salava osa i suomen arkeologisten kenttÃ¤tÃ¶iden ... - Museovirasto

SALAVA 

OSA I 

SUOMEN ARKEOLOGISTEN 

KENTTÄTÖIDEN 

LAATUVAATIMUKSET 

Museovirasto 2012

SISÄLLYS 

1 JOHDANTO ......................................................................................................................................................... 4 

2 SUOMEN ARKEOLOGISTEN KENTTÄTÖIDEN LAATUVAATIMUSTEN 

LÄHTÖKOHDAT ..................................................................................................................................................... 6 

2.1 Valmisteluprosessi ......................................................................................................................................... 6 

2.2 Arkeologisten kenttätutkimusten laatu ...................................................................................................... 6 

2.3 Laatuvaatimusten muodostaminen ............................................................................................................. 7 

2.4 Laatuvaatimusten rakenne ja sisältö ........................................................................................................... 9 

3 TOIMIJAT ............................................................................................................................................................ 10 

3.1 Arkeologisten kenttätutkimusten suorittajat ........................................................................................... 10 

3.2 Kulttuuriympäristöviranomaiset ............................................................................................................... 11 

3.3 Yliopistot ja tieteelliset seurat .................................................................................................................... 13 

3.4 Muut asiantuntijat ........................................................................................................................................ 14 

3.5 Maa- ja vesialueiden käytön suunnittelijat ja hankkeiden toteuttajat .................................................. 14 

3.6 Maa- ja vesialueiden omistajat ................................................................................................................... 15 

3.7 Arkeologian harrastajat ............................................................................................................................... 16 

3.8 Harrastussukeltajat ...................................................................................................................................... 16 

4 ARKEOLOGISEN TUTKIMUS- JA SUOJELUTARPEEN ARVIOINTI 

MAANKÄYTTÖHANKKEISSA ......................................................................................................................... 17 

4.1 Työvaiheet ja tavoitteet .............................................................................................................................. 17 

4.2 Asiakirjat ....................................................................................................................................................... 20 

4.2.1 Tutkimus- ja suojelutarvetta arvioiva lausunto .......................................................................... 20 

4.2.2 Tutkimuslupa .................................................................................................................................. 21 

5 ARKEOLOGINEN INVENTOINTI ........................................................................................................... 25 


5.2 Asiakirjat ....................................................................................................................................................... 30 

5.2.1 Inventointiraportti, riittävä selvitys .............................................................................................. 30 

5.2.2 Kohdekuvaus .................................................................................................................................. 32 

6 ARKEOLOGINEN ESITUTKIMUS ............................................................................................................ 34 


6.1.1 Tutkimustilanteet ............................................................................................................................ 34 

6.1.2 Tutkimusmenetelmät ..................................................................................................................... 35 

6.2 Asiakirjat ....................................................................................................................................................... 38 

6.2.1 Tutkimussuunnitelma .................................................................................................................... 38 

6.2.2 Tutkimusraportti ............................................................................................................................. 39 

7 ARKEOLOGINEN KAIVAUS ...................................................................................................................... 43 


7.2 Asiakirjat ....................................................................................................................................................... 47 


2


7.2.3 Löytöluettelo ................................................................................................................................... 52 

8 ARKEOLOGINEN VALVONTA ................................................................................................................. 53 


8.2 Asiakirjat ....................................................................................................................................................... 56 



3

SALAVA LAATUVAATIMUKSET Johdanto 

1 JOHDANTO 

Arkeologisten kenttätöiden tulee olla menetelmiltään yhteismitallisia. Arkeologisen toiminnan 

laatuvaatimuksia tarvitaan sekä alueidenkäytöstä ja rakennushankkeista muinaismuistolain perusteella 

seuraaviin että vain tieteellisin perustein toteutettaviin kenttätutkimuksiin. Yhteisten periaatteiden 

noudattaminen takaa tulosten mahdollisimman kattavan hyödyntämisen muinaisjäännösten tutkimuksessa, 

suojelussa ja hoidossa. Kaikille toimijoille yhteiset laatuvaatimukset ovat välttämättömiä myös 

arkeologisten kenttätutkimusten laadun arvioinnissa ja vertailussa. 

Kenttätöiden hajauttaminen eri toimijoille lisääntyvät. On todennäköistä, että tutkimuksia toteuttavien 

tahojen määrä kasvaa nykyisestä. Monissa EU-maissa arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimukset ja 

niiden valvontajärjestelmä ovat jo käytössä. Suomessa laatuvaatimusten muodostaminen tuli lopullisesti 

ajankohtaiseksi vuonna 2009 apulaisoikeuskanslerin alan kilpailua koskeneen ratkaisun myötä 1 , vaikka 

aiheesta oli keskusteltu aikaisemminkin. Ratkaisussa todettiin, ettei muinaismuistolaissa ole perustetta 

tulkinnalle, jonka mukaan lain 15 §:n mukaiset tutkimukset olisivat pääasiassa tai yksinomaan 

viranomaistoimintaa. 

Laatuvaatimustyön tarkoituksena on tunnistaa arkeologista toimintaa ohjaavia tekijöitä ja kehittämistä 

vaativia ongelmakohtia. Samalla on määritelty tutkimuksen ja suojelun reunaehtoja, joista ei voida tinkiä. 

