lukea kirjaa suoraan täältä netistä - Veli Tuomi

1. LUKU
Tulet syttyvät
Seuroissa
Poutainen keskikesän päivä on ehtinyt iltapuolelle, mutta aurinko
paistaa yhä lämpimästi kylämaiseman yllä. Sinitaivas kaartuu
korkeana rehevänvihreän maiseman yllä. Pohjalaisen lakeudenpitäjän
Sievin taivaankansi on täysin pilvetön. Kaunis poutasää
sopii täydellisesti tähän maisemaan, sillä Sievin pitäjä on
luonnoltaankin sievä. Sää on tänään siis somasti ”sieviläinen”.
Pariin viikkoon ei ole satanut pisaraakaan. Vain yökaste on
hieman virvoittanut kuivaa maata. Se on riittänyt pitämään kasvuston
elävänä. On menossa parhaat heinäpoudat.
Jossakin korkealla taivaan ultransinessä soi leivosen laulu.
Se visertelee reviirilauluaan. Puiden oksistoista kantautuu peipposten
iltakonsertti. Jostakin kauempaa metsän sisältä tuo heikko
tuulenvire epäsäännöllistä, vaimeaa karjankellon kalkahtelua.
Näihin ääniin sulautuu järvirannasta yksittäisen niittomiehen
viikatteen teroituksen yksitoikkoinen kalkatus. On heinänteon
kiireinen aika. Lakeuden työkansa on ahkeroinut koko päivän
pelloilla; viikatteet, hangot ja haravat ovat heiluneet rivakasti.
Heinämiehen työpäivään kuuluu usein janoa, hikeä ja uupumusta.
Toki heinäntekoon liittyy mukaviakin hetkiä: on taukoja,
ruokailuja, jopa kahvihetkiä. Nämä pienet pysähdykset tekevät
niittymiehen raskaasta päivästä siedettävän. Mutta sitten illan
tultua, päivän uurastuksen jälkeen, on todella ihanaa lepäillä paremmin
ja venytellä työssä kipeytyneitä raajoja ja jäykistynyttä
selkää.
Raskas työ on nyt tältä päivältä takanapäin. Kirkonkylän läpi
kulkevalla tiellä on silti liikettä. Askelien rahina, voimakkaat puheenäänet
ja naurunremakka kantautuvat tienvieritalojen pihapiireihin
asti.
13