Barney, 1991).<br />
Tutkimuksen mukaan resursseihin<br />
tulisi lukea paitsi fyysiset, taloudelliset,<br />
organisatoriset <strong>ja</strong> henkilöstösuhteet<br />
(myös organisaation ulkopuoliset),<br />
myös intellektuaalinen pääoma,<br />
kuten erityisosaaminen, patentit, brändi,<br />
asiakastieto <strong>ja</strong> -suhteet <strong>ja</strong> kumppanuussuhteet<br />
(Santalainen, 2005). Jopa<br />
yrityskulttuuri voi olla keskeinen kilpailuetua<br />
tuova resurssi (Wernerfelt, 1984;<br />
Teece et al., 1997). Edellä voidaan jälleen<br />
tunnistaa lukuisia perinteisesti aineettomaan<br />
pääomaan kuuluviksi katsottu<strong>ja</strong><br />
eriä.<br />
Kilpailu kyvykkyyksillä<br />
Resurssien on todettu olevan kriittisiä<br />
yrityksen menestyksen kannalta mutta<br />
ne eivät yksin riitä takaamaan pitkäaikaista<br />
kilpailuetua yritykselle (Ucbasaran<br />
et al., 2001). Resurssipoh<strong>ja</strong>n on oltava<br />
dynaaminen, jotta yritys voisi niiden<br />
avulla ylläpitää kilpailuetuaan muuttuvassa<br />
toimintaympäristössä. Varhainen<br />
resurssipoh<strong>ja</strong>inen lähestymistapa<br />
ei sisältänyt resurssien <strong>ja</strong> kyvykkyyksien<br />
erottelua hei<strong>ja</strong>stellen myös dynaamisuuden<br />
puuttumista lähestymistavasta.<br />
Vastoin kuin resurssit, kyvykkyydet<br />
eivät ole vaihdettavissa <strong>ja</strong> siten ne<br />
ovat ainutlaatuisia, mikä tekee niistä kilpailuedun<br />
lähteen (Baden-Fuller, 1995).<br />
Teece et al. (1997) loi käsitteen dynaamiset<br />
kyvykkyydet, joka viittaa yrityksen<br />
kykyyn organisoida, johtaa, koordinoida<br />
<strong>ja</strong> hallita toiminto<strong>ja</strong>an <strong>ja</strong> resursse<strong>ja</strong>an.<br />
Sisäisten <strong>ja</strong> ulkoisten resurssien<br />
hankinta, kehitys, uudelleenjärjestely<br />
<strong>ja</strong> ylläpito yli a<strong>ja</strong>n tuottavat erilaisia resurssi-<br />
<strong>ja</strong> kyvykkyysyhdistelmiä, joiden<br />
avulla yritys pystyy vastaamaan nopeasti<br />
muuttuviin ympäristöolosuhteisiin<br />
<strong>ja</strong> säilyttämään pitkäaikaisen kilpailu-<br />
24
kykynsä. Dynaamisen kyvykkyyden voidaan<br />
tulkita viittaavan suoraan yrityksen<br />
aineettomaan pääomaan.<br />
H2: Yritys on menestyvä, mikäli se kykenee<br />
luomaan <strong>ja</strong> kehittämään<br />
sellaisen resurssi- <strong>ja</strong> pätevyyspoh<strong>ja</strong>n,<br />
jonka avulla se pystyy avaamaan<br />
uusia strategisia mahdollisuuksia<br />
toimintaympäristössä.<br />
H3: Yritys on menestyvä, jos sen sisäisten<br />
<strong>ja</strong> ulkoisten resurssien hankinta,<br />
kehitys, uudelleenjärjestely <strong>ja</strong><br />
ylläpito yli a<strong>ja</strong>n tuottavat sellaisia<br />
resurssi- <strong>ja</strong> kyvykkyysyhdistelmiä,<br />
joiden avulla yritys pystyy vastaamaan<br />
nopeasti muuttuviin ympäristöolosuhteisiin<br />
<strong>ja</strong> säilyttämään<br />
pitkäaikaisen kilpailukykynsä.<br />
3.3.3 Yrittäjyyssuuntautuneisuus <strong>ja</strong><br />
menestys<br />
Käyttäytymis- <strong>ja</strong> kognitiotieteet sekä<br />
psykologia ovat tuottaneet oman<br />
osansa yritysten menestystä tarkastelevaan<br />
tutkimuskir<strong>ja</strong>llisuuteen. Erityisesti<br />
yrittäjyystutkimuksen puolella yrittäjän<br />
persoonallisuus, ominaispiirteet <strong>ja</strong> kokemustausta<br />
sekä niiden vaikutus yrityksen<br />
menestykseen on ollut tutkijoita<br />
viehättävä alue (Delmar, 2000). Yritystasolla<br />
käyttäytymistieteet ovat perinteisesti<br />
selittäneet organisaation oppimisen<br />
<strong>ja</strong> päätöksentekotapojen vaikutusta<br />
taloudelliseen päätöksentekoon. Cyertin<br />
<strong>ja</strong> Marchin (1963) klassinen tutkimus<br />
toi esiin psykologisten <strong>ja</strong> sosiologisten<br />
tekijöiden vaikutuksen yrityksen<br />
tavoitteen asettamiseen <strong>ja</strong> päätöksentekoon.<br />
Yritys ei ole yksi päätöksentekijä,<br />
vaan kokoelma useita, <strong>ja</strong> siten päätöksenteko<br />
on aina jonkinasteista kaupankäyntiä<br />
eri intressien välillä.<br />
Yrittäjämäinen toiminta on usein<br />
nähty suuressakin yrityksessä menestystekijänä.<br />
Yrittäjyyssuuntautuneisuus<br />
koostuu niistä yrityksen ominaisuuksista,<br />
joiden on havaittu edistävän yrittäjämäistä<br />
käyttäytymistä yrityksessä. Se ei<br />
siis takaa menestystä <strong>ja</strong> innovatiivisuutta,<br />
mutta luo hyvät puitteet uusien innovaatiohankkeiden<br />
synnylle <strong>ja</strong> kehitykselle.<br />
Siten esimerkiksi innovatiivinen<br />
tuotekehitystoiminta on todennäköisempää<br />
korkeasti kuin matalasti<br />
yrittäjyysorientoituneessa organisaatiossa.<br />
Maininnanarvoinen yksityiskohta<br />
on myös se, että erilaiset ylimmän johdon<br />
osakepoh<strong>ja</strong>iset kannustinjärjestelmät<br />
suurissa yrityksissä voidaan tulkita<br />
keinoksi tuoda yrittäjyyssuuntautuneisuutta<br />
yritysjohtoon.<br />
Lumpkin <strong>ja</strong> Dess (1996) liittävät<br />
korkean yrittäjyysorientaation yrityksen<br />
vahvaan suorituskykyyn. Heidän mukaansa<br />
yrittäjyysorientaatio koostuu viidestä<br />
ominaisuudesta (Dess & Lumpkin,<br />
1996, 2005), joista yksi tai useampi<br />
vahvistavat organisaation yrittäjämäistä<br />
käyttäytymistä. Nämä ominaisuudet<br />
ovat autonomia, innovaatio, proaktiivisuus,<br />
kilpailullinen aggressiivisuus sekä<br />
riskinotto.<br />
H4: Menestyvä yritys toimii yrittäjyyssuuntautuneesti,<br />
jolloin sen toiminnassa<br />
erottuvat yrittäjyyssuuntautuneisuutta<br />
vahvistavat<br />
dimensiot tai osa niistä (autonomia,<br />
innovaatio, proaktiivisuus, kilpailullinen<br />
aggressiivisuus <strong>ja</strong> tietoisten<br />
riskien otto).<br />
3.3.4 Yritys osana toimintaympäristöään<br />
Populaatioekologisen peruslähestymistavan<br />
mukaan toimintaympäristön <strong>ja</strong><br />
toimialan ominaispiirteet sekä institutionaaliset<br />
resurssit vaikuttavat yrityksen<br />
suorituskykyyn <strong>ja</strong> menestykseen.<br />
Yritys on passiivinen suoritusrajoitteiden<br />
<strong>ja</strong> -mahdollisuuksien vastaanotta<strong>ja</strong>.<br />
Suhde ympäristöön voi olla myös aktiivinen.<br />
Aktiivinen vuorovaikutus nähdäänkin<br />
viimeaikaisessa tutkimuskir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
yhä merkittävämpänä. Aktiivisuutta<br />
tarkastellaan seuraavassa lyhyesti<br />
kahdesta näkökulmasta: miten yritys<br />
voi pyrkiä vaikuttamaan innovaatioympäristöönsä<br />
<strong>ja</strong> toisaalta hyödyntämään<br />
verkostosuhteitaan omaa strategiaansa<br />
edistävästi.<br />
Populaatioekologia<br />
Ympäristö muodostaa yritystoiminnan<br />
lähtökohdat <strong>ja</strong> toiminnan raamit<br />
missä tahansa taloudessa tai toimialalla<br />
(Aldrich, 1999), joten sen vaikutuksen<br />
huomioiminen yritysten menestystutkimuksissa<br />
on keskeistä. Eräs vakiintuneista,<br />
ympäristötekijöitä korostavista,<br />
lähestymistavoista on sosiologian<br />
populaatioekologian lähestymistapa.<br />
Hyödyntäen analogiaa biologiseen<br />
järjestelmään Hannan <strong>ja</strong> Freeman<br />
(1977) määrittelevät niiden yritysten<br />
selviävän, jotka parhaiten sopeutuvat<br />
ympäristöönsä. Erotuksena useaan<br />
muuhun tutkimussuuntaan, tässä<br />
lähestymistavassa yritys itsessään nähdään<br />
’mustana laatikkona’: Lähestymistavassa<br />
ei useinkaan ole lähdetty tunnistamaan<br />
niitä tekijöitä, joihin yritykset<br />
voisivat itse vaikuttaa <strong>ja</strong> siten parantaa<br />
omaa suorituskykyään. Lähestymistapaa<br />
voidaan kuvata deterministiseksi,<br />
sillä se olettaa ulkoisen ympäristön<br />
määrittävän ennalta ne yritykset, jotka<br />
selviytyvät <strong>ja</strong> jotka eivät huolimatta<br />
yrityksen valitsemasta strategiasta (Aldrich,<br />
1979).<br />
Kritiikki yritysten näkemistä ’mustina<br />
laatikkoina’ kohtaan on johtanut kehitykseen<br />
yksinkertaistavasta <strong>ja</strong> deterministisestä<br />
moniulotteisempaan siten,<br />
että nykytutkimukset yhdistävät<br />
populaatioekologiseen lähestymista-<br />
25
paan myös muita lähestymistapo<strong>ja</strong>, jotka<br />
huomioivat yritysten sisäisten tekijöiden<br />
vaikutuksen selviytymiseen (Iakovleva<br />
& Kolvereid, 2005). Aldrich <strong>ja</strong><br />
Martinez (2001) kuvaavat nykypäivän<br />
populaatioekologista lähestymistapaa<br />
evolutionääriseksi, jossa tarkastellaan<br />
yritysten uusien organisaatiomuotojen<br />
syntyä (variaatio), yritysten <strong>ja</strong> yrittäjien<br />
mukautumistapo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> resurssien käyttöä<br />
ympäristöön sopeutumiseksi (sopeutuminen),<br />
olosuhteita, joissa mukautumiskeinot<br />
johtavat joko selviytymiseen<br />
tai selviytymättömyyteen (valinta)<br />
<strong>ja</strong> tapo<strong>ja</strong>, joilla toiset yritykset <strong>ja</strong><br />
yrittäjät imitoivat <strong>ja</strong> säilyttävät menestyksekkäitä<br />
toimintatapo<strong>ja</strong> (pysyminen).<br />
Organisaation selviytyminen <strong>ja</strong><br />
menestyminen riippuu siis strategisten<br />
valintojen <strong>ja</strong> ympäristövoimien yhteensopivuudesta.<br />
Tämän päivän populaatioekologinen<br />
näkökulma on siten huomattavan<br />
lähellä aiemmin tarkasteltua<br />
porterilaista markkina-asemoitumisen<br />
lähestymistapaa.<br />
H5: Edulliset toimialan <strong>ja</strong> toimintaympäristön<br />
ominaispiirteet, kuten si<strong>ja</strong>inti,<br />
alueelliset mahdollisuudet<br />
<strong>ja</strong> vaatimukset, investointi-ilmapiiri<br />
<strong>ja</strong> yrittäjyyskulttuuri, edistävät<br />
yrityksen menestystä.<br />
H6: (Institutionaalisten) resurssien<br />
saatavuus edistää yrityksen menestystä.<br />
Näihin lukeutuvat mm.<br />
julkiset tukipalvelut, lainat <strong>ja</strong> riskipääoma<br />
<strong>ja</strong> työvoiman saatavuus.<br />
Innovaatioympäristö<br />
Yrityksen innovaatioympäristöön kuuluu<br />
mm. muita saman <strong>ja</strong> riippuvaisten<br />
toimialojen yrityksiä, käyttäjäyhteisöjä,<br />
tutkimuskeskuksia <strong>ja</strong> viranomaistaho<strong>ja</strong>.<br />
Eri toimialo<strong>ja</strong> on kir<strong>ja</strong>llisuudessa luokiteltu<br />
innovaatioympäristöön liittyvien<br />
seikkojen perusteella. On esitetty näkemyksiä,<br />
että teknologiayrityksen näkökulmasta<br />
innovaatioympäristöön vaikuttamisessa<br />
keskeistä ovat standardoinnin<br />
edistäminen <strong>ja</strong> dominoivaan<br />
asemaan pyrkiminen. Tätä perustellaan<br />
sillä, että nopean teknologisen kehityksen<br />
toimialojen yritykset ovat usein sidottu<strong>ja</strong><br />
tekemiinsä teknologia- <strong>ja</strong> standardivalintoihin.<br />
Muutostilanteissa näillä<br />
yrityksillä on vähemmän aikaa kehittää<br />
uuden sukupolven tuote perustuen<br />
täysin uuteen tuotestandardiin, joten<br />
yritykset painottavat tuotteiden standardointia.<br />
Toimialoilla, joista on käytetty<br />
termiä systeeminen, yhteensopivuusvaatimuksista<br />
johtuvat verkostovaikutukset<br />
johtavat usein järjestelmien<br />
tai teknologioiden ylivaltaan. Toimialaa<br />
dominoivan mallin ei tarvitse olla teknisesti<br />
kaikkein edistyksellisin, vaan osta<strong>ja</strong>t<br />
voivat olla valmiita luopumaan parhaasta<br />
teknologisesta suorituskyvystä<br />
saavuttaakseen jonkun toisen hyödyn,<br />
kuten verkostovaikutuksista koituvat lisähyödyt.<br />
(Naumanen, 2002).<br />
Dominoivan aseman saavuttamista<br />
edistävät ne yrityksen strategiset<br />
päätökset, joita se tekee vuorovaikutuksessa<br />
toisten yritysten sekä käyttäjäyhteisöjen<br />
kanssa. Nämä vuorovaikutukset<br />
muovaavat teknologialle asetettavia<br />
kriteerejä <strong>ja</strong> aikaansaavat teollisuusstandardien<br />
syntymisen. Yritysjohdon<br />
haasteena on johtaa yrityksen ympäristösuhteita<br />
<strong>ja</strong> organisaation sisäistä dynamiikkaa<br />
siten, että tuloksena on järjestelmä,<br />
joka dominoi tavoiteltua tuoteavaruutta.<br />
Yhteensopivuus yleisen innovaatioympäristön<br />
kanssa saattaa olla<br />
teknologiayrityksen tarjonnan kaupalliselle<br />
menestykselle esim. tuotteen<br />
ominaisuuksia huomattavasti tärkeämpää<br />
(Naumanen, 2002). Mahdolliset linkit<br />
aineettoman pääoman eri eriin tehtävien<br />
investointien <strong>ja</strong> yrityksen menestyksen<br />
sekä arvon välillä vaikuttavat tässäkin<br />
viitekehyksistä selviltä.<br />
H7: Menestyvällä yrityksellä on kyky<br />
<strong>ja</strong> mahdollisuudet vaikuttaa innovaatioympäristöönsä<br />
<strong>ja</strong> sisäiseen<br />
toimintaansa siten, että innovaatioympäristöstä<br />
muodostuu sille<br />
edullinen.<br />
Verkostosuhteet<br />
Erityyppiset verkostoa<strong>ja</strong>ttelua korostavat<br />
lähestymistavat ovat olleet viime<br />
vuosina ”muotia” liiketaloustieteiden eri<br />
osa-alueilla. Lähtökohtaoletuksena esitetään<br />
usein a<strong>ja</strong>tus siitä, että eri toimialat<br />
lähentyvät toisiaan luovien kumppanuuksien<br />
kautta, joissa synergiaetu<strong>ja</strong><br />
etsitään entistä laajemmasta yhteistyöstä.<br />
Toimialojen arvoketjujen tai arvoverkkojen<br />
on myös nähty muuttuvan<br />
yhä merkittävämmin. Näistä lähtökohdista<br />
tutkimuksessa on päädytty esittämään,<br />
että verkostojen hallinnasta on<br />
muodostumassa eräs yritystoiminnan<br />
kriittisistä menestystekijöistä.<br />
Eri strategisen johtamisen lähestymistavoissa<br />
verkostosuhteet nähdään<br />
erilailla. Kyky luoda, ylläpitää <strong>ja</strong> hallita<br />
kumppanuussuhteita tulossuuntautuneesti<br />
on ainutlaatuinen uusia mahdollisuuksia<br />
avaava resurssi. Toisaalta verkostosuhteet<br />
voivat toimia myös porterilaisena<br />
asemoitumisen kautta saavutettavana<br />
kilpailuetuna. Vahva <strong>ja</strong> vaikeasti<br />
jäljiteltävä kilpailuetu voidaan luoda<br />
esimerkiksi virittämällä <strong>ja</strong> ylläpitämällä<br />
läheiset suhteet asiakkaisiin, yhteistyökumppaneihin,<br />
tavarantoimittajiin, jopa<br />
kilpailijoihin. (Santalainen, 2005)<br />
H8: Menestyvä yritys voi verkostosuhteidensa<br />
kautta edistää strategiaansa<br />
joko hakemalla edullisempaa<br />
asemaa liiketoimintaympäristössään<br />
tai täydentämällä resursse<strong>ja</strong>an<br />
verkostojensa avulla.<br />
26
3.3.5 Tuotekehitys yrityksen<br />
menestystekijänä<br />
Osa-alue joka liittyy sekä aineettomaan<br />
pääomaan että yrityksen menestystekijöihin<br />
lähes itsestään selvästi on tuotekehitys<br />
<strong>ja</strong> t&k-toiminta. T&k-toiminta<br />
on useimmissa luokitteluissa aineettoman<br />
pääoman suurin erä <strong>ja</strong> toisaalta<br />
perinteinen menestystekijätutkimus on<br />
osoittanut lukuisia kerto<strong>ja</strong>, että parempien<br />
tuotteiden todennäköisyys menestyä<br />
on suurempi (Naumanen, 2002).<br />
Uusien tuotteiden kehittäminen<br />
on monille yrityksille kriittinen kilpailutekijä<br />
(Brown & Eisenhardt, 1995; Clark<br />
& Fujimoto, 1991; Craig & Hart, 1992) <strong>ja</strong><br />
yksi yritysten olennaisista menestys-,<br />
selviytymis- <strong>ja</strong> uudistumisprosesseista<br />
(Naumanen, 2002). Merkitys korostuu<br />
erityisesti tarkasteltaessa korkean teknologian<br />
yritysten pidemmän a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kson<br />
selviytymistä <strong>ja</strong> kasvua.<br />
Tuotekehitys on – jopa yritysosto<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> fuusioita todennäköisemmin – keskeisin<br />
keino, jolla yritykset monipuolistavat,<br />
sopeuttavat <strong>ja</strong> määrittelevät uudelleen<br />
yrityksensä vastatakseen muuttuviin<br />
markkinatilanteisiin <strong>ja</strong> teknisiin<br />
olosuhteisiin (Schoonhover, Eisenhardt<br />
& Lyman, 1990).<br />
Aineettoman pääoman näkökulmasta<br />
johtopäätös edellä mainitusta on se,<br />
että investoinnit aineettomaan pääomaan<br />
t&k-investointien muodossa<br />
saattavat olla keskeisin keino yrityksille<br />
monipuolistaa <strong>ja</strong> sopeuttaa toimintaansa.<br />
Edellä esitetyissä lähestymistavoissa<br />
yrityksen menestykseen sivuttiin jo<br />
osin myös tuotekehityksen merkitystä<br />
yhtenä yrityksen menestystekijöistä.<br />
Edellä esitetyistä lähestymistavois-<br />
ta porterilaisessa maailmassa teknologinen<br />
kehitys vaikuttaa mm. uuden kilpailun<br />
synnyn, korvaavien tuotteiden <strong>ja</strong><br />
alalle tulon esteiden muutosten kautta.<br />
Tuotekehitys on siis väline hakea tai<br />
puolustaa kilpailuetua tuovaa markkina-asemointia.<br />
Resurssijohtaminen<br />
puolestaan näkee kilpailuetua tuovien<br />
resurssien <strong>ja</strong> kyvykkyyksien yhdistymisen<br />
tapana luoda uusia markkinamahdollisuuksia<br />
<strong>ja</strong> kilpailuetua. Usein yhdistyminen<br />
tapahtuu tuotekehitysprosessissa.<br />
Kummassakin lähestymistavassa<br />
tuotekehityksellä voi olla huomattava<br />
yrityksen liiketoimintastrategiaa toteuttava<br />
<strong>ja</strong> kilpailuetua tuova rooli.<br />
Investoimalla aineettomaan pääomaan<br />
yritys hakee tai puolustaa kilpailuetua<br />
tuovaa markkina-asemointia.<br />
Toisaalta investoimalla aineettomaan<br />
pääomaan sen eri muodoissaan,<br />
yritys luo <strong>ja</strong> kehittää sellaisia resursse<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> kyvykkyyksiä, jotka aikaansaavat<br />
pysyvää tai pitkäkestoista kilpailuetua.<br />
Muut esitetyt lähestymistavat yrityksen<br />
menestykseen eivät ota suoraan<br />
kantaa tuotekehityksen rooliin menestystekijänä.<br />
Yhtymäkohtia kuitenkin<br />
löytyy eri teorioista. Esimerkiksi yrittäjyysorientaation<br />
lähestymistapa kokonaisuudessaan<br />
korostaa innovatiivisen<br />
<strong>ja</strong> uudistuvan toiminnan merkitystä yrityksessä.<br />
Siten esimerkiksi innovatiivinen<br />
tuotekehitystoiminta on todennäköisempää<br />
korkeasti kuin matalasti<br />
yrittäjyysorientoituneessa organisaatiossa.<br />
Innovaatioympäristöönsä vaikuttamalla<br />
<strong>ja</strong> verkostosuhteita hyödyntämällä<br />
yritys voi tukea tuotekehitystään<br />
<strong>ja</strong> tuotestrategiaansa. Tuotekehityksen<br />
keskeinen merkitys yritysten menestykselle<br />
on tuottanut laa<strong>ja</strong>n tuotekehityksen<br />
menestystä käsittelevät kir<strong>ja</strong>llisuu-<br />
den erityisesti viimeisten 30 vuoden aikana<br />
(Balchandra & Friar, 1997).<br />
H9: Menestyksekkään yrityksen tuotekehitys<br />
<strong>ja</strong> tuotestrategia ovat lin<strong>ja</strong>ssa<br />
yrityksen liiketoimintastrategian<br />
kanssa.<br />
H10: Onnistuneen tuotekehityksen<br />
avulla yritys mukautuu liiketoimintaympäristöönsä<br />
tai jopa määrittelee<br />
itsensä uudestaan suhteessa<br />
ympäristöönsä, esim. luo uusia<br />
markkinoita.<br />
3.4 Yhteenveto näkökulmista<br />
yrityksen menestystekijöihin<br />
<strong>ja</strong> keskustelua aineettoman<br />
pääoman näkökulmasta<br />
Edellä on tarkasteltu useita eri lähestymistapo<strong>ja</strong><br />
yrityksen menestykseen. Lähestymistavat<br />
voidaan tulkita olevan<br />
osittain ristiriidassa keskenään (Iakovleva<br />
<strong>ja</strong> Kolvereid (2005)). Toisaalta jokaisen<br />
lähestymistavan voidaan myös<br />
tulkita tuovan oman lisänsä kuvattaessa<br />
yrityksen menestystä, jolloin niiden<br />
voidaan nähdä myös täydentävän toisiaan<br />
(Hamel & Prahalad, 1990). Edellä on<br />
luotu seuraavat 10 hypoteesia yrityksen<br />
menestyksen lähteiksi:<br />
H1: Yritys hakee itselleen markkinaaseman,<br />
josta se voi parhaiten<br />
puolustautua tai vaikuttaa toimialatekijöihin<br />
omaksi edukseen.<br />
Tämän markkina-aseman valinta<br />
määrää yrityksen menestyksen.<br />
H2: Yritys on menestyvä, mikäli se kykenee<br />
luomaan <strong>ja</strong> kehittämään<br />
sellaisen resurssi- <strong>ja</strong> pätevyyspoh<strong>ja</strong>n,<br />
jonka avulla se pystyy avaamaan<br />
uusia strategisia mahdollisuuksia<br />
toimintaympäristössä.<br />
H3: Yritys on menestyvä, jos sen sisäisten<br />
<strong>ja</strong> ulkoisten resurssien hankinta,<br />
kehitys, uudelleenjärjestely <strong>ja</strong><br />
27
ylläpito yli a<strong>ja</strong>n tuottavat sellaisia<br />
resurssi- <strong>ja</strong> kyvykkyysyhdistelmiä,<br />
joiden avulla yritys pystyy vastaamaan<br />
nopeasti muuttuviin ympäristöolosuhteisiin<br />
<strong>ja</strong> säilyttämään<br />
pitkäaikaisen kilpailukykynsä.<br />
H4: Menestyvä yritys toimii yrittäjyyssuuntautuneesti,<br />
jolloin sen toiminnassa<br />
erottuvat yrittäjyyssuuntautuneisuutta<br />
vahvistavat<br />
dimensiot tai osa niistä (autonomia,<br />
innovaatio, proaktiivisuus, kilpailullinen<br />
aggressiivisuus <strong>ja</strong> tietoisten<br />
riskien otto).<br />
H5: Edulliset toimialan <strong>ja</strong> toimintaympäristön<br />
ominaispiirteet, kuten si<strong>ja</strong>inti,<br />
alueelliset mahdollisuudet<br />
<strong>ja</strong> vaatimukset, investointi-ilmapiiri<br />
<strong>ja</strong> yrittäjyyskulttuuri, edistävät<br />
yrityksen menestystä.<br />
H6: (Institutionaalisten) resurssien<br />
saatavuus edistää yrityksen menestystä.<br />
Näihin lukeutuvat mm.<br />
julkiset tukipalvelut, lainat <strong>ja</strong> riskipääoma<br />
<strong>ja</strong> työvoiman saatavuus.<br />
H7: Menestyvällä yrityksellä on kyky<br />
<strong>ja</strong> mahdollisuudet vaikuttaa innovaatioympäristöönsä<br />
<strong>ja</strong> sisäiseen<br />
toimintaansa siten, että innovaatioympäristöstä<br />
muodostuu sille<br />
edullinen.<br />
H8: Menestyvä yritys voi verkostosuhteidensa<br />
kautta edistää strategiaansa<br />
joko hakemalla edullisempaa<br />
asemaa liiketoimintaympäristössään<br />
tai täydentämällä resursse<strong>ja</strong>an<br />
verkostojensa avulla.<br />
H9: Menestyksekkään yrityksen tuotekehitys<br />
<strong>ja</strong> tuotestrategia ovat<br />
lin<strong>ja</strong>ssa yrityksen liiketoimintastrategian<br />
kanssa.<br />
H10: Onnistuneen tuotekehityksen<br />
avul la yritys mukautuu liiketoimintaympäristöönsä<br />
tai jopa määrittelee<br />
itsensä uudestaan suhteessa<br />
ympäristöönsä, esim. luo uusia<br />
markkinoita.<br />
Aineettoman pääoman osalta keskeinen<br />
kysymys kuuluukin: Miten aineeton<br />
pääoma tai investoinnit aineettoman<br />
pääoman kasvattamiseen voivat<br />
vaikuttaa edellä kuvatun viitekehikon<br />
kautta yrityksen menestykseen?<br />
3.5 Investoinnit aineettomaan<br />
pääomaan <strong>ja</strong> yrityksen arvo<br />
Yrityksen arvon voidaan tulkita tarkoittavan<br />
eri asioista. Samalla yrityksellä voi<br />
olla eri arvo eri omistajien näkökulmasta<br />
tarkasteltuna, arvoa voidaan analysoida<br />
eri aikajänteillä, omista<strong>ja</strong>t voivat<br />
liittää yritykseen myös muita kuin taloudellisia<br />
arvo<strong>ja</strong> jne. Esimerkkinä voidaan<br />
mainita myös mm. aika ajoin julkisessa<br />
keskustelussa esille nouseva kysymys<br />
siitä pitäisikö yritykselle asettaa<br />
muita yhteiskunnallisia velvoitteita kuin<br />
voiton tuottaminen.<br />
Yrityksen arvon määritteleminen on<br />
kuitenkin välttämätöntä tämän raportin<br />
yhteydessä tutkimuskysymykseen vastaamiseksi.<br />
Erään lähtökohdan tarjoaa<br />
Suomen osakeyhtiölaki jonka mukaan<br />
osakeyhtiön tehtävä on voiton tuottaminen.<br />
Taloudellisessa mielessä vankemman<br />
perustan yrityksen arvon määrittämisen<br />
lähtökohdaksi tarjoaa talousteoria,<br />
jonka mukaan yrityksen tavoite on<br />
nimenomaan voiton maksimointi. Tässä<br />
tutkimuksessa tämän lähestymistavan<br />
mukaisesti yrityksen tehtävän pidetään<br />
voiton maksimointia <strong>ja</strong> yrityksen arvo<br />
viittaa sen markkina-arvoon. Siis euromääräiseen<br />
hintaan joka kysynnän<br />
<strong>ja</strong> tarjonnan lainalaisuuksien kautta yrityksen<br />
liiketoiminnasta ollaan valmiita<br />
maksamaan. Peruskysymys aineettoman<br />
pääoman näkökulmasta on se miten<br />
<strong>ja</strong> minkä vaikutusketjujen kautta investoinnit<br />
aineettomaan pääomaan, <strong>ja</strong> aineettoman<br />
pääoman varanto, voivat vaikuttaa<br />
yrityksen markkina-arvoon.<br />
Valitun lähestymistavan mukaisesti<br />
seuraavassa luodaan kokonaisvaltainen<br />
kehikko aineettoman pääoman investointien<br />
mahdollisista vaikutusketjuista<br />
yrityksen arvoon. Kehikko siis liittää<br />
investoinnit aineettomaan pääomaan,<br />
yrityksen menestystekijät sekä yrityksen<br />
markkina-arvon toisiinsa. Seuraavassa<br />
luvussa tarkastellaan sitä miten yrityksen<br />
arvoa käytännössä mitataan <strong>ja</strong> keskustellaan<br />
siitä miten aineeton pääoma<br />
voi näkyä arvonmäärityksessä.<br />
Mallin lähtökohta on se, että aineettoman<br />
pääoman investointien on<br />
tuotettava jotain konkreettisesta yrityksen<br />
toimintaan, jotta niillä voi olla teoriassa<br />
vaikutusta yrityksen arvoon. Investoinneilla<br />
aineettomaan pääomaan ei<br />
ole itseisarvoa sen enempää kuin investoinneilla<br />
kiinteään omaisuuteen. Yrityksen<br />
arvo riippuu viime kädessä sen kyvystä<br />
tuottaa kassavirtaa omistajilleen.<br />
Oikeammin ilmaistuna tiettynä a<strong>ja</strong>nhetkenä<br />
arvo riippuu keskeisellä tavalla<br />
odotuksista tulevaisuuden kassavirroista<br />
1 . Perustavanlaatuinen kysymys siis<br />
kuuluu: Minkä mekanismien kautta investoinnit<br />
aineettomaan pääomaan voivat<br />
vaikuttaa tulevaisuuden kassavirtoihin 2 ?<br />
1<br />
Odotukset selittävät sen minkä takia taloushistoriassa esimerkiksi tunnetaan lukuisia tapauksia joissa nuoresta yrityksestä joka ei ole koko<br />
historiansa aikana tuottanut positiivista kassavirtaa on maksettu huomattavia summia.<br />
2<br />
Luvussa neljä tarkastellaan lähemmin sitä miten kassavirtojen <strong>ja</strong> yrityksen arvon välistä relaatiota käytännössä tarkastellaan.<br />
28
Kuva 3.1. Malli aineettoman pääoman <strong>ja</strong> yrityksen markkina-arvon välisestä yhteydestä.<br />
Todellisuudessa tällaisia vaikutusmekanisme<strong>ja</strong><br />
voi olla lähes loputon<br />
määrä. Minkä tahansa teorian tai mallin<br />
tavoite on viime kädessä pyrkiä yksinkertaistamaan<br />
monimutkainen ilmiöjoukko<br />
mahdollisimman pitkälle kuitenkin<br />
niin, että mallin selitysarvo säilyy<br />
riittävän hyvänä <strong>ja</strong> malli on yleistettävissä.<br />
Edellä kuvattu kehikko lähtee siitä,<br />
että investointien aineettomaan pääomaan<br />
on vaikutettava yrityksen menestystekijöihin.<br />
Taustalla on tällöin oletus<br />
siitä, että tutkimuksessa luodut teoriat<br />
<strong>ja</strong> niiden poh<strong>ja</strong>lta muodostetut hypoteesit<br />
yrityksen menestystekijöistä vangitsevat<br />
riittävän hyvin todelliset syyt<br />
miksi yritys kykenee menestymään.<br />
Tässä luvussa luodut 10 hypoteesia<br />
yrityksen menestystekijöistä eivät<br />
ole tyhjentävä lista tekijöistä, jotka ratkaisevat<br />
yrityksen menestyksen. Hypoteesien<br />
taustalla ovat kuitenkin keskeisimmät<br />
teoriat yrityksen menestyksen<br />
takana, joten edellä kuvattua kehikkoa<br />
voidaan näiltä osin pitää perusteltuna.<br />
Aineettoman pääoman osalta on<br />
hyvä huomata, että myös aineettoman<br />
pääoman eri luokat ovat keskenään<br />
vuorovaikutussuhteessa. Investoiminen<br />
esimerkiksi tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen<br />
on mahdollista vasta silloin kun<br />
yrityksellä on olemassa riittävät inhimilliset<br />
resurssit. Inhimillisiä resursse<strong>ja</strong> puolestaan<br />
luodaan investoimalla henkilöstöön<br />
<strong>ja</strong> sen koulutukseen. Vastaavasti<br />
pyrkimys asemoida yrityksen tuotteita<br />
markkinoille t&k:n avulla johtaa todennäköisesti<br />
onnistuneeseen arvonluon-<br />
tiin yrityksen kannalta vasta silloin, kun<br />
yrityksen asiakaspääoma <strong>ja</strong> suhdepääoma<br />
ovat riittävällä tasolla. Vastaavia esimerkkejä<br />
voi tunnistaa runsaasti.<br />
Edellä kuvattu kehikko ei kykene<br />
vastaamaan operatiivisen tason kysymyksiin<br />
esimerkiksi siitä mikä on optimaalinen<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
taso tai miten investoinnit<br />
tulisi suunnata aineettoman pääoman<br />
eri luokkiin. Tällaisiin kysymyksiin tuskin<br />
on edes olemassa yleistettävää vastausta.<br />
Toinen kysymys on se, että joka tapauksessa<br />
aineettoman pääoman johtamiseen<br />
tulisi yrityksissä luoda mittarit,<br />
seurantakäytännöt, <strong>tuotto</strong>-<strong>odotukset</strong><br />
jne. Ilman näitä käytäntöjä aineettoman<br />
pääoman johtaminen no<strong>ja</strong>a ad<br />
hoc -menetelmiin.<br />
29
4<br />
Yrityksen arvonmääritys <strong>ja</strong> aineeton<br />
pääoma<br />
4.1 Taustaa yrityksen<br />
arvonmäärityksestä<br />
Yritysten arvon määritys on yksi investointipankkien<br />
keskeisistä työtehtävistä<br />
<strong>ja</strong> usein osa ns. due diligence -tarkastelua,<br />
jossa yrityksen ulkopuolinen taho<br />
tarkastaa <strong>ja</strong> analysoi kohdeyrityksen<br />
eri osa-alueet. Tarkastelun pääpaino on<br />
yrityksen taloudellisen menestymisen<br />
edellytyksiä sekä rahoitus- <strong>ja</strong> liiketoimintaa<br />
koskevissa kysymyksissä.<br />
Yritysten arvon määrityksistä ehkä<br />
tunnetuin osa tapahtuu pörssiyrityksiin<br />
liittyen; analyytikot antavat arvionsa yrityksen<br />
arvosta neljännesvuosittain yritysten<br />
osavuotisraportoinnin yhteydessä.<br />
Merkittävä määrä yrityksen arvonmäärityksiä<br />
tapahtuu kuitenkin suuren<br />
yleisön tietämättä tavallisten yrityskauppojen<br />
yhteydessä. Myös kasvanut<br />
pääomasijoitustoiminta Suomessa on<br />
lisännyt yritysten arvonmääritysten tarvetta.<br />
3 Yhteiskunnallakin voi olla intressejä<br />
yritysten arvonmääritysten suhteen<br />
(esim. verotus, tilastointi, eri toimialojen<br />
vertailu).<br />
Arvonmäärityksen suorittaa usein<br />
tähän erikoistunut asiantunti<strong>ja</strong>taho.<br />
Yhä tavallisempaa on, että yrityskaupoissa<br />
sekä yrityksen myyjä että osta<strong>ja</strong><br />
antavat esimerkiksi investointipankille<br />
toimeksiannoksi yrityksen arvon laskemisen.<br />
Osta<strong>ja</strong>lle ostettavan yrityksen arvo<br />
koostuu kolmesta osatekijästä: erillisen<br />
yrityksen arvosta 4 , ostavan yrityksen<br />
tekemien kehitystoimien vaikutuksesta<br />
ostettavan yrityksen arvoon<br />
sekä ostavan <strong>ja</strong> ostettavan yhtiön<br />
synergioiden arvosta. Neuvotteluissa<br />
hinta asettuu yleensä kuitenkin<br />
myyjän <strong>ja</strong> osta<strong>ja</strong>n hinnan väliin, <strong>ja</strong><br />
sen määräytymiseen vaikuttavat neuvottelijoiden<br />
neuvottelutaidot <strong>ja</strong> -voima.<br />
Toisinaan neuvotteluissa pal<strong>ja</strong>stuu<br />
tietoa yrityksestä, osta<strong>ja</strong>n aikomuksista<br />
tai yleisestä talouden kehityksestä, mikä<br />
voi vielä muuttaa arvonmääritystä.<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma voi vaikuttaa<br />
usealla eri tavalla yrityksen arvonmäärityksen<br />
tuloksiin. <strong>Aineeton</strong> pääoma voi<br />
näkyä eri arvonmääritysmenetelmien<br />
parametreissa, aineettomalla pääomalla<br />
voi olla merkitystä odotuksiin yrityksen<br />
kehityksestä <strong>ja</strong> aineettoman pääoman<br />
avulla eri osapuolet voivat pyrkiä<br />
perustelemaan omia näkemyksiään yrityksen<br />
arvosta. Aineettoman pääoman<br />
<strong>ja</strong> eri arvonmääritysmenetelmien suora<br />
yhteys riippuu käytettävästä arvonmääritysmenetelmästä.<br />
Yrityksen arvonmääritysmallit voidaan<br />
<strong>ja</strong>kaa epävirallisesti neljän eri sukupolven<br />
