Suomen Unima ry:n lehti - Unima.nu
Suomen Unima ry:n lehti - Unima.nu
Suomen Unima ry:n lehti - Unima.nu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
NUKKE-<br />
TEATTERI 2/2010<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> <strong>ry</strong>:n <strong>lehti</strong><br />
Union International de la Marionnette
2<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
NUKKETEATTERI 2/2010<br />
TÄSSÄ NUMEROSSA<br />
Photo: Stuffed Puppet Theater<br />
Sisällysluettelo 2<br />
Pääkirjoitus 3<br />
Nukketeatterikilpalailun voittajat 4<br />
Turun koulutus jatkuu 5<br />
Porvoon Taidekoulussa opiskellan <strong>nu</strong>kketeatteria 8<br />
Sven Hirn: Nukketeatterimme varhaisvaiheet 11<br />
Marianne Kinberg 12<br />
Finland-Swedish Puppet<strong>ry</strong> 13<br />
Some Quotes from Neville Tranter 20<br />
Yksin lavalla, soolo<strong>nu</strong>kketeatterin haasteet 22<br />
Työpaja tuulettaa päätä jos sen antaa tehdä 24<br />
Dordrecht 2010, matkapäiväkirja 28<br />
Kritiikkiä dialogin muodossa 30<br />
Ähkypassilla talviaikaan 32<br />
Puheenvuoro: Antti-Juhani Manninen 33<br />
Turku 2011: <strong>nu</strong>kketeatteritarjonta 34<br />
Nukenraken<strong>nu</strong>kset haasteet kesäteatterissa 36<br />
Muuramen <strong>nu</strong>kkeprojekti 37<br />
Punch Night Fever 38<br />
Poijun kurssitarjontaa 40<br />
Arvioita esityksistä 41<br />
Kolumni: Teija Muurinen 42<br />
Järjestösihteerin palsta: Johanna Uusiranta 43<br />
Nukke: Eeva-Liisa Holma-Kin<strong>nu</strong>nen, Photo: Yle/TV2<br />
MEETING WITH<br />
NEVILLE TRANTER<br />
PAGE 20<br />
RANSU TULEE<br />
TURKUUN!<br />
SIVU 6<br />
FINLAND - SWEDISH PUPPETRY<br />
HAS A ALONG HISTORY<br />
PAGE 12
Nukketeatteri 2/2010<br />
PÄÄKIRJOITUS<br />
3<br />
1.MARRASKUUTA 2010<br />
SUOMEN UNIMA RY<br />
Puheenjohtaja:<br />
Janne Kuustie<br />
Varapuheenjohtaja:<br />
Marja Susi<br />
varajäsen: Pia Kalenius<br />
Hallituksen jäsenet:<br />
Teija Muurinen<br />
varajäsen: Ilpo Mikkonen<br />
Aapo Repo<br />
varajäsen: Ilona Lehtoranta<br />
Timo Väntsi<br />
varajäsen: Anna-Kaisa Väänänen<br />
Järjestösihteeri:<br />
Johanna Uusiranta<br />
Kansainvälisen UNIMAn<br />
edustajisto:<br />
Katriina Andrianov<br />
Janne Kuustie<br />
Anne Rautiainen<br />
Han<strong>nu</strong> Räisä<br />
Kritiikkiä ja<br />
keskustelua tarvitaan<br />
Suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin tarjonta häkellyttää tällä hetkellä jo naapurimaitamme<br />
ja muita UNIMAn jäsenjärjestöjä sekä määrällisesti ja laadullisesti.<br />
Silti suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin näkyväksi tekemisessä onkin vielä työtä.<br />
Emme ole esityksillämme kansainvälisillä UNIMAn festivaaleilla kovasti komeilleet,<br />
vaikka totta onkin, että monet <strong>ry</strong>hmät tekevät kaikessa hiljaisuudessaan<br />
kulttuurivientiä joka puolelle maailmaa.<br />
Kenttä elää ja muuttuu hurjalla vauhdilla. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä<br />
lehtemme NUKKETEATTERI yrittää pysyä tässä kaikessa perässä. Kiitos siis<br />
taas kaikille lehden tekoon osallistuneille! Olemme kehittäneet lehteä taas<br />
piirun verran eteenpäin. Toivottavasti lehdestä löytyy luettavaa ja ajateltavaa<br />
jokaiselle, ja antaa keskustelun aihetta.<br />
Nukketeatteriesityksistä kertovat kritiikit ovat olleet lehden keskeistä aineistoa<br />
alusta pitäen, jo silloin kun <strong>lehti</strong> ilmestyi <strong>Unima</strong>-lehtenä. Toisinaan<br />
kuitenkin kuuluu arvostelua lehden julkaisemista kritiikeistä.<br />
Voisiko <strong>lehti</strong> jättää julkaisematta kritiikkejä ja keskittyä vain taiteenalan<br />
esittelyyn Vastaus on: Ei voi.<br />
Kritiikki on osa keskustelua, ja ilman keskustelua ei laji kehity. Meidän on<br />
uskallettava olla rehellisiä, muttei tietenkään ilkeitä, oman taiteenlajimme<br />
tuotoksille, ja ojentaa rakentavia ajatuksia tekijöille ja katsojille.<br />
Ongelmaton tehtävä ei ole. Jo siinäkin mielessä, että kritiikkejä kirjoittavat<br />
useimmiten itsekin teatteria tekevät henkilöt ja kaiken lisäksi tutuista kollegoista.<br />
Toinen on tietysti taloudellinen: kirjoittamisesta emme toistaiseksi<br />
kykene maksamaan mitään, ja näin esim. ammattikriitikon pestaaminen on<br />
vaikeaa.<br />
Joka tapauksessa ihanne olisi tämä: Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvässä lehdessämme<br />
olisi kritiikki joka ainoasta vakavasti tehdystä suomalaisesta <strong>nu</strong>kketeatteriesityksestä.<br />
Myös niistä, joihin isot sanomalehdet eivät vaivaudu<br />
edes lähettämään kriitikkoa. Tämä siis tavoitteenamme: Kykenevät ja näkemykselliset<br />
kriitikot ilmoittautukoot!<br />
Keskustellaan!<br />
Timo Väntsi<br />
päätoimittaja<br />
NUKKETEATTERI<br />
nro 2/2010<br />
ISSN-L 1799-0521<br />
ISSN 1799-0521<br />
Julkaisija: <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> r.y.<br />
Hallituskatu 7<br />
PL 42<br />
90015 Oulun kaupunki<br />
www.unima.fi,<br />
email: unimafinland@gmail.com<br />
Painosmäärä 400 kpl<br />
Nukketeatteri-<strong>lehti</strong> on <strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> <strong>ry</strong>:n<br />
<strong>lehti</strong>, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.<br />
Lehti on ainoa säännöllisesti ilmestyvä, <strong>nu</strong>kketeatteriin<br />
erikoistu<strong>nu</strong>t kulttuuri<strong>lehti</strong> Suomessa.<br />
Lehti on <strong>Suomen</strong> Kulttuuri- ja mielipide<strong>lehti</strong>en<br />
liiton Kultti <strong>ry</strong>:n jäsen<strong>lehti</strong>.<br />
Tilaushinta 20€ (<strong>Unima</strong>n jäsenille <strong>lehti</strong> sisältyy<br />
jäsenmaksuun)<br />
Seuraava <strong>nu</strong>mero ilmestyy huhtikuussa 2010.<br />
Siihen tarkoitetut materiaalit tulee toimittaa<br />
15.3.2011 mennessä osoitteeseen<br />
unimafinlad@gmail.com. Lisätietoja: Timo<br />
Väntsi, vantsi@gmail.com.<br />
Toimitus<br />
Päätoimittaja: Timo Väntsi<br />
Toimituskunta: Johanna Uusiranta (tilaukset,<br />
laskutus), Janne Kuustie.<br />
Tämän <strong>nu</strong>meron kirjoittajat em. lisäksi: Katriina<br />
Andrianov, Nina Ervasti, Pia Kalenius, Toni<br />
Kandelin, Tessa Lepistö, Anne Lihavainen,<br />
Niina Lindroos, Ilpo Mikkonen, Teija Muurinen,<br />
Maiju Tawast.<br />
Ilmoitushinnat:<br />
1/1 sivu 400€<br />
1/2 sivua 200€<br />
1/4 sivua 100€<br />
1/8 sivua 50€<br />
Ilmoitustilavaraukset ja tilaukset osoitteeseen<br />
unimafinland@gmail.com<br />
Kannen kuva: Sixfingers Theater: LOVER-<br />
LOVERLOVER Punch Night Fever- klubilla Turussa<br />
(kuva Ville Roisko, kuvassa Maiju Tainio,<br />
<strong>nu</strong>kke: Sixfingers)<br />
Painopaikka: Painosalama Oy, Turku 2010
4<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Kuuma Ankanpoikanen otti<br />
voiton kolmella esityksellään<br />
Turkulainen <strong>nu</strong>kketeatteri<strong>ry</strong>hmä<br />
Kuuma Ankanpoikanen<br />
otti Oulun<br />
valtakunnallisissa <strong>nu</strong>kketeatterikilpailuissa<br />
kultasijan<br />
kolmella esityksellään.<br />
Kakkoseksi tuli Anatomia<br />
Ensemble ja kolmanneksi<br />
Nukketeatteri Piironginlaatikko.<br />
Kuumaa Ankanpoikasta edustivat Oulussa Merja Pöyhönen (vas.), Lotta Virtanen ja Antti-Juhani Manninen<br />
(kuva: Johanna Uusiranta).<br />
Vuoden 2010 Valtakunnallisen<br />
Nukketeatterikilpailun loppukilpailu<br />
käytiin The End of Daylight<br />
Saving Time -festivaalin yhteydessä.<br />
Nukketetteri Akseli Klonk<br />
on järjestänyt valtakunnallisen<br />
Nukketeatterikilpailun jo<br />
vuodesta 2001, vuosina 2002,<br />
2003 ja 2004. Edellinen kilpailu<br />
oli vuonna 2008 ja seuraava on<br />
2012.<br />
Tämän vuotiseen kilpailuun Nukketeatteri<br />
Akseli Klonkin taiteellinen<br />
johtaja Janne Kuustie valitsi<br />
hakijoista dvd-taltiointien<br />
perusteella 8 esitystä, josta kuitenkin<br />
vain 7 oli mukana kilpailussa.<br />
Kilpailijat ja kilpailuesitykset olivat:<br />
(esitysjärjestyksessä)<br />
Pikku Aasin Nukketeatteri (Vaasa):<br />
Kani, ampiainen ja Marcovaldo;<br />
Kuuma Ankanpoikanen,<br />
Antti-Juhani Manninen (Turku):<br />
Vain Toivo Jää; Kuuma Ankanpoikanen,<br />
Merja Pöyhönen (Turku):<br />
Kiiltokuva; Teatteri Objekti,<br />
Tessa Lepistö (Turku): Merirosvo<br />
Svarttis ja Espanjalaiset kultakolikot;<br />
Nukketeatteri Piironginlaatikko,<br />
Kerttu Aaltonen,<br />
(Uusikaupunki): Yhdeksän kultapäistä<br />
prinssiä; Anatomia Ensemble<br />
(Helsinki): Anatomia<br />
Lear sekä Kuuma Ankanpoikanen<br />
& Sixfingers Theatre (Turku/Helsinki):<br />
Yhteenveto planeettojen<br />
välisistä etäisyyksistä.<br />
Kilpailutuomareina toimivat Marjut<br />
Tawast (kulttuuritoimittaja),<br />
Tobias Effe (näyttelijä, Nukketeatteri<br />
Akseli Klonk), Mikko<br />
Korsulainen (näyttelijä, Oulun<br />
Kaupunginteatteri) ja Kati-Aurora<br />
Kuuskoski (Nukketeatteritaiteilija).<br />
Tuomaristo kiinnitti huomiota<br />
seuraaviin seikoihin: kokonaisuus,<br />
näyttelijäntyö ja <strong>nu</strong>kettaminen,<br />
ohjaus, dramaturgia, visualisointi<br />
sekä äänet ja valot<br />
Kilpailun 1. sija, 2500 euron stipendi<br />
myönnettiin Kuuma Ankanpoikanen<br />
–työ<strong>ry</strong>hmälle teoksista:<br />
Kiiltokuva, Vain Toivo Jää ja Yhteenveto<br />
Planeettojen Välisistä<br />
Yhteyksistä.<br />
Tuomariston arvio: Näyttämökieltä<br />
modernisoiva ja uutta etsivä,<br />
yhteen hengittävä <strong>ry</strong>hmä.<br />
Toinen sija, 1000 euron stipendi,<br />
myönnettiin Anatomia Ensemblelle<br />
teoksesta: Anatomia Lear.<br />
Tuomariston arvio: Kunnianhimoinen<br />
ja vahva tulkinta Shakespearen<br />
klassikosta.<br />
Kolmas sija, 500 euron stipendi,<br />
myönnettiin Nukketeatteri<br />
Piironginlaatikolle teoksesta:<br />
Yhdeksän Kultapäistä Prinssiä.<br />
Tuomaristo kiitti raikkaasti anarkistisesta<br />
esityksestä ja toimivasta<br />
yleisökontaktista.<br />
Tapahtumaa tukivat Oulun Kaupunki<br />
ja Pohjoismainen kulttuurirahasto.<br />
tulokset koosti<br />
Johanna Uusiranta<br />
Palkittu Anatomia Lear -työ<strong>ry</strong>hmä: Mikaela Hasán (vas.), Heidi Fredriksson,<br />
Johanna af Schultén, Åsa Nybo ja Kristian Ekhol (takana). Kuva Johanna Uusiranta.<br />
Nukketeatteri Piironginlaatikon<br />
Kerttu Aaltosen sooloesitys<br />
Yhdeksän Kultapäistä<br />
Prinssiä valloitti kolmannen<br />
tilan (kuva: Mika Reinholm).
Nukketeatteri ja sirkus jatkuvat Turun Taideakatemiassa<br />
Työrauha on laskeutu<strong>nu</strong>t<br />
lakkautuskohun jälkeen<br />
Nukketeatterista kohistiin julkisuudessa viime keväänä<br />
enemmän kuin pitkään aikaan. Turun AMK:n Taideakatemian<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri- ja sirkuskoulutus uhattiin lakkauttaa,<br />
ja asiasta älähtivät tavalliset kansalaiset, <strong>nu</strong>kketeatteripiirit<br />
ja ministerit. Suuremmitta mekkaloitta meni<br />
sen sijaan uutinen, että koko lakkautusesitys vedettiin<br />
lopulta pois.<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
5<br />
Taideakatemian esittävän taiteen<br />
koulutuspäällikkö Marja Susi<br />
myöntää, että ison kohun myötä<br />
lakkautuspäätös jäi leijumaan<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri- ja sirkuskoulutusten<br />
ylle. Moni pahoittelee edelleen<br />
sitä, että sirkus- ja <strong>nu</strong>kketeatterikoulutus<br />
loppuvat Turun<br />
koulussa.<br />
- Joudumme kaikkialla vakuuttelemaan,<br />
että eivät koulutukset<br />
mihinkään lopu!<br />
Mekkalan jälkeen kouluun on laskeutu<strong>nu</strong>t<br />
työrauha: Uusi vuosikurssi<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriopiskelijoita<br />
on aloitta<strong>nu</strong>t työskentelynsä,<br />
ja Ari Ahlholmin rinnalla <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
lehtori Anna Ivanova<br />
-Brashinskayan viransijaisena<br />
työskentelee seuraavat pari lukuvuotta<br />
tun<strong>nu</strong>stettu <strong>nu</strong>kketeatteripedagogi<br />
Rene Baker. Nukketeatterin<br />
lehtori Marja Susi<br />
toimii tätä nykyä koko esittävän<br />
taiteen koulutusohjelman johtajana,<br />
mikä toki hyödyttää myös<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikoulutustakin hallintotasolla.<br />
Kuka aloitti<br />
koko jupakan<br />
asti medialle. Turun Sanomat<br />
räväytti asian etusivulle, ja pian<br />
siitä uutisoivat valtakunnan<br />
kaikki isot mediat YLEstä alkaen.<br />
Ehdotukseen reagoivat opiskelijat,<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriväki ja tavalliset<br />
kansalaiset. Kun Turun<br />
Kulttuuripääkaupunkisäätiö 2011<br />
ja ministeritason päättäjätkin<br />
ärähtivät asiasta, koko ehdotus<br />
vedettiin lopulta pois. Mutta tässä<br />
vaiheessa julkinen mielenkiinto<br />
oli jo hiipu<strong>nu</strong>t eikä asia saa<strong>nu</strong>t<br />
enää niin suurta huomiota<br />
mediassa.<br />
Ennen ehdotuksen pyörtämistä<br />
AMK ja OKM ehtivät kinastella,<br />
kumman aloitteesta lakkautusehdotus<br />
oli tullut. AMK väitti, että<br />
vaatimus oli tullut ministeriön<br />
suunnalta. OKM puolestaan väitti,<br />
ettei valtiovallalla ole edes<br />
oikeutta puuttua AMK:n sisäisiin<br />
asioihin.<br />
Kaksi linjaa<br />
nyt jo yhdessä<br />
Ennen lakkautuskohua Turun Taideakatemiassa<br />
oli jo ehtinyt tapahtua<br />
fuusioitumista. Teatterin<br />
ja <strong>nu</strong>kketeatterin suuntautumisvaihtoehdot<br />
sulautuivat samaksi<br />
suuntautumisvaihtoehdoksi JO<br />
pari vuotta sitten. Niillä on yhteinen<br />
opetussuunnitelma, jonka<br />
sisällä opiskelijat saavat oman<br />
aineensa syventäviä opintoja.<br />
Yhdistyminen aiheutti aikanaan<br />
epäilyjä, mutta tilanne on kääntynyt<br />
voitoksi ja paljon hyvää on<br />
syntynyt.<br />
- Minä näen tässä paljon synergiaetuja.<br />
Nukketeatteriopiskelijat<br />
saavat paljon sellaista osaamista,<br />
mistä on ollut puutetta,<br />
Marja Susi sanoo.<br />
Nukketeatteriopiskelijat saavat<br />
yhteiselon kautta paljon teatterin<br />
tekemiseen liittyviä perus-<br />
Turun Taideakatemiassa voidaan taas keskittyä opiskeluun viime keväisen suuren<br />
lakkautuskohun jälkeen. (Kuva: Timo Väntsi).<br />
Miten koko mekkala sitten alkoi<br />
Kaikki käynnistyi keväällä pidetystä<br />
AMK:n sekä Opetus- ja<br />
Kulttuuriministeriöiden yhteisestä<br />
talous- ja tulosneuvotteluista.<br />
Neuvotteluissa oli ehdotettu,<br />
että <strong>nu</strong>kketeatterin ja sirkuksen<br />
tutkintoon johtava koulutus<br />
lopetettaisiin Turun Taideakatemiassa,<br />
ja niitä jatkettaisiin<br />
pelksätään lyhytaikaisena erikoistumisopintoina.<br />
Käytännössä<br />
tämä tarkoitti AMK:n täydennyskoulutuskeskuksen<br />
noin 30 opintopisteen<br />
kursseja, jollaisia siellä<br />
nykyäänkin jo järjestetään.<br />
Lopettamispäätös vuoti AMK:n<br />
sisäiseen tiedotukseen ja nopepalikoita,<br />
kuten dramaturgista<br />
osaamista, esiintyjyyttä, tanssia<br />
ja akrobatiaa ja muilla esittävän<br />
taiteen opiskelijoilla on mahdollisuus<br />
oppia <strong>nu</strong>kketeatterillista<br />
ajattelua osana teatterityötä.<br />
Koulutusohjelmassa voi opiskella<br />
tanssia, sirkusta, teatteria ja<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
-Tämä on melko ai<strong>nu</strong>tlaatuista<br />
taidekoulumaailmassa.<br />
Koulutuspäällikkö Marja Susi ei<br />
usko, että <strong>nu</strong>kketeatterikoulutuksen<br />
lakkautusuhka olisi uudestaan<br />
vaanimassa lähiaikoina.<br />
Sen sijaan ammattikorkeakoulujen<br />
opetussuunnitelmia ollaan<br />
muuttamassa ehkä radikaalistikin<br />
lähitulevaisudessa yhtenäistää<br />
ja kasvattaa <strong>ry</strong>hmiä ja koulutuksia<br />
sekä puolustaa koko<br />
taidealan koulutusta ja aloituspaikkoja<br />
on koko maassa.<br />
Kansainvälisyys tulee jatkossakin<br />
olemaan <strong>nu</strong>kketeatterikoulutuksessa<br />
tärkeää. Hyvä maine ja<br />
kansainväliset vierailut ovat tuoneet<br />
ulkomaisia opiskelijoita ja<br />
vaihto-oppilaita Turkuun. Suunta<br />
on myös toisinpäin. Koulutus on<br />
edelleen ainoa laatuaan Pohjoismaissa,<br />
muistuttaa Susi.<br />
- Käytännössä kaikki opiskelijat<br />
suorittavat tänä päivänä harjoittelunsa<br />
ulkomailla.<br />
Taideakatemiassa on poikkeuksellisesti<br />
kolme vuosikurssia,<br />
kaikkiaan 35 opiskelijaa. Koulusta<br />
valmistuu seuraavat opiskelijat<br />
keväällä 2011, ja seuraavat<br />
heti keväällä 2012. Linjojen<br />
yhdistymisen vuoksi haku<strong>ry</strong>tmi<br />
muuttui, mutta vuoden 2012<br />
jälkeen päästään taas ”normaaliin”,<br />
joka toinen vuosi tapahtuvaan<br />
hakuun. Ensi vuotta sävyttävät<br />
myös osallistumiset<br />
kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumiin.<br />
Timo Väntsi
6<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
TIP-Fest 18-21.11.2010<br />
Varaslähtö kulttuuripääkaupunkivuoteen<br />
Turussa järjestettävä festivaali,<br />
Nukketeatterijuhla TIP-Fest on<br />
varaslähtö Turun kulttuuripääkaunkivuoteen.<br />
Marraskuun loppupuolella<br />
pidettävä tapahtuma on jo osa<br />
2011-tapahtumia, ja se tarjoilee<br />
varsinaissuomalaista <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
ja kaukaisempia vieraita.<br />
18. – 21.11.2010 Turussa vietetään ensimmäistä<br />
kertaa kansainvälinen Nukketeatterijuhla<br />
TIP-Fest, Turku International Puppet<strong>ry</strong><br />
Festival. Lämminhenkinen tapahtuma on kaikenikäisiä<br />
ihmisiä yhdistävä valopilkku marraskuun<br />
pimeydessä.<br />
Tapahtuman pääjärjestäjänä toimii TIP-Connection<br />
<strong>ry</strong> (Turku International Puppet<strong>ry</strong> Connection)<br />
yhteistyössä Turun Seikkailupuiston,<br />
Turun kaupunginteatterin, Nukketeatteritalo<br />
Mundon sekä Aboa Vetus & Ars Nova – museon<br />
kanssa. Vuonna 2010 tapahtuma tuotetaan<br />
osana Turku 2011 – kulttuuripääkaupunki-hanketta.<br />
TIP-Festin ohjelma koostuu sekä lapsille että<br />
aikuisille suunnatuista esityksistä, erilaisista<br />
työpajoista ja ympäri kaupunkia leviävästä<br />
teatteri<strong>nu</strong>kkenäyttelystä. Juhlan tunnelma<br />
taiotaan kaikkien Turussa toimivien <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ammattilaisten voimin: mukana ovat<br />
HOX Company, Kuuma Ankanpoikanen, Marionettiteatteri<br />
Mundo, Nukketeatteri Piironginlaatikko,<br />
Puppet Studio <strong>ry</strong>, Rahtiteatteri, Six<br />
Fingers Theatre, Teatteri SudenEnne, Taiga-<br />
Matto ja TIP-Connection <strong>ry</strong>.<br />
Paikallisen ohjelman lisäksi tapahtumaa värittävät<br />
kolme kansainvälistä vierailijaa: <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
Svarta Katten Tukholmasta, <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija<br />
András Lénárt Unkarista<br />
sekä suomalais-ranskalais-saksalainen Quoi-<br />
WasMitä -<strong>ry</strong>hmä Saksasta. Juhlan erikoisvieraina<br />
nähdään Ransu Karvakuono ja Tatu ja<br />
Patu. Tapahtuman suojelijana toimii tasavallan<br />
presidentti Tarja Halonen.<br />
Lämpimästi tervetuloa juhlimaan kanssamme!<br />
TIP-Connection <strong>ry</strong><br />
Festivaalin taiteellinen johtaja: Anna Ivanova-Brashinskaya,<br />
Festivaalikoordinaattorit:<br />
Roosa Halme ja Paula Vilmi Tuottaja: Irina<br />
Kachelina Visuaalinen suunnittelija: Laura<br />
Hallantie, Näyttelykoordinaattori: Iisa Tähtinen<br />
OHJELMA:<br />
www.tip-connection.com<br />
www.turku2011.fi/<strong>nu</strong>kketeatterijuhla-tipfest<br />
LIPUT: www.lippu.fi p. 0600 900 900 (1,76 e/<br />
min + PVM, KLO 7-22)<br />
Huom! Liput ke, to ja pe päivänäytöksiin ja<br />
LISÄTIETOJA:<br />
tip.fest(at)gmail.com, p. 040 4604 851<br />
Svarta Katten: Syrsan och Myran. Marionettiklassikko<br />
Ruotsista, <strong>nu</strong>ket Thomas Lundqvistin käsialaa.<br />
Unkarilainen András Lénárt tuo viehättävät pienet<br />
<strong>nu</strong>kkensa Turkuun.<br />
Rahtiteatterin Kotkan pesällä nähdään sekä suomen- että ruotsinkielisenä versiona. Nuket Tiina<br />
Puranen, kuva Jonas Franck.<br />
Sixfingers Teatterin festarihitti Golema<strong>nu</strong>al on<br />
jälleen bongattavissa kotikaupungissaan Turussa.<br />
(kuva: Sixfingers Theater.)
Nukketeatteri 2/2010<br />
7<br />
Kati-Auroran tanssiteos Iik, olen nainen<br />
palkittiin IIKKA-patsaalla<br />
Nukketeattetitaiteilija Kati-Aurora Kuuskosken<br />
uusi aluevaltaus tanssitaide on noteerattu<br />
mielenkiintoisella foorumilla. Kauhuelokuvien<br />
erikoisfestivaali IIK! ja sen taustajärjestö<br />
Iikkuvat <strong>ry</strong> palkitsi Kati-Auroran rohkeasta<br />
aluevaltauksesta IIKKA-patsaalla.<br />
- Meillä on nyt useamman vuoden ajan ollut<br />
yhtenä osana festivaaliamme IIKKA-palkinnon<br />
jakaminen. Patsas luovutetaan henkilölle,<br />
joka esim. ”on uransa aikana ansioitu<strong>nu</strong>t<br />
kauhuelokuvan tai -genren saralla tai on kuluneen<br />
vuoden aikana tehnyt merkittävän yksittäisen<br />
tai useamman teon - tai on muuten<br />
vaan hyvä tyyppi”.<br />
- Aiempina vuosina Iikkuvat <strong>ry</strong> on anta<strong>nu</strong>t<br />
IIKKA-patsaan IIK!!-kauhuelokuvafestivaalin<br />
ideoijalle Heikki Timoselle sekä elovaohjaajille<br />
Olli Soinio ja AJ Annila. Tänä vuonna<br />
päätimme jakaa patsaan si<strong>nu</strong>lle ”Iik, olen<br />
nainen!” -soolotanssin johdosta; rohkeasta<br />
heittäytymisestä, paniikin ja pelon voittamisesta<br />
ja ansiokkaasta suorituksesta. Onnittelut!<br />
Näin perusteli palkinnonjakoperusteita patsaan<br />
tekijä Jyrki Mäki, joka tunnetaan paitsi<br />
IIK-festarin järjestäjänä myös Radiopuhelimet-bändistään.<br />
IIKKA-patsas komeilee Kati-Aurora Kuuskosken<br />
kotona. Hullu heittäytyminen kannattaa! (kuva:<br />
Kati-Aurora Kuuskoski)<br />
IIKKA-patsas jaetaan ja sen saaja julkistettiin<br />
Iin (T)yöväentalolla lauantai-iltana 6.11. klo<br />
20.45 alkavassa tilaisuudessa, jossa IIKAn lisäksi<br />
jaettiin kauhulyhytelokuvakisan palkinnot.<br />
Miten ihmeessä <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija päätti<br />
ruveta tekemään tanssisooloa<br />
”Tämä alkoi, kun juttelin parhaan kaverini<br />
kanssa siitä, että molemmat täytämme pian<br />
40 vuotta. Että pitäisikö sen kunniaksi tehdä<br />
jotain repäisevää. Jotain, mitä ei ole koskaan<br />
aikaisemmin tehnyt”. Näin kommentoi Kati-<br />
Aurora Kuuskoski Kaleva-lehdelle.<br />
Ideaan tarttui Akseli Klonkin riveistä tuttu koreografi<br />
Jouni Järvenpää, joka oli jo työstänyt<br />
Suo-koreografiaa näyttelijä Tobias Effelle.<br />
Iik, olen nainen- koreografiasta alkoi tulla<br />
Suon sisaresitys.<br />
Kati-Aurora tun<strong>nu</strong>staa Kaleva-lehden haastattelussa<br />
projektiin liittyvän ennen kokemattoman<br />
paniikin, ja ilmeisesti tämä paniikki sai<br />
IIK-festivaalin väen kiinnostumaan tanssiteoksesta.<br />
Ensi-iltansa Iik, olen nainen! sai Oulussa<br />
Kesäaika päättyy-teatteritapahtumassa,<br />
jonka jälkeen se nähdään eri teatteritapahtumissa.<br />
Ja ehkä joskus IIK!-festivaalillakin…<br />
Timo Väntsi<br />
UNIMA hyppäsi laivaan<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMA vei <strong>nu</strong>kketeatterin merelle.<br />
Yhdistys oli yhtenä taustajärjestäjänä jo perinteeksi<br />
muodostuneella risteilyllä, Teatterilaivalla<br />
24-25.syyskuuta. M/S Silja Europa<br />
vei Tukholmaan ja takaisin noin 600 teatterin<br />
harrastajaa ja ammattilaista. UNIMAn vapaamuotoisessa<br />
jäsentapaamisessa oli mukana<br />
17 jäsentä.<br />
Teatterilaivan pääjärjestäjä on Nuorisoseurat<br />
<strong>ry</strong>, mutta mukana on yli kymmenen eri alan<br />
järjestöä. UNIMA oli nyt ensimmäistä kertaa<br />
yhteistyökumppanina. Tarjolla oli mm. Anne<br />
Lihavaisen ja Teija Muurisen vetämät työpajat.<br />
Esityksiäkin nähtiin: Poijun Ofelia ja varjojen<br />
teatteri sekä Teatteri Airopikin …4 kpl,<br />
kumikäsineitä 2 kpl.<br />
Jouni Järvenpää sai<br />
innostuneen yleisön<br />
kumihanskaesityksellään.<br />
(kuva: Timo<br />
Väntsi)<br />
UNIMA ja Nukketeatteri-<strong>lehti</strong> olivat mukana<br />
teatterilaivalla.Risteilyemäntänä UNIMAn puolesta<br />
toimi järjestösihteeri Johanna Uusiranta (kuva:<br />
Timo Väntsi).<br />
Nukketeatterin<br />
näyteikkuna<br />
avautuu<br />
taas Hurraan<br />
yhteydessä<br />
Pari vuotta sitten Hurraa! lasten- ja <strong>nu</strong>orten<br />
teatterifestivaalin yhteydessä pidettiin suomalaisen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin näyteikkuna kulttuurikeskus<br />
Stoassa. <strong>Unima</strong> sai tapahtumasta<br />
paljon positiivista palautetta.<br />
Ensi keväänä näyteikkuna toteutetaan jälleen.<br />
Hurraan yhteyteen kootaan kimara<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriesityksiä. Lauantaina 19. maaliskuuta<br />
tarjotaan ohjelmaa <strong>nu</strong>orille ja aikuisille,<br />
sun<strong>nu</strong>ntai 20. maaliskuuta on suunnattu<br />
koko perheelle. Stoan aulaan kootaan työpajoja<br />
ja näyttelyitä. Perjantaille on suunnitteilla<br />
keskustelutilaisuus ja paneelikeskustelu<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisuudesta ja koulutusmahdollisuuksista.<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Unima</strong> kokoaa näyteikkunan ohjelmistoa<br />
vielä tämän vuoden puolella.<br />
Kalenteriin kannattaa jo merkata sekin, että<br />
lauantai-iltapäivällä pidetään <strong>Unima</strong>n vuosikokous.<br />
Lisätietoja tapahtumasta lähetetään jäsenistölle<br />
lähiaikoina.
