Hyperkaleeminen jaksoittainen paralyysi - Terveyskirjasto
Hyperkaleeminen jaksoittainen paralyysi - Terveyskirjasto
Hyperkaleeminen jaksoittainen paralyysi - Terveyskirjasto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Tapausselostus<br />
<strong>Hyperkaleeminen</strong> <strong>jaksoittainen</strong> <strong>paralyysi</strong><br />
Riitta Pirilä, Saara Lehmus, Hannu Somer ja Peter Baumann<br />
Jaksoittaiset <strong>paralyysi</strong>t (hyper-, hypo- ja normokaleeminen) ovat harvinaisia, vallitsevasti<br />
periytyviä luurankolihaksiston ionikanavasairauksia. Ne aiheuttavat lihasheikkouskohtauksia<br />
ja lihasjäykkyyttä, joiden syynä on lihassolukalvon aktiopotentiaalin pitkittynyt<br />
depolarisaatio. <strong>Hyperkaleeminen</strong> muoto aiheutuu natriumkanavaa (SCN4A) koodaavan<br />
geenin mutaatioista. Yleisin tunnettu mutaatio, joka aiheuttaa hyperkaleemisen jaksoittaisen<br />
<strong>paralyysi</strong>n, on T704M kromosomin 17 kohdassa 17q23.1-24.3. Hypokaleemisen<br />
jaksoittaisen <strong>paralyysi</strong>n aiheuttavat tavallisimmin mutaatiot kromosomissa 1 kohdassa<br />
1q31-32. Normokaleeminen <strong>jaksoittainen</strong> <strong>paralyysi</strong> on sairauden harvinaisin muoto, ja<br />
sitä pidetään hyperkaleemisen muodon yhtenä ilmentymänä. Molekyyligenetiikan merkitys<br />
jaksoittaisten <strong>paralyysi</strong>en diagnoosin varmistamisessa korostuu, koska aiemmin käytetyt<br />
diagnostiset menetelmät voivat aiheuttaa komplikaatioita. Kuvaamme ensimmäisen<br />
kerran suomalaisessa suvussa molekyyligeneettisesti varmistetun autosomissa vallitsevasti<br />
periytyvän hyperkaleemisen jaksoittaisen <strong>paralyysi</strong>n.<br />
Jaksoittaiset <strong>paralyysi</strong>t ovat harvinaisia perinnöllisiä<br />
luurankolihaksiston solujen ionikanavasairauksia,<br />
jotka aiheuttavat lihasheikkouskohtauksia<br />
ja lihasjäykkyyttä. Ionikanavien<br />
aktiopotentiaali mahdollistaa tiedonsiirron hermojen<br />
aksoneissa ja lihassäikeissä. Esimerkiksi<br />
natrium-, kalium-, kalsium- ja kloridi-ionikanavien<br />
geenimutaatiot voivat häiritä aktiopotentiaalin<br />
muodostumista luurankolihaksiston ohella<br />
mm. sydämessä, aivoissa ja munuaisissa. Yksi<br />
esimerkki sydämen ionikanavasairauksista on<br />
pitkä QT -oireyhtymä.<br />
Jaksoittaisten <strong>paralyysi</strong>en syy ja mekanismi<br />
selkiytyivät ionikanavien rakenteen ja geenimutaatioiden<br />
selvittämisen myötä 1990-luvun<br />
alussa; tosin ionikanavien toimintahäiriötä<br />
epäiltiin jo aikaisemmin (Kantola 1988, Hoffman<br />
ym. 1995, Lehmann-Horn ja Rüdel 1996,<br />
Reinikainen ym. 1998, Gutmann 2000). Ensimmäinen<br />
tapausselostus hypokaleemisesta jaksoittaisesta<br />
<strong>paralyysi</strong>stä on vuodelta 1727 (Lehmann-Horn<br />
ja Rüdel l997).<br />
Jaksoittaisista paralyyseistä on julkaistu niukasti<br />
epidemiologisia tutkimuksia (Fink ym.<br />