Laatuvaatimusten tueksi on koottu ohjeita ja hyviä käytäntöjä. Tavoitteena on ohjata tutkimuksia 

hallitumpaan ja suunnitelmallisempaan suuntaan. Laatuvaatimusten valmisteluun liittyneissä seminaareissa 

kuultujen alustusten sekä käytyjen keskustelujen perusteella vaikuttaa siltä, että painopisteen siirto riittäviin 

esitutkimuksiin etenkin muinaismuistolain 15 §: n nojalla edellytettävissä tutkimuksissa, on 

arkeologikunnan yhteinen toivomus. 

Kaivaustutkimus on keskeinen tapa tuottaa arkeologista tietoa, mutta inventointi- ja 

esitutkimusmenetelmien hyödyntäminen nykyistä monipuolisemmin on välttämätöntä kaivauksiin 

liittyvien riskien hallitsemiseksi. Tästä syystä laatuvaatimuksissa on käsitelty myös arkeologisen tutkimusja 

suojelutarpeen arviointia. Tutkimustarpeen arvioinnissa tulee määritellä tutkimuksen kulku siten, että 

menetelmät ja muinaisjäännökseen kajoaminen ovat oikeassa suhteessa kulloinkin tarvittavaan tietoon. 

Tarkoituksena on tutkimusprosessin vaiheistaminen tavalla, joka palvelee sekä tutkimuksia suunnittelevia 

ja toteuttavia tahoja että tutkimusten tilaajia ja rahoittajia. 

Laatuvaatimukset määrittelevät myös arkeologian alan toimijoiden keskinäisiä rooleja, tehtäviä ja vastuita. 

Jatkuva vuorovaikutus on edellytys yhteisymmärrykselle sekä arkeologien kesken että suhteessa muuhun 

yhteiskuntaan. Kanssakäymisessä alueidenkäytön suunnittelijoiden, arkeologisten tutkimusten 

tilaajien/rahoittajien ja kansalaisten kanssa korostuu vastuu antaa ymmärrettävää tietoa arkeologisen 

kulttuuriperinnön merkityksestä ja perustella siten sen tutkimusta ja suojelua. 

Laatuvaatimusten seuranta, menettelytapojen kehittäminen ja seurannasta vastaavien tahojen osoittaminen 

vaativat vielä pohdintaa. Arkeologisten tutkimusten laadunhallinnan keskeisenä välineenä tullee olemaan 

tutkimusprosessin ja -tulosten arviointi tutkimusraporttien perusteella. Myös itse laatuvaatimuksia täytyy 

muokata ja kehittää kokemusten ja tutkimustiedon kertyessä. Käsillä olevaa SALAVA-versiota tullaan 

jatkossa päivittämään. 

1 (20.7.2009, OKV/898/1/2007: http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2009/20091426) 

4

SALAVA LAATUVAATIMUKSET Johdanto 

Olennaista on jatkaa keskustelua arkeologisten tutkimusten lähtökohdista ja päämääristä. Vastuu 

arkeologisten kenttätöiden yhteisten pelisääntöjen luomisesta ja noudattamisesta on edelleen kaikilla alan 

toimijoilla. 

Tavoiteprosesseihin kuuluvia tehtäviä koskevat ohjeet toimijoille on koottu omaksi kokonaisuudekseen 

osaan II. 

Helsingissä 27.1.2012, 

SALAVA-työryhmä: 

Johanna Enqvist 

Marianna Niukkanen 

Eeva-Liisa Schulz 

Tanja Tenhunen 

Pirjo Uino 

Stefan Wessman 

5

SALAVA LAATUVAATIMUKSET Laatuvaatimusten lähtökohdat 

2 SUOMEN ARKEOLOGISTEN KENTTÄTÖIDEN 

LAATUVAATIMUSTEN LÄHTÖKOHDAT 

2.1 Valmisteluprosessi 

Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimukset on laadittu mahdollisimman kattavasti 

suomalaisia arkeologian alan toimijoita kuullen. Vuorovaikutus ja kommentointi on ollut mahdollista 

työn jokaisessa vaiheessa sekä aiheen ympärille perustetulla verkkosivustolla että kaikille avoimissa 

työseminaareissa. Laatuvaatimusten rakenteen ja sisällön osalta oleellisena lähtökohtana ovat olleet 

muiden Euroopan maiden laadunhallintajärjestelmät ja laatuvaatimukset. Näitä mukaillen, mutta 

täkäläiseen tutkimusperinteeseen ja -käytäntöihin sopiviksi muokaten hahmoteltiin runko, jonka 

ympärille suomalaiset laatuvaatimukset on koottu. Arkeologiselle kenttätutkimukselle määriteltyjen 

tavoitteiden lisäksi kerättiin ja kuvattiin hyviä käytäntöjä ja ohjeita, joita noudattamalla toiminnan ja sen 

tulosten hyvä laatu voidaan varmistaa. 

Arkeologisia laatuvaatimuksia koskeva työ Museovirastossa alkoi marraskuussa 2008. Jo alkuvaiheessa 

todettiin, että työskentelyyn on saatava mukaan kaikki arkeologian alan toimijat, vaikka Museovirasto 

olisikin vastuussa hankkeesta. Museovirasto järjesti tammikuussa 2010 kolmipäiväisen seminaarin, 

johon osallistui lähes sata arkeologia ja arkeologian opiskelijaa. Inventointien, esiselvitysten, 

prospektointien ja kaivaustutkimusten mukaisiin kokonaisuuksiin jaettujen päivien aikana kuultiin 

teemoihin liittyviä alustuksia ja työskenneltiin työpajoissa. Toinen kaikille avoin työseminaari 

järjestettiin lokakuussa 2010 Kulttuuritalossa. 