8<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Porvoon taidekoulussa<br />
opiskellaan<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria<br />
Nukketeatteriopetuksesta Porvoon Taidekoulussa on vuodesta 2007 vastan<strong>nu</strong>t Aukusti Paukku (kuvassa).<br />
Sateisena elokuun iltapäivänä kurvailen autollani Porvoon kapeita katuja ja etsin Porvoontaloa,<br />
Porvoon kuvataidekoulun pääopetuspistettä. Lopulta navigaattorin neuvomana kaarran<br />
suuren kiviraken<strong>nu</strong>ksen pihalle, joka on täynnä autoja. Joudun kääntymään takaisin ja etsimään<br />
parkkipaikan kadunvarresta toivoen, että en saa parkkisakkoja luvattomasta pysäköinnistä.<br />
Pingon pihan halki hiukset märkänä ja harhailen koulun käytävillä, jossa iloiset lasten<br />
äänet kiirivät kaikuna portaikoissa ja värikkäitä reppuja lojuu lattioilla siellä täällä. Seinät<br />
ovat täynnä raikkaita värejä ja toinen toistaan upeampia taideteoksia.<br />
Opettajanhuoneessa kuulen, että Porvoon<br />
taidekoulu on <strong>Suomen</strong> toiseksi suurin kunnallinen<br />
taidekoulu. Taidekoulun koko oppilasmäärä<br />
on lähes 800. Tavoitettavuus on siis<br />
huipussaan, kun ottaa huomioon, ettei Porvoo<br />
ole kovin suuri kaupunki. Oppilailla on<br />
mahdollisuus suorittaa kuvataiteen perusopetuksen<br />
yleinen oppimäärä tai vaihtoehtoisesti<br />
perusopetuksen laajaoppimäärä. Lisäksi<br />
Porvoon taidekoulu järjestää kaikille<br />
avoimia viikonloppu- ja kesäkursseja.<br />
Mutta erikoisen Porvoon taidekoulusta tekee<br />
salliva ja inspiroiva ilmapiiri. Rehtori Leena<br />
Stolzmanin sanoin kuvataidekoulun tulee olla<br />
avoin ja erilaisten työskentelymuotojen<br />
tulisi olla toisiaan tukevia. Porvoon taidekoulun<br />
toiminta-ajatuksena on nähdä taide<br />
mahdollisimman laajasti, siksi taidetunneilla<br />
opiskellaan perinteisen piirustuksen ja maalaamisen<br />
lisäksi mm. tuotesuunnittelua ja<br />
media-alaa. Niin ja tietysti <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Nukketeatteriopetuksen myötä taidekoulun<br />
toiminta on alka<strong>nu</strong>t näkyä Porvoon katukuvassa<br />
entistäkin enemmän. Suuret <strong>nu</strong>ket<br />
ovat marssineet kulkueena halki kaupungin<br />
ja kuvataidemuskarilaiset ovat paljastuneet<br />
hurmaaviksi esiintyjiksi, joiden kevätnäytöstä<br />
odotetaan aina innolla.<br />
Ura<strong>nu</strong>urtajat A.Paukku<br />
ja Anne Lihavainen<br />
Nukketeatteriopetuksesta Porvoon taidekoulussa<br />
on vastan<strong>nu</strong>t 14.01.2007 alkaen pääasiassa<br />
Aukusti Paukku. Paukun vakituisena<br />
assistenttina on koko ajan toimi<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija<br />
ja teatterikuraattori Anne<br />
Lihavainen. Lihavaisen mukaan Aukusti Paukusta<br />
tuli välittömästi lasten suosikki. Jos<br />
opettajanhuoneen juoruihin on uskominen,<br />
niin Aukusti on hurman<strong>nu</strong>t myös useimmat<br />
naispuoliset kollegansa. Kukapa ei haluaisi<br />
pörhöttää Aukustin pehmoista otsatukkaa<br />
Aukusti Paukku on rohkeasti uudista<strong>nu</strong>t ku-
Nukketeatteri 2/2010<br />
9<br />
vataidekoulun opetuskäytäntöjä ja saa<strong>nu</strong>t<br />
myös lasten vanhemmilta rohkaisevaa palautetta<br />
ennennäkemättömien opetusmetodiensa<br />
soveltamisesta käytäntöön. Aukusti<br />
kuuluu olevan taidealojen varsinainen monitoimimies<br />
tai ehkä pitäisi sanoa monitoimikani.<br />
Aukusti Paukku juontaa kevätjuhlat,<br />
opettaa kuvismuskarissa, toimii mallina taidetunneilla,<br />
esiintyy kiertävänä taiteilijana<br />
rumpunsa kera tilaisuudessa kuin tilaisuudessa<br />
ja hauskuttaa niin isoja kuin pieniäkin.<br />
Kukaan ei tarkkaan tiedä missä Aukusti Paukku<br />
on toimi<strong>nu</strong>t ennen Porvoon taidekouluun<br />
saapumistaan. Erään oppilaan äiti arvelee A.<br />
Paukun olevan heidän kaukainen sukulaisensa,<br />
joka aiemmin työskenteli Helsingin yliopistossa.<br />
Selvää on kuitenkin vain se, että<br />
enää ei Porvoossa tultaisi toimeen ilman Aukustia<br />
ja <strong>nu</strong>kketeatteriopetusta, vaikka on<br />
Lihavaisellakin ehkä osuutta asiaan.<br />
Kuvataidetta<br />
ja musiikkia<br />
Kuvataidetta ja musiikkia samassa paketissa<br />
on tarjoiltu Porvoossa jo vuodesta 2006.<br />
Alusta asti opettajina ovat olleet kuvataideopettaja<br />
Irina Sorsa ja musiikkikasvattaja<br />
Hannele Arola. Heidät tapaan ensimmäisinä<br />
tutustumiskierroksellani.<br />
Kuvismuskariopetus toteutetaan Porvoon taidekoulun<br />
ja Porvoon seudun musiikkiopiston<br />
yhteistyönä. Tunti kestää 2x 45 min ja on<br />
jaettu kahteen osaan. Opetus on lasta kunnioittavaa,<br />
kokonaisvaltaista taidekasvatusta,<br />
jossa tärkeintä on tekemisen ja oppimisen<br />
ilo. Opetus perustuu kahden alan ammattilaisen<br />
vuorovaikutteiseen opetustapaan.<br />
Opetusta on tarjolla 0-3-vuotiaiden perhe<strong>ry</strong>hmistä<br />
aina 9-vuotiaisiin lapsiin asti. Kuvismuskareiden<br />
suosio yllätti opettajat, sillä<br />
heti alusta alkaen niihin on jonotettu. Ja<br />
suosio on kasva<strong>nu</strong>t entisestään <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tultua osaksi opetusta.<br />
Nukke on elävänä läsnä opetuksessa, siksi<br />
Sorsan ja Arolan mielestä lapset jaksavat<br />
keskittyä huomattavasti paremmin tekemiseen.<br />
Lapsella kun on luontainen kyky elää<br />
omassa mielikuvitusmaailmassaan. Näissä<br />
<strong>ry</strong>hmissä lapset saavat myös itse valmistaa<br />
<strong>nu</strong>kkeja ja jokainen pääsee kevätnäytöksessä<br />
esiintymään <strong>nu</strong>kkensa kanssa. Nuket rohkaisevat<br />
pieniä taiteilijoita esiintymään suurellakin<br />
näyttämöllä, sillä tietysti jokainen<br />
haluaa oman <strong>nu</strong>kkensa pääsevän tanssimaan<br />
ja laulamaan. Ujoimmatkin lapset uskaltavat<br />
yleensä lopulta voittaa esiintymispelkonsa ja<br />
se onkin opettajantyössä yksi suurimpia ilonaiheita.<br />
Pienten lasten taideopetuksessa on tärkeää<br />
säilyttää herkkyys aistia lasten tunteet ja<br />
vireystila. Suhde lapseen on aina etusijalla.<br />
Hannele Arolan sanoin: - Taideopetuksessa<br />
taika on lapsessa!<br />
Molemmat opettajat ovat sitä mieltä, että<br />
taidetunneilla yhdessä tekemällä saadaan<br />
Iso jättiläis<strong>nu</strong>kke ja taideopettaja Anne Niskala<br />
Aukustin kanssa.<br />
Anne Lihavainen, Aukusti Paukku ja Leo Vis tekevät tuttavuutta.<br />
aikaan enemmän. Opettajat hyötyvät toistensa<br />
osaamisesta ja näin syntyy mahdollisuus<br />
jatkuvaan oppimiseen omassa työssä.<br />
He molemmat kokevat <strong>nu</strong>kketeatterin rikastuttaneen<br />
vielä lisää työtään. Monesti yhteisopetuksen<br />
vaikeutena voi olla hyvän työparin<br />
löytyminen. Tosin tässä koulussa sitä vaikeutta<br />
ei näytä olevan, niin innostuneilta naiset<br />
vaikuttavat olevan työstään. Innostuneita<br />
ovat myös oppilaiden vanhemmat, sillä<br />
vanhempainilloissa on kuulemma aina kova<br />
tungos ja tunnelma katossa. (Tässä kohdassa<br />
haastattelua mi<strong>nu</strong>a alkoi hieman epäilyttää;<br />
tungosta vanhempain illoissa Helsinkiläisenä,<br />
kahden tytön äitinä en ole moista<br />
koke<strong>nu</strong>t. Meidän lasten kuvataidekoulussa ei<br />
ole vanhempainiltoja ja ei missään muissakaan<br />
vanhempainilloissa ole koskaan mi<strong>nu</strong>n<br />
lisäkseni ollut kuin muutama ihminen, tunnelmasta<br />
nyt puhumattakaan…)<br />
Ja kilpaa tämä kaksikko kehuu myös Lihavaista,<br />
joka aina valmis hyppäämään mukaan<br />
hulluiltakin kuulostaviin ideoihin. Nuket ja<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri mahdollistavat uusia asioita,<br />
saadaan kaikki aistit käyttöön. Lopputuloksena<br />
syntyykin sitten teatterispektaakkeleita<br />
kevätnäytöksiin.<br />
Sorsan mukaan kiitos kuuluu osaltaan myös<br />
kuvataidekoulun rehtorille, joka antaa aina<br />
mahdollisuuden uusien ideoiden toteuttamiseen<br />
nopeallakin aikavälillä. Pienessä kaupungissa<br />
osataan toimia joustavasti. Turhaan<br />
ei ole <strong>Suomen</strong> lasten ja <strong>nu</strong>orten kuvataidekoulujen<br />
liitto valin<strong>nu</strong>t Porvoon taidekoulun<br />
rehtoria Leena Stolzmannia vuoden 2009 kuvataidekasvattajaksi.<br />
Kuvataidekoulujen liiton<br />
perusteluissa kiitetään Leena Stolzmannin<br />
innovatiivista tapaa tuoda kuvataiteen<br />
opetus näkyväksi osaksi omaa kotikaupunkiaan.<br />
Ei siis ihme että <strong>nu</strong>kketeatteriopetuskin<br />
mahtuu näiden seinien sisään.<br />
Värien synty<br />
Tutustumiskäyntini ensimmäinen tunti vierähti<br />
sukkelasti ja oli mielenkiintoista kuulla<br />
opettajien tarinoita ja mielipiteitä taidekoulun<br />
toiminnasta, mutta pelkkä puhuminen<br />
taiteesta ja taideopetuksesta on aika onttoa.<br />
Oli siis aika päästä itse asiaan. Halusin<br />
jo kiihkeästi tavata tuon kuuluisan pedagogi<br />
Paukun ja nähdä siinä sivussa vähän teatteria.<br />
Siispä mi<strong>nu</strong>t ohjattiin taideluokkaan,
10<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Anne Lihavainen ja Aukusti Paukku eivät jätä <strong>nu</strong>kketeatteriopetusta ainoastaan Porvooseen, vaan suuntaavat matkansa myös Brasiliaan.<br />
Tänä syksynä Aukusti Paukku kertoo lähtevänsä<br />
Lihavaisen kanssa Brasiliaan. Mistään lomamatkasta<br />
ei tietenkään ole Paukun tapauksessa<br />
kysymys vaan Brasiliaan lähdetään<br />
töihin. Siellä kaivataan myös <strong>nu</strong>kketeatteripedagogia.<br />
Paukku ja Lihavainen osallistuivat<br />
jo 2008 Venezuelassa Assitejn Tabu-projektiin<br />
ja Brasilian matka on jatkoa tälle projektille.<br />
Tulevaisuudessa Aukusti suunnittelee valmisjossa<br />
oli alkamassa 3-5-vuotiaiden <strong>ry</strong>hmälle<br />
tarkoitettu taidetunti. Tunnin alkajaisiksi oli<br />
tarjolla esitys Värien matkassa.<br />
Keväällä 2010 Lihavainen ja Sorsa saivat Taiteen<br />
keskustoimikunnalta apurahan jo toiseen<br />
yhteiseen taidekasvatusprojektiinsa. Sen tuloksena<br />
syntyi yhteistyössä Porvoon taidekoulun<br />
kanssa Värien matkassa –niminen varjoteatteriesitys.<br />
Nimensä mukaisesti esityksessä<br />
käydään läpi mistä värit syntyvät ja mitä ainesosia<br />
tarvitaan eri värien valmistamiseen.<br />
Esimerkiksi kauan sitten ihmiset löysivät syvältä<br />
vuoren uumenista ihmeellistä sinistä kiveä,<br />
jota murskaamalla onnistuttiin valmistamaan<br />
kaunista sinistä väriä, koboltin sinistä.<br />
Keltaista väriä puolestaan saatiin uuttamalla<br />
sitä kukasta, keltaliekosta. Purppuraa valmistettiin<br />
simpukasta ja punaista pienistä kirvoista.<br />
Koska ainekset olivat hankalasti hankittavia,<br />
niin ne olivat myös hyvin kalliita.<br />
Paljon tärkeää tietoa siis pienessä paketissa.<br />
Esitykseen liittyy oleellisena osana varjoteatterityöpaja,<br />
jossa lapset pääsevät itse kokemaan<br />
värien synnyn varjokankaalla. Viime<br />
keväänä porvoolaiset koululuokat saivat varata<br />
oman esitys- ja työpajapäivänsä ja tänä<br />
syksynä esitys kuuluu taidekoulun opetussuunnitelmaan<br />
niin, että lähes kaikki <strong>ry</strong>hmät<br />
pääsevät katsomaan sen ja pohtivat sitten näkemäänsä<br />
omissa opetus<strong>ry</strong>hmissään.<br />
Yksinkertaisen tyylikkäille keinoilla ja taidolla<br />
Lihavainen ja Sorsa kuljettavat lapset vuosisatojen<br />
taakse ihailemaan värien syntyä,<br />
niiden loistoa ja hohdetta.<br />
Ja ihmeen hyvin varjoteatteri pitikin katsojan<br />
otteessaan; pikkuiset 3-5-vuotiaatkin jaksoivat<br />
keskittyä hienosti. Tosin eläytyminen<br />
esitykseen oli hieman vauhdikkaampaa kuin<br />
koululaisten <strong>ry</strong>hmissä. Esimerkiksi pikkuinen<br />
Leo-poika, 3-v, innostui kesken esityksen demonstroimaan<br />
hyppimällä kuinka korkeita ne<br />
sinisiä kiviä sisällään pitävät vuoret voivat olla…<br />
Opettaja Paukku<br />
Ja sitten koittaa vihdoin hetki jolloin saan<br />
kohdata kuuluisan Aukusti Paukun. Paukku<br />
kömpii vaatimattoman oloisena ulos rummustaan<br />
ja tervehtii suloisesti. Paukku paukauttaa<br />
rummullaan ensimmäiset <strong>ry</strong>tmit ja lapset<br />
ovat heti juonessa mukana. Kaikki pääsevät<br />
kokeilemaan samaa <strong>ry</strong>tmiä taputtamalla. Ensin<br />
Paukku ja sitten lapset. Paukulla on aikaa<br />
myös jututtaa jokaista lasta erikseen, kysellä<br />
nimiä ja lempivärejä.<br />
Leo suhtautuu aluksi hieman epäilevästi Aukusti<br />
Paukkuun ja on vahvasti sitä mieltä,<br />
että Paukku ei ole elävä. Mutta kun Aukusti<br />
Paukku aloittaa tervehtimiskierroksen, niin<br />
on pian toinen ääni kellossa; Leo tervehtii mitä<br />
innokkaimmin ja kertoo mieluusti lempivärinsä.<br />
Paukku ehdottaa seuraavaksi, että lapset te-<br />
kisivät hänelle esityksen. Ja niin <strong>ry</strong>hdytään<br />
toimeen, minä innosta puhkuen mukana. Nyt<br />
ottaa ohjat käsiinsä <strong>ry</strong>hmän toinen opettaja,<br />
Anne Niskala. Ensin piirretään kalvolle lempivärillä<br />
lempieläin ja sitten se leikataan irti.<br />
Lopuksi kiinnitetään tikut <strong>nu</strong>ken liikuttamista<br />
varten. Sitten Paukku johdattaakin vauhdikkaan<br />
esiintyjäseurueen varjoteatteritilaan ja<br />
niin voi esitys alkaa. Puolitoistatuntinen hujahti<br />
hetkessä ja lapset eivät malttaisi lopettaa<br />
ollenkaan.<br />
Kun lapset ovat hyvästelleet Paukun ja lähteneet<br />
koteihinsa, lupaa Paukku esitellä mi<strong>nu</strong>lle<br />
hieman opetustiloja. Vaatimattomana hän<br />
näyttää mi<strong>nu</strong>lle lasten hänestä tekemiä muotokuvia.<br />
Anne Niskala haluaa ehdottomasti<br />
myös ikuistaa itsensä samaan kuvaan Paukun<br />
kanssa. Lihavainen puolestaan kätkeytyy jättipään<br />
sisään.<br />
Kokonaista hyvää<br />
<strong>nu</strong>kketeatterista!
Nukketeatteri 2/2010<br />
11<br />
tavansa omaelämänkerrallisen teatterikappaleen.<br />
Tosin nämä suunnitelmat ovat kiinni<br />
myös Lihavaisen aikataulusta, joka on aika<br />
kiireinen.<br />
Lihavainen kertoo onnellisena <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
pikkuhiljaa vakiintuneen osaksi opetusta.<br />
Lähes kaikki kuvataidekoululaiset pääsevät<br />
jossain vaiheessa opintojaan tekemään <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
ja esittämisen kulttuuri on tullut<br />
jäädäkseen. Pienimmillä tietysti ennen kaikkea<br />
leikin varjolla.<br />
Nukketeatterissa yhdistyvät ihanasti erilaiset<br />
asiat. Kädentaidot karttuvat <strong>nu</strong>kkeja rakentaessa<br />
ja esityksissä käytetään mm. musiikkia<br />
ja tanssia monipuolisesti. Tärkeintä on se,<br />
että kaikki osaavat ja saavat olla mukana eli<br />
Sorsan sanoin lapset saavat kokonaista hyvää<br />
<strong>nu</strong>kketeatterista.<br />
Opettajien rakkaus työhön ja ennen kaikkea<br />
lapsiin ja heidän perheisiinsä välittyy kaikista<br />
keskusteluista. Nukketeatterista he ovat<br />
saaneet uuden työkalun taidekasvatustyöhön.<br />
Porvoossa taideopettajan työn ei tarvitse olla<br />
yksinäistä pakertamista, vaan siellä sovitaan<br />
vuosittain yhteisistä teemoista, joiden avulla<br />
rakennetaan yhdessä opintokokonaisuuksia<br />
toinen toista tukien. Jokaisella opettajalla on<br />
oma erityisosaamisen alue, josta hän on vastuussa,<br />
mutta yhdessä luodaan kokonaisuuksia.<br />
Siksi tästä koulusta henkii niin mainio yhteisöllisyys.<br />
Nukketeatteri vaikuttaa omalta osaltaan olevan<br />
eräänlainen kokoava voima, siinä kun yhdistyvät<br />
niin monet asiat. Lihavainen haluaakin<br />
ehdottomasti opettaa <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
kaikille ikä<strong>ry</strong>hmille ja hän vakuuttaa, että<br />
jokaiselle löytyy mielekästä tekemistä. Seuraavaksi<br />
on suunnitteilla isommille lapsille ja<br />
<strong>nu</strong>orille hieman vaativampi marionettityöpaja.<br />
Anne Lihavainen on paitsi opettaja niin myös<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija, joka esiintyy jatkuvasti<br />
omilla sooloesityksillään (Nukketeatteri<br />
Ofelia) ja Nukketeatterikeskus Poijun<br />
Leni Heikkinen (vas.) ja Nuppu Palm esittelevät varjo<strong>nu</strong>kkeperhosiaan.<br />
suuremmissa tuotannoissa. Kuten useimmat<br />
muutkin taideopettajat, hän tasapainottelee<br />
opettamisen ja oman taiteentekemisen<br />
välissä. Lihavaisella on oma idyllinen työhuone<br />
Porvoon vanhalla asemalla. Nukketeatteri<br />
Ofelia tarjoaa porvoolaisille lapsille mahdollisuuden<br />
päästä katsomaan <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
Porvoon asemalla aina silloin tällöin. Se onkin<br />
oiva retkikohde päiväkodeille ja muille lapsi<strong>ry</strong>hmille.<br />
Vanhan rautatieaseman tunnelma<br />
on ihanan romanttinen ja salaperäinen.<br />
Nukketeatteri Ofelia on toimi<strong>nu</strong>t Porvoossa<br />
vuodesta 2006 ja on vuodesta 2007 alkaen<br />
ollut osa Nukketeatterikeskus Poijua. Nukketeatteri<br />
Ofelia Porvoossa on siis tavallaan Poijun<br />
ensimmäinen aluekeskus.<br />
Kun lopulta maltan lähteä ulos taidekoululta,<br />
kello on jo paljon ja ilta on muuttu<strong>nu</strong>t<br />
pimeäksi. Sakkolappua ei onneksi näy autonikkunassa<br />
ja niin pääsen hyvillä mielin kotimatkalle.<br />
Mielessäni pyörii ajatus siitä, miten<br />
tärkeää olisi saada <strong>nu</strong>kketeatteri osaksi<br />
opetusta myös muissa taidekouluissa. On varmaankin<br />
turha haaveilla siitä, että <strong>nu</strong>kketeatterilla<br />
olisi omat taiteen perusopetusta antavat<br />
koulunsa. Liikaa pyydetty ei varmaan<br />
kuitenkaan ole haave siitä, että <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
voisi olla kirjattu osaksi taiteenperusopetusta<br />
kuvataidekouluissa ja teatteri-ilmaisuun<br />
suuntautuneissa kouluissa.<br />
teksti ja kuvat: Teija Muurinen<br />
Sven Hirniltä uusi <strong>nu</strong>kketeatterikirja<br />
Nukketeatterimme<br />
varhaisvaiheet<br />
Tanskan ja Ruotsin kautta 1800-luvun alussa<br />
Suomeen levinnyt marionetti- ja <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
oli yleistä kansanhuvia, jonka seuraamiseen<br />
osallistuivat yhtä lailla aikuiset kuin lapset.<br />
Kun keskieurooppalaiset teatteriseurueet<br />
siirtyivät esiintymään Tukholmasta Pietarin,<br />
matka sinne taittui kätevimmin<br />
<strong>Suomen</strong> etelärannikkoa pitkin, ja Turku, Helsinki<br />
ja Viipuri olivat luontevia pysähdyspaikkoja.<br />
Marionetti- ja <strong>nu</strong>kketeatterinäytännöt olivat<br />
1900-luvun alkuun asti lähes yksinomaan näiden<br />
kansainvälisten seurueiden varassa.<br />
Sven Hirn on onnistu<strong>nu</strong>t paljolti sanoma<strong>lehti</strong>aineiston<br />
ja erilaisten pienpainatteiden avulla<br />
rekonstruoimaan elävän ja värikkään kuvan<br />
lukuisten seurueiden esiintyjistä, marioneteistta<br />
ja <strong>nu</strong>keista sekä näytännöistä. Kirjassa<br />
on hieno aikalaiskuvitus, joka on kerätty<br />
sanoma<strong>lehti</strong>-ilmoituksista ja<br />
kiertuejulisteista.<br />
Teos on saatavilla SKS:n kirjamyyymälästä<br />
(Mariankatu 3, Helsinki), verkkokaupasta<br />
www.finlit.fi/kirjat sekä kirjamyynnistä (p.<br />
0201 131 216, kirjamyynti@finlit.fi). Saatavilla<br />
myös hyvinvarustetuista kirjakaupoista.<br />
150 sivua, nidottu, ovh 24 €
12<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Marianne Kinberg<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin monitoiminainen vuodesta 1952<br />
Suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin historiasta<br />
ja nykypäivästä löytyy 1950-luvulta<br />
lähtien monia suurelle yleisölle<br />
tuntemattomia taiteilijoita <strong>nu</strong>kentekijöinä,<br />
assistentteina ja <strong>nu</strong>kkenäyttelijöinä.<br />
Marianne Kinberg on<br />
esimerkki aktiivisesta monitoiminaisesta,<br />
jonka ura <strong>nu</strong>kketeatterintekijänä<br />
on jatku<strong>nu</strong>t lähes 50 vuotta<br />
tähän päivään saakka.<br />
Marianne Kinberg työskenteli 1950- ja 60-luvuilla<br />
Mona Leon, Irina Batujevan ja Annikki<br />
Setälän kanssa, toimi Suomalaisessa <strong>nu</strong>kketeatterissa<br />
ja Kasper-teatterissakin sekä<br />
teki lukuisia <strong>nu</strong>kkeja televisioproduktioihin.<br />
1970-luvun lopulla hän muutti Ruotsiin, missä<br />
jatkoi 20 vuoden ajan <strong>nu</strong>kketeatterin tekemistä<br />
sekä ruotsinsuomalaisille lapsille että<br />
ruotsinkieliselle yleisölle oman päivätyönsä<br />
ohella. Palattuaan Suomeen vuonna 1998 Marianne<br />
Kinberg toi mukanaan kaikki <strong>nu</strong>kkensa<br />
ja lahjoitti ne Lahden Televisio- ja Radiomuseolle.<br />
Hän on siitä lähtien jatka<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
tekemistä ja pitänyt koululaisille kursseja<br />
Lahdessa. Nyt 84-vuotiaana hän kiertää<br />
seudun ruotsinkielisissä päiväkodeissa esittämässä<br />
<strong>nu</strong>kketeatterinäytelmää Andersenin<br />
sadusta Sikopaimen yhdessä Jaana Kilpeläisen<br />
kanssa.<br />
Marianne Kinberg (s.1926) aloitti <strong>nu</strong>kketeatteriuransa<br />
vuonna 1952. Hänen sisarensa,<br />
Svenska Teaternin oppilaskoulun suoritta<strong>nu</strong>t<br />
Gunnel Hanén oli toimi<strong>nu</strong>t Mona Leon assistenttina,<br />
mutta saatuaan kiinnityksen draamanäyttelijänä<br />
pyysi sisartaan Mariannea<br />
sijaisekseen. Marianne Kinberg ihastui runol-<br />
Marianne Kinberg työskentelemässä 1950-luvulla<br />
© Marianne Kinberg<br />
Marianne Kinberg ja Jaana Kilpeläinen Sikopaimen-esityksessä (© Anneli Enqvist) Nukketeatterin<br />
monitoiminaisen ura on siis jatku<strong>nu</strong>t lähes 60 vuotta!<br />
liseen esitystyyliin nähtyään Mona Leon <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
esiintyvän Tempon lelukaupassa<br />
Mannerheimintiellä. Hänestä tuli Mona Leon<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin harjoittelija ja assistentti, joka<br />
sermin takana näkymättömissä ojensi <strong>nu</strong>ket<br />
oikeassa järjestyksessä esiintyjälle tai piteli<br />
<strong>nu</strong>kkea määrätyssä asennossa Mona Leon<br />
puhuessa repliikkejä. Marianne Kinberg myös<br />
avusti ompelutöissä ja sekoitti paperimassaa<br />
Leon keittiössä sekä harjoitteli esityksiä olohuoneessa.<br />
Hän opiskeli 1950-luvulla Taideteollisessa<br />
oppilaitoksessa, missä suoritti tekstiilitaiteilijan<br />
ja -suunnittelijan tutkinnon<br />
mallipiirustusopinnot. Niihin sisältyi myös kuvanveisto,<br />
joka antoi taidot kolmiulotteisuuteen,<br />
<strong>nu</strong>kkien teossa oleelliseen taitoon. Hän<br />
valmisti <strong>nu</strong>kkien lisäksi myös kudontamalleja<br />
ja massahelmiä Kalevala-korulle.<br />
Televisio<strong>nu</strong>kketeatteriin Marianne Kinbergin<br />
pyysi lastenohjelmien käsikirjoittaja ja ohjaaja<br />
Raili Rusto. Kinberg oli jo aiemmin ollut<br />
mukana Mona Leon televisio<strong>nu</strong>kketeatteriesityksissä.<br />
Vuodesta 1962 lähtien Marianne Kinberg<br />
teki televisiossa Kylli-tädin Satusivellin<br />
ja Satukaappi-ohjelmiin <strong>nu</strong>kkeja, puvustuksia<br />
ja liikutti <strong>nu</strong>kkeja, joiden repliikit näyttelijät<br />
olivat esiäänittäneet. Ohjelmistossa<br />
oli mm. kansansatuja, Mirja Kariston <strong>nu</strong>kketeatterinäytelmiä,<br />
Kirsi Kunnaksen ja Pirkko<br />
Karpin satuja, joihin Kinberg teki kymmeniä<br />
<strong>nu</strong>kkeja. Hän teki myös mielikuvitusolentoja<br />
ja tanssivia kirjaimia, kukkia, rekvisiittaa ja<br />
hämähäkinverkkoa sekä pieniä lavasteitakin.<br />
Televisio<strong>nu</strong>kketeatterin nimeksi annettiin<br />
Nukketeatteri Pippolo, jonka esityksiä sadat<br />
tuhannet lapset näkivät kautta vuoden. Marianne<br />
Kinberg vieraili 1960-luvulla myös Raninien<br />
perheen televisio-ohjelmassa ja näytteli<br />
<strong>nu</strong>keilla. Lisäksi hän oli joillakin Kasper-teatterin<br />
kiertueilla mukana <strong>nu</strong>kkeavustajana.<br />
Hän työskenteli myös Teattereiden Keskuspuvustossa<br />
Albertinkadulla, mistä hän sai ilmaiseksi<br />
kaikenlaisia tilkkuja, brokadia ja muita<br />
kalliita materiaaleja. Näitä Marianne Kinberg<br />
käytti <strong>nu</strong>kkien puvustukseen ja lavasteisiin.<br />
Vuonna 1965 hän perusti oman Satu<strong>nu</strong>ketsooloteatterinsa,<br />
joka kiersi esiintymässä<br />
mm. Lastenlinnan sairaalassa; ohjelmistossa<br />
oli Putte Possun nimipäivät ja muita humoristisia<br />
esityksiä. Hän oli myös mukana joissakin<br />
Suomalaisen <strong>nu</strong>kketeatterin vetäjien<br />
Eine Helke-Viljasen ja Pentti Viljasen esityksissä<br />
kirjastoissa ja seurakuntien tiloissa sekä<br />
televisioesityksissä. Vuonna 1968 Eine Helke-<br />
Viljanen ja Marianne Kinberg tekivät Teatteri<br />
Jurkkaan <strong>nu</strong>kketeatteriesityksen Piparkakku-ukko,<br />
joka pohjautui osittain Suomalaisen<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin ohjelmistossa olleeseen Nalle<br />
Puh-näytelmään ja Gunnel Hanénin kirjoittamaan<br />
satuun palaneesta piparkakusta.<br />
Marianne Kinberg työskenteli myös Irina Batujevan<br />
kanssa ja harjoitteli vuonna 1970 hänen<br />
kanssaan Nalle Puh-esitystä, johon Batujeva<br />
oli saa<strong>nu</strong>t oikeudet suoraan Milnen asiainhoitajalta.<br />
Nalle Puh´issa Nasua näytteli Batujevan<br />
ystävä Vera Winter ja Tiikeriä Inga-Liisa<br />
Laukka, jonka mies Aimo Tepponen oli Intimiteatterin<br />
näyttelijä. Yhteensä esityksessä oli<br />
viisi näyttelijää, joiden <strong>nu</strong>kkenäyttelemistä<br />
Batujeva armottomasti hioi viikosta toiseen.<br />
Hänen <strong>nu</strong>kketeatterikäsityksensä perustui<br />
Sergei Obrazstsovin oppeihin, jotka erosivat<br />
suuresti Mona Leon lyyrisestä lähestymis-
Nukketeatteri 2/2010<br />
13<br />
tavasta. Batujeva oli vahva ja vaativa draamaihminen,<br />
jonka <strong>nu</strong>kketeatteriesityksissäkin<br />
piti olla draamaa ja <strong>ry</strong>tmiä, <strong>nu</strong>keissa vahvat<br />
karaktäärit. Nalle Puhia harjoiteltiin pitkään,<br />
mutta sillä oli vain yksi julkinen esitys ohjaajan<br />
ja esittäjien välisten ristiriitojen johdosta.<br />
Marianne Kinberg oli tässä vaiheessa jo valmistu<strong>nu</strong>t<br />
tekstiilitaiteilijaksi Taideteollisesta<br />
oppilaitoksesta ja työskenteli päivät<br />
sisustusliikkeessä. Töiden ohessa hän harrasti<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritoimintaa ja teki <strong>nu</strong>kkeja<br />
myös <strong>nu</strong>kkefilmeihin, joissa oli satuja eri<br />
maista. Ammattinäyttelijät, mm. Ritva Vepsä<br />
ja Seppo Kolehmainen tekivät <strong>nu</strong>kkien äänet<br />
ja näyttelivätkin tallen<strong>nu</strong>ksissa. Filmejä<br />
kuvattiin mm. <strong>Suomen</strong>linnassa, missä Vihreän<br />
Omenan Lea Wallin avusti <strong>nu</strong>kkenäyttelemisen<br />
saloissa. Vuonna 1974 Marianne Kinberg<br />
perusti Nukketeatteri Pan´in. Hänen<br />
veljensä Klaus Hanén oli kirjoitta<strong>nu</strong>t näytelmiä<br />
kahdesta villistä pojasta nimeltään Rymy<br />
ja Rämä. Lisäksi ohjelmistossa oli mm. Rapu<br />
räätälinä ja Jasper-setä lastenkutsuilla sekä<br />
Putte Possun nimipäivät paperi<strong>nu</strong>kkeversiona.<br />
Marianne Kinbergin lukioikäinen poika<br />
Tuomas markkinoi näytöksiä mm. firmojen ja<br />
yhdistysten lastenjuhliin. Esityksiä kertyi parikymmentä<br />
vuosittain. Marianne Kinberg veti<br />
lisäksi lapsille päiväkodissa <strong>nu</strong>kketeatteria,<br />
jota lapset esittivät Kinbergin tekemillä <strong>nu</strong>keilla.<br />
Nukketeatterikursseja hän piti aikuisille,<br />
mm. Kalliolan vapaaopistossa ja opettajaopiskelijoille<br />
Jyväskylän yliopistossa.<br />
Vuonna 1978 Marianne Kinberg muutti Ruotsiin,<br />
missä hän jatkoi päivätöidensä ohella<br />
Nukketeatteri Pan´in toimintaa. Ruotsinsuomalaisten<br />
keskusliitto ja Arbetarnas Bildningsförbund<br />
tilasivat häneltä esityksiä ja<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikursseja. Myös Invandrarverket<br />
(Maahanmuuttovirasto) työllisti Kinbergiä, joka<br />
työskenteli <strong>nu</strong>kketeatteriohjaajana kouluissa<br />
sekä ruotsinsuomalaisten että muiden<br />
maahanmuuttajalasten parissa. Nukketeatteri<br />
Pan´in toimintaan tuli mukaan Liisa Siltavuori<br />
ja hänen jälkeensä Paula Sandelin.<br />
Kinberg teki lapsille mm. näytelmän Ruotsiin<br />
lähetetyistä sotalapsista. Ohjelmistossa olivat<br />
myös kaksikieliset <strong>nu</strong>kketeatterinäytelmät<br />
Kultalintu ja Kuka sanoi Miau / Vem sade<br />
Miau Ruotsissa Marianne Kinberg piti myös<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikursseja aikuisille ja osallistui<br />
monille huipputaiteilijoiden vetämiin koulutuksiin.<br />
Vuonna 1994 Marianne Kinberg <strong>ry</strong>htyi yhteistyöhön<br />
taidekäsityöläinen Pyret Sellberg-<br />
Svedlundin kanssa. Heillä oli Dockteater Pelikanen,<br />
joka kiersi esityksillään eri puolilla<br />
Ruotsia. Ohjelmistossa oli mm. mysteerionäytelmä,<br />
jota esitettiin Visbyn keskiaikamarkkinoilla.<br />
Pelikanen lopetti toimintansa vuonna<br />
1998, jolloin Marianne Kinberg muutti takaisin<br />
Suomeen. Hän pakkasi matkalaukkuun<br />
Kultalin<strong>nu</strong>n ja muut vuosikymmenten kuluessa<br />
tekemänsä <strong>nu</strong>ket. Ne päätyivät Lahden Radio-<br />
ja televisiomuseoon, missä Marianne Kinbergin<br />
<strong>nu</strong>ket ovat näytteillä vitriineissä.<br />
Vuonna 2000 Marianne Kinberg meni mukaan<br />
Nukketeatteri Vihreän Omenan suureen Lumikuningatar-projektiin,<br />
missä useat harrastaja<strong>ry</strong>hmät<br />
tekivät omia esityksiään Helsingin<br />
kulttuuripääkaupunkivuoden merkeissä.<br />
Harrastaja<strong>ry</strong>hmä teki myös Pfisterin Kultakala-esityksen,<br />
mutta <strong>ry</strong>hmän toiminta lopahti<br />
muutaman esityksen jälkeen. Muutettuaan<br />
Lahteen Marianne Kinberg on ohjan<strong>nu</strong>t lasten<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri<strong>ry</strong>hmiä kouluissa ja esittää tällä<br />
hetkellä Jaana Kilpeläisen kanssa Sikopaimen-satua<br />
miniatyyri<strong>nu</strong>keilla ruotsinkieliselle<br />
päiväkodille.<br />
Maiju Tawast<br />
Lähteet:<br />
Marianne Kinbergin haastattelu 29.7.2009<br />
Lahdessa, haastattelija Marjut Tawast<br />
Marianne Kinbergin arkistot sekä Lahden Radio-<br />
ja televisiomuseo<br />
Ota Oma -<strong>lehti</strong> 3/09, Anneli Enqvistin artikkeli<br />
Marianne Kinbergistä<br />
From Kalle Nyström to Atte<br />
FINLAND-SWEDISH PUPPETRY<br />
Finnish puppet<strong>ry</strong> has been celebrating its 100th anniversa<strong>ry</strong><br />
in 2009. In November 1909, journalist and variety-show artist<br />
Kalle Nyström set up the stage of his Marionett-teatern in<br />
Hotel KÄMP in Helsinki. He was the first Finnish artist to make<br />
puppet theatre as a part of his profession and means of living.<br />
And he represented the Finland-Swedish culture, which has<br />
ve<strong>ry</strong> strongly affected the birth and development of Finnish<br />
puppet<strong>ry</strong> during the last 100 years. The Swedish-speaking<br />
population in Finland consist of only 5-6 per cent of the total<br />
population, but their impact on Finnish culture has always<br />
been of great importance, even crucial in the field of puppet<br />
theatre.<br />
Before Kalle Nyström and the birth of professional puppet<strong>ry</strong> Finland had joined<br />
the centuries old and highly developed European tradition of puppet theatre<br />
in the nineteenth centu<strong>ry</strong>. Travelling European theatre troups touring to Stockholm<br />
and St. Petersburg visited since 1830s Finland, mainly Helsinki and Vyborg,<br />
performing among their repertoire scenes of marionette theatre, metamorphosis<br />
puppet<strong>ry</strong> and “theatrum mundi”.<br />
Paper and shadow figures as well as glove puppets were brought to Finland in<br />
the 19th centu<strong>ry</strong> as toy gifts for children in the bourgeois and upper-class families,<br />
who had been travelling in Europe. At the end of the centu<strong>ry</strong> some adults<br />
became enthusiastic amateur puppeteers giving performances to small, mainly<br />
intellectual and adult audiences, among them the famous Finnish painter Albert<br />
Edelfelt. These tableaux usually depicted historical events (e.g. The Battle of<br />
Salamis in 1882) as shadow theatre, which the artists had seen e.g. in the Chat<br />
FST’s Atte made by Marina Motaleff (photo: Ari-Pekka Keränen, YLE valokuva-arkisto)
14<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Noir Cabaret in Paris, where they went to study<br />
painting. Shadow theatre had become ve<strong>ry</strong><br />
fashionable in all European countries and<br />
silhoutte theatre sheets were printed even in<br />
Finland, Helsinki by Edlunds Printing House.<br />
The only preserved one depicts our national<br />