1998, Yeh ym. 1999). Hypokaleemisen jaksoittaisen<br />
<strong>paralyysi</strong>n esiintyvyydeksi arvellaan<br />
1 : 100 000 (Gutmann 2000). Vuonna 1987<br />
Suomen perinnöllisten neuromuskulaaritautien<br />
rekisterissä oli tiedot ainoastaan 20:stä jaksoittaista<br />
<strong>paralyysi</strong>ä sairastavasta potilaasta (Reinikainen<br />
ym. 1988).<br />
Jaksoittaiset <strong>paralyysi</strong>t on totunnaisesti jaettu<br />
eri tyyppeihin lihasheikkoudessa ilmenevän kaliumpitoisuuden<br />
vaihtelun mukaan. Hypokaleeminen<br />
<strong>jaksoittainen</strong> <strong>paralyysi</strong> on muodoista<br />
yleisin. Se aiheutuu valtaosin mutaatioista kromosomissa<br />
1q31-32, joka koodaa luurankolihaksiston<br />
L-tyypin kalsiumkanavan α1-alayksikköä<br />
(CACNL1A3) dihydropyridiinireseptorissa.<br />
Kyseiset mutaatiot aiheuttavat muutoksen,<br />
jonka seurauksena ionikanavan toiminta<br />
häiriintyy (Lehmann-Horn ja Rüdel 1996, Kim<br />
ym. 2001). Vastikään on kuvattu myös mutaatioita<br />
natriumkanavageenissä (SCN4A) sairau-<br />
Duodecim 2002;118:1475–9<br />
1475
den aiheuttajana (Davies ym. 2001, Sternberg<br />
ym. 2001). Fyysinen rasitus ja hiilihydraattipitoinen<br />
ateria voivat laukaista ionikanavan toiminnan<br />
häiriön ja siten kohtauksittaisen ja joskus<br />
pysyvänkin lihasheikkouden (Kantola 1988,<br />
Reinikainen ym. 1988, Gutmann 2000).<br />
Hyperkaleemisen jaksoittaisen <strong>paralyysi</strong>n aiheuttavat<br />
tunnetut mutaatiot sijaitsevat SCN4Ageenissä<br />
kromosomissa 17q23.1-24.1. Nykyisin<br />
tunnetaan seitsemän eri mutaatiota, jotka aiheuttavat<br />
tätä sairautta (Bendahhou ym. 2000).<br />
Natriumkanavan alfa-alayksikön muutos aiheuttaa<br />
aktiopotentiaalin depolarisaation pitkittymisen.<br />
Hyperkaleemista jaksoittaista <strong>paralyysi</strong>ä<br />
sairastavilla rasitusta seuraa hyperkalemiavaihe<br />
lihasheikkousoireineen. Kaliumin lisääntynyt<br />
eritys virtsaan korjaa tilanteen (Kantola<br />
1988, Reinikainen 1988, Lehmann-Horn ja Rüdel<br />
1996, Gutmann 2000).<br />
Normokaleeminen <strong>jaksoittainen</strong> <strong>paralyysi</strong> on<br />
harvinaisin tyyppi. Sitä pidetään hyperkaleemisen<br />
jaksoittaisen <strong>paralyysi</strong>n yhtenä muotona.<br />
Normokaleemisessa jaksoittaisessa <strong>paralyysi</strong>ssä<br />
kaliumpitoisuus pysyy normaalina lihasheikkouden<br />
ajan (Kantola 1988, Reinikainen 1988,<br />
Hoffman ym. 1995, Gutmann 2000).<br />
Sekundaarinen hypokaleeminen <strong>jaksoittainen</strong><br />
<strong>paralyysi</strong> voi liittyä sairauksiin, joissa kaliumpitoisuus<br />
pienenee. Näitä ovat esimerkiksi<br />
ruoansulatuskanavan sairaudet, munuaissairaudet<br />
ja tyreotoksikoosi sekä hoitamaton diabetes.<br />
Luonnollisesti lääkkeet ja alkoholi voivat<br />
myös aiheuttaa kyseisen tilan (Kantola 1988,<br />
Gutmann 2000).<br />
