up!Uusi

Jäinen ja kapea tie kaartelee pimeän metsän
keskellä. Tornion Sairaskotisäätiön
työllistämä avustaja Kaisa Laurila ohjaa
Volkswagen Poloaan kieli keskellä suuta.
Kello on kahdeksan aamulla, ja Tornion Lautamaassa
asuva Mirja Planting odottelee jo kahvipöytä
katettuna Kaisaa siivousavukseen.
Mirja Plantingin vuonna 2008 kuollut mies oli
75 prosentin sotainvalidi ja vietti viimeiset kuukautensa
pyörätuolissa. Mirja hoiti hänet pitkälti
kotona. Vielä 87-vuotiaanakin hän on hyväkuntoinen
ja toimelias, ajaa itse autoakin. Avun hän
ottaa kuitenkin kiitollisena vastaan.
– Minulla asuu lähistöllä myös lapsia, mutta
he auttavat jo nyt niin paljon, etten halua pyytää
enempää.
Työtä toiveiden mukaan
Auton kaartaessa valkoisen talon pihaan Mirja
napsauttaa kahvinkeittimen päälle.
– Kyllä minä aina ensin tarjoan kahvit ja
vasta sitten aletaan töihin, Mirja Planting kertoo
iloisesti.
– Nyt leivoin tällaista kuivakakkua sekä omenapiirakkaa.
Istumme alas ja jutustelemme tovin.
Sitten kerron Kaisalle, mitä haluan hänen
tällä kertaa tekevän.
Tänään Mirjalla on toiveena perussiivous.
Sappikivileikkauksesta toipuminen on vienyt
voimia, eikä leikatulla olkapäällä voi puistella
petivaatteita ja mattoja.
Kahvin jälkeen Kaisa kääräiseekin ripeästi matot
rullalle ja pistää imurin laulamaan. Kaisa on
tottunut tekemään töitä toisten kodeissa, vaikka
hän aloitti Sairaskotisäätiöllä vasta kuukausi
sitten. Pikku hiljaa kunkin asiakkaan tottumukset
ja toiveet ovat käyneet tutuiksi.
Tärkeät kohtaamiset
Laurila kertoo tekevänsä enimmäkseen siivoustöitä,
mutta joissakin kodeissa hän laittaa
myös ruokaa, kolaa lumet tai käy asiakkaan
kanssa asioilla.
Ehkä töitäkin tärkeämpää on kuitenkin jutustelu.
– Moni asiakkaista asuu yksin, ja lapset saattavat
asua kaukana. He kaipaavat juttuseuraa,
ja mukavahan se on jutustella kotiaskareiden
ohessa. Parasta tässä työssä ovatkin kohtaamiset
erilaisten ihmisten kanssa.
Laurilan kantaessa mattoja takaisin sisälle,
Mirja huhuilee häntä keittiön puolelle, tällä kertaa
syömään. Perunalaatikon äärellä on jälleen
hetki aikaa keskustella. Hevosista, jatkosodasta,
lapsenlapsista, lomamatkoista, tietokoneista.
Menetyksistä ja toivosta.
Ikkunan takana aurinko nousee jo puidenlatvojen
yläpuolelle. Ruuan jälkeen Kaisa voisi
vaihtaa jouluverhot keväisempiin. Jos aikaa jää.
Ensin juodaan
kahvit ja vasta
sitten aletaan töihin.
POLOLLA
ASIAKKAAN LUO
SOTIEMME VETERAANEJA on elossa
vajaa 40 000. Heistä sotainvalideja
on noin 6 200. Veteraanien keski-ikä
on 89 vuotta, leskistä moni on alle
80-vuotias.
Avustajatoiminnalla helpotetaan
sotiemme veteraanien ja heidän leskiensä
itsenäistä kotona asumista.
Avustajat eivät tee hoitotyötä, mutta
auttavat erilaisissa kotiaskareissa.
Sotainvalidien Veljesliitto koordinoi
avustajatoimintaa valtakunnallisesti.
Lapin aluehanketta hallinnoi Tornion
Sairaskotisäätiö.
Pääosin pohjoissuomalaisista yrityksistä
koostuva ryhmä, joukossa
Pörhön Autoliike, luovutti viime syksynä
yhdeksän ja alkuvuonna 2010
yksitoista Volkswagen Poloa sotainvalidien
ja -veteraanien avustajatoiminnan
käyttöön.
Autoilla yritykset halusivat helpottaa
avustajien käymistä asiakkaiden luona
joskus pitkienkin matkojen takana.
– Avustajat ovat työttömiä, jotka
on palkattu palkkatuen avulla. Monella
ei ole omaa autoa käytössä, joten
lahjoitetut autot ovat tulleet todella
tarpeeseen, avustajatoiminnassa projektipäällikkönä
toimiva Maija Saarenpää
kiittelee.
Volkswagen 17