malleihin lähinnä niiden a<strong>ja</strong>llisen<br />
kehittämisen perusteella. Keskeiset<br />
mallit ovat: i) Osinkojen nykyarvomalli,<br />
ii) vapaiden kassavirtojen nykyarvomalli,<br />
iii) lisäarvomalli <strong>ja</strong> iv) reaalioptiomalli.<br />
Näiden rahoitusteoriaan poh<strong>ja</strong>utuvien<br />
mallien lisäksi on käytössä<br />
esim. substanssiarvomalli sekä verrokkiryhmähinnoittelutapa.<br />
Alla käydään<br />
läpi kaikkien mallien perusteet <strong>ja</strong> lyhyesti<br />
eräitä kysymyksiä, jotka liittyvät niiden<br />
käytännön soveltamiseen.<br />
4.2 Eri arvonmääritysmallit<br />
4.2.1 Yrityksen substanssiarvo<br />
Yksinkertaisimman arvonmääritysmallin<br />
antaa yrityksen substanssiarvo eli yrityksen<br />
omaisuuden arvo. Substanssiarvomallissa<br />
eli tasearvomallissa yrityksen<br />
arvo on yhtä kuin sen tasearvo olettaen,<br />
että tase kuvaa yrityksen omaisuuden<br />
arvo<strong>ja</strong> oikein. Toisinaan substanssiarvomallista<br />
käytetään nimitystä rea-<br />
3<br />
Muita mahdollisia yrityksen arvon määrittämisen käyttökohteita ovat esimerkiksi yrityksen omien osakkeiden takaisinosto, fuusiot <strong>ja</strong><br />
MBO:t (Management Buy Out). Lisätieto<strong>ja</strong> aiheesta löytyy mm. Kallunkin <strong>ja</strong> Niemelän (2004) kir<strong>ja</strong>sta.<br />
4<br />
Erillisen yrityksen arvo kuvaa sitä arvoa, mikä yrityksellä olisi, jos sitä ei fuusioitaisi eli se <strong>ja</strong>tkaisi toimintaa itsenäisenä yksikkönä.<br />
30
lisointiarvo, joka liittyy tilanteisiin, jossa<br />
yrityksen omaisuus realisoidaan (nopeasti)<br />
esim. konkurssin seurauksena.<br />
Mallin etuna on se, että se on suhteellisen<br />
yksinkertainen käyttää olettaen,<br />
että on käytettävissä asiantunti<strong>ja</strong>, joka<br />
osaa arvostaa yrityksen omaisuuden<br />
käypään arvoon. Mallin ongelmana on<br />
se, että soveltuu vain lähinnä tilanteisiin,<br />
jossa yrityksen toimintaa ei ole tarkoitus<br />
<strong>ja</strong>tkaa ts. yrityksen arvo muodostuu pelkästään<br />
yrityksen omistaman varallisuuden<br />
myyntiarvosta. Yleisesti ottaen voidaankin<br />
todeta, että substanssiarvo antaa<br />
yrityksen arvoksi alimman mahdollisen<br />
tässä tarkastelluista arvonmääritysmalleista.<br />
Substanssiarvomalli ei perustu<br />
rahoitusteoriaan <strong>ja</strong> mallin lähestymistavan<br />
voidaan argumentoida olevan lähtökohdiltaan<br />
virheellinen toimivan yrityksen<br />
arvon määrittämiseen.<br />
4.2.2 Verrokkiryhmähinnoittelu<br />
Perinteisten hinnoittelumallien työläyden<br />
tai niiden soveltamisen mahdottomuuden<br />
takia joudutaan toisinaan<br />
tyytymään yksinkertaisempiin hinnoittelumalleihin.<br />
Käytössä onkin useita<br />
erilaisia suhteellisia, eräänlaisiin kertoimiin<br />
perustuvia hinnoittelumalle<strong>ja</strong>,<br />
joista voidaan käyttää yhteisnimitystä<br />
verrokkiryhmähinnoittelumallit. Verrokkiryhmähinnoittelu<br />
ei viime kädessä<br />
ole oma hinnoittelumallinsa, sillä se<br />
olettaa, että tarkastelun kohteena olevalle<br />
yritykselle löytyy vertailukelpoisia<br />
yrityksiä. Näissä malleissa yritystä verrataan<br />
tiettyyn vertailuryhmään, joiden jo<br />
olemassa olevaan hinnoittelua voidaan<br />
käyttää myös ko. yrityksen hinnoitteluun.<br />
Usein hinnoittelussa käytetään<br />
erilaisia kertoimia (esim. verrokkiyritysten<br />
keskimääräinen P/E-luku) tai alalla<br />
yleisesti vallitsevaa hintatasoa (esimerkiksi<br />
arvo asiakasta kohden).<br />
Mallin etuna on se, että sen käyttö<br />
on hyvin yksinkertaista, intuitiivista <strong>ja</strong><br />
nopeaa. Lisäksi se huomioi osittain yrityksen<br />
kasvunäkymät <strong>ja</strong> riskin olettaen,<br />
että vertailuryhmä on ”riittävän” samankaltainen<br />
tarkastelun kohteena olevan<br />
yrityksen kanssa. Mallin keskeinen teoreettinen<br />
ongelma on kuitenkin se, että<br />
se ei sido yrityksen arvoa reaalitalouteen.<br />
Jos verrokkiyritykset ovat väärin<br />
hinnoiteltu<strong>ja</strong> (vrt. esim. teknologiakupla),<br />
malli väärän hinnan myös tarkastelun<br />
alla olevalle yritykselle. Lisäksi malli<br />
ei huomioi yrityksen eroa keskimääräiseen<br />
verrokkiryhmään erityisesti kasvunäkymien<br />
<strong>ja</strong> yrityksen riskisyyden osalta.<br />
Käytännön näkökulmasta ongelmaksi<br />
muodostuu usein juuri verrokkiyritysten<br />
löytäminen. Käytännössä verrokkiyritysten<br />
tulee olla julkisesti pörssissä listattu<strong>ja</strong><br />
yrityksiä, mikäli käytettävissä ei<br />
ole yrityskauppa-aineistoa. Tilanne jossa<br />
verrokkiyritykset ovat listattu<strong>ja</strong> mutta<br />
tarkastelun kohteena oleva yritys ei<br />
ole tulisi myös huomioida hinnoittelussa.<br />
Verrokkiryhmämallit antavat kuitenkin<br />
kassavirtamalle<strong>ja</strong> täydentävää tietoa,<br />
joten niiden hyödyntämistä osana<br />
arvonmääritystä voidaan puolustaa.<br />
4.2.3 Osinkojen nykyarvo<br />
(1. sukupolven hinnoittelumalli)<br />
Yrityksen arvo on yhtä kuin vieraan <strong>ja</strong><br />
oman pääoman arvojen summa. Vieraan<br />
pääoman arvo usein helppo selvittää<br />
(esim. lainan suuruus), joten <strong>ja</strong>tkossa<br />
keskitytään lähinnä oman pääoman<br />
arvon selvittämiseen. Koska oman pääoman<br />
arvo on osakkeiden lukumäärä<br />
kerrottuna yhden osakkeen arvolla, tarkastelu<br />
keskittyy lähinnä (yhden) osakkeen<br />
arvon selvittämiseen.<br />
Ensimmäiset teoreettisesti perustellummat<br />
osakkeiden hinnoittelumallit<br />
kehitettiin 1900-luvun alkupuolella.<br />
Niiden keskeinen a<strong>ja</strong>tus on edelleen<br />
nähtävissä nykyisissäkin hinnoittelumalleissa.<br />
Alkuperäisten mallien, eli<br />
ns. ensimmäisen sukupolven mallien,<br />
lähtökohtana oli tarkastella osakkeen<br />
omista<strong>ja</strong>lleen tuottamaa kassavirtaa.<br />
Luonnollinen oletus kassavirraksi olivat<br />
osakkeen tuottamat osingot. Näissä<br />
malleissa osakkeen hinta on kaikkien<br />
sen omista<strong>ja</strong>lleen tuottamien (tulevaisuuden)<br />
osinkojen nykyarvojen summa.<br />
Käytännössä siis odotetut osingot<br />
diskontataan nykyhetkeen sijoittajien<br />
<strong>tuotto</strong>vaatimuksella.<br />
Hinnoittelumallina tämä tapa on<br />
kuitenkin haasteellinen, koska jokainen<br />
kassavirta täytyy diskontata erikseen.<br />
Usein sovellettaessa mallia osinkojen<br />
tulevan kehityksen suhteen tehdään<br />
tiettyjä yksinkertaistavia oletuksia.<br />
Jos osingot ovat ikuisesti yhtä suuret tai<br />
ne kasvavat vakioprosentin verran, yksinkertaistuu<br />
laskentakaava huomattavasti<br />
<strong>ja</strong> osinkojen nykyarvo on laskettavissa<br />
niin sanotulla Gordonin osinkomallilla.<br />
Tässä mallissa osakkeen i hinta<br />
P nykyhetkellä t saadaan seuraavasti:<br />
P<br />
it<br />
E⎡⎣<br />
Dit+<br />
1<br />
⎤⎦<br />
=<br />
E⎡⎣ r ⎤⎦− E⎡⎣<br />
g ⎤⎦<br />
i<br />
Kaavassa E[D it+1<br />
] on odotusarvo osakkeen<br />
i vuoden kuluttua maksamasta<br />
osingosta, E[r i<br />
] on sijoittajien oman pääoman<br />
<strong>tuotto</strong>vaatimus samalle yritykselle<br />
<strong>ja</strong> E[g i<br />
] on osinkojen kasvuvauhti ensi<br />
periodista alkaen (g < r). E[.] on odotusarvo-operaattori<br />
eli käytännössä odotusten<br />
keskiarvo. Usein odotusarvo jätetään<br />
merkitsemättä Gordonin kaavaan,<br />
mutta implisiittisesti mallin arvot<br />
ovat kaikki odotuksia tulevaisuudesta.<br />
Gordonin mallin takana on useita oletuksia,<br />
mm. diskonttokorko <strong>ja</strong> osinko-<br />
i<br />
31
jen kasvuvauhti ovat vakioita ensi periodista<br />
ikuisuuteen. Diskonttokorko on<br />
riippuvainen yrityksen riskisyydestä <strong>ja</strong><br />
se voidaan määrittää esim. CAPM-mallin<br />
poh<strong>ja</strong>lta (ks. seuraava alaluku). Osinkojen<br />
kasvuvauhti on voitu laskea esimerkiksi<br />
aiempien osinkojen kehityksen<br />
poh<strong>ja</strong>lta tai sitten koko alan kehitysnäkemysten<br />
poh<strong>ja</strong>lta. Käytännössä analyysi<br />
tehdään usein ns. kaksi- tai kolmivaiheiseen<br />
analyysiin poh<strong>ja</strong>utuen. Osinkojen<br />
kasvua tarkastellaan esim. nopean<br />
alkukasvuperiodin <strong>ja</strong> sitä seuraavan vakaan<br />
kasvun periodeilla erikseen.<br />
Osinkoihin perustuvat mallit eivät<br />
kuitenkaan juuri koskaan ole keskeisimmässä<br />
asemassa osakkeen arvoa analysoitaessa.<br />
Tähän on useita syitä. Ensinnäkin<br />
yritysten ulkopuoliset analyytikot<br />
tarkastelevat lähinnä voitto<strong>ja</strong>, eivät osinko<strong>ja</strong>.<br />
Toisaalta osingot ovat riippuvaisia<br />
johdon päätöksistä <strong>ja</strong> herkkiä verotuksen<br />
muutoksille. Lisäksi yhä suurempi<br />
osa osakkeenomistajille palautettavista<br />
varoista tapahtuu osakkeiden takaisinostojen<br />
kautta. Mallin antama tulos<br />
on myös erittäin herkkä osinkojen kasvuvauhtina<br />
käytetyn parametrin arvolle.<br />
Osinkomallit eivät myöskään sovellu<br />
hyvin kasvuyhtiöiden arvottamiseen,<br />
koska kasvuyritykset voivat pidättäytyä<br />
osinkojen maksamisesta pitkiäkin aiko<strong>ja</strong><br />
omien investointiensa rahoittamiseksi.<br />
4.2.4 Kassavirtojen nykyarvo<br />
(2. sukupolven hinnoittelumalli)<br />
Edellä mainitut ongelmat ovat johtaneet<br />
ns. toisen sukupolven hinnoittelumalleihin,<br />
joissa osakkeen arvo lasketaan<br />
osinkojen si<strong>ja</strong>sta yrityksen tuottamien<br />
kassavirtojen nykyarvona. Tämä<br />
ns. kassavirtojen nykyarvoihin perustuva<br />
malli onkin yleisin käytössä oleva<br />
hinnoittelumalli. Teoreettisesti tarkasteltuna<br />
yrityksen tuottama nettokassavirta<br />
kuuluu omistajille <strong>ja</strong> voidaan maksaa<br />
joko osinkoina tai jättää (osin) yritykseen<br />
kasvamaan <strong>tuotto</strong>a seuraavina<br />
vuosina. Tällöin myös analyytikkojen<br />
ennusteet tulevasta tuloskehityksestä<br />
ovat helposti hyödynnettävissä, koska<br />
osakekohtaisen voiton perusteella voidaan<br />
laskea kassavirta.<br />
Kassavirtamallin käytännön soveltaminen<br />
vaatii tekijältään hieman vaivaa<br />
<strong>ja</strong> näkemystä yrityksen tulevaisuudesta.<br />
Arvonmääritys voi edetä kahdella<br />
vaihtoehtoisella tavalla. Ensimmäinen,<br />
<strong>ja</strong> listaamattomille yrityksille tavanomaisempi,<br />
tapa on laskea koko yrityksen arvo<br />
diskonttaamalla yrityksen tuottamat<br />
vapaat kassavirrat (free cash flow to firm,<br />
FCFF) koko yrityksen pääoman <strong>tuotto</strong>tavoitteella<br />
(WACC). Toinen tapa laskee<br />
suoraan oman pääoman arvon diskonttaamalla<br />
omalle pääomalle kuuluvien<br />
kassavirtojen (free cash flow to equity,<br />
FCFE) nykyarvo diskonttaamalla ne<br />
oman pääoman <strong>tuotto</strong>tavoitteella. Ensimmäisessä<br />
tavassa saadusta lopputuloksesta<br />
voidaan laskea oman pääoman<br />
arvo vähentämällä vieraan pääoman arvo.<br />
Jälkimmäisessä menetelmässä koko<br />
yrityksen arvo saadaan lisäämällä vieraan<br />
pääoman arvo saatuun oman pääoman<br />
arvoon. Molemmat mallit edellyttävät<br />
kuitenkin vapaiden kassavirtojen<br />
selvittämistä tilinpäätösmallin avulla.<br />
Jatkossa tarkastellaan lyhyesti<br />
FCFF-menetelmää. 5 Kuten edellä todettiin,<br />
menetelmässä yrityksen arvo saadaan<br />
muodostettua arvioimalla yrityksen<br />
tulevaisuudessa tuottamat vapaat<br />
kassavirrat <strong>ja</strong> diskonttaamalla ne nykyhetkeen<br />
tarkasteli<strong>ja</strong>n koko pääoman<br />
<strong>tuotto</strong>vaatimuksella, WACC:lla. Vapaalla<br />
kassavirralla tarkoitetaan sitä rahamäärää,<br />
jonka yritys toiminnallaan kassaperusteisesti<br />
tuottaa yritykselle. Yrityksen<br />
kir<strong>ja</strong>npidollinen tulos <strong>ja</strong> kassavirta<br />
eivät nimittäin ole välttämättä yhteydessä<br />
toisiinsa. Esimerkiksi tuloksen<br />
kasvattaminen voi vaatia omista<strong>ja</strong>lta lisäinvestointe<strong>ja</strong><br />
yritykseen. Vastaavasti<br />
tuloslaskelman poistot eivät ole yrityksestä<br />
poistuvaa rahaa, vaan pelkkä tilinpäätöksellinen<br />
erä.<br />
Yrityksen arvon määrittäminen<br />
sisältää käytännössä ainakin seuraavat<br />
työvaiheet: 1) hankitaan yrityksestä<br />
kaikki mahdollinen taloudellinen tieto,<br />
2) tutustutaan yrityksen toimialaan<br />
<strong>ja</strong> sen näkymiin, 3) mallinnetaan yrityksen<br />
tuloksen kehitys tulevaisuudessa,<br />
4) lasketaan yrityksen vapaa kassavirta,<br />
5) lasketaan koko pääoman <strong>tuotto</strong>vaatimus,<br />
6) lasketaan yrityksen vapaiden<br />
kassavirtojen nykyarvo käyttäen koko<br />
pääoman <strong>tuotto</strong>vaatimusta <strong>ja</strong> 7) huomioidaan<br />
velkaisuuden vaikutus yrityksen<br />
arvoon. Lopuksi suoritetaan vielä<br />
herkkyysanalyysi, jossa tarkastellaan yrityksen<br />
arvon muuttumista eri parametrien<br />
muuttuessa.<br />
Yrityksen tulevaa kassavirtaa mallinnettaessa<br />
käytetään hyväksi usein<br />
yrityksen mennyttä tilinpäätösaineistoa.<br />
Tämän perusteella laaditaan ennusteen<br />
tulevasta liikevaihdosta, tuloksesta,<br />
investoinneista <strong>ja</strong> taseen käyttäytymisestä.<br />
Mallissa tulee ottaa huomioon<br />
tarkasteli<strong>ja</strong>n paras asiantuntemus<br />
yrityksen tulevaisuudesta. Apuna voi-<br />
5<br />
Valinta FCFF- <strong>ja</strong> FCFE-tavan välillä riippuu siitä, kumpi on helpompi laskea. Jälkimmäinen tapa on usein hieman hankalampi, sillä se mm.<br />
edellyttää kannanottoa yrityksen vieraan pääoman lyhennysohjelmaan (vrt. Martikainen <strong>ja</strong> Martikainen, 2003). Julkisesti noteerattujen<br />
yhtiöiden osakkeiden arvonmääritykseen liittyy tiettyjä erityispiirteitä, joita käsitellään myöhemmin osakkeita käsittelevässä luvussa.<br />
32
daan käyttää esim. tutkimuslaitosten<br />
ennusteita talouden <strong>ja</strong> eri alojen kehittymisestä.<br />
Muodostettujen tuloslaskelman<br />
<strong>ja</strong> taseen perusteella voidaan laatia<br />
ennusteet tulevista kassavirroista.<br />
Käytännössä kassavirrat ennustetaan<br />
esimerkiksi seuraaviksi viideksi vuodeksi,<br />
jonka jälkeen niiden oletetaan <strong>ja</strong>tkavan<br />
kasvuaan tietyllä kasvuvauhdilla<br />
(joka voi olla negatiivinen tai nolla).<br />
Kun kassavirrat on saatu arvioitua,<br />
tarvitaan niiden diskonttaukseen koko<br />
pääoman <strong>tuotto</strong>vaatimus eli WACC<br />
(weighted average cost of capital).<br />
WACC voidaan laskea seuraavalla kaavalla:<br />
r<br />
E<br />
D E r D<br />
= +<br />
D E r 1−<br />
T<br />
+ +<br />
( )<br />
wacc E D c<br />
Kaavassa D <strong>ja</strong> E ovat vieraan <strong>ja</strong> oman<br />
pääoman määrät, Re <strong>ja</strong> Rd <strong>tuotto</strong>vaatimukset<br />
omalle <strong>ja</strong> vieraalle pääomalle <strong>ja</strong><br />
Tc on yritysveroaste. Vieraan pääoman<br />
<strong>tuotto</strong>vaatimus on usein helppo arvioida<br />
(esim. lainan kustannus). Ongelmallisempi<br />
on usein oman pääoman <strong>tuotto</strong>vaatimuksen<br />
arviointi.<br />
Yleisin rahoitusteorian käyttämä<br />
tapa oman pääoman <strong>tuotto</strong>vaatimuksen<br />
arviointiin on ns. CAPM-malli<br />
6 . Sen mukaan yrityksen <strong>tuotto</strong>vaatimus<br />
muodostuu riskittömästä korosta,<br />
johon lisätään yrityskohtainen riskilisä.<br />
CAPM:ssä tämä riskilisä saadaan kertomalla<br />
yrityksen riskikertoimella markkinoiden<br />
yleinen riskipreemio. A<strong>ja</strong>ttelutavan<br />
logiikkana on, että sijoittaessaan<br />
riskipitoiseen kohteeseen sijoitta<strong>ja</strong><br />
vaatii pitkällä a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>ksolla sijoituksestaan<br />
korkeampaa <strong>tuotto</strong>a kuin riskittömästä<br />
sijoituksesta on saatavissa. Mark-<br />
kinoiden yleinen riskipreemio kuvaa sitä<br />
kuinka paljon riskisijoituksista vaaditaan<br />
keskimäärin korkeampaa <strong>tuotto</strong>a<br />
kuin riskittömistä sijoituksista. Yrityksen<br />
riskikerroin puolestaan kertoo sen kuinka<br />
paljon vähemmän/enemmän riskiä<br />
sijoitus sisältää kuin keskimääräinen riskisijoitus.<br />
Kun tarvittavat parametrit ovat<br />
käytettävissä, CAPM-malli määrittelee<br />
oman pääoman <strong>tuotto</strong>vaatimuksen<br />
seuraavasti:<br />
E ( r )= r + β × E( r −r<br />
)<br />
it ft it mt ft<br />
missä E(r it<br />
) on sijoittajien asettama <strong>tuotto</strong>vaatimus<br />
hetkestä t hetkeen t+1<br />
osakkeelle i, r ft<br />
on sijoittajien tiedossa<br />
oleva riskittömän sijoituksen <strong>tuotto</strong> samalle<br />
periodille, β it<br />
on sijoittajien odottama<br />
osakkeen riskisyyttä mittaava beta<br />
samalle periodille <strong>ja</strong> E(r mt<br />
-r ft<br />
) on sijoittajien<br />
riskipreemio markkinaportfoliolle<br />
vastaavalla periodilla.<br />
Teoreettisesti riskitön korko määritellään<br />
koroksi sellaisesta rahoitusinstrumentista,<br />
jonka tarjoamien <strong>tuotto</strong>jen<br />
varianssi on nolla. Kir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
riskitöntä korkoa on mitattu sekä lyhyiden<br />
(esim. 3 kk helibor) tai pitkien (esim.<br />
10 vuoden joukkolainat) korkojen avulla.<br />
Molempien käytölle on löydettävissä<br />
perustelunsa <strong>ja</strong> sopivan maturiteetin valinta<br />
lieneekin riippuvainen <strong>tuotto</strong>vaatimusmittarin<br />
käyttökohteesta.<br />
Pitkän maturiteetin käyttö saattaa<br />
olla ongelmallista, sillä pitkän a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kson<br />
korot voivat ylittää todellisen riskittömän<br />
koron. Tämä johtuu siitä, että<br />
pitkiin korkoinstrumentteihin liittyy<br />
korkojen heilahteluista aiheutuvaa korkoriskiä.<br />
Toisaalta korkojen aikaraken-<br />
teen nouseva trendi voi johtua myös lyhyen<br />
korkotason nousuodotuksista, joka<br />
vaikeuttaa lyhyiden korkojen käyttöä<br />
riskittömänä korkona. Eri sijoittajilla<br />
voi olla esimerkiksi erilaisten sijoitushorisonttien<br />
vuoksi erilainen riskitön<br />
<strong>tuotto</strong>. Markkinoiden yrityksen osakkeella<br />
asettama <strong>tuotto</strong>vaatimus määräytyy<br />
kaikkien markkinoilla toimivien<br />
sijoittajien yhteisvaikutuksena. Keskimääräisen<br />
riskittömän tuoton arviona<br />
voi käyttää esim. 5 vuoden viitelainan<br />
<strong>tuotto</strong>a.<br />
Markkinoiden yleinen riskipreemio<br />
voidaan periaatteessa määrittää useilla<br />
tavoilla. Yleinen tapa on ottaa poh<strong>ja</strong>ksi<br />
historiallinen riskipreemio ts. miten<br />
osakemarkkinat ovat tuottaneet yli riskittömän<br />
koron aiemmin. Suomen tapauksessa<br />
on perusteltua käyttää suomalaisten<br />
osakemarkkinoiden OMXHindeksiä<br />
tai sen painora<strong>ja</strong>ttua (OMXH<br />
Capped) versiota. Yleisesti hyväksytty<br />
käsitys on käyttää Suomessa esim. 5–6<br />
prosentin riskipreemiota.<br />
Riskikerroin eli beta voidaan laskea<br />
pörssilistatulle yritykselle i kaavalla β i<br />
=<br />
Cov(r it<br />
,r mt<br />
)/ V ar<br />
(r mt<br />
). Kaavassa Cov(r it<br />
,r mt<br />
) on<br />
osakkeen <strong>ja</strong> markkinaportfolion <strong>tuotto</strong>jen<br />
välinen odotettu kovarianssi tulevalla<br />
periodilla <strong>ja</strong> Var(r mt<br />
) on markkinaportfolion<br />
tuoton odotettu varianssi samalla<br />
periodilla (laskettuna esim. päivätuotoista<br />
menneen vuoden aikana).<br />
Jos yritys ei ole listattu, riskikertoimen<br />
arviointi on ongelmallisempaa,<br />
koska osake<strong>tuotto</strong><strong>ja</strong> ei ole saatavilla.<br />
Tutki<strong>ja</strong>t ovat kuitenkin ehdottaneet erilaisia<br />
ratkaisu<strong>ja</strong> tilanteeseen. Beta voidaan<br />
estimoida esimerkiksi verrokkiyritysten<br />
betoista. Toinen vaihtoehto on<br />
käyttää tilinpäätöstieto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> määrittää<br />
6<br />
On syytä tuoda esille, että CAPM-mallia kohtaan on esitetty akateemisessa tutkimuksessa runsaasti kritiikkiä.<br />
33
iski yrityksen velkaisuuden, kustannusrakenteen<br />
<strong>ja</strong> tulevien kasvumahdollisuuksien<br />
perusteella. Yrityskohtaisia<br />
ominaisuuksia voidaan painottaa eri tavoin<br />
betaa laskettaessa. Mainittujen yrityskohtaisten<br />
tekijöiden vaikutuksesta<br />
riskiin on olemassa selkeät teoreettiset<br />
perusteet sekä runsaasti empiirisiä<br />
tuloksia.<br />
Kassavirtamallilla on useita hyviä<br />
puolia yrityksen arvonmääritystyökaluna,<br />
mutta siihen liittyy myös ongelmia.<br />
Yksi keskeisistä ongelmista on tarkasteluhorisontin<br />
jälkeisten kassavirtojen<br />
kasvuvauhti. Yleisesti käytettäviä<br />
oletuksia ovat konservatiivinen nollakasvu<br />
(reaalisesti negatiivinen kasvu)<br />
tai inflaation mukainen kasvu. Nuorilla<br />
toimialoilla kassavirtamallin soveltaminen<br />
voi olla hankalaa, koska tulevaisuuden<br />
kassavirtojen arvioiminen on haasteellista.<br />
Vuosien 1999 <strong>ja</strong> 2000 Internet<strong>ja</strong><br />
teknologia-alojen yhtiöiden pörssikurssien<br />
suuri vaihtelu on hyvä käytännön<br />
esimerkki näistä ongelmista. Erityisen<br />
haasteellista on hinnoitella yhtiöitä,<br />
jotka tuottavat tappiota <strong>ja</strong> joilla ei<br />
ole pitkää taloushistoriaa. Tällöin kassavirtojen<br />
tulevaa tasoa <strong>ja</strong> kehitystä on<br />
vaikea arvioida. Suomen kaltaisen pienen<br />
maan pörssin ongelmana on lisäksi<br />
se, että ei välttämättä löydy kunnon<br />
vertailukohtia, joita voisi käyttää hyväksi<br />
oikean hintatason <strong>ja</strong> <strong>tuotto</strong>vaatimuksen<br />
määrittämisessä. Esimerkiksi ensimmäisen<br />
bioalan yrityksen listautuminen<br />
Helsingin Pörssiin vaati yrityksenkin<br />
puolelta huomattavaa panostusta<br />
liiketoimintansa <strong>ja</strong> sen toimintamallien<br />
selittämiseen analyytikoille.<br />
Näissä tilanteissa myös aineettomaan<br />
pääomaan liittyvät kysymykset saattavat<br />
tarjota tapo<strong>ja</strong> arvioida <strong>ja</strong> perustella<br />
tulevaisuuden kassavirto<strong>ja</strong>.<br />
4.2.5 Lisäarvomalli (3. sukupolven<br />
hinnoittelumalli)<br />
Edellä on tarkasteltu ensimmäisen <strong>ja</strong><br />
toisen sukupolven hinnoittelumalle<strong>ja</strong>.<br />
Kassavirtahinnoittelumalleihin liittyy kuitenkin<br />
intuition kannalta yksi ongelma:<br />
yrityksen tase ei esiinny lainkaan kaavassa<br />
(vaikka toki vaikuttaa kassavirtojen<br />
taustalla). Ohlson (1995) kehitti 1990-luvulla<br />
suurta huomiota saaneen lisäarvomallin,<br />
josta käytetään nimitystä lisäarvomalli<br />
(engl. surplus model) tai jäännöstulomalli<br />
(engl. residual income model).<br />
Ohlson osoitti, että lisäarvon perusteella<br />
tapahtuva hinnoittelu on yhtenevä<br />
osinkoihin perustuvan hinnoittelun<br />
kanssa. Mallin taustalla on a<strong>ja</strong>tus, että kir<strong>ja</strong>npidossa<br />
tapahtuva tasearvon muutos<br />
perustuu periaatteessa yrityksestä maksettuihin<br />
osinkoihin <strong>ja</strong> voittoihin. Näin<br />
ollen osakkeen hinta voidaan ilmoittaa<br />
funktiona yhtiön kir<strong>ja</strong>npitoarvosta sekä<br />
odotetuista lisätuotoista.<br />
Lisäarvomallilla onkin tärkeitä etu<strong>ja</strong><br />
perinteisiin arvonmääritysmalleihin<br />
verrattuna. Ensinnäkin mallin mukaan<br />
osakkeen arvo on sen kir<strong>ja</strong>npidollinen<br />
tasearvo lisättynä yrityksen tulevilla taloudellisilla<br />
lisäarvoilla. Suuri osa osakkeen<br />
arvosta tulee useilla yrityksillä tilinpäätöksestä<br />
saatavasta kir<strong>ja</strong>npidollisesta<br />
arvosta. Tulevien voittojen ennustevirheet<br />
eivät tämän vuoksi vaikuta<br />
ratkaisevasti mallin antamiin tuloksiin.<br />
Esimerkiksi osinkoperusteisessa <strong>ja</strong> kassavirtaperusteisessa<br />
arvonmääritysmallissa<br />
osakkeen arvon oletetaan muodostuvan<br />
kokonaisuudessaan ennustettujen<br />
tulevien virtojen nykyarvona.<br />
Toinen tärkeä etu on se, että lisäarvomallissa<br />
käytetään arvioita yrityksen<br />
tulevista voitoista. Yrityksen sisäisessä<br />
arvonmäärityksessä arviot voivat perustua<br />
yrityksen omiin arvioihin tulevasta<br />
tuloskehityksestä. Ulkopuolisen tekemässä<br />
arvonmäärityksessä voi käyttää<br />
esimerkiksi analyytikoiden ennusteita<br />
yrityksen tulevista voitoista. Tässä suhteessa<br />
lisäarvomallin tärkeä etu on se,<br />
että mallissa käytetään voittoennusteita<br />
vähemmän ennustettujen osinkojen<br />
tai kassavirtojen si<strong>ja</strong>sta.<br />
Lisätuotot ovat yrityksen voitto,<br />
josta on vähennetty kir<strong>ja</strong>npidon pääomalta<br />
vaatima <strong>tuotto</strong> euroissa. Näin<br />
ollen osakkeen i hinta voidaan ilmaista<br />
seuraavalla lisäarvoperusteisella arvonmääritysmallin<br />
kaavalla (nykyhetkeä on<br />
kaavassa merkitty yksinkertaisuuden<br />
vuoksi nollalla):<br />
P<br />
lait<br />
= BVi<br />
+ ∑ (<br />
t<br />
+ r )<br />
i0 0<br />
∞<br />
t=<br />
1 1<br />
Kaavassa la it<br />
on lisäarvo t periodia nykyhetkestä,<br />
BV i0<br />
on osakekohtainen kir<strong>ja</strong>arvo<br />
(book-value) nykyhetkellä 0. Osakekohtainen<br />
kir<strong>ja</strong>-arvo nykyhetkellä saadaan<br />
<strong>ja</strong>kamalla osakkeiden lukumäärällä<br />
taseen loppusummalla, josta on vähennetty<br />
vieraan pääoman määrä.<br />
Taloudellisen lisäarvon käsite ei<br />
ole yksiselitteinen. Vaikka lisäarvosta<br />
(residual income) on puhuttu rahoitusteoriassa<br />
akateemisessa maailmassa jo<br />
1970-luvulta lähtien, mitään tarkkaa,<br />
kaikkiin tilanteisiin sopivaa <strong>ja</strong> samalla<br />
teoreettisesti oikeaa määritelmää ei ole<br />
olemassa. 7 Tässä lisäarvo osaketta kohti<br />
on määritelty seuraavasti<br />
i<br />
7<br />
Huomaa, että EP-konseptia vastaa EVA-käsite (Economic Value Added). EVA on kuitenkin Stern Stewart & Co.:n rekisteröity tavaramerkki,<br />
joten akateemisessa kir<strong>ja</strong>llisuudessa sitä ei käytetä.<br />
34
la it<br />
= EPS it<br />
– BV it-1<br />
× r i<br />
Periodin BV t-1<br />
kir<strong>ja</strong>-arvo on edellisen periodin<br />
kir<strong>ja</strong>-arvo lisättynä tuloksella EPS t-1<br />
vähennettynä maksetuilla osingoilla. r i<br />
on sijoittajien vuotuinen <strong>tuotto</strong>vaatimus<br />
yrityksen i omalle pääomalle.<br />
Lisäarvomallin käytön ongelmat<br />
ovat hyvin pitkälti vastaavia kuin kassavirtamallinkin<br />
eli ne liittyvät <strong>tuotto</strong>vaatimuksen<br />
arviointiin sekä yrityksen pitkän<br />
aikavälin menestymisen arviointiin.<br />
Malli ei myöskään huomioi yrityksen sisältämää<br />
piilevää potentiaalia esimerkiksi<br />
laajentumisen (tuotekehitys) suhteen.<br />
Mallista on kuitenkin tullut suosittu<br />
analyytikkojen keskuudessa.<br />
4.2.6 Reaalioptiotarkastelu<br />
Viime aikoina lisääntyvää huomiota on<br />
saanut tietyissä tilanteissa hyödynnettävissä<br />
oleva (reaali)optioteoreettinen<br />
lähestymistapa, josta käytetään joskus<br />
nimitystä neljännen sukupolven hinnoittelumalli.<br />
Periaatteessa malli ei ole<br />
vaihtoehto muille hinnoittelumalleille<br />
vaan niitä täydentävä tapa tarkastella<br />
yrityksen arvoa. Reaalioptiotarkastelussa<br />
yhtiön arvo lasketaan ensin esimerkiksi<br />
kassavirtojen avulla <strong>ja</strong> tähän<br />
lisätään yhtiön toiminnan tuomien lisämahdollisuuksien<br />
(reaalioptioiden)<br />
arvo.<br />
Tarkastelun taustalla on a<strong>ja</strong>tus siitä,<br />
että yritykseen voi sisältyä piilevää potentiaalia,<br />
joka voi toteutua tai sitten ei.<br />
Esimerkiksi yritys, joka tuottaa ilmaiseksi<br />
palveluita kuluttajille <strong>ja</strong> siten tappiota<br />
voi olla arvokas jos näin kerätty asiakaskunta<br />
voidaan val<strong>ja</strong>staa myöhemmin<br />
kannattavan yritystoiminnan perustaksi<br />
(vrt. Facebook). Tämän mahdollisuuden<br />
antamaa lisäarvoa voidaan arvioida<br />
käyttäen ns. reaalioptioita. Reaalioptioilla<br />
tarkoitetaan yleisesti ottaen optioita,<br />
joita ei noteerata pörssissä <strong>ja</strong> joiden<br />
kohteena olevalle hyödykkeelle ei<br />
määräydy hintaa markkinoilla.<br />
Reaalioptiot voidaan <strong>ja</strong>kaa esimerkiksi<br />
seuraaviin neljään kategoriaan (vrt.<br />
Herbst, 2002): i) Lykkäysoptio, ii) <strong>ja</strong>kooptio,<br />
iii) skaalausoptio <strong>ja</strong> iv) muutosoptio.<br />
Lykkäysoptiossa päätöksentekijällä<br />
on mahdollisuus lykätä päätöstä<br />
tulevaisuuteen. Jako-optiossa on mahdollisuus<br />
toteuttaa investointi pienemmissä<br />
osissa, jolloin päätöksentekijällä<br />
on mahdollisuus keskeyttää tai lykätä<br />
loppuinvestointi. Skaalausoptio liittyy<br />
mahdollisuuteen muuttaa investoinnin<br />
tasoa investoinnin juoksuaikana. Muutosoptio<br />
antaa mahdollisuuden muuttaa<br />
investoinnin tuotantotapaa <strong>ja</strong> -kohdetta<br />
kesken investoinnin.<br />
Reaalioptioita tarkasteltaessa voidaan<br />
havaita, että käytännössä useimmat<br />
yritykset sisältävät niitä. Lisäksi on<br />
muistettava, että ne eivät aina ole yritykselle<br />
myönnettyjä eli investoinnin<br />
nettonykyarvoa lisääviä. Tietyissä tilanteissa<br />
voi yritys olla reaalioptioiden<br />
asetta<strong>ja</strong>na, jolloin ne ovat projektin arvoa<br />
laskevia.<br />
Käytännössä reaalioptioiden arvottaminen<br />
on usein hyvin hankalaa <strong>ja</strong><br />
työlästä. Arvotus tapahtuu usein käyttämällä<br />
rahoitusoption hinnoitteluun<br />
käytettyä Black–Scholes-kaavaa, binomimallia<br />
tai simulaatiota. Mallit ovat<br />
teoreettisesti hyvin mutkikkaita, <strong>ja</strong> niiden<br />
käytännön toteutus on osin vielä<br />
kehitteillä, joten niitä on käytettävä hyvin<br />
varovaisesti. Käytännössä reaalioptiomallien<br />
soveltamisesta koituu eniten<br />
tiedollista lisäarvoa niillä aloilla, joilla<br />
liiketoiminnan lisämahdollisuuksien<br />
osuus yrityksen tai investoinnin arvosta<br />
on huomattava. Tällöin mallien käyttö<br />
on perusteltua.<br />
4.3 Yrityksen arvo, eri<br />
arvonmääritysmenetelmät <strong>ja</strong><br />
aineeton pääoma<br />
Yrityksen substanssiarvo on varhaisin tapa<br />
tarkastella yrityksen arvoa. Samalla se<br />
on karkein edellä käsitellyistä menetelmistä<br />
<strong>ja</strong> vailla teoreettista poh<strong>ja</strong>a. Yrityksen<br />
substanssiarvon laskemista taseesta<br />
voi suositella lähinnä viitteellisen kuvan<br />
luomiseksi yrityksen arvon alara<strong>ja</strong>sta.<br />
Aineettoman pääoman investointien<br />
a<strong>ja</strong>tellaan kumuloivan yritykseen aineettoman<br />
pääoman tasetta. Tätä taustaa<br />
vasten luonnollinen a<strong>ja</strong>tus on se, että<br />
investoinnit aineettomaan pääomaan<br />
nostavat yrityksen substanssiarvoa. Todellisuudessa<br />
tämä on vähintään epävarmaa<br />
<strong>ja</strong> tilannesidonnaista. Kuten edellä<br />
on todettu, aineettoman pääoman käsittely<br />
osana yrityksen tasetta ei pääosin<br />
perustu tänä päivänä virallisiin <strong>ja</strong> yleisesti<br />
hyväksyttyihin kir<strong>ja</strong>npitosäännöksiin.<br />
Aineettoman pääoman investoinnit eivät<br />
suurimmalta osaltaan näy yritysten virallisissa<br />
taseissa <strong>ja</strong> tästä syystä kumuloituneelle<br />
taseelle ei ole mahdollista laskea<br />
substanssiarvoa samalla tavalla kuin<br />
yrityksen virallisen taseen omaisuudelle.<br />
Aineettomalle pääomalle on olemassa<br />
erilaisia epävirallisia mittareita joiden<br />
avulla yritykset voivat pyrkiä arvioimaan<br />
yritykseen kertynyttä aineetonta pääomaa.<br />
Näitä malle<strong>ja</strong> voi hyödyntää <strong>ja</strong> pyrkiä<br />
kommunikoimaan tätä kautta aineettoman<br />
pääoman tasetta <strong>ja</strong> sen vaikutusta<br />