Vuonna 1992 kuvattiin autosomissa vallitsevasti<br />
periytyvä Andersenin oireyhtymä, jossa<br />
voi esiintyä mikä tahansa edellä mainituista <strong>paralyysi</strong>tyypeistä.<br />
Muista jaksoittaisista paralyyseistä<br />
poiketen Andersenin oireyhtymässä myös<br />
sydänlihaksen kalsiumkanavat ovat affisioituneet.<br />
Tämä aiheuttaa pitkän QT-ajan ja kammioperäisiä<br />
rytmihäiriöitä, jotka voivat olla oireyhtymän<br />
ainoa oire. Molekyyligeneettisesti<br />
kyseessä on itsenäinen ionikanavasairaus, koska<br />
oireyhtymää sairastavilla ei ole voitu osoittaa<br />
hypo- tai hyperkaleemiselle jaksoittaiselle<br />
<strong>paralyysi</strong>lle tyypillisiä kalsium- tai natriumkanavien<br />
mutaatioita (Sansone ym. 1997).<br />
Lihasheikkouden luonne, kohtaustaajuus ja<br />
kohtauksen kesto vaihtelevat jaksoittaisen <strong>paralyysi</strong>n<br />
tyypin mukaan kuten myös lihasheikkouskohtauksen<br />
laukaisevat tekijät. Hyper- ja normokaleemisen<br />
jaksoittaisen <strong>paralyysi</strong>n oireet ilmaantuvat<br />
yleensä jo leikki-iässä, mutta hypokaleemisessa<br />
muodossa ensioireet voivat ilmaantua vasta<br />
murrosiän jälkeen. Tässä muodossa lihasheikkouteen<br />
saattaa liittyä myös tuntopuutoksia mutta<br />
harvoin myotoniaa, jota puolestaan tavataan<br />
usein hyperkaleemisessa jaksoittaisessa <strong>paralyysi</strong>ssä<br />
(Kantola 1988, Reinikainen 1988, Lehmann-Horn<br />
ja Rüdel 1996, Gutmann 2000).<br />
Diagnostiikka<br />
Jaksoittaisten <strong>paralyysi</strong>en perustutkimuksia olivat<br />
aiemmin glukoosi- ja kaliumrasitustesti. Ensin<br />
mainitussa tutkittavalle annetaan glukoosia suun<br />
kautta, minkä jälkeen seurataan seerumin kaliumarvoja<br />
tietyin välein noin kahden tunnin ajan. Jos<br />
tutkittavalle ilmaantuu lihasheikkousoireita ja todetaan<br />
hypokalemia, kyseessä katsotaan olevan<br />
hypokaleeminen <strong>jaksoittainen</strong> <strong>paralyysi</strong>. Kaliumia<br />
suun kautta antamalla voidaan vastaavasti yrittää<br />
provosoida oireita ja diagnosoida hyperkaleeminen<br />
<strong>jaksoittainen</strong> <strong>paralyysi</strong>, jos potilaalle ilmaantuu<br />
lihasheikkousoireita hyperkalemian aikana.<br />
Tämänkaltaiset testit voivat kuitenkin kaliumin<br />
sydäntoksisuuden vuoksi aiheuttaa henkeä<br />
uhkaavia rytmihäiriöitä, kuten asystolen tai kammiovärinän,<br />
ja voimakkaita lihasheikkousoireita,<br />
joten hengityksen ja sydämen toiminnan tukemiseen<br />
on varauduttava jopa elvytysvalmiudessa.<br />
Sekundaarista jaksoittaista <strong>paralyysi</strong>ä epäiltäessä<br />
(oireiden alkamisikä epätyypillinen ja<br />
muut mahdolliset liitännäisoireet) rasitustestejä<br />
ei tule käyttää (Kantola 1988, Reinikainen ym.<br />
1988, Gutmann 2000). Rasitusergometrialla<br />
voidaan pyrkiä aiheuttamaan hyperkaleemista<br />
jaksoittaista <strong>paralyysi</strong>ä sairastavalle lihasheikkousoireet.<br />
