Nimi ovessa –hanke - Asunto ensin

Kolmikanta: asiakas, vertaistuki, ammattilaiset
Jani Heino ja Aleksi Rantanen kuvasivat, miten vankilasta vapautuneiden vertaistuki omalta osaltaan
tukee asumisen vakiintumista. Asumisen tuki on osa kokonaisvaltaista vertaistukeen perustuvaa
vapautumisen suunnittelua, joka alkaa jo vankeusaikana. Asumisen tuki alkaa kolmikantaneuvottelulla,
jossa on mukana asiakas, vertaistuen edustaja ja joko sosiaalitoimi tai yhdyskuntaseuraamusvirasto.
Kokemusasiantuntija Aleksi kuvasi, että yhdessä mietitään ongelmat ja mitä pitäisi tehdä. Aleksin
kohdalla neuvottelu oli ollut ”aika hyvä jeesi”, jonka pohjalta saatiin aikaan sellainen suunnitelma, että
vuokrat tuli maksettua ja asunto säilyi. Vertaistukija Jani toimi tulkkina tilanteessa, jossa Aleksin ja
sosiaalityöntekijän välit olivat tulehtuneet.
Vertaistuen kestoksi sovitaan vähintään kolme kuukautta. Tapaamistiheys määrittyy joustavasti sen
mukaan, mitä asiakas tarvitsee. Esimerkiksi, jos asiakas soittaa, että kauppaan lähtö tuntuu hankalalta,
tukihenkilö lähtee mukaan. Ongelmien häpeällisyys hälvenee, kun ne voi jakaa sellaisen ihmisen kanssa,
jolla on samanlainen kokemustausta. Tapaamiset dokumentoidaan, jotta saadaan johdonmukainen käsitys
asiakkaan kuntoutumisesta ja suhteesta päihteisiin. Tämä edesauttaa asiakkaan pääsyä nopeasti
esimerkiksi päihdekuntoutukseen.
Luottamussuhteen rakentamiseen panostetaan paljon. Vertaistuki voi olla se väylä, jonka kautta asiakas
voi kiinnittyä tarvitsemiinsa ammatillisiin palveluihin. Tukihenkilön tehtävänä on löytää oikeat numerot
ja paikat silloin, kun asiakas haluaa niiden tarjoamaa apua. Jani Heino tiivisti asian näin: vertaistuki auttaa
siihen, että ammattilaiset pääsevät auttamaan ihmistä.
Kadulla kodittomana: naisvangit
Vantaan sosiaalitoimen vankityö alkoi puolitoista vuotta sitten. Asiakkaiksi kelpaavat kaikki vantaalaiset,
jotka ovat vapautumassa vankilasta asunnottomiksi. Sosiaalityöntekijä käy tapaamassa vankia ja
haastattelun aikana päätetään asiakkuudesta. Luottamuksen rakentaminen on toimivan asiakassuhteen
edellytys ja sen rakentaminen vie aikaa. Siksi on tärkeää aloittaa työskentely jo vankeusaikana.
Sosiaalityöntekijä antaa jokaiselle vangille niin paljon aikaa kuin tämä tarvitsee. Tästä johtuen
asiakasmäärä on pidettävä rajallisena. Lähes poikkeuksetta asiakkuuteen tulevilla vangeilla on
päihdeongelma ja usein myös mielenterveysongelmia. K-klinikka on tärkeä yhteistyötaho.
Asiakassuhteessa käsitellään asumista ja toimeentuloa, mutta myös lastensuojelulliset kysymykset ovat
vahvasti esillä. Tärkein yhteistyökumppani on Krits, jonka asunnoissa monet asiakkaat asuvat.
Naisia on asiakkaina vain muutamia, mutta heidän asemansa on vielä vaikeampi kuin vankilasta
vapautuneilla miehillä. Asunnottomina vapautuvat naisvangit joutuvat ostamaan asumisen seksillä tai
päihteillä. Sosiaalityöntekijä on joutunut asuttamaan naisasiakkaita kalliisiin majoitusliikkeisiin
saadakseen autetuksi heidät pois kadulta, päihteiden ja hyväksikäytön keskeltä. Sosiaalityöntekijä kertoi
olevansa kaikkein eniten huolissaan naisvangeista. Vanajan vankilan sosiaalityöntekijä täydensi kuvausta
kertomalla, että asunnottomuus voi tulla esteeksi naisvangin koevapaudelle: kaikille Vanajalta
vapautumassa oleville naisille saadaan järjestetyksi jotain toimintaa, mutta ei läheskään aina kotia.
Loppupohdinnat
Keskustelussa nostettiin esiin ratkaisua vaativaksi pulmakohdaksi vapautuvan ja palvelujärjestelmän
kohtaamisen ajoitus ja se miten ohjautuminen palveluihin tapahtuu. Vapautumisen konkreettinen,
molempia tahoja sitouttava suunnittelu on aloitettava vankeusaikana. Riittävän ja tarkoituksenmukaisen
tuen merkitys nousi jälleen keskusteluun: vuokrarästit eivät esimerkiksi Tampereella ole ylitsepääsemätön
este vuokra-asunnon saamiselle, mikäli vapautujalle pystytään järjestämään riittävä tuki. Keskusteltiin
asunnon sijainnin merkityksestä: tuhoisaa yhteisöllisyyttä tuetaan silloin, kun vankilasta vapautuvat
sijoitetaan asumaan alueille, joissa on runsaasti rikollisuutta ja päihdeongelmia. Myös kriisiasuntoja
tarvitaan: pitää olla paikkoja, joihin asukas voi mennä rauhoittumaan silloin, kun asuminen alkaa
vakavasti vaarantua.