Museovirastossa aikaisemmin laaditut raportit ja selvitykset 2 , työseminaarien rakenne, seminaareissa 

kuullut esitykset sekä työpajoissa tuotettu aineisto ovat olleet perustana myöhemmälle määrittelytyölle. 

Museovirasto ja Mikroliitti Oy toteuttivat yhteistyössä Laatuarkeologia-verkkosivuston 

(www.laatuarkeologia.org) ja siihen liittyvän keskustelufoorumin, jotka avautuivat toukokuussa 2010. 

Verkkosivustolle koottiin työseminaarissa tuotettu aineisto, linkkejä sekä keväällä 2010 järjestettyjen 

Prospektointi- ja Hautakaivausmenetelmä-seminaarien esitelmiä. Laatuarkeologia-sivuston 

keskustelufoorumilla rekisteröityneet 150 käyttäjää saattoivat kommentoida omilla nimillään foorumille 

tuotuja aineistoja ja siellä esitettyjä kysymyksiä tai aiheita. Foorumilla myös tiedotettiin projektin 

etenemisestä ja aikataulusta. 

2.2 Arkeologisten kenttätutkimusten laatu 

Arkeologinen tutkimus on laadukas silloin, kun se vastaa asetettuja tavoitteita ja tuottaa 

tutkimuskysymysten kannalta olennaista, oikeaa ja riittävän tarkkaa tietoa. Yksittäisen tutkimuksen 

laatuun ja laadun arviointiin vaikuttaa ratkaisevasti se, kuinka tarkasti tarvittavan tiedon taso ja 

tutkimuksen tavoitteet on määritelty. Laatuvaatimukset kuvaavat sitä, millainen on laadukas 

kenttätutkimus ja miten tutkimusprosessi etenee kaikkien siinä mukana olevien tahojen ja ennen 

kaikkea arkeologisen kulttuuriperinnön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. 

2 Muinaisjäännösten merkittävyyden arviointi ja arvottaminen, työryhmän loppuraportti 2008 

Kenttäpalvelujen kehittämistä pohtineen työryhmän sekä MML 15 § - työryhmän laatimat muistiot 2008 

Arkeologiseen toimintaan liittyvien prosessien (viranomaistoiminta, kenttätyöt, arkistot ja kokoelmat, rekisterit) 

kuvaukset.

Vaikka laatuvaatimusten määrittelyn lähtökohtana ovat olleet ennen kaikkea maankäyttö- ja 

rakennushankkeisiin liittyvät arkeologiset kenttätyöt, ne voivat parantaa myös akateemisista 

lähtökohdista tehtyjen kenttätutkimusten laatua ja prosesseja. Ohjeet selkeyttävät tilaajan/rahoittajan 

kustannusvastuita ja helpottavat kenttätyöhankkeiden budjetointia, tarjouspyynnön laatimista ja 

sopivimman tekijän valintaa. Laatuvaatimusten ja sääntöjen perimmäinen tarkoitus on suojella 

ainutkertaista arkeologista kulttuuriperintöä ja varmistaa, että arkeologit palvelevat yhteiskuntaa 

mahdollisimman hyvin. Arkeologian tärkein päämäärä on hankkia merkityksellistä, tiedeyhteisöä ja 

koko yhteiskuntaa hyödyttävää tietoa menneisyydestä. 

Laatuvaatimuksissa määritellään riittävä ja hyvä taso, ei minimitasoa tai parasta mahdollista tasoa. 

Vaatimusten lähtökohtana on tällä hetkellä toteutettavien hyvien käytäntöjen läpinäkyviksi tekeminen. 

Laatuvaatimusten tulee olla väljiä ja laadun arvioinnin kohdistua lähinnä toiminnan lopputulokseen, 

jolloin mahdollisuudet metodien kehittämiseen, uusiin innovaatioihin ja tiettyyn tutkijanvapauteen 

säilytetään. Laatuvaatimukset tulee päivittää säännöllisesti, kun niiden käytöstä syntyy kokemuksia ja 

menetelmät kehittyvät. Laatuvaatimusten toteutumista seuraamalla voidaan tunnistaa työprosessien 

kriittisiä kohtia ja etsiä tarvittaessa uusia työkaluja riskienhallintaan ja ongelmatilanteiden ratkaisuun. 

Muinaisjäännösten suojelun peruslähtökohtana on säilyttäminen in situ. Muinaisjäännöksen tutkimiseen 

tulee ryhtyä vain silloin, kun kohteen rakentaminen tai tutkiminen katsotaan säilyttämistä 

tärkeämmäksi tavoitteeksi. Arkeologinen tutkiminen, hyvinkin toteutettuna, poistaa kohteen tutkituilta 

osin. Tästä syystä, mikäli mahdollista, edetään vaiheittain käyttäen aluksi vähemmän kajoavia 

menetelmiä. Jos varsinaisiin kaivaustutkimuksiin päädytään, säilyy kohteen sisältämä tieto ex situ 

arkistoissa ja kokoelmissa. 