Rasituksen jälkeen lyhyen vuodelevon<br />
aikana ilmaantuvat lihasheikkousoireet<br />
viittaavat hyperkaleemiseen jaksoittaiseen <strong>paralyysi</strong>in.<br />
Laskimoverinäytteestä voidaan todeta<br />
mahdollinen hyperkalemia lihasheikkousoireiden<br />
aikana ja kreatiniinikinaasiarvon nousu.<br />
Kaliumin eritys virtsaan on myös lisääntynyt<br />
1476<br />
R. Pirilä ym.
(Kantola 1988, Gutmann 2000).<br />
Elektroneuromyografiassa tiedetään esiintyvän<br />
fibrillaatioita ja erilaisia sarjoja taudin hyperkaleemisessa<br />
muodossa runsaammin kuin hypokaleemisessa,<br />
mutta nämä ilmiöt ovat tavallisia<br />
muissakin lihasten ja hermojen sairauksissa<br />
(Lang ym. 1991). Lihasbiopsia saattaa auttaa<br />
erotusdiagnostiikassa, mutta se ei mahdollista<br />
jaksoittaisen <strong>paralyysi</strong>n tyypin tarkkaa diagnoosia<br />
(Bradley ym. 1990).<br />
Oma potilas<br />
Potilas on 45-vuotias nainen, jolla on esiintynyt lihasheikkouskohtauksia<br />
kolmivuotiaasta asti. Oireita ilmeni aluksi<br />
heräämisen yhteydessä. Lastenneuvolassa tehtyjen tutkimusten<br />
jälkeen diagnoosi jäi avoimeksi. Kun potilaan poika<br />
alkoi oireilla, tutkimukset aloitettiin uudelleen. Lihasheikkouskohtauksia<br />
provosoivat nälkä, kylmä, fyysinen<br />
rasitus, vähäinenkin alkoholinkäyttö ja uni. Kohtausten<br />
voimakkuus ja kesto vaihtelevat, mutta yleensä ne ovat<br />
kohtalaisen lieviä, eikä esimerkiksi hengitysvaikeuksia ole<br />
esiintynyt. Oireita esiintyy yleensä päivittäin, ja oireettomat<br />
ajanjaksot ovat vain muutaman kuukauden mittaisia.<br />
Esitietojen mukaan samanlaisia oireita on ollut potilaan<br />
pojalla, äidillä, isoäidillä, enolla ja tämän tyttärellä sekä<br />
isoäidin puoleisessa sukuhaarassa (kuva).<br />
Potilaalle tehtiin ensimmäinen glukoosirasituskoe<br />
v. 1994 (taulukko). Kokeen aikana potilaalle ilmaantui selkeä<br />
lihasheikkous mutta ei diagnostista hypokalemiaa. Lihasbiopsiassa<br />
v. 1994 todettiin hypokaleemiseen jaksoittaiseen<br />
<strong>paralyysi</strong>in sopivat epäspesifiset muutokset. Elektroneuromyografiassa<br />
todettiin v. 1993 voimattomuuskohtauksen<br />
aikana aktivoituvien yksikköpotentiaalien vähenemistä<br />
ja hermostimulaation aiheuttaman lihasvasteen<br />
vaimenemista. Vuonna 1997 todettiin kohtausten välillä<br />
lihaksissa joitakin sarjoja, ei kuitenkaan myotonisia ilmentymiä<br />
eikä fibrillointia kuten ei myöskään lihastautiin liittyviä<br />
muutoksia yksikköpotentiaaleissa. Glukoosirasituskoe<br />
uusittiin 1998, mutta potilaalle ei ilmaantunut lihasheikkoutta<br />
eikä diagnostista kaliumpitoisuuden muutosta<br />
(taulukko). Seerumin kaliumpitoisuus vaihtelee normaalitilassa<br />
hyvin vähän. Taulukon mukaiset kaliumarvot ovat<br />
ristiriitaisia; erityisesti vuoden 1994 alkuarvot ovat vahvasti<br />
hyperkaleemiset. Potilaalla ei tiedetä olevan muita<br />
kaliumpitoisuuden vaihtelulle altistavia sairauksia, eikä<br />
hän käyttänyt tuolloin mitään säännöllistä lääkitystä.<br />
Potilaan oireet ja niitä provosoivat tekijät sopivat hyvin<br />
hyperkaleemiseen jaksoittaiseen <strong>paralyysi</strong>in. Vuonna 2000<br />
Turun yliopiston lääketieteellisen genetiikan laitoksen<br />
DNA-laboratoriossa monistettiin potilaan leukosyytti-<br />
DNA:sta PCR-tekniikalla natriumkanavageenin eksonit<br />
13, 19 ja 24, joista tutkittiin restriktioentsyymianalyyseillä<br />
mutaatiot T704M-, A1156T- ja M1592V. Näytteestä<br />
oli osoitettavissa T704M-mutaatio, joka on yleisin hyperkaleemiseen<br />
jaksoittaiseen <strong>paralyysi</strong>in liittyvä geenivirhe.<br />
<strong>Hyperkaleeminen</strong> <strong>jaksoittainen</strong> <strong>paralyysi</strong><br />
Hoito<br />
+<br />
+<br />
T704M<br />
Kuva. Suomalainen suku, jossa hyperkaleeminen <strong>jaksoittainen</strong><br />
<strong>paralyysi</strong> periytyy vallitsevasti. Tautia sairastavat on merkitty<br />
mustalla symbolilla. Indeksihenkilö on merkitty nuolella ja itse<br />
diagnosoimamme potilaat plusmerkillä. Taudin aiheuttaa natriumkanavan<br />
(SCN4A) geenin mutaatio T704M kromosomin<br />
17 kohdassa 17q23.1-25.3.<br />
Taulukko. Potilaan glukoosirasituskokeiden tulokset.<br />
Seerumin kaliumpitoisuus (mmol/l)<br />
Aika (min) 1994 1998<br />
0 6,2 3,5<br />
30 5,9 3,7<br />
60 4,2 4,5<br />
90 4,5 5,9<br />
100 4,1 5,8<br />
102 4,4 5,6<br />
Hyperkaleemisen jaksoittaisen <strong>paralyysi</strong>n oireita<br />
ehkäistään fyysisen rasituksen asteittaisella<br />
vähentämisellä ja säännöllisillä aterioilla. Asetatsoliamidi<br />
(125 mg x 3/vrk) ja hydroklooritiatsidi<br />
(25–50 mg/vrk) estävät solunsisäisen kaliumin<br />
vaihtoa ja ehkäisevät näin oireita. Inhaloitavaa<br />
salbutamolia voi myös kokeilla. Lihasheikkousoireen<br />
hoitoon käy kalsiumglukonaatti tai inhaloitava<br />
salbutamoli (Kantola 1988, Reinikainen<br />
1988, Gutmann 2000).<br />
1477
Hypokaleemisessa jaksoittaisessa <strong>paralyysi</strong>ssä<br />
oireiden esiintymistä voidaan vähentää hiilihydraatti-<br />
ja suolarajoituksella. Spironolaktonia<br />