yrityksen arvoon. Ongelma on kuitenkin<br />
se, että eri yritysten tai arvioitsijoiden<br />
esittämät näkemykset aineettoman pääoman<br />
taseen arvosta eivät ole yhteismitallisia<br />
<strong>ja</strong> laajemminkin aineettoman<br />
pääoman mittaamiseen <strong>ja</strong> investointien<br />
kautta syntyneen pääoman arvottamiseen<br />
liittyy useita haasteita luvussa kaksi<br />
käsitellyllä tavalla. Lisäksi aineettoman<br />
35
pääoman taseen arvoon liittyy kysymys<br />
omaisuuden markkinakelpoisuudesta.<br />
Ollakseen arvotettavissa rahallisesti aineettoman<br />
pääoman eri erien, kuten<br />
asiakaspääoman, brändiarvon, henkilöstön<br />
osaamisen jne. tulee olla siirrettävissä<br />
toiselle omista<strong>ja</strong>lle. Tämä ehto ei varmuudella<br />
täyty kaikissa tilanteissa.<br />
Yhteenvetona substanssiarvomallista<br />
voidaan todeta, että sitä ei tulisi<br />
käyttää tapana kommunikoida yrityksen<br />
arvosta ulkopuolisille tai keinona<br />
arvottaa esimerkiksi myytävää yritystä.<br />
Aineettoman pääoman eri erien tasearvon<br />
määrittäminen on huomattavasti<br />
haasteellisempaa kuin yrityksen virallisen<br />
taseen omaisuuden, joten looginen<br />
johtopäätös on se, että aineettoman<br />
pääoman arvosta keskusteltaessa<br />
tulisi välttää tukeutumista substanssiarvokeskusteluun.<br />
Verrokkiryhmähinnoittelu voi<br />
lähtökohtaisesti toimia paremmin keinona<br />
perustella yrityksen aineettoman<br />
pääoman positiivista vaikutusta yrityksen<br />
arvoon. Verrokkiryhmähinnoittelu<br />
palautuu aina tietyn yrityksen arvon<br />
vertaamiseen riittävän samankaltaisiin<br />
yrityksiin. Edellä keskustellulla tavalla<br />
samankaltaisten yritysten löytäminen<br />
tiukasti tulkittuna on käytännössä mahdotonta<br />
<strong>ja</strong> tämä tulisi huomioida verrokkiryhmähinnoittelussa.<br />
Tästä huolimatta<br />
tapaa käytetään käytännön elämässä<br />
ainakin tuomaan lisätukea näkemykselle<br />
yrityksen arvosta. Verrokkiryhmähinnoittelua<br />
voidaan a<strong>ja</strong>tella toteutettavan<br />
aineettoman pääoman osalta<br />
niin, että pyritään löytämään samantyyppisiä<br />
yrityksiä joissa toteutettujen<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
voidaan argumentoida vastaavan kiinnostuksen<br />
kohteena olevassa yrityksessä<br />
toteutettu<strong>ja</strong> investointe<strong>ja</strong>. Aineettoman<br />
pääoman investointien mittaamiseen<br />
<strong>ja</strong> arvioimiseen liittyy luonnollisesti<br />
kaikki luvussa kaksi esitetyt haasteet.<br />
Käytännössä tapo<strong>ja</strong> pyrkiä löytämään<br />
aineettoman pääoman osalta vertailukelpoisia<br />
yrityksiä voivat olla esimerkiksi<br />
tilinpäätösten analysointi tutkimus<strong>ja</strong><br />
tuotekehitysmenojen, mainontakulujen,<br />
henkilöstön koulutuksen <strong>ja</strong> muiden<br />
aineettomaan pääomaan liittyvien erien<br />
osalta <strong>ja</strong> johtopäätösten tekeminen<br />
näihin analyyseihin no<strong>ja</strong>utuen. Jos analyysi<br />
johtaa siihen, että sellaisten yritysten<br />
markkina-arvo on korkeampi, jotka<br />
todennettavissa olevilla tavoilla analysoituna<br />
ovat investoineet enemmän<br />
aineettomaan pääomaan esimerkiksi<br />
muihin toimialan yrityksiin verrattuna,<br />
tätä voidaan hyödyntää argumentoidessa<br />
aineettoman pääoman positiivisesta<br />
vaikutuksesta yrityksen arvoon (olettaen<br />
luonnollisesti, että kiinnostuksen kohteena<br />
oleva yritys vastaa aineettoman<br />
pääoman ”profiililtaan” näitä yrityksiä).<br />
Kassavirtojen nykyarvomalli on<br />
käytännön elämässä yleisin eri sidosryhmien<br />
noudattama menetelmä arvioida<br />
yrityksen arvoa. Tämä pätee erityisesti<br />
yrityskauppatilanteisiin joita tuskin<br />
tehdään no<strong>ja</strong>utumatta kassavirtamalleihin<br />
osana yrityksen arvonmääritystä.<br />
Mikäli yrityksen omista<strong>ja</strong>t haluavat esimerkiksi<br />
yrityskauppatilanteissa vedota<br />
aineettomaan pääomaan yrityksen arvoa<br />
nostavana tekijänä, heidän on varauduttava<br />
perustelemaan näkemyksensä<br />
kassavirta-analyysin kautta.<br />
Lähtökohdaksi tässä tilanteessa<br />
voi ottaa kysymyksen siitä miten yrityksen<br />
toteuttamat investoinnit aineettomaan<br />
pääomaan ovat vaikuttaneet luvussa<br />
kolme käsiteltyihin yrityksen menestystekijöihin<br />
<strong>ja</strong> tätä kautta yrityksen<br />
kykyyn tuottaa positiivista kassavirtaa<br />
omistajilleen. Viime kädessä kassavirtaanalyysi<br />
on johdettavissa takaisin hintakustannusmarginaaliin,<br />
jonka yritys kykenee<br />
tuotteistaan <strong>ja</strong> palveluistaan saavuttamaan.<br />
A<strong>ja</strong>tusketjun tulisi näin ollen<br />
edetä niin, että aineettomalla pääomalla<br />
on vaikutusta menestystekijöihin,<br />
jotka mahdollistavat tietyn suuruisen<br />
hinta-kustannusmarginaalin, joka<br />
edelleen johtaa tiettyyn arvioon tulevaisuuden<br />
kassavirroista <strong>ja</strong> tätä kautta<br />
arvioon yrityksen arvosta.<br />
Kassavirtojen nykyarvomalli.<br />
36
Käytännössä a<strong>ja</strong>tusketjun soveltamineen<br />
tietyn yrityksen tapaukseen<br />
vaikuttaa kunkin yrityksen yksilöllinen<br />
tilanne. Aineettoman pääoman investointe<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> kumuloitunutta pääomaa<br />
voidaan konkretisoida esimerkiksi luvussa<br />
kaksi käsitellyillä tavoilla. Yrityksen<br />
johdon <strong>ja</strong> omistajien tehtävänä on<br />
tämän jälkeen realistisesti arvioida millä<br />
tavalla tehdyt investoinnit ovat vaikuttaneet<br />
luvun kolme menestystekijöihin.<br />
Tämän jälkeen yrityksen on argumentoitava<br />
miten panostukset menestystekijöihin<br />
voivat näköpiirissä olevassa<br />
tulevaisuudessa vaikuttaa yrityksen kykyyn<br />
saada taloudellista lisäarvoa tuotteistaan<br />
<strong>ja</strong> palveluistaan (hinta-kustannusmarginaali)<br />
<strong>ja</strong> lopuksi nämä arviot<br />
on puettava kassavirta-analyysin muotoon,<br />
jota on kuvattu edellä.<br />
Kassavirta-analyysin osalta huomionarvoista<br />
on se, että <strong>ja</strong>tkossa suoritettavat<br />
investoinnit aineettoman pääomaan<br />
vaikuttavat kassavirtamallissa<br />
yrityksen arvoon sekä positiivisesti<br />
että negatiivisesti. Ne näkyvät toisaalta<br />
lisääntyneinä <strong>tuotto</strong>ina joko vähentyneiden<br />
kustannusten tai lisääntyvien<br />
<strong>tuotto</strong>jen muodossa <strong>ja</strong> toisaalta<br />
suorina kustannuksina. Nämä molemmat<br />
näkökulmat on syytä tiedostaa<br />
<strong>ja</strong> arvioida realistisesti niiden vaikutusta.<br />
Rationaalinen päätöksentekijä investoi<br />
aineettoman pääoman eri eriin<br />
niin kauan kunnes <strong>ja</strong>tkoinvestointien<br />
ra<strong>ja</strong>kustannukset vastaavat ra<strong>ja</strong><strong>tuotto</strong><strong>ja</strong><br />
8 . Toinen huomionarvoinen tekijä, <strong>ja</strong><br />
myös kassavirtamallin positiivinen piirre,<br />
on se, että yrityksen arvo riippuu ennen<br />
kaikkea tulevaisuuden kehityksestä<br />
<strong>ja</strong> kyvystä tuottaa voittoa. Aineettoman<br />
pääoman arvonluontikyvystä keskusteltaessa<br />
tämä näkökulma tulisi aina<br />
muistaa. Tästäkin syystä keskittyminen<br />
arvioimaan aineettoman pääoman<br />
taseen substanssiarvoa ei ole taloudellisesti<br />
kovinkaan perusteltua.<br />
Edellä kuvattu syy-seuraussuhteiden<br />
ketju aineettoman pääoman investoinneista<br />
yrityksen arvoon saattaa vaikuttaa<br />
komplisoidulta <strong>ja</strong> osittain teoreettiselta.<br />
Tämä on seurausta ennen<br />
kaikkea siitä, että kysymys aineettomasta<br />
pääomasta <strong>ja</strong> yrityksen arvosta ei ole<br />
yksinkertainen tai sellainen johon voidaan<br />
antaa tyhjentävä <strong>ja</strong> yleistettävissä<br />
oleva ”nyrkkisääntö”. Tärkein vältettävä<br />
asia käytännön yrityksen johtamisessa<br />
on keskittyminen esittelemään tehtyjä<br />
toimenpiteitä: ”…olemme investoineet<br />
viimeisten vuosien aikana 2 miljoonaa<br />
euroa henkilöstön kehittämiseen <strong>ja</strong> 10<br />
miljoonaa euroa tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen”<br />
ilman perusteltua näkemystä<br />
toimenpiteiden merkityksestä yrityksen<br />
arvonluontikyvyn kannalta. Aineettomalla<br />
pääomalla sen enempää kuin kiinteällä<br />
pääomalla ei ole itseisarvoa yritystoiminnassa<br />
vaan niiden arvo syntyy tulevaisuuden<br />
kassavirtojen generointikyvyn<br />
kautta.<br />
Lisäarvomalli on perusteiltaan<br />
yhdistelmä substanssiarvomallia sekä<br />
kassavirtamallia. Lisäarvomallin perusrakenne<br />
on lähellä Tobinin Q-a<strong>ja</strong>ttelua<br />
josta keskusteltiin toisessa luvussa.<br />
Viime kädessä mallissa yrityksen arvoa<br />
selitetään taseen arvolla johon lisätään<br />
tulevaisuuden <strong>tuotto</strong>-odotuksia. Mallin<br />
soveltamiseen liittyvät ongelmat ovat<br />
yhdistelmä substanssiarvomallin <strong>ja</strong> kassavirtamallin<br />
ongelmista. Keskeisimmät<br />
näistä ovat ensinnäkin se, että yrityksen<br />
taseen kir<strong>ja</strong>npitoarvo riippuu kir<strong>ja</strong>npitokäytännöistä<br />
<strong>ja</strong> toisaalta tulevaisuuden<br />
voittojen tai taloudellisten lisäarvojen<br />
arvioiminen ei ole yksinkertaisempaa<br />
kuin tulevaisuuden kassavirtojen<br />
arvioiminen.<br />
Hyvänä puolena lisäarvomallissa<br />
voidaan pitää sen teoreettista poh<strong>ja</strong>a.<br />
Mallin tarkoittama lisäarvo viittaa taloustieteen<br />
markkinavoiman käsitteeseen.<br />
Markkinavoima puolestaan viittaa<br />
siihen kuinka paljon ns. kilpailullista tasoa<br />
korkeammalle yritys kykenee tuotteidensa<br />
<strong>ja</strong> palveluidensa hintatason<br />
nostamaan. Markkinavoima on ainoa<br />
syy, joka taloudellisessa tarkastelussa<br />
johtaa ”ylimääräisiin” voittoihin esimerkiksi<br />
saman toimialan muihin yrityksiin<br />
verrattuna <strong>ja</strong> tätä kautta myös yrityksen<br />
korkeampaan arvostustasoon. Investoimalla<br />
aineettomaan pääomaan yritys<br />
pyrkii viime kädessä vaikuttamaan menestystekijöihin<br />
saavuttaakseen markkinavoimaa<br />
joka nostaa yrityksen arvoa.<br />
Aineettoman pääoman näkökulmasta<br />
lisäarvomalliin liittyvät haasteet on käsitelty<br />
substanssiarvo- <strong>ja</strong> kassavirtamallien<br />
yhteydessä.<br />
Reaalioptiotarkastelu on suoraan<br />
yhteydessä aineettoman pääoman<br />
<strong>ja</strong> yrityksen arvon väliseen kysymyksenasetteluun.<br />
Reaalioptiotarkastelulla<br />
pyritään tarkastelemaan yrityksen<br />
piilevän <strong>tuotto</strong>kyvyn arvoa jonka realisoitumiseen<br />
liittyy epävarmuutta. Merkittävä<br />
osa aineettoman pääoman arvosta<br />
tietyllä hetkellä on nimenomaan<br />
tällaista epävarmuutta sisältävää piilevää<br />
<strong>tuotto</strong>kykyä. Esimerkiksi tutkimuksen<br />
<strong>ja</strong> tuotekehityksen avulla luotu t&kpääoma<br />
voi johtaa erisuuruisiin tulevaisuuden<br />
<strong>tuotto</strong>ihin riippuen mm. siitä<br />
miten hyvin tuotteet <strong>ja</strong> palvelut onnis-<br />
8<br />
Olettaen, että aineettoman pääoman investointe<strong>ja</strong> koskee alenevien ra<strong>ja</strong><strong>tuotto</strong>jen lainalaisuus<br />
37
tutaan asemoimaan suhteessa asiakaskunnan<br />
preferensseihin tai miten hyvin<br />
mainonnan keinoin luotu asiakaspääoma<br />
tukee t&k:n keinoin luotu<strong>ja</strong> tuotteita<br />
<strong>ja</strong> palveluita. Periaatteessa reaalioptiotarkastelulla<br />
pyritään juuri tämän<br />
kaltaisten kysymysten arvottamiseen.<br />
Haaste reaalioptiotarkastelussa on<br />
se, että a<strong>ja</strong>tusmallin käytännön soveltaminen<br />
on vaikeaa eikä ole olemassa<br />
yhtä selkeää tapaa arvottaa esimerkiksi<br />
tehtyjen t&k-investointien potentiaalista<br />
arvoa. Kuten edellä todettiin, a<strong>ja</strong>tusmalli<br />
on kuitenkin hyödyllinen yrityksissä<br />
joissa liiketoiminnan lisämahdollisuuksien<br />
osuus yrityksen tai investoinnin<br />
arvosta on huomattava. Yhdenmukaisesti<br />
tämän kanssa reaalioptiotarkastelun<br />
voidaankin a<strong>ja</strong>tella olevan erityisen<br />
hyödyllinen yrityksissä joissa on panostettu<br />
huomattavasti aineettomaan<br />
pääomaan tulevaisuuden <strong>tuotto</strong>jen toivossa.<br />
Samaan aikaan on luonnollisesti<br />
huomioitava aiemmin käsittelyt kysymykset<br />
siitä miten todellisuudessa erottaa<br />
aineettoman pääoman investoinnit<br />
pelkistä liiketoiminnan normaaleista<br />
kustannuksista joihin ei sisälly merkittävää<br />
tulevaisuuden <strong>tuotto</strong>potentiaalia.<br />
Kaikki kustannuserät eivät siis muodosta<br />
reaalioptioita, vaikka ne nimettäisiin<br />
aineettoman pääoman eri erien<br />
mukaan.<br />
Yhteenvetona arvonmääritysmalleista<br />
voidaan todeta seuraavaa:<br />
Viime kädessä yrityksen arvo muodostuu<br />
sen tulevaisuuden odotettavissa<br />
olevista kassavirroista. Näihin kassavirtoihin<br />
voidaan vaikuttaa investoimalla<br />
aineettomaan pääomaan. Kassavirtaanalyysi<br />
on myös asia johon yrityksen<br />
omista<strong>ja</strong>t lähes varmasti joutuvat ottamaan<br />
kantaa tilanteissa joissa yrityksen<br />
arvosta keskustellaan.<br />
Aineettoman pääoman investointien<br />
<strong>ja</strong> kumuloituneen pääoman vaikutus<br />
yrityksen arvoon tulisi pyrkiä perustelemaan<br />
tulevaisuuden <strong>tuotto</strong>-odotusten<br />
eli tulevaisuuden kassavirtojen näkökulmasta.<br />
Kassavirta-analyysin tukena erityisesti<br />
nuorilla toimialoilla, tai yrityksissä<br />
joissa on investoitu huomattavasti tulevaisuuden<br />
kassavirtoihin välittömän<br />
tuoton kustannuksella, aineettoman<br />
pääoman vaikutusta voi tuoda esille reaalioptioa<strong>ja</strong>ttelulla.<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma<br />
<strong>ja</strong> sen eri erät muodostavat reaalioptioita<br />
joiden <strong>tuotto</strong>on liittyy merkittävää<br />
epävarmuutta. Käytännössä reaalioptiot<br />
voivat vaikuttaa eri skenaarioissa<br />
eri tavoin tulevaisuuden kassavirtoihin<br />
<strong>ja</strong> tätä kautta yrityksen tämän hetkiseen<br />
arvoon.<br />
Lähestymistapa, jota on syytä välttää<br />
keskusteltaessa yrityksen arvosta sidosryhmien<br />
kanssa, on liiallisen huomion<br />
kiinnittäminen aineettoman pääoman<br />
eri eriin <strong>ja</strong> esimerkiksi niiden taseen<br />
substanssiarvoon. Yrityksen henkilöstön<br />
koulutuksella, mainontakuluista<br />
lasketulla asiakaspääomalla, t&k-pääomalla,<br />
ohjelmistovarannolla tai muilla<br />
aineettoman pääoman erillä ei ole yrityksen<br />
omistajille itseisarvoa vaan arvo<br />
muodostuu yrityksen tuottamien kassavirtojen<br />
kautta. Viime kädessä yrityksen<br />
arvo näin ollen palautuu tuotteiden<br />
<strong>ja</strong> palveluiden odotettavissa olevaan<br />
hinta-kustannusmarginaaliin.<br />
38
5<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma yrityskentällä<br />
Tämän tutkimuksen eräs päätavoite on<br />
ollut selvittää aineetonta pääomaa tällä<br />
hetkellä suomalaisessa yrityskentässä.<br />
Kiinnostuksen kohteena on ollut niin aineettoman<br />
pääoman määrä, investoinnit<br />
aineettomaan pääomaan kuin aineettomaan<br />
pääomaan liittyvät yrityskäytännöt<br />
<strong>ja</strong> arviointimenetelmät. Lisäksi<br />
vastaavia asioita on selvitetty suppeammin<br />
myös ulkomaisten yritysten<br />
osalta. Tavoitteena on ollut paitsi luoda<br />
kuvaa tämän hetken tilanteesta myös<br />
pyrkiä selvittämään mahdollisia ero<strong>ja</strong><br />
esimerkiksi toimialojen tai kokoluokkien<br />
välillä. Tässä luvussa käydään läpi<br />
keskeisiä havainto<strong>ja</strong> suoritetuista kyselyistä<br />
<strong>ja</strong> keskustellaan havaintojen merkityksestä.<br />
Kyselyyn vastanneiden yritysten<br />
koko<strong>ja</strong>kauma oli alla olevan kuvan 5.1<br />
mukainen.<br />
Kuvasta 5.1 on helppo todeta kyselyn<br />
painottuneen lukumäärällisesti<br />
pieniin <strong>ja</strong> keskisuuriin yrityksiin. Alueellisesti<br />
kysely kohdentui kuvassa 5.1 esitetyllä<br />
tavalla eri maakuntiin.<br />
Yrityskyselyn voidaan kuvan 5.2<br />
perusteella todeta olleen alueellisesti<br />
melko kattava. Kuvassa 5.3 on edelleen<br />
esitetty yrityskyselyyn vastanneiden yritysten<br />
toimiala<strong>ja</strong>ko.<br />
Kuva 5.1. Yrityskyselyyn vastanneiden yritysten koko<strong>ja</strong>kauma.<br />
Vastanneilta yrityksiltä kysytyt kysymykset<br />
voidaan <strong>ja</strong>kaa neljään luokkaan.<br />
Yrityksiltä kysyttiin omia näkemyksiä<br />
toisaalta keskeisistä kasvukeinoista<br />
<strong>ja</strong> toisaalta keskeisistä kehittämistarpeista,<br />
aineettoman pääoman investointe<strong>ja</strong>,<br />
yritysten omaa arviota investoinneista<br />
seuranneista hyödyistä<br />
sekä käytäntöjä, joita yritykset noudattavat<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
arvottamiseen <strong>ja</strong> aineettoman pääoman<br />
elinkaareen liittyen.<br />
5.1 Yrityskyselyn rakenne,<br />
vastaa<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> toteutustapa<br />
Yrityskysely toteutettiin Suomessa vuoden<br />
2009 kevään <strong>ja</strong> syksyn välisenä aikana.<br />
Kyselyyn kerättiin vastaukset 300<br />
suomalaisesta yrityksestä niin, että 209<br />
haastatteluista suoritettiin puhelimessa<br />
<strong>ja</strong> 91 internetin välityksellä. Kysely perustui<br />
jokaisen vastaa<strong>ja</strong>n osalta identtiseen<br />
kysymysten joukkoon <strong>ja</strong> kyselyn<br />
toteutti tamperelainen markkinatutkimuslaitos<br />
Innolink Reserch Oy.<br />
2 – 10 milj. 66,7 % (200)<br />
10 – 20 milj. 14,0 % (42)<br />
20 – 100 milj. 12,3 % (37)<br />
100 – 200 milj. 4,3 % (13)<br />
200 milj. 2,7 % (8)<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
39
Kuva 5.2. Vastanneiden yritysten toimipaikan si<strong>ja</strong>inti.<br />
Helsinki 17,3 % (22)<br />
muu pääkaupunkiseutu 5,5 % (17)<br />
Uusimaa 8,8 % (24)<br />
Varsinais-Suomi 9,7 % (29)<br />
Satakunta 4,0 % (12)<br />
Häme 4,7 % (14)<br />
Päijät-Häme 2,3 % (7)<br />
Pirkanmaa 11,3 % (34)<br />
Kymenlaakso 3,0 % (9)<br />
Etelä-Kar<strong>ja</strong>la 2,0 % (6)<br />
Etelä-Savo 2,3 % (7)<br />
Pohjois-Savo 5,7 % (17)<br />
Pohjois-Kar<strong>ja</strong>la 3,3 % (10)<br />
Keski-Suomi 6,3 % (19)<br />
Etelä-Poh<strong>ja</strong>nmaa 6,3 % (19)<br />
Poh<strong>ja</strong>nmaa 5,7 % (17)<br />
Keski-Poh<strong>ja</strong>nmaa 2,0 % (6)<br />
Pohjois-Poh<strong>ja</strong>nmaa 5,0 % (15)<br />
Kainuu 1,3 % (4)<br />
Lappi 4,0 % (12)<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
Kuva 5.3. Vastanneiden yritysten toimiala<strong>ja</strong>kauma.<br />
teollisuus 22,4 % (67)<br />
rakentaminen 13,5 % (40)<br />
kauppa 21,1 % (63)<br />
majoitus- <strong>ja</strong> ravitsemustoiminta 1,0 % (3)<br />
kuljetus, varastointi, tietoliikenne 4,7 % (14)<br />
palvelut liike-elämälle 6,4 % (19)<br />
muut palvelut 28,1 % (84)<br />
muut toimialat 3,0 % (9)<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
40
5.2 Katsaus suomalaisen<br />
yrityskentän haasteisiin;<br />
yritysten omat arviot<br />
tärkeimmistä kehittämiskohteista<br />
<strong>ja</strong> kasvukeinoista<br />
Vastaa<strong>ja</strong>yrityksille annettiin lista vaihtoehdoista<br />
joiden joukosta yrityksiä<br />
pyydettiin valitsemaan kolme tärkeintä<br />
kasvukeinoa. Vastausvaihtoehdot<br />
valittiin niin, että niiden joukossa on<br />
konkreettisia, oletettavasti yritysjohtoa<br />
kiinnostavia asioita, kuten myynnin<br />
<strong>ja</strong> markkinoinnin lisääminen. Toisaalta<br />
vastausvaihtoehtojen taustalla<br />
on myös kysymys aineettoman pääoman<br />
investoinneista <strong>ja</strong> yrityksen menestystekijöistä.<br />
Kuvassa 5.4 on esitetty yrityksiltä<br />
saadut vastaukset kasvukeinotiedusteluun.<br />
Kuvassa esitetyt prosenttiluvut<br />
viittaavat siihen kuinka suuri osa yrityksistä<br />
piti tiettyä vaihtoehtoa yhtenä kolmesta<br />
tärkeimmästä kasvukeinosta.<br />
Käsitykset eri kasvukeinojen tärkeydestä<br />
vaihtelevat selvästi. Kolme selvästi<br />
yleisintä tärkeäksi koettua keinoa<br />
kasvaa ovat uusien tuotteiden <strong>ja</strong> palvelujen<br />
kehittäminen, yhteistyön lisääminen<br />
muiden yritysten kanssa<br />
<strong>ja</strong> verkostoituminen sekä myynnin <strong>ja</strong><br />
markkinoinnin lisääminen kotimaassa.<br />
Vastaavasti viennin lisääminen nykyisiin<br />
kohdemaihin, liiketoimintamallien<br />
kehittäminen tai omistusjärjestelyt eivät<br />
useimpien yritysten mielestä kuuluneet<br />
keskeisten kasvukeinojen joukkoon.<br />
Erot näkemyksissä tulevaisuuden<br />
kasvun lähteistä näkyvät vielä selvemmin<br />
analysoitaessa sitä minkä yksittäisen<br />
kasvukeinon yritykset näkivät tärkeimmäksi<br />
omasta näkökulmastaan. Kuvassa<br />
5.5 on esitetty vastausten <strong>ja</strong>kauma kysyttäessä<br />
tärkeintä kasvukeinoa.<br />
Kuvasta 5.5 voidaan todeta, että uusien<br />
tuotteiden <strong>ja</strong> palveluiden kehittäminen<br />
on ylivoimaisesti tärkeimmäksi katsottu<br />
kasvun lähde. Tämän jälkeen seuraavina<br />
tulevat myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin<br />
lisääminen kotimaassa sekä yhteistyön<br />
lisääminen muiden yritysten kanssa <strong>ja</strong><br />
verkostoituminen. Organisaation kehittämisen,<br />
liiketoimintamallit tai omistusjärjestelyt<br />
erittäin tärkeiksi kasvun näkökulmasta<br />
koki vain harva yrityksistä.<br />
Yrityksiltä saadut avoimet vastaukset<br />
kuvaavat hyvin sitä miten eritavalla<br />
kasvukeinoihin <strong>ja</strong> kasvun tavoitteluun<br />
eri yrityksissä voidaan suhtautua. Eräs<br />
yritys kommentoi kolmea tärkeintä kasvukeinoa<br />
seuraavasti:<br />
••<br />
”Emme pyri kasvamaan. Kaikki on<br />
tehty mitä voidaan. Teemme kaiken<br />
asiakkaan puolesta.”<br />
Hyvin suuri joukko yrityksiä vastasi tiedusteluun<br />
tärkeimmistä kasvukeinoista<br />
yleisellä tasolla mm. seuraavasti:<br />
••<br />
”Teknologinen innovatiivisuus”, ”Uusi<br />
liiketoiminta”, ”Tuotannon tehostaminen”<br />
tai ”Yleinen kasvu, asiakaskunnan<br />
lisääminen”.<br />
Kuva 5.4. Yritysten arvio kolmesta tärkeimmästä kasvukeinosta.<br />
uusien tuotteiden <strong>ja</strong> palvelujen kehittäminen 59,2 % (174)<br />
yhteistyön lisääminen muiden yritysten kanssa, verkostoituminen 39,8 % (117)<br />
viennin aloittaminen kohdemaihin tai yksikön perustaminen ulkomaille 17,0 % (50)<br />
myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin lisääminen kotimaassa 48,6 % (143)<br />
viennin lisääminen nykyisiin kohdemaihin 11,9 % (35)<br />
toimintaprosessien kehittäminen 19,0 % (56)<br />
organisaation kehittäminen 17,7 % (52)<br />
liiketoimintamallit 6,5 % (19)<br />
omistusjärjestelyt, yritysostot 12,2 % (36)<br />
muu 11,2 % (33)<br />
0 % 50 % 100 %<br />
41
Kuva 5.5. Tärkein kasvukeino vastaa<strong>ja</strong>yrityksissä.<br />
uusien tuotteiden <strong>ja</strong> palvelujen kehittäminen 36,0 % (103)<br />
yhteistyön lisääminen muiden yritysten kanssa, verkostoituminen 13,6 % (39)<br />
viennin aloittaminen kohdemaihin tai yksikön perustaminen ulkomaille 5,9 % (17)<br />
myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin lisääminen kotimaassa 21,0 % (60)<br />
viennin lisääminen nykyisiin kohdemaihin 4,2 % (12)<br />
toimintaprosessien kehittäminen 5,6 % (16)<br />
organisaation kehittäminen 3,5 % (10)<br />
liiketoimintamallit 2,1 % (6)<br />
omistusjärjestelyt, yritysostot 2,4 % (7)<br />
muu 5,6 % (16)<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
Kuva 5.6. Tärkein kasvun lähde pienissä <strong>ja</strong> suurissa yrityksissä.<br />
%<br />
50<br />
45<br />
40<br />
35<br />
30<br />
25<br />
20<br />
15<br />
10<br />
5<br />
0<br />
uusien tuotteiden <strong>ja</strong><br />
palvelujen kehittäminen<br />
yhteistyön lisääminen muiden<br />
yritysten kanssa, verkostoituminen<br />
viennin aloittaminen uusiin kohdemaihin tai<br />
yksikön perustaminen ulkomaille<br />
myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin lisääminen<br />
kotimaassa<br />
viennin lisääminen nykyisiin<br />
kohdemaihin<br />
pienet yritykset<br />
suuret yritykset<br />
toimintaprosessien kehittäminen<br />
muu<br />
42
Kolmannen ryhmän muodostivat<br />
yritykset joissa vastausten perusteella<br />
on analysoitu järjestelmällisemmin toimintaympäristöä<br />
<strong>ja</strong> sen tarjoamia mahdollisuuksia:<br />
••<br />
”Urbanisoituminen, väestön vanheneminen<br />
<strong>ja</strong> turvallisuus (muut<br />
tavoitteet salassa pidettäviä).” tai<br />
”Lämmön tarpeen kasvaminen, sähkön<br />
markkinahinnan putoaminen,<br />
polttoaineiden saatavuus”<br />
Tärkeimmiksi koetuista kasvukeinoista<br />
pal<strong>ja</strong>stuu myös selkeitä ero<strong>ja</strong> yritysten<br />
kokoluokkien välillä. Kuvassa 5.6 on esitetty<br />
yritysten antamat vastaukset kysyttäessä<br />
tärkeintä kasvukeinoa. Vastaukset<br />
on <strong>ja</strong>oteltu niin, että pienet yritykset<br />
viittaavat alle 20 miljoonan euron<br />
liikevaihdon yrityksiin, suurten yritysten<br />
ollessa liikevaihdoltaan yli 100<br />
miljoonan euron yrityksiä.<br />
Vastausten perusteella uusien<br />
tuotteiden <strong>ja</strong> palvelujen kehittäminen<br />
koetaan suurissa yrityksissä selvästi tärkeämmäksi<br />
keinoksi kasvaa kuin pienissä.<br />
Vastaavasti myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin<br />
lisääminen kotimaassa koetaan<br />
huomattavasti tärkeämmäksi pienissä<br />
yrityksissä.<br />
Yrityksille annettiin mahdollisuus<br />
ottaa kantaa kasvukeinovaihtoehtoihin<br />
myös toisella tavalla. Vastaa<strong>ja</strong>yrityksiltä<br />
kysyttiin niiden omaa näkemystä<br />
tärkeimmistä a<strong>ja</strong>nkohtaisista kehittämiskohteista.<br />
Vastausvaihtoehdot olivat<br />
samat kuin kysyttäessä kasvukeino<strong>ja</strong>.<br />
Luonteva lähtökohtahypoteesi on<br />
se, että yritykset pyrkivät kehittämään<br />
niitä toiminto<strong>ja</strong> joiden ne uskovat tuovan<br />
tulevaisuudessa kasvua. Näin ollen<br />
etukäteisoletuksena voi pitää sitä, että<br />
vastaukset tärkeimpiin kasvukeinoihin<br />
<strong>ja</strong> tärkeimpiin kehittämiskohteisiin<br />
noudattaisivat samantyyppistä <strong>ja</strong>kaumaa.<br />
Kuvassa 5.7 on esitetty samassa<br />
kuvassa yrityksiltä saadut vastaukset kysyttäessä<br />
kolmea tärkeintä kasvukeinoa<br />
<strong>ja</strong> kolmea tärkeintä kehittämiskohdetta.<br />
Odotusten mukaisesti vastaukset<br />
kehittämistarpeisiin <strong>ja</strong> kasvukeinoihin<br />
ovat samansuuntaisia. Eroista voidaan<br />
nostaa esille se, että toimintaprosessien<br />
kehittäminen <strong>ja</strong> organisaation kehittäminen<br />
koetaan tärkeämmäksi kehittämistarpeeksi<br />
kuin kasvukeinoksi. Vastaavasti<br />
konkreettiset jokapäiväiseen liiketoimintaan<br />
liittyvät seikat: uusien tuotteiden<br />
<strong>ja</strong> palveluiden kehittäminen, yhteistyön<br />
lisääminen muiden yritysten<br />
kanssa, viennin aloittaminen uusiin kohdemaihin<br />
sekä viennin lisääminen nykyisiin<br />
kohdemaihin <strong>ja</strong> myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin<br />
lisääminen kotimaassa koetaan<br />
enemmän tärkeäksi kasvukeinoksi kuin<br />
varsinaiseksi kehittämistarpeeksi.<br />
Kuva 5.7. Kolme tärkeintä kehittämistarvetta <strong>ja</strong> kasvukeinoa.<br />
60<br />
50<br />
%<br />
40<br />
30<br />
20<br />
kolmen tärkeimmän<br />
kehittämistarpeen<br />
joukossa<br />
kolmen tärkeimmän<br />
kasvukeinon<br />
joukossa<br />
10<br />
0<br />
organisaation kehittäminen<br />
uusien tuotteiden <strong>ja</strong><br />
palvelujen kehittäminen<br />
yhteistyön lisääminen muiden<br />
yritysten kanssa, verkostoituminen<br />
viennin aloittaminen uusiin kohdemaihin<br />
tai yksikön perustaminen ulkomaille<br />
myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin<br />
lisääminen kotimaassa<br />
viennin lisääminen nykyisiin<br />
kohdemaihin<br />
toimintaprosessien kehittäminen<br />
liiketoimintamallit<br />
omsitusjärjestelyt, yritysostot<br />
muu<br />
43
Kuva 5.8. Tärkein kehittämistarve pienissä <strong>ja</strong> suurissa yrityksissä.<br />
30<br />
25<br />
pienet yritykset<br />
suuret yritykset<br />
%<br />
20<br />
15<br />
10<br />
5<br />
0<br />
uusien tuotteiden <strong>ja</strong><br />
palvelujen kehittäminen<br />
yhteistyön lisääminen muiden<br />
yritysten kanssa, verkostoituminen<br />
myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin lisääminen<br />
kotimaassa<br />
viennin aloittaminen uusiin kohdemaihin<br />
tai yksikön perustaminen ulkomaille<br />
viennin lisääminen nykyisiin<br />
kohdemaihin<br />
toimintaprosessien kehittäminen<br />
organisaation kehittäminen<br />
liiketoimintamallit<br />
omsitusjärjestelyt, yritysostot<br />
muu<br />
Myös tärkeimmän kehittämistarpeen<br />
kohdalla vastaukset eroavat vastaajien<br />
eri kokoluokissa. Kuvassa 5.8 on<br />
esitetty saadut vastaukset kysymykseen<br />
tärkeimmästä kehittämistarpeesta luokiteltuna<br />
vastaavalla tavalla yritysten<br />
kokoluokkien mukaan kuin edellä kasvukeinojen<br />
yhteydessä.<br />
Uusien tuotteiden <strong>ja</strong> palveluiden<br />
kehittäminen koetaan tärkeimmäksi<br />
kehittämistarpeeksi vastaavalla tavalla<br />
sekä suurissa että pienissä yrityksissä.<br />
Yhteistyön lisäämisen muiden yritysten<br />
kanssa, viennin aloittaminen sekä<br />
myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin lisääminen<br />
kotimaassa ovat selvästi tärkeämmäksi<br />
koettu<strong>ja</strong> kehittämistarpeita pienyrityskentällä.<br />
Vastaavasti toimintaprosessien<br />
<strong>ja</strong> organisaation kehittäminen koetaan<br />
suurissa yrityksissä tärkeämmäksi<br />
tarpeeksi. Tulokset vaikuttavat luontevilta<br />
ottaen huomioon toimintaympäristön<br />
jossa eri kokoluokkien yritykset<br />
käytännön liiketoimintaa harjoittavat.<br />
Esimerkiksi organisaation kehittäminen<br />
nousee tärkeäksi haasteeksi vasta organisaation<br />
kasvaessa riittävän suureksi.<br />
Huomionarvoinen seikka on se, että<br />
liiketoimintamallien kehittäminen tai<br />
omistusjärjestelyt eivät ole minkään kokoisissa<br />
yrityksissä merkittävien kehittämistarpeiden<br />
joukossa. Myös vastausvaihtoehdon<br />
muu saama suosio nousee<br />
esille. Tähän syynä voi olla mm. se,<br />
että suuri osa yrityksistä ei ole halunnut<br />
kertoa kehittämistarpeitaan.<br />
5.3 Investoinnit aineettomaan<br />
pääomaan yrityskentässä<br />
5.3.1 Aineettoman pääoman<br />
luokittelu<br />
Keskeinen mielenkiinto yrityskyselyssä<br />
kohdistui aineettomaan pääomaan<br />
<strong>ja</strong> siihen tehtyihin investointeihin vastaa<strong>ja</strong>yrityksissä.<br />
Osa kansainvälisistä tutkimuksista<br />
on päätynyt siihen, että aineettomaan<br />
pääomaan tehtävien investointien<br />
volyymi on saattanut jopa ylittää<br />
perinteisten aineellisten investointien<br />
määrän. Toisaalta luvussa kaksi keskustelulla<br />
tavalla aineettoman pääoman<br />
investoinneille ei ole olemassa yhtä yksiselitteistä<br />
määrittelyä. Tutkittaessa asiaa<br />
tilastoista tulokset riippuvat siitä mitkä<br />
kuluerät tulkitaan investoinneiksi aineettomaan<br />
pääomaan. Kysyttäessä asiaa<br />
vastaajilta tulokset puolestaan riippuvat<br />
mm. siitä miten vastaa<strong>ja</strong>t mieltävät<br />
kysymykset <strong>ja</strong> kuinka hyvin he kykenevät<br />
lyhyessä a<strong>ja</strong>ssa arvioimaan mahdollisesti<br />
epämääräiseltä tuntuvia seikko<strong>ja</strong>.<br />
Tässä tutkimuksessa investoinnit<br />
aineettomaan pääomaan määritettiin<br />
niin, että investointeina aineettomaan<br />