Kilpailuttaminen on tullut koskemaan myös arkeologisia kenttätyöhankkeita. Arkeologisiin 

kenttätöihin liittyvät kaupalliset markkinat ovat siinä mielessä keinotekoiset, että ne perustuvat 

useimmiten lakiin ja velvollisuuteen, eivät vapaaehtoiseen kysyntään. Työn tilaajaa ei välttämättä 

kiinnosta tutkimustyön laatu ja lopputulos, eikä sillä yleensä ole edes kompetenssia laadun 

arvioimiseen. Jos hankintapäätöksen perusteina ovat halvin hinta ja nopein toimitusaika, seuraa tästä 

luonnollisesti se riski, että tutkimuksen laatu kärsii ja prosesseissa oiotaan. Tästä on syntynyt tarve 

varmistaa toimijoiden pätevyys ja työn lopputuloksen riittävä laatu sekä ohjeistaa kenttätyöhankkeisiin 

liittyviä prosesseja ja hyviä työtapoja. 

Prosessit eivät ole koskaan lopullisia, vaan niitä on aina mahdollista kehittää ja parantaa. 

Parhaimmillaan myös työn mielekkyys kasvaa, yhteistyö lisääntyy ja laatua, toimintaa ja osaamista 

pystytään kehittämään määrätietoisesti. Laatuvaatimukset parantavat myös arkeologisten hankkeiden 

kustannustehokkuutta selkeyttämällä vastuita, prosesseja ja tavoitteita. Huono laatu tuhlaa paitsi 

ainutkertaista arkeologista kulttuuripääomaa myös rahaa. 

2.3 Laatuvaatimusten muodostaminen 

Laatuvaatimusten määrittelyn yhtenä lähtökohtana on käytetty arkeologisen tiedon karttumisen 

prosessia: tutkimuksiin johtavia tekijöitä, tutkimusten vaiheita sekä tutkimustiedon käyttöä (Kaavio 1). 

Arkeologinen tieto karttuu ensisijaisesti tieteenalan hyväksyttyjä käytäntöjä ja periaatteita noudattavien 

tutkimusten kautta. Varsinaisen tutkimusprosessin toteuttamiseen vaikuttavat myös sitä edeltävät ja 

sen jälkeiset toiminnot. Kokonaisuus voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin, joiden sisältöä käsitellään 

tarkemmin seuraavissa luvuissa: 

 

Laukaiseva tekijä (tieteenalan sisäinen tai ulkoa tuleva) 

7

Arkeologisen intressin tunnistaminen (voi sisältyä jo edelliseen) 

Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi 

Tutkimuksen tavoitteiden määrittely (tai suojelua koskevien ehtojen, toimenpiteiden ja rajoitusten 

määrittely) 

Tutkimusmenetelmien ja lähdeaineiston valinta 

Lähdeaineiston analyysi 

Kenttätyöt, havaintojen ja kenttätyöprosessin dokumentointi 

Lähde- ja dokumentointiaineiston tulkinta ja raportointi 

Tutkimustulosten julkaiseminen 

Tutkimustiedon hyödyntäminen 

Kaavio 1. Arkeologisen tiedon karttuminen ja tiedonkeruun prosessi. 

Arkeologiassa jo vallitsevia toimintatapojen, menetelmien ja käytäntöjen kokoaminen ja arviointi on 

ollut osa laatuvaatimusten muodostamista. Hyvät käytännöt voivat muodostua ohjeiksi ja suosituksiksi, 

ja huonot on pyrittävä tunnistamaan ja korvaamaan paremmilla. 

Laatuvaatimukset ovat mahdollisimman moneen tilanteeseen sovellettavissa olevia periaatteita, 

päämääriä ja tavoitteita sekä hyvän tutkimuksen ominaisuuksia. Laatuvaatimuksia täydennetään 

ohjeilla, jotka kertovat yksityiskohtaisemmin hyvistä menettelytavoista. 

Laatuvaatimusten muodostaminen on tarkoittanut myös toimijoiden roolien, tehtävien ja vastuiden 

selkeyttämistä. Taustalla vaikuttavat muidenkin tahojen toiminta ja tarpeet, esimerkiksi taloudelliset 

reunaehdot täytyy ottaa huomioon tutkimusten toteuttamisessa. Laatuvaatimuksissa on ensi sijaisena 

pidetty kuitenkin arkeologian näkökulmaa ja mahdollisimman ammattimaisen kenttätyöprosessin 

kuvaamista. 

Täsmällisyyden ja yhtenäisyyden vuoksi työssä on pyritty käyttämään yksiselitteisesti määriteltyjä 

käsitteitä ja termejä, jotka on koottu sanastoksi (liite I). Sanasto sisältää termit ja niiden määritelmät 

suomeksi. Termeille on esitetty myös ruotsin- ja englanninkieliset käännökset tai vastineet. 

8

2.4 Laatuvaatimusten rakenne ja sisältö 

Laatuvaatimukset ohjeistavat toimintatapoja arkeologisen tiedonkeruun eri vaiheissa ja määrittelevät 

siinä syntyvien asiakirjojen sisältöä. Laatuvaatimuksin voidaan kuvata ja arvioida esimerkiksi sitä, 

millainen on riittävän hyvä tutkimussuunnitelma tai tutkimusraportti. Laatuvaatimukset kohdistuvat: 

 

 

 

 

 

Toimijaan Pätevyysvaatimukset, tehtävät, vastuut ja velvollisuudet 

Prosessiin Millainen on korkeatasoinen tutkimusprosessi 

Toimintaan Hyvään tutkimusprosessiin kuuluvat tehtävät ja niiden suorittaminen, 

toimintatapoja tukeva ohjeistus ja suositukset 

Toiminnan tuloksiin Tutkimusprosessissa syntyvien asiakirjojen laatukriteerit 

Toiminnan vaikutuksiin Yhteiskunnallinen vaikuttavuus, tietämyksen ja ymmärryksen 

lisääntyminen. 