on myös käytetty, mutta muut diureetit ovat haitallisia,<br />
koska esimerkiksi hyperkaleemisen jaksoittaisen<br />
<strong>paralyysi</strong>n hoidossa käytetyn asetatsoliamidin<br />
tiedetään pahentavan hypokaleemisen<br />
jaksoittaisen <strong>paralyysi</strong>n oireita, jos taustalla<br />
on SCN4A-geenin mutaatio (Sternberg ym.<br />
2001). Oireiden hoitoon suositellaan kaliumkloridia<br />
(Kantola 1988, Reinikainen ym. 1988,<br />
Gutmann 2000).<br />
Normokaleemisessa jaksoittaisessa <strong>paralyysi</strong>ssä<br />
fyysisen rasituksen asteittainen vähentäminen<br />
ja runsassuolainen ruoka sekä asetatsoliamidi<br />
tai fluorohydrokortisoni ehkäisevät oireita. Tarvittaessa<br />
oireisiin suositellaan natriumkloridia<br />
(Kantola 1988, Reinikainen ym. 1988, Gutmann<br />
2000). Molekyyligeneettisesti varmistettu<br />
diagnoosi mahdollistaa potilaan ohjauksen perinnöllisyysneuvontaan.<br />
Pohdinta<br />
Tietojemme mukaan suomalaisessa kirjallisuudessa<br />
on kuvattu aiemmin joitakin jaksoittaisia<br />
<strong>paralyysi</strong>tapauksia, joista yksi on ollut hyperkaleemista<br />
tyyppiä (Savola ym. 1978, Reinikainen<br />
ym. 1988, Kantola ja Tarssanen 1992a). Potilaamme<br />
perhe on tietääksemme ensimmäinen<br />
suomalaisessa kirjallisuudessa kuvattu perhe,<br />
jossa hyperkaleemisen jaksoittaisen <strong>paralyysi</strong>n<br />
diagnoosi on varmistettu molekyyligeneettisesti.<br />
Jaksoittaisten <strong>paralyysi</strong>en diagnostiikassa<br />
aiemmin käytettyihin menetelmiin voi liittyä vakavia<br />
haittavaikutuksia. Glukoosi- ja kaliumrasitustestit<br />
saattavat aiheuttaa henkeä uhkaavia<br />
rytmihäiriöitä ja voimakkaitakin lihasheikkouskohtauksia,<br />
joten hengityksen ja sydämen<br />
toiminnan tukemiseen on varauduttava jopa<br />
elvytysvalmiudessa. Epäspesifiset testit eivät<br />
myöskään sovellu oireettomien perheenjäsenten<br />
seulontaan mahdollisten vaarallisten haittavaikutustensa<br />
vuoksi (Kantola ja Tarssanen<br />
1992b).<br />
Oman potilaamme ENMG-tutkimuksen löydösprofiili<br />
vuonna 1993 sopi parhaiten hypokaleemiseen<br />
tyyppiin ja vuonna 1997 hyperkaleemiseen<br />
tyyppiin, eivätkä glukoosirasituskokeetkaan<br />
johtaneet oikeaan diagnoosiin.<br />
Myöskään lihasbiopsia vuonna 1994 ei auttanut<br />
oikeaan diagnoosiin pääsemisessä.<br />
Molekyyligenetiikan merkitys diagnostiikassa<br />
korostuu myös patogeneesin tuntemuksessa ja<br />
<strong>paralyysi</strong>en luokituksessa, koska esimerkiksi hyperkaleemisen<br />