pääomaan pidettiin seuraaviin asioihin<br />
suunnattu<strong>ja</strong> investointe<strong>ja</strong>:<br />
••<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
••<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
44
••<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong><br />
niiden muutokset<br />
••<br />
brändien kehittäminen<br />
••<br />
tietokoneohjelmien kehitys<br />
(oma t&k)<br />
••<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
••<br />
tietokannat<br />
••<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
••<br />
muu kehittäminen, suunnittelu <strong>ja</strong><br />
tutkimus.<br />
Luvussa kaksi mainitulla EU:n komission<br />
luokittelulla kysytyt asiat voidaan <strong>ja</strong>kaa<br />
aineettoman pääoman luokkiin seuraavasti:<br />
I Inhimillinen pääoma:<br />
––<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
II Organisaatiopääoma:<br />
––<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden<br />
muutokset<br />
––<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
––<br />
tietokoneohjelmien kehitys<br />
(oma t&k)<br />
––<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
––<br />
tietokannat<br />
––<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
III Suhdepääoma:<br />
––<br />
brändien kehittäminen.<br />
Valtaosa kysytyistä asioista kuuluu siis<br />
organisaatiopääoman alle. Vastaa<strong>ja</strong>yrityksiltä<br />
kysyttiin em. aineettoman pääoman<br />
luokista niihin kohdistettu<strong>ja</strong> investointe<strong>ja</strong>,<br />
yritysten käsitystä investointien<br />
vaikutuksista oman liiketoimintansa<br />
kannalta sekä aineettomien investointien<br />
suhdetta aineellisiin investointeihin.<br />
Yrityksiltä ei pyritty tiedustelemaan<br />
arviota siitä miten rahalliset panostukset<br />
em. luokkiin <strong>ja</strong>kautuivat panostusten<br />
joihin liittyy selkeä investointielementti<br />
<strong>ja</strong> toisaalta puhtaiden liiketoiminnan<br />
kustannusten välillä. Tällaisen<br />
kysymyksen esittäminen haastattelututkimuksen<br />
yhteydessä ei johtaisi<br />
perusteltuun arvioon, koska kyseisen<br />
arvion tekeminen lyhyessä haastattelutilanteessa<br />
on mahdotonta. Tästä syystä<br />
jäljempänä esitettäviä yritysten arvioita<br />
investoinneista on syytä pitää ylära<strong>ja</strong>-arvioina<br />
suomalaisen yrityskentän<br />
aineettoman pääoman investoinneista.<br />
Kaikkia vastaajien ilmoittamia rahallisia<br />
panostuksia aineettomaan pääomaan<br />
ei todellisuudessa voida pitää investointeina<br />
aineettomaan pääomaan.<br />
5.3.2 Aineettoman pääoman<br />
investoinnit<br />
Kuva 5.9. Investoinnit aineettoman pääoman eri luokkiin.<br />
Kysyttäessä yrityksiltä mihin edellä mainittuihin<br />
aineettoman pääoman luokkiin<br />
ne ovat investoineet edeltävän vuoden<br />
<strong>ja</strong> edeltävien viiden vuoden aikana<br />
tulokseksi saatiin seuraavat vastaukset:<br />
Kuvan 5.9 prosenttiluvut viittaavat<br />
niiden yritysten osuuteen vastanneista<br />
yrityksistä, jotka ilmoittavat investoineensa<br />
tiettyyn aineettoman pääoman<br />
luokkaan. Ensimmäinen selkeä havainto<br />
saaduista vastauksista on se, että mikäli<br />
yritysten vastauksia voidaan pitää<br />
luotettavina arvioina yrityskentän kehityksestä,<br />
aineettoman pääoman kohdalla<br />
ei ole viime vuosina tapahtunut<br />
merkittävää kiinnostuksen laskua tai<br />
nousua. Arviot toisaalta vuoden sisällä<br />
<strong>ja</strong> toisaalta viiden vuoden sisällä suoritetuista<br />
investoinneista ovat hyvin samankaltaisia<br />
mikä antaa aiheen olettaa<br />
suhtautumisen aineettoman pääoman<br />
kumuloimiseen pysyneen tänä aikana<br />
melko muuttumattomana. Yksittäisistä<br />
eristä henkilöstön kehittäminen, ostetut<br />
tietokoneohjelmat <strong>ja</strong> tutkimus sekä<br />
tuotekehitys ovat kolme eniten investointe<strong>ja</strong><br />
kerännyttä luokkaa.<br />
Melko odotetusti investoinneissa<br />
on merkittäviä ero<strong>ja</strong> yritysten kokoluokittain<br />
tarkasteltuna. Kuvassa 5.10<br />
on esitetty aiemmin käytetyllä <strong>ja</strong>ottelulla<br />
pienten <strong>ja</strong> suurten yritysten ilmoittamat<br />
investoinnit aineettomaan pääomaan<br />
viimeisen vuoden aikana.<br />
%<br />
90<br />
80<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
brändien kehittäminen<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden<br />
muutokset<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
tietokoneohjelmien kehitys<br />
(oma t&k)<br />
tietokannat<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
vuoden aikana<br />
viiden vuoden aikana<br />
muu kehittäminen, suunnittelu<br />
<strong>ja</strong> tutkimus<br />
ei halua vastata<br />
45
Kuva 5.10. Aineettoman pääoman investoinnit eri kokoluokissa.<br />
%<br />
100<br />
90<br />
80<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
brändien kehittäminen<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden<br />
muutokset<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
tietokoneohjelmien kehitys<br />
(oma t&k)<br />
tietokannat<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
pienet yritykset<br />
suuret yritykset<br />
muu kehittäminen, suunnittelu<br />
<strong>ja</strong> tutkimus<br />
ei halua vastata<br />
Kuva 5.11. Investoinnit aineettoman pääoman eri luokkiin tärkeimmän kehittämistarpeen mukaan <strong>ja</strong>oteltuna.<br />
100<br />
90<br />
80<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden<br />
muutokset<br />
brändien kehittäminen<br />
tietokoneohjelmien kehitys<br />
(oma t&k)<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
tietokannat<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
muu kehittäminen, suunnittelu<br />
<strong>ja</strong> tutkimus<br />
ei halua vastata<br />
uusien tuotteiden <strong>ja</strong> palvelujen<br />
kehittäminen<br />
yhteistyön lisääminen muiden<br />
yritysten kanssa<br />
viennin aloittaminen uusiin kohdemaihin<br />
myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin lisääminen<br />
kotimaassa<br />
viennin lisääminen nykyisiin kohdemaihin<br />
toimintaprosessien kehittäminen<br />
organisaation kehittäminen<br />
46
Kokonaiskuvaksi yritysten koon<br />
merkityksestä muodostuu se, että kautta<br />
lin<strong>ja</strong>n suuret yritykset ovat investoineet<br />
useammin aineettoman pääoman<br />
eri luokkiin kuin pienet. Selvin ero on<br />
tutkimuksen <strong>ja</strong> tuotekehityksen alueella<br />
mutta myös organisaatiorakenteiden<br />
kehittämisessä, tietokantainvestoinneissa<br />
<strong>ja</strong> tuotemerkkeihin sekä patentteihin<br />
suunnatuissa investoinneissa<br />
ero on selvä.<br />
Yrityskoon lisäksi suhtautuminen<br />
aineettoman pääoman investointeihin<br />
voi vaihdella monesta eri syystä. Eräs<br />
mielenkiintoinen näkökulma ilmenee<br />
tarkastelemalla aineettoman pääoman<br />
investointe<strong>ja</strong> suhteessa yritysten kokemiin<br />
kehittämistarpeisiin. Kuvassa 5.11<br />
on esitetty yrityksiltä saadut vastaukset<br />
viimeisen viiden vuoden aikana suoritetuista<br />
aineettoman pääoman investoinneista<br />
<strong>ja</strong>oteltuna yritysten ilmoittaman<br />
tärkeimmän kehittämistarpeen<br />
mukaan.<br />
Kuvasta 5.11 voidaan nostaa esille<br />
mm. se, että tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen<br />
investoiminen on selvästi yleisempää<br />
niiden yritysten joukossa, jotka<br />
ilmoittavat tärkeimmäksi kehittämistarpeekseen<br />
uusien tuotteiden <strong>ja</strong> palveluiden<br />
kehittämisen, viennin aloittamisen<br />
uusiin kohdemaihin tai viennin lisäämisen<br />
nykyisiin kohdemaihin. Henkilöstön<br />
kehittämiseen panostamisessa<br />
erottuu erityisesti niiden yritysten joukko,<br />
jotka kokevat tärkeimmäksi haasteekseen<br />
yhteistyön lisäämisen muiden<br />
yritysten kanssa. Brändin kehittämiseen<br />
panostamisessa erottuu erityisen selvästi<br />
niiden yritysten joukko, jotka pyrkivät<br />
kehittämään viennin lisäämistä<br />
nykyisiin kohdemaihin <strong>ja</strong> tietokoneohjelmiin<br />
ovat panostaneet useimmin<br />
sekä omana t&k-työnä että ostopalveluina<br />
ne yritykset, jotka kokevat yhteistyön<br />
muiden yritysten kanssa tärkeimmäksi<br />
kehittämistarpeekseen.<br />
Investointe<strong>ja</strong> aineettomaan pääomaan<br />
voidaan tarkastella myös yritysten<br />
toimialojen perusteella. Alla olevassa<br />
kuvassa 5.12 on esitetty viimeisten<br />
viiden vuoden aikana aineettoman<br />
pääoman eri luokkiin investoineiden<br />
yritysten osuudet eri toimialojen kaikista<br />
yrityksistä.<br />
Kuvan 5.12 näkymään vaikuttaa se<br />
tosiasia, että tietyiltä toimialoilta vastaa<strong>ja</strong>yrityksiä<br />
oli vähälukuinen määrä.<br />
Majoitus- <strong>ja</strong> ravitsemustoiminta oli tällainen<br />
toimiala <strong>ja</strong> tämän toimialan vastanneista<br />
yrityksistä kaikki ilmoittivat investoineensa<br />
useaan aineettoman pääoman<br />
luokkaan viimeisten viiden vuoden<br />
aikana. Muista toimialaeroista voidaan<br />
nostaa esille se, että investoinnit<br />
tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen ovat<br />
olleet huomiota herättävän harvinaisia<br />
kuljetuksessa, varastoinnissa <strong>ja</strong> tietoliikenteessä.<br />
Muitakin toimialaero<strong>ja</strong> kuvasta<br />
5.12 voi tunnistaa.<br />
Kuva 5.12. Investoinnit aineettomaan pääomaan eri toimialoilla.<br />
100<br />
90<br />
80<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
tietokoneohjelmien kehitys<br />
(oma t&k)<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden<br />
muutokset<br />
brändien kehittäminen<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
tietokannat<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
muu kehittäminen, suunnittelu<br />
<strong>ja</strong> tutkimus<br />
ei halua vastata<br />
teollisuus<br />
rakentaminen<br />
kauppa<br />
majoitus- <strong>ja</strong> ravitsemustoiminta<br />
kuljetus, varastointi, tietoliikenne<br />
palvelut liike-elämälle<br />
muut palvelut<br />
47
Kuva 5.13. Yritysten t&k-panostukset euromääräisenä.<br />
ei yhtään 1,2 % (2)<br />
alle 50 000 € 23,2 % (39)<br />
Viimeisen vuoden<br />
50 000 – 100 000 €13,7 % (23)<br />
Viimeisen vuoden aikana<br />
100 001 – 200 000 € 7,1 % (12)<br />
yli 200 000 € 16 % (27)<br />
en osaa / halua sanoa 38,7 % (65)<br />
ei yhtään 0,6 % (1)<br />
alle 50 000 € 9,6 % (15)<br />
Viimeisen<br />
50 000 – 100 000 €11,5 % (18)<br />
Viimeisen 5 vuoden aikana<br />
100 001 – 200 000 € 5,8 % (9)<br />
yli 200 000 € 16,7 % (26)<br />
en osaa / halua sanoa 55,8 % (87 )<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
Kuva 5.14. Yritysten panostukset henkilöstön kehittämiseen.<br />
Alle 50 000 € 42,5 % (105)<br />
50 000 – 100 000 € 08,9 % (22)<br />
Viimeisen vuoden<br />
aikana 100 001 – 200 000 € 1,6 % (4)<br />
Viimeisen vuoden aikana<br />
yli 200 000 € 2,4 % (6)<br />
en osaa / halua sanoa 44,5 % (110 )<br />
50 000 – 100 000 € 0 % (0)<br />
Investoineiden yritysten osuuksien<br />
lisäksi luonnollinen kiinnostuksen kohde<br />
on yritysten esittämät arviot aineettoman<br />
pääoman investointien rahallisesta<br />
suuruusluokasta eri luokkien osalta.<br />
Edellä todetulla tavalla yritysten antamien<br />
arvioiden voidaan tulkita yliarvioivan<br />
investointien todellista suuruusluokkaa<br />
mutta aineettoman pääoman<br />
eri luokkien suhteellisten rahallisten panostusten<br />
voidaan toisaalta olettaa antavan<br />
oikeansuuntaisen kuvan kyselytutkimuksen<br />
yleisten epävarmuuksien<br />
määräämissä rajoissa.<br />
Kuvassa 5.13 on esitetty yrityksiltä<br />
saadut vastaukset tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen<br />
tehdyistä investoinneista<br />
viimeisen vuoden <strong>ja</strong> viimeisten viiden<br />
vuoden aikana.<br />
Vastauksissa kiinnittää huomiota<br />
se, että yli puolet vastaajista ei halunnut<br />
sanoa panostuksiaan viimeisen viiden<br />
vuoden aikana. Vastanneista yrityksistä<br />
suurimman ryhmän muodostivat<br />
yritykset, jotka olivat panostaneet<br />
tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen yli<br />
200 000 euroa viiden vuoden aikana.<br />
Vastaava haluttomuus ilmoittaa<br />
euromääräisiä panostuksia liittyi jokaiseen<br />
yrityksiltä kysyttyyn aineettoman<br />
pääoman luokkaan. Kuvassa 5.14 on<br />
esitetty vastaukset henkilöstön kehittämiseen<br />
tehdyistä panostuksista <strong>ja</strong> kuvassa<br />
5.15 organisaatiorakenteiden kehittämiseen<br />
käytetyistä euroista.<br />
Viimeisen<br />
Viimeisen 5 vuoden aikana<br />
Alle 50 000 € 22,9 % (15)<br />
50 000 – 100 000 € 0 % (0)<br />
100 001 – 200 000 € 4,5 % (10)<br />
yli 200 000 € 5,4 % (12)<br />
en osaa / halua sanoa 57,0 % (127 )<br />
50 000 – 100 000 € 10,3 % (230)<br />
0 % 50 % 100 %<br />
48
Kuva 5.15. Yritysten panostukset organisaatiorakenteiden kehittämiseen.<br />
Viimeisen vuoden<br />
Viimeisen vuoden<br />
aikana<br />
Viimeisen<br />
Viimeisen 5 vuoden aikana<br />
ei yhtään 6,4 % (7)<br />
alle 50 000 € 30,9 % (43)<br />
50 000 – 100 000 € 4,5 % (5)<br />
100 001 – 200 000 € 2,7 % (3)<br />
en osaa / halua sanoa 55,5 % (61 )<br />
yli 200 000 € 0 % (0)<br />
en osaa / halua sanoa 0 % (0)<br />
ei yhtään 1,8 % (2)<br />
alle 50 000 € 23,9 % (27)<br />
50 000 – 100 000 € 8,0 % (9)<br />
100 001 – 200 000 € 0,9 % (1)<br />
en osaa / halua sanoa 0 % (0 )<br />
yli 200 000 € 3,5 % (4)<br />
en osaa / halua sanoa 61,9 % (70)<br />
0 % 50 % 100 %<br />
Kuva 5.16. Brändien kehittämiseen tehdyt panostukset.<br />
Viimeisen vuoden<br />
Viimeisen vuoden aikana<br />
Viimeisen 5 vuoden Viimeisen aikana<br />
5 vuoden aikana<br />
0 %<br />
ei yhtään 1,7 % (2)<br />
alle 50 000 € 35,9 % (42)<br />
50 000 – 100 000 € 13,7 % (16)<br />
yli 200 000 € 7,7 % (9)<br />
en osaa / halua sanoa 41,0 % (48 )<br />
100 001 – 200 000 € 0 % (0)<br />
ei yhtään 0,9 % (1)<br />
alle 50 000 € 19,5 % (22)<br />
50 000 – 100 000 € 8,0 % (9)<br />
yli 200 000 € 8,8 % (10)<br />
en osaa / halua sanoa58,4 % (66 )<br />
100 001 – 200 000 € 4,4 % (5)<br />
20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
Verrattaessa edellä olevia vastauksia<br />
kuvan 5.13 tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehityspanostusten<br />
kanssa voidaan todeta,<br />
että viimeisen viiden vuoden aikana<br />
organisaatiorakenteiden <strong>ja</strong> henkilöstön<br />
kehittämisen panostukset ovat<br />
painottuneet euromääräisesti pienempiin<br />
summiin tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehityspanostuksiin<br />
verrattuna. Tämä on sopusoinnussa<br />
aiemman aineettomasta<br />
pääomasta tehdyn tutkimuksen kanssa<br />
jossa useimmiten juuri tutkimus- <strong>ja</strong><br />
tuotekehitysinvestoinnit ovat olleet<br />
merkittävin aineettoman pääoman investointi.<br />
Kuvassa 5.16 on esitetty vastaavalla<br />
tavalla yrityksiltä saadut vastaukset<br />
kysyttäessä brändien kehittämiseen<br />
käytettyjä rahavaro<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kuvassa 5.17<br />
tietokoneohjelmien kehitykseen tai ostoon<br />
käytettyjä panostuksia.<br />
Brändien kehittämisen osalta voidaan<br />
todeta vain harvan yrityksen käyttäneen<br />
viimeisen viiden vuoden aikana<br />
merkittäviä rahamääriä (> 200 000<br />
euroa) näihin investointeihin. Tietokoneohjelmien<br />
kohdalla vaikuttaa kuvan<br />
5.17 perusteella siltä, että oman t&ktyön<br />
<strong>ja</strong> ostopalveluiden suhde vastaa<strong>ja</strong>yritysten<br />
joukossa on melko tasainen<br />
käytettyjen euromäärien osalta.<br />
Kuvassa 5.18 on esitetty yritysten<br />
arviot tietokantoihin sekä tuotemerkkeihin<br />
<strong>ja</strong> patentteihin suunnatuista panostuksista.<br />
49
Kuva 5.17. tietokoneohjelmien omana t&k-työnä tehtyyn kehitykseen (vasemmanpuoleinen kuva) tai ostoon (oikeanpuoleinen kuva)<br />
tehdyt panostukset.<br />
Viimeisen vuoden<br />
aikana<br />
ei yhtään 3,1 % (4)<br />
ei yhtään 0,6 % (1)<br />
alle 50 000 € 32,8 % (43) alle 50 000 € 40,7 % (72)<br />
50 000–100 000 € 7,6 % (10) 50 000–100 000 € 7,9 % (14)<br />
Viimeisen vuoden<br />
100 001–200 000 € 3,8 % (5) aikana 100 001–200 000 € 1,7 % (3)<br />
yli 200 000 € 3,8 % (5) yli 200 000 € 4,5 % (8)<br />
en osaa / halua sanoa 48,9 % (64)<br />
en osaa / halua sanoa 44,6 % (79)<br />
Viimeisen 5 vuoden<br />
aikana<br />
ei yhtään 3,2 % (3)<br />
alle 50 000 € 29,5 % (28)<br />
50 000–100 000 € 7,4 % (7)<br />
100 001–200 000 € 5,3 % (5)<br />
yli 200 000 € 7,4 % (7)<br />
Viimeisen 5 vuoden<br />
aikana<br />
ei yhtään 0 % (0)<br />
alle 50 000 € 19,7 % (36)<br />
50 000–100 000 € 8,7 % (16)<br />
100 001–200 000 € 5,5 % (10)<br />
yli 200 000 € 3,8 % (7)<br />
en osaa / halua sanoa 47,4 % (45) en osaa / halua sanoa 62,3 % (114)<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
Kuva 5.18. Tietokantoihin (vasemmanpuoleinen kuva) <strong>ja</strong> tuotemerkkeihin sekä patentteihin (oikeanpuoleinen kuva)<br />
suunnatut panostukset.<br />
Viimeisen vuoden<br />
aikana<br />
ei yhtään 12,2 % (9)<br />
alle 50 000 € 21,6 % (16)<br />
50 000–100 000 € 1,4 % (1)<br />
100 001–200 000 € 2,7 % (2)<br />
en osaa / halua sanoa 62,2 % (46)<br />
Viimeisen vuoden<br />
aikana<br />
ei yhtään 20,3 % (12)<br />
alle 50 000 € 20,3 % (12)<br />
50 000–100 000 € 10,2 % (6)<br />
100 001–200 000 € 1,7 % (1)<br />
en osaa / halua sanoa 47,4 % (28)<br />
yli 200 000 € 0% (0)<br />
Viimeisen 5 vuoden<br />
aikana<br />
ei yhtään 8,2 % (7)<br />
alle 50 000 € 17,6 % (15)<br />
50 000–100 000 € 4,7 % (4)<br />
100 001–200 000 € 2,4 % (2)<br />
en osaa / halua sanoa 67,1 % (57)<br />
Viimeisen 5 vuoden<br />
aikana<br />
ei yhtään 13,2 % (9)<br />
alle 50 000 € 22,1 % (15)<br />
50 000–100 000 € 2,9 % (2)<br />
100 001–200 000 € 0 % (0)<br />
en osaa / halua sanoa 57,4 % (59)<br />
yli 200 000 € 4,4 % (3)<br />
0 % 50 %<br />
100 % 0 %<br />
50 %<br />
100 %<br />
50
5.3.3 Kokonaiskuva aineettomaan<br />
pääomaan tehdyistä investoinneista<br />
vastaa<strong>ja</strong>yrityksissä<br />
Kyselytutkimuksen perusteella yritysten<br />
välillä on huomattavia ero<strong>ja</strong> niiden<br />
ilmoittamissa aineettoman pääoman<br />
investoinneissa mm. kokoluokittain,<br />
toimialan mukaan sekä muiden taustamuuttujien,<br />
kuten yritysten kokemien<br />
kehittämistarpeiden, mukaan. Esitysteknisistä<br />
syistä tässä raportissa on ollut<br />
mahdollista nostaa esille vain joitakin<br />
havainto<strong>ja</strong> aineettoman pääoman investoinneista.<br />
Näiden havaintojen perusteella<br />
aineettoman pääoman investoinneista<br />
voidaan nostaa esille ainakin<br />
seuraavankaltaisia tyypillisiä piirteitä:<br />
••<br />
Suhtautumisessa aineettoman<br />
pääoman investointeihin ei näytä<br />
tapahtuneen merkittäviä muutoksia<br />
viimeksi kuluneiden viiden<br />
vuoden aikana.<br />
••<br />
Suuret yritykset investoivat kautta<br />
lin<strong>ja</strong>n useammin aineettoman<br />
pääoman eri luokkiin pienempiin<br />
yrityksiin verrattuna.<br />
••<br />
Tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen<br />
investoiminen on selvästi yleisempää<br />
niiden yritysten joukossa, jotka<br />
ilmoittavat tärkeimmäksi kehittämistarpeekseen<br />
uusien tuotteiden<br />
<strong>ja</strong> palveluiden kehittämisen,<br />
viennin aloittamisen uusiin kohdemaihin<br />
tai viennin lisäämisen nykyisiin<br />
kohdemaihin.<br />
••<br />
Henkilöstön kehittämiseen panostavat<br />
erityisesti ne yritykset, jotka<br />
kokevat kehittämistarpeeksi yhteistyön<br />
lisäämisen muiden yritysten<br />
kanssa. Nämä yritykset panostavat<br />
myös muita useammin tietokoneohjelmien<br />
kehitykseen tai ostopalveluihin.<br />
••<br />
Brändien kehittämiseen panostavat<br />
erityisesti viennin lisäämisestä<br />
nykyisiin kohdemaihinsa kiinnostuneet<br />
yritykset. Tuotemerkkeihin<br />
<strong>ja</strong> patentteihin eniten investoivat<br />
kolme yritysryhmää muodostuvat<br />
uusien tuotteiden <strong>ja</strong> palveluiden,<br />
viennin aloittamisen <strong>ja</strong> viennin lisäämisen<br />
tärkeimmäksi kehittämistarpeeksi<br />
ilmoittavista yrityksistä.<br />
••<br />
Aineettoman pääoman investoinneissa<br />
on havaittavissa selkeitä toimialaero<strong>ja</strong><br />
••<br />
Toteutettujen panostusten rahallista<br />
arvoa vastaa<strong>ja</strong>yritykset olivat<br />
haluttomia ilmoittamaan. Vastanneiden<br />
yritysten joukossa viimeisen<br />
viiden vuoden aikana kumuloituneiden<br />
panostusten rahallinen<br />
arvo on ollut suurin tutkimuksen<br />
<strong>ja</strong> tuotekehityksen kohdalla.<br />
Mielenkiintoinen havainto kyselyssä<br />
nousi esille kysyttäessä yrityksiltä niiden<br />
omaa arviota aineettomien investointien<br />
suuruudesta verrattuna perinteisiin<br />
aineellisiin investointeihin. Kuvassa<br />
5.19 on esitetty kysymykseen saadut<br />
vastaukset.<br />
Niiden yritysten lukumäärä, jotka<br />
ilmoittivat aineettomien investointien<br />
jääneen alle 20 % aineellisista investoinneista,<br />
oli suurin (105 yritystä). Kysymykseen<br />
vastasi kaikkiaan 212 yritystä<br />
joista 156 (n. 74 %) arvioi aineettoman<br />
pääoman investointien olleen alle<br />
40 % aineellisista investoinneista. Nämä<br />
tulokset poikkeavat selvästi useasta<br />
viimeaikaisesti tutkimuksesta joissa<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
suhteellinen osuus on arvioitu huomattavasti<br />
suuremmaksi.<br />
Kuva 5.19. Yritysten arviot aineettomien investointien suhteellisesta määrästä<br />
aineellisiin investointeihin verrattuna.<br />
60–80 % 5,7 % (16)<br />
yli 80 % 4,9 % (14)<br />
20–39 % 18,0 % (51)<br />
40–59 % 9,2 % (26)<br />
alle 20 % 37,1 % (46)<br />
en osaa sanoa25,1 % (71)<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
51
5.4 Aineettoman pääoman<br />
investointien hyödyt yritysten<br />
näkökulmasta<br />
Toinen tärkeä asia, jota kyselyllä pyrittiin<br />
selvittämään, liittyy yritysten aineettomaan<br />
pääomaan tekemistään investoinneista<br />
saamiin hyötyihin. Kysymyksen<br />
merkitys on itsestään selvä. Kuten<br />
aiemmissa luvuissa on todettu, aineettoman<br />
pääoman investoinneilla tai aineellisilla<br />
investoinneilla ei ole itseisarvoa<br />
vaan rationaalinen päätöksentekijä<br />
pyrkii arvioimaan niistä koituvia liiketoiminnallisia<br />
hyötyjä <strong>ja</strong> punnitsee näitä<br />
hyötyjä suhteessa kustannuksiin.<br />
Aineettoman pääoman investointien<br />
vaikutuksia voidaan tutkia ainakin<br />
kahdella tavalla: Vaikutuksia voidaan<br />
selvittää tilastollisesti tarkastelemalla<br />
esimerkiksi investointe<strong>ja</strong> toteuttaneiden<br />
yritysten taloudellista kehitystä<br />
suhteessa verrokkiyrityksiin. Vaikutuksia<br />
voidaan toisaalta selvittää kyselytutkimuksin,<br />
case-tutkimuksen keinoin tai<br />
muilla kvalitatiivisilla menetelmillä. Tässä<br />
tutkimuksessa valitun metodologian<br />
mukaisesti vaikutuksia selvitetään kysymällä<br />
yritysten omia näkemyksiä investoinneista<br />
koituneista hyödyistä.<br />
Aineettoman pääoman investointien<br />
hyödyt voidaan viime kädessä liittää<br />
joko lisääntyviin <strong>tuotto</strong>ihin tai aleneviin<br />
kustannuksiin. A<strong>ja</strong>ttelumallin yhteys<br />
yrityksen arvoon on selvä. Edeltävissä<br />
luvuissa käsitellyllä tavalla yrityksen<br />
rahallinen arvo juontaa juurensa<br />
viime kädessä yrityksen luomiin kassavirtoihin<br />
<strong>ja</strong> hinta-kustannusmarginaaliin,<br />
jonka yritys kykenee tuotteistaan<br />
tai palveluistaan saavuttamaan.<br />
5.4.1 Aineettoman pääoman<br />
investointien vaikutukset<br />
kustannuksiin<br />
Vastaa<strong>ja</strong>yrityksiltä pyydettiin arviota toteuttamiensa<br />
aineettoman pääoman<br />
investointien hyödyistä alenevien kustannusten<br />
muodossa aineettoman<br />
pääoman eri luokkien osalta. Yrityksiä<br />
on pyydetty arvioimaan näitä hyötyjä<br />
asteikolla 1-5 (1= ei lainkaan hyötyjä,<br />
5 = erittäin merkittäviä hyötyjä). Saadut<br />
vastaukset on esitetty kuvassa 5.20.<br />
Kuvasta 5.20 voidaan todeta aineettoman<br />
pääoman investointien eri<br />
luokkien eroavan selvästi siinä miten<br />
yrityksen kokevat näiden investointien<br />
alentaneen kustannuksia. Tämä ero tulee<br />
konkreettisesti näkyviin tarkasteltaessa<br />
aineettoman pääoman eri luokkien<br />
saamia vastausten keskiarvo<strong>ja</strong> kuvassa<br />
5.21.<br />
Kuvan 5.21 keskiarvoluvuissa korkeampi<br />
keskiarvo viittaa suurempaan<br />
yritysten kokemaan hyötyyn alenevien<br />
kustannusten muodossa. Kuvan 5.21<br />
perusteella investoinnit tuotemerkkeihin<br />
<strong>ja</strong> patentit ovat alentaneet vähiten<br />
vastaa<strong>ja</strong>yritysten kustannuksia. Vastaavasti<br />
henkilöstön kehittäminen on<br />
tuonut mukanaan suurimmat kustannussäästöt.<br />
Kuvassa 5.22 vastaukset on<br />
esitetty toimialoittain. Kuvasta 5.22 voi<br />
verrata sekä aineettoman pääoman eri<br />
Kuva 5.20. Aineettoman pääoman investointien hyödyt alenevien kustannusten muodossa luokittain.<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
10,8 % (18)<br />
20,5 % (34)<br />
30,7 % (51)<br />
31,3 % (52)<br />
6,6 %<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
4,9 %<br />
16,4 % (37)<br />
32,7 % (74) 40,3 % (91)<br />
5,8 %<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden muutokset<br />
6,2 %<br />
19,3 % (28)<br />
31,7 % (46)<br />
36,6 % (53)<br />
6,2 %<br />
brändien kehittäminen<br />
20,3 % (28)<br />
26,8 % (37)<br />
24,6 % (34)<br />
21,0 % (29)<br />
7,2 %<br />
tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k)<br />
12,6 % (19) 22,5 % (34)<br />
29,8 % (45)<br />
29,1 % (44)<br />
6,0 %<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
11,1 % (21)<br />
24,9 % (47)<br />
30,2 % (57)<br />
29,6 % (56)<br />
4,2 %<br />
tietokannat<br />
23,0 % (28)<br />
34,4 % (42)<br />
23,8 % (29)<br />
18,0 % (22)<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
31,4 % (33)<br />
33,3 % (35)<br />
21,0 % (22) 9,5 % (10) 4,8 %<br />
muu kehittäminen, suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus 12,5 % (14) 22,3 % (25)<br />
0 % 20 %<br />
32,1 % (36)<br />
26,8 % (30) 6,3 %<br />
40 % 60 % 80 % 100 %<br />
1 2 3 4 5<br />
52
Kuva 5.21. Aineettoman pääoman investoinneista seuranneet kustannushyödyt luokittain.<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys, 166 kpl<br />
henkilöstön kehittäminen, 226 kpl<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden muutokset, 145 kpl<br />
brändien kehittäminen, 138 kpl<br />
tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k), 151 kpl<br />
ostetut tietokoneohjelmat, 189 kpl<br />
tietokannat, 122 kpl<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit, 105 kpl<br />
muu kehittäminen, suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus, 122 kpl<br />
3,0<br />
3,3<br />
3,2<br />
2,7<br />
2,9<br />
2,9<br />
2,4<br />
2,2<br />
2,9<br />
0<br />
Asteikkojen keskiarvo<br />
max 5<br />
Kuva 5.22. Aineettoman pääoman investointien kustannusvaikutushyödyt toimialoittain.<br />
Toiminnan tekijät<br />
Keskiarvo<br />
N=300<br />
Teollisuus<br />
N=67<br />
Rakentaminen<br />
N=40<br />
Kauppa<br />
N=63<br />
Majoitus- <strong>ja</strong> ravitsemustoiminta<br />
N=3<br />
Tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys 3,0 3,2 2,8 2,8 2,7<br />
Henkilöstön kehittäminen 3,3 3,4 3,0 3,1 4,3<br />
Organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden muutokset 3,2 3,2 3,0 3,0 4,7<br />
Brändien kehittäminen 2,7 2,8 2,4 2,8 3,3<br />
Tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k) 2,9 3,0 3,0 2,5 1,0<br />
Ostetut tietokoneohjelmat 2,9 3,1 3,0 2,8 1,7<br />
Tietokannat 2,4 2,5 2,5 2,1 1,7<br />
Tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit 2,2 2,6 1,9 2,3 1,0<br />
Muu kehittäminen, suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus 2,9 2,9 2,8 2,9 1,0<br />
Keskiarvo 2,84 2,96 2,71 2,69 2,37<br />
Toiminnan tekijät<br />
Keskiarvo<br />
N=300<br />
Kuljetus, varastointi,<br />
tietoliikenne<br />
N=14<br />
Palvelut liike-elämälle<br />
N=19<br />
Muut palvelut<br />
N=84<br />
Tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys 3,0 3,0 3,4 3,1<br />
Henkilöstön kehittäminen 3,3 3,3 3,3 3,3<br />
Organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden muutokset 3,2 3,3 3,4 3,0<br />
Brändien kehittäminen 2,7 2,6 3,1 2,4<br />
Tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k) 2,9 4,0 3,0 3,0<br />
Ostetut tietokoneohjelmat 2,9 3,5 3,1 2,7<br />
Tietokannat 2,4 3,3 2,8 2,3<br />
Tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit 2,2 2,7 2,2 1,9<br />
Muu kehittäminen, suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus 2,9 3,5 2,5 3,1<br />
Keskiarvo 2,84 3,23 2,98 2,76<br />
53
luokkien hyötyjä kustannusten alenemisen<br />
muodossa eri toimialojen kesken<br />
että toimialojen kokemaa kokonaishyötyä<br />
aineettoman pääoman investoinneista<br />
kustannusten muodossa.<br />
Toimialojen keskiarvo<strong>ja</strong> tarkasteltaessa<br />
voidaan todeta, että suurimmat<br />
hyödyt aineettoman pääoman investoinneista<br />
alenevien kustannusten<br />
muodossa on koettu syntyvän kuljetuksessa,<br />
varastoinnissa <strong>ja</strong> tietoliikenteessä.<br />
Vastaavasti alhaisin hyöty on syntynyt<br />
majoitus- <strong>ja</strong> ravitsemusliiketoiminnassa<br />
(vastanneita toimialan yrityksiä<br />
tosin oli vain kolme). Myös kaupan toimialan<br />
yritysten kokema hyöty alenevien<br />
kustannusten muodossa on jäänyt<br />
melko alhaiselle tasolle.<br />
Huomattavia <strong>ja</strong> mielenkiintoisia<br />
ero<strong>ja</strong> yritysten välille syntyy luokiteltaessa<br />
saadut vastaukset yritysten koon<br />
mukaan. Alla olevassa kuvassa 5.23 on<br />
esitetty pienten <strong>ja</strong> suurten yritysten<br />
antamat vastaukset aineettoman pääoman<br />
investointien hyödyistä alenevien<br />
kustannusten muodossa.<br />
Kuvan 5.23 perusteella suuret yritykset<br />
kokevat kautta lin<strong>ja</strong>n aineettoman<br />
pääoman investoinnit hyödyllisemmäksi<br />
kustannustehokkuuden paranemisen<br />
kannalta kuin pienet yritykset.<br />
Suurin ero on tuotemerkkeihin <strong>ja</strong><br />
patentteihin tehtyjen investointien sekä<br />
brändien kehittämiseen <strong>ja</strong> muuhun<br />
kehittämiseen tehtyjen panostusten<br />
kohdalla. Saadut vastaukset tukevat<br />
omalta osaltaan tämän tutkimuksen eri<br />
osa-alueissa syntynyttä kuvaa siitä, että<br />
aineettoman pääoman merkitys tulee<br />
selvemmin näkyviin suurissa yrityksissä.<br />
5.4.2 Aineettoman pääoman<br />
investointien vaikutukset<br />
lisääntyneiden <strong>tuotto</strong>jen muodossa<br />
Vastaa<strong>ja</strong>yrityksiä pyydettiin arvioimaan<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
tuomia hyötyjä myös lisääntyneiden<br />
<strong>tuotto</strong>jen muodossa. Yrityksille annetut<br />
vaihtoehdot olivat vastaavat kuin kustannussäästöjen<br />
yhteydessä. Yrityksiä<br />
pyydettiin arvioimaan kunkin aineettoman<br />
pääomaluokan investointien hyötyjä<br />
lisä<strong>tuotto</strong>jen muodossa asteikolla<br />
yhdestä viiteen (1 = ei lisä<strong>tuotto</strong><strong>ja</strong>, 5 =<br />
huomattavat lisätuotot). Saadut vastaukset<br />
on esitetty kuvassa 5.24.<br />
Myös yritysten kokemien lisä<strong>tuotto</strong>hyötyjen<br />
osalta aineettoman pääoman<br />
eri luokkien välillä on selkeitä<br />
ero<strong>ja</strong>. Kuvassa 5.25 arvioidut hyödyt on<br />
esitetty keskiarvoina luokittain.<br />
Kuvasta 5.25 voidaan todeta, että<br />
yritykset arvioivat investoinnit tutkimukseen<br />
<strong>ja</strong> tuotekehitykseen sekä henkilöstön<br />
kehittämiseen selvästi eniten<br />
lisä<strong>tuotto</strong><strong>ja</strong> tuoviksi aineettoman pääoman<br />
investoinneiksi. Vastaavasti investoinneista<br />
tietokantoihin <strong>ja</strong> tuotemerkkeihin<br />
sekä patentteihin katsotaan seu-<br />
Kuva 5.23. Suurten <strong>ja</strong> pienten yritysten kokema hyöty alenevien kustannusten muodossa.<br />
pienet yritykset<br />
suuret yritykset<br />
3<br />
3,6 3,7 3,8<br />
3,2<br />
3,1<br />
2,7<br />
3,6<br />
3,4 3,3 3,2 3,3<br />
2,9 2,9<br />
2,4<br />
2,1<br />
2,8<br />
3,7<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden<br />
muutokset<br />
brändien kehittäminen<br />
tietokoneohjelmien kehitys<br />
(oma t&k)<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
tietokannat<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
muu kehittäminen, suunnittelu<br />
<strong>ja</strong> tutkimus<br />
54
Kuva 5.24. Aineettoman pääoman hyödyt lisä<strong>tuotto</strong>jen muodossa.<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
5,8 %<br />
10,5 %<br />
20,9 % (36)<br />
47,7 % (83)<br />
15,1 % (26)<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
11,4 % (26) 30,7 % (70)<br />
46,5 % (106)<br />
9,6 % (22)<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden muutokset<br />
7,0 %<br />
13,4 % (19)<br />
37,3 % (53)<br />
33,8 % (48)<br />
8,5 %<br />
brändien kehittäminen<br />
10,3 %<br />
15,9 % (23)<br />
27,6 % (40)<br />
37,9 % (55)<br />
8,3 %<br />
tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k)<br />
11,3 % (17)<br />
18,5 % (28)<br />
31,31 % (47)<br />
35,1 % (53)<br />
4,0 %<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
6,4 %<br />
25,7 % (48)<br />
27,3 % (51)<br />
36,9 % (69)<br />
tietokannat<br />
18,5 % (23)<br />
25,0 % (31)<br />
32,3 % (40)<br />
23,4 % (29)<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
22,6 % (24)<br />
19,8 % (21)<br />
28,3 % (30)<br />
20,8 % (22)<br />
8,5 % (9)<br />
muu kehittäminen, suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus<br />
10,6 % (12) 13,3 % (15)<br />
26,5 % (30)<br />
36,3 % (41)<br />
13,3 % (15)<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
1 2 3 4 5<br />
Kuva 5.25. Aineettoman pääoman investoinneista seuranneet hyödyt lisä<strong>tuotto</strong>jen muodossa luokittain.<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys, 172 kpl<br />
henkilöstön kehittäminen, 228 kpl<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden muutokset, 142 kpl<br />
brändien kehittäminen, 145 kpl<br />
tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k), 151 kpl<br />
ostetut tietokoneohjelmat, 187 kpl<br />
tietokannat, 124 kpl<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit, 106 kpl<br />
muu kehittäminen, suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus, 112 kpl<br />
3,6<br />
3,5<br />
3,2<br />
3,2<br />
3,0<br />
3,1<br />
2,6<br />
2,7<br />
3,2<br />
0<br />
Asteikkojen keskiarvo<br />
max 5<br />
ranneen vähiten hyötyä lisä<strong>tuotto</strong>jen<br />
muodossa. Kuvassa 5.26 on esitetty toimialoittainen<br />
tarkastelu hyödyistä lisä<strong>tuotto</strong>jen<br />
muodossa.<br />
Selkein toimialoihin liittyvä havainto<br />
on se, että rakentamisen alalla<br />
toimivat yritykset ovat kokeneet hyötyneensä<br />
aineettoman pääoman inves-<br />
toinneista vähiten. Toimialaerojen lisäksi<br />
selkeitä ero<strong>ja</strong> löytyy myös luokiteltaessa<br />
saadut vastaukset yritysten kokojen<br />
mukaan.<br />
Kustannushyötyjen tavoin suuret<br />
yritykset arvioivat aineettoman pääoman<br />
investointien hyödyt lisä<strong>tuotto</strong>jen<br />
muodossa yleisesti pieniä yrityksiä<br />
suuremmiksi. Erot pienten <strong>ja</strong> suurten<br />
yritysten näkemysten välillä ovat kuitenkin<br />
pienemmät lisä<strong>tuotto</strong>arvioissa<br />
kuin kustannushyötynäkemyksissä. Selkeä<br />
poikkeus tästä on arvio tuotemerkkien<br />
<strong>ja</strong> patenttien tuomista lisätuotoista,<br />
jotka suuret yritykset näkevät huomattavasti<br />
pieniä suuremmiksi.<br />
55
Kuva 5.26. Aineettoman pääoman investointien hyödyt lisä<strong>tuotto</strong>jen muodossa toimialoittain.<br />
Toiminnan tekijät<br />
Keskiarvo<br />
N=300<br />
Teollisuus<br />
N=67<br />
Rakentaminen<br />
N=40<br />
Kauppa<br />
N=63<br />
Majoitus- <strong>ja</strong> ravitsemustoiminta<br />
N=3<br />
Tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys 3,6 3,9 3,0 3,4 3,7<br />
Henkilöstön kehittäminen 3,5 3,6 3,2 3,5 4,7<br />
Organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden muutokset 3,2 3,2 3,1 3,3 5,0<br />
Brändien kehittäminen 3,2 3,4 2,4 3,4 4,0<br />
Tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k) 3,0 2,8 2,8 3,1 1,5<br />
Ostetut tietokoneohjelmat 3,1 2,9 3,0 3,0 2,0<br />
Tietokannat 2,6 2,6 2,4 2,8 2,0<br />
Tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit 2,7 3,1 2,2 2,7 2,7<br />
Muu kehittäminen, suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus 3,3 3,3 3,1 3,3 1,5<br />
Keskiarvo 3,13 3,19 2,80 3,18 3,00<br />
Toiminnan tekijät<br />
Keskiarvo<br />
N=300<br />
Kuljetus, varastointi,<br />
tietoliikenne<br />
N=14<br />
Palvelut liike-elämälle<br />
N=19<br />
Muut palvelut<br />
N=84<br />
Tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys 3,6 3,7 3,7 3,7<br />
Henkilöstön kehittäminen 3,5 3,1 3,5 3,6<br />
Organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden muutokset 3,2 3,0 3,6 3,2<br />
Brändien kehittäminen 3,2 2,8 3,3 3,1<br />
Tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k) 3,0 3,1 3,4 3,3<br />
Ostetut tietokoneohjelmat 3,1 3,1 3,5 3,2<br />
Tietokannat 2,6 3,0 3,4 2,6<br />
Tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit 2,7 3,3 2,4 2,5<br />
Muu kehittäminen, suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus 3,3 3,0 2,5 3,8<br />
Keskiarvo 3,13 3,13 3,24 3,22<br />
Kuva 5.27. Suurten <strong>ja</strong> pienten yritysten kokema hyöty lisä<strong>tuotto</strong>jen muodossa.<br />
pienet yritykset suuret yritykset<br />
3,8 3,9<br />
3,7<br />
3,5 3,5<br />
3,6 3,6<br />
3,3<br />
3,4 3,3<br />
3,1 3,2<br />
3 3<br />
2,6 2,5<br />
3,1<br />
4,2<br />
tutkimus <strong>ja</strong><br />
tuotekehitys<br />
henkilöstön<br />
kehittäminen<br />
organisaatiorakenteet<br />
<strong>ja</strong> niiden muutokset<br />
brändien kehittäminen<br />
tietokoneohjelmien kehitys<br />
(oma t&k)<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
tietokannat<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
muu kehittäminen,<br />
suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus<br />
56
5.4.3 Aineettoman pääoman<br />
investointien kokonaisvaikutukset<br />
Kuvassa 5.28 on esitetty koottuna vastaa<strong>ja</strong>yritysten<br />
näkemykset aineettoman<br />
pääoman eri luokkiin tehtyjen investointien<br />
hyödyistä. Kuvassa kunkin luokan<br />
kohdalla on laskettu yhteen yritysten<br />
antamat arviot hyödyistä toisaalta<br />
kustannusten <strong>ja</strong> toisaalta lisä<strong>tuotto</strong>jen<br />
näkökulmasta. Kokonaisarviot on esitetty<br />
lisäksi erikseen pienten <strong>ja</strong> suurten<br />
yritysten osalta<br />
Tarkasteltaessa koko vastaa<strong>ja</strong>populaatiota,<br />
yritykset kokevat henkilöstön<br />
kehittämiseen investoimisen hyödyllisimmäksi<br />
aineettoman pääoman<br />
investoinniksi. Lähes vastaavan arvion<br />
yritykset antavat tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehityksen<br />
sekä organisaatiorakenteisiin<br />
<strong>ja</strong> niiden muutokseen panostamisen<br />
kohdalla. Pienin hyöty yrityksissä<br />
koetaan saavutettavan tuotemerkkeihin<br />
<strong>ja</strong> patentteihin investoimisesta.<br />
Suurten yritysten näkemykset<br />
eroavat huomattavasti pienten yritysten<br />
vastauksista. Ensinnäkin kokonaisnäkemys<br />
aineettomaan pääomaan investoimisen<br />
hyödyistä on suurilla yrityksillä<br />
selvästi myönteisempi. Lisäksi<br />
käsitykset eri luokkiin investoimisen<br />
hyödyistä eroavat selvästi. Selkein<br />
ero on se, että suuret yritykset kokevat<br />
tuotemerkkeihin <strong>ja</strong> patentteihin<br />
investoimisen selvästi pienempiä hyödyllisemmäksi.<br />
Ehkä hieman yllättäen<br />
luokka muu kehittäminen, suunnittelu<br />
<strong>ja</strong> tutkimus saa suurilta yrityksiltä<br />
myönteisimmän arvion investointien<br />
hyötyjen osalta.<br />
Yrityksiltä kysyttiin myös suoraan<br />
kokonaisarviota suoritettujen aineettoman<br />
pääoman investointien vaikutuksesta<br />
yrityksen arvoon. Tähän kysymykseen<br />
saadut vastaukset on esitetty kuvassa<br />
5.29.<br />
Tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen<br />
investoiminen koettiin yleisimmin<br />
erittäin merkittäväksi yrityksen<br />
arvon kannalta (vastaus joko neljä tai<br />
viisi). Tämän jälkeen tulivat investoinnit<br />
henkilöstön kehittämiseen <strong>ja</strong> muuhun<br />
kehittämiseen, suunnitteluun sekä<br />
tutkimukseen. Toisessa ääripäässä<br />
tietokantoihin investoiminen koettiin<br />
vähiten yrityksen arvoa nostavaksi<br />
investoinniksi (vastaus joko yksi tai<br />
kaksi). Tämän jälkeen seuraavaksi vähämerkityksellisimpiä<br />
olivat yritysten<br />
mukaan tuotemerkkeihin <strong>ja</strong> patentteihin<br />
tai ostettuihin tietokoneohjelmiin<br />
investoiminen.<br />
Kuva 5.28. Vastaa<strong>ja</strong>yritysten arviot aineettoman pääoman investointien kokonaishyödyistä eri luokkien osalta.<br />
kaikki yritykset pienet yritykset suuret yritykset<br />
7,4 7,4 7,4<br />
6,6<br />
6,8<br />
6,5 6,7<br />
6,4 6,4<br />
7,2<br />
6,8<br />
6,6<br />
5,9 5,8 5,9 5,9 6 5,9<br />
7,2<br />
6,4<br />
5 5 4,9<br />
4,6<br />
6,2<br />
5,9<br />
7,9<br />
tutkimus <strong>ja</strong><br />
tuotekehitys<br />
henkilöstön<br />
kehittäminen<br />
organisaatiorakenteet<br />
<strong>ja</strong> niiden muutokset<br />
brändien kehittäminen<br />
tietokoneohjelmien<br />
kehitys (oma t&k)<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
tietokannat<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
muu kehittäminen,<br />
suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus<br />
57
Kuva 5.29. Yritysten omat arviot aineettoman pääoman investointien vaikutuksesta yrityksen arvoon (1 = ei merkitystä,<br />
5 = erittäin suuri merkitys).<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
5,6 %<br />
16,9 % (30)<br />
46,1 % (82)<br />
30,3 % (54)<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
6,0 %<br />
24,7 % (62)<br />
52,6 % (132)<br />
16,3 % (41)<br />
brändien kehittäminen 4,1 %<br />
8,9 %<br />
28,1 % (41)<br />
43,2 % (63)<br />
15,8 % (23)<br />
tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k)<br />
8,3 %<br />
8,3 %<br />
30,1 % (47)<br />
43,6 % (68)<br />
9,6 % (15)<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
5,0 %<br />
16,9 % (34)<br />
35,3 % (71)<br />
36,8 % (74)<br />
6,0 %<br />
tietokannat<br />
10,7 % (13)<br />
23,9 % (29)<br />
36,1 % (44)<br />
23,8 % (29)<br />
5,7 %<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
9,3 % (9)<br />
18,6 % (18)<br />
30,9 % (30)<br />
32,0 % (31)<br />
9,3 % (9)<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong><br />
niiden muutokset<br />
10,0 %<br />
30,7 % (43)<br />
44,3 % (62)<br />
12,1 % (17)<br />
muu kehittäminen,<br />
suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus<br />
5,5 %<br />
32,7 % (36)<br />
48,2 % (53)<br />
10,9 % (12)<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
1 2 3 4 5<br />
5.4.4 Ohjelmistovarannon vaikutus<br />
yrityksen arvoon<br />
Erilliskysymyksenä yrityksiä pyydettiin<br />
arvioimaan ohjelmistovarantonsa vaikutusta<br />
yrityksensä arvoon. Ohjelmistovarannolla<br />
viitattiin sekä omana t&ktyönä<br />
kehitettyyn ohjelmistovarantoon<br />
että ostettuihin ohjelmistoihin.<br />
Arviota tiedusteltiin erityisesti <strong>Tekes</strong>:n<br />
edustajien tähän kysymykseen osoittaman<br />
mielenkiinnon takia. Kuvassa<br />
5.30 on esitetty yrityksiltä saadut vastaukset.<br />
Kuten kuvasta 5.29 voidaan havaita,<br />
yritykset uskovat ohjelmistovarannollansa<br />
olevan melko merkittävä vaikutus<br />
yrityksensä arvoon. On syytä todeta,<br />
että se mihin yritykset perustavat<br />
arvionsa on epäselvää. Edellä kuvatulla<br />
tavalla osto-ohjelmistoihin investoimisen<br />
merkitys yrityksen arvon kannalta<br />
ilmoitettiin toisaalta asiaa kysyttäessä<br />
melko pieneksi. Lisäksi melko moni oh-<br />
Kuva 5.30. Ohjelmistovarannon vaikutus yrityksen arvoon (1 = ei lainkaan vaikutusta,<br />
5 = merkittävä vaikutus).<br />
1 5,1 % (13)<br />
5 10,3 % (26)<br />
2 19,8 % (50)<br />
0 % 20 % 40 %<br />
3 30,0 % (76)<br />
4 34,8 % (88)<br />
60 % 80 % 100 %<br />
jelmistovarannolle korkean painoarvon<br />
antanut yritys ilmoitti, että yrityksen arvoa<br />
ei <strong>ja</strong>tkuvaluonteisesti tai systemaattisesti<br />
mitata. Näitä aineettomaan pääomaan<br />
liittyviä käytäntöjä käsitellään<br />
tarkemmin jäljempänä.<br />
58
5.4.5 Kokonaiskuva yritysten<br />
näkemyksistä aineettoman<br />
pääoman investointien hyödyistä<br />
Vastaa<strong>ja</strong>yritykset uskovat aineettomaan<br />
pääomaan investoimisen vaikuttavan<br />
positiivisesti yrityksen arvoon. Toisaalta<br />
vastaa<strong>ja</strong>yritykset kokevat hyötyneensä<br />
eri tavoin aineettoman pääoman eri<br />
luokkiin investoimisesta <strong>ja</strong> koetut vaikutukset<br />
eroavat yritysjoukon sisällä.<br />
Saatujen vastausten perusteella aineettoman<br />
pääoman investointien hyödyistä<br />
voidaan nostaa esille seuraavia havainto<strong>ja</strong>:<br />
••<br />
Suuret yritykset kokevat hyötyneensä<br />
aineettoman pääoman investoinneista<br />
selvästi pieniä yrityksiä<br />
enemmän.<br />
••<br />
Yritykset kokevat aineettomaan<br />
pääomaan investoimisen mukanaan<br />
tuomat kustannushyödyt<br />
melko pieninä. Suurten yritysten<br />
arviot kustannushyödyistä ovat<br />
myönteisempiä.<br />
••<br />
Eniten kustannustason alentamiseen<br />
katsotaan pystyttävän vaikuttamaan<br />
investoimalla henkilöstön<br />
kehittämiseen sekä organisaatiorakenteiden<br />
kehittämiseen.<br />
••<br />
Yritykset arvioivat aineettoman<br />
pääoman hyödyt lisä<strong>tuotto</strong>jen<br />
muodossa suuremmiksi kuin hyödyt<br />
laskevien kustannusten muodossa.<br />
Suuret yritykset arvioivat<br />
myös lisä<strong>tuotto</strong>vaikutuksen pieniä<br />
yrityksiä merkittävämmäksi.<br />
••<br />
Investointien tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen<br />
sekä henkilöstön<br />
kehittämiseen katsotaan tuovan<br />
eniten lisä<strong>tuotto</strong><strong>ja</strong>.<br />
5.5 Aineettomaan pääomaan<br />
liittyvät käytännöt <strong>ja</strong><br />
mittaaminen yrityksissä<br />
Eräs tutkimushankkeen taustalla olevista<br />
kysymyksenasetteluista liittyy siihen miten<br />
yrityskentällä tällä hetkellä mitataan<br />
Kuva 5.31. Aineettomaan pääomaan liittyvät yrityskäytännöt.<br />
kyllä<br />
ei<br />
92,7<br />
84,8 84<br />
%<br />
7,3<br />
15,2 16<br />
<strong>ja</strong> arvioidaan aineetonta pääomaa <strong>ja</strong><br />
sen vaikutuksia sekä millaisia käytäntöjä<br />
<strong>ja</strong> menetelmiä aineettoman pääoman<br />
johtamisessa on olemassa. Näiden kysymysten<br />
selvittämiseksi vastaa<strong>ja</strong>yrityksiltä<br />
tiedusteltiin yrityksissä käytössä olevia<br />
aineettoman pääoman arvon <strong>ja</strong> elinkaaren<br />
mittaamiseen liittyviä käytäntöjä sekä<br />
aineettoman pääoman investoinneille<br />
asetettavia <strong>tuotto</strong>-odotuksia.<br />
Tuloksia ennakoiden voidaan todeta,<br />
että tällä hetkellä vakiintuneet<br />
käytännöt yrityskentällä ovat harvinaisia.<br />
Kyselyyn vastasi 300 yritystä. Näiden<br />
yritysten joukosta on tunnistettavissa<br />
harvalukuinen joukko yrityksiä,<br />
jotka mieltävät omaavansa vakiintuneita<br />
menetelmiä <strong>ja</strong> käytäntöjä aineettoman<br />
pääoman johtamiseen. Suurin osa<br />
vastaajista ilmoittaa suoraan, että tällaisia<br />
käytäntöjä ei ole olemassa.<br />
Kuvassa 5.31 on esitetty kaikkien yritysten<br />
vastaukset kysymyksiin onko yrityksessä<br />
käytössä vakiintuneita käytänonko<br />
yrityksellä käytössä<br />
vakiintuneita käytäntöjä mitata<br />
aineettoman pääoman<br />
investointien vaikutusta<br />
yrityksen arvoon?<br />
onko yrityksellä käytössä<br />
vakiintuneita käytäntöjä<br />
mitata aineettomien<br />
pääomainvestointien<br />
arvoa?<br />
onko yrityksellä käytössä<br />
vakiintuneista käytäntöjä<br />
mitata aineettomien<br />
pääomainvestointien<br />
elinkaarta?<br />
59
töjä mitata aineettomien pääomainvestointien<br />
vaikutusta yrityksen arvoon, onko<br />
vakiintuneita käytäntöjä mitata tehtävien<br />
aineettomien pääomainvestointien<br />
arvoa <strong>ja</strong> onko yrityksessä vakiintuneita<br />
käytäntöjä joilla mitataan aineettomien<br />
pääomainvestointien elinkaarta.<br />
Yritysten vastauksista muodostuva<br />
kuva on hyvin selkeä. Ylivoimaisella<br />
valtaosalla yrityksiä ei ole käytössä<br />
vakiintuneita käytäntöjä aineettoman<br />
pääoman johtamiseen tai investointeihin<br />
liittyen. Aineettomaan pääomaan<br />
investoimisen arvoa tai aineettomien<br />
pääomainvestointien elinkaarta ei arvioida<br />
ainakaan vakiintuneilla menetelmillä.<br />
Kuvassa 5.32 on esitetty niiden<br />
yritysten ilmoittamat käytännöt, jotka<br />
katsoivat omaavansa vakiintuneita käytäntöjä<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
arvon analysointiin.<br />
Kuten kuvasta 5.32 voidaan havaita,<br />
valtaosa yritysten ilmoittamista käytännöistä<br />
oli käytössä vain yhdellä vastaa<strong>ja</strong>lla.<br />
Ainoa menetelmä, joka selvemmin<br />
tunnistettiin yrityksissä aineettoman<br />
pääomaan arvoon liittyväksi käytännöksi,<br />
oli asiakastyytyväisyys- <strong>ja</strong> henkilöstötutkimus.<br />
Vastaava johtopäätös seuraa myös<br />
tarkasteltaessa vastauksia niiltä yrityksiltä,<br />
jotka ilmoittivat omaavansa käytäntöjä<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
elinkaareen liittyen.<br />
Kuva 5.32. Aineettomaan pääoman investointien arvoon liittyvät yrityskäytännöt<br />
tarkemmalla tasolla.<br />
Asiakastyytyväisyys- <strong>ja</strong> henkilöstötutkimus 15,9 % (7)<br />
Työtyytyväisyys- <strong>ja</strong> yrityskuvatutkimukset 2,3 % (1)<br />
en osaa/halua sanoa 6,8 % (3)<br />
Käytettävyyslukema 2,3 % (1)<br />
Oma seuranta 4,5 % (2)<br />
useita 11,4 % (5)<br />
Sisäinen laskenta 2,3 % (1)<br />
Dokumentointi 2,3 % (1)<br />
Tuottojen raportointi 9,1 % (4)<br />
Itsearviointi 2,3 % (1)<br />
Laskentamalli 2,3 % (1)<br />
KPI-määritys 2,3 % (1)<br />
Hyötyanalyysi 4,5 % (2)<br />
Projektievaluointi 2,3 % (1)<br />
Osaamisen taidot; analyysi 2,3 % (1)<br />
Statistiikka 2,3 % (1)<br />
Liikevaihto 2,3 % (1)<br />
Konfiguraatio 2,3 % (1)<br />
Aineettoman pääoman toimialan arvon seuraaminen 4,5 % (2)<br />
Seurataan toimintajärjestelmässä kuvattujen asioiden arvoa 2,3 % (1)<br />
Tutkimus- <strong>ja</strong> kehitystyön tuloksien seuraaminen pitkällä aika<strong>ja</strong>ksolla 2,3 % (1)<br />
Omat tutkimukset <strong>ja</strong> niiden tuloksien mittaaminen 4,5 % (2)<br />
Internetsivujen käytön seuraaminen 2,3 % (1)<br />
Emokonsernin järjestelmät 2,3 % (1)<br />
Benchmarking kilpailijoihin 2,3 % (1)<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
Tarkasteltaessa edelleen yrityksiltä<br />
saatu<strong>ja</strong> avoimia vastauksia aineettoman<br />
pääoman investointien arvoon <strong>ja</strong><br />
elinkaareen liittyvistä käytännöistä kuva<br />
yrityskentän käytäntöjen monimuotoisuudesta<br />
vahvistuu. Alla on luettelonomaisesti<br />
esitetty saatu<strong>ja</strong> vastauksia aineettoman<br />
pääoman investointien arvoon<br />
liittyvistä käytännöistä:<br />
••<br />
”laadullisesti <strong>ja</strong> rahallisesti”, ”työtyytyväisyys-<br />
<strong>ja</strong> yrityskuvatutkimukset”,<br />
”useita tapo<strong>ja</strong>”, ”sisäinen laskenta”,<br />
”dokumentointi”, ”laskemme<br />
hyötyanalyysin”, ”osaamisen taito<strong>ja</strong><br />
mitataan”, ”liikevaihto”, ”seuraamme<br />
sen toimialan arvoa johon aineeton<br />
pääoma kuuluu”, ”kir<strong>ja</strong>npidosta<br />
seurataan mitä arvoa investoinnit<br />
tuottavat”, ”kyllä näitä investointe<strong>ja</strong><br />
seurataan <strong>ja</strong> raportte<strong>ja</strong> luetaan”,<br />
”myynnin seuranta <strong>ja</strong> analyysit”<br />
<strong>ja</strong> ”tulos”<br />
Vastaavalla tavalla alla on esitetty saatu<strong>ja</strong><br />
vastauksia kysyttäessä aineettoman<br />
pääoman elinkaaren arvioimiseen liittyviä<br />
käytäntöjä:<br />
••<br />
”työtyytyväisyys- <strong>ja</strong> yrityskuvatutkimukset”,<br />
”laskelma”, ”kolme- tai viisivuotissuunnitelman<br />
kautta”, ”pyrimme<br />
katsomaan käytännössä<br />
kuinka hyödyllisiä investoinnit ovat<br />
pidemmällä tähtäimellä”, ”<strong>tuotto</strong>jen<br />
kerryttämistä”, ”dokumentointi”,<br />
”tulevaisuusennusteet”, ”palkka<br />
euroa per konetunti, palkka euroa<br />
per tuotettu yksikkö”, ”ohjelmistoihin<br />
liittyen kyllä. Milloin ohjelmistot<br />
vanhenevat, milloin tarvitaan päivitystä<br />
tai joudutaan hankkimaan<br />
uudet lisenssit”, ”projektin evaluointi”<br />
<strong>ja</strong> ”koulutuksen vaikuttavuutta<br />
mitataan jälkikäteen”<br />
60
Kuva 5.33. Aineettomaan pääoman investointien elinkaareen liittyvät yrityskäytännöt<br />
tarkemmalla tasolla.<br />
Aikajänne 9,1 % (4)<br />
Työtyytyväisyys- <strong>ja</strong> yrityskuvatutkimukset 2,3 % (1)<br />
Epäkäytettävyysindeksi 2,3 % (1)<br />
Laskelma 2,3 % (1)<br />
3- tai 5-vuotissuunnitelman kautta 2,3 % (1)<br />
Käytännön tasolla seuraaminen 2,3 % (1)<br />
Tutkimus- <strong>ja</strong> kehitystyön tuloksien seuraaminen pitkällä aika<strong>ja</strong>ksolla 4,5 % (2)<br />
Tuottojen kerryttämistä 2,3 % (1)<br />
Sisäinen laskenta 2,3 % (1)<br />
Dokumentointi 2,3 % (1)<br />
Tulevaisuusennuste 2,3 % (1)<br />
Hyödyllisyysarviointi 2,3 % (1)<br />
Tuottavuusindeksit 4,5 % (2)<br />
Ohjelmistomittarit 9,1 % (4)<br />
Kehitys- <strong>ja</strong> tekninen seuranta 2,3 % (1)<br />
Johtajuus 2,3 % (1)<br />
Analyysit 4,5 % (2)<br />
Tuotetiedot 2,3 % (1)<br />
Tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys 2,3 % (1)<br />
Projektin evaluointi 2,3 % (1)<br />
Koulutuksen vaikuttavuus 2,3 % (1)<br />
Perusbisnes 2,3 % (1)<br />
Toiminnan tehostaminen 2,3 % (1)<br />
Käyttöarvojen mittaaminen 2,3 % (1)<br />
Järjestelmät 6,8 % (3)<br />
Omat tutkimukset <strong>ja</strong> niiden tuloksien mittaaminen 2,3 % (1)<br />
Kir<strong>ja</strong>npidon seuraaminen 2,3 % (1)<br />
en osaa/halua sanoa 13,6 (6)<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
Yhteys aineettomaan pääomaan<br />
investoimisen <strong>ja</strong> yrityksen arvon kehittymisen<br />
välillä on useimmissa yrityksissä<br />
analysoimatta.<br />
Suomalaisessa yrityskentässä olisi aiheellista<br />
panostaa aineettomaan pääomaan<br />
liittyvien mittareiden <strong>ja</strong> käytäntöjen<br />
kehittämiseen. Koko kysymys aineettomasta<br />
pääomasta <strong>ja</strong> yrityksen<br />
arvosta on mielekäs, kun aineetonta<br />
pääomaa mitataan <strong>ja</strong> johdetaan systemaattisesti.<br />
Yrityksiltä kysyttiin myös sitä eroavatko<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
yhteydessä sovellettavat arvottamis-<br />
<strong>ja</strong> elinkaarikäytännöt muissa investointipäätöksissä<br />
sovellettavista. Niiden<br />
yritysten joukossa, jotka ilmoittivat<br />
omaavansa käytäntöjä aineettoman<br />
pääoman investointien arvottamiseen,<br />
nämä käytännöt erosivat muissa investointipäätöksissä<br />
sovellettavista yli puolessa<br />
yrityksistä (59 %). Tiedusteltaessa<br />
tarkemmin millä tavoin käytännöt eroavat<br />
eri investointityypeissä saatiin seuraavia<br />
vastauksia:<br />
••<br />
”pidemmällä tähtäimellä, toimii johdon<br />
työkaluna”, ”mittarit <strong>ja</strong> seuranta<br />
erilaisia”, ”näillä ei ole mielestäni tekemistä<br />
toistensa kanssa. Ovat kaksi<br />
eri asiaa”, ”aineellisten osalta on uusiutumistarve,<br />
aineettomien osalta<br />
<strong>tuotto</strong>jen kerryttämistä”, ”emme ole<br />
miettineet aineettoman pääoman<br />
investointien merkitystä <strong>ja</strong> mittaamista”,<br />
”investointi aineettomaan<br />
pääomaan on lähinnä uskon asia”,<br />
”aineettomissa pääomainvestoinneissa<br />
vaikuttavat erityisesti henkilökysymykset,<br />
henkilötekijät”, ”kiinteälle<br />
pääomalle lasketaan aina <strong>tuotto</strong><br />
<strong>ja</strong> takaisinmaksuaika. Aineettomalle<br />
pääomalle on vaikea asettaa mittareita<br />
mutta patentoimisen jälkeen<br />
kyllä”, ”aikajänne on aineettomissa<br />
investoinneissa pidempi”, ”laskelmat<br />
ovat erilaisia mutta prosessi samankaltainen”,<br />
”kvalitatiiviselle päätöksenteolle<br />
jää oleellisesti suurempi<br />
painoarvo”, <strong>ja</strong> ”muissa investoinneissa<br />
arvon <strong>ja</strong> elinkaaren voi laskea selvillä<br />
luvuilla”.<br />
Useita vastauksia yhdistävä tekijä erityyppisten<br />
investointien arvioimisen<br />
osalta on se, että yritykset kokevat kiinteän<br />
pääoman investointien arvottamisen<br />
<strong>ja</strong> elinkaaren arvioinnin selkeämmäksi<br />
<strong>ja</strong> enemmän kvantitatiivisiin,<br />
konkreettisiin, <strong>tuotto</strong>laskelmiin no<strong>ja</strong>utuvaksi<br />
kuin aineettoman pääoman investointien<br />
arvottamisen <strong>ja</strong> elinkaaren<br />
arvioinnin.<br />
Konkreettisten käytäntöjen <strong>ja</strong> mittareiden<br />
harvalukuisuudesta huolimatta<br />
yritysten välillä voidaan tunnistaa<br />
ero<strong>ja</strong> yritysten taustatietojen perusteella<br />
suhtautumisessa aineettoman<br />
pääoman johtamiseen. Yritysten kokoluokka<br />
vaikuttaa selvästi siihen miten<br />
61
konkreettisiin käytäntöihin suhtaudutaan.<br />
Aiemmin määritellyllä tavalla suurista<br />
yrityksistä n. 68 % ilmoittaa omaavansa<br />
vakiintuneita käytäntöjä arvioida<br />
aineettomien pääomainvestointien<br />
vaikutusta yrityksensä arvoon. Pienistä<br />
yrityksistä vastaava prosenttiluku on<br />
noin kuusi. Suurista yrityksistä yli puolet<br />
(n. 52 %) ilmoittaa käytössään olevan<br />
vakiintuneita käytäntöjä aineettomien<br />
pääomainvestointien arvottamiseen<br />
<strong>ja</strong> lähes puolet (n. 45 %) omaa vakiintuneita<br />
käytäntöjä elinkaaren arvioimiseen.<br />
Vastaavat osuudet pienissä yrityksissä<br />
ovat n. 10 % <strong>ja</strong> n. 13 %.<br />
Aineettomaan pääomaan liittyvien<br />
käytäntöjen osalta vaikuttaa selvältä,<br />
että pienillä yrityksillä olisi opittavaa<br />
suurten yritysten käytännöistä. Odotetulla<br />
tavalla yritykset eroavat toisistaan<br />
myös niin, että ne yritykset joilla<br />
on käytössä jokin vakiintunut käytäntö<br />
omaavat keskimääräistä useammin<br />
myös muita käytäntöjä. Osaa yrityksistä<br />
voi tässä mielessä kutsua muita kehittyneemmiksi.<br />
kaisin a<strong>ja</strong>n kanssa <strong>ja</strong> odotamme niiden<br />
helpottavan työskentelyä”, ”siitä<br />
pitää olla taloudellista hyötyä”, ”uuden<br />
tuotteen kehityksen uskotaan<br />
johtavan kannattavaan, <strong>tuotto</strong>isaan<br />
kauppaan”, ”lisä<strong>tuotto</strong> per kustannustaso.<br />
Kustannus per tuotettu<br />
yksikkö osastoittain, kalkyylit ovat<br />
olemassa <strong>ja</strong> eteneminen tapahtuu<br />
pienin askelin”, ”ohjelmistojen avulla<br />
säästyy aikaa, joka voidaan käyttää<br />
muuhun tuottavaan työhön”, ”projektiseuranta<br />
liittyen tuoton nousuun;<br />
kustannusseuranta, aikatauluseuranta<br />
<strong>ja</strong> resurssienseuranta”, ”teemme<br />
investointilaskelmat <strong>tuotto</strong>-odotuksilla”,<br />
”toivomme, että aineettomat<br />
pääomainvestoinnit lisäisivät tuottavuutta.<br />
Tarkko<strong>ja</strong> <strong>tuotto</strong>-odotuksia<br />
emme aseta” <strong>ja</strong> ”Asetamme <strong>tuotto</strong><strong>odotukset</strong><br />
mutta aineettomissa investoinneissa<br />
täytyy aika<strong>ja</strong>naksi laittaa<br />
pitkä aika koska vaikutusta ei<br />
näe heti. Esim. henkilöstön kehittämistä<br />
pystyy seuraamaan”<br />
Yrityksiltä kysyttiin myös sitä, ovatko<br />
ne käyttäneet <strong>Tekes</strong>in tai muiden julkisten<br />
rahoittajien palveluita aineettomissa<br />
pääomainvestoinneissa. Alla olevassa<br />
kuvassa on esitetty saadut vastaukset.<br />
Edellä olevasta kuvasta voidaan<br />
todeta yritysten käyttäneen useammin<br />
<strong>Tekes</strong>in kuin muiden julkisten rahoittajien<br />
palveluita aineettomien pääomien<br />
investoinneissa. Valtaosa yrityksistä ei<br />
ole kuitenkaan käyttänyt minkään julkisen<br />
rahoitta<strong>ja</strong>n palveluita näissä investoinneissa.<br />
<strong>Tekes</strong>in asiakkaista suurempi osa<br />
näyttää omaavan vakiintuneita käytäntöjä<br />
aineettoman pääoman investointeihin<br />
liittyen kuin verrokkiryhmän<br />
yrityksistä. Alla olevassa kuvassa 5.35<br />
on esitetty eri käytäntöjen osalta niitä<br />
omaavien tekes-asiakkaiden suhteellinen<br />
osuus kaikista tekes-asiakkaista <strong>ja</strong><br />
vastaavasti verrokkiryhmän osalta.<br />
Jälleen tiettyä ristiriitaisuutta on<br />
havaittavissa siinä, että kysyttäessä yrityksiltä<br />
suoraan asettavatko ne <strong>tuotto</strong>odotuksen<br />
tehdessään aineettoman<br />
pääoman investointe<strong>ja</strong>, puolet ilmoittaa<br />
näin tekevänsä. Samaan aikaan vain<br />
pieni vähemmistö ilmoittaa omaavansa<br />
vakiintuneita käytäntöjä aineettoman<br />
pääoman investointien arvottamiseen.<br />
Saaduista sanallisista vastauksista<br />
voikin päätellä, että <strong>tuotto</strong>-odotus ymmärretään<br />
yrityskentällä hyvin vaihtelevalla<br />
tavalla eikä se aina viittaa konkreettiseen<br />
<strong>tuotto</strong>laskelmaan:<br />
••<br />
”kaikki mitataan rahallisesti”, ”lopullinen<br />
tavoite”, ”seuraamme kuinka<br />
investoinnit maksavat itsensä ta-<br />
Kuva 5.34. <strong>Tekes</strong>in <strong>ja</strong> muiden julkisten rahoittajien palveluiden käyttö aineettoman<br />
pääoman investoinneissa.<br />
80<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
kyllä<br />
ei<br />
on käyttänyt <strong>Tekes</strong>in<br />
palveluita<br />
on käyttänyt muiden<br />
julkisten rahoittajien<br />
palveluita<br />
62
Kuva 5.35. Konkreettiset aineettomaan pääomaan liittyvät käytännöt tekes-asiakkaiden <strong>ja</strong> muiden yritysten joukossa.<br />
<strong>Tekes</strong>-asiakas<br />
ei <strong>Tekes</strong>-asiakas<br />
22,6<br />
21,5<br />
%<br />
12<br />
11,9<br />
13<br />
5,1<br />
yrityksellä on käytössä<br />
vakiintuneita käytäntöjä<br />
mitata aineettoman<br />
pääoman investointien<br />
vaikutusta yrityksen<br />
arvoon<br />
yrityksellä on käytössä<br />
vakiintuneita käytäntöjä<br />
mitata aineettomien<br />
pääomainvestointien¨<br />
arvoa<br />
yrityksellä on käytössä<br />
vakiintuneista käytäntöjä<br />
mitata aineettomien<br />
pääomainvestointien<br />
elinkaarta<br />
Tämän tutkimuksen yhteydessä ei<br />
ole mahdollista ottaa kantaa siihen onko<br />
edellä mainitun tuloksen syy <strong>Tekes</strong><br />
vai jotkin muut yritysten väliset erot. Joka<br />
tapauksessa tulos viittaa siihen, että<br />
<strong>Tekes</strong> voi halutessaan edesauttaa aineettomaan<br />
pääomaan liittyvien käytäntöjen<br />
leviämistä yrityskentässä.<br />
5.6 <strong>Aineeton</strong> pääoma<br />
ulkomaisissa yrityksissä<br />
Yrityskysely toteutettiin myös 50 ulkomaisessa<br />
yrityksessä. Kyselyä jouduttiin<br />
