1/2009 - Senaatti-kiinteistöt

Kolumni
© Elina
© Elina
Ketola
Ketola
Kuka meistä on hankala
Kokous alkamassa. Mattinen taas myöhässä. Pitihän
se arvata. Sillä on aina paperit hukassa. Tuolta se
tulee puolijuoksua kansiot kolisten ja paperit lattialle
lennellen. Miksi meidän pitää kärsiä Mattista. Mehän
sentään olemme aika fiksuja ja päteviä tyyppejä, ja
sitten on tämä amatööri. Työpaikalla, jonka henki
alkaa pihistä, ongelmat personoidaan. Toimitusongelmat
ovat Mattisen syy. Ihmissuhdeongelmat johtuvat
sosiaalisesti kyvyttömästä johtajastamme. Kun ongelmille
on saatu kasvot, voidaan ongelman käsittely
unohtaa.
Vaikka työpaikalle hankittu konsultti olisi mikä
velho, hän ei pääse kurkistamaan työpaikan ihmissuhdeongelmien
alkusyihin. Nuo mulkoilevat toisiaan
jo kolmatta vuotta, kun toinen lainasi luvatta nitojaa
vuonna 2006. Jari ja Leena irvistelevät toisilleen kolme
vuotta sitten sattuneen ylennysriidan takia.
Työpaikka voi olla niin täynnä passiivista aggressiota,
että mahtiriita leimahtaa yhdestäkin väärästä
sanasta. Epäluulon ilmapiirissä ihmiset alkavat lukea
merkkejä toisten hymyn leveydestä tai käytäväkeskusteluista.
Tuolla ne juttelevat ja elehtivät vilkkaasti.
Aivan varmasti panettelevat takanapäin. Arvasinhan.
Heti kun kävelen ohi tai istun samaan kahvipöytään,
iloinen puheensorina loppuu.
Avoimen aggression huomaa. Avoimen aggressiivinen
ihminen on uhkaava, käyttää verbaalista väkivaltaa
ja vyöryy päälle. Passiivisen aggression aistii ilmapiiristä.
Se laittaa varovaiseksi ja kielen keskelle suuta.
Tulee jotenkin mieleen Gösta Knutsonin Pekka
Töpöhäntä. Eihän Pekassa mitään pelottavaa ole. Se
vain uskalsi olla eri mieltä, eikä halunnut alistua Monnin
hoviin. Aina löytyy Pillejä ja Pullia, jotka jaksavat
pyrkiä hoviin ja pomon kanssa golfaamaan. Epävarma
johtaja ei uskalla palkata lähipiiriinsä kuin helppoja
ihmisiä. Kovan luokan johtajalla on itseä fiksummat
alaiset.
Tarinan mukaan kuninkaan hovi surmaa aina
laiskanpulskean kuninkaan. Tyytyväinen Kalifi El Pullah
makaa henkisellä divaanillaan ja nauttii hovinsa
mielistelystä. Kukaan ei uskalla sanoa, että asiat eivät
etene ja tulos on kuralla.
Työyhteisö ei voi sulattaa kohtuuttomasti heikon
työn tekijöitä, myöhästelijöitä ja muita sähläreitä.
Vapaamatkustaja on ihminen, joka muistaa nauttia
yhteisistä eduista, mutta ei itse ole valmis ponnistelemaan
niiden eteen. Pahimmassa tapauksessa
vapaamatkustaja on pomon golf-kaveri, jolloin hänen
lipsumistaan katsotaan läpi sormien. Hyvähenkisessä
työpaikassa jokainen kantaa vastuunsa ja pystyy piilottamaan
ainakin osan egostaan yhteiseen tavoitteeseen
pääsemiseksi. Kun toinen on avopaikassa, hänelle
pitää syöttää, vaikka itse voisi päästä maalin makuun.
Johtajan yksinäistä ja tuulista paikkaa ei kannata
kadehtia. Johtajan itsetunnon pitää kestää vahvoja ja
tiukasti argumentoivia alaisia. Johtajan tulee kuunnella
kaikkia ja tehdä usein kiperät päätökset yksin.
Introvertti, sulkeutunut johtaja voi joskus
onnistua jopa paremmin kuin ihmissuhdetaituri,
ekstrovertti pomo. Ekstrovertille on niin tärkeää, että
hänestä pidetään, että hän kokoaa ympärille samanmielisten
hovin, ettei tarvitsisi kantaa koko vastuuta
yksin. Introvertti jaksaa. Aina puhutaan siitä, että
johtajan pitäisi tukea alaisiaan. Yhtä tärkeää on,
että alaiset tukisivat johtajaansa. Jos asioita ei
sanota ääneen, aletaan lukea sähkösanomia
kulmien kurtistuksista ja asennoista. Johtajakin
tarvitsee tiedon siitä, että hän on oikeilla
jäljillä.
Janne Viljamaa
Kolumnisti on sosiaalipsykologi ja kirjailija.
kontrahti 1·2009 11