lukea kirjaa suoraan täältä netistä - Veli Tuomi

kaan Olinko ruokkinut itseäni kaikenlaisilla epäluuloilla, kun
en halunnut selvittää asioita itselleni Minun oli myönnettävä,
että olin itse keksinyt monet väitteet. Toki innostuin, kun kuulin
muidenkin pilkkaavan heränneitä. Se teki minusta jollakin tavoin
oikeassaolijan. Olimmehan oikeassa noiden hurskastelijoiden
suhteen!
Mutta sitten siihen Jumalan suureen temppuun!
Eräänä päivänä huomasin olevani — raskaana! Sitten muutaman
kuukauden päästä huomasin jotenkin erilaiseksi tämän yllätysraskauden.
Se oli kovempi kuin entiset. Mahakin oli kuin
kinkerilampaalla! Mutta lopullinen totuus paljastui vasta synnyttämisessä!
Sain siinä ponnistelujeni tuloksena pienen suloisen
tytön. Sitten kivut alkoivat yllättäen uudelleen ja hätäännyin
hirveästi. Silloin kätilö-Henna alkoi huutaa: ’Kiesauta, sieltähän
tullee vielä toineki kakara!’ Ja niin oli: kohta minulla oli kaksi
pientä tervettä tyttöä käsivarsillani! Ajatelkaa! Minulla oli taasen
viisi lasta: kaksi poikaa ja kolme tyttöä. Kyllä se oli huikaiseva
tunne! Jumala oli korvannut minulle menetykseni! Silloin
minä säryin. Silloin minä murruin. Siihen meni kaikki vastustus
Jumalaa kohtaan. Olin ihan sulaa itkuuni, jonka tämä suuri ilo
sai aikaan.
Se Henna huusi sitten Heinonkin saunaan tyttöjä katsomaan.
Ja kun sitten vähän voimat palasivat, sain selvittää hänen kanssaan
kaikki asiat maan ja taivaan väliltä ja meidän itsemmekin
välit. Heino haki sitten vielä illalla Antinkin paikalle, ja sain
pyytää myös häneltä anteeksi ja selvittää asiat Jumalan kanssa.
Nyt minä tiedän, että taivaassa minuakin rakastetaan!”
Näin päättyi Hiljan kertomus. Mutta hän sanoo sitten hetken
asiaa pohdittuaan:
— Sen voin kans lisätä, että jos täälä on mukana vielä joku
akka, joka ei tunne Vapahtajjaa, niin sanosin vain, että kannattaa
tutustua!”
Hiljan kertomuksen ja neuvojen jälkeen alkoivat villat ollakin
kartattuina ja luvassa oli, kuinkas muuten — kökkäkahvit!
Joku vanhemmista naisista alkoi ovisuussa itkeä tuhnuttaa.
201