lukea kirjaa suoraan täältä netistä - Veli Tuomi

ta! Tirskahtelemaan sitä silti joutuu, koska poikien jutut ovat todella
hurjia. Mutta tämähän onkin poikien tarkoitus: huomatuksi
tuleminen!
Pojat heittelevät juttua myös takana tulevista tytöistä. Se tuntuu
miehekkäältä. Pojanklopit tietävät, että nuorinkin näistä tytöistä
on saanut keväällä lukkarinkoulusta ”naimaluvan”, joten
tiellä kulkeva tyttöviisikko on heidän päätelmiensä mukaan ihan
aikuisten akkojen joukkoa.
Näissä merkeissä nuorten ryhmä astelee tiellä. Joukolle on
yhteistä myös se, että jokaisen nuoren sisimmässä asuu hivelevä
odotuksen ja jännityksen tunne.
Kovin erilainen on toiseen suuntaan kulkevien matkasaatto.
He vaikuttavat jollakin tavoin vakavan-, ehkä surumielisenkin
näköisiltä. Näissä ihmisissä on jokin selittämätön ja erityinen
leima. Vaatetuksena heillä on tumma juhla-asu. Naisten puku on
kotikutoista mustaa kangasta. Päässä heillä on musta, sinisellä
kuvioinnilla varustettu huivi. Joillakin huivi on harteilla. Miesten
puku on vaaleampaa ja paksumpaa ainesta. Kullakin miehellä
on yhtäläinen kaulukseton takki, jonka takaosassa on kolme
lievettä, vekkiä. Matkasaaton ihmisten puvut vaikuttavat eräänlaisilta
univormuilta.
Joukossa vallitsee lähes täydellinen hiljaisuus. Vain saappaiden
alta kuuluu hiekan rapina. Joku miehenpuolista sentään kyselelee
vieressä kulkevalta ystävältä, miten heinänteko sujuu.
— Hyvin se mennee jos Luoja vielä heinäpoutia viikonkaan
verran antaa, kuuluu vastaus.
Nämä niin kovin erilaiset ryhmät — meluavat nuoret ja hiljainen,
tummiin pukeutunut kansa — kohtaavat pakosta tiellä
toisensa. Nuorisojoukon pullonomistajapoika heittää kavereilleen
pilkallisen huomautuksen vastaantulevista:
— Meijän kylän suuret jumaliset ne siinä mennä pyyhältää
kokkoukseensa! Että se sitte sieppaa! Puukkua kylykiluijen välliin
tarvihtisivat. Menevät taas jollottammaan niitä iänikusia virsiään.
Että ossaavakki olla ihimiset pöhölöjä ja pölövästejä! Sitte
ne vielä arvostellee meikäläisiä, ko ovat nii hirviän hurskaiksi
15