Verkkolähteitä 

Laatuarkeologia-verkkosivusto: www.laatuarkeologia.org 

9

SALAVA LAATUVAATIMUKSET Toimijat 

3 TOIMIJAT 

3.1 Arkeologisten kenttätutkimusten suorittajat 

Arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimukset koskevat arkeologisten kenttätöiden tekijöitä, 

tutkimuksiin osallistuvia muita asiantuntijoita ja konsultteja, arkeologiassa opetusta antavia yliopistoja 

sekä kulttuuriympäristön suojelusta vastaavia viranomaisia. Maa- ja vesialueiden käytön suunnittelijat ja 

maa- ja vesialueiden käyttöhankkeiden toteuttajat ovat kuitenkin merkittävässä roolissa arkeologista 

kulttuuriperintöä koskevien tutkimusten tilaajina ja rahoittajina. Tehtäviä ja vastuita tarkastellaan myös 

heidän näkökulmastaan yhteistyön ja vuorovaikutuksen helpottamiseksi sekä tutkimusja 

suojeluprosessien sujuvuuden varmistamiseksi. 

Kenttätutkimuksia tekevät Museovirasto ja museot, yksittäiset tutkijat, tieteelliset tutkimusryhmät, 

yliopistot, yksityiset yritykset ja Metsähallitus. Kenttätutkimuksella on oltava vastuullinen johtaja, jota 

koskevat seuraavat arkeologisen kenttätutkimuksen suorittajan pätevyysvaatimukset, tehtävät ja 

vastuut: 

Maa- tai vesialueiden käytön suunnitteluun liittyvän arkeologisen inventoinnin tai muun 

kajoamattoman tutkimuksen suorittajalla tai tutkimuslupaa vaativan kajoavan tutkimuksen 

vastuullisella johtajalla on oltava arkeologin koulutus sekä riittävästi kokemusta vastaavista 

kenttätyöhankkeista. 

Arkeologin koulutus tarkoittaa pääsääntönä ylempää korkeakoulututkintoa, pääaineena 

arkeologia, tai muulla tavoin hankittua vastaavaa pätevyyttä. Muun tutkimushenkilökunnan 

kokoonpano ja osaaminen määräytyvät hankkeen ja sen tavoitteiden mukaan. 

Pätevyys ja työkokemus osoitetaan tutkimuslupahakemukseen liitettävällä ansioluettelolla, jossa 

mainitaan opinnot, tieteelliset julkaisut ja aikaisempien erityisesti Suomen olosuhteissa toteutettujen 

kenttätyöhankkeiden tutkimusraportit. Ulkomaisilta arkeologeilta edellytetään suomalaisen 

aineiston riittävää tuntemusta. Ammattitaitoon kuuluvat myös ammatillisen osaamisen ylläpito, 

arkeologian tieteenalan ja tutkimusmenetelmien kehityksen aktiivinen seuraaminen ja 

vuorovaikutus kollegoiden kanssa. 

Arkeologisen kenttätutkimuksen suorittaja: 

Ottaa huomioon viranomaisen tutkimusta ja suojelua koskevat kannanotot, linjaukset, määritelmät 

ja ohjeet. 

Laatii työ- ja resursointisuunnitelman siten, että tutkimus on mahdollista toteuttaa sille asetettujen 

tavoitteiden mukaisesti ja tutkimussuunnitelmassa esitetyllä tavalla. 

Ilmoittaa tutkimuksesta maanomistajalle tutkimusluvan ehtojen mukaisesti. 

Vastaa työryhmänsä pätevyydestä ja riittävästä osaamisesta. 

Ilmoittaa viranomaisen edellyttämän inventoinnin toteuttamisesta Museovirastoon ja 

maakuntamuseoon ennen kenttätutkimusten aloittamista. 

Laatii laatuvaatimusten mukaisen tutkimussuunnitelman ja hakee kajoavia tutkimuksia varten 

tutkimuslupaa Museovirastolta hankkeesta riippuen viimeistään 1-2 kk ennen kenttätutkimusten 

suunniteltua ajankohtaa (ks. 4.2.2). 

Vastaa tutkimuksen esi-, kenttä- ja jälkityövaiheesta laatuvaatimusten mukaisesti ja tutkimusluvan 

ehdoissa edellytetyllä tavalla yhteistyössä henkilöstönsä ja käyttämiensä asiantuntijoiden kanssa. 

Vastaa tutkimuksen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisten tutkimusmenetelmien valinnasta, 

sikäli kun viranomainen ei ole niitä määritellyt. 

10


Ottaa yhteyttä kulttuuriympäristöviranomaiseen, mikäli tutkimuksessa tulee esiin erityisen 

merkittäviksi katsottavia tai ennestään tuntemattomia jäännöksiä, joiden säilyminen on uhattuna tai 

kiinteitä rakenteita, joiden purkamisen tai säilyttämisen ratkaiseminen saattaa vaatia tutkimusja 

suojelutarpeen uudelleenarviointia. 