muokkaamaan <strong>ja</strong> lyhentämään kotimaiseen<br />
kyselyyn verrattuna, jotta ulkomaiset<br />
yritykset saatiin vastaamaan<br />
kyselyyn. Keskeisimmät kysymykset aineettoman<br />
pääoman investoinneista,<br />
hyödyistä <strong>ja</strong> käytännöistä olivat kuitenkin<br />
identtiset suomalaisten <strong>ja</strong> ulkomaisten<br />
yritysten kohdalla.<br />
Ulkomaisista vastaa<strong>ja</strong>yrityksistä 13<br />
oli saksalaisia yrityksiä, 21 Iso-Britanniasta<br />
<strong>ja</strong> 17 ruotsalaisia yrityksiä. Jäljempänä<br />
esiteltäviä tuloksia tulkittaessa on<br />
muistettava, että ulkomaisten vastaajien<br />
lukumäärä maittain on hyvin pieni.<br />
Tästä syystä tuloksia ei voida yleistää<br />
koskemaan kyseisten maiden koko yrityskenttää.<br />
Kuvissa 5.36 <strong>ja</strong> 5.37 on esitetty<br />
maittain saadut vastaukset koskien yritysten<br />
ilmoittamaa tärkeintä kasvukeinoa<br />
<strong>ja</strong> tärkeintä kehittämistarvetta:<br />
Eri maissa si<strong>ja</strong>itsevien yritysten välillä<br />
on huomattavia ero<strong>ja</strong> sekä kasvukeinojen<br />
että kehittämistarpeiden<br />
osalta. Saksalaiset yritykset kokevat<br />
tärkeimmäksi kasvukeinoksi selvästi<br />
useimmin tutkimuksen <strong>ja</strong> tuotekehityksen.<br />
Seuraavaksi useimmin tärkeimmäksi<br />
kasvukeinoksi tämän kokevat<br />
suomalaiset yritykset. Sen si<strong>ja</strong>an Ruotsissa<br />
<strong>ja</strong> erityisesti Isossa-Britanniassa si<strong>ja</strong>itsevat<br />
yritykset kokevat tutkimuksen<br />
<strong>ja</strong> tuotekehityksen vähemmän tärkeäksi<br />
asiaksi. Nämä maat puolestaan erottuvat<br />
Suomesta <strong>ja</strong> Saksasta niin, että<br />
selvästi useammat yritykset Ruotsissa<br />
<strong>ja</strong> erityisesti Isossa-Britanniassa ilmoittavat<br />
myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin lisäämisen<br />
keskeisimmäksi kasvukeinoksi.<br />
Yhdenmukaisesti suomalaisten yritysten<br />
kanssa ulkomaillakaan liiketoimintamalle<strong>ja</strong><br />
tai omistusjärjestelyitä ei koeta<br />
tärkeäksi keinoksi tulevaisuuden kasvun<br />
kannalta.<br />
Mielenkiintoinen havainto on se,<br />
että ruotsalaiset yritykset ilmoittavat<br />
tärkeimmäksi kehittämistarpeekseen<br />
tutkimuksen <strong>ja</strong> tuotekehityksen selvästi<br />
muita maita useammin, vaikka sitä ei<br />
pidetä tärkeänä kasvukeinona. Isossa-<br />
Britanniassa korostuu sekä kehittämistarpeena<br />
että kasvukeinona myynnin <strong>ja</strong><br />
63
Kuva 5.36. Tärkein kasvukeino maittain tarkasteltuna.<br />
70<br />
uusien tuotteiden <strong>ja</strong> palvelujen<br />
kehittäminen<br />
60<br />
yhteistyön lisääminen muiden<br />
yritysten kanssa<br />
50<br />
viennin aloittaminen uusiin<br />
kohdemaihin<br />
%<br />
40<br />
30<br />
myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin<br />
lisääminen kotimaassa<br />
viennin lisääminen nykyisiin<br />
kohdemaihin<br />
toimintaprosessien kehittäminen<br />
20<br />
organisaation kehittäminen<br />
10<br />
liiketoimintamallit<br />
omistusjärjestelyt, yritysostot<br />
0<br />
Suomi Saksa Iso-<br />
Britannia<br />
Ruotsi<br />
muu<br />
Kuva 5.37. Tärkein kehittämistarve maittain tarkasteltuna.<br />
60<br />
uusien tuotteiden <strong>ja</strong> palvelujen<br />
kehittäminen<br />
50<br />
yhteistyön lisääminen muiden<br />
yritysten kanssa<br />
%<br />
40<br />
30<br />
viennin aloittaminen uusiin<br />
kohdemaihin<br />
myynnin <strong>ja</strong> markkinoinnin<br />
lisääminen kotimaassa<br />
viennin lisääminen nykyisiin<br />
kohdemaihin<br />
20<br />
toimintaprosessien kehittäminen<br />
organisaation kehittäminen<br />
10<br />
liiketoimintamallit<br />
omistusjärjestelyt, yritysostot<br />
0<br />
Suomi Saksa Iso-<br />
Britannia<br />
Ruotsi<br />
muu<br />
markkinoinnin lisääminen kotimaassa<br />
kun taas Saksassa viennin aloittaminen<br />
uusiin kohdemaihin nousee useimmin<br />
mainituksi tärkeimmäksi kehittämistarpeeksi.<br />
Viimeisen viiden vuoden aikana eri<br />
maissa toimivat yritykset ovat ilmoituksensa<br />
mukaan investoineet aineettoman<br />
pääoman eri luokkiin kuvan 5.38<br />
mukaisesti.<br />
Kuvan 5.38 prosenttiluku viittaa<br />
niiden yritysten osuuteen kaikista vastanneista<br />
yrityksistä, jotka ovat investoineet<br />
viimeisen viiden vuoden aikana<br />
tiettyyn aineettoman pääoman<br />
64
Kuva 5.38. Investoinnit aineettomaan pääomaan viimeisen viiden vuoden kuluessa.<br />
80<br />
tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
%<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> ¨<br />
niiden muutokset<br />
brändien kehittäminen<br />
tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k)<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
30<br />
tietokannat<br />
20<br />
10<br />
0<br />
Suomi Saksa Iso-<br />
Britannia<br />
Ruotsi<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
muu kehittäminen, suunnittelu<br />
<strong>ja</strong> tutkimus<br />
Ei vastattu<br />
luokkaan. Maiden välillä on jälleen havaittavissa<br />
selkeitä ero<strong>ja</strong>. Silmiinpistävä<br />
ero on Suomen osalta niiden yritysten<br />
joukko, jotka ilmoittavat investoineensa<br />
henkilöstön kehittämiseen. Tämä<br />
osuus on huomattavasti suurempi kuin<br />
muissa maissa. Itse asiassa niiden suomalaisten<br />
yritysten osuus kaikista vastanneista<br />
yrityksistä, jotka ilmoittavat<br />
investoineensa tiettyyn aineettoman<br />
pääoman luokkaan, on jokaisen luokan<br />
kohdalla suurempi kuin vastaava osuus<br />
ulkomaisista yrityksistä. Tulosten tulkinnassa<br />
on syytä muistaa ulkomaisten yritysten<br />
vähälukuinen lukumäärä. Lisäksi<br />
tulos antaa aiheen kyseenalaistaa ovatko<br />
ulkomaiset yritykset ymmärtäneet<br />
kysymyksen samalla tavalla kuin kotimaiset<br />
yritykset.<br />
Olettaen, että tulos todella kuvaa<br />
eri maiden yrityskenttien käytäntöjä,<br />
selitys tuloksille voi olla ainakin kahdentyyppinen:<br />
Joko suomalaisella yrityskentällä<br />
investoidaan enemmän aineettomaan<br />
pääomaan tai ulkomaiset<br />
yritykset arvioivat suomalaisia yrityksiä<br />
realistisemmin todellisten investointien<br />
osuutta erityyppisistä liiketoiminnan<br />
kulueristä.<br />
Siirryttäessä tarkastelemaan yritysten<br />
arvioita aineettoman pääoman investointien<br />
merkityksestä, maakohtaiset<br />
erot ovat edelleen havaittavissa. Kuvassa<br />
5.39 on esitetty maittain yritysten<br />
arviot aineettoman pääoman investointien<br />
positiivisesta merkityksestä yrityksen<br />
toiminnan kannalta.<br />
Selvästi myönteisimmän arvion<br />
aineettoman pääoman investoinnit<br />
saavat saksalaisilta yrityksiltä. Myös<br />
ruotsalaiset yritykset arvioivat investointien<br />
merkityksen suomalaisia positiivisemmin.<br />
Sen si<strong>ja</strong>an Isossa-Britanniassa<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
merkitykseen suhtaudutaan<br />
Suomea negatiivisemmin. Selkeimmät<br />
erot suomalaisiin yrityksiin verrattuna<br />
löytyvät näkemyksissä tutkimuksen<br />
<strong>ja</strong> tuotekehityksen hyödyistä, jotka<br />
ennen kaikkea saksalaisissa yrityksissä<br />
nähdään huomattavasti suurempina<br />
kuin Suomessa. Myös tietokoneohjelmien<br />
kehitykseen <strong>ja</strong> ostettuihin tietokoneohjelmiin<br />
suhtaudutaan myönteisemmin<br />
Saksassa <strong>ja</strong> Ruotsissa kuin<br />
Suomessa. Ruotsalaiset yritykset kokevat<br />
lisäksi tietokannat huomattavasti<br />
suomalaisia yrityksiä hyödyllisempinä<br />
investointeina. Toisaalta Isossa-Britanniassa<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
merkitys nähdään kautta lin<strong>ja</strong>n<br />
negatiivisempana kuin Suomessa<br />
poikkeuksen muodostaessa tietokoneohjelmiin<br />
omana t&k-työnä tehtävän<br />
kehityksen.<br />
Aineettoman pääoman investointien<br />
osuutta suhteessa kiinteisiin investointeihin<br />
ulkomaiset yritykset eivät joko<br />
osanneet tai halunneet kertoa. Samaa<br />
pätee patenttien määrään. Sen si<strong>ja</strong>an<br />
aineettoman pääoman investointien<br />
arvon <strong>ja</strong> elinkaaren mittaamiseen<br />
<strong>ja</strong> analysoimiseen liittyvien käytäntöjen<br />
osalta maiden välillä pal<strong>ja</strong>stuu selkeitä<br />
ero<strong>ja</strong>.<br />
65
Kuva 5.39. Aineettoman pääoman investointien merkitys yritysten kannalta.<br />
Toiminnan tekijät<br />
Keskiarvo<br />
N=351<br />
Kuvan 5.40 perusteella Isossa-Britanniassa<br />
<strong>ja</strong> Ruotsissa aineettoman<br />
pääoman investointeihin liittyvien arvottamis-<br />
<strong>ja</strong> elinkaarikäytäntöjen yleisyys<br />
vaikuttaa olevan lähellä Suomen<br />
Suomi<br />
N=300<br />
Saksa<br />
N=13<br />
Iso-Britannia<br />
N=21<br />
Ruotsi<br />
N=17<br />
Tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys 4,0 4,0 4,9 4,3 4,1<br />
Henkilöstön kehittäminen 3,8 3,8 4,0 3,2 4,1<br />
Organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> 3,5 3,5 2,0 3,8<br />
niiden muutokset<br />
Brändien kehittäminen 3,6 3,6 3,3 4,3<br />
Tietokoneohjelmien kehitys 3,4 3,4 5,0 4,0 4,0<br />
(oma t&k)<br />
Ostetut tietokoneohjelmat 3,3 3,2 4,0 3,0 3,8<br />
Tietokannat 2,9 2,9 4,3<br />
Tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit 3,1 3,1 3,5 3,0<br />
Muu kehittäminen,<br />
3,6 3,6 4,0 3,8<br />
suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus<br />
Keskiarvo 3,48 3,46 4,38 3,31 3,89<br />
vastaavia. Sen si<strong>ja</strong>an saksalaiset vastaa<strong>ja</strong>yritykset<br />
eroavat erittäin huomattavasti<br />
muista maista. Saksalaisista yrityksistä<br />
noin puolet ilmoittaa omaavansa<br />
vakiintuneita käytäntöjä sekä ai-<br />
neettoman pääoman investointien arvon<br />
että elinkaaren arvioimiseen. Mielenkiintoinen<br />
<strong>ja</strong>tkotutkimuksen kohde<br />
olisikin se yleistyykö tulos kaikkiin<br />
saksalaisiin yrityksiin. Myönteisessä tapauksessa<br />
Saksa saattaa olla maa josta<br />
suomalaisilla yrityksillä olisi opittavaa<br />
aineettoman pääoman käytäntöihin<br />
liittyen.<br />
Viimeisenä ulkomaisten yritysten<br />
<strong>ja</strong> suomalaisten yritysten eroihin liittyvänä<br />
asiana voidaan nostaa esille aineettoman<br />
pääoman investoinneille<br />
asetettavat <strong>tuotto</strong>-<strong>odotukset</strong>. Kuvassa<br />
5.41 on esitetty eri maista saadut vastaukset<br />
kysyttäessä näiden <strong>tuotto</strong>-odotusten<br />
asettamista investointipäätösten<br />
yhteydessä.<br />
Suomalaisten <strong>ja</strong> saksalaisten yritysten<br />
käytännöt vaikuttavat <strong>tuotto</strong>-odotusten<br />
osalta olevan lähellä toisiaan.<br />
Noin puolet yrityksistä ilmoittaa asetta-<br />
Kuva 5.40. Aineettoman pääoman investointien arvottamis- <strong>ja</strong> elinkaarikäytännöt eri maissa.<br />
100<br />
90<br />
80<br />
%<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
onko yrityksellä käytössä<br />
vakiintuneita käytäntöjä<br />
mitata aineettomien<br />
pääomainvestointien<br />
arvoa?<br />
onko yrityksellä käytössä<br />
vakiintuneista käytäntöjä<br />
mitata aineettomien<br />
pääomainvestointien<br />
elinkaarta?<br />
10<br />
0<br />
kyllä<br />
ei<br />
kyllä<br />
ei<br />
kyllä<br />
ei<br />
kyllä<br />
ei<br />
Suomi Saksa Iso-<br />
Britannia<br />
Ruotsi<br />
66
Kuva 5.41. Aineettoman pääoman investointien <strong>tuotto</strong>-<strong>odotukset</strong>.<br />
%<br />
Asetatteko aineettoman pääoman investoinneille <strong>tuotto</strong>-odotuksen?<br />
80<br />
70<br />
60<br />
50<br />
40<br />
30<br />
20<br />
10<br />
0<br />
Suomi Saksa Iso-Britannia Ruotsi<br />
vansa <strong>tuotto</strong>-odotuksen, vaikka aiemmin<br />
keskustellulla tavalla aina ei ole selvää<br />
mitä yritykset tällä tarkoittava. Sen<br />
si<strong>ja</strong>an Isossa-Britanniassa <strong>ja</strong> Ruotsissa<br />
<strong>tuotto</strong>-odotusten asettaminen on huomattavasti<br />
harvinaisempaa.<br />
kyllä<br />
5.7 Tuleva kehitys aineettoman<br />
pääoman investoinneissa<br />
Lopuksi yrityksiltä pyydettiin myös arvioita<br />
siitä miten ne odottavat aineettoman<br />
pääoman investointien kehittyvän<br />
ei<br />
seuraavan viiden vuoden aikana. Kuvassa<br />
5.42 on esitetty tähän kysymykseen<br />
saadut vastaukset kaikkien aineettoman<br />
pääoman luokkien osalta.<br />
Koko vastaa<strong>ja</strong>populaatiossa suurimman<br />
kannatuksen sai jokaisen aineettoman<br />
pääoman luokan osalta<br />
odotus siitä, että aineettomat investoinnit<br />
säilyvät nykytasollaan. Eniten kasvua<br />
vastaa<strong>ja</strong>yritykset odottivat tutkimus- <strong>ja</strong><br />
tuotekehityspanostuksiin sekä henkilöstön<br />
kehittämiseen. Vähiten kasvua odotettiin<br />
tietokantainvestointeihin sekä<br />
tuotemerkkeihin <strong>ja</strong> patentteihin.<br />
Eri kokoluokkien yritysten odotuksissa<br />
on huomattavat erot myös tulevaisuuden<br />
investointien osalta. Kuvassa<br />
5.43 on esitetty suurten yritysten antamat<br />
vastaukset seuraavien viiden vuoden<br />
investointien kehityksestä.<br />
Kuten kuvasta voidaan todeta,<br />
suuret yritykset odottavat huomattavasti<br />
koko vastaa<strong>ja</strong>populaatiota suurempaa<br />
kasvua (vastaus vähintään nel-<br />
Kuva 5.42. Aineettoman pääoman investointien kehittyminen seuraavien viiden vuoden aikana<br />
(1 = vähenee huomattavasti, 5 = kasvaa huomattavasti).<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
8,3 %<br />
47,1 % (114)<br />
33,1 % (80)<br />
9,5 % (23)<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
7,2 %<br />
53,3 % (147)<br />
43,1 % (94)<br />
5,1 %<br />
brändien kehittäminen<br />
10,4 %<br />
54,1 % (120)<br />
30,2 % (67)<br />
tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k)<br />
5,1 % 7,5 %<br />
58,4 % (125)<br />
25,7 % (56)<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
12,4 % (29)<br />
55,6 % (130)<br />
25,6 % (60)<br />
4,3 %<br />
tietokannat<br />
4,9 % 11,8 % (24)<br />
66,7 % (136)<br />
15,2 % (31)<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
6,7 % 9,3 % (18)<br />
68,4 % (132)<br />
14,0 % (27)<br />
muu kehittäminen, suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus<br />
5,8 %<br />
60,8 % (115)<br />
28,8 % (53)<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden muutokset<br />
9,7 % (22)<br />
59,9 % (136)<br />
24,2 % (55) 6,2 %<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
1 2 3 4 5<br />
67
Kuva 5.43. Aineettoman pääoman investointien kehittyminen suurissa yrityksissä seuraavien viiden vuoden<br />
aikana (1 = vähenee huomattavasti, 5 = kasvaa huomattavasti).<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
31,3 % (5)<br />
50,0 % (8)<br />
18,8 % (3)<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
5,6 %<br />
22,2 % (4)<br />
72,2 % (13)<br />
brändien kehittäminen<br />
7,1 %<br />
42,9 % (6)<br />
35,7 % (5)<br />
14,3 % (2)<br />
tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k)<br />
7,7 %<br />
38,5 % (5)<br />
53,8 % (7)<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
7,7 % 38,5 % (5)<br />
46,2 % (6)<br />
7,7 %<br />
tietokannat<br />
8,3 % (1)<br />
58,3 % (7)<br />
33,3 % (4)<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
8,3 % (1)<br />
66,7 % (8)<br />
25,0 % (3)<br />
muu kehittäminen, suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden muutokset<br />
50,0 % (5) 50,0 % (5)<br />
12,5 % (2) 25,0 % (4)<br />
50,0 % (8)<br />
12,5 % (2)<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
2 3 4 5<br />
Kuva 5.44. Aineettoman pääoman investointien kehittyminen ulkomaisissa yrityksissä seuraavien viiden<br />
vuoden aikana (1 = vähenee huomattavasti, 5 = kasvaa huomattavasti).<br />
tutkimus <strong>ja</strong> tuotekehitys<br />
6,7 %<br />
13,3 % (2) 33,3 % (5)<br />
33,3 % (5)<br />
13,3 % (2)<br />
henkilöstön kehittäminen<br />
17,6 % (3)<br />
52,9 % (9)<br />
23,5 % (4)<br />
5,9 %<br />
brändien kehittäminen<br />
30,0 % (3) 60,0 % (6)<br />
10,0 % (1)<br />
tietokoneohjelmien kehitys (oma t&k)<br />
14,3 % (1)<br />
85,7 % (6)<br />
ostetut tietokoneohjelmat<br />
28,6 % (4)<br />
57,1 % (8)<br />
7,1 %<br />
7,1 %<br />
tietokannat<br />
22,2 % (2)<br />
77,8 % (7)<br />
tuotemerkit <strong>ja</strong> patentit<br />
12,5 % (1)<br />
62,5 % (5)<br />
25,0 % (2)<br />
muu kehittäminen, suunnittelu <strong>ja</strong> tutkimus<br />
25,0 % (2)<br />
62,5 % (5)<br />
12,5 % (1)<br />
organisaatiorakenteet <strong>ja</strong> niiden muutokset<br />
18,8 % (3)<br />
62,5 % (10)<br />
6,3 %<br />
12,5 % (2)<br />
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />
1 2 3 4 5<br />
jä) kaikkien aineettoman pääoman luokkien<br />
osalta. Erityisesti henkilöstön kehittämiseen,<br />
tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen<br />
sekä organisaatiorakenteisiin <strong>ja</strong> niiden<br />
muutokseen käytettävien panostusten<br />
odotetaan suurten yritysten joukossa<br />
kasvavan huomattavasti seuraa-<br />
vien viiden vuoden aikana. Huomionarvoista<br />
on se, että suuret yritykset eivät<br />
odottaneet panostusten yhteenkään aineettoman<br />
pääoman luokkaan vähenevän<br />
huomattavasti (vastaus yksi).<br />
Kuvassa 5.44 on lopuksi esitetty ulkomaisten<br />
yritysten antamat vastaukset<br />
tuleviin aineettoman pääoman investointeihin<br />
liittyen.<br />
Vertaamalla kuvia 5.42 <strong>ja</strong> 5.44 voidaan<br />
todeta, että ulkomaiset yritykset<br />
odottavat aineettoman pääoman investointien<br />
kehittyvän maltillisemmin<br />
suomalaisiin yrityksiin verrattuna.<br />
68
6<br />
Miten yritys voi kasvattaa arvoaan<br />
aineettoman pääoman avulla <strong>ja</strong><br />
kommunikoida arvonluonnista?<br />
Tässä luvussa kootaan yhteen tutkimuksen<br />
keskeiset havainnot ottaen näkökulmaksi<br />
sen miten yksittäinen yritys<br />
voi vaikuttaa markkina-arvoonsa aineettoman<br />
pääoman avulla. Tarkastelu<br />
on tiivistys edellä esitetystä. Tarkemmat<br />
perustelut eri havainnoille löytyvät<br />
edellisistä luvuista. Tässä luvussa tarkastellaan<br />
myös erilliskysymyksenä sitä mitä<br />
vaikutuksia IFRS-kir<strong>ja</strong>npitostandardeilla<br />
on tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämiskulujen<br />
kir<strong>ja</strong>npitokohteluun. Lisäksi luvussa tarkastellaan<br />
eräitä EU:n tasolla kehitettyjä<br />
aineettoman pääoman raportointimenetelmiä<br />
<strong>ja</strong> käytäntöjä.<br />
6.1 Miten yritys voi vaikuttaa<br />
arvoonsa aineettoman<br />
pääoman kautta?<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma ei ole uusi asia. <strong>Aineeton</strong><br />
pääoma ei ole myöskään muusta<br />
liiketoiminnasta irrallinen tekijä, joka<br />
itseisarvoisesti johtaisi menestykseen<br />
tai yrityksen arvon kasvuun. Aineettomassa<br />
pääomassa on suurelta osin kysymys<br />
perinteisten liiketoiminnan osaalueiden<br />
uudelleennimeämisestä. Henkilöstön<br />
osaaminen on aina ollut yritystoiminnassa<br />
keskeistä. Sellaiset yritykset,<br />
jotka ovat onnistuneet luomaan<br />
itselleen sitoutuneen asiakaskunnan<br />
tai vahvan brändin, ovat yleensä pystyneet<br />
hinnoittelemaan tuotteensa tai<br />
palvelunsa paremmin, mikä on puolestaan<br />
näkynyt esimerkiksi yrityksen<br />
pörssikurssissa. Tutkimuksen <strong>ja</strong> tuotekehityksen<br />
merkitys on aina ollut suuri,<br />
koska ”paremmat” tuotteet myyvät<br />
enemmän. Verkostosuhteet ovat olleet<br />
aiemmin ehkä jopa nykyistä tärkeämpiä<br />
suljetun talouden oloissa. Sama<br />
pätee myös mm. mahdollisuuksiin<br />
vaikuttaa toiminta- tai innovaatioympäristöön.<br />
Listaa voisi <strong>ja</strong>tkaa pidemmälle<br />
mutta perusviesti on selvä: Aineettomassa<br />
pääomassa ei ole kyse täysin uudesta<br />
ilmiöstä vaan lähinnä tavasta systematisoida<br />
yritystoimintaan aina kuuluneita<br />
osa-alueita yhden kehikon alle.<br />
Yhdenmukaisesti edellä todetun<br />
kanssa yritys ei tule menestyväksi investoimalla<br />
epämääräisesti ”aineettomaan<br />
pääomaan” vaan johtamalla yritystä<br />
johdonmukaisesti pyrkimällä vaikuttamaan<br />
omiin menestystekijöihinsä<br />
aineettoman pääomaan liittyvien konkreettisten<br />
toimenpiteiden avulla. Kokonaan<br />
toinen asia on se, että tällä hetkellä<br />
suomalaisesta yrityskentästä näyttää<br />
suurelta osin puuttuvan kokonaisvaltainen<br />
a<strong>ja</strong>ttelu <strong>ja</strong> käytännöt aineettomaan<br />
pääomaan kuuluvien tekijöiden seuraamiseksi<br />
<strong>ja</strong> kehittämiseksi. Tällaisten<br />
luominen on varmasti hyödyllistä, koska<br />
muussa tapauksessa kokonaisnäkemys<br />
yrityksen tilanteesta <strong>ja</strong> kehittämistarpeista<br />
voi jäädä ohueksi.<br />
Konkreettisella tasolla kysymys on<br />
siitä, että yrityksen strategisessa johtamisessa<br />
on vuosikymmenet käytetty<br />
erityyppisiä malle<strong>ja</strong>, innovaatiotoiminnan<br />
johtamiseen on olemassa työkalu<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> malle<strong>ja</strong>, henkilöstöjohtamisen työkalujen<br />
määrä on lähes loputon jne. Aineettoman<br />
pääoman johtaminen tarkoittaa<br />
suurelta osin näiden eri osa-alueiden<br />
työkalujen <strong>ja</strong> menetelmien mieltämistä<br />
samaan kokonaisuuteen kuuluviksi.<br />
Lisäksi yrityksissä on tarvetta uudentyyppisten<br />
mittareiden <strong>ja</strong> työkalujen<br />
kehittämiseen kuvaamaan tätä kokonaisuutta.<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma <strong>ja</strong> sen<br />
johtamisessa käytettävät menetelmät<br />
voivat toimia työkaluna yrityksen strategisen<br />
johtamisen ”ylätasolla”.<br />
Aineettomaan pääomaan liittyy<br />
myös selkeitä riskejä yritysten näkökulmasta.<br />
Liikkeenjohdon kir<strong>ja</strong>llisuutta <strong>ja</strong><br />
esimerkiksi konsultte<strong>ja</strong> on usein syytetty<br />
erilaisten ”ismien” perässä juoksemisesta.<br />
Tämä vaara on selvästi nähtävissä<br />
myös aineettomaan pääomaan liit-<br />
69
Kuva 6.1. Yleinen aineettoman pääoman johtamisen malli.<br />
5.<br />
Vaikutukset<br />
kassavirtaan<br />
<strong>ja</strong> yrityksen<br />
arvoon<br />
4.<br />
Toimenpiteiden<br />
välittömien<br />
vaikutusten<br />
seuranta<br />
tyen. Aineettoman pääoman määrittelyyn<br />
on rakennettu sisään riski siitä,<br />
että sen varjolla kasvatetaan yritystoiminnan<br />
kustannuksia ilman selvää näkemystä<br />
miksi näin tehdään. Jos kaikki<br />
mahdolliset liiketoiminnan kustannukset<br />
määritellään investoinneiksi joihin<br />
sisältyy tulevaisuuden <strong>tuotto</strong>-odotuksia,<br />
tilanne jossa tosiasiassa on kyse<br />
kustannusten karkaamisesta käsistä,<br />
voidaan ainakin lyhyellä tähtäimellä<br />
esittää investointeina aineettomaan<br />
pääomaan. Toteutuessaan tällainen kehitys<br />
johtaa varmuudella yrityksen arvon<br />
laskuun. Avainsana aineettoman<br />
pääoman kohdalla onkin kriittisyys. Yritysjohdon<br />
on kyettävä tekemään rationaalisia<br />
päätöksiä <strong>ja</strong> investointe<strong>ja</strong> aineettomaan<br />
pääomaan mutta samanaikaisesti<br />
yritysjohdon on kyettävä<br />
erottamaan kustannukset <strong>ja</strong> investoinnit<br />
toisistaan. Tällä erottamisella ei tässä<br />
yhteydessä viitata viralliseen kir<strong>ja</strong>npitoon,<br />
jonka luokittelu ei kaikilta osin käsittele<br />
oikein aineettoman pääoman eri<br />
osa-alueiden taloudellista luonnetta.<br />
Nämä näkökohdat puhuvat myös kokonaisvaltaisten<br />
<strong>ja</strong> nykytilannetta systemaattisempien<br />
aineettoman pääoman<br />
käytäntöjen <strong>ja</strong> johtamisen menetelmien<br />
puolesta.<br />
Tämän tutkimuksen tuloksena<br />
syntynyt näkemys on se, että yhtä oikeaa<br />
tapaa luokitella aineetonta pääomaa<br />
ei ole olemassa. Kir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
jo vakiintuneet tavat <strong>ja</strong>kaa aineeton<br />
pääoma eri luokkiin ovat perusteltu<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> selkeitä vaihtoehto<strong>ja</strong> näille on vaikea<br />
esittää. Yksi perusteltu <strong>ja</strong> käyttökelpoinen<br />
<strong>ja</strong>ko on kolmi<strong>ja</strong>ko inhimilliseen<br />
pääomaan, organisaatiopääomaan <strong>ja</strong><br />
suhdepääomaan. Tässä luokittelussa innovaatiopääoma<br />
kuuluu organisaatiopääoman<br />
alle <strong>ja</strong> yrityksen asiakkaat <strong>ja</strong><br />
maine suhdepääomaan. Yrityksissä kehitettävät<br />
mittaristot <strong>ja</strong> käytännöt voivat<br />
noudattaa mm. tätä <strong>ja</strong>koa.<br />
Yrityksen mahdollisuus vaikuttaa<br />
arvoonsa aineettoman pääoman avulla<br />
voidaan esittää esimerkiksi seuraavalla<br />
viisivaiheisella prosessilla.<br />
Vaihe 1: Arvio yrityksen tilanteesta<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma ei ole yksittäinen oikotie<br />
yrityksen menestykseen, vaan sen<br />
eri osa-alueisiin panostaminen täytyy<br />
no<strong>ja</strong>utua perinteisiin arvioihin yrityksen<br />
tilanteesta, toimintaympäristöstä <strong>ja</strong> kilpailijoista.<br />
Tilannearvio tarkoittaa normaalien<br />
toimiala- <strong>ja</strong> kilpaili<strong>ja</strong>-analyysien<br />
lisäksi myös aineettoman pääoman<br />
eri osa-alueiden analysointia. Työkaluina<br />
tässä voivat toimia mm. erilaiset innovaatiojohtamisen<br />
mallit, henkilöstöhallinnan<br />
työkalut, asiakastyytyväisyysselvitykset,<br />
it-evaluoinnit jne. Ideaalitilanteessa<br />
yritys kykenee vertaamaan<br />
1.<br />
Arvio<br />
yrityksen<br />
tilanteesta<br />
3.<br />
Toimenpiteet<br />
2.<br />
Päätös<br />
aineettoman<br />
pääomataseen<br />
rakenteen<br />
muutoksista<br />
omaa tilannettaan myös kilpailijoihin <strong>ja</strong><br />
muihin vertailukohtiin.<br />
Aineettoman pääoman johtamisen<br />
yhteydessä on syytä painottaa uudelleen<br />
sitä, että yritys hyötyy, jos sen<br />
käytössä on systemaattinen menetelmä,<br />
joka liittää edellä kuvatut eri osaalueiden<br />
seurantaan kehitetyt työkalut<br />
yhteen <strong>ja</strong> luo kokonaiskuvan yrityksen<br />
aineettoman pääoman nykytilanteesta.<br />
Konkreettisimmillaan malli voi koostua<br />
erilaisista indikaattoreista muodostetusta<br />
mittaristosta <strong>ja</strong> esimerkiksi euromääräisestä<br />
epävirallisesta aineettoman<br />
pääoman taselaskelmasta. Tällaisiin<br />
työkaluihin no<strong>ja</strong>utuminen mahdollistaa<br />
aineettomassa pääomassa tapahtuvien<br />
muutosten systemaattisen seurannan<br />
<strong>ja</strong> muutosten sekä tehtyjen toimenpiteiden<br />
välisten syy-seuraussuhteiden<br />
analysoinnin. Aineettoman pääoman<br />
taselaskelman tekemisessä yri-<br />
70
tystasolla on mahdollista soveltaa osittain<br />
samo<strong>ja</strong> menetelmiä, joita on käytetty<br />
kansantalouden tasolla (luku 2).<br />
Vaihe 2: Investointipäätökset<br />
aineettomaan pääomaan<br />
Investointipäätösten vuoro tulee perusteellisen<br />
nykytilanteen arvioinnin<br />
jälkeen. Tässä vaiheessa yritys voi verrata<br />
omaa nykytilannettaan paitsi muihin<br />
yrityksiin niin myös liiketoiminnan<br />
yleisiin menestystekijöihin (luku 3). Investointipäätöksissä<br />
on viime kädessä<br />
kysymys siitä mikä on tavoitetila johon<br />
yrityksessä pyritään <strong>ja</strong> mitä toimenpiteitä<br />
tähän pääseminen edellyttää aineettoman<br />
pääoman taseen osalta. Käytännössä<br />
havainto voi olla esimerkiksi se,<br />
että yrityksen tuotteet tai palvelut eivät<br />
vastaa asiakkaiden odotuksiin yhtä<br />
hyvin kuin kilpailevien yritysten. Mahdollisia<br />
ratkaisuvaihtoehto<strong>ja</strong> tässä tilanteessa<br />
voivat olla esimerkiksi: a) lisäpanostukset<br />
tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen<br />
tuotteiden asemoinnin muuttamiseksi<br />
vastaamaan paremmin liiketoimintastrategiaa,<br />
b) panostuksen inhimilliseen<br />
pääomaan yrityksen resurssipoh<strong>ja</strong>n<br />
kehittämiseksi tai c) panostukset<br />
suhdepääomaan tuotteiden markkina-asemoinnin<br />
kehittämiseksi. Vastaus<br />
voi olla myös erilaisten investointien<br />
yhdistäminen. Esimerkiksi investoimalla<br />
ohjelmistopääomaan voidaan<br />
pyrkiä tehostamaan toimintaprosesse<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> edelleen nopeuttamaan muiden kor<strong>ja</strong>avien<br />
toimenpiteiden vaikutusta.<br />
Investointipäätösvaiheessa on<br />
myös pyrittävä luomaan arviot investointien<br />
<strong>tuotto</strong>-odotuksista <strong>ja</strong> elinkaaresta<br />
sekä arvosta. Yleisten investointipäätösperiaatteiden<br />
mukaisesti rationaalinen<br />
päätöksentekijä valitsee lukuisien<br />
vaihtoehtoisten toimenpiteiden<br />
joukosta toteutettavat investoinnit<br />
niiden <strong>tuotto</strong>-odotusten määrittämässä<br />
järjestyksessä. Näin erityisesti siinä<br />
tilanteessa, että resurssit eivät riitä<br />
kaikkien periaatteessa hyödyllisten investointien<br />
toteuttamiseen. Tässä vaiheessa<br />
on myös viimeistään pystyttävä<br />
erottamaan aidot aineettoman pääoman<br />
investoinnit yleisistä liiketoiminnan<br />
kuluista joihin ei sisälly merkittävää<br />
tulevaisuuden <strong>tuotto</strong>-odotusta. Tässä<br />
<strong>ja</strong>ossa arviointia helpottaa vakiintuneet<br />
käytännöt arvioida eri investointien<br />
odotettu<strong>ja</strong> <strong>tuotto</strong><strong>ja</strong>. Tällaiset käytännöt<br />
pakottavat esittämään oikeat kysymykset<br />
investointipäätöksiä tehtäessä.<br />
Yhteenvetona investointipäätöksistä<br />
voidaan todeta, että vaiheen kaksi<br />
jälkeen yrityksessä on päätetty investoinnit.<br />
Suoritettaville investoinneille<br />
on muodostettu <strong>tuotto</strong>-odotuslaskelmat<br />
<strong>ja</strong> arvio siitä miten yrityksen aineettoman<br />
pääoman tase muuttuu investointien<br />
jälkeen.<br />
Vaihe 3: Toimenpiteet<br />
Kolmannessa vaiheessa aineettoman<br />
pääoman investointipäätökset <strong>ja</strong>lkautetaan<br />
eri osa-alueille. Yrityksessä suoritetaan<br />
esimerkiksi suunnitellut henkilöstön<br />
koulutukset, muutetaan tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämispanostuksia,<br />
suoritetaan suunnitellut<br />
markkinointitoimenpiteet jne.<br />
Vaihe 4: Välittömät vaikutukset<br />
Neljäs vaihe on kriittinen mallin onnistumisen<br />
kannalta. Minkä tahansa toimenpiteen<br />
vaikutukset voidaan <strong>ja</strong>kaa kahteen<br />
osaan: Toimenpiteen välittömiin<br />
tuotoksiin <strong>ja</strong> varsinaisiin toivottuihin vaikutuksiin,<br />
jotka voivat ilmetä pitkänkin<br />
aikaviiveen jälkeen. Toivottu<strong>ja</strong> lopullisia<br />
vaikutuksia ei voida kuitenkaan saavuttaa,<br />
jos välittömiä toimenpiteen tuotoksia<br />
ei havaita. Tätä a<strong>ja</strong>tusketjua voidaan<br />
kutsua esimerkiksi vaikuttavuusoh<strong>ja</strong>utuvaksi<br />
johtamiseksi. Aineettoman pääoman<br />
investointien yhteydessä sama<br />
a<strong>ja</strong>tusketju on voimassa. Suoritettavia<br />
investointe<strong>ja</strong> on seurattava yksityiskohtaisesti<br />
ennen kuin varsinaisia tavoiteltavia<br />
vaikutuksia voidaan havaita. Käytännössä<br />
tämä tarkoittaa esimerkiksi henkilöstön<br />
osaamisen kehittymisen seurantaa<br />
eri työkaluilla, markkinointitoimenpiteiden<br />
vaikutusten seurantaa, tutkimuksen<br />
<strong>ja</strong> tuotekehityksen välittömien<br />
tuotosten seurantaa jne. Tässäkin yhteydessä<br />
yritykselle on hyötyä siitä jos tämä<br />
seuranta toteutetaan systemaattisesti <strong>ja</strong><br />
aineettoman pääoman eri osa-alueiden<br />
kehitys yhdistetään aineettoman pääoman<br />
johtamisen työkalulla.<br />
Investointien välittömänä vaikutuksena<br />
voidaan pitää myös laskennallisessa<br />
aineettoman pääoman taseessa<br />
tapahtuvaa muutosta joka on mahdollista<br />
tässä vaiheessa kvantifioida lähtötaseeseen<br />
<strong>ja</strong> toteutettuihin investointeihin<br />
perustuen.<br />
Vaihe 5: Vaikutukset kassavirtaan <strong>ja</strong><br />
yrityksen arvoon<br />
Mallin viimeisessä vaiheessa tarkastellaan<br />
suoritettujen investointien vaikutusta<br />
suhteessa lopulliseen tavoitteeseen.<br />
Jotta aineettoman pääoman investoinneilla<br />
olisi merkitystä yrityksen<br />
arvon kannalta (tai ylipäätään liiketaloudellista<br />
mielekkyyttä), niiden on viime<br />
kädessä näyttävä yrityksen tuottamassa<br />
kassavirrassa <strong>ja</strong> tuloksessa sekä<br />
tätä kautta yrityksen arvossa. Viimeisessä<br />
vaiheessa näitä vaikutuksia voidaan<br />
tarkastella seuraamalla normaaleissa<br />
liiketoiminnan mittareissa tapahtuvaa<br />
kehitystä. Haasteena tässä vaiheessa<br />
on aineettoman pääoman investointien<br />
erillisvaikutuksen erottaminen muista<br />
tekijöistä, kuten talouden suhdanteista<br />
<strong>ja</strong> toimintaympäristössä yrityk-<br />
71
sestä riippumattomista syistä tapahtuneista<br />
muutoksista. Haaste liittyy kaikkeen<br />
vaikutusarviointiin eikä haasteen<br />
ratkaisemiseksi ole esitettävissä yleispätevää<br />
ohjetta.<br />
Aineettoman pääoman johtamisen<br />
mallin tässä vaiheessa yrityksen arvoa<br />
<strong>ja</strong> siinä tapahtunutta kehitystä on<br />
myös pyrittävä analysoimaan. Tässä<br />
työssä voi no<strong>ja</strong>utua luvussa neljä esiteltyihin<br />
käytännön työkaluihin.<br />
Aineettoman pääoman johtamisen<br />
malli on <strong>ja</strong>tkuva prosessi useimpien<br />
muiden yrityksen prosessien tapaan.<br />
Yrityksen toimintakenttä <strong>ja</strong> yritys<br />
itse ovat <strong>ja</strong>tkuvassa muutoksessa, joten<br />
viidennen vaiheen jälkeen malli palaa<br />
alkuun: Arvioon yrityksen tilanteesta <strong>ja</strong><br />
siitä mihin halutaan päästä.<br />
6.2 Miten kommunikoida<br />
yrityksen arvosta <strong>ja</strong><br />
aineettomasta pääomasta<br />
sidosryhmille?<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma ei ole itseisarvo, joka<br />
vaikuttaisi suoraan yrityksen arvoon.<br />
Hyvän esimerkin muodostaa tilanne<br />
jossa yrityksen arvosta on kyettävä<br />
kommunikoimaan sijoitta<strong>ja</strong>tahojen<br />
kanssa. Usein kuultu väite yritysten parissa<br />
on se, että sijoitta<strong>ja</strong>t ”eivät ymmärrä<br />
yrityksen tilannetta” tai keskittyvät liiaksi<br />
yrityksen konkreettisiin kassavirtoihin.<br />
Näin sijoittajien kuuluukin tehdä!<br />
Yrityksellä ei ole omistajilleen viime kädessä<br />
muuta arvoa kuin sen tuottama<br />
kassavirta. Ammattitaitoinen sijoitta<strong>ja</strong><br />
on tämän mukaisesti kiinnostunut vain<br />
kassavirroista tulevaisuudessa. Avainsanaksi<br />
muodostuu sana tulevaisuudessa.<br />
Jos yritys haluaa perustella esimerkiksi<br />
toimialan muita yrityksiä suurempaa<br />
arvoa aineettomalla pääomalla, nämä<br />
väitteet on kyettävä perustelemaan<br />
aineettoman pääoman luomalla korkeammalla<br />
<strong>tuotto</strong>potentiaalilla tulevaisuudessa.<br />
Yrityksen tai yrittäjän on syytä suhtautua<br />
varauksellisesti pyrkimykseen<br />
kommunikoida yritykseensä kumuloitunutta<br />
aineettoman pääoman substanssiarvoa.<br />
Viime kädessä ulkopuolisia<br />
taho<strong>ja</strong> ei kiinnosta esimerkiksi henkilöstön<br />
korkea osaaminen tai suuret<br />
investoinnit tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen<br />
ellei näiden tuloksena synny<br />
uskottavaa lisäarvoa tulevaisuuden<br />
kassavirtojen generointikyvyn näkökulmasta.<br />
Substanssiarvotyyppinen argumentointi<br />
aineettomasta pääomasta<br />
voi helposti kääntyä jopa itseään vastaan<br />
erityisesti sijoitta<strong>ja</strong>tahojen kanssa<br />
toimittaessa.<br />
Edellä todettua ei pidä tulkita niin,<br />
että aineettomalla pääomalla <strong>ja</strong> yrityksen<br />
käytännöillä aineettomaan pääomaan<br />
liittyen ei olisi väliä yrityksen<br />
arvosta käytävän keskustelun kannalta.<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma voi tarjota hyvän<br />
keinon koota yhteen <strong>ja</strong> jäsennellä loogisesti<br />
syyt miksi tietty yritys on menestyvä<br />
<strong>ja</strong> myös kiinnostava kohde esimerkiksi<br />
sijoittajille. Kuten edellä on todettu,<br />
aineeton pääoma tarkoittaa suurelta<br />
osin sitä, että jo pitkään tunnistetut yrityksen<br />
menestystekijät <strong>ja</strong> yrityksen menestykseen<br />
liittyvät panostukset on nimetty<br />
uudelleen <strong>ja</strong> luokiteltu järjestelmällisesti.<br />
Aineettoman pääoman hyödyntämistä<br />
sekä yrityksen strategisena johtamisen<br />
työkaluna että kommunikointivälineenä<br />
edesauttaa huomattavasti,<br />
jos yrityksessä luodaan vakiintuneet<br />
käytännöt arvioida kumuloitunutta<br />
pääomaa <strong>ja</strong> investointe<strong>ja</strong> sekä näiden<br />
merkitystä. Tällaiset työkalut ovat tällä<br />
hetkellä harvinaisia suomalaisessa yrityskentässä.<br />
Vakiintuneiden käytäntöjen<br />
<strong>ja</strong> mittaristojen avulla on huomattavasti<br />
selkeämpää hallita aineettoman<br />
pääoman kenttää omassa toiminnassa.<br />
Tällaisten käytäntöjen olemassaolo<br />
myös lisää ulkopuolisten tahojen uskoa<br />
siihen, että aineeton pääoma otetaan<br />
yrityksessä vakavasti <strong>ja</strong> sillä on merkitystä<br />
yrityksen menestyksen kannalta.<br />
Toisella tavalla ilmaistuna aineettoman<br />
pääoman raportointi 9 voi tarjota<br />
yritykselle tavan ratkaista informaation<br />
epäsymmetrisyyden ongelmaa yrityksen<br />
<strong>ja</strong> ulkopuolisten sidosryhmien,<br />
kuten sijoittajien, välillä. Aineettoman<br />
pääoman raportointi voi esimerkiksi<br />
edesauttaa sijoittajia ymmärtämään<br />
mihin yritys tarvitsee ulkopuolista rahoitusta.<br />
Laajemmin tulkittuna aineettoman<br />
pääoman raportointi oikein toteutettuna<br />
voi demonstroida ulkopuolisille<br />
sidosryhmille yrityksen ymmärryksestä<br />
mm. seuraavista liiketoiminnan<br />
osa-alueista:<br />
••<br />
Yritys tunnistaa oman teknologiansa<br />
<strong>ja</strong> erityisosaamisensa.<br />
••<br />
Yritys tunnistaa kilpailuetunsa lähteen<br />
<strong>ja</strong> yrityksessä on analysoitu<br />
olemassa olevaa tietopääomaa<br />
(Intellectual Property) suhteessa<br />
omiin tuotteisiin, prosesseihin <strong>ja</strong><br />
markkinoihin.<br />
••<br />
Yritys ymmärtää asiakkaidensa tarpeet<br />
<strong>ja</strong> tuotteidensa tai palveluidensa<br />
arvon asiakkaille.<br />
••<br />
Yritys tuntee markkinansa <strong>ja</strong> markkinoilla<br />
toimimisen edellytykset.<br />
9<br />
englanninkielisessä kir<strong>ja</strong>llisuudessa käytetään usein termiä IC statement.<br />
72
••<br />
Yritys kykenee uskottavalla tavalla<br />
perustelemaan arvionsa tulevaisuuden<br />
kassavirroista.<br />
Yrityksen kommunikointiin ulkopuolisten<br />
tahojen kanssa koskien aineetonta<br />
pääomaa <strong>ja</strong> sen vaikutusta yrityksen arvoon<br />
voidaan esittää ainakin seuraavat<br />
yleiset suositukset:<br />
1. Kuvaa yrityksesi aineettoman pääoman<br />
tase, tehdyt <strong>ja</strong> suunnitellut<br />
investoinnit sekä yrityksen käytännöt<br />
<strong>ja</strong> mittaristot. Ideaalitapauksessa<br />
tämä tapahtuu formaalin aineettoman<br />
pääoman raportin (IC statement)<br />
muodossa.<br />
2. Perustele miten yrityksesi omaama<br />
aineeton pääoma poikkeaa kilpailijoista<br />
<strong>ja</strong> ennen kaikkea miten aineeton<br />
pääoma vaikuttaa yrityksesi menestystekijöihin<br />
sekä kykyyn luoda<br />
tulevaisuuden kassavirto<strong>ja</strong>.<br />
3. Varaudu perustelemaan näkökantasi<br />
numeroin.<br />
Myös aineettoman pääoman <strong>ja</strong> yrityksen<br />
arvon välisestä vuorovaikutuksesta<br />
keskusteltaessa on hyvä muistaa aineettoman<br />
pääoman keskeinen riski:<br />
Kaikki kulut eivät tuo mukanaan tulevaisuuden<br />
<strong>tuotto</strong>potentiaalia. Suuremmat<br />
panostukset aineettoman pääoman<br />
eri luokkiin eivät automaattisesti<br />
johda yrityksen arvon kasvuun.<br />
Investoinnit aineettomaan pääomaan<br />
johtavat yrityksen arvon kasvuun,<br />
jos niiden avulla kyetään vaikuttamaan<br />
positiivisesti yrityksen menestystekijöihin.<br />
Aineettoman pääoman<br />
raportointi voi vaikuttaa arvonluontiin<br />
suoraan ainakin seuraavien neljän vaikutuskanavan<br />
kautta:<br />
••<br />
Aineettoman pääoman raportointi<br />
voi parantaa mahdollisuuksia saada<br />
ulkopuolista rahoitusta.<br />
••<br />
Aineettoman pääoman raportointi<br />
voi houkutella inhimillistä pääomaa<br />
(työntekijöitä) tiettyyn yritykseen.<br />
••<br />
Aineettoman pääoman raportointi<br />
voi parantaa mahdollisuuksia saada<br />
yritykseen muun tyyppistä tietopääomaa<br />
<strong>ja</strong> ulkopuolisia assette<strong>ja</strong>.<br />
••<br />
Aineettoman pääoman raportointi<br />
voi lisätä yritysjohdon omaa kyvykkyyttä<br />
<strong>ja</strong> osaamista sekä mahdollisuuksia<br />
vaikuttaa yrityksen menestykseen<br />
sisäisin toimenpitein.<br />
Yhteenvetona voidaan todeta, että aineettoman<br />
pääoman raportointi <strong>ja</strong> aineettomasta<br />
pääomasta kommunikoiminen<br />
ovat osa yrityksen strategista<br />
johtamista. Mikäli yrityksessä ei ole<br />
aiemmin ollut selkeää tietopääoman<br />
(knowledge resources) johtamisen<br />
strategiaa, aineettoman pääoman raportointi<br />
voi luoda tällaisen strategisen<br />
mittariston <strong>ja</strong> työvälineen. Toisaalta,<br />
vaikka yrityksessä olisi valmiiksi käytössä<br />
aineettoman pääoman eri luokkien<br />
johtamiseen menetelmiä <strong>ja</strong> käytäntöjä,<br />
aineeton pääoma voi auttaa näkemään<br />
yrityksen liiketoiminnan eri osaalueet<br />
<strong>ja</strong> niiden johtaminen saman kehikon<br />
alla. Tässä mielessä aineeton pääoma<br />
<strong>ja</strong> siihen liittyvät käytännöt voivat<br />
olla yrityksen strategisen johtamisen<br />
ytimessä.<br />
6.3 Miten julkinen t&krahoitta<strong>ja</strong><br />
voi edesauttaa<br />
arvonluonnissa aineettoman<br />
pääoman avulla?<br />
Julkisella t&k-rahoitta<strong>ja</strong>lla on määritelmällisesti<br />
suuri vaikutus aineettomaan<br />
pääomaan yrityskentällä. Innovaatiopääoma,<br />
joka kertyy yrityksiin erityisesti<br />
tutkimukseen <strong>ja</strong> tuotekehitykseen<br />
panostamisen kautta, on eräs keskeisimmistä<br />
aineettoman pääoman osaalueista.<br />
Tutkimusta <strong>ja</strong> tuotekehitystä<br />
pidetään suomalaisessa yrityskentässä<br />
myös eräänä tärkeimmistä kasvukeinoista<br />
<strong>ja</strong> tämän tutkimuksen yrityskyselyn<br />
perusteella keskeisenä kehittämistarpeena.<br />
Oikeutus julkisen t&k-rahoitta<strong>ja</strong>n<br />
olemassaololle syntyy ulkoisvaikutusten<br />
kautta. Yritys ei saa kaikkea hyötyä<br />
tekemästään t&k-työstä mistä johtuen<br />
t&k-panostukset jäävät ilman julkisen<br />
sektorin interventiota yhteiskunnallisen<br />
optimitason alapuolelle. Tämä tarkoittaa<br />
samalla sitä, että yrityksiin kumuloituva<br />
aineeton innovaatiopääoma jää<br />
liian pieneksi ilman julkista t&k-rahoitusta.<br />
Julkinen t&k-rahoitta<strong>ja</strong>, kuten <strong>Tekes</strong>,<br />
voi toiminnallaan kor<strong>ja</strong>ta tilannetta<br />
<strong>ja</strong> <strong>Tekes</strong>in toiminta kasvattaa suoraan<br />
suomalaisen yrityskentän innovaatiosekä<br />
aineetonta pääomaa.<br />
Todennäköisesti keskeisin keino,<br />
jolla <strong>Tekes</strong> voi edesauttaa arvonluonnissa<br />
aineettoman pääoman osalta,<br />
on edellä kuvattu mekanismi. Mitä paremmin<br />
<strong>Tekes</strong> pystyy tukemaan t&k-toimintaa<br />
yrityksissä sitä suurempi vaikutus<br />
sillä on aineettoman pääoman syntyyn<br />
<strong>ja</strong> yritysten arvoon. <strong>Tekes</strong>in toiminnassa<br />
on viime vuosina yhä lisääntyvissä<br />
määrin painotettu muita osa-alueita<br />
kuin perinteistä julkisen t&k-rahoitta<strong>ja</strong>n<br />
roolia. Kysymys siitä tulisiko <strong>Tekes</strong>in<br />
toimintaa laajentaa esimerkiksi liiketoimintaosaamisen<br />
tai henkilöstön työolojen<br />
kehittämiseen suuntaan on asia<br />
joka ei kuulu tämän tutkimuksen aihepiiriin.<br />
Selvää luonnollisesti on se, että<br />
mikäli julkista panostusta suunnataan<br />
aineettoman pääoman eri osa-alueiden<br />
suuntaan, vaikutetaan samalla suoraan<br />
suomalaisen yrityskentän aineettomaan<br />
pääomaan. Taustalla tulisi kuitenkin<br />
aina olla analysoitu <strong>ja</strong> perustel-<br />
73
tu näkemys markkinahäiriöstä, jota julkisen<br />
vallan toimenpitein pyritään kor<strong>ja</strong>amaan.<br />
<strong>Tekes</strong> voi lisäksi vaikuttaa huomattavasti<br />
aineettomaan pääomaan <strong>ja</strong> yritysten<br />
arvonluontiin yritysten välistä<br />
tiedonsiirtoa edistämällä. <strong>Tekes</strong> on jo<br />
pitkään asettanut yhdeksi keskeiseksi<br />
tavoitteeksi esimerkiksi suurten yritysten<br />
tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehityshankkeiden<br />
tukemisessa tiedon välittymisen<br />
laajemmin yrityskentällä. Itse asiassa<br />
tämän suuntaiset tavoitteet ovat ehto<br />
suuryritysten t&k-työn tukemiselle. Tämän<br />
tutkimuksen eräs selkeä havainto<br />
on se, että aineettoman pääoman käytännöt<br />
<strong>ja</strong> menetelmät ovat selvästi kehittyneemmällä<br />
tasolla suurten yritysten<br />
parissa. <strong>Tekes</strong>in tulisi harkita käytäntöjä<br />
joilla varmistettaisiin tämän tiedon<br />
<strong>ja</strong> käytäntöjen leviäminen myös pienempiin<br />
yrityksiin yrityshankkeiden yhteydessä.<br />
6.4 IFRS-kysymys<br />
Suomalainen kir<strong>ja</strong>npitokäytäntö muuttui<br />
merkittävällä tavalla vuonna 2005.<br />
Vuonna 2005 pörssilistattujen yritysten<br />
oli otettava käyttöön kansainvälisten<br />
tilinpäätösstandardien mukaisesti<br />
laaditut konsernitilinpäätökset. Muutos<br />
oli EU-alueen laajuinen eli vuodesta<br />
2005 kaikki EU:n alueella listatut yritykset<br />
ovat olleet velvoitettu<strong>ja</strong> noudattamaan<br />
IFRS-standardia. IFRS koostuu<br />
normeista eli standardeista <strong>ja</strong> niiden<br />
tulkinnoista. Standardit säätelevät tietyn<br />
liiketapahtuman kir<strong>ja</strong>amista, arvostamista<br />
sekä esitettäviä tieto<strong>ja</strong> koskevia<br />
vaatimuksia.<br />
Perustavoitteena IFRS-standardien<br />
käyttöönotossa on ollut yhteneväisten<br />
tilinpäätöskäytäntöjen luominen koko<br />
EU:n alueelle. Tavoite on saavutettu<br />
osittain. Myös IFRS-standardien alla<br />
toimittaessa tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden<br />
soveltaminen edellyttää aina<br />
yritysjohdon harkintaa <strong>ja</strong> tilintarkastajilla<br />
on oma roolinsa yritysjohdon tekemien<br />
päätösten arvioimisessa. IFRSsäännöksetkään<br />
eivät sisällä niin yksityiskohtaisia<br />
ohjeita, että tilinpäätösten<br />
laatimisperiaatteita kyettäisiin soveltamaan<br />
kaikissa yhtiöissä aina yhdenmukaisella<br />
tavalla.<br />
Tärkeä huomio IFRS-standardeista<br />
on se, että niillä ei ole suoraa vaikutusta<br />
yhtiön arvoon. Yhtiön arvo määräytyy<br />
liiketoiminnan fundamenttien perusteella<br />
<strong>ja</strong> sitä voidaan arvioida edellä<br />
käsitellyin menetelmin. IFRS-standardit<br />
liittyvät yrityksen viralliseen tilinpäätösraportointiin<br />
<strong>ja</strong> niillä voi olla korkeintaan<br />
epäsuora vaikutus yrityksen arvoon.<br />
Tämä epäsuora vaikutus voi välittyä<br />
esimerkiksi sitä kautta, että uudet<br />
standardit tekevät yrityksen toiminnasta<br />
läpinäkyvämmän jolloin ulkopuolisilla<br />
tahoilla on paremmat mahdollisuudet<br />
arvioida yrityksen toimintaa <strong>ja</strong> sen<br />
arvoa. Se tekevätkö IFRS-standardit todellisuudessa<br />
yrityksen toiminnan läpinäkyvämmäksi<br />
menee ohi tämän tutkimuksen<br />
aihepiiriin. Samoin eri standardien<br />
mukaisten kir<strong>ja</strong>npitokäytäntöjen<br />
esittely ei kuulu tämän tutkimuksen<br />
aihepiiriin. Tästä huolimatta alla on<br />
esitetty Pörssisäätiö ry:n internet-sivuilta<br />
löytyvä näkemys IFRS-standardien aiheuttamista<br />
keskeisimmistä muutoksista<br />
kir<strong>ja</strong>npito- <strong>ja</strong> tilinpäätöskäytännöissä.<br />
••<br />
Myytyjen hyödykkeiden <strong>ja</strong> palveluiden<br />
esittämisa<strong>ja</strong>nkohta tuloslaskelman<br />
liikevaihdossa <strong>ja</strong> tilikauden<br />
tuloksessa voi muuttua.<br />
••<br />
Henkilöstön eläkekulujen <strong>ja</strong> niihin<br />
liittyvien vastuiden uudenlainen<br />
laskenta voi muuttaa yhtiöiden varojen<br />
<strong>ja</strong> velkojen määrää.<br />
••<br />
Tiettyjä tase-eriä voidaan esittää<br />
<strong>ja</strong> tiettyjä on pakko esittää käypiin<br />
arvoihin arvostettuna, millä on vaikutusta<br />
tilikaudelta esitettävän tuloksen<br />
tai oman pääoman määrään.<br />
Aikaisemmin tase-erät on arvostettu<br />
alkuperäisiin hankintamenoihin.<br />
••<br />
Liikearvojen eli goodwillin säännönmukainen<br />
vuosittainen poistaminen<br />
kuluna tuloslaskelmassa<br />
lopetetaan.<br />
••<br />
Vuokratut hyödykkeet tulee tiettyjen<br />
edellytysten täyttyessä esittää<br />
taseessa varoina <strong>ja</strong> velkoina.<br />
••<br />
Yhtiöiden tulee arvioida aikaisempaa<br />
tarkemmin omaisuutensa taseessa<br />
olevien kir<strong>ja</strong>npitoarvojen <strong>ja</strong><br />
käypien arvojen ero<strong>ja</strong>. Mikäli omaisuuserän<br />
kir<strong>ja</strong>npitoarvo ylittää sen<br />
käyvän arvon, tulee tase-erästä kir<strong>ja</strong>ta<br />
tilikauden tulosta heikentävä<br />
arvonalennus.<br />
Edellä olevasta listasta voidaan tunnistaa<br />
useita kohtia, jotka saattavat vaikuttaa<br />
myös aineettomaan pääomaan<br />
liittyviin käytäntöihin tai aineettoman<br />
pääoman arvostamiseen yrityksessä.<br />
IFRS-säännöksien noudattaminen tilinpäätösraportoinnissa<br />
on pakollista vain<br />
yrityksille joiden osakkeet tai velkakir<strong>ja</strong>t<br />
ovat julkisen kaupankäynnin kohteena.<br />
Muille yrityksille IFRS-standardien<br />
noudattaminen on vapaaehtoista.<br />
Tämä tarkoittaa sitä, että ylivoimaisesti<br />
suurinta osaa suomalaista yrityskenttää<br />
IFRS-kysymys ei välttämättä koske lainkaan.<br />
Tästä huolimatta eräs kysymyksenasettelu<br />
tässä tutkimuksessa on liittynyt<br />
siihen miten IFRS-standardit voivat<br />
vaikuttaa tutkimus- <strong>ja</strong> kehitysmenojen<br />
käsittelyyn kir<strong>ja</strong>npidossa. Erityinen<br />
mielenkiinto on kohdistunut siihen, että<br />
IFRS-standardit sääntelevät aiempaa<br />
74
suomalaista kir<strong>ja</strong>npitokäytäntöä huomattavasti<br />
yksityiskohtaisemmin tilanteita<br />
joissa tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämismenot<br />
on aktivoitava taseeseen <strong>ja</strong> toisaalta<br />
tilanteita joissa menot on kir<strong>ja</strong>ttava kuluiksi<br />
tuloslaskelmaan. Tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehitysmenot<br />
arvioidaan usein merkittävämmäksi<br />
väyläksi lisätä yrityksen<br />
aineetonta pääomaa, joten yhteys IFRSstandardien<br />
<strong>ja</strong> aineettoman pääoman<br />
välillä on tätä kautta selvä.<br />
IFRS-standardien vaikutusta selvitettiin<br />
tässä tutkimuksessa käytännössä<br />
suuntaamalla asiantunti<strong>ja</strong>haastattelut<br />
neljään suurimpaan tilintarkastusyhteisöön<br />
(Deloitte, PWC, Earnst&Young sekä<br />
KPMG). Kahden yhteisön edusta<strong>ja</strong>t<br />
olivat valmiita vastaamaan esitettyihin<br />
kysymyksiin <strong>ja</strong> kaksi koki esitetyt kysymykset<br />
sellaisiksi, että vastaukset ovat<br />
yhteisön liikesalaisuuksia. Jäljempänä<br />
esitettävät näkemykset IFRS-standardien<br />
vaikutuksista perustuvat vastanneiden<br />
kahden tilintarkastusyhteisön esittämiin<br />
huomioihin. Vastaajille esitettiin<br />
neljä kysymystä:<br />
1. Kuinka suuri muutos tutkimus<strong>ja</strong><br />
tuotekehitysmenojen kohtelu<br />
IFRS:ssä on verrattuna aiempaan<br />
suomalaiseen kir<strong>ja</strong>npitokäytäntöön?<br />
2. Mitä etu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> haitto<strong>ja</strong> yritykselle on<br />
tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämismenojen aktivoinnista<br />
/ kuluna pitämisestä <strong>ja</strong><br />
kuinka paljon yrityksillä käytännössä<br />
on valinnanvapautta asiassa IFRSstandardien<br />
mukaan toimittaessa<br />
sekä voidaanko etu<strong>ja</strong> tai haitto<strong>ja</strong><br />
konkreettisesti arvottaa?<br />
3. Miten vaatimuksia siitä, että aktivoitavan<br />
tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämismenon<br />
on tuotettava tulevaisuudessa<br />
taloudellista hyötyä <strong>ja</strong> kustannusten<br />
seurantajärjestelmän on oltava<br />
luotettava, sovelletaan <strong>ja</strong> arvioidaan<br />
käytännössä IFRS-standardien mukaan<br />
toimittaessa?<br />
4. Voiko IFRS-standardien mukaisia<br />
tutkimus <strong>ja</strong> kehittämismenoihin liittyviä<br />
käytäntöjä soveltaa pk-yrityksissä?<br />
Jos voi, mitä etu<strong>ja</strong>/haitto<strong>ja</strong><br />
tästä olisi pk-yritykselle?<br />
Kuinka suuri muutos tutkimus<strong>ja</strong><br />
tuotekehitysmenojen<br />
kohtelu IFRS:ssä on verrattuna<br />
aiempaan suomalaiseen<br />
kir<strong>ja</strong>npitokäytäntöön?<br />
IFRS-standardien aiheuttamaa muutosta<br />
pidetään melko huomattavana. Vastaajien<br />
mukaan suomalaisessa käytännössä<br />
on aina ollut taustalla varovaisuuden<br />
periaate. IFRS:n kriteerien<br />
täyttämiseksi tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehitysmenojen<br />
kohtelun taustalta on löydyttävä<br />
seurantaa. Seurannan lisäksi<br />
myös arviointi on tehtävä <strong>ja</strong> näistä on<br />
löydyttävä yrityksissä dokumentaatiota.<br />
Toinen vastaajista painotti sitä, että<br />
IFRS-standardeista on hyötyä erityisesti<br />
aloittaville yrityksille, vaikka niiden<br />
noudattaminen ei useimmissa tapauksissa<br />
ole välttämätöntä. Näkemyksen<br />
taustalla on a<strong>ja</strong>tus siitä, että tutkimus-<br />
<strong>ja</strong> tuotekehitysmenojen aktivointi<br />
lisääntyy IFRS:n mukaan toimittaessa<br />
<strong>ja</strong> tällä on luonnollisesti merkitystä<br />
yrityksen kir<strong>ja</strong>npidollisen tuloksen<br />
muodostumisen näkökulmasta.<br />
Vastaa<strong>ja</strong>n mukaan tosin tutkimus- <strong>ja</strong><br />
tuotekehitysmeno<strong>ja</strong> on aktivoitu jo aiemman<br />
standardin aikana.<br />
Yhteenvetona vastaajien näkemyksen<br />
mukaan IFRS toisaalta oh<strong>ja</strong>a<br />
aktivoimaan tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehitysmeno<strong>ja</strong><br />
aiempaa enemmän <strong>ja</strong> toisaalta<br />
edellyttää näiden menojen kir<strong>ja</strong>npitokohtelun<br />
taustalta löytyvän seurantaa,<br />
arviointia <strong>ja</strong> dokumentaatiota näiden<br />
tueksi.<br />
Mitä etu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> haitto<strong>ja</strong> yritykselle on<br />
tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämismenojen<br />
aktivoinnista /kuluna pitämisestä<br />
<strong>ja</strong> kuinka paljon yrityksillä<br />
käytännössä on valinnanvapautta<br />
asiassa IFRS-standardien mukaan<br />
toimittaessa sekä voidaanko<br />
etu<strong>ja</strong> tai haitto<strong>ja</strong> konkreettisesti<br />
arvottaa?<br />
Vastaajien mukaan kysymykseen vastaamiseksi<br />
on ensi mietittävä, mitkä<br />
ovat yrityksen käytettävissä oleva vaihtoehdot.<br />
Lähtökohta on se, että tietyissä<br />
tilanteissa tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehityskulu<strong>ja</strong><br />
on pakko aktivoida. Yritys kykenee<br />
vastaajien mukaan välttämään<br />
omilla valinnoillaan aktivointipakon,<br />
mikäli yrityksessä ei esimerkiksi haluta<br />
pitää yllä riittävää dokumentointia jota<br />
menojen aktivointi taseeseen edellyttää.<br />
Mikäli aktivointipakon edellytykset<br />
täyttyvät, tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehitysmenot<br />
on aktivoitava taseeseen.<br />
Yhteenvetona siis voidaan todeta, että<br />
yrityksellä ei ole täyttä toimintavapautta<br />
päättää tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämismenojen<br />
aktivoinnista tai kuluna pitämisestä<br />
vaan aktivointi on pakollista tiettyjen<br />
ehtojen täyttyessä. Toisaalta yritys<br />
voi omilla kir<strong>ja</strong>npidollista käsittelyä<br />
koskevilla päätöksillään estää kyseisten<br />
tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehitysmenojen aktivointipakkoa<br />
koskevien ehtojen täyttymisen.<br />
Kaiken kaikkiaan yritysjohdon<br />
on muodostettava näkemys siitä miten<br />
tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehitysmeno<strong>ja</strong> halutaan<br />
tilinpäätöksessä käsiteltävän.<br />
Vastaa<strong>ja</strong>t kokivat tutkimus- <strong>ja</strong> kehitysmenojen<br />
aktivoinnin hyödylliseksi<br />
erityisesti tilanteissa joissa hankkeet<br />
ovat merkittäviä. Toisen vastaa<strong>ja</strong>n mukaan<br />
lähinnä sellaiset yhtiöt, jotka tarvitsevat<br />
ulkopuolista rahoitusta, aktivoivat<br />
mielellään näitä eriä. Toisaalta<br />
osa luotonantajista puolestaan käsitte-<br />
75
lee omassa arvioinnissaan tutkimus- <strong>ja</strong><br />
tuotekehitysmeno<strong>ja</strong> muuten kuin aktivoimalla<br />
eli no<strong>ja</strong>utumalla tasearvoon.<br />
Tutkimus- <strong>ja</strong> kehitysmenojen aktivoinnin<br />
etuina mainittiin se, että näin<br />
yrityksen kir<strong>ja</strong>npidollinen tulos muodostuu<br />
paremmaksi. Tästä toisaalta voi<br />
seurata se, että, mikäli yrityksen kehitys<br />
ei ole halutunlainen, <strong>ja</strong> taseeseen sisältyy<br />
huomattavasti johdon tulevaisuuden<br />
<strong>tuotto</strong>näkemystä, yrityksen tilinpäätöskehitys<br />
saattaa heilahdella hyvin<br />
runsaasti vuodesta toiseen. Toinen vastaajista<br />
halusi kuitenkin tässä yhteydessä<br />
painottaa sitä, että Suomessa vallitsevasta<br />
varovaisuuden periaatteesta pitäisi<br />
päästä eroon.<br />
Yhteenvetona eduista <strong>ja</strong> haitoista<br />
voidaan todeta, että tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämismenojen<br />
aktivoinnin etu, <strong>ja</strong> samalla<br />
IFRS:n etu, näkyy kir<strong>ja</strong>npidollisten<br />
kulujen tasoittumisen kautta. Haitta<br />
puolestaan liittyy useassa kohtaa tässäkin<br />
raportissa mainittuun riskiin siitä, että<br />
tulevaisuuden <strong>tuotto</strong>-odotuksia tulkitaan<br />
liian rohkeasti mikä voi johtaa yllättäviin<br />
heilahduksiin yrityksen kir<strong>ja</strong>npidollisessa<br />
tuloksessa. Joka tapauksessa<br />
tutkimus- <strong>ja</strong> kehitysmenojen aktivointikysymykseenkin<br />
liittyy yritysjohdolta<br />
edellytettävä seuranta, arviointi <strong>ja</strong><br />
tämän työn dokumentointi.<br />
Miten vaatimuksia siitä, että<br />
aktivoitavan tutkimus- <strong>ja</strong><br />
kehittämismenon on tuotettava<br />
tulevaisuudessa taloudellista<br />
hyötyä <strong>ja</strong> kustannusten<br />
seurantajärjestelmän on oltava<br />
luotettava, sovelletaan <strong>ja</strong><br />
arvioidaan käytännössä IFRSstandardien<br />
mukaan toimittaessa?<br />
Tähän kysymykseen vastaa<strong>ja</strong>t vastasivat<br />
melko lyhyesti. Heidän mukaansa käytäntönä<br />
on se, että yritysjohdon luomia<br />
budjette<strong>ja</strong> katsotaan aina tarkemmin.<br />
Odotus siis on se, että tutkimus<strong>ja</strong><br />
tuotekehitysmenojen tulevaisuudessa<br />
odotettavissa olevista taloudellisista<br />
hyödyistä <strong>ja</strong> kustannuksista on tehty<br />
selkeät laskelmat <strong>ja</strong> budjetit eli tarkka<br />
laskelma kuluista <strong>ja</strong> hyödyistä. Näillä<br />
dokumenteilla käytännössä näytetään<br />
tulevaisuuden taloudellisten hyötyjen<br />
olemassaolo. Suuremmissa yrityksissä,<br />
joissa on monivuotisia tutkimus<strong>ja</strong><br />
tuotekehityshankkeita, laskelmat <strong>ja</strong><br />
suunnitelmat on päivitettävä vuosittain.<br />
Mikäli yhtiöllä on olemassa historiatieto<strong>ja</strong>,<br />
laskelmia verrataan myös näihin<br />
tietoihin. Tiivistettynä menojen aktivointi<br />
edellyttää datan tuottamista <strong>ja</strong><br />
dokumentaatiota. Ilman näitä aktivointia<br />
ei voi tehdä.<br />
Voiko IFRS-standardien mukaisia<br />
tutkimus <strong>ja</strong> kehittämismenoihin<br />
liittyviä käytäntöjä soveltaa pkyrityksissä?<br />
Jos voi, mitä etu<strong>ja</strong>/<br />
haitto<strong>ja</strong> tästä olisi pk-yritykselle?<br />
Vastaajien mukaan IFRS-standardien<br />
mukaisia tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämismenoihin<br />
liittyviä käytäntöjä voi soveltaa pkyrityksissä.<br />
Tämä on kir<strong>ja</strong>npitolain hengen<br />
mukaista <strong>ja</strong> toisaalta myös suoraan<br />
esimerkiksi julkisten tahojen kannanottojen<br />
mukaan mahdollista. Edellytykset<br />
käytäntöjen soveltamiseen ovat periaatteessa<br />
vastaavat kuin kaikilla IFRSstandarde<strong>ja</strong><br />
noudattavilla yrityksillä.<br />
Dokumentointi on tehtävä <strong>ja</strong> muiden<br />
puitteiden täytyy olla olemassa.<br />
Etujen vastaa<strong>ja</strong>t uskovat olevan<br />
samankaltaisia kuin kaikilla yrityksillä.<br />
IFRS-käytäntöjen noudattaminen voi<br />
tuoda tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämismenojen<br />
kohtelun kir<strong>ja</strong>npidossa strukturoidummaksi<br />
<strong>ja</strong> samalla pk-yritys joutuu ottamaan<br />
kantaa tulevaisuuden odotettavissa<br />
oleviin taloudellisiin hyötyihin.<br />
IFRS-käytännöt voivat siis oh<strong>ja</strong>ta yritysjohdon<br />
kysymään taloudellisesti perustellut<br />
kysymykset. Vastaajien mukaan<br />
erilaisten menojen kohtelu tilinpäätöksessä<br />
on aiemmin ollut melko ”villiä” eikä<br />
pk-yrityksissä ole juuri arvioitu tutkimus-<br />
<strong>ja</strong> kehittämismenojen aktivoinnin<br />
edellytysten täyttymistä. Haittoina vastaa<strong>ja</strong>t<br />
toivat esiin lähinnä työmäärän lisääntymisen<br />
ainakin jossakin määrin,<br />
mikäli IFRS-käytäntöjä noudatetaan pkyrityksessä.<br />
6.5 Älyllistä tietopääomaa<br />
kuvaavat indikaattorit <strong>ja</strong> mallit<br />
Edeltävässä tarkastelussa on useassa<br />
kohdin viitattu tarpeeseen kehittää<br />
konkreettisia käytäntöjä <strong>ja</strong> menetelmiä<br />
aineettoman pääoman johtamiseen<br />
yrityksissä. Kuten luvussa viisi<br />
todettiin, suomalaisesta yrityskentästä<br />
tällaiset menetelmän puuttuvat tällä<br />
hetkellä käytännössä kokonaan. Edellä<br />
on keskusteltu lyhyesti siitä miten yritys<br />
voi yleisellä tasolla kasvattaa arvoaan<br />
investoimalla aineettomaan pääomaan<br />
<strong>ja</strong> mitä yleisiä hyötyjä aineettoman pääoman<br />
raportoinnista voi yritykselle koitua.<br />
Tässäkin yhteydessä peräänkuulutettiin<br />
vakiintuneita käytäntöjä joilla<br />
arvonluontia aineettoman pääoman<br />
avulla on mahdollista seurata <strong>ja</strong> johtaa.<br />
Mitä tällaiset konkreettiset käytännöt <strong>ja</strong><br />
menetelmät voivat olla?<br />
EU-tasolla asiaa tarkasteltaessa<br />
voidaan todeta, että tietyissä maissa<br />
on olemassa Suomen pidemmälle<br />
meneviä lainsäädännöllisiä vaatimuksia<br />
aineettoman pääoman raportoinnin<br />
osalta. Erityisesti Tanska <strong>ja</strong> Saksa<br />
ovat tällaisia maita. Lisäksi euroop-<br />
76
Kuva 6.2. Yleinen aineettoman pääoman raportoinnin referenssimalli. Lähde: ”RICARDIS: Reporting<br />
Intellectual Capital to Augment Research, Development and Innovation in SMEs”, EU:n komissio 2006<br />
Global Market<br />
Law & Regulation<br />
Taxes<br />
Image<br />
Environment<br />
Conditions<br />
”Input”<br />
Strategies<br />
Vision<br />
Strategy<br />
Know-<br />
Goals<br />
Mission<br />
Potentials/<br />
Capital<br />
Key Processes<br />
Human<br />
Capital<br />
R & D<br />
Innovation<br />
Structural<br />
Bus. Dv’t<br />
Capital<br />
Potential Marketing<br />
Relational<br />
Capital<br />
. . .<br />
Results/<br />
Effects<br />
Financial<br />
Results:<br />
● Balance<br />
● Profit & Loss<br />
● Analytics<br />
● ...<br />
Non<br />
Financial<br />
Results:<br />
● Human...<br />
● Structural...<br />
● Relational<br />
Capital lines<br />
Outcome<br />
and<br />
Impact<br />
© Günter Koch, Wien<br />
Available Talents<br />
Capital Market<br />
Feeding back ”non financial capital profits”<br />
Kuva 6.3. Eri raportointimenetelmät suhteessa referenssimalliin. Lähde: ”RICARDIS: Reporting<br />
Intellectual Capital to Augment Research, Development and Innovation in SMEs”, EU:n komissio 2006<br />
MERITUM<br />
Model<br />
Environment<br />
Conditions<br />
”Input”<br />
The Austrian<br />
ARC Model /<br />
the German<br />
Wissensbilanz<br />
© Günter Koch, Wien<br />
Global Market<br />
Strategies<br />
Vision<br />
Strategy<br />
Know-<br />
Goals<br />
Mission<br />
Available Talents<br />
Danish<br />
Guidelines<br />
Model<br />
Law & Regulation<br />
Potentials/<br />
Capital<br />
Taxes<br />
Key Processes<br />
Human<br />
Capital<br />
R & D<br />
Innovation<br />
Structural<br />
Bus. Dv’t<br />
Capital<br />
Potential Marketing<br />
Relational<br />
Capital<br />
. . .<br />
Capital Market<br />
Intellectual<br />
Capital<br />
Rating ®<br />
Image<br />
Results/<br />
Effects<br />
Financial<br />
Results:<br />
● Balance<br />
● Profit & Loss<br />
● Analytics<br />
● ...<br />
Non<br />
Financial<br />
Results:<br />
● Human...<br />
● Structural...<br />
● Relational<br />
Capital lines<br />
Feeding back ”non financial capital profits”<br />
Outcome<br />
and<br />
Impact<br />
Intangible<br />
Asset<br />
Monitor<br />
Intellectual<br />
Capital<br />
dVAI ®<br />
77
palaisella tasolla on olemassa erityyppisiä<br />
vakiintuneita menetelmiä aineettoman<br />
pääoman analysoimiseen. Tässä<br />
luvussa kuvataan lyhyesti eräiden tällaisten<br />
menetelmien keskeinen sisältö.<br />
Tämän tutkimuksen aihepiiriin ei kuitenkaan<br />
kuulu eri menetelmien vertaaminen<br />
toistensa kanssa. Tutkimuksessa<br />
ei oteta kantaa siihen mikä jäljempänä<br />
käsiteltävistä menetelmistä olisi ”paras”<br />
suomalaisissa yrityksissä sovellettavaksi<br />
tai miten eri menetelmiä voisi kehittää<br />
suomalaisessa yrityskentässä.<br />
Yhteistä useille kir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
esiintyville aineettoman pääoman analysointimenetelmille<br />
on se, että lähtökohdaksi<br />
on valittu aineettoman pääoman<br />
raportoiminen yrityksessä. Tavoitteena<br />
ei näin ollen välttämättä ole<br />
sellaisten käytäntöjen luominen joita<br />
voidaan suoraan käyttää yrityksen johtamisessa.<br />
Aineettoman pääoman raportoinnilla<br />
<strong>ja</strong> johtamisella ei kuitenkaan<br />
useassa tapauksessa tarvitse olla<br />
merkittävää eroa vaan kyse on osittain<br />
myös semantiikasta.<br />
EU:n komission julkaisemassa raportissa<br />
”RICARDIS: Reporting Intellectual<br />
Capital to Augment Reserch, Development<br />
and Innovation in SMEs” on<br />
pyritty luomaan referenssimalli jota voitaisiin<br />
myöhemmin käyttää bencmarkina<br />
erilaisten aineettoman pääoman raportointikäytäntöjen<br />
vertailussa. Kyseinen<br />
referenssimalli on esitetty alla olevassa<br />
kuvassa 6.2.<br />
Jäljempänä käsiteltävien kuuden<br />
erilaisen aineettoman pääoman raportointimenetelmän<br />
sijoittuminen edellä<br />
kuvattuun yleiseen malliin on esitetty<br />
kuvassa 6.3.<br />
Meritum 2002<br />
Meritum-projekti oli EU:n komission<br />
rahoittama projekti jossa pyrittiin luomaan<br />
viitekehys aineettomien omaisuuserien<br />
identifioimiseen <strong>ja</strong> mittaamiseen.<br />
Meritum-projektissa luotiin<br />
yleiset suuntaviivat aineettoman pääoman<br />
raportoinnista. Meritum ei kuitenkaan<br />
sisällä esimerkiksi yksityiskohtaisia<br />
indikaattorilisto<strong>ja</strong> aineettoman<br />
pääoman osalta, joten se ei ole suoraan<br />
käytäntöön sovellettavissa oleva<br />
menetelmä.<br />
Meritum-mallissa aineeton pääoma<br />
<strong>ja</strong>etaan inhimilliseen pääomaan,<br />
organisaatiopääomaan <strong>ja</strong> suhdepääomaan.<br />
Meritum-kehikossa kiinnitetään<br />
suurta huomiota yrityksen aineettoman<br />
pääoman varannon <strong>ja</strong> toisaalta<br />
yrityksen suorittamien toimenpiteiden<br />
väliseen ra<strong>ja</strong>nvetoon. Mallikehikon<br />
kehittäjien mukaan yritysten aineettoman<br />
pääoman johtaminen <strong>ja</strong> raportointi<br />
noudattaa tyypillisesti kolmivaiheista,<br />
epälineaarista, prosessia.<br />
Ensimmäisessä vaiheessa yrityksessä<br />
identifioidaan aineeton pääoma.<br />
Tämä tarkoittaa mm. yrityksen vision<br />
<strong>ja</strong> mission sekä aineettoman pääoman<br />
varannon välistä suhdetta. Viime kädessä<br />
siis tavoitteena on tunnistaa vision<br />
<strong>ja</strong> mission edellyttämät aineettomat<br />
pääomat <strong>ja</strong> yrityksen puutteet aineettomassa<br />
pääomassa tiettynä a<strong>ja</strong>nhetkenä<br />
tässä kontekstissa. Toisessa vaiheessa<br />
aineetonta pääomaa pyritään<br />
mittaamaan taloudellisilla <strong>ja</strong> muilla indikaattoreilla<br />
joiden yrityksessä uskotaan<br />
kuvaavan riittävän hyvin erityyppisiä<br />
aineettoman pääoman eriä. Kuten<br />
edellä todettiin, meritum-mallikehikko<br />
ei kuitenkaan tarjoa vastausta siihen<br />
mitä nämä indikaattorit konkreettisesti<br />
ovat. Kolmannessa vaiheessa yritys<br />
integroi aineettoman pääoman johtamisen<br />
muihin johtamisen käytäntöihin<br />
kyetäkseen evaluoimaan tehtyjen<br />
päätösten vaikutusta. Meritum-viitekehys<br />
on perusa<strong>ja</strong>tukseltaan lähellä tässä<br />
tutkimuksessa luotua yleistä aineettoman<br />
pääoman johtamismallia.<br />
Intangible Asset Monitor (IAM)<br />
IAM:n tavoitteena on luoda kuva yrityksen<br />
tehokkuudesta, vakaudesta <strong>ja</strong> riskien<br />
hallinasta <strong>ja</strong> kasvusta vertaamalla näitä<br />
tekijöitä erilaisiin indikaattoreihin, jotka<br />
kuvaavat yrityksen henkilöstön osaamista<br />
<strong>ja</strong> yrityksen sisäisiä <strong>ja</strong> ulkoisia rakenteita.<br />
IAM:sta on myös kehitetty toinen,<br />
pitkälle standardisoitu menetelmä<br />
Intellectual Capital Rating. Jälkimmäisen<br />
menetelmän tavoitteena on tarjota<br />
mahdollisuus erityisesti yritysten väliseen<br />
vertailuun <strong>ja</strong> bencmarkiin.<br />
IC-Rating<br />
IC-Rating on rekisteröity tuotemerkki.<br />
Menetelmä keskittyy kolmen alueen<br />
ympärille. Menetelmässä tarkastellaan<br />
yrityksen aineettoman pääoman<br />
tehokkuutta millä viitataan yrityksessä<br />
tiettynä a<strong>ja</strong>nhetkenä olevan aineettoman<br />
pääoman varannon tehokkuuteen<br />
tulevaisuuden arvon luonnissa. Toisaalta<br />
menetelmässä keskitytään riskeihin,<br />
joita tämän hetkiseen tehokkuuteen<br />
kohdistuu <strong>ja</strong> kolmantena tuki<strong>ja</strong>lkana on<br />
aineettoman pääoman uudistamisen <strong>ja</strong><br />
kehittämisen arvioiminen.<br />
78
ARC IC Reporting<br />
Malli pyrkii yhdistämään yrityksen tavoitteet,<br />
aineettoman pääoman, tietopääoman<br />
prosessit sekä aineettoman<br />
lopputuotokset. Malli lähtee siitä, että<br />
tietopääoman hankkimisprosessin lähtökohtana<br />
on tarkkojen tietotavoitteiden<br />
määritteleminen. Nämä tavoitteet<br />
voivat juontaa juurensa esimerkiksi yritysstrategiaan.<br />
Tietotavoitteet puolestaan<br />
määrittelevät konkreettiset alueet,<br />
esimerkiksi tietyntyyppinen osaaminen<br />
tai verkostosuhteet, joissa tarvitaan kehittämistä.<br />
Nämä alueet edelleen luovat<br />
viitekehikon aineettoman pääoman<br />
hyödyntämiselle yrityksessä. Tässäkin<br />
mallissa aineeton pääoma <strong>ja</strong>etaan inhimilliseen,<br />
organisatoriseen <strong>ja</strong> suhdepääomaan.<br />
<strong>Aineeton</strong> pääoma on tässä<br />
mallissa näin ollen tiedon tuottamisprosessin<br />
input joka käytännössä näkyy<br />
mm. erityyppisinä projekteina tai prosesseina<br />
organisaatiossa.<br />
ARC malli<br />
Malli on suunnattu erityisesti tutkimusintensiivisille<br />
yrityksille <strong>ja</strong> sen perustavoitteena<br />
on demonstroida miten tutkimus-<br />
<strong>ja</strong> tuotekehitys tuottavat investoinneille<br />
<strong>tuotto</strong>a. Mallissa lähdetään siitä,<br />
että organisaation on eksplisiittisesti<br />
määriteltävä tavoitteet, jotka ovat relevantte<strong>ja</strong><br />
tietointensiivisille resursseille <strong>ja</strong><br />
prosesseille. Mallissa myös edellytetään<br />
organisaatiolta avainprosessien määrittelyä.<br />
ARC-malli pyrkii viime kädessä<br />
osoittamaan prosessien avulla tutkimus<strong>ja</strong><br />
tuotekehityksen tuottavuuden investoi<strong>ja</strong>n<br />
näkökulmasta.<br />
Wissensbilanz<br />
Wissensbilanz viittaa strukturoituihin<br />
ohjeisiin miten yritys voi luoda aineettoman<br />
pääoman raportin. Malli on pyritty<br />
luomaan erityisesti pk-yritysten<br />
käyttöön <strong>ja</strong> siinä on pyritty saamaan<br />
osalliseksi kaikki tärkeimmät päätöksentekijät<br />
organisaatiossa. Malli itse perustuu<br />
kuuteen vaiheeseen <strong>ja</strong> neljään<br />
eri virstanpylvääseen aineettoman pääoman<br />
raportin luomisen osalta. Ensimmäinen<br />
virstanpylväs on tilanne jossa<br />
yksinkertainen raportti on luotu <strong>ja</strong> yrityksen<br />
johto on laadullisesti arvioinut<br />
yrityksen aineettoman pääoman varantoa.<br />
Seuraavassa vaiheessa arviointi<br />
viedään konkreettisemmalle indikaattoritasolle<br />
<strong>ja</strong> arviointi pyritään toteuttamaan<br />
aiempaa faktapoh<strong>ja</strong>isemmin.<br />
Kolmannessa vaiheessa tuotetaan dokumentit<br />
<strong>ja</strong> presentaatio yrityksen aineettomasta<br />
pääomasta <strong>ja</strong> neljännessä<br />
vaiheessa luodaan varsinainen aineettoman<br />
pääoman raportti joka soveltuu<br />
myös organisaation seurantaan.<br />
IC-dVAI (Intellectual Capital<br />
Dynamic Value)<br />
Myös tämä malli on rekisteröity tuotemerkki<br />
<strong>ja</strong> se pyrkii luomaan strategisen<br />
lähestymistavan aineettoman<br />
pääoman analysointiin dynaamisessa<br />
tarkastelussa. Malli no<strong>ja</strong>utuu yrityksen<br />
menestystekijäkir<strong>ja</strong>llisuuden suhteen<br />
resurssien <strong>ja</strong> kyvykkyyksien merkitystä<br />
painottavaan kir<strong>ja</strong>llisuuteen. Mallissa<br />
mittaristot luodaan neljän vuorovaikutussuhteessa<br />
toisiinsa olevan kilpailukykydimension<br />
ympärille. Ensimmäinen<br />
näistä on resurssit joita yritys<br />
käyttää inputteina, toinen on prosessit<br />
joilla resursseista luodaan kyvykkyyksiä,<br />
kolmas on aineettoman pääoman varannon<br />
kehittäminen <strong>ja</strong> neljännen dimension<br />
tulkitaan muodostuvan traditionaalisista<br />
liiketoiminnan tuotosta<br />
kuvaavista mittareista, kuten markkinaosuuksista,<br />
tuotteiden laadusta, alalle<br />
tulon esteistä jne. IC d-VAL määrittelee<br />
<strong>ja</strong> mittaa aineetonta pääomaa suhteellisin<br />
indeksein yritysten tai kansantalouksien<br />
välillä sekä euromääräisesti.<br />
Lopuksi on syytä todeta, että aiemmassa<br />
tutkimuksessa on tultu vastaaviin<br />
johtopäätöksiin aineettoman<br />
pääoman <strong>ja</strong> erityisesti aineettomasta<br />
pääomasta raportoinnin osalta, johon<br />
tässä tutkimuksessa viitattiin edeltävissä<br />
luvuissa: <strong>Aineeton</strong> pääoma ei ole ”uusi”<br />
asia liikkeenjohdossa vaan tapa jäsentää<br />
<strong>ja</strong> systematisoida erilaisia liiketoiminnan<br />
osa-alueita. Esimerkiksi edellä mainitussa<br />
EU:n komission raportissa ehdotetaan,<br />
että aineettoman pääoman raportointi<br />
voisi toimia ylätason ”meta-metodina”.<br />
Sen toteuttaminen <strong>ja</strong> soveltaminen<br />
johtaa automaattisesti kysymään ”oikeita”<br />
kysymyksiä yrityksen johtamisessa mikä<br />
edelleen johtaa tarkastelemaan tarkemmalla<br />
tasolla liikkeenjohdon tehtäväkentän<br />
eri osa-alueita. Eri osa-alueilla puolestaan<br />
voidaan hyödyntää olemassa olevaan<br />
runsaslukuista menetelmäkenttää.<br />
Alla olevassa kuvassa on esitetty EU:n komission<br />
raportin kirjoittajien kiteytys tästä<br />
a<strong>ja</strong>ttelusta sekä eräitä liiketoiminnan<br />
eri osa-alueiden johtamisessa käytettäviä<br />
työkalu<strong>ja</strong>.<br />
79
Kuva 6.4. Aineettoman pääoman referenssiraportointimalli suhteessa eräisiin liikkeenjohdon työkaluihin. Lähde:<br />
”RICARDIS: Reporting Intellectual Capital to Augment Research, Development and Innovation in SMEs”, EU:n komissio 2006<br />
● Scenarios,<br />
● Foresights,<br />
● Visionning<br />
● Workshops<br />
Environment<br />
Conditions<br />
● Balanced<br />
Scorecard<br />
● Wissensbilanz<br />
● ARC – Model<br />
● ...<br />
”Input”<br />
● Public Org.:<br />
Strategic<br />
agenda, e.g.<br />
Lisbon goal<br />
● Private Org.:<br />
Owners will<br />
© Günter Koch, Wien<br />
Global Market<br />
Law & Regulation<br />
● Educational<br />
schemes;<br />
● Potentials/<br />
Strategies People<br />
management Capital<br />
Vision<br />
Strategy<br />
Know-<br />
Goals<br />
Mission<br />
Corporate<br />
Governance<br />
● Customer<br />
Management:<br />
●<br />
Available Network Talents<br />
Analysis<br />
● Alliance Mgt.<br />
Human<br />
Capital<br />
Relational<br />
Capital<br />
Taxes<br />
● Innovation Mngt.<br />
Models Creativity<br />
Methodologies:<br />
R&D Key specific Processes<br />
mgt. methods<br />
R & D<br />
Innovation<br />
● Quality<br />
Structural<br />
Bus. Dv’t<br />
Management<br />
Capital<br />
Systems:<br />
●<br />
Potential<br />
Basie II –<br />
Marketing<br />
Ratings<br />
. . .<br />
Image<br />
Results/<br />
Effects<br />
Financial<br />
Results:<br />
● Balance<br />
● Profit & Loss<br />
● Analytics<br />
● ...<br />
Non<br />
Financial<br />
Results:<br />
● Human...<br />
● Structural...<br />
● Relational<br />
Capital lines<br />
● Value Creation ICR support to<br />
● Process Mgt.<br />
● create a holistic view<br />
● Cause – Capital Effect – Market ● communicate ”the<br />
Analysis<br />
uncommunicatable”<br />
Feeding back ”non financial ● ... capital profits”<br />
IFRS / IASB:<br />
Standard<br />
Reporting. in<br />
specific § 38<br />
Outcome<br />
and<br />
Impact<br />
Other nonfinancial<br />
reports:<br />
● Environmental<br />
● Report<br />
● Social<br />
Report<br />
● ...<br />
80
Lähdeviitteet<br />
Abowd, John M., John Haltiwanger, Ron Jarmin, Julia Lane, Paul<br />
Lengermann, Kristin McCue, Kevin McKinney, and Kristin<br />
Sandusky. (2005). The Relation among Human Capital,<br />
Productivity, and Market Value: Building Up from Micro<br />
Evidence, Chapter in NBER book Measuring Capital in the<br />
New Economy, eds. Carol Corrado, John Haltiwanger and Dan<br />
Sichel, p. 153 - 204. University of Chicago Press.<br />
Almeida, Rita and Pedro Carneiro. (2009). The return to firm<br />
investments in human capital, Labour Economics, Volume 16,<br />
Issue 1, Pages 97-106<br />
Black, Sandra E., and Lisa M. Lynch. (2005). Measuring Organizational<br />
Capital in the New Economy, in NBER book Measuring Capital<br />
in the New Economy, eds. Carol Corrado, John Haltiwanger<br />
and Dan Sichel, p. 153 - 204. University of Chicago Press.<br />
Bontempi, Maria Elena and Jacques Mairesse. (2008). Intangible<br />
Capital and Productivity: an Exploration on a Panel of Italian<br />
Manufacturing Firms, NBER Working Paper No. 14108.<br />
Corrado, Carol, Charles Hulten, and Daniel Sichel. (2005). Measuring<br />
Capital and Technology: An Expanded Framework, in NBER<br />
book Measuring Capital in the New Economy, eds. Carol<br />
Corrado, John Haltiwanger and Dan Sichel, p. 11-46. University<br />
of Chicago Press.<br />
Cummins, Jason G. (2005). A New Approach to the Valuation of<br />
Intangible Capital, Chapter in NBER book Measuring Capital in<br />
the New Economy, eds. Carol Corrado, John Haltiwanger and<br />
Dan Sichel, p. 47-72. University of Chicago Press.<br />
Czarnitzki, Dirk, Bronwyn H. Hall and Raffaele Oriani. (2005). The<br />
Market Value of Knowledge Assets in U.S. and European Firms,<br />
in D. Bosworth and E. Webster (eds.), The Management Of<br />
Intellectual Property.<br />
European Commission. (2006). Reporting Intellectual Capital to<br />
Augment Research, Development, and Innovation in SMEs,<br />
Report to the Commission of the High Level Expert Group on<br />
RICARDIS.<br />
Gleason, Katherine I. and Mark Klock. (2006). Intangible capital<br />
in the pharmaceutical and chemical industry, The Quarterly<br />
Review of Economics and Finance, Volume 46, Issue 2, May<br />
2006, Pages 300-314.<br />
Griliches, Zvi. (1981). Market value, R&D and Patents, Economics<br />
Letters, 7, pp. 183-187.<br />
Gupta, Sunil, Donald R. Lehmann, and Jennifer Ames Stuart. (2004).<br />
Valuing Customers, Journal of Marketing Research, pp. 7-18.<br />
Hall, Bronwyn H. (2007). Measuring the Returns to R&D: The<br />
Depreciation Problem, NBER Working Paper No. 13473.<br />
Hall, Bronwyn, Adam B. Jaffe and Manuel Trajtenberg. (2005).<br />
Market Value and Patent Citations, Rand Journal of Economics,<br />
36, pp. 16-38.<br />
Hall, Bronwyn, Adam B. Jaffe and Manuel Trajtenberg. (2001).<br />
The NBER Patent Citation Data File: Lessons, Insights and<br />
Methodological Tools, NBER Working Paper 8498.<br />
Hall, Bronwyn H. and Grid Thoma. (2007). The Market Value of<br />
Patents and R&D: Evidence from European firms, NBER<br />
working paper no.13426.<br />
Hall, Bronwyn H. and Raffaele Oriani. (2006). Does the market<br />
value R&D investment by European firms? Evidence from a<br />
panel of manufacturing firms in France, Germany, and Italy,<br />
International Journal of Industrial Organization, Volume 24,<br />
Issue 5, September 2006, Pages 971-993.<br />
Jalava, Jukka, Pirkko Aulin-Ahmavaara <strong>ja</strong> Aku Alanen. (2007).<br />
Intangible Capital in the Finnish Business Sector, 1975-2005,<br />
ETLA Discussion Papers No. 1103.<br />
Konar, Shameek and Mark A. Cohen. (2001). Does the Market Value<br />
Environmental Performance? The Review of Economics and<br />
Statistics, May 2001, 83(2): 281–289.<br />
Lev, Baruch. (2003). Remarks on the Measurement, Valuation,<br />
and Reporting of Intangible Assets, NYU Working Paper No.<br />
2451/27468.<br />
Resnick, Paul, Richard Zeckhauser, John Swanson and Kate<br />
Lockwood, The value of reputation on eBay: A controlled<br />
experiment, Experimental Economics, volume 9, Number 2 /<br />
June, 2006, 79-101.<br />
Cameron, G. (1998). Innovation and Growth: a survey of the<br />
empirical evidence, mimeo, Nuffield College, Oxford.<br />
Corrado, C., Hulten, C.R. <strong>ja</strong> Sichel, D.E. (2006). Intangible Capital and<br />
Economic Growth. NBER, Working Paper No.11948.<br />
81
Iakovleva, T. & L. Kolvereid (2005). New firm performance:<br />
conceptual perspectives. Teoksessa Fayolle, A. & P. Kyrö<br />
& J. Ulijn (edit.) (2005). Entrepreneurship research in<br />
Europe:outcomes and perspectives, Cheltenham:Elgar, 80-101.<br />
Aldrich, H.E. & Martinez, M.A. (2001). Many are Called, but Few<br />
are Chosen: An Evaluationary Perpective for the Study of<br />
Entrepreneurship. Entrepreneurship Theory and Practice.<br />
25 (4), 41–57.<br />
Autio E. (1999). Nopeasti kasvavien teknologiayritysten<br />
menestysstrategiat. Sivut 100-119 teoksessa Strateginen<br />
yrittäjyys / toim. Pekka Lehtonen , Helsinki: Kauppakaari, 1999,<br />
228 s.<br />
Stuart, R. & P.A. Abetti (1987). Start-Up Ventures: Towards the<br />
Prediction of Initial Success. Journal of Business Venturing,<br />
vol. 2, iss. 3, 215-230.<br />
Porter, M. (1980). Competitive Strategy. New York: Free Press.<br />
Peters, T. J. & R. H. Waterman, Jr. (1982). In search of excellence:<br />
lessons from America’s best run companies. New York: Harper<br />
& Row, p. 360.<br />
Lohivesi, K. (2000). Managerial and organisational mechanisms for<br />
corporate failure: Ecomen Group case. A-165.<br />
Murphy, G.B. & J.W. Trailer & R. Hill (1996). Measuring performance<br />
in entrepreneurship research. Journal of Business Research,<br />
vol. 36, iss. 1, 15-23.<br />
Naumanen, M. (2002). Nuorten teknologiayritysten menestystekijät.<br />
Helsinki: Sitra, p. 168.<br />
Sekki, A. (2004). Preliminary study:defining and modeling success<br />
factors of new technology - based firms - perspective of<br />
business incubator. Lappeenranta: Lappeenrannan teknillisen<br />
yliopiston tutkimusraportte<strong>ja</strong>, tuotantotalouden osasto, 156.<br />
Delmar, F. (2000). The psychology of the entrepreneur. Teoksessa S.<br />
Carter & D. Jones-Evans (2000), Enterprise and small business:<br />
principles, practie and policy, Harlow: Financial Times.<br />
Iakovleva, T. & L. Kolvereid (2005). New firm performance:<br />
conceptual perspectives. Teoksessa Fayolle, A. & P. Kyrö &<br />
J. Ulijn (edit.) (2005). Entrepreneurship research in Europe:<br />
outcomes and perspectives, Cheltenham:Elgar, 80-101.<br />
Varadara<strong>ja</strong>n, P. R. & V. Ramanu<strong>ja</strong>m (1990). The Corporate<br />
Performance Conundrum: A Synthesis of Contemporary<br />
Views and an Extension. The Journal of Management Studies,<br />
vol. 27, iss. 5, 463-483.<br />
Ramos-Rodriguez & Ruiz-Navarro’s (2004) paper “Changes in the<br />
intellectual structure of strategic management research”<br />
published in the Strategic Management Journal.<br />
Porter, M. (1985). Competitive Advantage. New York: Basic Books.<br />
Teece, D.J. & G. Pisano & A. Shuen (1997). Dynamic capabilities and<br />
strategic management. Strategic Management Journal, vol. 18,<br />
iss. 7, 509-533.<br />
Santalainen, T. (2005). Strateginen a<strong>ja</strong>ttelu. Helsinki : Talentum, p.<br />
383.<br />
Mintzberg, H. (1994). The fall and rise of strategic planning. Harvard<br />
Business Review, vol. 72, iss. 1, 107-114.<br />
Mason, E.S. (1949), ‘The current state of the monopoly problem in<br />
the United States’, Harvard Law Review, Vol 62, pp 1265-1285.<br />
Shapiro, C. (1989). Theory of business strategy. RAND Journal of<br />
Economics, vol. 20, iss. 1, 125-137.<br />
Teece, D.J. & G. Pisano & A. Shuen (1997). Dynamic capabilities and<br />
strategic management. Strategic Management Journal, vol. 18,<br />
iss. 7, 509-533.<br />
Tsai, W. M.-H. & I.C. MacMillan & M.B. Low (1991). Effects of Strategy<br />
and Environment on Corporate Venture Success in Industrial<br />
Markets. Journal of Business Venturing, vol. 6, iss. 1, 9-28.<br />
Porter, M. (1991). Towards a dynamic theory of strategy. Strategic<br />
Management Journal, Winter Special Issue, 12, 95-117.<br />
Covin, J.G. & D. Slevin (1989). Strategic Management Of Small Firms<br />
In Hostile And Benign Environments. Strategic Management<br />
Journal, vol. 10, iss. 1, 75-87.<br />
Penrose, E. (1959). The theory of the growth of the firm. Oxford,<br />
272 pages.<br />
Wernerfelt, B. (1984). A Resource-Based View of the Firm. Strategic<br />
Management Journal, vol. 5, iss. 2, 171-180.<br />
Andrews, K. R. (1980). Directors’ Responsibility for Corporate<br />
Strategy. Harvard Business Review, vol. 58, iss. 6, 30.<br />
Barney, J. (1991). Firm Resources and Sustained Competitive<br />
Advantage. Journal of Management, vol. 17, iss. 1, 99-20.<br />
Grant, R.M. (1991). The Resource-Based Theory of Competitive<br />
Advantage: Implications for Strategy Formulation. California<br />
Management Review, vol. 33, iss. 3, 114-125.<br />
Peteraf, M.A. (1993). The cornerstones of competitive advantage:<br />
A resource-based view. Strategic Management Journal,<br />
vol. 14, iss. 3, 179-191.<br />
Prahalad, C.K. and Hamel, G. (1990) The core competence of the<br />
corporation, Harvard Business Review. pp. 79–91.<br />
Spanos, Y.E. & S. Lioukas (2001). An examination into the causal<br />
logic of rent generation: Contrasting Porter’s competitive<br />
strategy framework and the resource-based perspective.<br />
Strategic Management Journal, Oct 2001, vol. 22, iss. 10,<br />
907-934.<br />
Amit, R. & P.J.H. Schoemaker (1993). Strategic assets and<br />
organizational rent. Strategic Management Journal, vol. 14,<br />
iss. 1, 33-46.<br />
82
Conner, K. (1991). A historical comparison of resource-based theory<br />
and five schools of thought within industrial organization<br />
economics: do we have a new theory of the firm? Journal of<br />
Management, vo. 17, 121-154.<br />
Ucbasaran, D. & P. Westhead, & M. Wright (2001). The focus of<br />
entrepreneurial research: Contextual and process issues.<br />
Entrepreneurship Theory and Practice, vol. 25, iss. 4, 57-80.<br />
Baden-Fuller, C. (1995). Strategic innovation, corporate<br />
entrepreneurship and matching outside-in to insideout<br />
approaches to strategy research. British Journal of<br />
Management, vol. 6, S3-16.<br />
Lumpkin, G.T. & G.G. Dess (1996). Clarifying the entrepreneurial<br />
orientation construct and linking it to performance. The<br />
Academy of Management Review, vol. 21, iss. 1, 135-172.<br />
Delmar, F. (2000). The psychology of the entrepreneur. Teoksessa<br />
S. Carter & D. JonesEvans(2000), Enterprise and small business:<br />
principles, practie and policy, Harlow: Financial Times.<br />
Cyert, R.M. & J.G. March (1963). A behavioral theory of the firm.<br />
Englewood Cliffs: Prentice-Hall, 332 pages.<br />
Aldrich, H.E. (1999). Organizations evolving. London:Sage, 413<br />
pages.<br />
Hannan, M. & J. Freeman (1977). The population ecology of<br />
organizations. American Journal of Sociology, vol. 82, 929-964.<br />
Aldrich, H.E. (1979). Organizations and environments. Englewood<br />
Cliffs: Prentice-Hall.<br />
Brown, S.L. & K.M. Eisenhardt (1995). Product development: Past<br />
research, present findings, and future directions. Academy of<br />
Management. The Academy of Management Review, vol. 20,<br />
iss. 2, 343-378.<br />
Clark, K.B. & T. Fujimoto (1991). Tuoteharmonian voima. Harvard<br />
aikakauskir<strong>ja</strong> 1991:20, 26-35.<br />
Craig, A. & S. Hart (1992). Where to now in new product<br />
development research? European Journal of Marketing, vol. 26,<br />
iss. 11, 1-49.<br />
Schoonhoven, C. & K.M. Eisenhardt & K. Lyman (1990). Speeding<br />
Product To Market: Waiting Time To First Product I.<br />
Administrative Science Quarterly, vol.35, iss. 1, 177-207.<br />
Balachandra, R. & J.H. Friar (1997). Factors for success in R&D projects<br />
and new product innovation: A contextual framework. IEEE<br />
Transactions on Engineering Management, vol. 44, iss. 3, 276-<br />
287.<br />
Ohlson, J. (1995). Earnings, Equity Book Values, and Dividends in<br />
Equity Valuation. Contemporary Accounting Research, s. 661–<br />
687.<br />
Kallunki, J.-P., Niemelä, J. (2004). Uusi yrityksen arvonmäärittäminen.<br />
Helsinki: WSOY.<br />
83
<strong>Tekes</strong>in katsauksia<br />
<strong>270</strong>/<strong>2010</strong> <strong>Aineeton</strong> pääoma <strong>ja</strong> <strong>tuotto</strong>-<strong>odotukset</strong>. Tempo Economics Oy. 83 s.<br />
269/<strong>2010</strong> Löystymätön ruuvi – merkittäviä kotimaisia metsä- <strong>ja</strong> metallisektoreiden innovaatioita<br />
60 vuoden a<strong>ja</strong>lta. Juha Oksanen, Nina Rilla, Pekka Pesonen <strong>ja</strong> Ei<strong>ja</strong> Ahola. 47 s.<br />
268/<strong>2010</strong> Puhtaasti asiakkaalle – suomalaisen kemianteollisuuden menestyksen tekijät globaalissa<br />
kilpailussa. Marjo Mäenpää, Jani Saarinen, Peter Sikow <strong>ja</strong> Pekka Pesonen. 51 s.<br />
267/<strong>2010</strong> Silicon Valley Journey – Experiences of Finnish IT Startups from Dot-Com Boom to <strong>2010</strong>.<br />
266/<strong>2010</strong> Kemian osaamisen kartoitus. 48 s.<br />
265/2009 Palvelujen kansainvälistymisen muodot <strong>ja</strong> polut – Selvitys liike-elämän asiantunti<strong>ja</strong>palvelujen<br />
kansainvälistymisestä <strong>ja</strong> sen merkityksestä yritysten kasvulle. Mar<strong>ja</strong> Toivonen, Irma Patala,<br />
Pekka Lith, Tiina Tuominen <strong>ja</strong> Anssi Smedlund. 76 s.<br />
264/2009 BioRefine Programme 2007–2012. Yearbook 2009.<br />
263/2009 Itseuudistumisen kapasiteetti <strong>ja</strong> alueelliset innovaatiopolitiikat. Markku Sotarauta (toim.). 139 s.<br />
262/2009 Drive for Future Software Leverage. The Role, Importance, and Future Challenges of Software<br />
Competences in Finland. Mikael von Hertzen, Jyrki Laine, Sami Kangasharju, Juhani Timonen<br />
and Maarit Santala. 93 p.<br />
261/2009 REACH-palveluiden markkinaselvitys. Piia Pessala, Tiina Pursula, Ylva Gilbert, Xiaona Tang. 48 s.<br />
260/2009 Yhteiseltä areenalta globaaleille markkinoille – Pohjois-Poh<strong>ja</strong>nmaan, Kainuun <strong>ja</strong> Lapin<br />
innovaatioympäristön toimintamalli. Tommi Ranta <strong>ja</strong> Anssi Uitto. 42 s.<br />
259/2009 Technology Transfer of Research Results Protected by Intellectual Property: Finland and China.<br />
Rainer Oesch. 28 p.<br />
258/2009 Ruoripotkurilaitteiden liiketoiminta Suomessa. 33 s.<br />
257/2009 Globaalit arvoverkostot. HM&V Research Oy. 122 s.<br />
256/2009 Palvelemisesta palveluliiketoimintaan – Asiakasymmärrys palveluliiketoiminnan perustana.<br />
Heli Arantola <strong>ja</strong> Kimmo Simonen. 37 s.<br />
255/2009 Megatrendit <strong>ja</strong> me. Ei<strong>ja</strong> Ahola <strong>ja</strong> Anne Palkamo (toim.). 56 s.<br />
254/2009 Evaluation of Bioprocessing Expertise in Finland. Col<strong>ja</strong> Laane. 22 s.<br />
253/2009 Markkinamekanismit julkisissa palveluissa. Mar<strong>ja</strong> Häyrinen-Alestalo, Ville Mälkönen <strong>ja</strong><br />
Pekka Valkama. 63 s.<br />
252/2009 Ohjelmistoalan liiketoiminta Oulun seudulla.<br />
251/2009 Sääpalveluiden liiketoiminta Suomessa. 19 s.<br />
250/2009 Kasvuparadigman muutos – Innovaatiotoiminnan uudet trendit. Jukka Hyvönen, Jani Saarinen,<br />
Petri Rouvinen, Raimo Lovio, Ei<strong>ja</strong> Ahola <strong>ja</strong> Anna-Mai<strong>ja</strong> Rautiainen. 112 s.<br />
249/2009 Vallankumouksellinen RFID – Etätunnistusteknologian kehitys meillä <strong>ja</strong> maailmalla. 40 s.<br />
248/2009 T&k-hankkeen arvoon vaikuttavat tekijät. Petri Suomala. 96 s.<br />
Julkaisujen tilaukset <strong>Tekes</strong>istä: www.tekes.fi/julkaisut<br />
84
Lisätieto<strong>ja</strong><br />
Jari Hyvärinen<br />
<strong>Tekes</strong><br />
Puh. 010 60 55803<br />
<strong>ja</strong>ri.hyvarinen@tekes.fi<br />
Toni Riipinen<br />
Tempo Economics Oy<br />
Puh. 09 251 66 206<br />
toni.riipinen@tempoeconomics.fi<br />
<strong>Tekes</strong> – teknologian <strong>ja</strong> innovaatioiden<br />
kehittämiskeskus<br />
vaihde 010 191 480<br />
asiakasneuvonta info@tekes.fi<br />
kir<strong>ja</strong>amo kir<strong>ja</strong>amo@tekes.fi<br />
Kyllikinportti 2, Länsi-Pasila, PL 69<br />
00101 Helsinki<br />
www.tekes.fi<br />
Toukokuu <strong>2010</strong><br />
ISSN 1797-7339<br />
ISBN 978-952-457-502-7
Change language