Vanhojen, paalutettujen ratapenkereiden korjaus - Liikennevirasto

14
Vuonna 2004 selvitettiin, miten kuuden paaluhattualueen rantaradalle Kirkkonummi–Turku
-välille tehdyt korjaukset olivat onnistuneet. Selvitys tehtiin koekuoppatutkimusten, arkistomateriaalin
ja kunnossapitäjien haastattelujen perusteella. Kevytsorapuhallus on täyttänyt
tyhjätilat esiin kaivettujen reunimmaisten paaluhattujen kohdalta, jotka ovat pysyneet
paikallaan hyvin. Työtekniikasta johtuen keskimmäisten paaluhattujen alapuolelle on jäänyt
paikallisia tyhjätiloja muutamassa kohteessa. Koekuoppien kohdalla ei pääsääntöisesti
havaittu huomattavia paaluhattujen lisäkallistumisia vuoteen 1997 verrattuna. Yhdessä
koekuopista yksittäinen paaluhattu oli korjauksen jälkeen kallistunut voimakkaasti (noin
1:3). Kahdessa kohteessa on korjauksen jälkeen tapahtunut alapuolisten maakerrosten
painumista. Todennäköisesti kyseisillä paikoilla paaluhattujen alapuolella on tyhjätilaa.
Radan kunnossapitäjien mukaan kevytsorapuhalluksella on ollut kunnossapitotarvetta
vähentävä vaikutus. Tuentatarve on näillä alueilla kuitenkin 2–3 kertaa tiheämpää radan
muihin osiin verrattuna. Kevytsorapuhallusta ei voida tehtyjen havaintojen perustella pitää
pysyvänä korjaustoimenpiteenä eikä se poista lisääntynyttä radan kunnossapitotarvetta /2/.
Toinen käytetty menetelmä, joka ei vaadi ratarakenteen purkamista, on vaakaponttien
lyöminen paaluhatturakenteen yläpuolelle. Tästä on esimerkkinä seuraava kuvasarja
kaksoisraiteelta Seinäjoki–Louko-välillä (korjattu Tampere–Seinäjoki-projektin yhteydessä).
Kuva 11. Raiteessa näkyy painuma.