Porvoon kirkkopalo 2006 - Pelastustieto

More documents

Recommendations

Info

hemmin ja sen jo htajaksi nimettiin KU P71 (Järvenpää). Kaistan vastuualueeksi tuli savutuuletuksen järjestäminen kirkkosaliin kahden savutuulettimen avulla. Resurssiksi kaista sai: KU71 ja PS 218 (Tolkkisten VPK). Kaistan pu heryhmäksi määrättiin IU KAISTA 4 ja kaistanjo htajan kutsutunnukseksi KAISTA 4. Kaista joutui rikkomaan pelastustoiminnan jo htajan käskystä tuomiokirkon itäpäädyssä olevan yhden ikkunan, jotta kirkkosaliin voitiin puhaltaa korvausilmaa . Toinen savutuuletin asennettiin rakennuksen länsi päätyyn rakennuksen sisälle oviaukon ko hdalle pu haltamaan palokaasuja ulospäin . Loppuvai heessa jäähdytettiin kattora kenteiden hiilloskasoja vaahdolla. Sillä pyrit tiin myös laskemaan veden pintajännitettä. VPK:n naisjaosto muonitti tulentorjujat Jo var haisessa vaiheessa hätäkeskus suoritti päällystön vapaavuorohälytyksen . Vapaavuorosta saapu ivat pelastusjo htaja, pelastuspäällikkö, riskien hallintapäällikkö, kolme palomestaria, kaksi palotarkastajaa ja viestimestari. Heidän lisäkseen Po rvoon pelastusasemalla toimii ympärivuorokauden pelastuslaitoksen valvomo. Tämä edellä mainittu väki perusti Porvoon pelastusasemalle pelastuslaitoksen jo htokeskuksen. Sen jo htajana toimi pelastuspäällikkö. Jo h tokeskus ryhtyi valmistautumaan vastaanottamaan hätäkeskuksen väl ittämiä päällekkäisiä hälytysilmoituksia ja tekemään toiminta-alueen jo htoelimen välittämiä tukitoimintoja. Näitä olivat mm. ilmoitukset lääninhallitukselle, seurakunnan edustajalle, Porvoon kaupungin jo htajalle, energia- ja vesilaitokselle sekä tilakeskuksen päivystäjälle . Lisäksi jo htokeskus tilasi tukkiauton, jonka saksien avulla raivattiin tuomiokirkon sisäänkäyntien palaneita kattorakenteita . Eräs merkittävin tukitoimintojen järjestäjä oli Porvoon VPK:n naisjaosto. Se tyhjensi läheisen huoltoaseman elintarvikevarastot ja järjesti koko toiminta-alueen muonituksen ansiokkaasti, josta suurkiitos ! "Mediapaloon" varauduttiin välittömästi Jo var haisessa vai heessa oli selvää, että kyseinen onnettomuus aiheuttaa suunnattoman mediatulvan, jollei jopa "mediapaloa". Tätä var ten jo htokeskus nimesi yhden vapaavuorosta saapuneista palomestare ista toimimaan tiedotusvastaavana . Hänen tekemät ilmoitukset tiedotuksen hoitamisesta, niin hätäkeskukseen, kuin pelastuslaitoksen valvomoonkin, lopettivat päivystävälie palomestarilie pu helimen välityksellä tulleet mediatiedustelut. Jo htokeskus organisoi tiedotustilaisuudet ja ne pidettiin Porvoon pelastusasemalla klo 04.30 ja 06.30. Ensimmäiseen tiedotustilanteeseen osallistui noin viisi median edustajaa ja toiseen noin kymmenen. Molemmissa tiedotustilaisuuksissa oli läsnä pelastustoim innan johtaja, pelastusjohtaja, riskienhallintapäällikkö, läänin pelastustarkastaja, poliiSin ja seurakunnan edustaja sekä Po rvoon kaupunginjo htaja. Kolmas tiedotustilaisuus järjestettiin poliisin toimesta Po rvoon poliisita ioIla klo 10.00 ja siihen pelastuslaitokselta osallistui pelastustoiminnan jo htaja . Neljäs tiedotustilaisuus oli niin ikään poliisin järjestämä ja se pidettiin klo 14.00. Tähän tilaisuuteen osallistui pelastuspäällikkö. Varsinaisia lehdistötiedotteita pelastuslaitos antoi tilanteen aikana kaksi kappaletta ; klo 04.40 ja 06.40. Nämä tiedotteet laati tiedotusvastuun saanut palomestari. Pelastustoiminnan jo htaja anto i toimintaalueeila ensimmäisen TV- haastattelun Yleisradiolle noin klo 03.30. Sen lisäksi hän tai toiminta-alueen johtaja antoivat muutamia suoria tai nau hoitettuja TV-haastatteluja eri TV-yhtiön edustajille aamun aikana . Haastatteluja annettiin toim inta-alueelta myös lukematon määrä niin radio- kuin printtimediallekin. Median tiedon tarve oli kova ja sen vyöryessä pahiten päälle, pelastustoiminnat olivat lähinnä varmistusasteella, jolloin median tarpeeseen pystyttiin vastaamaan. Tilanne olisi ollut aivan toinen, mikäli palo olisi syttynyt vaikka klo 06.00 aikaan. Tu olloin tiedottamisesta vastaavan palomestarin ol i si pitänyt tulla toiminta-alueelle antamaan haastatteluja sitä haluavalle medialIe. Johtokeskustoimintaa syytä harjoitella Itse pelastusoperaatio sujui varsin mallikkaasti, koska toivottuun lopputulokseen päästiin. Kirkkosalin katto ei romahtanut, eivätkä savu- tai palovahingot ai heuttaneet siellä merkittäviä va hinkoja. Se voidaan todeta, että kaikilla niillä jotka joutuvat toimimaan toiminta-alueen jo htoelimessä, tulee olla selvä käsitys siitä, kuinka resurssit jaetaan ja kuinka viestiy hteydet rakennetaan. Toiminta-alueen jo htoelimen toiminnasta voidaan todeta sen verran, että nyt järjestelmällinen tilannepäiväkirjan pitäminen jäi puutteelliseksi. Tämä olisi kenties vaatinut vielä yhden henkilön lisää toiminta -alueen jo htoelimeen. Niin ikään jo htokeskuksen Vanhan kaupungin paloturvallisuusriskejä selvitetään opinnäytetyössä orvoon van han kaupungin palotu rvallisuusriskejä selvitetään Popinnäytetyössä, jota on alkanut tehdä amk-tutkintoa Pelastusopistossa suorittava Mika Kynsijärvi. Hän työskentelee paloesimiehenä Itä- Uudenmaan pelastuslaitoksessa. - Työssäni tulen selvittämään mm. sitä, mitkä asiat vaikuttavat van han kaupungin palotu rvallisuuteen. Selviteltäväksi tulevat alueen rakennuskanta ja siihen liittyvät paloturvallisuusriskit, alueen kapeiden kuj ien merkitys tähän sekä mahdollisissa tulipalotilanteissa sammutusveden tarve ja saatavuus . - Myös sitä tulen tarkastelemaan, millaisia toimenpiteitä pitää te hdä mahdollisen tulipalon jälkeen, ettei aiheuteta lisää vahinkoa arvokkaalle rakennuskannalle ja alueelle. Työssään hän tulee myös esittämään kehittämisideoita vanhan kaupungin palotu rvallisuuden parantamiseksi . - Tässä ennaltaehkäisevillä toimilla on tärkeä merkitys. Olisi esimerkiksi tarpeen , että jokaisessa korttelissa olisi turvallisuudesta vastaavat henkilöt ja muutoinkin omavalvontaa voitaisiin tehostaa. Tuom iokirkon palossa onneksi onnettomuudessa osoittautui se, että lähitalojen katot olivat peltisiä. Tähän pitäisikin Mika Kynsijärven mielestä kiinnittää huomiota laajemmin, että tiheästi rakennetun alueen puisten talojen katot ovat peltiä. - Sammutusveden riittävyys koitui ongelmaksi kirkon palon sammutustöissä ja sii henkin pyrin etsimään työssäni ratkaisua. Voitaisiinko esimerkiksi läheisestä joesta vetää runkolinja mäellä sijaitsevaan vanhaan kaupunkiin, jonka avulla sammutusvettä tarpeen vaatiessa saadaan sinne. Mika Kynsijärven opinnäytetyön aihe tuli hänen työnantajaltaan ja tarkoitus on saada työn tuloksista siten yleispätevät, että niistä olisi hyötyä myös maamme muiden van hojen kaupunkialueiden paloturvallisuussuunnittelussa. Työ valmistuu vuoden kuluessa .• 5/2006 9
"Arvokkaimmat kirkot pitäisi sprinklata" Teksti: Esa Aalto L/'ulttuurihistoriallisesti arvokkaan kirkon piti taas tuhoutua tuhor oltossa ennen kuin havahduttiin jälleen puhumaan kirkkojen paloturvallisuudesta. Museoviraston yliarkkitehti Martti Jokinen sanoo, että kirkkojen paloturvallisuusratkaisuja on erityisesti Tyrvään kirkon tuhopolton jälkeen tehty, mutta paljon on vielä tekemättä. - Ehkäpä valaistuksen parantamisellakin voitaisiin turvallisuutta lisätä, mutta erityisen tarpeellista olisi, että ainakin arvokkaimmat kirkkorakennukset varustettaisiin automaattisilla sammutusjärjestelmillä. Tällaisia sprinklattavia kohteita olisi viitisenkymmentä, Jokinen toteaa. - Esillä ovat olleet nyt korkeapainesumutekniikkaan perustuvat järjestelmät, jOilla veden aiheuttamat tuhot voitaisiin välttää . Niiden ongelmana vain ovat kalliimpi hinta sekä korkeammat ylläpitokustannukset. - Kirkkotila palaa hitaasti eikä siellä tulipalon syttyessä pääse helposti tapahtumaan ns . lieskahdusta ja siksi ullakkotilat pitäisi erityisesti suojata sprinkleriratkaisuin. - Räystäiden alle pitäisi sijoittaa savuilmaisimia ja tarvittavat hälytysjärjestelmät. Jos Porvoon kirkon pimein kohta olisi esimerkiksi ollut valaistu, tämäkin tapahtuma olisi saattanut jäädä tapahtumatta. Museovirasto on yhdessä SPEKin ja Vakuutusyhtiöiden keskusliiton kanssa julkaisemassa syksyllä kirkkojen paloturvallisuusohjetta. Kirkon piiristä ei kirjan tekemiseen osallistuttu. Martti Jokinen toivoo , että kirkon piirissä otettaisiin paloturval lisuusratkaisuista huolehtiminen nyt entistäkin vakavammin. - Tämä etsikkoaika pitäisi käyttää nyt hyödyksi, hän sanoo. Tekemistä riittää Seurakunnat saivat uudet ajankohtaistetut paloturvaohjeet Porvoon kirkon tuhopolton jälkeen. Kirkkohallituksen yliarkkitehti Eero Raatikaisen mukaan Suomen kirkkojen paloturvaaminen on muihin Pohjoismaihin verrattuna samalla tasolla. Esimerkiksi Norjassa on muutama kymmenen kulttuuriperintökohteeksi luokiteltua ns. sauvakirkkoa, jotka ovat valtion omistuksessa ja niiden palotu rvallisuussuojaus on huippuluokkaa. - Meidän kirkkojemme paloturvallisuus ei ole täydellistä. Suojaus vaihtelee seurakunnittain. Isommilla paikkakunnilla suojaus on yleensä ottaen paremmin kunnossa . Kehnojakin suojauksia joissakin seurakunnissa on. Kirkkohallitus ei Raatikaisen mukaan voi määrätä seurakuntia, mutta neuvomassa ja tukemassa voidaan olla, kun seurakunnissa halutaan esimerkiksi parantaa kirkkojen paloturvallisuutta. - Helpoimmin ja nopeimmin parannusta saisi seurakunnissa ulko- ja sisätilojen valvontaan, sillä kameravalvontajärjestelmien hinnat ovat laskeneet, niiden asennettavuus on parantunut ja käyttökustannukset alentuneet, Eero Raatikainen kertoo. Joissain seurakunnissa kirkkojen pihamaat ja hautausmaat on suljettu yöaikaan. Seurakuntalaiset ovat Raatikaisen mukaan kokeneet tämän hyväksi. - Tämä yhdistettynä kameravalvontaan saattaisi olla varsin tehokasta ainakin vähemmän suunniteltujen vahingontekojen torjumiseksi . Hän toteaa myös, että automaattisia sammutusjärjestelmiä tarvitaan , mutta niistä on vähän vielä tietoa olemassa. - Esimerkiksi meitä alan yritykset ovat lähestyneet kovin vähän ja kun myös pelastusviranomaisten suhtautuminen esimerkiksi pienpisarajärjestelmään on ollut nihkeätä, emme ole asiaan sillä tavalla kyenneet paneutumaan. Eero Raatikainen pitää tarpeellisena syksyllä ilmestyvää kirkkojen paloturvallisuuteen paneutuvaa ohjekirjaa. Hänen mukaansa on todennäköistä, että Kirkkohallitus yhdenmukaistaa tämän jälkeen omat ohjeensa Museoviraston ohjeiden kanssa. Kirkkohallitus tulee myös olemaan tämän kirjan jakelukanavana . • toimintaa tulee harjoitella ja paras harjoit uspaikka on perustaa se joskus virka-aikana jossain pelastusjoukkueen kokoisessa onnettomuustilanteessa. Tätä ennen siellä toimiva henkilöstö tulee kouluttaa teoriassa, jolloin itse harjoitus vain syventää saatua teoriatietoa. Hyvää kokemusta saatiin myös imuautojen käyttämisestä kuumien kekäleiden poistamiseksi rakennukse n onkaloilta ja välikatolta ja sitä voidaa n suositella käy tettäväksi myös jatkossa. Pelastuslaitoksen kaluston osalta hankintatoiveeksi tulevat tehokkaammat savutuulettimet. Vasta jälkikäteen tuli tieto, että Helsin gi n pelastus laitoksella on käytössään tehokkaita savutuulettimia . Mikäli tämä olisi tiedetty tilannepaikalla, olisi niitä myös Helsingistä tilattu. Tästä saatuna opetuksena voidaan todeta, että tärkeää ei ole tuntea vain oman aluee n resurssit, vaan myös naapuripelastuslaitokse n erikoiskalusto. Kirkkojen paloturvallisuus paremmaksi Porvoon tuomiokirkon tulipalotilanteessa toimittiin hieman suuronnettomuusohjeen vastaisesti, kun päällikköpäivystäjä meni koh teeseen ja alkoi toimia pelastustoiminnan johtajana. Tämä johtui siitä, että jo alkuvaiheessa oli tiedossa, että päällystön vapaa vuorohälytys tuottaa tulosta ja että pelastus laitoksen johtokeskus voidaan perustaa hei dän voimin. Lisäksi päällikköpäivystäjä arvioi alkutilanteen niin vaativaksi, että hän päätti mennä päivystävän palomestarin avuksi organisoimaan toiminta-alueelle saapuvia resursseja . Se että pelastuslaitoksen ylin pääl Iystö ja kaikki vapaalla olleet palomestarit saapuivat töihin osoittaa sitoutumista ja asennetta, josta voi olla ylpeä. Sama koskee tietysti myös sitä väkeä, joka saapui eri asemapaikoille varikkovalmiuteen, hoitamaan mahdolliset päällekkäiset tilanteet . Kuten mediassa on puhuttu, niin kirkkojen paloturvallisuudessa olisi paljon parannettavaa. Asia otetaan aina puheeksi tulipalon jälkeen, mutta miksei asialle tehdä mitään Voimassa oleva pelastuslaki ei anna pelastusviranomaisille valtuuksia määrätä suojaustason nostamista jälkikäteen. Niin ikään pelastusviranomaisilla ei ole mahdollisuuksia määrä muutakaan yleiseen turvalli suuteen liittyvien asioiden, kuten videovalvonnan ja valaistuksen, kuntoon saattamista. Pitäisikö pelastuslakia muuttaa vai voisivatko vakuutusyhtiöt kenties painostaa kirkkoja ja muita kulttuurihistoriallisia kohteita nostamaan suojaustasoaan Museoviraston painostustyö ei ilmeisesti ole tuottanut toivottavaa tulosta. Nyt nämä asiat tulee laittaa kuntoon ja jonkun pitää sanoa miten se tehdään, ennen kuin asia taas unohtuu .• 10 Pelaslosticzlo 5/2006
Page 1 and 2: 6 Pelastostieto 5/2006
Page 3: Vettä päätettiin käyttää hark

Porvoon kirkkopalo 2006 - Pelastustieto

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?