poet´s, the Finland-Swedish Runeberg´s epic<br />
poem Fänrik Ståls Sägner / Second Lieutenant<br />
Ståls Sto<strong>ry</strong>. This shadow theatre sto<strong>ry</strong> was<br />
performed in Finland-Swedish cultural families,<br />
like the famous Sibelius in Loviisa, eve<strong>ry</strong><br />
Febura<strong>ry</strong> at the Runeberg Day until 1930ies<br />
and even during the Second World War.<br />
Early pioneers<br />
The ve<strong>ry</strong> first professional puppeteer was Kalle<br />
Nyström (1865 - 1933), who in 1909 founded<br />
the Marionett-teatern (Marionette Theatre)<br />
in Helsinki and ran it conti<strong>nu</strong>ously for<br />
twenty years. He had seen the famous German<br />
Papa Schmidt performing in Munich in<br />
the beginning of the centu<strong>ry</strong>. This gave him<br />
inspiration to start a regular puppet theatre<br />
in Helsinki in 1909 alongside with his career<br />
as a variety show author and a journalist. Nyström<br />
worked together with professional Finland-Swedish<br />
actors and artists of that time.<br />
The Moomintroll Theatre,<br />
which were made by Signe<br />
Hammarsten-Jansson have<br />
not been found yet (photo:<br />
Teatterimuseo)<br />
The performances, written and performed in<br />
Swedish, were aimed at adult audiences and<br />
told satirically of current happenings in artistic<br />
spheres and of celebrities such as Sibelius,<br />
the national composer of Finland. Kalle<br />
Nyström wrote tens of short scenes for<br />
his puppet theatre based on Shakespeare,<br />
our national epic Kalevala and many variety<br />
shows for puppets. For children Marionettteatern<br />
gave own performances, fantastic<br />
and educational stories by Sakari Topelius.<br />
Kalle Nyström´s theatre gave shows regularly<br />
in the vaudeville Apollo Theatre in Helsinki<br />
and also toured in the Nyland Region. In<br />
the weekends Marionett-teatern played in<br />
the Helsinki Zoo for children. Nyström´s son<br />
Har<strong>ry</strong> worked with his father since 1915 until<br />
1933, when the puppet theatre was closed after<br />
the death of Kalle Nyström. The puppets<br />
are now at Tampere Vapriikki-museum.<br />
The next pioneer in Finnish puppet<strong>ry</strong> was Joel<br />
Pettersson (1892-1937), a painter and author<br />
who lived in the Åland Islands, where 95<br />
% of the population speaks Swedish. He got<br />
interested in puppet theatre in the beginning<br />
of 1910s, when he saw some touring foreign<br />
puppet<strong>ry</strong> shows in Mariehamn and read<br />
in the newspapers about Kalle Nyström´s Marionetteatern.<br />
Pettersson started making his<br />
own puppet<strong>ry</strong> performances for adults and<br />
children, toured around in villages and had a<br />
permanent puppet<strong>ry</strong> scene at Lemland Youth<br />
Association´s House until 1937. In his plays<br />
for adults he had a critical point of view on<br />
the life of peasants and city-dwellers. In the<br />
style of folk theatre Pettersson depicted love,<br />
greed, the rich and the poor in his puppet<strong>ry</strong><br />
shows. Many of his puppets are in the Provincial<br />
Museum of Art of Åland Islands. The<br />
Åland-based amateur puppet theatre Fågel<br />
Blå (The Bluebird) made a puppet<strong>ry</strong> performance<br />
on Joel Pettersson´s life in 2003 with<br />
a great success.<br />
Bärbi Luther´s<br />
pedagogical shadow theatre<br />
In 1914 Bärbi Luther (1898-1979), a teacher<br />
and pedagogue in the early kindergartens,<br />
began performing with shadow figures<br />
for children in kindergartens in Helsinki.<br />
The origin of these shadow figures was Germany,<br />
where she went for kindergarten teacher<br />
education and acquainted herself with<br />
Steiner pedagogics and arts education. Bärbi<br />
Luther started making her own performances<br />
Joel Pettersson<br />
Harriet and Nikolai Schmakoff<br />
Irene Battujeva
Nukketeatteri 2/2010<br />
15<br />
with her sister Märtha, also a kindergarten<br />
teacher in Helsinki. They both got acquainted<br />
with puppet theatre ve<strong>ry</strong> early in their<br />
childhood at home, where their mother used<br />
puppet<strong>ry</strong> as means of children´s education.<br />
Bärbi Luther conti<strong>nu</strong>ed her career as a puppeteer<br />
for more than 60 years, until 1975 with<br />
her performance Per och Brita. It told about a<br />
brother and her sister, who wonder in a forest<br />
t<strong>ry</strong>ing to find their way back home.<br />
Bärbi Luther´s shadow theatre was pedagogical<br />
and poetic, scenes were slow and beautiful.<br />
The scene<strong>ry</strong> was made of colored silk paper<br />
according to the color schemes of Goethe<br />
used in the Steiner pedagogics. Bärbi Luther<br />
played puppet theatre also in children´s hospitals,<br />
where she worked as an occupational<br />
therapist, the ve<strong>ry</strong> first one in Finland.<br />
In her reperto<strong>ry</strong> there was also a Christmas<br />
Legend ”Det Glada Budskapet” (The Message<br />
of Joy), which was made in the 1920ies.<br />
The two sisters performed the show until mid<br />
1970ies, when they were retired and donated<br />
the whole performance to their goddaughter<br />
Frida Packalén (born in 1928). She conti<strong>nu</strong>ed<br />
performing the Christmas Legend together<br />
with her husband in the Eastern Nyland<br />
Province until the late 1990ies. She has been<br />
a school teacher using the means of puppet<strong>ry</strong><br />
at her work with children and taught also<br />
shadow theatre technics to adults in various<br />
courses.<br />
The first art historian<br />
depicting puppet<strong>ry</strong><br />
The Finland-Swedish art historian Yrjö Hirn<br />
(1870 – 1952) wrote a book Barnlek: några kapitler<br />
om visor, danser och små teatrar (On<br />
children´s games, songs, dances and small<br />
theatres). It was published in 1916.Hirn dealt<br />
with children’s games from an aesthetic<br />
and cultural-historical perspective. He studied<br />
the artistic expression of high culture<br />
but also popular art expressions and the art<br />
forms of primitive peoples. Hirn demonstrates<br />
the great breadth of puppet theatre as<br />
a phenomenon. Following the historical survey,<br />
Hirn depicts the various techniques of<br />
puppet manipulation using them to analyse<br />
puppet theatre’s aesthetic effects. These are<br />
to do with the magical/poetical, the comic,<br />
the visual/stylized and the equilibristic. Yrjö<br />
Hirn’s eye-witness descriptions of contempora<strong>ry</strong><br />
puppet theatre performances in the end<br />
of 19th centu<strong>ry</strong> have a value all of its own as<br />
historic sources for an art form with few such<br />
references. Hirns interest in puppet theatre<br />
was perfectly ge<strong>nu</strong>ine and his broad theoretical<br />
knowledge as a professor of aesthetics,<br />
combined with his personal enthusiasm<br />
for the subject, makes Barnlek an altogether<br />
u<strong>nu</strong>sual work where the aesthetic of puppet<br />
theatre is concerned.<br />
Early amateur<br />
puppeteers<br />
In the 1920s and 30s quite many kindergarten<br />
Frida Packalén and the shadow theater of Bärbi Luther<br />
teachers used puppet<strong>ry</strong> in their work as pedagogical<br />
means, for instance Ms. Olly Donner<br />
at Kirkniemi orphanage and school in Lohja.<br />
She and her colleagues made own glove<br />
puppets: kasper and harlequin, animals, angels<br />
and other Christmas sto<strong>ry</strong> figures. 13 of<br />
these puppets are now at Helsinki City Museum.<br />
In Vyborg, next to the Russian border, Harriet<br />
(1891 - 1965) and Nikolai (1871 - 1956)<br />
Schmakoff started making amateur puppet<strong>ry</strong><br />
and performed shows in family circles, charity<br />
events and other occasions. They had been<br />
inspired by the German puppet<strong>ry</strong>, especially<br />
Harro Siegels performances and his unique<br />
style. The Schmakoff´s moved to Espoo, next<br />
to Helsinki after the War, when Soviet Union<br />
took Vyborg, and conti<strong>nu</strong>ed playing marionette<br />
shows, which contained of humoresques,<br />
musical etydes and scenes of e.g. The Barber<br />
of Sevilla<br />
The arias and songs were sung by the famous<br />
Ms. Korniloff accompanied by pianist Berg. In<br />
1950, when the Schmakoff couple had seen<br />
the famous French puppeteer Jacques Chesnais<br />
visiting Helsinki, they gave a few public<br />
performances in Koitto Cultural House. After<br />
that they conti<strong>nu</strong>ed as occasional amateurs<br />
until 1958, when they donated five of their<br />
puppets to The Helsinki City Museum.<br />
Break-through<br />
in the 1950s<br />
After World War II puppet theatres all over<br />
Europe sought and found a new language and<br />
style. The Finnish puppet<strong>ry</strong> however was for<br />
a long time in a lull with a few amateur performers.<br />
Two noteworthy companies from abroad visited<br />
Finland: in 1949 French puppeteer<br />
Jacques Chesnais and in 1950 Russian Sergei<br />
Obraztsov. They inspired enthusiasm for<br />
puppet<strong>ry</strong> in Finland and Finnish puppeteers<br />
began presenting public performances as professional<br />
companies<br />
The final artistic and international break of<br />
Finnish puppet<strong>ry</strong> came in the 1950s with Mona<br />
Leo´s lyrical performances in her Helsingin<br />
Nukketeatteri - Helsingfors Dockteater (Helsinki<br />
Puppet Theatre), which also visited foreign<br />
festivals.<br />
Mme Mona Leo (1903-1986), the Grand Lady<br />
of Finnish puppet theatre, started her own<br />
puppet<strong>ry</strong> activities in 1951. Her modern and<br />
poetic approach within Helsinfors Dockteater<br />
- Helsingin Nukketeatteri (Helsinki Puppet<br />
Theatre) was remarkable and had a strong<br />
influence on all other puppeteers from the<br />
1950s until the 70s. She brought the Finnish<br />
puppet theatre also to an international audience<br />
when touring around Europe.<br />
Mona Leo concentrated on creating her own<br />
puppet theatre, which was small in scale and<br />
lyrical, beautiful and mysterious. Her bilingual<br />
puppet theatre performed fai<strong>ry</strong> tales<br />
and stories for children in kindergartens, hospitals<br />
and charity events. She was the first<br />
puppeteer (with her assistant Vivi-Ann Sjögren,<br />
a professional drama actress) in 1955,<br />
who also performed at the ve<strong>ry</strong> new Finnish<br />
Television, where she conti<strong>nu</strong>ed doing<br />
puppet<strong>ry</strong> shows until 1964.<br />
Mona Leo was mainly a solo performer, but<br />
several assistants worked with her as assistant<br />
puppeteers, seemstresses, props and set<br />
designers. One of the assistants was Marianne<br />
Kinberg, who later on worked with several<br />
Finnish puppeteers and made puppet theatre<br />
also in Sweden.<br />
Mona Leo was highly appreciated as an artist<br />
throughout the world and became the<br />
Honora<strong>ry</strong> Member of International <strong>Unima</strong> in<br />
1976. She was also a board member of The<br />
Nordic Puppet<strong>ry</strong> Association since 1966. Mona<br />
Leo was the first Finnish professional<br />
puppeteer totally dedicated to the art and<br />
its promoting. She conti<strong>nu</strong>ed her career officially<br />
until 1968, but after that she gave<br />
private performances in Siuntio and Tammisaari<br />
(Western Nyland), where she lived her<br />
last years.
16<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
She mentored many starting puppeteers and<br />
enthusiasts during her long career. One of<br />
them was Ms. Gunvor Ekroos (1907-1982),<br />
who started The Haihara (amateur) Puppet<br />
Theatre in 1969 in Tampere and founded The<br />
Haihara Doll and Costume Museum, with a<br />
large collection of theatre puppets and souvenir<br />
dolls. Mona Leo donated most of her<br />
puppets to the Theatre Museum in Helsinki;<br />
some of her puppets are in Siuntio Museum<br />
and in Tampere Vapriikki-museum, where the<br />
Haihara Museum was joined recently.<br />
Irina<br />
Batujeva<br />
When Mona Leo started making puppet theatre,<br />
her first assistant was Irina Batujeva (1905<br />
- 1977), a Finnish-Swedish-Russian theatre<br />
enthusiast. But their ways were separated<br />
quite soon, since Mona Leo wanted to<br />
concentrate on a small scale, lyrical puppet<br />
theatre, where as Irina Batujeva (later Irene<br />
Battu) wished to create a large scale professional<br />
puppet theatre with tens of employees.<br />
She travelled in Western Europe and<br />
Soviet Union studying puppet<strong>ry</strong> in 1950s. In<br />
1953 she founded together with other enthusiasts<br />
The Finnish Puppet Theatre Company,<br />
which had 5-10 part time employees. The<br />
company was ve<strong>ry</strong> popular in 1960´s and gave<br />
more than 300 performances a year touring in<br />
schools and all kinds of events. But Batujeva<br />
was at odds and quarreling with her companions,<br />
after which she started her own solo<br />
theatre, The Puppet Theatre of Finland. Batujeva<br />
even managed to get the rights for a<br />
Moomintroll play, which was a success.<br />
She conti<strong>nu</strong>ed occasionally making puppet<br />
theatre in Finnish, Swedish and Russian until<br />
1970´s, after which she was not seen in<br />
the public scenes. The Moomintroll theatre<br />
puppets, which were made by Signe Hammarsten-Jansson<br />
have not yet been found. It has<br />
been told that they might have been donated<br />
to Japan, Puppet Theatre Puk in Tokyo. Some<br />
of Batujevas theatre puppets are at Moscow<br />
Central Puppet Theatre´s Museum.<br />
New professionals in 1970s<br />
wave of enthusiasm towards puppet<strong>ry</strong> eve<strong>ry</strong>where<br />
in Finland, both by amateurs and professionals.<br />
Tens of small puppet<strong>ry</strong> companies<br />
started working, but only a five of them became<br />
new, state-subsidized professional puppet<br />
theatres.<br />
Skolteatern promoting puppet<strong>ry</strong><br />
Puppet<strong>ry</strong> was also included in the reperto<strong>ry</strong><br />
of several professional drama theatres. The<br />
first ever permanent theatre for children and<br />
youth in Finland, the Finnish-Swedish Skolteatern<br />
(nowadays Unga Teatern in Espoo),<br />
was founded in 1960. The founder, director<br />
(1969 - 1980 and 1981 - 86), actress and<br />
theatre director of Skolteatern / Unga Teatern,<br />
Margret von Martens (1935-2003) was a<br />
pioneer of children´s culture and theatre in<br />
Finland. She was also an excellent puppeteer,<br />
who wrote, directed and dramatized many<br />
plays for children since 1960s to early 2000.<br />
In 1987 Margret von Martens founded together<br />
with dancer Timo Sokura Totemteatern,<br />
a non-verbal theatre company for<br />
children and adolescents. She also played<br />
and directed in many institutional drama and<br />
puppet theatres. In 1996 she founded Teater<br />
Kristall, which has had in its reperto<strong>ry</strong> among<br />
other plays Christina Andersson´s Flickan och<br />
trädet (Girl in a Tree). Since 1975 Skolteatern<br />
/ Unga teatern has had in its reperto<strong>ry</strong> more<br />
than 12 puppet<strong>ry</strong> plays. Within the Finland-<br />
Swedish field Danish actor and puppeteer Ellika<br />
Lindén (b. 1946) and Skolteaterns actor<br />
Marina Motaleff have for more than 25 years<br />
worked together dramatizing and directing<br />
puppet<strong>ry</strong> and mask performances both<br />
for Skolteatern and Svenska Teatern as well<br />
as for other theatres.<br />
Multidisciplina<strong>ry</strong> Marina Motaleff<br />
Marina Motaleff (b. 1947) got interested in<br />
puppet theatre as a school girl, when she saw<br />
Mona Leo´s performances. After having graduated<br />
the Swedish Theatre School in Helsinki,<br />
she travelled to Poland in 1973 and<br />
saw the fantastic and expressionistic adult<br />
Margret von Martens: Den lycklige prinsen.<br />
Nukketeatteri Olipa kerran...: Punahilkka<br />
puppet<strong>ry</strong> and object theatre performances of<br />
Teatr Groteska.<br />
Since then Marina Motaleff has alongside her<br />
work as a drama actor made puppet theatre<br />
in various theatres, television and as her<br />
own solo performances. In 1983 she founded<br />
together with Lilga Kovanko Teater Athena,<br />
which has staged plays for adult audiences<br />
using also theatre puppets and objects. Since<br />
1990s Marina Motaleff has made puppet<strong>ry</strong><br />
performances for the Finnish Television´s<br />
Swedish channel: The Atte-boy puppet has<br />
become ve<strong>ry</strong> popular among the Finland-<br />
Swedish children. She has also used object<br />
theatre in her directions for various theatres,<br />
like in the play OJ! Tröstebok för koppar<br />
och korkar in 2005 telling about re<strong>nu</strong>nciation,<br />
growing old and meeting the death. This<br />
play, which was made in the memo<strong>ry</strong> of Margret<br />
von Martens, had its premiere in Svenska<br />
Teatern and toured in Finland-Swedish old<br />
people´s homes.<br />
This pioneering period in the 1950s and 60s<br />
was followed by years of lull until the beginning<br />
of the 1970s, when the interest in<br />
theatre for children had a boom in the Nordic<br />
countries and new enthusiasm for puppet<strong>ry</strong><br />
rouse also in Finland.<br />
The Helsingfors Dockteater and Mona Leo were<br />
the main pillars of Finnish and Finnish-Swedish<br />
puppet<strong>ry</strong> until the beginning of 1970´s,<br />
when children´s culture and also puppet<br />
theatre became main stream arts in Nordic<br />
countries and the states started to support<br />
the artists and groups.<br />
The puppet<strong>ry</strong> education started even in Finland<br />
with tens of courses held by the professional<br />
artists from Finland, Nordic and other<br />
countries in worker´s and other institutes,<br />
festivals and other occasions. There was a<br />
Svenska Teatern: Regnbåghjortan. EllikaLindén and Marina Motaleff.
Nukketeatteri 2/2010<br />
17<br />
In the latest years Marina Motaleff has made<br />
her own solo puppet<strong>ry</strong>. She writes, directs<br />
and performs small scale puppet theatre<br />
shows touring around with two suitcases<br />
full of puppets, objects and props. Marina<br />
Motaleff´s main field of work is however acting<br />
in drama theatres, films and television.<br />
She is also a renowned teacher and theatre<br />
educator.<br />
Bilingual puppet<strong>ry</strong> in Vaasa<br />
Puppet theatre Teatteri Peukalopotti -Dockeatern<br />
Tummetot (Theatre Little Thumb) was<br />
founded in 1976 in Vaasa. Artistic director<br />
Kristiina Hurmerinta (b. 1950) has also<br />
made avantgardist visual performances for<br />
adults under the title of Pandoran näyttämö<br />
(Pandora´s stage). Ms. Hurmerinta was also<br />
the director of Vaasa International Puppet<strong>ry</strong><br />
Festival in 1980-1990 and the primus motor of<br />
long-term puppet<strong>ry</strong> courses, which both have<br />
had a deep effect on the development of Finnish<br />
puppet<strong>ry</strong>. The theatre was bilingual from<br />
the ve<strong>ry</strong> beginning, which ment also extensive<br />
tours in the Nordic countries.<br />
Peukalopotti Puppet Theatre´s first artistic<br />
leader was Finland-Swedish actor Simeon Rabinowitsch,<br />
who was working in Vaasa Municipal<br />
Theatre, which gave the young puppet<br />
theatre group it´s facilities and resources.<br />
Kristiina Hurmerinta started the exploration<br />
of modern means of expression in puppet<strong>ry</strong><br />
and object theatre. She invited artists of all<br />
fields – dancers, painters, musicians, scenographers<br />
– to work with the group, which soon<br />
became a modernist and innovative puppet<br />
theatre never seen in Finland. Hurmerinta<br />
had two great examples in puppet<strong>ry</strong>: one of<br />
them was the Finland-Swedish Mona Leo and<br />
the other one Polish Anna Proszkowska, who<br />
became her partner and leader of puppet<strong>ry</strong><br />
education programmes in Vaasa. Peukalopotti<br />
Puppet Theatre closed in 1996 with a magnificent<br />
ritual feast Pidot/Gästabud96.<br />
Actor Lasse Hjelt (b. 1947) was in the core<br />
team of Peukalopotti theatre for ten years in<br />
1979-89 alongside his work at Vaasa Municipal<br />
theatre. He was also an active puppet<strong>ry</strong><br />
educator like Kristiina Hurmerinta sharing<br />
his knowledge of puppet<strong>ry</strong> and drama acting.<br />
Lasse Hjelt moved to Turku in 1989, where he<br />
worked as an actor in the Municipal Theatre<br />
until 1995. Both in Vaasa and Turku he has also<br />
dramatized and directed puppet plays for<br />
drama theatres as well as for many Swedishspeaking<br />
amateur puppet<strong>ry</strong> groups. After having<br />
returned from Turku back to Vaasa Municipal<br />
Theatre in 1997 Hjelt has conti<strong>nu</strong>ed<br />
making puppet theatre both as an actor/<br />
puppeteer and director.<br />
Nowadays Vaasa has again a bilingual puppet<br />
theatre, on an amateur basis. In 2006 Italian<br />
Cosimo Galiano and Finnish Kirsti Rautamo<br />
founded Nukketeatteri Pikku Aasi - Teatrino<br />
del Ciuchino (Puppet Theatre Little Donkey).<br />
The members of the theatre - teachers and<br />
artists working in different fields in Vaasa –<br />
have produced several plays, like The Princess<br />
of the North and Sea Robbers – in Finnish<br />
and Swedish mainly with hand and rod<br />
puppets.<br />
Not far from Vaasa, in the town of Närpes,<br />
amateur puppet<strong>ry</strong> has been ve<strong>ry</strong> active in<br />
the 1980s, when the Association of Women<br />
for Peace founded in 1982 their own puppet<strong>ry</strong><br />
company. Local teachers Ritva Granholm<br />
and Brita Han<strong>nu</strong>s-Gullmets used puppet<strong>ry</strong> as<br />
means of peace education for children during<br />
ten years. The members of Närpes Puppet<br />
Theatre participated in many puppet<strong>ry</strong> festivals<br />
and courses in the 1980s and early 1990s<br />
and toured around Finland-Swedish regions.<br />
Inspired by Mona Leo<br />
Mona Leo has inspired many other Finland-<br />
Swedish puppeteers, one of them is Kati Bondenstam<br />
(b. 1939), who started making animations<br />
to the Fennada Film in Helsinki. She<br />
studied graphic arts at The School of Design<br />
in Helsinki in 1960s and saw Mona Leo´s performances<br />
as well as Czech animations by<br />
Jiři Trinka. In 1970 Kati Bondenstam made<br />
puppet<strong>ry</strong> programs for Finnish Television<br />
and its Swedish Programme Unit using glove<br />
puppets. In 1974 she met a librarian Cita<br />
Reuter and founded an amateur puppet<br />
theatre Dockteater Cit-Kat, which toured<br />
around Helsinki and Nyland regions with their<br />
shows for five years. In 1980 Kati Bondenstam<br />
started working with Barbro Wallgren, who<br />
had been doing puppet<strong>ry</strong> by herself. They<br />
toured six years under the name Hux-Flux in<br />
the Swedish-speaking kindergartens, schools<br />
and libraries, visited even Åland Islands in<br />
1982, when The Bluebird-company arranged<br />
a puppet<strong>ry</strong> festival there. Barbro Wallgren<br />
conti<strong>nu</strong>ed as a solo puppeteer with her Dockteater<br />
Kamurkan after Kati Bondenstam concentrated<br />
on her work as an arts instructor.<br />
Semiprofessional and<br />
amateur puppet theatre<br />
The Swedish-speaking amateur puppet<strong>ry</strong> was<br />
flourishing in the 1970s and 80s like the Finnish-speaking<br />
ones. Many of the groups were<br />
born within libraries, like Dockteater Rosetten<br />
in 1975 at Karis Libra<strong>ry</strong> founded by<br />
its director Rose-Marie Malm. She has written,<br />
dramatized and made puppets for tens<br />
of small performances since then until recent<br />
years working with her colleagues at the libra<strong>ry</strong>.<br />
Likewise was born the bilingual Nukketeatteri<br />
Olipa kerran…. / Dockteater Det var en<br />
gång…. (Puppet Theatre Once upon a Time)<br />
in Porvoo in 1981, by the initiative of the legenda<strong>ry</strong><br />
librarian Anja Pirttilahti. The group,<br />
which has been led also by Irmeli Holstein and<br />
other libra<strong>ry</strong> officials has a reperto<strong>ry</strong> of 5-6<br />
puppet<strong>ry</strong> plays, directed mostly by professional<br />
theatre directors from Finland, Russia and<br />
Estonia.<br />
Mervi Tammi, a teacher, visual artist and writer<br />
from Espoo is a semiprofessional puppet<strong>ry</strong><br />
artist, who has been making her own shows<br />
Lasse Hjelt<br />
Rose-Marie Malm.<br />
Kati Bondenstam<br />
and led puppet<strong>ry</strong> courses in Swedish and Finnish<br />
since 1982 Her solo theatre Mervis Nordiska<br />
Dockteater (Mervi´s Nordic Puppet<br />
Theatre) has been touring intensively in the<br />
Finland-Swedish regions and also in the Nordic<br />
countries. In recent years she has made<br />
several puppet<strong>ry</strong> projects with the schools of<br />
Espoo, where she lives.<br />
In Turku Swedish-speaking amateur puppet<strong>ry</strong><br />
flourished in 1988-1997, when a group of<br />
kindergarten pedagogues had a theatre group
18<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Dockteater Fingerborgen. One of the founders<br />
was Pirkko Teir, who invited the famous<br />
Finnish puppet maker Kirsti Huuhka to create<br />
their puppets.<br />
The group, which consisted of 4-6 enthusiasts<br />
even had a Puppet<strong>ry</strong> House Fingerborgen<br />
in the centre of Turku, where they gave performances,<br />
various courses, invited visiting<br />
groups and arranged family events for five<br />
years in 1992-1997.<br />
Lasse Hjelt, who was at that time working in<br />
Turku Municipal Theatre, trained the Fingerborgen<br />
group members and directed them a<br />
play “Ofelia och skuggorna”, a shadow theatre<br />
performance. Fingerborgen group and the<br />
Puppet<strong>ry</strong> House do not exist anymore, but the<br />
members are still using puppet<strong>ry</strong> as pedagogical<br />
means in their daily work with children.<br />
Nowadays there are only a few Swedish-speaking<br />
amateur puppeteers working in Turku<br />
and nearby regions. One of them is Marita<br />
Reuter in Pargas, who is a teacher and makes<br />
her solo performances eve<strong>ry</strong> now and then.<br />
Puppet<strong>ry</strong> in Åland<br />
The cultural life in Åland Islands is in some<br />
extent different than in the rest of Finland.<br />
People living and working at Åland are 95-98<br />
% Swedish-speaking, which means a special<br />
cultural sphere and traditions. Puppet theatre<br />
has existed there since 1910s, when Joel<br />
Uncle Noah’s hat, written<br />
and directed by Gösta<br />
Kjellin in Theater Green<br />
Apple.<br />
Pettersson started his puppet<strong>ry</strong> activities and<br />
had a permanent puppet<strong>ry</strong> scene until 1937.<br />
But after that there was a pause of appr. 30<br />
years in puppet<strong>ry</strong>.<br />
It has been told that in the 1960s Irja Mansnerus<br />
made puppet shows for children in the<br />
parish of Mariehamn, the capital city of Åland<br />
Islands. In the 1980s Ms. Dolores Westerholm<br />
(b. 1937) used puppet theatre as a tool in her<br />
work at the Åland Museum. Nowadays she is<br />
retired and has a Sagolandet-puppet theatre<br />
at home, making performances to her grandchildren.<br />
But there is one active, permanent amateur<br />
puppet theatre company in the Åland Islands.<br />
Dockteater Fågel Blå (The Blue Bird Puppet<br />
Theatre) has been making puppet<strong>ry</strong> since<br />
1983. More than 40 plays have been in the<br />
reperto<strong>ry</strong> and they have had appr.1500-2000<br />
spectators each year in their shows. Dockteater<br />
Fågel Blå has given regular shows in the<br />
main libra<strong>ry</strong> of Mariehamn, visited schools<br />
and kindergartens all over Åland Islands and<br />
Southern Finland with their Swedish-speaking<br />
performances. Fågel Blå has actively arranged<br />
puppet<strong>ry</strong> courses, seminars and even a<br />
puppet<strong>ry</strong> festival in Mariehamn. In 1993 the<br />
company produced a play telling of the life of<br />
Joel Pettersson, Pojken som hette Joel (The<br />
Boy Named Joel), honouring his life and work<br />
as an artist and puppeteer. The leader of the<br />
company, Ms. Berit Lindqvist (b. 1939) was<br />
Mervis Nordiska Dockteater<br />
(Mervi´s Nordic Puppet<br />
Theatre) has been touring<br />
intensively in the Finland-<br />
Swedish regions and also in<br />
the Nordic countries.<br />
awarded The Cultural Prize of Mariehamn City<br />
in 2002 due to her work in childrens culture.<br />
She got acquainted with puppet<strong>ry</strong> already<br />
in the 1950s, when studying pedagogics and<br />
used puppet<strong>ry</strong> in her work as a kindergarten<br />
teacher.<br />
Professionals in puppet theatre<br />
In the field of professional Finland-Swedish<br />
theatre some directors and authors have seriously<br />
got interested in puppet<strong>ry</strong> already in<br />
the 1970s and 80s. In addition to Margret von<br />
Martens and Marina Motaleff, Johanna Enckell<br />
(b. 1933) has since 1983 had a great impact<br />
on Finnish puppet<strong>ry</strong>. She is a renowned<br />
literature and theatre researcher, reviewer,<br />
director and dramaturg, who has written<br />
and dramatized <strong>nu</strong>merous plays for theatres<br />
in Finland, Sweden and abroad. While working<br />
at the Universities of Oulu and Helsinki<br />
in 1960s and 70s, she acquainted herself with<br />
semiotics, structuralism and modern French<br />
philosophy and theatre. Antonin Artaud´s<br />
theatrical approach and writings gave her the<br />
thesis on La poésie de l´espace / The poet<strong>ry</strong><br />
of space.<br />
In late 1970s Johanna Enckell worked at<br />
Stockholm Municipal Theatre as a dramaturg<br />
and started visiting the ve<strong>ry</strong> famous Marionetteatern<br />
led by Michael Meschke. There<br />
she saw, how puppet<strong>ry</strong> can affect all kinds of<br />
people, be critical and fun at the same time<br />
according to the traditions of folk theatre but<br />
with new approaches and aesthetics. It gave<br />
her a new view into the drama: puppet theatre<br />
was a free space for creating new kinds of<br />
unexpected scenes, visions and emotions. She<br />
wrote two puppet<strong>ry</strong> plays for Marionetteatern,<br />
where her future companion Gösta Kjellin<br />
(1936-2009) worked as as a dramaturg.<br />
Kjellin wrote and dramatized plays for Marionetteatern,<br />
e.g. Sagan om havet (Sto<strong>ry</strong> of the<br />
Sea), based on the theme of Ulysses, which<br />
was also staged in Finland, Helsinki Municipal<br />
Theatre in 1982. He moved to Finland with<br />
Johanna Enckell in early 1980s and worked at<br />
the University of Helsinki as a lecturer and researcher<br />
on Swedish literature and drama. He<br />
started writing and directing puppet theatre<br />
plays for The Green Apple Puppet Theatre,<br />
where he and Johanna brought new, modern<br />
approaches to puppet<strong>ry</strong>.<br />
Gösta Kjellin directed and wrote 4-5 plays<br />
to The Green Apple theatre, e.g. Ukko Nooan<br />
hattu (Uncle Noah´s Hat) and Matkalla<br />
kymmenen valtakunnan taa / Landet fjärran<br />
tio riken härifrån (The Far Away Land),<br />
which have been staged also abroad. Johann<br />
Enckell has written 15 remarkable puppet<strong>ry</strong><br />
and object theatre plays for several drama<br />
and puppet / object theatres in Finland<br />
(The Green Apple, Theatre Mukamas, Swedish<br />
Theatre in Helsinki, Lahti, Oulu and Espoo City<br />
Theatres), in Sweden, France, Switzerland<br />
and Czech Republic.<br />
In her plays she has often reinterpreted myths<br />
of feminity, like in Heliga Birgittas farliga lekar<br />
/ Pyhän Birgitan vaaralliset leikit (St.
