toistokatetrointi - Astra Tech

More documents

Recommendations

Info

POIMINTOJA JA MIETTEITÄ APUVÄLINEMESSUILTA Marraskuun alussa käväisin Apuväline 2007 -messuilla Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa eli entisessä Pirkkahallissa. Nämä olivat järjestyksessä 12. apuvälinemessut ja väkeä oli paikalla todella paljon. Oli rollaattorien, kyynärsauvojen, keppien ja pyörätuolien kanssa liikkuvia, mutta jotenkin minäkin sähkärilläni mukaan mahduin. Tietämäni mukaan messuilla kävi kaikkiaan yli 12 500 kävijää ja näytteilleasettajia oli yli 200. REPORTAASI Näytteillä oli monenlaisia vempaimia niin liikkumiseen, kuulemiseen, näkemiseen kuin kaikenlaisiin arjen askareisiinkin liittyviä apuvälineitä. Erityisen paljon oli pyörätuolin käyttäjille sopivia hienoja kylpyhuoneratkaisuja säädettävine pesualtaineen ja wc-istuimineen, oli nousemista helpottavia eri muotoisia tukitankoja, suihkutuoleja ja jopa pesevä ja kuivaava wc-istuinkin löytyi pienemmistä apuvälineistä puhumattakaan. Omalla näyttelyosastollaan mukana oli tietysti myös Astra Tech LoFric-katetreineen. Pyörätuolini ohella LoFric-katetrit ovat muuten minun tärkeimmät apuvälineeni, joita ilman en kerta kaikkiaan tulisi toimeen. Olen usein vuosien varrella kyllä ihmetellyt, miksi vammaisille tarkoitetut apuvälineet ovat yleensä niin rumia, kömpelöitä ja sosiaalisesti leimaavia. Ei apuvälineen tarvitse olla stigma, häpeämerkki, vaan sen tulisi olla osa käyttäjänsä persoonallisuutta. Nykyisin keppien ja pyörätuolien väreissä ja muotoilussa on onneksi jo valinnanvaraa, minkä ilokseni panin näilläkin messuilla merkille. Sen sijaan huippumuotoilun ja teknologian yhdistely, joka näkyy kodin elektroniikassa ja mobiililaitteissa, ei vielä ulotu moniinkaan kotiin asennettaviin ja hankittaviin apuvälineisiin. Toimintakyvyn heiketessä kotiin yleensä asennetaan metallisia tai valkoiseksi maalattuja kaiteita ja kahvoja sekä kalsean näköisiä laitoskalusteita eikä suinkaan kodin tyyliin ja sisustukseen sopivia ratkaisu- ja. Puusta veistettyjä ja kauniisti muotoiltuja kaiteita ei juurikaan näe missään. Ilahduttavaa oli, että näillä messuilla sentään näin joitakin iloisen värisiä ja hauskasti muotoiltuja kahvoja ja kaiteita esimerkiksi kylpyhuoneen piristykseksi. Monet näytteillä olleista apuvälineistä olivat minulle jo ennestään tuttuja, mutta aina joukossa on jotain uuttakin. En ollut aikaisemmin nähnyt esimerkiksi portaita, jotka voitiin napin painalluksella muuttaa hissiksi, tosi näppärä keksintö. Myös ravistelemalla itselatautuva taskulamppu, johon ei tarvitse vaihtaa paristoja, olisi mainio apuväline ulkona pimeinä syysiltoina ja sisällä esimerkiksi sähkökatkosten aikaan. Huomionarvoinen uutuus oli myös kipulääkettä sisältävä haavanhoitosidos, joka hoitaa kivun siellä, missä se on. Näyttelyn lisäksi messuilla oli toki paljon muutakin ohjelmaa. Oli muotinäytöksiä, tietoiskuja eri aiheista, seminaareja, liikuntatapahtumia ja tietoa vammaisliikunnasta ja siihen liittyvistä apuvälineistä ja erilaisia liikuntalajeja oli myös mahdollisuus kokeilla. Televisiosta tuttu Ransu-koira esitteli messuyleisölle opas- ja avustajakoirien toimintaa. Mielestäni messujen ehkä kiinnostavin tapahtuma oli Apuvälineiden ideakilpailun tulosten julkistaminen. Nyt ensimmäistä kertaa järjestetyn kilpailun tarkoituksena oli kannustaa niin yksityishenkilöitä kuin yrityksiäkin ideoimaan ja kehittämään apuvälineitä helpottamaan vammaisten päivittäistä elämää ja harrastustoimintaa. Noin 70 kekseliästä suomalaista olikin tarttunut ”pyydykseen” ja ideoinut erilaisia liikkumisen apuvälineitä kilpailuun ja monen hyvän idean taustalla oli melko yksinkertainen oivallus kuten hyvien keksintöjen kohdalla yleensäkin. Loppukilpailuun pääsi kymmenen erittäin tasaväkistä ideaa, joiden joukosta kilpailuraadin vaikeaksi tehtäväksi jäi valita voittajat. Palkinnot voittajille jakoi kilpailuraadin puheenjohtaja, toimittaja Pirjo Kauppinen, joka on itsekin vammainen pyörätuolin käyttäjä. Korkeatasoisen kilpailun ensimmäisen palkinnon 3000 euroa saivat Lahden Muotoiluinstituutissa opiskelevat Sara Ikävalko ja Pancho Nikander kilpailutyöllään Kilpi. Se on kevyestä teollisuushuovasta valmistettu lasten tuki-istuin. Istuimen monipuoliset säädöt mahdollistavat lapsen yksilöllisen tuennan sekä turvallisen kiinnityksen harrastusvälineeseen. Istuin soveltuu mm. melontaan, ponikärryyn tai pulkkaan liitettäväksi tai vaikkapa keinuksi. Myös kierrätysmateriaalin käyttö apuvälineessä oli kilpailuraadin mielestä uusi, ekologinen oivallus. Kilpailun toinen palkinto 1000 euroa ojennettiin keksijä Glenn Sundbergille Sipoosta. Hänen kehittelemänsä laituriteline helpottaa liikuntaesteisten melontaharrastusta. Laituriin kiinnitettävä teline auttaa melojaa keinuvaan kajakkiin siirtymisessä ja sieltä poistuttaessa. Teline on ollut Sipoon kanoottiklubin käytössä, ja se on helposti hyödynnettävissä muuallakin ponttonilaitureissa ja myös uimahalleissa ja kylpylöissä. Kolmannelle sijalle ja 1000 euron voittoon ylsi lahtelainen yrittäjä Ari Pellinen kekseliäällä kyynärsauvojen x-pidikkeellään. Lähes jokaiselle kyynärsauvojen käyttäjälle on tuttu tilanne, kun pitäisi kaupassa maksaa ostoksensa tai pankkiautomaatilla nostaa rahaa, niin ei tiedä, mihin kepit pistäisi, etteivät ne taas kolisten kaatuisi pitkin lattioita. Nyt tähän pulmaan on Pellinen keksi-
toistokatetrointi sivu 13 nyt oivan konstin. Muovista valmistettu x-pidike sitoo kyynärsauvat yhteen niin, etteivät ne pääse kaatumaan. Kunniamaininta myönnettiin iisalmelaiselle Antero Rusiselle hänen keksimästään Sienisiepparista. Keksintö on hyvin yksinkertainen ja sen voi tehdä itsekin. Sauvakävelyssä käytettyyn sauvaan kiinnitetään vain muovilautanen, johon sahataan lovi, jonka avulla sieni leikataan juurestaan irti. Se on helposti muunneltavissa myös muihin tarkoituksiin mm. pudonneiden tavaroiden nostamiseen. Soveltuu varsinkin nivel-, polvi- ja selkävaivoista kärsiville. Paljon on siis tarjolla monipuolisia apuvälineitä, jotka helpottavat vammaisten selviytymistä ja voivat auttaa heitä hyvään omaehtoiseen elämään. Valitettavast apuvälineiden saannissa on kuitenkin suuria puutteita. Saannin esteenä ei aina ole raha, vaan asenteet ja tietämättömyys. Apuvälineet ovat yksilöllisiä, samanlainen apuväline ei aina sovi toiselle samantapaisesta vammasta kärsivälle, mutta tätä eivät päättäjät tiedosta eivätkä ymmärrä. Eräänä pullonkaulana on hankintalainsäädäntö, joka velvoittaa kunnat kilpailuttamaan apuvälinehankintansa säästöjen aikaansaamiseksi. Kilpailutuksen jälkeen apuvälineet yleensä hankitaan vain yhdeltä toimittajalta ja näin ollen jokaiselle käyttäjälle ei löydy juuri hänelle sopivinta ja parasta apuvälinettä, joka voisi löytyä ehkä joltain toiselta valmistajalta, mutta kilpailutuksen vuoksi sitä ei voida hankkia. Olisi siis vaikutettava päättäjiin niin, että vaikeavammaisilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet saada tarvitsemiaan ja juuri heille parhaiten sopivia apuvälineitä. Näistä asioista puhuivat messujen tiedotustilaisuudessa mm. Invalidiliiton toimitusjohtaja Raimo Lindberg sekä Näkövammaisten Keskusliiton toimitusjohtaja Mauno Lehtinen. Jane Tuovinen HOITOTARVIKKEIDEN SAATAVUUS JA MAKSUTTOMUUS Koti- ja itsehoidossa käytettävistä hoitotarvikkeista ja -välineistä, jäljempänä hoitotarvikkeet, on viimeksi käyty laajaa keskustelua 1990-luvun lopulla, jolloin ajettiin voimakkaasti lakiuudistusta, joka olisi taannut subjektiivisen oikeuden tietyille henkilöille kyseisiin tarvikkeisiin. Toisin sanoen kotikunnan terveydenhuollolle olisi syntynyt erityinen järjestämisvelvollisuus hoitotarvikkeiden järjestämiseen niitä tarvitseville vammaisille tai sairaille kuntalaisille. REPORTAASI Kuten useimmat tämän lehden lukijoista tietävät, hoitotarvikkeet, kuten esimerkiksi katetrit, avannepussit, kondomiurinaalit jne. ovat niitä tarvitseville täysin välttämättömiä terveyden, päivittäisten toimintojen ja ylipäätään arkipäivän sujumisen kannalta. Hoitotarvikkeet eivät kuitenkaan ole kotikunnan näkökulmasta samalla tavalla erityisen järjestämisvelvollisuuden piirissä kuin esimerkiksi vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut, palveluasuminen ja asunnon muutostyöt. Hoitotarvikkeisiin ei siis ole subjektiivista oikeutta. Hoitotarvikkeiden maksuttomuutta ja yksilöllisen tarpeen huomioimista perusteltassa normipohjana on kansanterveyslain 14 §. Tässä yhteydessä on mainittava myös potilaslaki ja perustuslain 19 §. Lisäksi hoitotarvikkeiden jakelua ohjaa sosiaali- ja terveysministeriön 15.1.1999 päivätty terveyskeskuksille lähetetty tiedote, jonka mukaan maksutonta ja yksilölliseen tarpeeseen perustuvaa hoitotarvikejakelua on pidettävä yllä. STM:n tiedotteessa mainittuja, selkäydinvammaistenkin tarvitsemia, hoitotarvikkeita ovat esimerkiksi heikentyneeseen virtsan ja ulosteen pidätyskykyyn liittyvät vaipat, pussit, virtsankerääjät ja katetrit. Lisäksi kysymykseen tulevat painehaavojen hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet, avannepussit ja tarpeen mukaiset oheishoitovälineet sekä trakeostomian yhteydessä tarvittavat hoitovälineet. Muutoksenhaku eli valittaminen hoitotarvikepäätöksistä kyseisestä normipohjasta joh- tuen on mahdotonta, koska nimenomaan kansanterveyslaissa ei ole säännöksiä muutoksenhakumenettelystä. Kunnat ovatkin kustannussyistä, huolimatta ohjeista, rajoittaneet hoitotarvikkeiden jakelua. Esimerkiksi vaipat, vuoteensuojat, narupussit ja käsineet jäävät monessa kunnassa kokonaan myöntämättä tai niiden määrää on rajoitettu. Eräs muoto ohjeidenvastaisesta asiakasmaksusta on, että korkeat kotiinkuljetusten kustannukset jäävät kuntalaisen maksettaviksi. Tiedossani ei kuitenkaan ole tapauksia, että elintärkeiden hoitotarvikkeiden jakelusta olisi kokonaan yksittäisen henkilön kohdalla luovuttu. Hoitotarvikkeista määräyksen antaa hoitava lääkäri ja jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri. Hoitavan lääkärin vastaanotolla on mainittava kaikki yksilöllisen tarpeen mukaiset hoitotarvikkeet. Jotakin on kuitenkin tehtävissä, jos hoitava lääkäri ei määrää hoitotarvikkeita esim. selkäydinvammaisen yksilöllisen tarpeen mukaisesti tai terveyskeskuksen lääkäri ei tee päätöstä jakelun aloittamisesta. Näissä tapauksissa päätöksestä tulee tehdä potilaslain mukainen muistutus. Muistutus tehdään terveydenhuollon toimintayksikön vastaavalle johtajalle. Asiasta voi tehdä myös hallintokantelun Lääninhallitukselle tai Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle. Tässä on hyvä muistaa, että Lääninhallitus ei ole varsinainen valituselin eikä voi muuttaa yksilöpäätöksiä. Lääninhallitus valvoo ja ohjaa yleisesti kunnallisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. jatkuu
Page 1 and 2: toistokatetrointi sivu 1 Nro 14 Tam
Page 3 and 4: toistokatetrointi sivu 3 Pyörätuo
Page 5 and 6: toistokatetrointi sivu 5 sa liikunt
Page 7 and 8: toistokatetrointi sivu 7 Mistä tie
Page 9 and 10: toistokatetrointi sivu 9 “Lykopee
Page 11: toistokatetrointi sivu 11 lisäksi
Page 15 and 16: toistokatetrointi sivu 15 lopputuot

toistokatetrointi - Astra Tech

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?