jaksoittaisen <strong>paralyysi</strong>n hoidossa<br />
käytetyn asetatsoliamidin tiedetään pahentavan<br />
hypokaleemisen tautimuodon oireita, jos taustalla<br />
on SCN4A-geenin mutaatio (Sternberg ym.<br />
2001). Koska rasitustestit eivät johda tarkkaan<br />
molekyyligeneettiseen diagnoosin ja lisäksi voivat<br />
aiheuttaa hengenvaarallisiakin haittavaikutuksia,<br />
niitä ei suositella ensisijaisiksi tutkimuksiksi.<br />
Tarkka molekyyligeneettinen diagnoosi<br />
mahdollistaa myös asianmukaisen potilasohjauksen<br />
ja perinnöllisyysneuvonnan.<br />
RIITTA PIRILÄ, LL, erikoistuva lääkäri<br />
riittapirila@hotmail.com<br />
PETER BAUMANN, LT, erikoislääkäri, ylilääkäri<br />
Lapin keskussairaala, neurologian yksikkö<br />
PL 8041, 96101 Rovaniemi<br />
SAARA LEHMUS, LL, erikoislääkäri, ylilääkäri<br />
Lapin keskussairaala, kliinisen neurofysiologian yksikkö<br />
PL 8041, 96101 Rovaniemi<br />
HANNU SOMER, dosentti, osastonylilääkäri<br />
HYKS:n neurologian klinikka, Meilahden sairaala<br />
PL 340, 00029 HUS<br />
1478<br />
R. Pirilä ym.
Kirjallisuutta<br />
Bendahhou S, Cummins TR, Hahn AF, ym. A double mutation in families<br />
with periodic paralysis defines new aspects of sodium channel<br />
slow inactivation. J Clin Invest 2000;106:431–8.<br />
Bradley WG, Taylor R, Rice DR, ym. Progressive myopathy in hyperkalemic<br />
periodic paralysis. Arch Neurol 1990 47:1013–7.<br />
Davies NP, Eunson LH, Samuel M, Hanna MG. Sodium channel gene<br />
mutations in hypokalemic periodic paralysis: an uncommon cause<br />
in the UK. Neurology 2001;9:1323–5.<br />
Fink JN, Donaldson IM, Avery SF, Anderson T. Is hypokalemic periodic<br />
paralysis more prevalent in Maori Aust N Z J Med 1998;28:477–<br />
578.<br />
Gutmann L. Periodic paralyses. Neurol Clin 2000;18:195–202.<br />
Hoffman EP, Lehmann-Horn F, Rüdel R. Overexcited or inactive: ion<br />
channels in muscle disease. Cell 1995;80:681–6.<br />
Kantola I. Familial hypokalemic periodic paralysis in Finland – with<br />
special reference to the potassium exercise test. Väitöskirja. Turun<br />
yliopisto, 1988.<br />
Kantola I, Tarssanen L. Anestesia ja hypokaleeminen periodinen<br />
<strong>paralyysi</strong>. Duodecim 1992(a);108:400–2.<br />
Kantola I, Tarssanen L. Diagnosis of familial hypokalemic periodic<br />
paralysis: Role of the potassium exercise test. Neurology<br />
1992(b);42:2158–61.<br />
Kim SH, Kim UK, Chae JJ, ym. Identification of mutations including de<br />
novo mutations in Korean patients with hypokalemic periodic<br />
paralysis. Nephrol Dial Transplant 2001;16:939–44.<br />
Lang H, Häkkinen V, Larsen TA, Partanen J. Sähköiset hermomme. Turku:<br />
Suomen kliinisen neurofysiologian yhdistys r.y., 1991.<br />
Lehmann-Horn F, Rüdel R. Molecular pathophysiology of voltage-gated<br />
ion channels. Rev Physiol Biochem Pharmacol 1996;128:195–268.<br />
Lehmann-Horn F, Rüdel R. Channelopathies: their contribution to our<br />
knowledge about voltage-gated ion channels. News Physiol Sci<br />
1997;12:105–12.<br />
Reinikainen K, Laulumaa V, Paljärvi L. <strong>Hyperkaleeminen</strong> periodinen<br />
<strong>paralyysi</strong>. Duodecim 1988;104:1625–9.<br />
Sansone V, Griggs RC, Meola G, ym. Andersen’s syndrome: a distinct<br />
periodic paralysis. Ann Neurol 1997;42:305–12.<br />
Savola J, Sorjonen M, Ylönen K. Hypokaleeminen periodeittainen<br />
<strong>paralyysi</strong>. Duodecim 1978;94:52–6.<br />
Sternberg D, Maisonobe T, Jurkat-Rott K, ym. Hypokalemic periodic<br />
paralysis type 2 caused by mutations at codon 672 in the muscle<br />
sodium channel gene SCN4A. Brain 2001;124:1091–9.<br />
Yeh JH, Sun MH, Chiu HC. Dominant-inherited hypokalemic periodic<br />
paralysis in a large Chinese fam. J Formos Med Assoc 1999;98:277–<br />
82.<br />
<strong>Hyperkaleeminen</strong> <strong>jaksoittainen</strong> <strong>paralyysi</strong><br />
1479
Change language