Nukketeatteri 2/2010<br />
19<br />
Brigitte´s Forbidden Games) in 1989, Hundrade<br />
drömmars Sara / Sadan unelman Sara (Sara<br />
with a Hundred Dreams) in 1995 and Bröllopsnatt<br />
/ Hääyö (The Wedding Night) in 1994<br />
which is a surrealistic object theatre play.<br />
New professional generation<br />
In the early 2000s a new generation of young<br />
Finland-Swedish theatre directors, actors and<br />
other artists has started making professional<br />
puppet<strong>ry</strong>. One of them is actor-director Mikaela<br />
Hasán (b. 1968), who got interested in<br />
object and puppet theatre when studying at<br />
the Jacques Lecoq Theatre School in Paris in<br />
1994.<br />
For her puppet<strong>ry</strong> is an equal means of expression<br />
in theatre like masks and red clown noses<br />
giving new dimensions and possibilities.<br />
She has used puppet<strong>ry</strong> in many of her directions<br />
since late 1990s: for instance in Theatre<br />
Totem in 2000 (Music Your Majesty, dance<br />
theatre and puppet<strong>ry</strong>) and Unga Teatern 2005<br />
(Crocodile Gena). In 2005 she directed for<br />
a team of Finland-Swedish actors a puppet<strong>ry</strong><br />
play Evig Sommar/ Ikuinen kesä (Eternal Summer)<br />
which was aimed at the elderly people<br />
and children in the kindergartens.<br />
Together with the same team as in Evig<br />
Sommar / Eternal Summer (actors Åsa Nybo,<br />
Johanna af Schultén and visualist Janne<br />
Siltavuori) Mikaela Hasán has made with<br />
Heidi Fredriksson an adult puppet and object<br />
theatre performance Anatomia Lear (Anathomy<br />
Lear) in 2008, based on Shakespeare´s<br />
play. It is a clinical study of the sto<strong>ry</strong> of the<br />
old Lear and her daughters, performed with<br />
the means of puppets, acting and movement.<br />
In both productions the scenographer and visualist<br />
is Janne Siltavuori, who has worked already<br />
in the 1980s with Peukalopotti Puppet<br />
Theatre and in the 1990s at Helsinki Municipal<br />
Theatre.<br />
Many of the actors who have graduated at<br />
Swedish-speaking programme in the Theatre<br />
Academy of Finland have started making<br />
puppet<strong>ry</strong> alongside with drama acting. Heidi<br />
Fredriksson (b. 1971), who graduated in 1998,<br />
is one of them. After having worked as a drama<br />
actor for several years she has specialized<br />
herself on puppet<strong>ry</strong> by studying three years<br />
of puppet<strong>ry</strong> in pedagogics at The aRTO Institute<br />
Puppet<strong>ry</strong> Education in the 2000s. She is<br />
also a trained hospital clown. Together with<br />
Tiina Puranen who graduated at Turku Arts<br />
Academy Puppet<strong>ry</strong> Department in 1997, she<br />
has started in 2009 a new professional puppet<br />
theatre FraktTeatern/RahtiTeatteri (Freight<br />
Theatre), which will be the first Finland-Swedish<br />
one in 40 years since Mona Leo. Tiina Puranen<br />
has earlier worked as a solo puppeteer<br />
in Turku and made puppet films (not animations)<br />
Kejsar-Fina and Båkjungfrun in 2008,<br />
telling the stories of people living in the Finland-Swedish<br />
Åboland archipelago.<br />
Another group of Finnish-Swedish artists of<br />
theatre and visual art made in 2006 an absurd<br />
and dadaist puppet<strong>ry</strong> performance for adults<br />
Kautschuk in Helsinki at the Finland-Swedish<br />
Cultural House G18. Visual artists and writers<br />
Linda Bondenstam (b. 1977), Stella Parland<br />
(b. 1974) and musician Janek Öller (b. 1965)<br />
created a parody with marionettes, which<br />
were a headless broiler, psychoanalyst Fnoid<br />
and a complex ballerina, meeting the Death.<br />
There are a few solo puppeteers at the moment<br />
working in the Finland-Swedish field.<br />
Malin Fagerström has graduated at the Turku<br />
Arts Academy Puppet<strong>ry</strong> Education in early<br />
2000s and works in the province of Nyland<br />
as an arts instructor. Bilingual Sari Witting<br />
(b. 1964), who has been studying literature<br />
and theatre at Helsinki University has founded<br />
Nukketeatteri Sikuri Dockteater, where<br />
Anette Hackman has made puppets. Hackman<br />
tours in the schools of Swedish-speaking Nyland<br />
with a puppet<strong>ry</strong> project Gruffalo. Together<br />
with Anne Lihavainen, who is a professional<br />
puppeteer from Porvoo, Sari Witting has<br />
made several performances.<br />
Christel Grönroos, who has studied puppet<strong>ry</strong><br />
at aRTO-Institute has been performing bilingual<br />
puppet<strong>ry</strong> shows in the capital region.<br />
Her latest production is Kirjailijan maailma /<br />
Författarens värld (The world of an Author),<br />
telling about the famous author Astrid Lindgrens<br />
life, in 2007.<br />
Swedish-speaking professional actress Susanne<br />
Marins (b. 1979) has made some puppet<strong>ry</strong><br />
performances at the Österbotten Region next<br />
to Vasa. In the same region Sol-Britt Arnolds-<br />
Gullmets has on an amateur basis created her<br />
own Solteatern, where she plays puppet and<br />
object theatre.<br />
Nowadays the Swedish speaking theatre<br />
groups (Teater Geist, Sirius Teatern, Teater<br />
Mars and others) and Åbo Svenska Teatern have<br />
introduced puppet<strong>ry</strong> in their productions.<br />
In 2002 The Helsinki Swedish Theatre staged<br />
Ofelias skuggteater, a shadow theatre performance<br />
based on Michael Ende´s book, dramatized<br />
and directed by Nena Stenius.<br />
Marianne Kinberg´<br />
puppet<strong>ry</strong> since 1950s<br />
Last, but not least: there is one more Finland-<br />
Swedish puppeteer, who has almost been forgotten.<br />
Marianne Kinberg (b. 1926) started<br />
making puppet theatre in 1952, after having<br />
seen Mona Leo´s performances. She became<br />
the invisible assistant of Mona Leo, seated<br />
behind the booth handing puppets to her during<br />
the performances and in the television.<br />
Kinberg graduated as a textile artist at The<br />
School of Applied Arts in Helsinki in the 1950s.<br />
She conti<strong>nu</strong>ed making puppets in the 1960s<br />
at the Finnish Television for various childrens<br />
programmes and for several puppet theatre<br />
groups like the famous Kasper Theatre.<br />
With her own solo puppet theatre she toured<br />
in children´s hospitals, in kindergartens and<br />
various events in Helsinki and its surroundings.<br />
In 1978 she moved to Sweden, where<br />
she made puppet<strong>ry</strong> shows for Swedish-Finnish<br />
children. In 1998 Marianne Kinberg moved<br />
back to Finland and took with her all her<br />
puppets, which she donated at The Radio and<br />
Television Museum in Lahti.<br />
Lately she has been conducting puppet<strong>ry</strong><br />
courses for school children and made together<br />
with kindergarten teacher Jaana Kilpeläinen<br />
in 2009 a Swedish-speaking puppet<strong>ry</strong> performance<br />
for kindergartens.<br />
Consequently, the Finland-Swedish puppet<strong>ry</strong><br />
field is rich: there are people of various generations<br />
making both professional and amateur<br />
puppet theatre. Kalle Nyström´s heritage lives<br />
and flourishes.<br />
Maiju Tawast<br />
Edited to Nukketeatteri Magazine by Timo<br />
Väntsi. Tawast had her lecture about Finnish-<br />
Swedish Puppet<strong>ry</strong> in Rovaniemi 7 Solos Festival<br />
August 2010.<br />
Rahtiteatteri / Frackteatern: Pieni tulitikkutyttö (the little march seller). Tiina Puranen with her puppets<br />
(photo: Rasmus Puranen).
20<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Some QUOTES from<br />
NEVILLE TRANTER<br />
These quotes are from Neville Tranter Q & A session which was taking place in Nukketeatteritalo Mundo, Turku<br />
16.9.2010. Evening was hosted by Anna-Ivanova Brashinskaya.<br />
Neville Tranter worked in Finland while<br />
he was directing 3D. Photos from Q&A<br />
ewening from Nukketeatteritalo Mundo.<br />
(Roman Chauzov)<br />
Early years<br />
- I studied four years (in drama school) to be<br />
an actor and I learned from method acting<br />
system. In my third or fourth year of my studies<br />
I had an elderly couple who came to perform<br />
a puppet show in my drama-class. For all<br />
of us it was ve<strong>ry</strong> first time ever to see alive<br />
puppet show. It was a children show with ve<strong>ry</strong><br />
traditional wooden puppets (Billbar Puppet<br />
Theatre). I had to help them to build up the<br />
set and break it down and when I saw the<br />
show I say ”that, that’s what I want to do with<br />
my life”. So I asked them and they were looking<br />
for a trainee, so they got money from the<br />
government to teach me and I trained with<br />
them two years.<br />
So I learned how to carve wood, how to carve<br />
puppets out from the wood, I learned to do<br />
voices also. This time I worked with voices on<br />
tape because they were elderly couple and<br />
they used professional actors to put all voices<br />
on the tape and they mix those with all<br />
sound effects.<br />
They were against professional puppeteers<br />
when this man retired he was a photographer<br />
in a local newspaper and his hobby had always<br />
been making a puppets. His wife came<br />
originally from Vienna, so she was the one<br />
who really inspired him to make whole plays<br />
with the puppets, and she found the actors.<br />
They became a professional puppeteers when<br />
they were 65. So they started a new career. I<br />
did it a four or five years and then that was it.<br />
At that time I knew that I want to be a puppeteer.<br />
We did shows for children and I developed<br />
my first solo piece with marionettes and<br />
that was for adults, and I knew then that THIS<br />
is what I REALLY want to do.<br />
So I moved to Melbourne which was 2000 kilometers<br />
away from where I was studying<br />
and then we begin the Stuffed Puppet theatre<br />
with an actor and a musician. We decided<br />
to do short piece; a cabaree, because we<br />
wanted to do it really fast. We decided I’ll<br />
make the puppets and we work together to<br />
make the scenes. Then we decided; okay, we<br />
put a show together and the musician he had<br />
(which was his brother) and I had a band so<br />
we had live music right from the beginning.<br />
And when we did the publicity we said: okay<br />
we gonna do political sketches, we experimented<br />
with songs satirical text and we noticed;<br />
okay we are not going to get any publicity<br />
for this because the journalists don’t know<br />
anything about adult puppet<strong>ry</strong>. So what we<br />
did was we advertised as x-rated puppet<strong>ry</strong>.<br />
X-rated meaning its even worse: it’s pornographic.<br />
And we got all the journalists come. And we<br />
had striptease acts and exhibitionist..<br />
And it was actually ve<strong>ry</strong> innocent it really<br />
wasn’t so pornographic. Then a man who saw<br />
the show invited to us to perform in his theatre<br />
restaurant together with a cabaree group<br />
and they were ‘’the first act ‘’and the puppets<br />
‘’the second act’’. But this group had been<br />
in Amsterdam a year before, a great success,<br />
and in Amsterdam was a festival called The<br />
Festival of Fools, it was the biggest street<br />
theatre alternative festival in the world. I did<br />
not know that. We were invited to Amsterdam<br />
with the whole show with the puppets,<br />
cabaree and another friend who was a magician.<br />
We had one big Australian show. We came<br />
there and we had to work three months.<br />
we even lived in hotel for two months at the<br />
cost of the festival.<br />
I wanted to work only for adults and I had<br />
a great response from the audiences in Holland<br />
to the puppets, they react wonderfully<br />
to the puppets. I thought that I have to start<br />
somewhere, so I staied in Holland. But also<br />
from practical reasons: I didn’t have to travel<br />
to find an adult audience. In Holland you have<br />
also whole Europe. In Australia that was a<br />
problem and I don’t wanna spend all my life<br />
performing short pieces in nightclubs. I really<br />
wanted to make a whole play with puppets,<br />
that was my dream.<br />
My first piece was “Studies in Fantasy”. Which<br />
was also once again all solo pieces in the<br />
booth and outside the booth. In 1981 I performed<br />
in Charleville for the ve<strong>ry</strong> first time.<br />
It was my first international festival and in<br />
those days it was ve<strong>ry</strong> badly organized festival.<br />
Eve<strong>ry</strong> puppeteer had to pay their own<br />
festival pass to see shows, but in the festival<br />
there were thousands of puppeteers. First time<br />
of my life I saw people really fighting with<br />
their tickets. I thought that “they are really<br />
fighting to see a puppets..WOW!”. I was ve<strong>ry</strong><br />
nervous because I was performing at the end<br />
of the week and eve<strong>ry</strong>body in the audience
Nukketeatteri 2/2010<br />
21<br />
was tired. My first character came to stage<br />
and started talking to me as a puppeteer and<br />
said “I had to excuse him because he has seen<br />
a lot bad puppet theatre this week” and the<br />
audience just went like ‘’What’’ and I exploded<br />
with laughter. Ever since I’ve been performing<br />
in Charleville.<br />
So in the last 30 years now and I’ve done<br />
20 different pieces. All of except one are solo<br />
pieces. With large life-size puppets I have<br />
experienced many different directions and<br />
I wanted to find out how far I can go with<br />
the puppets. To find out where are the limitations,<br />
just how far can I go with the puppets<br />
and not only with the puppets but also with<br />
me as a actor. So in all those 30 years; in the<br />
beginning after doing ‘’Studies in Fantasy’’<br />
I felt like I wasn’t getting anywhere. I once<br />
performed for just to punks in Copenhagen<br />
and they loved it. And I thought if they enjoy<br />
it, eve<strong>ry</strong>thing is ok. But I wasn’t getting anywhere<br />
so people weren’t buying.<br />
I said I have to go throw myself into the deep<br />
and so I did ‘’Seven Deadly Sins’’. And that’s<br />
the style I still use today. I played the role<br />
of Mephisto and I had a golden mask, a half<br />
mask, and Faust was a naked puppet sitting<br />
in the first row in the audience. The other<br />
puppets were the Devil and the Seven Deadly<br />
Sins.<br />
With this play I finally broke<br />
through in Holland. All the newspaper<br />
came and it had great reviews.<br />
The best theatre critics of<br />
the land saw it and thought: “it<br />
was best theatre piece I’ve ever<br />
seen”. For me doors started to open. I though<br />
that after that I have to make sure that next<br />
one is good as the first one or even better.<br />
That’s how I started to develop all the shows.<br />
In the beginning the puppets, characters were<br />
so strong that I felt I cannot compete with<br />
them as an actor. In the beginning I kept my<br />
mouth shut. It took me a few years to get<br />
courage to speak with them. So I finally forced<br />
myself to do that. I explore relationship<br />
with these puppets and myself as an actor,<br />
where are the boundaries of this relationship<br />
between actor and puppet.<br />
- In early days when I performed to the drunken<br />
audiences. I learned how to tell a sto<strong>ry</strong><br />
in one mi<strong>nu</strong>te. I learn to cut, cut, cut! To tell<br />
only the parts which are necessa<strong>ry</strong> and get<br />
their attention. If sto<strong>ry</strong> goes too long, audience<br />
lost their interest. That means cutting.<br />
About puppeteering<br />
- I realised really quickly that puppets can be<br />
really extreme characters. Because they are<br />
archetypes, great actors, the best actors in<br />
the world. You know that it’s a puppet and it’s<br />
been made some materials. But when it really<br />
comes alive and audience believes in a character,<br />
in a creature. Then suddenly something<br />
happens. The audience goes with a figure<br />
and accept it. You are watching this creature<br />
“survive” on the stage. We are witnessing<br />
something and that makes it ve<strong>ry</strong> special.<br />
We are almost like voyeurs. So if something<br />
happens between me and puppet, in our relationship,<br />
something ve<strong>ry</strong> violent, audience<br />
experience it also ve<strong>ry</strong> violent. Puppets are<br />
ve<strong>ry</strong> visual and if you made him alive even<br />
adults accept it just like children. Audience<br />
is shocked because something is living on<br />
the stage and they know that it isn’t a human<br />
being.<br />
- During the time of “Seven Deadly Sins” I discover<br />
that it’s possible to have actor and a<br />
puppet on the stage and have relationship<br />
between each other. It’s fascinating. The<br />
whole world opens for me. How can I explore<br />
with all of these characters.<br />
- Puppets have something ve<strong>ry</strong> wonderful: the<br />
way you can use puppets to deal with time<br />
on stage. Stopping time, making things stop<br />
because it has something to do with the fact<br />
of the puppet. When it moves it begins from<br />
stillness and makes a movement and then it’s<br />
back to still again. And this stillness is absolutely<br />
necessa<strong>ry</strong> when you are working with the<br />
puppets. So the stillness and the movement<br />
and again stillness...<br />
I’ve always felt the puppets have something<br />
to do with opera because it’s such a strange<br />
art form. And when I started to do puppets I<br />
”I trust puppets completely”<br />
wanted the puppet to sing, so that they have<br />
to actually sing. So eve<strong>ry</strong> puppet is made<br />
for two people and I made eve<strong>ry</strong>thing to the<br />
minimum: no bodies, just heads with a collar<br />
and two hands on sticks. So you come right<br />
back to the ve<strong>ry</strong> basics: the gestures in space.<br />
And it works. And not only that, its wonderful<br />
to watch because you are watching two singers,<br />
or me with a singer, ‘’animating’’ this<br />
puppet and it all becomes one. When the voice<br />
and the movement comes together and<br />
two people is one character it’s wonderful.<br />
And ve<strong>ry</strong>, ve<strong>ry</strong> beautiful at the same time.<br />
You are watching something alive, its happening<br />
now, people melting together with the<br />
puppet.<br />
- I trust puppets completely. Because of that<br />
trust, I let myself go with them, they show<br />
me the way. Let’s go that way and this way.<br />
Young puppeteers make always too many movements,<br />
you have to find just precise movements.<br />
Eve<strong>ry</strong>thing is absolutely precise.<br />
Puppeteering is always ve<strong>ry</strong> choreographical<br />
and precise. Working with puppets is also like<br />
a theatre of suggestion , because you are<br />
working with imagination of audience and body<br />
language.<br />
- Maximum amount of characters what I work<br />
with is three (two puppets and myself), because<br />
I do dialogue with them. It took me<br />
years to figure out how to do it.<br />
- Focus. What do you want to audience to see<br />
and what you DON’T want to audience to see.<br />
- One of difficult things to learn as an actor<br />
is how to be still. It has to do with breathing<br />
and listening. When I perform I listen reactions<br />
of the audience. Dialogue is not only<br />
between me and characters it’s also dialogue<br />
between what happens on the stage and audience.<br />
It’s a responsibility. When you learn<br />
to listen, you also hear yourself what you’re<br />
doing.<br />
Sometimes it’s like a third eye. It’s also learning<br />
how to take distance of what you’re<br />
doing. When you learn it, then you have better<br />
control to the things you are doing. It’s also<br />
about technique. That’s one of the things<br />
that young puppeteers don’t get. Technique<br />
is so important. You really have to learn<br />
techniques.<br />
- If I want to get people attention I have to<br />
know how to get their attention. I have always<br />
trusted my puppets, they gave me the<br />
courage to make adult puppet<strong>ry</strong>.<br />
About Working<br />
- I started working in solo purely by economical<br />
reasons. You don’t pay puppets, puppets<br />
don’t need insurances. At the ve<strong>ry</strong> early stages<br />
of my career I noticed that I have to work<br />
in solo, because that’s the only way<br />
how I can exist as a puppeteer. Because<br />
with four or three people it’s<br />
much more difficult to do it.<br />
- My first plays I wrote myself and after<br />
fourth play I started to work with a writer<br />
and later on with director. And then finally I<br />
started to do all the other shows with my ideas.<br />
I make the puppets, I think the sto<strong>ry</strong> and<br />
invite other people: professional writers, professional<br />
directors. And then I work with many<br />
different directors because I also want to<br />
learn from them. I work with many different<br />
writers also to learn from them.<br />
- When I start a new sto<strong>ry</strong> I’m thinking what<br />
characters I need to tell this sto<strong>ry</strong>. They’re<br />
all archetypes.<br />
- I’ve never had my own theatre space, I’ve<br />
always travelled. What I did last year in Torino,<br />
Italy, They have a festival there. I was<br />
invited to come to work with 5 young puppeteers.<br />
And what I did was I directed Frankenstein<br />
and let the 5 puppeteers perform my<br />
performance with my puppets and we used<br />
the same music in the show. But now I could<br />
do different stuff as I had 5 people. Which<br />
was really nice. These days I teached also and<br />
I directed. I’ve already directed 2 shows in<br />
Switzerland. It’s a totally new direction for<br />
me.<br />
These quotes are written down from the<br />
miniDV tape of Q&A session by Toni Kandelin<br />
& Nina Ervasti. Edited by Timo Väntsi.<br />
Photos Roman Chauzov.
22<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
YKSIN LAVALLA<br />
Soolo<strong>nu</strong>kketeatteri – kuninkuuslaji<br />
vai köyhän miehen teatteria<br />
Piirros: Timo Väntsi<br />
Sooloesitys on haastava laji. Draamateatterin puolella harva näyttelijä tarttuu monologin tekemiseen,<br />
mutta <strong>nu</strong>kketeatterissa melkein jokainen jossain uransa aikana tekee sooloesityksen. Toisille siitä on tullut<br />
suorastaan elämä<strong>nu</strong>ra. Soolo on jossain määrin taloudellinenkin vaihtoehto, mutta siinä piilee myös mielettömiä<br />
taiteellisia mahdollisuuksia. Tekijät kertokoot!<br />
Suomessa toimii monia <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijoita,<br />
jotka keikkailevat soolona joko aina<br />
tai ainakin hyvin usein. Kerttu Aaltonen on<br />
Uudessakaupungissa asuva taiteilija, joka on<br />
pyörittänyt omaa sooloteatteriaan Nukketeatteri<br />
Piironginlaatikkoa jo yli 25 vuotta.<br />
Nukketeatteri Piironginlaatikko toimii myös<br />
Turussa Nukketeatteritalo Mundossa. Kerttu<br />
Aaltonen tekee pääasiassa esityksiä lapsille,<br />
mutta takana on myös muutama aikuisille<br />
suunnattu esitys. Viimeisin työ, lasten esitys<br />
Yhdeksän kultapäistä prinssiä (ohj. Kitta<br />
Sara) sai Oulun <strong>nu</strong>kketeatterikilpailussa kolmannen<br />
palkinnon.<br />
Matti Koskinen on tamperelainen pitkän linjan<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriesiintyjä, joka työskennel-<br />
lessään Teatteri Mukamaksessa kiersi maata<br />
lähinnä sooloesityksien kanssa. Nyt mies pyörittää<br />
omaa soolo<strong>nu</strong>kketeatteria Vekkulikettu<br />
tehden paljon yhteistyötä Anna-Liisa Tarvaisen<br />
kanssa. Tarvainen on viime aikoina vastan<strong>nu</strong>t<br />
esitysten visualisoinnista ja ohjauksesta.<br />
Ilpo Mikkonen Helsingistä keikkailee omalla<br />
sooloteatterillaan Pikkukulkuri useammalla<br />
esityksellä. Hänellä on takanaan pitkä työrupeama<br />
Nukketeatteri Sampon näyttelijänä,<br />
mutta nykyään hän toimii Nukketeatterikeskus<br />
Poijussa ollen sen perustajajäseniä. Pikkukulkurin<br />
repertuaarissa ovat mm. esitykset<br />
Satusafari (ohj. Rainer Kaunisto) ja Sirkuksen<br />
poika (ohj. Iida Vanttaja).<br />
Arvon artistit, <strong>nu</strong>kketeatterissa tehdään<br />
paljon sooloesityksiä. Mistä arvelette tämän<br />
johtuvan<br />
Kerttu: Sooloesitysten tekemisessä on puolensa.<br />
Vapaus.<br />
Matti: Rahastahan se on kiinni. Laskin tarvitsevani<br />
vuodessa sata keikkaa saadakseni perheellisenä<br />
niukan toimeentulon. Viime näytäntökaudella<br />
esityksiä oli 119, mutta osa<br />
tuloksesta hukkuu entisten tuotantojen kuolettamiseen<br />
ja yhden uuden tuottamiseen.<br />
Sitten on tietysti menopuolella kirjanpitäjä,<br />
kirjanpito-ohjelma, parit vakuutukset, matka<br />
ja majoituskulut, puhelin jne. Olisi hienoa,<br />
jos välillä voisi keikkailla musisoivan taikurin,<br />
tanssijan tai <strong>nu</strong>kettajan kanssa, mutta sitten
Nukketeatteri 2/2010<br />
23<br />
keikkoja olisi saatava vähintään 200. Mikäli<br />
tuotantokuluihin saisi esim. 10000€ apurahan<br />
ja sitä ei tarvitsisi keikkailulla kuolettaa, niin<br />
parin ottaminen keikoille tulisi harkinnan alle.<br />
Sooloesitykset ovat kyllä itselleni myös tapa<br />
tuottaa itseni näköistä taidetta.<br />
Ilpo: Tekijät ehkä ajattelevat, että yksin on<br />
helppo tehdä - on oman tuotantonsa herra/<br />
rouva. Itse henkilökohtaisesti en pidä tätä<br />
helpompana tienä. Vaatii kovasti työtä ja työtä<br />
ja työtä tehdä hyvä sooloesitys.<br />
Mistä juontaa oma kiinnostuksesi sooloesitysten<br />
tekemisen<br />
Ilpo: Olen työskennellyt pitkään ns. laitosteatterissa,<br />
Nukketeatteri Sammossa Helsingissä<br />
15 vuotta, ja aika tuli kypsäksi tehdä<br />
omaa. Sooloilu on hieno haaste.<br />
Kerttu: Homma lankesi mi<strong>nu</strong>lle luonnostaan,<br />
sillä muutin seudulle, jossa ei ollut <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Aiemmin kahden ihmisen <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
ei vastan<strong>nu</strong>t enää tarkoitustaan ja olin<br />
hyvin turhautu<strong>nu</strong>t toimimaan tietyllä tavalla.<br />
Halusin kokeilla uutta. Suoritettuani alan tutkinnon,<br />
olin vakuuttu<strong>nu</strong>t sooloesitysten antamista<br />
mahdollisuuksista tehdä hyviä esityksiä<br />
ihan yksinkin. Tuotannot ovat helpommin toteutettavissa,<br />
kun voi sopia aikatauluista ja<br />
asioista pienemmän porukan kanssa kuin suurissa<br />
tuotannoissa.<br />
Matti: Esiinnyin yhdeksän vuotta Teatteri Mukamaksen<br />
riveissä ja siellä roolini oli lähinnä<br />
keikkailla yksin ympäri suomenniemen.<br />
Se oli mi<strong>nu</strong>n oppikouluni. Teatterin myynnin<br />
kannalta oli tarkoituksenmukaista, että kaksi<br />
autoa saattoi olla samanaikaisesti liikenteessä.<br />
Kai tästä ajanjaksosta jäi sooloesitykset<br />
tekemisen mallina päälle. Jatkuvasta sooloilusta<br />
on seuran<strong>nu</strong>t, etten oikein osaakaan lukea<br />
näyttämöllä muiden näyttelijöiden aivoituksia.<br />
Ilpo Mikkonen keikkailee oman sooloteatterinsa, Pikkukulkurin, kanssa. Kuva esityksestä<br />
Sirkuksen poika. Ohjaus ja <strong>nu</strong>ket Iida Vanttaja (kuva: Okko Oinonen).<br />
Teetko kaikki työvaiheet itse vai käytätkö<br />
apuvoimia esityksesi tekovaiheessa<br />
Ilpo: Tähän asti olen käyttänyt kaikissa, tähän<br />
asti kolmessa, esityksessäni apuvoimia.<br />
Seuraavaan ensi-iltaan olen asetta<strong>nu</strong>t uuden<br />
riman: teen lähes kaiken itse. Pidän kuitenkin<br />
siitä, että esitys rakennetaan eri osa-alueiden<br />
spesialistin kanssa toimivaksi kokonaisuudeksi.<br />
Kerttu: En suinkaan tee kaikkea yksin. Päinvastoin,<br />
sooloesityksen työ<strong>ry</strong>hmissä voi olla<br />
vaikka kymmenhenkinen ammattilaisten<br />
<strong>ry</strong>hmä. Käytän ohjaajaa, lavastajaa, <strong>nu</strong>kenrakentajia,<br />
puvustajia, muusikoita, valo- ja<br />
äänitekniikan ihmisiä sekä produktiosta riippuen<br />
muitakin osaajia. Kitta Sara on monivuotinen<br />
ohjaajani ja lavastajani, loistava<br />
ideapankki.<br />
Matti: Kolmessa viimeisessä esityksessä Anna-<br />
Liisa Tarvaisella on ollut merkittävä rooli ohjaajana,<br />
näyttämökuvan luojana ja <strong>nu</strong>kenrakentajana.<br />
Syksyllä ensi-illan saaneessa Matin<br />
meriseikkailussa häneltä tuli alkuvisio meren-<br />
Nukketeatteri Piironginlaatikon Kerttu Aaltonen tekee <strong>nu</strong>kketeatteria Uudestakaupungista ja Turusta käsin.<br />
Kesäaika päättyy -tapahtumaan hän toi riemukkaan esityksensä Yhdeksän kultapäistä prinssiä, ohjaus Kitta<br />
Sara. (Kuva: Johanna Uusiranta).
24<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
rannasta, aurinkovarjosta ja siellä leikkivästä<br />
Matista. Aloimme koota tavaraa ja ilman varsinaista<br />
käsikirjoitusta leikimme koko kesän<br />
tarinaa kasaan. Osaamme molemmat rakentaa<br />
lavasteita, mekaanisia ratkaisuja ja monenlaisten<br />
materiaalien mahdollisuudet sekä<br />
rajoitukset ovat ajansaatossa tulleet tutuiksi.<br />
Kahteen esitykseen mi<strong>nu</strong>lla on ollut muusikoita<br />
apuna luomassa musiikkia/äänimaisemaa.<br />
Kesällä neljä muusikkoa improvisoi useamman<br />
päivän aamusta yöhön musiikkia muuten<br />
valmiiseen näytelmään. Näytelmän <strong>ry</strong>tmi<br />
selkiytyi ja sai aivan uusia värejä sen prosessin<br />
myötä. Vieläkin muistelen ilolla miten he<br />
heittäytyivät leikkiin. Vaikka esitän yksin,<br />
niin cd:n muodossa muusikot ovat mukana ja<br />
heidän oivalluksensa kantavat osaltaan näytelmää.<br />
Ja tietysti käytän graafista suunnittelijaa,<br />
trailerin tekijää Utubessa jne.<br />
Kaikki käytätte apuvoimia. Voisitko kuvitella<br />
tekeväsi esityksen aivan itseksesi<br />
Ilpo: Kyllä periaatteessa, mutt tavaksi en sitä<br />
ota.<br />
Kerttu: Mieluummin käytän apuvoimia, yhteistyöllä<br />
saadaan enemmän aikaan.<br />
Matti: Vekkuliketun ensimmäinen näytelmä<br />
Vaarin perintö oli mi<strong>nu</strong>n luomus, tai no, Anna-Liisa<br />
loi ketulle visuaalisen ilmeen ja minä<br />
sen mekaniikan. En usko, että teen enää kaikkea<br />
itse. Vaarin perintö valmistui raakileena<br />
ja jouduin arvailemaan yleisön reaktioista<br />
mikä toimii ja mikä ei. Kirjoitin sen kolmasti<br />
uusiksi aina kymmenen keikan jälkeen. Nyt<br />
se toimii ja siitä on ollut noin 100 keikkaa ja<br />
muutama festarinäytös. Yksin tekeminen sisältää<br />
mi<strong>nu</strong>lle liikaa miinoja.<br />
Mitä tuotannollisia etuja on siinä, että tekee<br />
koko esityksen yksin<br />
Kerttu: Helpompaa, koska voi sopia esimerkiksi<br />
kiertueita oman aikataulunsa mukaan.<br />
Matti: Keikkakalenterin rakentaminen on helpompaa,<br />
kun ei tarvitse huomioida vaikka<br />
kolmen näyttelijän elämän kommervenkkejä.<br />
Majoitus on tietty edullisempaa ja voi visiteerata<br />
tuttujen luona. Tämä ei kuulu tuotantoon,<br />
mutta yksin voit jäädä haahuilemaan<br />
sumuisen suon laitaan, kun porukka jyräisi<br />
tavoitteellisesti eteenpäin. Yksin liikkuessasi<br />
voit intoutua tunniksi vaihtamaan aivoituksia<br />
tilaajan kanssa. Siinä selviää vastasiko mainontani<br />
tuoma mielikuva juuri nähtyä esitystä<br />
ja jos ei mitä olisi syytä muuttaa. Voi samalla<br />
kysyä mikä hänen mielestään äsken nähdyssä<br />
ei toimi<strong>nu</strong>t tai toimi. Mainonnan totuudellisuus<br />
on tärkeää esitystoiminnan jatkuvuuden<br />
kannalta. Toriseminen on muutenkin antoisaa<br />
ja saa eväitä huomisen varalle.<br />
Ilpo: Kun tekee yksin, projektin voi aikatauluttaa<br />
itselleen sopivaksi. Tietysti tuolloin<br />
kantaa itse myös vastuun siitä, että esitys<br />
valmistuu luvatuksi ajankohdaksi. Yksin tehdessä<br />
sopiminen asiakkaan kanssa on helppoa.<br />
Täytyy pitää vain oma kalenteri ajan tasalla.<br />
Sooloartistinkin on syötävä! Matti Koskinen keikkailee sooloteatterillaan Vekkulikettu. Kuvan kalapullat<br />
ovat uusimmasta esityksestä Matin meriseikkailu, jonka ensi-ilta koettiin Rovaniemellä 7 sooloa-festivaaleilla.<br />
(kuva Timo Väntsi)<br />
Soolon taiteelliset vahvuudet Mitä taiteellisessa<br />
mielessä kiinnostavaa on yhden<br />
esiintyjän esityksessä<br />
Ilpo: Mihin yksi Ilpo venyy, mitä kaikkea saan<br />
itsestäni irti- tai ohjaaja saa. Se on joskus yllättävää.<br />
Sooloesitys on taiteellisessa mielessä<br />
periaatteessa, ja toivottavasti aina käytännössäkin,<br />
yhtä kiinnostava kuin mikä tahansa<br />
muu teatteriesitys. Sooloesityksissä voi päästä<br />
hyvin lähelle katsojaa: monesti esiinnytään<br />
pienissä tiloissa, joissa kuiskauskin kuuluu.<br />
Matti: Tiedä sitten taiteellisesta vahvuudesta,<br />
mutta aikuisia katsojia usein kiehtoo miten<br />
yksi ihminen pystyi tekemään kaiken<br />
äsken nähdyn. Yksin esiintyvän on lähtökohtaisesti<br />
haettava yksinkertaisia, selkeitä ratkaisuja.<br />
Jos sellaisia löytyy niin lopputulos<br />
voi olla näyttämön täyttävää hyörinää mielenkiintoisempaa.<br />
Kerttu: Se, mihin kaikkeen yksi ihminen voi<br />
taipua... mitä kaikkea meissä voikaan olla,<br />
kun annamme itsellemme aikaa ja vapautta.<br />
Soolon taiteelliset heikkoudet Mitkä ovat<br />
sooloesityksen kompastuskivet, eli missä<br />
mennään helposti pieleen<br />
Kerttu: Taiteelliset heikkoudet lienevät siinä,<br />
että jos aivan yksin puurtaa, sokeutuu<br />
työlleen. Sooloesiintyjän on oltava tietoinen<br />
omista taidoistaan ja vangittava esityksellään<br />
koko katsomo. Kokonaisuus ratkaisee.<br />
Matti: Helposti sokeutuu omille maneereillensa.<br />
Kyllästyy itsekin, kun ei kehity ja tilaaja<br />
taas ajattelee ”ai toi on tota taas”. Yksin<br />
on vaikeampaa pitää esityksen pulssia jäntevänä.<br />
Siirtymävaiheiden uhka ovat kuolleet<br />
hetket: ”Miksei mitään tapahdu”. Lumo katoaa<br />
ja sen uudelleen herättäminen ottaa aikansa.<br />
Näyttelijä saattaa sortua hosumiseen<br />
monia hahmoja käsitellessään, jolloin <strong>nu</strong>ket<br />
eikä hän itse ehdi elää. Esine- ja <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
on tekniikkalaji, ja yksin häärätessä jää<br />
paljon sen mahdollisuuksista hyödyntämättä.<br />
Ilpo: Soolotekijän täytyy olla monipuolinen.<br />
Esitys koostuu kuitenkin monista eri palasista<br />
ja tekijän pitäisi omata melkoinen määrä taitoja.<br />
Soolotekijän ei mielestäni kannata ängetä<br />
teoksiinsa liikaa, pitäisi uskaltaa luottaa<br />
ideaan, tarinaan... monesti yritetään ängetä<br />
juttuun liian paljon tavaraa. Selkeys ja yksinkertaisuus<br />
voi olla kauneutta ja synnyttää<br />
hienoja elämyksiä.<br />
Minkälainen tarina soveltuu parhaiten<br />
sooloesiintyjälle<br />
Ilpo: Tarina, jossa on idea, joka tuntuu tekijälle<br />
tärkeältä. Jonka takana tekijä voi seistä.<br />
Matti: Vaikea sanoa, kun kirjo tyylilajeista,<br />
tekniikoista ja tietysti näyttelijöistä on niin<br />
moninainen. Näyttelijän on tunnistettava<br />
omat resurssinsa, jotta paketti pysyy kasassa<br />
ja <strong>ry</strong>tmissä.<br />
Kerttu: Riippuu esityksen tavoitteista - kenelle,<br />
mitä, missä ja milloin Itse rakastan satuja<br />
ja tarinoita ja keskityn lapsille suunnattuihin<br />
esityksiin.<br />
Joudutko joskus hylkäämään hyvän idean<br />
sen vuoksi, että sitä ei pysty toteuttamaan<br />
soolona<br />
Matti: Selvä se, että näkemys ja keinot ovat<br />
varsin rajalliset.<br />
Kerttu: Hylkääminen on osa tekemisen prosessia<br />
ja sitä tapahtuu koko ajan, myös soolototeutuksissa.<br />
Hyvät ideat ovat yleensä myös<br />
muunneltavissa... ja aina niistä jää jotain itse<br />
esitykseenkin tai sitten seuraaviin.
Nukketeatteri 2/2010<br />
25<br />
Ilpo: Onhan se mahdollista, jos tarinassa on<br />
esimerkiksi liikaa henkilöitä tai hahmoja...<br />
Tällä hetkellä teen pienille lapsille suunnattua<br />
juttua. Tuolloin juoni ei voi olla liian koukeroinen.<br />
Onko osa soolon viehätystä juuri se, että<br />
esiintyjä on tehnyt suuren osan työstä itse<br />
(käsikirjoitta<strong>nu</strong>t, rakenta<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>ket jne.)<br />
Ilpo: Kyllähän se niinkin on, mutta itse olen<br />
kyllä myös nautti<strong>nu</strong>t siitä, kun olen saa<strong>nu</strong>t<br />
tehdä töitä yhteistyössä loistavien ammattilaisten<br />
kanssa, vastuualueita on jaettu. Esimerkiksi<br />
Satusafarin <strong>nu</strong>ket valmisti Rainer<br />
Kaunisto ja hän myös ohjasi esityksen. Iida<br />
Vanttaja teki samoin Sirkuksen pojassa. Musiikista<br />
vastasi Bojan Baric jne.<br />
Kerttu: Olen elänyt vaiheen, jolloin tein paljon<br />
kaikkea itse omassa kammiossani. Vaarana<br />
on, että sokeutuu omille ratkaisuilleen ja<br />
työlleen. Paljon antoisampaa on tehdä muiden<br />
kanssa, voi testata ideoitaan, saada palautetta<br />
ja peilata tekemisiään. On rikkautta<br />
saada hyvä ja toimiva työ<strong>ry</strong>hmä taakseen.<br />
Matti: Markkinointi, konttorityöt, ajomatkat<br />
ja roudaaminen vievät suurimman ajan. Päästessäni<br />
arjen rutistuksen jälkeen leikittelemän<br />
uudella idealla, huomaa miten luominen<br />
on päihde mitä parahin. Käytännön etu on,<br />
että kokemuksen myötä oppii, mitkä ratkaisut<br />
kestävät. Jos tien päällä vaurioita kuitenkin<br />
tulee niin ne osaa korjata lennosta. Silti<br />
jos rahaa olisi, hyödyntäisin enempi spesialisteja.<br />
Onko soolon yllä väkisinkin ”köyhän miehen/naisen<br />
teatterin” meininki Hyvässä<br />
ja pahassa Voisiko sitä kääntää hyödyksi<br />
Matti: Tyhjästä luominen on hauskaa ja uskon<br />
sen näkyvän oivaltavina ratkaisuina. Jos saat<br />
luotua kelvollisen tai peräti hyvän esityksen<br />
edullisesti, niin sitä paremmat mahdollisuudet<br />
on saada siitä myös särvintä. Luulen kyllä<br />
jokaisen köyhän tehneen köyhän esityksenkin,<br />
jonka soisi vaipuvan unholaan.<br />
Ilpo: Meistä tekijöistä se on kiinni, millaisen<br />
leiman saamme. Kunkin pitäisi tehdä laatua,<br />
mutta toisaalta kuka sen laadun määrittää<br />
Kerttu: Voi olla, että taloudelliset seikat ratkaisevat<br />
ja myös olosuhteet. Jos on niin, että<br />
joutuu toimimaan pienillä taloudellisilla<br />
resursseilla - kuten useimmiten onkin - kannattaa<br />
keskittyä oleelliseen ja miettiä, mitä<br />
haluan tällä esitykselläni kertoa. Se on hyvä<br />
lähtökohta sekä köyhille että rikkaille :)<br />
Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilijalle,<br />
joka aikoo tehdä elämänsä<br />
ensimmäisen sooloesityksen<br />
Kerttu: Älä haukkaa liian suurta palaa... pieni<br />
voi olla suurta... tee hyvin se, mikä teet ja<br />
keskity omiin vahvuuksiisi.<br />
Matti: Parempi vartin hiottu paketti kuin tunnin<br />
sössö. Luota pieneen ja tarkkaan työskentelyyn,<br />
jossa si<strong>nu</strong>n ja objektin liikkeet<br />
ovat perusteltuja. Savu ja strobo eivät tyhjää<br />
pelasta, mutta voivat olla joskus kohdallaan.<br />
Jos kohdeyleisö on lapset älä lässytä vaan ole<br />
aikuinen joka leikkii tosissaan Aikuisille on<br />
turha tarjota toista tasoa joissa on kaksimielisyyksiä.<br />
Kun oma sielusi elää tarinan mutkissa<br />
ja <strong>ry</strong>tmität sitä tarkalla työskentelyllä niin<br />
kaikki uskovat si<strong>nu</strong>un. Säästä paukkuja markkinointiin<br />
ja varaudu pitkiin kuiviin jaksoihin.<br />
Tilaajille tarjotaan säkeittäin esityksiä, jolloin<br />
uuden yrittäjän on vaikea saada 2 sekunnin<br />
huomiota. Anna ainakin kolme vuotta<br />
aikaa nimesi tunnetuksi tekemiseen. Itselläni<br />
ei ole vieläkään nettisivuja, mutta uskon sen<br />
välttämättömyyteen. Luomiseen kuuluu arvaamattomuus.<br />
Jos ennakkomainoksesi kertoi<br />
Maasta, päätyessäsi Kuuhun, niin muuta<br />
mainosta. Rahapulassa ei kannata suostua<br />
keikkaan joista tietää, ettei esitys voi toimia.<br />
Tilaajat kertovat toisilleen epäonnistuneista<br />
keikoista. Kuuntele palautetta, kärsi, ota<br />
opiksesi, usko omaa näkemykseen ja tee jotakin,<br />
jotta seuraavaksi voisit nauttia. Kaikki<br />
kompuroivat taiteen poluilla. Riskin välttäminen<br />
halvaan<strong>nu</strong>ttaa. Mikäli esitys ei toimi<strong>nu</strong>t<br />
opi antamaan itsellesi anteeksi. Onnea.<br />
Ilpo: Aluksi on oltava idea -ajatus miksi haluan<br />
tehdä juuri tämän. Varaa reilusti aikaa,<br />
voimavaroja. Mieti <strong>nu</strong>ket ja hahmot. Mikä on<br />
kohde<strong>ry</strong>hmäsi Käytä apuvoimia tai ainakin<br />
peiliä. Karsi, yksinkertaista, uskalla. Nauti.<br />
Kerro jokin muisto soolouraltasi, jolloin<br />
olet koke<strong>nu</strong>t olleesi juuri oikea esiintyjä<br />
oikeassa tilanteessa Ollut piste iin päällä<br />
Kerttu: Sain kutsun kansainvälisille festivaaleille<br />
Saksaan muutama vuosi sitten. Esitin<br />
Kitta Saran ohjaaman Pikku pikku Liisan seikkailut,<br />
joka oli ylistys paitsi keväälle myös<br />
suomalaisen luonnon kuvaus. Esitys puhutteli<br />
”suomi-kuvallaan” katsomossa olleita ja<br />
sai vedet silmiin erityisesti suomalaisilla eläkeläisillä,<br />
vaikka esitys oli suunnattu lapsille.<br />
Tuntui hyvältä, että esitys oli kosketta<strong>nu</strong>t niin<br />
perinpohjin.<br />
Ilpo: Kehitysvammaislaitoksessa iso karski<br />
mies alkoi vyö<strong>ry</strong>ä lavalle nähdessään perhos<strong>nu</strong>ken<br />
lentävän. Hän tuli tanssimaan perhosen<br />
kanssa.<br />
Matti: Kävin syksyllä oululaisessa koulussa,<br />
missä vuotta aikaisemmin olin esittänyt Vaarin<br />
perinnön. Silloinen esitys eli virrassa ja leikittelin<br />
mielin määrin yleisön kanssa. Sain kirjoittaa<br />
ruokatunnin nimikirjoituksia. No nyt<br />
syksyllä esitin samalle porukalle Helokruu<strong>nu</strong>n<br />
tarinan, joka on hidasta runollisten kuvien liikettä<br />
pikkuisen huumorilla maustettuna. Aplodien<br />
alkaessa oppilaat nostelivat koristeltuja<br />
kylttejä joissa luki hyvä Matti, Kee on paras<br />
(kettu Vaarin perinnössä). He parveilivat ympärilläni<br />
fanittaen oikein kunnolla. Ajattelin<br />
siitä toin<strong>nu</strong>ttuani, että jos vielä vuosi esityksen<br />
4-5-luokkalaisilla on tuollaiset muistot,<br />
niin <strong>nu</strong>kketeatterissa on edelleen taikaa armon<br />
vuonna 2010.<br />
Timo Väntsi<br />
Haastattelut tehty sähköpostin välityksellä<br />
Jos aiot<br />
sooloteatteriyrittäjäksi....<br />
VEKKULIKETUN<br />
VINKKEJÄ<br />
”Ennen toiminimen perustamista<br />
kannatta tehdä omaa nimeänsä<br />
tilaajille tunnetuksi.<br />
Yrittäjäkurssi on pakollinen johdatus<br />
yrittäjäksi ja ehto strattirahaan.<br />
Tällöin saattaa selvitä että<br />
hyvä harrastus uhkaa muuttua<br />
rääkiksi ja kituuttamiseksi.<br />
Hyvätkään esitykset eivät tahdo<br />
löytää tilaajaa.<br />
Jos päädyt yrittäjäksi, maksa<br />
kunnon YEL. Siitä määräytyy<br />
esim. sairaspäiväraha. Mi<strong>nu</strong>a<br />
operoitiin lokakuussa, joka on<br />
parasta kierteaikaa. Se vaikutti<br />
ratkaisevasti koko vuoden keikka<br />
määrin ja tulokertymään. Ilman<br />
kohtuullista YEL-maksuja tilanne<br />
olisi vielä kurjempi.<br />
Hintoja polkemalla ei elä ja sillä<br />
tuhoaa muidenkin mahdollisuuksia<br />
elää. Itse veloitan keikasta<br />
370-450€, ja lisäesitykset samalla<br />
pystytyksellä usein edullisemmin<br />
ja isot, useamman esityksen<br />
kokonaisuudet.<br />
Turhaan ei puhuta yrittäjien<br />
kuluista niitä riittää. Taiteen<br />
tekeminen on tietysti kaiken toiminnan<br />
ydin ja raha mahdollistaa<br />
sen, mutta kokonaistyömäärästä<br />
itse Arttia on häviävän pieni osa.<br />
Suuri haaste on miten luoda<br />
itselleen esitys jonka takan voit<br />
ylpeästi seistä ja joka samalla<br />
kiinnostaa ostajia.<br />
Todennäköisesti et saa apurahaa<br />
ja maksat tuotannon itse. Ellei<br />
esitys myy edessä häämöttää<br />
konkurssi. Ilman yritystä on<br />
vapaampi villeihin kokeiluihin ja<br />
taiteelliseen itseilmaisuun.”<br />
Matti Koskinen<br />
Nukketeatteri Vekkulikettu
26<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Tutkimuksia trasselin kanssa Rovaniemen <strong>nu</strong>kketeatteritalon vinttihuoneessa, mallina Johanna Salo (kuva: Timo Väntsi).<br />
Pöydän putsausta<br />
Työpaja tuulettaa päätä –<br />
jos sen antaa niin tehdä<br />
Työpaja, workshop, master class tai<br />
ihan vaan kurssi. Sellaisia on tarjolla<br />
moneen lähtöön. Työpajassa pääsee<br />
ehkä omaa arkeaan pakoon, mutta<br />
omaa itseään ei pääse pakoon. Ehkä<br />
päinvastoin.<br />
Itselleni tarjoutui mahdollisuus osallistua Rovaniemen<br />
Nukketeatteriyhdistyksen järjestämään<br />
soolo<strong>nu</strong>kketeatterin mestariluokkaan<br />
7 sooloa-festivaalin alusviikoilla. Opettajana<br />
oli tun<strong>nu</strong>stettu <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija,<br />
brittiläinen, sittemmin Espanjaan asettu<strong>nu</strong>t<br />
Rene Baker, joka on luo<strong>nu</strong>t ihan omat metodinsa<br />
materiaalin omimman kielen löytämiseksi.<br />
Kurssilaisina oli 11 festivaaliohjelmiston<br />
esiintyjää tai ohjaajaa sekä festivaalin<br />
järjestäjiä. Mestariluokalle oli varattu aikaa<br />
vajaa viikko. Viimeisenä päivänä on tarkoitus<br />
esittää pienet esityksemme koko porukalle ja<br />
kutsuvieraille.<br />
Olen ensimmäistä kertaa opiskelijana tai<br />
kurssilaisena sitten valmistumisena 2003,<br />
tuumin Lapin junan makuuvau<strong>nu</strong>ssa maatessani.<br />
Mahtavaa! En ole ohjaajana, en näyttelijänä,<br />
en yleismiesjantusena, vaan opiskelijana.<br />
Saan keskittyä vain itseeni ja omaan<br />
luovuuteni. Ja ainakin tutkia onko sitä jäljellä<br />
jotain vai olenko pelkkä läjä rutinoituneita<br />
tapoja ratkaista taiteellisia ongelmia.<br />
Liikkeelle lähdetään hyvin hissunkissun. Rene<br />
esittelee metodiaan, jonka hän aikanaan keksi<br />
omiin tarpeisiinsa. Metodi syntyi kun hän<br />
itse huomasi väsähtäneensä ja tulleensa umpikujaan<br />
taiteilijana.<br />
Jokainen valitsee materiaalin, jota tutkii työpajan<br />
aikana. Mestarikurssilaisten valinnat<br />
ovat monenkirjavat: marjoja pullollaan olevat<br />
pihlajanoksat, iso kasa avaimia, vesi, nippu<br />
sulkia, jää, muovi, paperi ja kaikki viikon<br />
varrella tarpeelliseksi osoittautu<strong>nu</strong>t.<br />
Valitsen materiaalin, jota on matkassani Seurapiirikuninkaat-<br />
esityksen tarpeistossa: trasseli.<br />
Kiireessä tehty valinta, myönnän, mutta<br />
se osoittautuu viikon mittaan ihan mielenkiintoiseksi<br />
kaveriksi.<br />
Mitä materiaali<br />
haluaa tehdä<br />
Ensimmäisen vaiheen aikana materiaalilla<br />
leikitään, tutkitaan, kokeillaan materiaalin<br />
käyttäytymistä. Mitä tapahtuu jos sitä rutistaa,<br />
heittelee, pyörittää, sirottelee<br />
Toisessa vaiheessa edelleen leikitään, mutta<br />
nyt heitetään jo konkreettisia kysymyksiä ilmaan.<br />
Mihin tätä materiaalia oikeasti käytetään<br />
ja mitä ideoita se synnyttää Mitä tästä<br />
voisi tulla Mitä se voisi esittää Miten tästä<br />
luontevimmin syntyisi jonkinlainen hahmo<br />
Kolmannessa vaiheessa materiaalilla leikitellään<br />
jo tilanteissa. Haetaan tunnetiloja, ja<br />
katsotaan miten ja millä lailla materiaali taipuu<br />
vaatimuksiin.<br />
Arvokkaita ajatuksia tulvii ensimmäisten päivien<br />
aikana. Tuntuu kuin palaisimme <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ja visuaalisen teatterin alkujuurille.<br />
Miten helposti materiaalin tutkiminen ja<br />
kuunteleminen sivuutetaan muka kiireellisten<br />
tuotantoaikataulujen vuoksi Etenkin ohjaajan<br />
jakkaralla istuessani kaikuu korvissani<br />
”Tee päätöksiä ja tee ne nyt”. Myös Rene kehottaa<br />
tekemään päätöksiä, mutta pitämään<br />
samalla kaikkia löydettyjä tuloksia vielä mahdollisina.<br />
Usein laitamme materiaalit toteuttamaan mitä<br />
haluamme, mutta unohdamme että asia<br />
voisi tapahtua myös toisinpäin. Mitä materi-
Nukketeatteri 2/2010<br />
27<br />
aali haluaa tehdä Sinänsä tuttu viisaus antaa<br />
helpotuksen tunteen: materiaali on ystäväni,<br />
kaikkea ei tarvitse repiä muka loppumattomasta<br />
mielikuvituksestani.<br />
Kuvaa, videoi,<br />
kokeilkaa yhdessä<br />
Näiden palasten avulla rupesimme ahertamaan<br />
pikku esityksiämme, yksin ja parityöskentelynä.<br />
Lapin Nukketeatteriyhdistyksen<br />
vanhan puutalon ala- ja yläkerta täyttyivät<br />
rapinasta, kolinasta, ähinästä, lotinasta ja<br />
väliin musiikista, puheesta ja ääntelystä.<br />
Työparini Johanna Salo päätyi materiaalivalinnassaan<br />
isoon muovinpalaan. Kun minä vielä<br />
otin trasseliin luontevasti liittyvän jäteöljyn,<br />
muodostimme eräänlaisen synteettisten<br />
materiaalien vinttihuoneen.<br />
Työvälineenä Rene kehottaa käyttämään valokuvaa,<br />
videomateriaalia ja kirjoittamista,<br />
piirtämistä. Ja parityöskentely, kaksin tekeminen<br />
helpottaa kyllä kummasti sitä ahdistusta,<br />
joka hiipii aina välillä selustaan. Kun työpari<br />
tekee kokeiluja si<strong>nu</strong>n materiaalillasi, se<br />
antaa sopivaa etäisyyttä prosessiisi.<br />
Kun alkuihastus omaan materiaalin alkaa hiipua<br />
parin päivän jälkeen, alkavat materiaali<br />
ja etenkin omat ideat ärsyttää ja raivostuttaa.<br />
Ja kiukku kohdistuu omaan itseen. Onko<br />
omasta luovuudestani enää mitään jäljellä ja<br />
mahdanko olla edes oikealla alalla Lähestyvä<br />
julkinen esiintyminenkin rupeaa kuristamaan<br />
vaikka siihen ei sinänsä paineita kasatakaan.<br />
Jos aistin oikein, kurssin puolivälin paikkeilla<br />
nämä tuntemukset ovat yhteisiä muidenkin<br />
kurssilaisten kanssa. Mahtaako myös kisaväsymys<br />
ja vieraissa <strong>nu</strong>rkissa olo vaikuttaa Niin<br />
mukavissa oloissa kuin saammekin elää Rovaniemellä.<br />
Mutta tuskasta kömmitään ylös. Joku pieni<br />
kokeilu, juttelu työpajan vetäjän kanssa, pala<br />
suklaata ja kuppi kahvia tai vaikka perinteinen<br />
niskasta kiinni-ote pistävät asioita taas<br />
eteenpäin. Demo-paine kääntyy lopulta eduksi.<br />
Esiintyjyys lienee kaikilla meillä sen verran<br />
voimakas vietti, että se saa mestarikurssilaiset<br />
<strong>ry</strong>käisemään kasaan hienoja esityksiä,<br />
minkä huomaamme kurssin viimeisenä päivänä.<br />
Jatkavatko ne eloaan jossain muodossa,<br />
Sympaattinen erikoisfestivaali<br />
Rovaniemen 7 Sooloa- festivaali on sympaattinen<br />
erikoisfestivaali, joka paneutuu <strong>nu</strong>kketeatterille<br />
hyvin tyypilliseen lajiin: soolo<strong>nu</strong>kketeatteriin.<br />
Festivaalille antaa oman<br />
sävynsä päättyvä kesä ja pohjoisen kaunpungin<br />
tunnelma. Toivottavasti saamme jatkoa<br />
festivaaleille parin vuoden päästä.<br />
Ohjelmassa oli tänä vuonna esityksiä Islannista<br />
(Hallveig Thorlacius, Helga Arnalds), Norjasta<br />
(Camilla Tostrup), Venäjältä (Ekaterina<br />
Efremova)ja Suomesta (Katariina Angeria,<br />
Ishmael Falke, Kati-Aurora Kuuskoski, Matti<br />
Koskinen, Johanna Peltonen ja Timo Väntsi).<br />
Koettiinpa myös kaksi suomalaista sooloensiiltaa:<br />
Matkalaukkuteatterin Hohde (Johanna<br />
Peltonen) ja Vekkuliketun (Matti Koskinen)<br />
Matin Meriseikkailu.<br />
Tässä tunnelmapaloja festivaaleilta ja kurssilta.<br />
(kuvat: Timo Väntsi)<br />
Hallveig Thorlaciuksen pikkupeikko vastaanotti<br />
pieniä katsojia esityksen jälkeen.<br />
Muovinen ystävä. Kuva: Johanna Salo<br />
sen näyttää aika, ja osa on jo jatka<strong>nu</strong>tkin.<br />
Ensimmäinen työpajani jälkeen Turun AMK:n<br />
ei toivottavasti jää viimeiseksi.<br />
Turussa syyskuussa 2010<br />
Timo Väntsi<br />
Rene Bakerin soolo<strong>nu</strong>kketeatterin Mestariluokka<br />
Rovaniemellä 26.8.-1.9. ja Seitsemän<br />
sooloa- festivaali 2.-5.9.2010.<br />
Mestarikurssin<br />
opettaja Rene<br />
Baker ja Anna-Liisa<br />
Tarvaisen pujottelemat<br />
pihlajanmarjahelmet.<br />
Helga Arnalds: Leif<br />
the Lucky One.<br />
Ishmael Falke (Six Fingers Theater): Oidipus<br />
Schmoidipus.<br />
Ekaterina Efremova (Murmanskin <strong>nu</strong>kketeatteri) osallistutti yleisöä tussijalkaisilla<br />
<strong>nu</strong>keillaan esityksessä Meet:Katya@Home.Ru.<br />
Malja festareille!<br />
Festivaalien vastaava<br />
Johanna Latvala<br />
ja soolofestivaalit<br />
aikanaan käynnistänyt<br />
Leila Peltonen<br />
skoolaavat päätösklubilla.
28<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Yllättävä kohtaaminen (kuva: Ida Hledikova).<br />
Retrospektiivinen ja erittäin subjektiivinen<br />
MATKAPÄIVÄKIRJA<br />
Hollannin Dordrecht 19.-24.6.2010<br />
Päivää! Olen tulossa UNIMA:n<br />
välikokoukseen sinne Dordrechtiin,<br />
mi<strong>nu</strong>lle on varattu laivamajoitus.<br />
Miten löydän majapaikkani<br />
Mene rekisteröintitoimistoon, Spuiboulevard<br />
99.<br />
Kiitos vastauksestanne, mutta ennakkotietojen<br />
mukaan rekisteröintitoimisto<br />
ei ole enää auki, kun junani<br />
saapuu Amsterdamista. Menisin<br />
mielelläni suoraan laivaan, mikähän<br />
sen osoite mahtaa olla<br />
No se on tuolla Riedijkshaven-satamassa.<br />
Ahaa, no miten löydän oikean laivan<br />
Tule festivaalitoimistoon, Aardappelmarkt<br />
9, tämä on ihan lähellä kaikkea<br />
niin kuin kaikki paikat täällä.<br />
Kiitos avustanne, mutta löydän<br />
kyllä itsekin laivan jos saan tarkat<br />
tiedot..<br />
Ei kun tulet tänne festivaalitoimistoon.<br />
Vastaanotto<br />
Syön kiltisti eteeni kannettua kylmää makaronia,<br />
mikä on vaikeaa ympärillä istuvan henkilökunnan<br />
tuijotuksen takia. Johtaja puhuu<br />
hollanniksi jotain, työntekijät vilkaisevat<br />
häntä ja sitten taas tuijottavat mi<strong>nu</strong>n syömistäni.<br />
En lainkaan ymmärrä, miksi olen tässä<br />
Ottaakseni jollakin tavalla kiinni tilanteesta<br />
ojennan johtajalle lentokentältä ostamani<br />
tuliaisen, mutta ilmeisesti ele ei ole oikea:<br />
johtaja vaivaantuu silminnähden. Hän kokoaa<br />
itsensä ja alkaa lopultakin puhua majoituksestani.<br />
Mi<strong>nu</strong>lle on järjestetty todella harvinaislaatuinen<br />
tilaisuus yöpyä yksityislaivassa.<br />
Monet hollantilaiset voivat vain unelmoida<br />
laivakodista, ja nyt minä olen niin onnekas,<br />
että saan maistaa tällaista iha<strong>nu</strong>utta, vieläpä<br />
vauvaa odottavan pariskunnan luona.<br />
Mi<strong>nu</strong>t saatetaan laivaan, joka on ankkuroitu<br />
kolmanteen riviin kanavan reunasta lukien.<br />
Hypimme sateessa märältä kannelta toiselle<br />
painavan matkalaukkuni kanssa, ja sitten<br />
saattajatyttö avaa luukun ja osoittaa: tuonne.<br />
Omistajat eivät ole kotona, eikä tyttö tiedä<br />
heidän paluustaan mitään. Jos he sattuvat<br />
tulemaan juuri kun olen vaihtamassa yöpukua,<br />
he eivät kuulemma ole moksiskaan. Jos<br />
punkka on liian lyhyt, voin kuulemma avata<br />
jalkopäässä olevan luukun ja pitää jalkojani<br />
toisella puolella olevalla jakkaralla.<br />
Sataa, istun laivassa, on kylmä vaikka suljin<br />
ikkunat. Katson kaihoisasti rantapubia, jonne<br />
en mene, koska en halua pudota kanavaan kotiin<br />
tullessa. Yht’äkkiä valtava hahmo alkaa<br />
kohota vedestä aivan ikkunani takana: pää,<br />
kämmenet, jalkaterät. Olento nousee hitaasti<br />
koko vaikuttavaan mittaansa, sehän on viiksekäs<br />
mies! Girovago e Rondella –teatterin tervetulotoivotus.<br />
Ihmisiä etsimässä<br />
Sun<strong>nu</strong>ntai, herään puolittaisesta horroksesta<br />
ja huomaan tulleeni lukituksi kajuuttaan. Ei<br />
auta, isäntäväki on herätettävä. Nopeat aamutoimet,<br />
sitten määräystä noudattaen aamiaiselle<br />
festaritoimistoon. Syöminen keskellä<br />
hiljaista henkilökuntapalaveria ei onnistu<br />
sen paremmin kuin eilenkään, joten vaihdan<br />
lopulta pöytää jollain tekosyyllä. Kuppi kahvia<br />
ja pala haperoa paahtoleipää margariinin<br />
kera – maksamani summa yhden hengen hytistä<br />
aamiaisineen ei lainkaan vastaa tätä todellisuutta.<br />
Henkilökunta puhuu mi<strong>nu</strong>sta pitkät<br />
pätkät, kuulen nimeni mainittavan moneen<br />
kertaan (silloin mi<strong>nu</strong>a myös aina vilkaistaan),<br />
mutta kukaan ei kerro mi<strong>nu</strong>lle mitään.<br />
Odottamisen ja tiedustelujeni tuloksena saan<br />
lopulta selville, että oikea laivani lipuu satamaan<br />
vasta kahdelta iltapäivällä, joten mi<strong>nu</strong>lla<br />
on runsaasti aikaa tutustua kaupunkiin.<br />
Tyhjät sateiset kadut, ei ristin sielua missään.<br />
Odotan kahviloiden aukeamista, odotan näköpiiriini<br />
ylipäätään jotain elämän merkkejä.<br />
Otan kaupunkia haltuun kävellen, ja sitten,<br />
oi iha<strong>nu</strong>utta, rekisteröintitoimisto avautuu ja<br />
oikea laivamajoituskin järjestyy (vaikka nimeäni<br />
ei löydy listoilta), joten menen iloisena<br />
tutkimuskomission kokoukseen.<br />
Tästä se lähtee.<br />
Tun<strong>nu</strong>stelua<br />
Ensimmäinen välikokouspäivä eli maanantai<br />
alkaa pääsihteeri Jacques Trudeaun raportilla<br />
koskien vuosia 2008-2010. Kuulemme, et-
Nukketeatteri 2/2010<br />
29<br />
tä UNIMA:lla on hyvä rahatilanne, järjestön<br />
sisäinen kommunikaatio pelaa, 80-vuotisjuhlat<br />
olivat menestys, Nukketeatteritaiteen Ensyklopedia<br />
on vihdoinkin valmis, uusia kansallisia<br />
keskuksia avataan, komissioilla on<br />
mielenkiintoisia projekteja suunnitteilla, ja<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriportaali avautuu lähitulevaisuudessa<br />
käyttöön osoitteessa www.artsdelamarionnette.eu.<br />
Takaiskujakin on ollut: arvostettu sihteeri<br />
Laura Verdonk on lähtenyt yllättäen muihin<br />
hommiin. Haastattelukierroksen tuloksena<br />
on kuitenkin saatu tilalle kielitaitoinen ja<br />
hallinnosta, tapahtumajärjestämisestä sekä<br />
uudesta mediasta kokemusta omaava Delphine<br />
Sohier. Päämajan vesivahinko ja tietokonetta<br />
vahingoittaneet virukset ovat myös hidastaneet<br />
toimintaa, ja etenkin jälkimmäisen<br />
seurauksena on jouduttu käyttämään paljon<br />
energiaa tietojen jälleen-kokoamiseen. Tässä<br />
yhteydessä muistutetaan kansallisia keskuksia<br />
lähettämään päivitetyt tietonsa aina muutoksien<br />
yhteydessä, siis esim. jos toimiston<br />
osoite muuttuu tai hallituksen jäsenet vaihtuvat<br />
jne.<br />
Lisää raportteja: komissioiden toiminta<br />
2008-2010. Kansainvälisen UNIMA:n hallitukseen<br />
kuuluu presidentin ja pääsihteerin lisäksi<br />
16 jäsentä, jotka periaatteessa myös<br />
toimivat komissioiden puheenjohtajina ja kokoajina.<br />
Komissioiden kaikki jäsenet eivät ole<br />
maidensa virallisia kongressiedustajia, mutta<br />
UNIMA:n jäsen toki pitää olla. Olen iloisen<br />
yllättynyt Tampereella 2009 järjestämämme<br />
konferenssin saamasta tilasta tutkimuskomission<br />
puheenjohtajan raportissa – hyvä Suomi!<br />
Katselen ympärillemme kaartuvan kirkon lasimaalauksia<br />
ja peitettyä krusifiksia. Hollantilaiset<br />
käyttävät kirkkoja moneen eri tarkoitukseen,<br />
kuten tulen jatkossakin yllättyneenä<br />
huomaamaan: keskiaikainen kivikirkko toimii<br />
pesuaineita myyvänä halppiskauppana, uskonpuhdistuksen<br />
tuloksena rakennettu ensimmäinen<br />
protestanttikirkko käsi- ja taideteollisena<br />
opinahjona.<br />
Lisää tun<strong>nu</strong>stelua ja ihana Kuiskausvene<br />
Tiistai, toinen kokouspäivä. Mielessä hohtavat<br />
vielä eilisillan esitykset: näyttämöanimaatioksi<br />
sanan kirjaimellisimmassa merkityksessä<br />
luokiteltava Roodkapje Strikes Back<br />
(Wiersma & Smeets, Hollanti) ja ”uuden”<br />
teatterin tyylipuhdas taidonnäyte Aunt Frieda<br />
(Doda Group, Israel).<br />
Mutta nyt: WEPA eli World Encyclopedia of<br />
Puppet<strong>ry</strong> Art. Kolmikymmenvuotisen, kaikki<br />
rahat ja paljon energiaa vaatineen urakan<br />
hedelmä julkaistiin lopulta 25.9.2009 Charleville-Mézières’n<br />
kirjamessuilla. Ranskankielisessä<br />
järkäleessä on 864 sivua, 506 kuvaa ja<br />
yli 1000 artikkelia. Tehtävänämme nyt kokouksessa<br />
on päättää jatkotoimenpiteistä liittyen<br />
teoksen kääntämiseen muille kielille. Äänestäjien<br />
enemmistön mielipiteen mukaisesti<br />
ensyklopedia ilmestyy seuraavaksi englanninkielisenä<br />
internet- ja paperiversiona, jota<br />
työstettäessä otetaan huomioon kansallisten<br />
keskusten tekemät korjaus- ja muutosehdotukset<br />
koskien ko. maihin liittyviä tietoja.<br />
<strong>Suomen</strong>kin UNIMA:n toimistoon on toimitettu<br />
yksi kappale teosta, josta näitä asioita voi<br />
tarkistaa.<br />
Lauteille päästetään Kiinan tehotäti Da Yu<br />
Tang, jota on aina ilo kuunnella. Ei häiritse<br />
yhtään, vaikka en ymmärrä sanaakaan kiinaa:<br />
hänen napakka tyylinsä vakuuttaa mi<strong>nu</strong>t siitä,<br />
että Chengdun kongressissa 2012 kaikki tulee<br />
pelaamaan täydellisen loistavasti. Tästä ovat<br />
ilmeisen vakuuttuneita myös presidentti Dadi<br />
Pudumjee ja pääsihteeri Jacques Trudeau,<br />
jotka ovat jo käyneet paikan päällä tutustumassa<br />
järjestäviin osapuoliin marraskuussa<br />
2009.<br />
Lounaan jälkeen me skandinaavit jäämme ravintolaan<br />
kokoustamaan. Kaikki Pohjoismaat<br />
ovat edustettuina, lisäksi esittäytymään on<br />
tullut myös Cariad Astles Englannista. Kokouksen<br />
puheenjohtajana toimiva Hans Hartvich-Madsen<br />
(Tanska) ei ota puheeksi sekä<br />
Tanskan että <strong>Suomen</strong> halukkuutta järjestää<br />
vuoden 2016 kongressi, vaan asiasta järjestetään<br />
erillinen palaveri <strong>Suomen</strong> edustajien ja<br />
Hansin välillä tämän tilaisuuden jälkeen.<br />
Ilmassa on tun<strong>nu</strong>stelua puolin ja toisin: kuinka<br />
tosissaan tässä ollaan, millaisin motiivein<br />
kukin on liikkeellä, sovitaanko yhteisestä linjasta<br />
Olisiko jompikumpi halukas järjestämään<br />
kongressia rennomman välikokouksen<br />
vuonna 2014 Pidämme vielä nopean neuvottelun<br />
suomalaisvoimin ja päätämme varmistaa<br />
<strong>Suomen</strong> kannan vielä puheenjohtaja<br />
Janne Kuustieltä ennen kuin otamme asian<br />
seuraavan kerran puheeksi.<br />
Ei kauniimpaa ja rauhoittavampaa päätöstä<br />
päivälle voi saada kuin on italialaisen Girovago<br />
e Rondellan Whisperboat-ajelu yön laskeutuessa<br />
1200-luvulla perustetun kaupungin<br />
ylle.<br />
Robotit kesäyössä<br />
Tänään keskiviikkona välikokous muuttuu<br />
kongressiksi, sillä välikokouksella ei ole valtaa<br />
päättää ehdotetuista sääntömuutoksista.<br />
K<strong>nu</strong>t Alfsenin (Norja) johtama sääntökomissio<br />
on tehnyt loistavan pohjatyön, ja<br />
Viimeisen kokouspäivän tunnelmia. (kuva: Kati Andrianov)<br />
äänestämään päästään suht’ lyhyen keskusteluosuuden<br />
jälkeen. Etenkin potentiaalista<br />
kongressijärjestäjää kiinnostanee muutos,<br />
jonka mukaan järjestäjä saa nyt itse (yhteistyössä<br />
pääsihteerin kanssa) päättää, mille<br />
kielille tarjotaan simultaanitulkkaus.<br />
Olemme edellä aikataulusta, joten kansallisten<br />
UNIMA-keskusten raportit pannaan alulle<br />
esityslistasta poiketen jo tänään. Keskusteltuamme<br />
asiasta toisten <strong>Suomen</strong> edustajien<br />
kanssa raportin antaminen tulee allekirjoittaneen<br />
hommaksi. Mutta haluan hieman miettiä<br />
sanavalintojani, mihin presidentti antaa<br />
kahvitauolla sekä luvan että hyviä neuvoja:<br />
puheen voi pitää huomenna, ja muotoilun pitää<br />
olla varovainen puhuttaessa <strong>Suomen</strong> halukkuudesta<br />
järjestää seuraava UNIMA-kongressi.<br />
Nopea lounas, sitten tutkimuskomission yli<br />
3-tuntinen kokous. Chengdun kongressin järjestäjät<br />
ovat ”tilanneet” tutkimuskomissiolta<br />
akateemisten paneelikeskustelujen sarjan, ja<br />
pohdimme mahdollisia puhujia ja moderaattoreita<br />
eli puheenjohtajia. Kokous venyy, aurinko<br />
porottaa lasikaton läpi.<br />
Juoksen peltilelukaupalle, ja nyt se on auki!<br />
Ostan kävelevän, vilkkuvan ja ampuvan robotin.<br />
Sitten äkkiä laivalle miettimään huomista<br />
puhetta. Luen sihteerimme Johannan kirjoittamaa<br />
raporttia kokouskansiosta. Päätän<br />
mainita sellaiset asiat, jotka ovat uusia tai<br />
toteutuneet <strong>Suomen</strong> <strong>nu</strong>kketeatterielämässä<br />
ensimmäistä kertaa. Hikoilen sanamuotojen<br />
kanssa, ohuesti <strong>nu</strong>kutut yöt alkavat tehdä<br />
vannetta päähän.<br />
Jätän ohjelmaan kuuluvan esityksen suosiolla<br />
väliin, ja kas: saan päivälliskutsun Villa<br />
Augustukseen, linnamaiseen idylliin kaupungin<br />
laidalla. Kävelymatkan aikana pohdimme<br />
kongressin järjestämiseen ja tutkimuksen<br />
tekemiseen liittyviä kysymyksiä Ida Hamren<br />
kanssa.<br />
Geometrisesti muotoillun puiston ja uskomattoman<br />
monilajisen keittiöpuutarhan ympäröimä<br />
ravintola on hurmaava, mutta kello
30<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
tikittää ja tilaamme kiireesti annoksemme.<br />
Tehokkaasta popsimisesta huolimatta belgialaisen<br />
Theater FroeFroen Midsummernightsdream<br />
on jo menossa kun ehdimme<br />
esityspaikalle. Meidät päästetään parvelle,<br />
jossa otan elvyttävät puolihorrokset ennen illan<br />
cocktail-tilaisuutta.<br />
Juhan<strong>nu</strong>kseksi kotiin<br />
No niin, on viimeinen välikokouspäivä eli torstai.<br />
Laivamme lähtee pois Dordrechtista aamupäivän<br />
aikana, joten joudumme ottamaan<br />
matkalaukut mukaan kokouspaikalle. Moikkaan<br />
Venäjän edustajia, ja kuinka ollakaan<br />
he kertovat myös Ekaterinburgin kaupungin<br />
kulttuuritoimen olevan erittäin kiinnostu<strong>nu</strong>t<br />
isännöimään vuoden 2016 kongressia. Mitäs,<br />
reilun pelin hengessä paljastan heille sen mitä<br />
aion kohta sanoa mikrofoniin.<br />
Ennen kokouksen alkua ehdimme vielä muodostaa<br />
naisdelegaation ojentaaksemme pääsihteerille<br />
Oulun kaupungin pormestarin allekirjoittaman<br />
kirjeen ja Suomi-tietoutta.<br />
Jacques Trudeaun reaktio on avoimen positiivinen.<br />
<strong>Suomen</strong> raportin vuoro. Saan jonkunlaisen<br />
tolkun eilisistä harakanvarpaistani ja annan<br />
Villa Augustuksen pihaa (kuva: Kati Andrianov).<br />
asiallisen, hymyttömän robottiraportin, jossa<br />
presidentin neuvoa noudattaen ilmoitan<br />
”<strong>Suomen</strong> kartoittavan mahdollisuuksia järjestää<br />
vuoden 2016 kongressi Oulussa”.<br />
Lopulta on viimeisten käsiteltävien asioiden<br />
aika. Internet-sivut kaipaavat uudistamista,<br />
ja asiasta keskustellaan kovasti (niin kuin<br />
kaikesta – niin pientä asiaa ei olekaan, etteikö<br />
siitä UNIMA:n kokouksessa saataisi aikaan<br />
mielenkiintoista ja kuumiakin tunteita herättävää<br />
debattia). Kokouksen lopuksi kiitetään<br />
kovan työn tehneitä järjestäjiä ja simultaanitulkkeja,<br />
sekä otetaan yhteisvalokuva koko<br />
porukasta kuten tapana on. Tuttu hämmästyksensekainen<br />
helpotus: tässäkö se oli<br />
Tarjolla olisi lounaan sijasta pikkupurtavaa<br />
festaritoimiston läheisessä teltassa, mutta<br />
koska en jaksa raahata matkalaukkuani toiseen<br />
päähän kaupunkia, päätän kävellä hissutella<br />
suoraan juna-asemalle. Viimeiset poskisuukot<br />
ja tanskankieliset toivotukset kadun<br />
kulmassa, ja ei muuta kuin kotiin. Sämpylä<br />
suussa katselen sitten ohikiitäviä alankomaisemia<br />
ja mietin, mitä kuuluu omalle ”viljelmälleni”.<br />
Sen näen kohta, juhan<strong>nu</strong>saattoaamun<br />
valjetessa Viialassa.<br />
(Kokouskansio raportteineen ja tarkempine<br />
tietoineen saatavana allekirjoittaneelta.)<br />
Kati Andrianov<br />
Kirjoittaja on yksi <strong>Suomen</strong> UNIMA <strong>ry</strong>:n kansainvälisen<br />
edustajiston jäsenistä.<br />
Hänen kanssaan <strong>Suomen</strong> kokouksessa edustivat<br />
muut kv-edustajat Han<strong>nu</strong> Räisä ja Anne<br />
Rautiainen. Kv-edustaja Janne Kuustie oli<br />
estynyt perheenlisäyksen vuoksi lähtemästä<br />
matkalle.<br />
Ilpo Mikkonen ja Johanna Uusiranta Dordrechtissä:<br />
Kritiikkiä dialogin muodossa<br />
Vierailimme Hollannissa Dordrechtin<br />
kansainvälisillä <strong>nu</strong>kketeatterifestivaaleilla,<br />
katsoimme näytöksiä ja<br />
ruodimme niitä sitten kahvilassa<br />
milloin lounaan, milloin kahvin<br />
tai oluen siivittämänä. Näimme<br />
ja koimme samoja ja eri esityksiä<br />
yhtä- ja eri aikaan. Päätimme<br />
kertoa kokemuksistamme myös<br />
Nukketeatteri-lehden lukijoille ja<br />
tapasimme Oulussa ”muisteloiden”<br />
merkeissä.<br />
Ilpo: Kivaa oli pieni ja idyllinen Dordrechtin<br />
kaupunki, jossa kaikki oli lähellä ja helposti<br />
tavoitettavissa.<br />
Joh: Kaupungin pie<strong>nu</strong>udesta johtuen festivaali<br />
oli hajotettu ympäri kaupunkia. Toisaalta<br />
oli hauskaa, kun sai samalla tutustua<br />
kaupunkiin, kun etsi esityspaikkaa, mutta kiireisille<br />
kokousedustajille tämä taisi tuottaa<br />
päänvaivaa! Osa tiloista sopi esityspaikaksi<br />
vallan mainiosti, osa taas ei. Jossain oli ongelmia<br />
kuuluvuuden kanssa, huono ilmanvaihto<br />
jne.<br />
Lampje lampje<br />
Wiersma en Smeets, Hollanti<br />
Ilpo: Mielestäni se oli parasta festariteatteria<br />
pitkään aikaan. Valon leikkiä ja -iloa. Varjoteatterin<br />
vastakohta - valon teatteri, jonka<br />
tukirakenteina toimivat vanhanajan piirtoheittimet.<br />
Esitys kesti puolisen tuntia. Lapset<br />
hihkuivat ja aikuiset huokailivat ihastuksesta.<br />
Esityksen valohahmot kieppuivat katsojien yllä<br />
ja ympärillä. Mielenkiintoista koko huonetilan<br />
täyttävää valohahmojen tanssia. Ihailin<br />
näyttelijöiden saumatonta yhteistyötä.<br />
Doda (Aunt) Frieda, The Museum,<br />
Doda Group, Israel<br />
Muistojen teatteri, eräänlainen museo, jossa<br />
on muotinäytös. Näemme nykyisyyden ja<br />
menneen etsiessämme Doda Friedaa. Hän oli<br />
uskollinen sionisti, joka muutti 20-luvun puolivälissä<br />
Wienistä Palestiinaan ja avasi Jerusalemissa<br />
muotitalon. Hän suunnitteli ja valmisti<br />
vaatteita yläluokalle, kuten brittiläisten<br />
upseerien vaimoille, Arabialaisille rouville ja<br />
kuolleiden sionistisotilaiden leskille. Mutta<br />
mitä hänestä jäi jälkipolville<br />
Esityksen rakenne ei ole perinteinen, vaan<br />
yleisö istuu keskellä tapahtumia. Emäntä ja<br />
kolme palvelijatarta kutsuvat yleisön museon<br />
avajaisiin, cocktail-tilaisuuteen, jossa he kertovat<br />
tarinoita ja tarjoilevat Lindsenin torttua,<br />
lopuksi seuraa muotinäytös Doda Friedan<br />
Salongissa. Vieraat kutsutaan osallistumaan<br />
tarinoiden ja myyttien paljastamiseen, niin<br />
yksityisten kuin yleistenkin. Ne vähäiset tavarat,<br />
mitä Frida-rouva on jättänyt jälkeensä,<br />
esitellään ”Muistojen museossa” muistoesineinä,<br />
jotka liittyvät naisvartaloon.<br />
Ilpo: Tämä esitys oli tekijöilleen äärettömän<br />
tärkeä. He seisoivat vahvasti jutun takana.<br />
Joh: Esitys oli vaikuttava, ehkä vaikuttavin,<br />
mitä olen nähnyt!<br />
Ilpo: Hyvin intensiivinen esitys, yleisö otettiin<br />
mukaan yllättävällä tavalla!<br />
Joh: Tässä kaikki asiat olivat merkityksellisiä.<br />
Pieninkin ykstyiskohta oli tarkkaan harkittu.<br />
Ilpo: Esitys oli kuin kolmiulotteinen palapeli.<br />
Yllättävistä suunnista koottiin ihmiskuvaa.<br />
Näyttelijät olivat tiimi, yhteistyö oli saumatonta<br />
ja sujuvaa. Esitys oli erikoinen, omituinenkin,<br />
mutta kiinnostava.<br />
Joh: Harvinainen esitys siinä, että jätti niin<br />
paljon pohdittavaa. Sen outous ja yllättävyys<br />
ei ollut pitkästyttävää, vaan mielenkiintoista.<br />
Kuka toisi tämän Suomeen<br />
Sun<strong>nu</strong>ntain esityksen jälkeen oli tekijöiden<br />
haastattelu. Juontajana toimiva toimittaja<br />
piti aluksi pitkän ja tylsän alustuksen, joka ei<br />
juuri asiaa avan<strong>nu</strong>t, mutta kun tekijät viimein<br />
päästettiin ääneen, esitys täydentyi ja syveni<br />
entisestään.<br />
Nenä<br />
Anne-Kathrin Klatt, Saksa<br />
Outo olio, sini-keltainen mönkerö, kokee<br />
muodonmuutoksen kerta toisensa jälkeen.<br />
Joh: Alussa tuo epämääräinen olio oli todella<br />
mielenkiintoinen, kun ei yhtään tiennyt, mitä<br />
tuleman pitää. Katosta roikkui iso kankainen<br />
kello (niinkuin kirkon kello), jonka tarkoitusta<br />
ihmettelin, mutta sekin selvisi, kun se oli mukana<br />
yhdessä muodonmuutoksessa...<br />
Ilpo: Siinä oli rauhallista tekemisen riemua ja<br />
selkeitä värejä.
Nukketeatteri 2/2010<br />
31<br />
Joh: Taustalla oli äänimaailmaa - vai oliko se<br />
musiikkia - esitykseen sopivaa kuitenkin.<br />
Ilpo: Alku, jossa oli vain mönkijä, oli hieno<br />
yksinkertaisuudessaan. Olisi ollut parempi,<br />
jos tässä esityksessä olisi luotettu pelkkään<br />
otukseen, eikä alettu vääntää väkisin sitä ihmiseksi.<br />
Joh: Esitys kantoi pitkälle, mutta loppu oli<br />
tylsä ja tavanomainen, koko juttu latistui.<br />
Ilpo: Luottamus mönkijään!<br />
Joh: Vielä siinä vaiheessa, kun tuo olio oli ihmishahmoinen<br />
ilman kasvoja, se oli mielenkiintoinen,<br />
oliko se humanoidi vai mikä... Ihmiskasvot<br />
oli se, mikä latisti lopputuloksen.<br />
Pictures at an exhibition,<br />
Jekaterinburgin Nukketeatteri,<br />
Venäjä<br />
Mussorgskin musiikkiin tehty esitys, jossa<br />
näyttelijät esiintyvät <strong>nu</strong>kkeina. Pierrot ja<br />
Harlekino ovat molemmat rakastuneet Colombineen.<br />
Mukana on myös pieniä <strong>nu</strong>kkeja.<br />
Ilpo: Neukkuaikainen toteutus! Musiikki liian<br />
päällekäypää. Toisaalta ylinäyttelemistä, toisaalta<br />
liian pieniä yksityiskohtia.<br />
Joh: Vaikka esitys oli kliseinen, tykkäsin taitavuudesta!<br />
Näyttelijät olivat todella taitavia,<br />
ihmis<strong>nu</strong>ket olivat esityksessä tärkeimmät.<br />
Musiikki oli kyllä aivan liian kovalla.<br />
Ilpo: Vanhan koulun käyneitä, taitavia näyttelijöitä,<br />
mutta söivät <strong>nu</strong>kkien osuutta. Turhan<br />
rönsyävää, pursuili joka saumasta! Tehty<br />
ajan kanssa, mutta oliko ajatuksen kanssa.<br />
Joh: Alku oli hyvä, yllättävä, esitys liian pitkä<br />
ja loppu oli kyllä aivan kamala, amerikkalaistyylinen<br />
happy end pienillä <strong>nu</strong>keilla, joita ei<br />
nähnyt kunnolla ja tekniikkakin vielä takkuili...oi<br />
voi!<br />
Poison<br />
Theatre Mogilev, Valkovenäjä<br />
Esityksen aiheena oli saastuminen. Pienen suden<br />
näkökulmasta näimme kuinka maailmasta<br />
tulee elinkelvoton. Ihminen myrkyttää maailman.<br />
Sanaton näytelmä perinteisin käsi<strong>nu</strong>kein.<br />
Ilpo: Tykkäsin tästä, parempi venäläisen tradition<br />
edustaja kuin se toinen (venäläinen).<br />
Joh: Lavastus oli karu, se yllätti.<br />
Ilpo: Niin, mutta se täydentyi koko ajan!<br />
Joh: Positiivinen kokonaisuus, tykkäsin kun<br />
tämä oli ”oikeaa” <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Ilpo: Taidokasta, ei tumpputeatteria!<br />
Whisperboat<br />
Girovago & Rondella, Italia<br />
Esitys tapahtui kaupungilla, kanavien varsilla.<br />
Yleisö lipui veneessä hitaasti pitkin kanavaa<br />
ja erilaiset hahmot yllättivät veneilijät milloin<br />
missäkin, silloilla, talojen välissä... Esityksessä<br />
oli löyhä juoni traagisesta rakkaustarinasta.<br />
Ilpo: Se oli enemmänkin ”häppening”, viihteellinen<br />
rakastavaisten risteily. Odotin aina<br />
uusia <strong>nu</strong>kkeja, yllätyksiä, näytöksiä. Olo veneessä<br />
oli silti levollisen keskittynyt. Kierros<br />
oli hyvin sunniteltu ja kesto optimaalinen. Se<br />
oli kuin kuvitettu kiertoajelu. Pimeys ja siltojen<br />
alta meno toi jännitystä mukaan.<br />
Joh: Mi<strong>nu</strong>stakin parasta oli juuri se venematka<br />
pimeässä illassa, ja oikeat soittajat mukana<br />
veneessä. Ne <strong>nu</strong>ket ja yllätykset oli vähän<br />
pliisuja, jotenkin lapsellisia ja liian ”helppoja”.<br />
Ilpo: Loppupuolella vedestä noussut jättihahmo<br />
ei ollut WAU!<br />
Joh: Niin, ei se tehnyt vaikutusta, paremminkin<br />
pläähh... Mutta kaupunkia siinä tunnissa<br />
näki kivasti uudesta näkökulmasta. Yllätykset<br />
olisivat toimineet hienosti, jos ei olisi ollenkaan<br />
tiennyt, että niitä tulee!<br />
Kuvat esityskokonaisuudesta Fluisterboot (Girovago<br />
e Rondella, Italia), kuvat Ilpo Mikkonen.<br />
L’atlante delle citta<br />
Antonio Panzuto, Italia<br />
Kaikki tapahtuu teltassa, teltassa aavikolla.<br />
Matkustamme Marco Polon, nykypäivän yksinäisen<br />
matkaajan mukana. Esitys rakentuu<br />
aukeavan ja kääntyvän lavastuksellisen koneen<br />
ympärille. Kartasto tarinoineen, kuvineen,<br />
piirukstuksineen näyttää olevan näkymätön<br />
kaupunki. Esityksen inspiraationa on<br />
ollut Calvinon teos Näkymättömät kaupungit.<br />
Ilpo: Näin sen tekotaiteena. Viitteellinen lavastus<br />
oli ok. Moni kakku päältä kaunis, mutta<br />
silkkoa sisältä! Kikkailua!<br />
Joh: Mi<strong>nu</strong>lle tuli sellainen deja-vu-olo. Olen<br />
ennenkin nähnyt tällaista (italialaista!) ”paperikivaa”.<br />
Puheesta ei saa<strong>nu</strong>t selvää (hmm...<br />
englantia italialaisella korostuksella), paljon<br />
esitykseen kuuluvaa melua taustalla. Kaikki<br />
keinot käytössä, monenlaista ”hauskaa” touhua,<br />
mutta hauskaa taisi olla vain esiintyjällä.<br />
Tuntui, että yleisöä ei tarvittaisi lainkaani!<br />
Ilpo: Ajatus puuttui. Aikuisten teatterissa kikkailu<br />
ei riitä! Teatteri ei ole ajan tappamista,<br />
vaan sen pitäisi nostaa irti maasta, melkein<br />
lentoon!<br />
Joh: Mietin, että olisin voi<strong>nu</strong>t saada enemmän<br />
irti, jos olisin tunte<strong>nu</strong>t Calvinon teoksen,<br />
mutta toisaalta tällaisen esityksen pitäisi<br />
avautua myös ilman taustatietoja.<br />
Play of Forces<br />
Helios Theater, Saksa<br />
Painovoimanäytelmä. Tässä puhutaan unelmista,<br />
lentämisen vaikeudesta, putomisesta.<br />
Joh: Kiviä maassa ja kiviä ilmassa. Harmaata,<br />
viitteellinen lavastus. Pitäisikö tästä ymmärtää<br />
jotain Minä en ymmärtänyt, en vaikka<br />
luin välillä käsiohjelmaakin. Tämä ei auen<strong>nu</strong>t<br />
ollenkaan. Joskus voi nauttia, vaikka ei niin<br />
ymmärräkään, mutta ei tässä kivien liikuttelussa<br />
ollut mitään nautittavaa. Outoa!<br />
Midsummernights dream<br />
Theater FroeFroe, Belgia<br />
Kesäyön unelma, Shakespearen näytelmä,<br />
jossa menninkäiset, keijut ja satyyrit etsivät<br />
rakkautta siinä missä ihmisetkin. Tapahtumapaikkana<br />
oli nyt Kiina.<br />
Joh: Ensimmäisen puoli tuntia luulin olevani<br />
väärässä esityksessä, kiinalaisuus hämäsi!<br />
Teknisesti erittäin taitavaa <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Maininnan ansaitsevat myös ”äänet”, eli korkealla<br />
näyttämön yllä olevat kolme henkilöä,<br />
jotka puhuivat englanniksi kaikki vuorosanat.<br />
Isot <strong>nu</strong>ket näkyivät varmasti taakse asti, mutta....<br />
kaikesta taitavuudesta huolimatta jäi<br />
turhautu<strong>nu</strong>t olo. Tämä ei ollut sellainen elämys<br />
kuin se olisi voi<strong>nu</strong>t olla. Nuket olivat turhaa<br />
rekvisiittaa tällä kertaa! Parasta koko esityksessä<br />
oli Puckin ”intro”soolo, aivan alussa.<br />
Arvioijat Dordrechtissa:<br />
Johanna Uusiranta<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMA <strong>ry</strong>:n järjestösihteeri<br />
Ilpo Mikkonen<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija
32<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Kesäaika päättyy- teatteritapahtuma Oulussa<br />
Ähkypassilla talviaikaan<br />
Sofie Krog: The House.<br />
Levende Dukker: Baobab og<br />
Bushbaby.<br />
Kesäaika päättyi Oulussa 28. - 31.10. megalomaanisen<br />
teatteri- ja tanssifestivaalin merkeissä,<br />
jonka kuluessa oli mahdollista osallistua<br />
53 tapahtumaan. Minä valitsin niistä 24<br />
teatteri- ja tanssiesitystä Ähkypassilla - ja<br />
selvisin hengissä neljän päivän katsojamaratonista.<br />
Hektisimmillään tarjolla oli kahdeksan<br />
esitystä päivässä viidessä eri tilassa,<br />
tämän päälle vielä iltaklubin musiikki- ja teatteriesityksiä.<br />
Tukka putkella tuli siis kipitettyä<br />
esityksestä toiseen, joiden teemat ja taso<br />
vaihtelivat laidasta laitaan.<br />
Akseli Klonkin järjestämä Kansainvälinen The<br />
End of Saving Daylight Time – Kesäaika päättyy<br />
-tapahtuma on ylenpalttinen, ohjelmistoltaan<br />
kimarainen ja koetteleva. Esitystiloissa<br />
nähtiin <strong>nu</strong>ketusta ja näyttelijäntyötä,<br />
hyppyjä ja loikkia, horroria ja huumoria sekä<br />
haahuilua ja höttöäkin. Suurin osa ohjelmistosta<br />
oli tasokasta ja useassa esityksessä<br />
istuttiin aivan etukenossa fokusoituneina<br />
näyttämötapahtumaan. Bravo-huutoja herutti<br />
tanskalaisen Sofie Krogin omaperäinen<br />
The House, horror-<strong>nu</strong>kketeatterina toteutettu<br />
kertomus oudosta talosta kammottavine<br />
tapahtumineen, joka toi mieleen pahimmat<br />
kuvat Psyko-leffasta. Aivopoimuihin tallentui<br />
syvälle myös Teatteri Airopikin ja Kuuman ankanpoikasen<br />
monitaiteellinen yhteisteos Uri<br />
G Oulun taidemuseossa. Kolmen fleksiibelin<br />
miehen <strong>ry</strong>hmä esitti israelilaisen psykokinesteetikon<br />
(suomeksi: esineiden liikuttajan ja<br />
taivuttelijan) Uri Gellerin tarinaa ja 70-luvun<br />
kasvatusmetodeja kuvataiteilija Timo O.<br />
Nenosen esineistöllä. Jouni Järvenpää säkenöi<br />
myös Teatteri Airopikin sooloesityksessä<br />
Aivohärkä, joka perustuu Maiju Lassilan jutelmaan<br />
suomalaisesta kateudesta kaikkine<br />
kauheine seuraamuksineen. Virtaava tanssi,<br />
soljuva puhunta ja välineteatterin käyttö<br />
ovat Jounin vahvuuksia, joista saatiin nauttia<br />
myös festarilla nähdyissä Nukketeatteri Akseli<br />
Klonkin esityksissä Merenkuninkaan lahja,<br />
Hurjan hauska autokirja sekä Hilma ja pingviini<br />
täydellinen. Klonkilla on jäljittelemätön<br />
tyyli, joka yhdistää modernia <strong>nu</strong>ketusta<br />
fyysiseen teatteriin. Nokkeluus ja kette<strong>ry</strong>ys,<br />
välineteatteri sekä omaperäinen dramaturgia<br />
ovat hyvinkin hallussa, mutta jotain uudistusta,<br />
säröä ja syvennystä niihin jo kaipaa<br />
12 vuoden jälkeen.<br />
Festarilla nähtiin myös tanssiteatterivierailuja,<br />
joiden valintaa ohjelmistoon en aivan<br />
ymmärtänyt. Turkulaisen Ehkä <strong>ry</strong>´n esityksissä<br />
Ihana maailma ja Carlo For Ever tanssijat<br />
lepattivat säikkyinä kuin kanit kiväärin tähtäimessä<br />
sinne tänne eikä koreografiasta saa<strong>nu</strong>t<br />
oikein mitään tolkkua. Lienevätkö peräti<br />
pelänneet katsojia, sulkeutuneet omaan esitysmaailmaansa,<br />
joka ei avautu<strong>nu</strong>t Ryhmässä<br />
toimivan Tashi Iwaokan sooloteos Kuroko´s<br />
Dreams oli sen sijaan mielenkiintoinen leikittely<br />
esineillä, joissa hän mursi esiin bunrakuteatterin<br />
näkymättömän avustajan, kurokon,,<br />
unelman omasta esityksestä. Esineillä leikki<br />
myös Prototyyppien Kati-Aurora Kuuskoski,<br />
joka marssitti pöydälle miniviina- ja hajuvesipullojen<br />
salatun elämän. Hän esitti myös<br />
soolona iltaklubilla tanssiteoksen Iik, olen<br />
nainen, ensimmäistä kertaa eläissään. Lapsille<br />
festarin ohjelmistossa oli tarjolla useita<br />
esityksiä, joista norjalaisen Levende Dukker<strong>ry</strong>hmän<br />
<strong>nu</strong>kketeatteritoteutukset Baobab og<br />
Bushbaby sekä Vekkerklokka tuottivat pettymyksen.<br />
Liikaa puhetta ja häsläystä, yleisökontakti<br />
olematon, harmi kyllä. Ruotsalaisen<br />
Papagenan eli Tjåsa Gusforsin Dollhouse onnistui<br />
paremmin tarinoidessaan vanhasta <strong>nu</strong>kketalosta<br />
ja sen asukkaista. Aikuisille suunnatussa<br />
ohjelmistossa ihmetytti Jyväskylästä<br />
saapuneen Näätimö & Teatteri Vastavoiman<br />
Pyöriäisen tarkkailija, joka varmaankin oli<br />
tarkoitettu tiukaksi yhteiskunta- ja EU-kriittiseksi<br />
statementiksi. Mutta esitys ja tarina<br />
sortuivat heikkoon näyttelijäntyöhön ja ohjaukseen<br />
kautta linjan. Sen sijaan Porista saapu<strong>nu</strong>t<br />
Teatteri Moderni Ka<strong>nu</strong>una hämmästytti<br />
omaperäisellä teoksellaan Samurai Rauni Reposaarelainen,<br />
joka pyrki tyyliteltyyn japanilaiseen<br />
teatteriin ja tulkitsi myyttistä tarinaa<br />
sijoitettuna reposaarelaiseen ihmisyhteisöön.<br />
Sokerina pohjalla festivaalilla pidettiin päätöspäivänä<br />
Valtakunnallinen <strong>nu</strong>kketeatterikilpailu,<br />
jossa kilvoitteli seitsemän esitystä.<br />
Voiton korjasi turkulainen Kuuma Ankanpoikanen,<br />
jonka esitykset Vain toivo jää, Kiiltokuva<br />
ja Yhteenveto planeettojen välisistä<br />
etäisyyksistä edustavat uuden polven mo-
Nukketeatteri 2/2010<br />
33<br />
dernia ja tutkivaa <strong>nu</strong>kketeatteria. Toiseksi<br />
tullut suomenruotsalaisten Anatomia Lear<br />
tunki tajuntaan visioillaan, valoillaan ja äänimaailmallaan.<br />
Omaperäinen tulkinta Shakespearen<br />
klassikosta on kiertänyt kahden viime<br />
vuoden kuluessa maailmalla Istanbulia myöten.<br />
Kolmanneksi sijoittu<strong>nu</strong>t Nukketeatteri<br />
Piironginlaatikko eli Kerttu Aaltonen Uudestakaupungista<br />
yllätti iloisesti Helakisan kirjasta<br />
sovitetulla esityksellä Yhdeksän kultapäistä<br />
prinssiä. Ohjaaja ja dramatisoija Kitta<br />
Sara oli puserta<strong>nu</strong>t Kerttu-konkarista esiin<br />
iloisen anarkistin, jolla oli hervoton kontakti<br />
sekä lapsi- että aikuiskatsojiin. Teatteri Objektin<br />
Tessa Lepistöllä oli tuomisinaan Turusta<br />
sooloesitys Merirosvo Svarttis ja espanjalaiset<br />
kultakolikot, jossa kylppärin esineistö<br />
elävöityi ja oikea vesi loiskui lasten riemuksi.<br />
Vaasalainen Pikku Aasin Nukketeatteri toi kilpailuun<br />
esityksensä Kani, ampiainen ja Marcovaldo,<br />
joka perustuu Italo Calvinon kirjaan.<br />
Italiasta Suomeen kotiutuneen Cosimo Galianon<br />
vetämän <strong>ry</strong>hmän esityksessä oli yritystä<br />
moneen suuntaan: perinteistä italialaista<br />
käsi<strong>nu</strong>kketeatteria, varjoteatteria, commedia<br />
dell´arten ituja ja elävää musiikkiakin.<br />
Festivaalin päättäjäisiksi nähtiin vielä Anna<br />
Leymanin ja Camilla Lilleengenin vetämän<br />
Juanita workshopin demot, jossa viisi pohjoismaista<br />
näyttelijää tutki tilaa ja liikettä<br />
akanapussien inspiroimana.<br />
Valve-salissa vietettiin neljä iltaa festivaaliklubeissa,<br />
joiden ohjelmisto oli tyrmäävän<br />
monipuolinen: Kauko Röyhkä, Reijo Kela, Airopik,<br />
Severi Pyysalo ynnä muut villitsivät<br />
yleisönsä yli puolenyön jatkuneissa bileissä.<br />
Kymmenet iskurityöläiset, Valveen, Klonkin<br />
ja <strong>nu</strong>orten työpajan uurastajat saivat hybridifestivaalin<br />
sujumaan ja järjettömän tiukat<br />
aikataulut toimimaan. Kiitos ja kumarrus kaikille.<br />
Saturaatiopiste saavutettiin Kesäaika<br />
päättyy -festareilla moneen otteeseen, ähky<br />
tuli esitysvyö<strong>ry</strong>stä ja kiireestä tilasta toiseen.<br />
Seuraavilla festivaaleilla kannattaisi<br />
kyllä hieman hellittää. Muutama esiintyjä<strong>ry</strong>hmä<br />
vähemmän (ja tarkemman seulan läpi valikoituina)<br />
toisi kaivattua väljyyttä ja antaisi<br />
tilaa myös kohtaamisille.<br />
Maiju Tawast<br />
Teatteri Airopik/ Kuuma Ankanpoikanen: Uri G.<br />
Kuvassa Tobias Effe, Jouni Järvenpää ja Antti-<br />
Juhani Manninen.<br />
PUHEENVUORO<br />
haluatko suunvuoron, lähetä: unimafinland@gmail.com<br />
Uusi, vanha<br />
<strong>nu</strong>kketeatteri<br />
by Antti-Juhani Manninen<br />
Olen viime vuosina usein kuullut puhuttavan uudesta <strong>nu</strong>kketeatterista, nyky<strong>nu</strong>kketeatterista ja<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin uudesta aallosta. Olen omaksu<strong>nu</strong>t käsitteet omaan jokapäiväiseen kielenkäyttööni<br />
niitä tai niiden sisältöä juuri ajattelematta. Minähän teen uutta <strong>nu</strong>kketeatteria, sehän on<br />
selvä. Pusken koti tuntematonta. Kokeilen ja yhdistelen elementtejä tavoilla, joita en ole muiden<br />
aiemmin kuullut yrittäneen.<br />
Olen kuitenkin ollut suorastaan pakotettu matkan varrella pysähtymään toistuvasti juuri tämän<br />
ajatuksen äärelle. Löydänkö ja teenkö tosiaan jotain uutta Kokeiluni ovat toki itselleni uusia.<br />
Tunnen oppivani ja kehittyväni, löytäväni uusia yhdistelmiä, uusia tapoja ajatella ja käyttää<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria. Mutta onko tämä jotakin uutta Mitä on se uusi, josta puhutaan puhuttaessa uudesta<br />
<strong>nu</strong>kketeatterista Mikä tässä tavassa ajatella ja lähestyä <strong>nu</strong>kketeatteria on sellaista uutta,<br />
jota Suomessa ei ole aiemmin nähty Onko kyse vain omasta tietämättömyydestäni, siitä etten<br />
ole tutustu<strong>nu</strong>t alani historiaan riittävän perusteellisesti Vai seisonko jonkin uuden kynnyksellä,<br />
löytämässä jotakin<br />
Uusi määrittyy aina vanhan kautta. Ei voi olla uutta <strong>nu</strong>kketeatteria, jos ei ole jotain olemassaolevaa<br />
vanhaa, josta määritelmällä halutaan erottua. Näin ollen ensimmäinen kysymys, joka<br />
kaipaa vastausta on: mitä on perinteinen vanhakantainen suomalainen <strong>nu</strong>kketeatteri Olen pystynyt<br />
luomaan itselleni jonkinlaisen hataran, ei-vedenpitävän käsityksen tästä. Suuri kiitos tästä<br />
kuuluu lukuisille keskusteluille lukuisten <strong>nu</strong>kketeatterin vanhemman polven edustajien kanssa,<br />
kuin myös lukuisille katsomilleni suomalaisille <strong>nu</strong>kketeatteriesityksille.<br />
Olen siis ehkä löytänyt joitain yhteisiä piirteitä alan vanhempien tekijöiden esityksistä. Näihin<br />
löydöksiin kuuluvat sadun- tai tarinankertojan ja tekstin runsas käyttö, kansansatujen (ja niiden<br />
kaltaisten itse kirjoitettujen tarinoiden) käyttö, esitysten suuntaaminen lähinnä ainoastaan lapsiyleisölle,<br />
lavastuksessa käytettävät vanhat esineet (joilla on jo tarina itsellään), suhteellisen<br />
vähäinen kiinnostus <strong>nu</strong>kkien elävöittämiseen ja tarinankerrontaan <strong>nu</strong>kkien toiminnan tasolla,<br />
sekä itse tarinoiden sijoittuminen menneisyyden hämärille satujen vuosisadoille.<br />
Vastaukseni ei ole kovin kattava. Jää edelleen kysymys määritelmästä. Mitkä ovat ne piirteet,<br />
jotka määrittävät perinteistä <strong>nu</strong>kketeatteria tämän päivän Suomessa Onko edes olemassa yhtenäistä,<br />
elävää suomalaista <strong>nu</strong>kketeatteriperinnettä Ja jos siitä pyrkii erottumaan omaksi uudeksi<br />
uuden <strong>nu</strong>kketeatterin kentäkseen, niin mistä todellisuudessa pyrkii erottumaan Ja mitä<br />
ovat sitten uuden <strong>nu</strong>kketeatterin määrittävät piirteet Niin sanottua Turun koulukuntaa määrittää<br />
ainakin <strong>nu</strong>ken nostaminen keskiöön kerronnassa. Entä muualta Suomesta nouseva uusi <strong>nu</strong>kketeatteri<br />
Ilman vastausta kysymykseen perinteisestä <strong>nu</strong>kketeatterista on vaikea vastata siihen,<br />
mikä uuden siitä erottaa.<br />
Jostain syystä olen joutu<strong>nu</strong>t kuulemaan myös tuhahduksia ja vastalauseita mainitessani uuden<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin. Kitkaa syntyy aina, kun osat pyrkivät erilleen, kun joku tai jotkut haluavat erottua<br />
omaksi erilliseksi yksikökseen. Siis tässä tapauksessa uuden <strong>nu</strong>kketeatterin kentäksi. Nousee<br />
kysymys, onko vanhassa jotain vikaa, jos joku haluaa nostaa itsensä sen ulkopuolelle. Ulkopuolelle<br />
asettuja nähdään usein yläpuolelle asettujana. Uudeksi nimeäminen myös leimaa olemassaolevan<br />
vanhaksi, vanhanaikaiseksi, vaikka se ei olisikaan tarkoitus. Syntyy kipailuasetelma. Me<br />
emme tarvitse tätä kilpailuasetelmaa. Mutta ehkä tarvitsemme määritelmiä. Ainakin tarvitsemme<br />
keskustelua, vaikka olisimme asioista eri mieltä.<br />
Näin päästään vihdoin siihen mitä kohti olen tämän artikkelin verran pyristellyt. Pyrin kirjoittamaan<br />
tämän pikemminkin keskustelun avauksena, kuin itsenäisenä kirjoituksena. Kaipaisin<br />
kovasti vastausta lukuisiin kysymyksiini, sekä alan uusilta että vanhoilta tekijöiltä mahdollisimman<br />
laajalti. Mitä on uusi <strong>nu</strong>kketeatteri Mitä on perinteinen <strong>nu</strong>kketeatteri tänään Eroavatko<br />
perinteinen ja uusi<strong>nu</strong>kketeatteri toisistaan Ja miten Mihin tämän päivän <strong>nu</strong>kketeatteri on menossa,<br />
oli se sitten uutta tai vanhaa Ja mihin suuntaan <strong>nu</strong>kketeatterin pitäisi kehittyä Marjut<br />
Tawastin ja Leila Peltosen toimittama Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä–kirja käsitteli<br />
ansiokkaasti osittain samoja kysymyksiä. En varmasti ole ai<strong>nu</strong>t, jonka mieltä nämä kysymykset<br />
ovat jääneet askarruttamaan. Nukketeatteri-<strong>lehti</strong> on ihanteellinen keskustelualusta tällaiselle<br />
mielipiteenvaihdolle ja yhteiselle määrittely-yritykselle. Jään mielenkiinnolla odottamaan (ja<br />
toivomaan) vastauksia. Kiitos jo etukäteen!