Ottaa yhteyttä tilaajaan mikäli kenttätöissä on käynyt ilmi seikkoja, joilla voi olla vaikutusta 

rakennushankkeen tai –suunnitelmien toteutumiseen suunnitellulla tavalla. 

Vastaa työturvallisuudesta (poikkeuksena rakennustyömaat, joissa vastuussa on pääurakoitsija); 

Työsuojelusta huolehtiminen on työntekijän ja työnantajan yhteinen asia. Työntekijän on 

kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti 

työssään huolehdittava käytettävissään olevin keinoin sekä omasta että muiden työntekijöiden 

turvallisuudesta ja terveydestä. Työntekijöillä on velvollisuus ilmoittaa kenttätöiden vastuulliselle 

johtajalle havaitsemistaan vaaratilanteista ja puutteista työturvallisuudessa. 

Vastaa siitä, että tehty tutkimus täyttää sille asetetut tavoitteet ja vastaa mahdollisuuksien mukaan 

tutkimuskysymyksiin. 

Vastaa kenttä- ja jälkityövaiheessa hanketta koskevista tutkimuksellisista ratkaisuista. 

Toimittaa tutkimusraportin kohteen tai alueen suojelusta vastaavalle 

kulttuuriympäristöviranomaiselle, tilaajalle ja muille asianosaisille tahoille määräaikaan mennessä. 

Huolehtii osaltaan hankkeeseen liittyvästä tiedottamisesta ja yhteydenpidosta tutkimusten tilaajan, 

viranomaisten, sidosryhmien ja muiden mahdollisten asianosaisten kesken. 

Pitkään alueella asuneiden paikallistuntemus ja perimätieto ovat arvokkaita, usein oleellisia lisiä 

esimerkiksi inventoinnin lähdetietoihin. 

Arkeologisessa kenttätutkimuksessa voidaan parhaimmillaan sekä lisätä tietoa kulttuuriympäristöstä 

että kansalaisten tietoisuutta siitä. Moraalinen vastuu hankkeen luonteen ja laajuuden 

kannalta tarkoituksenmukaisesta tiedonvälityksestä ja tarpeellisesta vuorovaikutuksesta on kaikilla 

tutkimuksia tekevillä tahoilla. 

3.2 Kulttuuriympäristöviranomaiset 

Valtiolla on vastuu hallussaan olevasta kulttuuriperinnöstä ja Suomen alueella sijaitsevista 

muinaisjäännöksistä. Kulttuuriympäristön suojelu kuuluu ympäristöministeriölle ja opetus- ja 

kulttuuriministeriölle, jotka vastaavat toimialojensa osalta asioiden valmistelusta ja hallinnon 

asianmukaisesta toiminnasta. Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Museovirasto ja 

ympäristöministeriön alaiset aluehallintovirastot (AVI) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset 

(ELY) huolehtivat toimialueillaan käytännön hallintotehtävistä. Eräiden muinaismuistolain mukaisten 

valtiolle kuuluvien suojelutehtävien hoitamisesta on museoasetuksen (1192/2005) 3 §:n nojalla sovittu 

joidenkin maakuntamuseoiden kanssa (ns. yhteistyösopimukset). 

Kulttuuriympäristöviranomaisilla tarkoitetaan tässä arkeologisen kulttuuriperinnön suojelusta vastaavaa 

viranomaista, joka on Museovirasto tai sen kanssa yhteistyösopimuksen tehnyt maakuntamuseo. 

Arkeologisen kulttuuriperinnön vaalimisesta vastaavalla virkamiehellä tai toimihenkilöllä tulee olla 

arkeologin koulutus ja käytännön kokemusta arkeologisen tutkimuksen suunnittelusta ja 

toteutuksesta. Lisäksi hänellä tulee olla riittävät tiedot kulttuuriperintöä koskevasta lainsäädännöstä 

sekä lainsäädännön toteuttamisesta käytännössä. 

Arkeologin koulutus tarkoittaa pääsääntöisesti ylempää korkeakoulututkintoa, pääaineena 

arkeologia, tai muulla tavoin hankittua vastaavaa pätevyyttä. 

Kulttuuriympäristöviranomaista velvoittaa arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyvän 

lainsäädännön lisäksi myös viranomaisen toimintaa ja hallintomenettelyä ohjaava lainsäädäntö. 

11


Kulttuuriympäristöviranomainen: 

Laatii arkeologisen kulttuuriperinnön suojelua ja siihen liittyvää tutkimusta koskevia määritelmiä ja 

ohjeita; toteuttaa ja seuraa niitä johdonmukaisesti. 

Tehtävien hoitamisessa oleellista on vuorovaikutus yliopistojen ja muun arkeologikunnan kanssa. 

Kulttuuriympäristöviranomaisen linjausten on perustuttava ajantasaiseen tutkimustietoon ja/tai 

edistettävä sen hankkimista. 

Vastaa kriteereistä, joilla arvioidaan muinaisjäännösten merkittävyyttä. 

Vaikka muinaismuistolaki antaa muinaisjäännöksille yhtäläisen suojelun, vaaditaan käytännön 

työssä muinaisjäännösten arvottamista ja siihen perustuvia valintoja. 

Muinaisjäännöksen merkityksen arvioinnin on perustuttava selkeästi määriteltyihin, yhteisesti 

laadittuihin ja käytettyihin arviointikriteereihin. Muinaisjäännösten määrittely- ja arvottamistyötä 

koordinoi Museovirasto (ks. ed. kohta). 

Osallistuu alueidenkäytön suunnitteluun ja hoitaa hallinnollisia suojelutoimia tavalla, joka 

mahdollistaa muinaisjäännösten riittävän korkeatasoisen tutkimuksen ja arkeologisen 

kulttuuriperinnön säilymisen tuleville sukupolville. 

Viranomaisten lakisääteisillä velvoitteilla on ratkaiseva vaikutus arkeologisen kulttuuriperinnön 

säilymiseen. Viranomaisten kannanotot ohjaavat sitä, mitkä alueet inventoidaan, mitkä 

muinaisjäännökset tutkitaan ja mitkä säilytetään tuleville sukupolville. 

Tunnistaa ja tuo esille alueidenkäytön suunnitteluun liittyvät arkeologiset intressit. 

Arvioi riittävän lähdeaineiston avulla alueen suunnitellun käytön vaikutuksia arkeologiseen 

kulttuuriperintöön. 

Ovatko tiedot riittäviä vai tarvitaanko uusia tai täydentäviä tutkimuksia Mikäli tutkimuksia ei ole 

käytettävissä tai ne eivät ole ajantasaisia tai kattavia, on viranomaisen arvioitava tutkimustarve ja 

tarvittaessa edellytettävä uuden tutkimuksen tekemistä. 

Varmistaa osaltaan, että tutkimusja suojelutarpeen arvioinnille varataan riittävä aika. 

Viranomaisella pitää olla mahdollisuus suorittaa maastotarkastus/tarkastussukellus sekä 

konsultoida muita asiantuntijoita, jotta kaikki hankkeelle merkittävät näkökulmat tulevat 

huomioiduiksi. 

Tämä tukee tutkimusten ennakoivuutta: esitutkimukset toteutetaan niin varhain, että 

hankesuunnitelmia on mahdollista muuttaa muinaisjäännöksiä säilyttävään suuntaan. 

Arvioi maa- tai vesialueen käyttöön liittyvän suunnitelma-alueen, arkeologisesti potentiaalisen 

alueen tai yksittäisen muinaisjäännöksen tutkimusja/tai suojelutarvetta selkeästi ja kattavasti 

perustellen: 

Määrittelee suojelutarpeen mukaiset ehdot ja rajoitukset maankäytölle. 

Määrittelee tutkimustarpeen mukaiset tavoitteet ja tutkimuskysymykset sekä 

tutkimusmenetelmän yleisellä tasolla (inventointi/esitutkimus/valvonta/kaivaus) 

Esittää tarvittaessa yksityiskohtaisempia ja täsmällisempiä edellytyksiä tutkimuksen 

suorittamiselle ja tutkimusmenetelmille ja/tai neuvottelee niistä tutkimuksen suorittajan kanssa. 

Tiedottaa tutkimusja suojelutarvetta koskevan kantansa hankkeen suunnittelijalle sekä muille asian 

hoitamisen kannalta keskeisille tahoille, kuten alueellisille hallintoviranomaisille ja 

maakuntamuseoille, joko viranomaislausunnolla tai neuvottelussa. 

Antaa arkeologisen tutkimuksen tilaajalle/rahoittajalle tietoa kenttätutkimusten laatuvaatimuksista 

ja käytännöistä. 

Alueidenkäyttöhankkeissa on lähes aina mukana myös taloudellinen intressi, ja niihin saattaa 

liittyä muitakin selvitysvelvoitteita kulttuuriympäristön lisäksi. Viranomaisneuvottelun yhteydessä 

kulttuuriympäristöä koskeva kannanotto perusteluineen kirjautuu laadittavaan muistioon. 

12


Tutkimusta koskevat tavoitteet ja kriteerit on kuitenkin kirjattava myös erilliseen viranomaisen 

laatimaan muistioon tai lausuntoon, jota voidaan käyttää tarjouspyynnön pohjana tai tutkimusta 

suoraan tilattaessa. 

On juridisessa vastuussa suojeltavien kiinteiden muinaisjäännösten määrittelystä. 

Vastaa erityisen merkittäviksi katsottavien jäännösten säilyttämistä koskevista päätöksistä. 

Määrittelyjen ja ratkaisujen on perustuttava riittävään tutkimustietoon, ja tutkimusraporteissa 

esitetyt havainnot sekä kenttätutkimusten suorittajien tulkinnat on otettava huomioon päätöksiä 

tehtäessä. 

Huolehtii siitä, että tutkimusraporttien tiedot viedään valtakunnalliseen muinaisjäännösten 

kohderekisteriin (muinaisjäännösrekisteri) ja pdf-muotoiset tutkimusraportit arkeologisten 

hankkeiden rekisteriin (hankerekisteri). 

Rekistereitä tarkistetaan ja täydennetään arkistotietojen pohjalta tutkimusja suojelutarpeen 

arvioinnin tai tutkimuslupahakemuksen käsittelyn yhteydessä suunnitelma-alueen tai kohteen osalta 

– varsinkin jos edellytetään uusia tutkimuksia. 

Muinaisjäännösrekisteriin pyritään lisäämään tunnettujen kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi 

myös irtolöydöt eli löytöpaikat, viranomaiselle saapuneiden yleisöilmoitusten, muiden 

viranomaisten tietojen, perimätietojen tai historiallisten lähdetietojen perusteella määritellyt 

mahdolliset muinaisjäännökset sekä muut kohteet, jotka eivät ole saaneet muinaisjäännösstatusta, 

mutta joilla voi olla merkitystä osana kulttuuriympäristöä ja sen tutkimusta. 

Museovirasto myöntää tutkimusluvat kajoaviin tutkimuksiin tunnetuilla muinaisjäännöksillä ja 

varmistaa, että tutkimusluvan hakija täyttää pätevyysvaatimukset. 

Neuvottelee tarvittaessa tutkimusluvan hakijan kanssa ja antaa tälle mahdollisuuden 

lupahakemuksessa esitettyjen tietojen täsmentämiseen tai lisätiedon toimittamiseen. 

Tutkimuslupahakemuksen arvioinnin tekee Museovirasto. Tutkimuslupahakemus voi liittyä 

tieteelliseen tutkimushankkeeseen tai maankäyttöhankkeeseen liittyviin tutkimuksiin, joita on 

edellytetty kulttuuriympäristöviranomaisen antamassa lausunnossa. Viranomaislausuntoon liittyvän 

tutkimuslupahakemuksen kohdalla tutkimussuunnitelman tulee perustua lausunnossa todettuun 

tutkimustarpeen määrittelyyn. 

Tukee kenttätutkimuksen suorittajaa etenkin vaikeissa tilanteissa, kuten kiireellisissä 

pelastuskaivauksissa. 

Museovirasto tekee pyynnöstä tai tarvittaessa tarkastuskäynnin/sukelluksen kaivauspaikalle tai 

jälkityöhön varattuihin tiloihin. 

Tarkastuskäyntien matkakulut voidaan laskuttaa tutkimuksen tilaajalta. 

Kutsuu olosuhteiden tai tietojen olennaisesti muuttuessa tilaajan/rahoittajan, arkeologisen 

tutkimuksen suorittajan ja muut asianosaiset tahot yhteiseen neuvotteluun, esimerkiksi 

tutkimuskohteen osoittauduttua tutkimus- tai suojeluarvoiltaan arvioitua merkittävämmäksi. 

Arvioi maa- tai vesialueiden käyttöhankkeisiin liittyvien arkeologisten selvitysten riittävyyttä (ks. 

5.2.1). 

Tarkistaa tutkimusraportin ja antaa siitä palautetta tutkimuksen suorittajalle hankkeen laajuudesta 

riippuen enintään 6 kk:n sisällä raportin jättämisestä. 

Tekee tutkintapyynnön poliisiviranomaisille, jos epäilee luvatonta muinaisjäännöksen kajoamista. 

Tiedottaa maa- tai vesialueen omistajille löytyneistä kiinteistä muinaisjäännöksistä. 

3.3 Yliopistot ja tieteelliset seurat 

Arkeologian oppiaineessa annetaan opetusta tällä hetkellä kolmessa yliopistossa: Helsingissä, Oulussa 

ja Turussa. Kaikki yliopistot tekevät kenttätöitä, järjestävät opetuskaivauksia ja inventointikursseja. 

Arkeologisia kenttätöitä koskevaa opetusta antavilla yliopistoilla on tärkeä tehtävä tulevan tutkimuksen 

13


laadun varmistajana. Kenttätyömenetelmien opetuksesta vastaavan henkilökunnan tulee huomioida 

arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimukset opetuksessaan. 

Yliopistoilla on keskeinen merkitys mm. tutkimusmenetelmien kehittäjänä ja metodien käyttöön 

perehtyneiden asiantuntijoiden kouluttajana. Yliopistojen arkeologit vastaavat osaltaan akateemisten 

tutkijoiden, kulttuuriympäristöviranomaisten ja muun arkeologikunnan välisen vuorovaikutuksen 

aktiivisuudesta. 

Suomessa toimii kaksi tieteellistä arkeologista seuraa, Suomen arkeologinen seura ja Suomen keskiajan 

arkeologian seura. Ne ylläpitävät suomalaisten arkeologien keskinäisiä kontakteja, virittävät alaan 

kohdistuvaa keskustelua sekä pyrkivät kohottamaan arkeologisen tutkimuksen tasoa 

keskustelutilaisuuksien, seminaarien ja julkaisujen kautta. 

3.4 Muut asiantuntijat 

Arkeologisiin tutkimuksiin liittyviä asiantuntijoita ovat mm. geofysikaalisten prospektointitutkimusten 

tekijät, digitaalisten dokumentointimenetelmien osaajat, osteologit, paleobotanistit, ajoitus- ja 

analyysilaboratorioiden asiantuntijat ja konservaattorit. Konsultilta ja erityisasiantuntijalta edellytetään 

pätevyyttä edustamallaan alalla. Konsultti tai erityisasiantuntija tekee työnsä yhteistyössä työn tilaajan ja 

tutkimushankkeesta vastaavan arkeologin kanssa, jotta kyetään valitsemaan tavoitteiden ja 

tutkimuskysymysten kannalta mahdollisimman hyvin soveltuvat menetelmät sekä tulkitsemaan 

tutkimustuloksia oikein suhteessa arkeologisiin kysymyksiin. 

Erityisasiantuntija esittää omassa tutkimusraportissaan tehdyt toimenpiteet, analysoimansa aineiston ja 

kerätyn mittausdatan sekä siitä tehdyt tulkinnat. Olennaista on, että havainnot ja johtopäätökset on 

esitetty siten, että ne ovat hyödynnettävissä myös jatkotutkimuksissa. