lukea kirjaa suoraan täältä netistä - Veli Tuomi

toksi!
Sana meni eteenpäin vainoista huolimatta. Sana uudisti ihmisiä.
Mutta kuten sanottu: se myös paadutti monia. Antti muisti
Johanneksen sanat:
”Ei niinkuin Kain, joka pahasta oli, ja tappoi veljensä;
ja minkätähden hän tappoi hänen Sillä hänen työnsä
olivat pahat, ja hänen veljensä vanhurskaat.
Älkäät ihmetelkö, minun veljeni, jos teitä maailma vihaa.
Me tiedämme, että me olemme kuolemasta elämään siirretyt,
sillä me rakastamme veljiä. Joka ei veljeänsä rakasta,
se pysyy kuolemassa.”
Heränneiden julistama sana oli tulista ja voimallista: lakia ja
evankeliumia. Kun Sana sai kaikua Pyhän Hengen voimassa,
elämää syntyi. Toisille se oli tosin ”kuoleman lemu kuolemaksi”.
Monet palkkapaimenet sanoivat hurskaasti, että työn tulokset
ovat aina Herran käsissä. Toki. Mutta kun heidän saarnansa
eivät olleet mistään kotoisin, eli ne eivät olleet ”Hengen ja voiman
osoittamista”, Herra ei voinut siunata sellaisia tyhjänpäiväisiä
saarnoja, jotka ovat kaikille ajoille kovin tyypillisiä. Ne jäivät
ontoiksi ja hedelmää kantamattomiksi. Pölkkyjä nämä julistajat
totisesti olivat!
Antti muisteli, kuinka vähän aikaa Sievissäkin vaikuttanut
väliaikaissaarnaaja, herännyt pappi Lars Herman, sanoi eräässä
kirjoituksessaan asian julki:
”On horjumaton totuus, että kääntymättömät papit,
jotka lihallisessa mielessä eivät ymmärrä sitä, mikä Jumalan
Hengen omaa on, ovat raatelevaisia susia lammasten
vaatteissa, ryöväreitä ja murhamiehiä, joiksi Vapahtaja
itse heitä John. 10:1:ssä nimittää ja joita jokaisen kristityn
tulee karttaa… Ja mikäli epäluottamukseen noihin
kääntymättömiin opettajiin sisältyy jotakin heitä halventavaa,
niin en minä heitä tuomitse, vaan itse Jumala, joka
tuomitsee tuollaiset palkkapaimenet.”
93