34<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
TURKU 2011<br />
Euroopan Kulttuuripääkaupungissa<br />
runsas <strong>nu</strong>kketeatteritarjonta<br />
Se in ihan kulman takana! Turun paljon odotettu vuosi Euroopan<br />
kulttuuripääkaupunkina. Ohjelmistosuunnittelijat ovat antaneet<br />
paljon tilaa myös <strong>nu</strong>kketeatterille: kaksi isompaa festivaalia ja<br />
useampi yksittäinen teos.<br />
Kuva: Timo Väntsi<br />
Turku on Euroopan kulttuuripääkaupunki<br />
vuonna 2011, samaan aikaan Tallinnan kanssa.<br />
Turku 2011 -päätavoitteet ovat hyvinvointi,<br />
kansainvälisyys sekä luova talous ja kulttuurivienti.<br />
Lähtökohtana on kulttuurin laaja<br />
määritelmä, joka tuo esimerkiksi ruokakulttuuria,<br />
liikunta- ja hyvinvointikulttuuria, tiedekulttuuria<br />
ja monikulttuuristen kohtaamisten<br />
teemaa taiteiden rinnalle.<br />
Ohjelmaa haettiin keväällä 2008 avoimella<br />
hankehaulla, joka keräsi liki tuhat erilaista<br />
ehdotusta. Lopulliseen ohjelmaan on otettu<br />
parisataa hanketta. Ohjelmakirjasta selatessa<br />
osuu silmiin aika moni <strong>nu</strong>kketeatteriprojekti,<br />
tai projekti, jossa <strong>nu</strong>kketeatteri on<br />
vahvasti mukana.<br />
Tässä varmat vinkit:<br />
Mikropatia!<br />
Mikropatia! tarjoaa mikrokokoisia <strong>nu</strong>kketeatteriesityksiä<br />
kaupungin julkisissa tiloissa läpi<br />
kulttuuripääkaupunkivuoden. Ohjelmistossa<br />
on 52 eri esitystä ja 365 näytöstä, joista ainakin<br />
30 on kantaesityksiä. Näistä yhdessä muodostuu<br />
koko vuoden kattava kokonaiselämys.<br />
Festivaaliesityksiä nähdään kaduilla ja katoilla,<br />
sairaaloissa ja vanhainkodeissa, baareissa<br />
ja huoltoasemilla. Esitykset elävät ja muuttuvat<br />
vuoden aikana, erottamattomana osana<br />
Turun katukuvaa.<br />
Projekti huipentuu joulukuussa 2011 mikroteatterimaratoniin,<br />
jonka aikana on mahdollisuus<br />
katsoa keskitetysti suurin osa festivaalin<br />
esityksiä. Tapahtumasta vastaa vuonna 2005<br />
perustettu kokeellisen <strong>nu</strong>kketeatterin <strong>ry</strong>hmä<br />
Sixfingers Teatteriyhdistys <strong>ry</strong>.<br />
TIP-Fest<br />
Nukketeatterijuhla TIP-Fest (Turku International<br />
Puppet<strong>ry</strong> Festival) on Turussa toimivien<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin ammattilaisten yhteisponnistus,<br />
johon oman lisänsä tuovat kansainväliset<br />
vierailijat. Marraskuinen ohjelma koostuu<br />
sekä lapsille että aikuisille suunnatuista esityksistä,<br />
erilaisista työpajoista ja ympäri kaupunkia<br />
leviävästä teatteri<strong>nu</strong>kkenäyttelystä.<br />
Lämminhenkinen tapahtuma on kaikenikäisiä<br />
ihmisiä yhdistävä valopilkku marraskuun pimeydessä.<br />
Tapahtuman pääjärjestäjänä toimii<br />
TIP-Connection <strong>ry</strong> yhteistyössä useiden<br />
turkulaistahojen kanssa. Esimakuna festivaali<br />
toteutetaan ensimmäisen kerran jo marraskuussa<br />
2010.<br />
VUONNA 3011<br />
Vuonna 3011 lentää kaikki - koulut, lehmät,<br />
penaalit sekä erityisesti ihmiset. Monet asiat<br />
ovat myös huomattavan paljon helpompia<br />
kuin tällä hetkellä. Seinien läpi voi kävellä ja<br />
legoista ei tarvitse maksaa. Tulevaisuudessa<br />
eläimet ja ihmiset ovat vielä parempia kavereita<br />
kuin ennen. Eläimet puhuvat ja he osaavat<br />
varoittaa ihmisiä.<br />
Turku 3011 -lastenoopperan työpajoissa lukuvuonna<br />
2009 – 2010 turkulaisten alakoulujen<br />
oppilaat loivat vallankumouksellisia tulevaisuuksia<br />
tekstein, sävellyksin sekä paperiteatterin<br />
keinoin. Työpajojen materiaaleista Emma<br />
Puikkonen on koon<strong>nu</strong>t lastenoopperan<br />
libreton ja Pia Kalenius luo puvustuksen, lavastuksen<br />
ja lavalla nähtävät <strong>nu</strong>ket. Sävellys<br />
on Markku Klamin käsialaa ja ohjaus Tapio<br />
Väntsin.<br />
Esitykset turkulaisissa kouluissa keväällä ja<br />
Turun Musiikkijuhlilla elokuussa 2011. Tuotannosta<br />
vastaa ArtSoppa <strong>ry</strong>.<br />
UKI –NYKI<br />
2 Helenaa, 2 unelmaa, 2 kaupunkia. Ihminen<br />
elää kaksi kertaa: unelmissaan ja elämässään<br />
ja näiden aineksien sekoittuessa ihminen elää<br />
unelmansa.<br />
Esitys kertoo, mitä tapahtuu, kun uskallus<br />
kasvaa suuremmaksi kuin pelko; ihmisistä jotka<br />
ovat päättäneet toimia… Nyt. Uusikaupunkilaisen<br />
Helenan soundtrackina soi Frank Sinatra,<br />
kun taas Helen of New York rauhoittuu<br />
kuunnellessaan saamelaista joikumusiikkia.<br />
Suomalainen mielenmaisema yhdistyy urbaaniin<br />
amerikkalaiseen kaupunkikulttuuriin, jo-
Nukketeatteri 2/2010<br />
35<br />
ta höystävät hip-hop, breakdance, rap, graffitit<br />
ja dj:n live-musiikki.<br />
Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija<br />
Terhi Tuulia Lintukangas,<br />
joka suorittaa parhaillaan teatterialan maisterin<br />
opintojaan new yorkilaisessa The Actors<br />
Studio Drama Schoolissa. Näyttelijänä<br />
nähdään amerikkalaisen vahvistuksen lisäksi<br />
mm. turkulainen <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija Timo<br />
Väntsi. UKI-NYKI on <strong>nu</strong>kketeatteri-ensemble<br />
HOX Companyn tuotanto.<br />
Ensi-ilta 12.8.2011 Turussa ja sen jälkeen<br />
New Yorkissa.<br />
BONGAA OLIOPUS OLIUS<br />
”Oliopus Olius” on havaittu metsässä ja kaikki<br />
ei ole aivan ennallaan. Polulta löytyy eriskummallisia<br />
jälkiä ja vaelluksella kohdatut<br />
metsän olennot näyttävät olevan hämillään.<br />
Vaelluksella nähdään miten eläimet kohtaavat<br />
tuntemattoman tulokkaan ja seurataan<br />
metsän siimeksessä syntyviä pieniä ja suuria<br />
selviytymistarinoita. Lapsille <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
keinoin toteutettu luontoelämysesitys johdattaa<br />
osallistujat tuntemattoman otuksen<br />
jäljille.<br />
Reitin varrella esiin nousevat ihmisen ja luonnon<br />
vuorovaikutus sekä luonnonilmiöt osana<br />
taide-elämystä. Esitys herättää huomaamaan<br />
Teatteri Sudenenne:<br />
Bongaa<br />
Oliopus Olius<br />
(kuva: Andrea<br />
Van<strong>nu</strong>cchi).<br />
luonnon pienet ihmeellisyydet ja nauttimaan<br />
sen tarjoamista seikkailujen, leikkien ja tarinoiden<br />
mahdollisuuksista.<br />
Esityksen tuottaa ja toteuttaa Teatteriyhdistys<br />
SudenEnne ja Bongaa Oliopus Olius! -työ<strong>ry</strong>hmä<br />
yhteistyökumppaninaan arvostettu<br />
tanskalainen lastenteatteri Teater Refleksion.<br />
Esityksen ensi-ilta on 18.4.2011. Esitys kiertää<br />
tilauksesta päiväkotien ja koulujen lähimetsissä<br />
touko-kesäkuussa 2011 ja viikonloppuisin<br />
toteutetaan perheille avoimia<br />
esityksiä.<br />
JOHN – ELEANOR<br />
Lontoo 1394. John Rykener on mies, joka tarjoaa<br />
seuralaispalveluita naisille, mutta pukeutuu<br />
toisinaan naiseksi käyttäen nimeä<br />
Eleanor. Vanha oikeuspöytäkirja kertoo tapauksesta,<br />
kun hänet yllätettiin harrastamassa<br />
seksiä toisen miehen kanssa. Kuka tai mikä<br />
John - Eleanor aikalaistensa silmissä oli ja oliko<br />
hänellä paikkaa oman aikansa kulttuurissa<br />
Miten hänelle ja hänen kaltaisille kävi tuon<br />
ajan Englannissa<br />
Sukupuoli- ja seksuaalinormeja möyhivä esitys<br />
tuo uudenlaisen näkökulman keskiaikaan,<br />
joka usein ilmenee meidän silmissämme moraalikäsityksiltään<br />
ahtaana ja tiukkana. Samalla<br />
esiin nousee kysymys, onko mikään<br />
muuttu<strong>nu</strong>t<br />
Turkulaisen <strong>nu</strong>kketeatteri<strong>ry</strong>hmä HOX Companyn<br />
esitys perustuu keskiaikaisiin aineistoihin.<br />
Timo Väntsi on tehnyt käsikirjoituksen<br />
yhdessä tutkija Tom Linkisen kanssa, ja heidät<br />
nähdään myös lavalla: luennoitsijana ja<br />
näyttelijänä. Ohjaus: Merja Pöyhönen, puvustus:<br />
Pia Kalenius.<br />
Ensi-ilta 18.2., esitykset huhtikuulle saakka<br />
TEHDAS Teatterissa (yhteistuotanto).<br />
LISÄTIETOJA:<br />
www.turku2011.fi<br />
NUKKETEATTERI-LEHTI<br />
SUOSITTELEE LISÄKSI:<br />
Turku 365 on julkiseen tilaan sijoittuva kaupunkitaidekokonaisuus,<br />
jonka reilut 130<br />
teosta pilkahtelevat läpi vuoden kaupungin<br />
arjessa. Pääosassa on arjen löytöretkeily.<br />
Kansainväliset Ylioppilasteatterifestivaalit<br />
7-10.2.2011. Tapahtumaa isännöi Turun<br />
Ylioppilasteatteri yhteistyössä ruotsinkielisen<br />
ylioppilasteatterin, Studentteatern i<br />
Åbo, kanssa.<br />
Esittävän taiteen toukokuu on kolmiviikkoinen<br />
teatteritapahtuma, jonka myötä<br />
Turkuun saapuu noin 15 ajankohtaista vierailuesitystä<br />
kotimaasta ja muualta Euroopasta.<br />
Emäntänä Turun kaupunginteatteri.<br />
New Baltic Drama- festivaali esittelee<br />
kaupunginteatterissa syksyllä neljä kansainvälisen<br />
näytelmäkirjoituskilpailun<br />
voittajaa Suomesta, Ruotsista Venäjältä ja<br />
Virosta.<br />
Performanssi 2011 on kolmipäiväinen performanssitaiteen<br />
festivaali 27-29.5.2011.<br />
Toteuttaja MUU <strong>ry</strong> turkulaisten yhteistyökumppaneiden<br />
kanssa.<br />
Tarinoiden toukokuu herättelee tarinankerrontakulttuuria<br />
eri puolilla Turkua. Sytykettä<br />
anatmassa Metropolian AMK.<br />
Smeds Ensemble & Von Krahl Theater:<br />
Karamazov Workshop loka-marraskuussa<br />
Manilla.<br />
Puppet Sciense<br />
and Fiction<br />
tarjolla<br />
yläkouluille 2011<br />
Ovatko asiat järkähtämättömästi niin kuin ne<br />
näyttäytyvät meille vai onko maailmassamme<br />
mahdollisuuksia, jotka kaipaavat tulla tiedostetuiksi<br />
Miltä näyttäisi vieras neljännestä<br />
ulottuvuudesta Voiko hän juoda mehua avaamatta<br />
mehupurkkia Mitä on yksiulotteisuus<br />
Esimerkiksi tämän tyyppisiin kysymyksiin<br />
haetaan vastauksia yläkouluikäisille <strong>nu</strong>orille<br />
suunnatussa Puppet Science and Fictiontapahtumassa,<br />
joka yhdistää matematiikkaa<br />
kuvataiteeseen ja <strong>nu</strong>kketeatteriin. Se esittelee<br />
<strong>nu</strong>orille geometrian periaatteita ja avaa<br />
heidän ajatuksiaan neljännelle ulottuvuudelle<br />
taidenäyttelyn, <strong>nu</strong>kketeatteriesityksen ja<br />
työpajan avulla.<br />
Puppet Science and Fiction perustuu Edwin A.<br />
Abbottin teokseen Flatland (suom. Tasomaa).<br />
Tapahtuman valmistaa työ<strong>ry</strong>hmä Tasomaa,<br />
Matematiikkaa,<br />
kuvataidetta ja<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria<br />
yhdistelee<br />
Puppet Sciense<br />
and Fiction.<br />
joka koostuu kuvataiteen, musiikin, <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ja matematiikan ammattilaisista. Tapahtuma<br />
on osa Turun kulttuuripääkaupungin<br />
ohjelmistoa.<br />
Puppet Science and Fiction on tilattavissa<br />
yläkouluihin 7.3.2011 alkaen. Tapahtuman<br />
tuottaa turkulainen Teatteri SudenEnne.<br />
Lisätiedot:<br />
p. 041 723 0944<br />
puppetsciencefiction@gmail.com<br />
www.puppetsciencefiction.com
36<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Harkitaan,<br />
hinkataan<br />
ja toivotaan<br />
-<strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>ksen<br />
haasteista kesäteatterissa<br />
Enpäs ihan arvan<strong>nu</strong>t, kuinka hikiset paikat<br />
oli luvassa, kun Väntsin Timo haastoi mi<strong>nu</strong>t<br />
tekemään <strong>nu</strong>ket Aladdin ja taikalamppu<br />
–esitykseen (Turun kesäteatteri Vartiovuorella<br />
kesällä 2010, ohj. Timo Väntsi). Siis<br />
kolme (myöhemmin 11) kevyttä ja kestävää<br />
<strong>nu</strong>kkea kesäteatteriin, ulos, sään armoille,<br />
180-astetta aukeavan ja 630-paikkaisen katsomon<br />
koettaviksi, muutamaan useampi eri<br />
tekniikka, yksi mittatilauksesta käteen, joka<br />
on raken<strong>nu</strong>sajan lähes tyystin Helsingissä No<br />
problem…<br />
Pienet henget (vasen alakulma) olivat tumppukokoa, mutta joukkona toimivat isollakin näyttämöllä.<br />
Ilkeä taikuri (Peter Kanerva) joutuu hengen narutettavaksi (kuva: Timo Väntsi).<br />
Haaste 1: SÄÄ<br />
Oletettavaahan on, että 54 vedon joukkoon<br />
osuu useampikin sade-esitys, mutta ei tänä<br />
kesänä: koko esityskauden sadesaldo oli yhteensä<br />
10 min. (Toisaalta helteessä virran<strong>nu</strong>t<br />
hiki hoiti <strong>nu</strong>kkien kosteutuksen mitä tehokkaimmin.)<br />
Vaan mistäpä tuon olisi voi<strong>nu</strong>t<br />
vielä keväällä tietää, joten siihen oli varauduttava<br />
ja siksi materiaaleiksi valikoituivat<br />
hyvinkin ”kovat aineet”. Hurraa ystäväni styrox,<br />
retkipatja, lattia-alussolumuovi, uima<strong>nu</strong>udelit,<br />
paneelilakka, ulko-erikeeper, kuumaliima<br />
ja roudarin teippi! Mukaan pääsi<br />
myös kangasta ja jonkin verran vaahtomuovia<br />
(elmukelmuttuna, hurraa!), mutta näissäkin<br />
valinnoissa oli huomioitava ehdottomasti<br />
säänkestävyys, riittävän nopea kuivumisaika<br />
ja tuulen tarttumapinta.<br />
Haaste 2: ISO ja LAAJA KATSOMO<br />
Alusta alkaen oli selvää, että <strong>nu</strong>kkien on oltava<br />
riittävän näyttäviä Vartiovuoren kokoisen<br />
katsomon tavoittaakseen, ts. niihin<br />
oli saatava kattava volyymi koossa tai määrässä,<br />
kimallusta/pilkettä/hohtoa, taustasta<br />
erottuvat värit, riittävän selkeä muoto ja<br />
mahdollisimman hyvä manipuloitavuus. Kuten<br />
<strong>nu</strong>ketuksessa keskiöön nousivat myös tyylittely<br />
ja nk. selkosuunnat/-väittämät. Toisaalta<br />
osa katsojista näki <strong>nu</strong>ket hyvinkin läheltä,<br />
joten niiden oli kestettävä myös yksityiskohtaisempi<br />
tarkastelu.<br />
Haaste 3: HELPPOKÄYTTÖISYYS<br />
Nuket oli tärkeätä saada paitsi kestäviksi<br />
myös keveiksi, teknisesti riittävän yksinkertaisiksi,<br />
nopeiksi pukea ja riisua sekä ergonomisesti<br />
mahdollisimman taakattomiksi.<br />
Esityskausi oli pitkä, olosuhteet välillä yllättävänkin<br />
rankat, eikä harjoituskaudella ollut<br />
paljoakaan aikaa varsinaiseen <strong>nu</strong>ketustreeniin.<br />
Nukkien oli sovittava <strong>nu</strong>kettajilleen nopeasti,<br />
helposti ja pitkään.<br />
Haaste 4: OLLA KUIN ILMAA tai PELOTTAVA<br />
PÄIVÄNVALOSSA<br />
Koska ulkonäyttämöllä ei ole käytössä valoteknistä<br />
taikuutta, jolla tukea esim. aineettomuutta<br />
tai pelottavuutta, piti Sormuksen<br />
hengen ja hirviö Khimairan olennaiset elementit<br />
kaivaa jotenkin toisin esiin. Päädyin<br />
jättämään Sormuksen hengen lähes vartalotta,<br />
jotta ainetta olisi yksinkertaisesti mahdollisimman<br />
vähän. Nukke rakentui päästä ja<br />
kädestä, niitä yhdistävästä kangaskaitaleesta<br />
sekä kevyestä harsosta vaatteena. Sormuksen<br />
henki sai ulkoilmassa kirjaimellisesti tuulta<br />
alleen, ilmavirta teki hahmosta entistä keveämmän<br />
ja ”henkevämmän”.<br />
Hirviö Khimairaa mietittiin ohjaaja Väntsin<br />
kanssa pitkään ja hartaasti. Tavoitteena oli<br />
saada aikaan oikeasti pelottava kammotus.<br />
Aluksi jämähdimme ajattelemaan, että hahmon<br />
on oltava mahdollisimman iso ollakseen<br />
riittävän kauhistuttava. Toisaalta jättikoko<br />
olisi jähmettänyt Khimairan robotiksi ja me<br />
halusimme siitä liikkuvan, ilmeikkäämmän<br />
hahmon. Nukenraken<strong>nu</strong>s ratkaistiin jakamalla<br />
Khimaira kolmeen osaan, päähän, siipiin<br />
ja pyrstöön, joista jokaiselle tuli oma näkyvä<br />
<strong>nu</strong>kettaja. Näin Khimairasta saatiin mahdollisimman<br />
ilmaisukykyinen, suuri ja nopeasti<br />
liikkuva kokonaisuus. Silmiin vielä punaiset<br />
joulupallot, savusta vähän mystisyyttä, kumeat<br />
töminät ja karjahdukset – niin avot ja<br />
IIK!<br />
Hirviö Khimaira koostui isosta päästä, siivistä ja hännästä, sekä<br />
tietysti savusta ja äänitehosteista (kuva: Timo Väntsi).<br />
Sormuksen hengen kättä ja päätä yhdisti<br />
harsomainen kangasvartalo. Hahmon<br />
takana Pia Kalenius (kuva: Timo Väntsi)<br />
Kaiken kaikkiaan parasta oli, että opin matkanvarrella<br />
tosi paljon. Oli ihana pähkäillä,<br />
keksiä ja löytää! Monet materiaalit ja keinot<br />
yllättivät iloisesti, samoin <strong>nu</strong>kkien ja näkyvien<br />
<strong>nu</strong>kettajien istuminen noin hyvin isolle ulkonäyttämölle.<br />
Sormuksen hengen sanoin: ” loppujen lopuksi<br />
on kyse priorisoinnista ja pienistä asioista”...<br />
Ja kunnon liimoista ja teipeistä siitä, että<br />
kaiken joutuu itselleen kuitenkin vääntämään<br />
ensin rautalangasta.<br />
Pia Kalenius
Nukketeatteri 2/2010<br />
37<br />
Muuramessa, Jyväskylän lähikunnassa,<br />
toteutui keväällä 2010 monipuolinen<br />
ja onnistu<strong>nu</strong>t Nukkeprojekti.<br />
Muuramen kulttuuritoimen ja päivähoidon<br />
edustajista koottu <strong>ry</strong>hmä piti<br />
ensimmäisen suunnittelukokouksen<br />
syksyllä 2009.Perhepäivähoitaja<br />
Terhi Määttä ehdotti Nukke-teemaa,<br />
johon voisi liittää koulutusta päivähoidon<br />
henkilökunnalle.<br />
Muuramen Nukkeprojekti<br />
Hanketta lähti vetämään Muuramen kulttuuritoimen<br />
päällikkö Anne Patrikainen yhteistyössä<br />
Kulttuuriaitan koordinaattorin Marjo<br />
Tiainen-Niemistön kanssa. Kulttuuriaitta<br />
on osa Taikalamppua, joka on valtakunnallinen<br />
lastenkulttuurikeskusten verkosto. Marjo<br />
otti yhteyttä mi<strong>nu</strong>un ja <strong>nu</strong>kketaiteilija<br />
Piitu Nykoppiin ja pyysi meitä vetämään alkuorientaation<br />
Muuramen päivähoidon henkilökunnalle.<br />
Tammikuun kovilla pakkasilla vierailimme Piitun<br />
kanssa neljässä päiväkodissa. Kussakin<br />
kokoontumisessa päivähoidon väkeä oli 15-<br />
30. Parin tunnin ”luennollamme” Piitu kertoi<br />
ensin <strong>nu</strong>kkien historiasta ja minä <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
menneisyydestä. Esittelimme eri tekniikoilla<br />
tehtyjä <strong>nu</strong>kkeja ja teatteri<strong>nu</strong>kkeja ja<br />
kerroimme niiden käyttömahdollisuuksista.<br />
Ajatuksemme oli osoittaa leikin, <strong>nu</strong>kkien ja<br />
teatteri<strong>nu</strong>kkien monipuolisuus. Yhteistyö Piitun<br />
kanssa oli helppoa, koska tunsimme toisemme<br />
entuudestaan. Välillä toinen jatkoi<br />
toisen lausetta ja uusia ideoita syntyi puolin<br />
ja toisin.<br />
Projekti sai lisää tuulta purjeisiin, kun Anne<br />
Patrikainen sai tietää kevään kuluessa Taiteen<br />
keskustoimikunnan myöntäneen Nukke-projektille<br />
4000 euroa. Kevään taidetyöpajoihin<br />
saatettiin ottaa nyt useampi <strong>ry</strong>hmä mukaan.<br />
Kolmelletoista päivähoidon lapsi<strong>ry</strong>hmälle järjestettiin<br />
kolme työpajaa: <strong>nu</strong>kketeatteri-, sanataide-<br />
ja musiikkipajat. Oma osuuteni oli<br />
ohjata <strong>nu</strong>kketeatteripajassa. Pääsin näkemään<br />
monenlaisia suunnitelmia ja vaiheessa<br />
olevia teatteri<strong>nu</strong>kkeja, joita heidän oma<br />
opensa/hoitajansa oli lasten kanssa tehnyt.<br />
Vau, mitä mielikuvituksen lentoa ja innostusta!<br />
Yksi <strong>ry</strong>hmä aikoi tehdä marionettieläimiä<br />
ja niillä sirkusesityksen. Toinen oli tehnyt<br />
huovutetut avaruusolion päät. Sukat ja<br />
hansikkaat oli hyödynnetty, sanomalehteä ja<br />
kipsinauhaa käytetty. Kahden tunnin pajassa<br />
harjoittelimme teatteri<strong>nu</strong>ken liikuttamista ja<br />
ilmaisua, jaoin jonkin verran <strong>nu</strong>kketeatterimateriaalia,<br />
ohjeita, kaavoja ja annoin tarvittaessa<br />
opastusta tuleviin <strong>nu</strong>kketeatteriesityksiin.<br />
Sanataidepajan ohjaaja Hanne Honkanen vei<br />
<strong>ry</strong>hmiä tarinoiden maailmaan <strong>nu</strong>ken avulla.<br />
He tutkivat lelu<strong>nu</strong>kkea sadutus- menetelmää<br />
hyödyntäen, piirsivät ja kertoivat tarinoita<br />
<strong>nu</strong>kkien näkökulmasta. Musiikkipedagogi Piia<br />
Säpyskä-Hietala innosti ja opasti, millaista<br />
Roope ja Mika Rajalan päiväkodista ottivat tuntumaa käsi<strong>nu</strong>kkenäyttelijänä työskentelyyn.<br />
musiikkia, äänimaisemaa ja –efektejä voisi<br />
käyttää esityksissä.<br />
Kesällä 2010 esitin tämän projektin päätökseksi<br />
Inha-Rampe ja Rinsessa-<strong>nu</strong>kketeatterinäytelmän<br />
kunnan vuosittaisessa tapahtumassa<br />
Muurame-päivillä. Esityksiä oli neljä<br />
eri paikoissa ja kaksi niistä osoittautui ns. ikimuistoisiksi.<br />
Kinkomaan päiväkotia oltiin sulkemassa,<br />
koska tiloille oli suunniteltu muuta<br />
käyttöä. Esiinnyin upealla takapihalla,<br />
järvenranta, auringonpaiste, penkit vihreällä<br />
<strong>nu</strong>rmella, männikkö…haikeuden kyyneleet<br />
yhden pitkäaikaisen työntekijän silmissä. Toinen<br />
mieleen jäänyt tapaus oli Koskenrannassa<br />
rankkasateen yllättäessä mi<strong>nu</strong>uttia ennen<br />
esityksen alkua. Pikainen päätös Anne Patrikaisen<br />
kanssa ja hetken päästä olimme ahtautuneet<br />
yleisön kanssa lähimmän raken<strong>nu</strong>ksen<br />
eli Muuramen palokunnan taukotilaan. Ehdoton<br />
ennätys teatteriurani aikana: noin 90<br />
ihmistä kahvihuoneessa…osa oviaukoissa ja<br />
Koira lääkärissä. Kirsi-Marju lääkärinä ja Aava<br />
Lehtonen koiran kanssa potilaana.<br />
pöytien alla. Lapset istuivat haalareissaan,<br />
kostea ja lämmin höy<strong>ry</strong> kirvoitti hikipisaran<br />
yhden jos toisenkin otsalle.<br />
Tämän Koskenrannan esityksen jälkeen kävin<br />
katsomassa vielä Muuramesalin aulaan rakennetun<br />
näyttelyn Nukke-projektista. Lastentarhanopettajat<br />
ja perhepäivähoitajat olivat<br />
koonneet valmistuneista töistään upean kokonaisuuden.<br />
Piirroksia, valokuvia, teatteri<strong>nu</strong>kkeja<br />
ja projektikuvauksia. Mainiota tässä<br />
yhteistyössä oli sen laajuus ja monitaiteellisuus.<br />
Yhden kunnan koko päivähoidon väki sai<br />
osallistua koulutukseen ja sitä kautta hyötyivät<br />
kaikki päivähoidon lapset. Hienoa mi<strong>nu</strong>sta<br />
oli se, että alkuidea tuli perhepäivähoitajalta,<br />
joka rohkeasti lähti viemään ajatusta<br />
eteenpäin. Kunta ja laajemmat organisaatiot<br />
syttyivät myös asialle ja yhdessä saatiin paljon<br />
aikaan. Hurraa!<br />
teksti ja kuvat: Ilona Lehtoranta<br />
Jere Kankaanperä ja avaruusoliot (<strong>nu</strong>ket:<br />
Reetta Nalkki ja Sara Virtanen).
38<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Punch Night<br />
Fever K18<br />
Traileri Paula Vilmin tulevasta esityksestä Ämmin<br />
henkäys.<br />
Nukenraken<strong>nu</strong>sperformanssi, kuvassa Roman Chauzov.<br />
Pia Kalenius juonsi klubin Mr Punchina.
Nukketeatteri 2/2010<br />
39<br />
Tadaa! Nyt se on täällä. Tapahtuma<br />
mitä olemme odottaneet: <strong>nu</strong>kketeatterilla<br />
on nyt myös Turussa aivan<br />
oma klubi! Nukke‐ ja visuaalisen<br />
teatterin klubi Punch Night Fever loi<br />
debyytti‐iltansa keskiviikkona 29.9.,<br />
jolloin yleisö sai viihdykettä kerrakseen<br />
viiden esityksen edestä.<br />
Toni Kandelin ja musiikkiperformanssi.<br />
Turun iltaelämässä on nähty <strong>nu</strong>kketeatteria<br />
muutaman kerran aiemminkin. Sitä on esitetty<br />
mm. Nukketeatteri Kuuma ankanpoikasen,<br />
Teatteri Lumotun Prinsessan ja Turun Taideakatemian<br />
<strong>nu</strong>kketeatterilinjan toimesta, esimerkiksi<br />
Bar Kukassa, Yökerho Vegasissa ja<br />
entisellä Säätämöllä.<br />
Tämänlaisia tapahtumia kohdatessa miettii<br />
yleensä, miksi näitä ei ole enemmän! No nyt<br />
on! Ja hyvä uutinen on myös se, että uudelle<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriklubille suunnitellaan jo jatkoa.<br />
Neuvottelut Turun Klubin kanssa ovat käynnissä.<br />
Nukketeatteriklubin tämänhetkinen järjestäjä<br />
Niina Lindroos toivoo Punch Night Feverin<br />
pyörivän noin kuusi iltaa vuodessa, vaihtuvalla<br />
<strong>nu</strong>kke‐ ja visuaalisen teatterin ohjelmistolla.<br />
Kiinnostuneet esiintyjät voivat ottaa yhteyttä<br />
allaolevaan osoitteeseen.<br />
Ensimmäinen iltama alkoi tunnelmallisissa<br />
merkeissä. Varsinaiseen teatteritilaan sopimattomat<br />
esitykset astuivat oikeuksiinsa hämyisessä<br />
ja rennossa tilassa. Esitystila Klubin<br />
toisessa kerroksessa oli täydellinen <strong>nu</strong>kketeatteriklubille,<br />
eikä tavallisesti baarissa viihtyvää<br />
taustahälyä juurikaan ollut. Illan juonsi<br />
Pia Kalenius ihmisen kokoisena käsi<strong>nu</strong>kke Mr.<br />
Punchina, joka pohti muun muassa onko hänet,<br />
sekä koko maailmankaikkeuden luo<strong>nu</strong>t<br />
mahdollisesti Suuri Ompelukone.<br />
Varsinaisista esityksistä saamme kiittää: Roman<br />
Chautzov ja Laura Hallantie esityksestä<br />
Nimetön, (<strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>sperformanssi), Paula<br />
Vilmi: Ämmin henkäys, (traileri myöhemmin<br />
ensi‐iltansa saavasta samannimisestä<br />
esityksestä), Maiju Tainio ja Hilla Väy<strong>ry</strong>nen,<br />
Sixfingers Theatre: Loverloverlover, Lars Wingård<br />
ja Teatteri SudenEnne: Doktor Heartless<br />
ja Toni Kandelin: Toni Kandelinin musiikkiperformanssi.<br />
Esitykset olivat lyhyitä, tiiviitä, ronskeja ja<br />
häpeilemättömiä. Näimme juuri sellaista uskallusta<br />
ja vapautuneisuutta, mitä esimerkiksi<br />
rasittavan työpäivän jälkeen on sekä virikkeellistä,<br />
että rentouttavaa katsoa.<br />
Esityskokonaisuus oli hyvin mietitty, mutta<br />
pakattu hieman liian tiiviisti. Tuntui, että katsojilla<br />
ei ollut esitysten välissä riittävästi aikaa<br />
vaihtaa kuulumisia tai esimerkiksi käydä<br />
tiskillä tukemassa Turun Klubin muuta toimintaa.<br />
Tapahtumassa oli niin sanottua <strong>nu</strong>kketeatteriperheen<br />
sukukokouksen tunnelmaa, mutta<br />
iloksemme paikalle oli löytänyt myös henkilöitä,<br />
jotka eivät itse työskentele <strong>nu</strong>kketeatterin<br />
parissa. Heidän tiukasti lavalle kiinnittyneistä<br />
katseistaan pystyi päättelemään<br />
vastausta olennaiseen kysymykseen, eli: ”Kyllä,<br />
kysyntää tällaiselle klubille on!”<br />
Suuret kiitokset siis ideasta Turun klubilla<br />
työskentelevälle Riku Lindroosille, joka alkoi<br />
ripeästi toimia <strong>nu</strong>kketeatterin hyväksi kuultuaan<br />
keväällä Turun Ammattikorkeakoulun<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikoulutuksen olevan uhattuna.<br />
Sixfingers Theater:<br />
LOVERLOVERLOVER,<br />
kuvassa Hilla Väy<strong>ry</strong>nen.<br />
Jäämme todellakin innolla odottamaan seuraavaa<br />
<strong>nu</strong>kketeatteriklubia Turussa!<br />
Tessa Lepistö ja Niina Lindroos<br />
Kuvat: Ville Roisko<br />
Ville Roiskon ottamat valokuvat tulevat<br />
näytteille kevätkaudella Turkuun.<br />
Lisätietoa tulevista klubeista:<br />
niinalin@gmail.com<br />
Teatteri Sudenenne: Doctor Heartless, esiintyjä Lars Wingård, <strong>nu</strong>ket Iisa Ilona Tähtinen.
40<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Nukketeatterikeskus Poiju<br />
tarjoaa kursseja kevääseen<br />
Nukketeatterikeskus Poiju järjestää<br />
keväällä 2011 alan kursseja ja<br />
koulutuksia: tarjolla on <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>styöpajaa,<br />
<strong>nu</strong>kke- ja esinenäyttelijäntyön<br />
työpaja, käsiteatterikurssi<br />
ja käsi<strong>nu</strong>kkepajakurssi. Sisällöllisesti<br />
monipuoliset kurssit ovat itsenäisiä<br />
kokonaisuuksia, jotka soveltuvat<br />
kaikille <strong>nu</strong>keista ja <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>ksesta<br />
sekä teatteri-ilmaisusta<br />
kiinnostuneille.<br />
Ishmaelin käsiteatterikurssi<br />
Tässä työpajassa lava on kokonaan varattu<br />
meidän käsillemme! Rakennamme käsiemme<br />
avulla erilaisia hahmoja ja jopa lavasteita<br />
käyttämällä mustan teatterin esiintymistekniikkaa.<br />
Opimme myös <strong>nu</strong>kettamaan <strong>ry</strong>hmässä rakentamalla<br />
käsillämme isojakin hahmoja ja tutustumme<br />
käsiteatterin erikoiseen tarinankerrontatapaan.<br />
Käsiteatteri ei ainoastaan<br />
kehitä koordinaatiokykyä ja <strong>ry</strong>hmätyötaitoja<br />
vaan on yllättävä teatterin laji, joka haastaan<br />
tekijänsä mielikuvituksen ja kekseliäisyyden.<br />
Kohde<strong>ry</strong>hmänä on <strong>nu</strong>kketeatterista kiinnostuneet<br />
aikuiset ja myös esim viittomakielen parissa<br />
työskentelevät sekä tanssijat/koreografit,<br />
koska työskentelyssä on ensisijaista kehon<br />
ja käsien käyttö. Kurssin ohjaajana toimii Ishmael<br />
Falke.<br />
Kurssin aikataulu: pe 28.1 2011 klo 18-21, la<br />
29.1.2011 klo 10-16, su 30.1.2011 klo 10-15<br />
Poijun kurssitarjonnassa on mm. Ishmael Falken käsiteatterityöpaja. Kuva Ishmaelin kurssilta Brasiliasta.<br />
Iidan <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>styöpaja<br />
Iidan <strong>nu</strong>kenraken<strong>nu</strong>styöpajassa keskitytään<br />
olennaiseen: <strong>nu</strong>ken karaktäärin luomiseen.<br />
Miksi <strong>nu</strong>kkeni tuppaavat olemaan aina saman<br />
näköisiä Pallopäiden sukua! Miten saisin <strong>nu</strong>ken<br />
piirteisiin uutta luonnetta Valmistamme<br />
<strong>nu</strong>ken pään ja varustamme sen vielä liikkuvalla<br />
suumekanismillä. Ajan salliessa teemme<br />
myös hartialinjan ja kädet. Kurssi on suunnattu<br />
kokeneemmille tekijöille, ja vastaalkajat<br />
voivat rakentaa <strong>nu</strong>ken pään ilman suumekanismia.<br />
Kurssin aikataulu la 5.2. 2011 klo 10-17,<br />
la12.2.2011 klo 10-17, su 13.2.2011 klo 10-16<br />
Rainerin käsi<strong>nu</strong>kkepaja<br />
Rainerin käsi<strong>nu</strong>kkepajalla tutustutaan monentyyppisiin<br />
<strong>nu</strong>kkeihin, jotka on rakennettu<br />
pehmeistä materiaaleista. Kurssilla tehdään<br />
oma käsi<strong>nu</strong>kke ja tutustutaan materiaalien<br />
variaatioihin- helppoa, hauskaa ja innostavaa!<br />
Materiaaleina käytetään joustofroteeta, va<strong>nu</strong>a,<br />
lankaa, kangasta ja vesivärejä.<br />
Ohjaajana Rainer Kaunisto<br />
Kurssin aikataulu: pe 4.3. 2011 klo 17-20, la<br />
5.3.2011 klo 10-16, su 6.3.2011 klo 10-15<br />
Sadun <strong>nu</strong>kke-/esinenäyttelijäntyön<br />
työpaja<br />
Työpajassa tutkitaan elotonta objektia, esinettä<br />
tai <strong>nu</strong>kkea tarinankerronnan ja näyttelijän<br />
ilmaisun välineenä. Mitkä ovat <strong>nu</strong>ken<br />
tai esineen fyysiset ilmaisulliset esteet<br />
ja mitkä ovat oman ilmaisumme esteet niin<br />
fyysisesti kuin emotionaalisesti Mitkä ominaisuudet<br />
ovat itseni tai välineeni vahvuudet<br />
ja rajoitteetVoiko <strong>nu</strong>kke tai esine vapauttaa<br />
näyttelijän ilmaisun Työpajassa tehdään fyysisiä<br />
ja äänellisiä harjoitteita, joten mukavat<br />
vaatteet on syytä varata mukaan. Ohjaajana<br />
toimii Satu Paavola, ja työpajaan mahtuu<br />
enintään 12 osallistujaa.<br />
Kurssin aikataulu: pe 15.4. 2011 klo 18-21,<br />
la16.4.2011 klo 10-16, su 17.4.2011 klo 10-15<br />
Yhden kurssin hinta on 120€. Jos osallistut<br />
kahdelle tai useammalle kurssille, seuraavien<br />
kurssien hinta on 100€. Poijupaikkalaiset<br />
saavat kurssimaksusta 15% alen<strong>nu</strong>ksen. Kurssimaksu<br />
suoritetaan Precusor Oy:n tilille( tili<strong>nu</strong>mero:405500-1210199),<br />
ja sisään pääseee<br />
kuittia vastaan. Kurssit järjestetään Nukketeatterikeskus<br />
Poijun tiloissa Herttoniemessä,<br />
osoite Sahaajankatu 19, 00880 Helsinki.<br />
Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Anne Lihavainen,<br />
anne.lihavainen@pp.inet.fi p.040-718<br />
66 74<br />
TILAA Nukketeatteri-<strong>lehti</strong><br />
Tilaa itsellesi <strong>Suomen</strong> ainoa <strong>nu</strong>kketeatterista kertova erikois<strong>lehti</strong>.<br />
* Ilmestymisajat: Kevät ja syksy (yleensä huhtikuu ja lokakuu)*<br />
* Tilausmaksu 20 euroa (sisältää mahdolliset extra-<strong>nu</strong>merot) *<br />
<strong>Suomen</strong> UNIMA <strong>ry</strong>:n jäsenille<br />
NUKKETEATTERI-<strong>lehti</strong> lähetetään jäsenetuna.<br />
Tilaukset:<br />
unimafinland@gmail.com.<br />
Tilauksen voi tehdä myös Kultin sivujen kautta www.kultti.net.
Nukketeatteri 2/2010<br />
41<br />
ARVIOITA ESITYKSISTÄ<br />
Olet mitä syöt<br />
3D, käsikirjoitus Satu Paavola, ohjaus Neville<br />
Tranter (Stuffed Puppet Theatre, Hollanti),<br />
äänisuunnittelu Juha Jaakkola, valosuunnittelu<br />
Esa Näykki, näyttelijät Satu Paavola,<br />
Martti Suosalo, <strong>nu</strong>ket: Satu Paavola. Ensi-ilta<br />
22.9.2010 Linnateatterissa Turussa, tuotanto<br />
Nukketeatterikeskus Poiju ja Linnateatteri.<br />
Satu Paavola ja Martti Suosalo valloittavat yhteistuotannossa 3D. (kuva Linnateatteri/ Roni Lehti).<br />
Meillä länsimaisissa kaupoissa on saatavilla<br />
herkkua sun toista ihan mistä päin maailmaa<br />
tahansa, ja arkinenkin ateria on suuri gourmetnautinto.<br />
Vaan millä hinnalla 3D:n käsikirjoittaja, Nukketeatteritaiteilija<br />
ja näyttelijä Satu Paavola<br />
linkittää trendikeittiön kylmään hohteeseen<br />
kammottavia ilmiöitä ihmiskaupasta seksuaaliseen<br />
hyväksikäyttöön ja ruuan tuottamiseen<br />
vailla etiikkaa.<br />
3D (Dirty, Difficult, Dangerous) on kertomus<br />
TV-studion tapahtumista lähetyksen aikana ja<br />
kulisseissa. Show’n on jatkuttava vaikka raaka-aineet<br />
tulisivat mistä tahansa ja millä keinoilla<br />
hyvänsä. Suosittu crosskitchen-kokki<br />
Rex de Chef (Martti Suosalo) tuo yleisön eteen<br />
makuja kaikkialta maailmasta. Raaka-ainepulasta<br />
muodostuu esityksen kulmakivi, ja se<br />
saa esityksen tuottajan tarttumaan häikäilemättömiin<br />
aseisiin. Studion hiljainen tuotantoassistentti<br />
(Satu Paavola) joutuu todistamaan<br />
kaameuksia ja alistumaan hiljaiseen<br />
hyväksikäyttöön pitääkseen työpaikkansa.<br />
Näyttämöllä nähdään viisi isokokoista <strong>nu</strong>kkea,<br />
joilla Satu Paavola ja Martti Suosalo näyttelevät<br />
oman näyttelijäntyönsä lisäksi. Satu Paavola<br />
tunnetaan sävykkäänä <strong>nu</strong>kettajana mutta<br />
myös Martti Suosalokin on saa<strong>nu</strong>t uuden<br />
aluevaltauksen hienosti haltuunsa. Rytmi ja<br />
komiikka kantavat <strong>nu</strong>kkejenkin kanssa. Esitys<br />
on kukkeimmillaan <strong>nu</strong>kkien viedessä tarinaa.<br />
Nukketeatteripiireissä guru-asemaa nauttivan<br />
Neville Tranterin kädenjäljen tunnistaa<br />
ohjauksesta. Tranter tunnetaan nimenomaan<br />
näyttelijän ja <strong>nu</strong>kkejen välisen dialogin mestarillisena<br />
pompottelijana, ja tätä osaamista<br />
Tranter on saa<strong>nu</strong>t siirrettyä hienosti näyttelijöihin.<br />
Nukkekohtaukset ovat täynnä hauskoja<br />
herkkupaloja. Tranterin omat esitykset<br />
ovat usein aihemaailmaltaan makaabereja ja<br />
provokatiivisia, joten voisi kuvitella hänen<br />
päässeen 3D:n tyylilajiin helposti sisään. Hieno<br />
oivallus idean äidiltä Satu Paavolalta pyytää<br />
nimenomaan Tranter ohjaajaksi.<br />
Tunnistettavaa on myös Satu Paavolan kädenjälki.<br />
Paavola on ennenkin tarttu<strong>nu</strong>t globaaleihin<br />
ongelmiin, ja <strong>nu</strong>kenrakentajana hän on<br />
luo<strong>nu</strong>t myös oman tunnistettavan <strong>nu</strong>kketyylinsä.<br />
Esitys ottaa mukaansa nimenomaan taitavien<br />
näyttelijöiden, ilmeikkäiden <strong>nu</strong>kkehahmojen<br />
ja mielenkiintoisen lähtöasetelmansa ansiosta.<br />
Ja loppuhuipen<strong>nu</strong>s lämmittää onneksi rosterinhohtoisen<br />
studion.<br />
Kaipasin kuitenkin ohjauksellisesti enemmän<br />
painetta huippukokin niskaan ennen hänen<br />
suurta päätöstään. Tyylilaji olisi kestänyt vielä<br />
suuremman kaaoksen studiokeittiöön ja kokin<br />
pään sisälle ennen kuin asiat rupeavat ratkeamaan.<br />
Onneksi näyttelijät ja <strong>nu</strong>ket hehkuvat. Sitä<br />
ei nimittäin 3D:n valosuunnittelu tee. Lähes<br />
muuttumaton valaistus ei tuo tilanteisiin<br />
juurikaan uutta informaatiota tai tunnelmaa.<br />
Koko ajan valaistaan lähes kaikkea. Lisäksi<br />
<strong>nu</strong>kkejen alaosattomuus korostuu turhaan,<br />
vaikka jalkaosioita sinänsä en kaipaakaan. Ripaus<br />
magiaa valoihin tekisi terää.<br />
Nukketeatterikeskus Poiju ja Linnateatteri<br />
ovat lyöneet tuotannolliset hynttyynsä yhteen,<br />
ja se on hieno suunta. Yhteistuotannot<br />
ovat oikea tapa saada järeyttä ja ammattimaisuutta<br />
<strong>nu</strong>kketeatterituotantoihin. Salit<br />
ovat olleet tiettävästi aika hyvin täynnä niin<br />
Turussa kuin Helsingissä. 3D on tuo<strong>nu</strong>t suurelle<br />
yleisölle sellaista puolta <strong>nu</strong>kketeatterista,<br />
jota monikaan ei varmasti ole nähnyt. Tärkeä<br />
esitys, niin taiteellisesti kuin ”<strong>nu</strong>kketeatteripoliittisestikin”.<br />
Timo Väntsi<br />
Kaikki yhden ja...<br />
Divadlo Alfa (Tsekki): Kolme musekettisoturia,<br />
vierailu Teatteri Mukamaksen <strong>nu</strong>kketeatterifestivaalit<br />
3-8.5.2010, Käsikirjoitus: B.<br />
Josephová-Lunáková, Ohjaus: I.Nesvada<br />
Lavastus: T.Dvorák, I.Nesveda, P.Vasicek, Musiikki:<br />
M.Vanis<br />
Käsi<strong>nu</strong>kketeatteria näkee ihan liian harvoin.<br />
Teatteri Mukamaksen seitsemänsillä kansainvälisillä<br />
<strong>nu</strong>kketeatterifestivaaleilla pääsi<br />
näkemään varsinaisen käsi<strong>nu</strong>kkeherkun<br />
Tsekinmaalta. Divadlo Alfa toi näyttämölle<br />
seikkailuklassikon Kolme muskettisoturia. 55<br />
mi<strong>nu</strong>uttiin pakattu esitys oli <strong>ry</strong>tmin, huumorin<br />
ja mainion tilannekomiikan juhlaa. Tarkkaa<br />
<strong>nu</strong>kenkäsittelyä ja tarkkaan piirrettyjä<br />
karikatyyrjä oli ilo seurata. Ja harvoin näkee<br />
käsi<strong>nu</strong>kke-esityksiä, joissa on 6-7 <strong>nu</strong>kettajaa<br />
sermin takana ja kymmeniä <strong>nu</strong>kkeja. Näyttämönä<br />
oli laakea, noin viiden metrin levyinen<br />
käsi<strong>nu</strong>kkenäyttämö, jonka suojissa työskenteli<br />
6-7 <strong>nu</strong>kettajaa. Näkymät ja maisemat<br />
vaihtuivat käsittämättömän tiuhaan ja muuttuvasti.<br />
Teksti oli kutistettu minimiin, ja esityksessä<br />
käytetty sanasto aukesi ilman tsekin<br />
kielen taitoakin. Näyttelijät käyttivät paljon<br />
ranskaa, englantia ja siansaksaa, minkä lisäksi<br />
kohtauksia <strong>ry</strong>tmittäneet laulut projisoitiin<br />
esirippuun suomenkielisin tekstein.<br />
D’Artagnan esitettiin näytelmässä toopena<br />
maalaispoikana, joka törmäili ihmisiin ja<br />
joutui hankaliin tilanteisiin. Hyväsydäminen<br />
<strong>nu</strong>orukainen kuitenkin saa puolelleen musketöörit<br />
ja neitokaisen. Viimeistään kuningattarelle<br />
tehty palvelus nostaa D’Artagnanin muskettisoturien<br />
riveihin.<br />
Kolme muskettisoturia on juoneltaan aika<br />
haasteellinen tarina käsi<strong>nu</strong>kketeatteriin ja<br />
myös lastenteatteriin. Siihen nähden Divadlo<br />
Alfa oli löytänyt polveilevasta kertomuksesta<br />
olennaisimmat. Salajuonet, salarakkaat ja<br />
valtasuhteet voivat tarinaa tietämättömälle<br />
olla kova pala, mutta mitäs sen on väliä, kun<br />
homma kulkee ja tarina on täynnä hauskoja<br />
yksityiskohtia ja taitavaa <strong>nu</strong>ketusta. Esitys<br />
sisälsi paljon pikkuvitsejä, kuten matilan pihalla<br />
hengaava rottalauma tai käsi<strong>nu</strong>kke, joka<br />
esitti käsi<strong>nu</strong>kketeatteria. Nukketeatteria<br />
<strong>nu</strong>kketeatterissa siis.<br />
Osa vitseistä ainakin takariviin jäivät ehkä<br />
aukeamatta, samaten joidenkin hahmojen<br />
tunnistamisen kanssa ainakin meikäläinen sai<br />
olla tarkkana, viiksiniekkoja ja hattupäisiä<br />
herroja kun oli melko runsaasti.<br />
Timo Väntsi
42<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
KOLUMNI<br />
PALSTA SUOMALAISEN NUKKETEATTERIN TEKIJÄN AJATUKSILLE.<br />
PALSTALLA VUOROTTELEVAT SUOMEN UNIMA RY:N HALLITUKSEN JÄSENET .<br />
Että oikein opiskellut<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria...<br />
Tänä vuonna on jälleen keskustelu <strong>nu</strong>kketeatterikoulutuksen tarpeellisuudesta ollut kiihkeää ja ajankohtaista.<br />
Koulutus, jossa itse opiskelin Tuusulassa, on lakkautettu jo pari vuotta sitten ja nyt on lakkautusuhan<br />
alla ollut Turun Taideakatemian <strong>nu</strong>kketeatterilinja. Turun koulutus on onneksi nyt kuitenkin jatkumassa.<br />
Vuosia sitten, kun vasta aloittelin keikkailua <strong>nu</strong>kketeatterintekijänä, sain puhelun suuren teollisuusyrityksen<br />
johtajan sihteeriltä. Sihteeri kertoi saaneensa puhelin<strong>nu</strong>meroni eräältä ystävältään ja kysyi, että<br />
voiko mi<strong>nu</strong>lta tilata <strong>nu</strong>kketeatteriesityksen heidän yrityksensä lastenjuhliin.<br />
Tunnistin heti hänen mainitsemansa ystävän nimen ja iloisesti vastasin, että kyllä mi<strong>nu</strong>lla on lastenjuhliin<br />
sopivaa ohjelmistoa. Totesin myös, että muistin hänen ystävänsä hyvin, sillä hän oli työskennellyt tiedottajana<br />
samassa koulussa, jossa itse olin opiskellut <strong>nu</strong>kketeatteria.<br />
Puhelimessa tuli hiljaisuus ja sitten alkoi kuulua naurua: - ”ai että olet oikein opiskellut <strong>nu</strong>kketeatteria…”<br />
Johon minä hämmentyneenä jatkoin: -” kyllä, totta kai. En kai minä muutoin voisi tehdä tätä työtä.”<br />
Ääni puhelimessa jatkoi kikatuksen keskeltä: - ”Ajatella, että sellaistakin voi joku opiskella!!”<br />
Sitten sihteeri rauhoittui ja jatkoimme asiallista keskusteluamme lastenjuhlien yksityiskohdista. Otin tilauksen<br />
vastaan ja tein sopimuksen. Se oli muuten yksi kummallisimpia keikkapaikkoja, jossa olen esiintynyt;<br />
keskellä tehdashallia, suurten koneiden välissä, jossa lapset kyyhöttivät patjoilla ja yrittivät koneiden<br />
meteliltä saada jotain selvää esityksen tarinasta.<br />
Edellä kertomani tarina tosielämästä on kuitenkin ennen kaikkea osoitus siitä, kuinka tarpeellista <strong>nu</strong>kketeatterikoulutus<br />
ja sen kehittäminen on. Kuinka ihmiset voisivat tietää mitään taiteenlajista, joka elää<br />
Suomessa koko ajan marginaalissa. 15-20 vuotta sitten Suomesta lähdettiin vielä ulkomaille opiskelemaan<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria, kun täällä se ei ollut mahdollista. Nyt tilanne on Turun Taideakatemian <strong>nu</strong>kketeatterilinjan<br />
ansiosta ollut päinvastoin; Suomeen on tullut ulkomaalaisia opiskelijoita opiskelemaan alaa. Tilanne<br />
on sinänsä hiukan <strong>nu</strong>rinkurinen, kun ottaa huomioon meidän lyhyen historiamme <strong>nu</strong>kketeatteritaiteen<br />
saralla.<br />
Mutta kuinka kummassa nostamme <strong>nu</strong>kketeatterin suuren yleisön tietoisuuteen<br />
Paitsi että tarvitsemme kipeästi noita <strong>nu</strong>oria koulutettuja<br />
ammattitaiteilijoita tekemään hurmaavia ja näyttäviä esityksiä, niin<br />
tarvitsemme myös <strong>nu</strong>kketeatterikasvatusta niin kouluihin kuin harrastuskentällekin.<br />
Tanssi- ja sirkustaiteen arvostuksen nousu suomalaisella taidekentällä<br />
on varmasti ollut suhteessa myös siihen, miten paljon lapsia ja<br />
<strong>nu</strong>oria on saatu aktivoitua kyseisten alojen harrastuksen pariin. Asenteet<br />
<strong>nu</strong>kketeatteria kohtaan syntyvät jo pienenä. Jos mielikuva <strong>nu</strong>kketeatterista<br />
on vain päiväkodeissa tapahtuvaa pehmoleluilla leikkimistä, niin on<br />
selvää, että se ei jaksa innostaa koululaisia. Luomalla vahvan pohjan <strong>nu</strong>kketeatterikasvatukselle<br />
peruskoulussa ja erilaisissa taidekouluissa, luomme<br />
myös vankan perustan koko taiteenalan kehitykselle Suomessa. Paitsi<br />
taiteilijoita, jotka uskaltavat rikkoa rajoja ja tuulettaa pölyttyneitä mielikuvia<br />
<strong>nu</strong>kketeatterista, me tarvitsemme myös taidekasvattajia, jotka innostavat<br />
lapsia ja <strong>nu</strong>oria itse sukeltamaan <strong>nu</strong>kketeatterin maailmaan ja<br />
kokemaan tekemisen riemua.<br />
Teija Muurinen<br />
Kirjoittaja on helsinkiläinen <strong>nu</strong>kketeatteritaiteilija ja<br />
näyttelijä, joka työskentelee omassa <strong>nu</strong>kketeatterissa<br />
Nukketeatterikeskus Poijussa.<br />
Kuva: Jussi Virkkumaa
Nukketeatteri 2/2010<br />
43<br />
Järjestösihteerin<br />
terveiset<br />
Jäsenmaksuista: Nyt meillä on aivan loistava tilanne, melkein kaikki jäsenet ovat<br />
suorittaneet jäsenmaksunsa tälle vuodelle. Olen todella iloinen, että voin keskittyä<br />
mukavampiin asioihin, kuin jäsenmaksujen karhuaminen.<br />
Olemme saaneet tänä vuonna mukavasti uusiakin jäseniä, mutta kokonaismäärä on<br />
suunnilleen entisellään.<br />
Olen sukelta<strong>nu</strong>t <strong>nu</strong>kketeatterin maailmaan monin tavoin: Kansainvälinen Nukketeatterifestivaali<br />
ja pieni pala <strong>Unima</strong>n kansainvälistä kokousta tuli nähtyä ja koettua<br />
kesällä Dordrechtissa, Hollannissa, kun yhdistin sen kesälomamatkaani. Euroopassa<br />
matkustaminen ei ole mitään suurta seikkailua, mutta hauskaa ja mielenkiintoista<br />
kuitenkin! Juttua teatterielämyksistä ja -kokemuksista toisaalla lehdessä.<br />
<strong>Unima</strong>n<br />
järjestösihteerin<br />
palsta<br />
Kotimaan (ja vähän naapurimaidenkin) <strong>nu</strong>kketeatteriin olen päässyt tutustumaan<br />
paitsi täällä Oulussa, myös Mikkelissä Satujen Sateenvarjon alla. Mikkelin festivaalilla<br />
oli lämmin ja kotoinen tunnelma. Oulussa on Kesäaika päättyy-festivaali lopuillaan,<br />
kun tätä kirjoitan, ja ähky on jo! Toisaalla lehdessä juttua ja kuvia kilpailusta.<br />
<strong>Unima</strong> oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana Teatterilaiva-festivaalilla taustajärjestäjänä.<br />
Meitä oli risteilyllä ja vapaamuotoisessa jäsentapaamisessa 17. Tämä<br />
ensimmäinen kerta oli lähinnä tutustumista siihen, mikä Teatterilaiva on. Toivottavasti<br />
tulevaisuudessa voimme olla mukana isommalla porukalla ja useammilla<br />
esityksillä.<br />
Johanna Uusiranta (kuva: Timo<br />
Väntsi)<br />
Tarkoitukseni on koota jo alkuvuodesta koko ensi vuodelle Nukketeatterin tapahtumakalenteri,<br />
joten pyydän teitä kaikkia ilmoittamaan kaikki mahdolliset tapahtumat,<br />
erityisesti pienet festivaalit ja seminaarit, jotka ovat tiedossanne, jo tämän<br />
vuoden puolella tänne toimistolle. Alustavasti on suunnteltu, että vuosikokous olisi<br />
Helsingissä Hurraa-festivaalin yhteydessä maaliskuussa, mutta siitä tulee tietysti<br />
kutsu lähempänä.<br />
Riemukasta Pikkujouluaikaa ja Rauhallista Joulua toivotellen<br />
Johanna<br />
Seuraava <strong>nu</strong>mero ilmestyy<br />
huhtikuussa 2011!<br />
NUKKETEATTERI-<strong>lehti</strong> ilmestyy seuraavan kerran keväällä 2010, arvioitu ilmestymisaika<br />
huhtikuun loppu. Haemme taas uutisia, artikkeleita, kritiikkejä<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin laajalta rintamalta. Juttu voi olla pitempi (3000 merkkiä välilyönteineen<br />
on noin yksi sivu lehdessä) tai ihan lyhyt (pienet uutiset eri puolilta<br />
Suomea oikein tervetulleita). Lähetä materiaalisi 15.3. 2011 mennessä.<br />
Kun lähetät valokuvia, varmistathan, että niiden julkaisuun on kuvaajan ja<br />
kuvattavan kohteen lupa. Toimita kuvan mukana ehdottomasti seuraavat tiedot:<br />
kuvan ottajan nimi ja kuvassa olevien henkilöiden nimet. Teatterikuvien<br />
ollessa kyseessä liitä teatterin/ <strong>ry</strong>hmän nimi, ohjaajan nimi, esityksen nimi,<br />
tiedot roolihahmoista ja <strong>nu</strong>kenrakentajasta. Kuvan koko noin 1 megan verran.<br />
Timo Väntsi, päätoimittaja<br />
vantsi@gmail.com, puh 0400-691757<br />
tai unimafinland@gmail.com
44<br />
Nukketeatteri 2/2010<br />
Haluatko pätevöityä<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin<br />
ammattilaiseksi<br />
Teatterialan ammattitutkinto/<br />
<strong>nu</strong>kketeatterin osaamisala<br />
valmistava koulutus alkaa tammikuussa 2011 osiolla<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikasvatus i 27.1.- 28.1.2011 ja<br />
<strong>nu</strong>kketeatterikavastus ii 24.-25.3.2011.<br />
tutkintoa / näyttöä suorittavien johdantokurssi 26.1.2011 ja<br />
opinto-ohjauksen päivä 26.3.2011.<br />
tutkintotilaisuuksissa voit osoittaa osaamisesi myös ilman<br />
valmistavaa koulutusta.<br />
voit myös osallistua osaan koulutuksesta oman kiinnostuksesi ja<br />
henkilökohtaisen suunnitelmasi mukaan.<br />
lähiopetusjaksot osiosta <strong>nu</strong>kketeatterin yhteinen osaaminen/<br />
<strong>nu</strong>kketekniikat touko-, kesä- ja elokuussa.<br />
lisätietoja:<br />
marja-liisa lintunen, 020 754 2574 tai<br />
marja-liisa.lintunen@kkagricola.fi<br />
ilmoittautumiset opintotoimistoon 15.12.2010 mennessä,<br />
puh.020 754 2612 tai toimisto@kkagricola.fi tai osoitteella<br />
koulutuskeskus agricola, Huvilakatu 31, 76130 pieksämäki<br />
www.kkagricola.fi
Change language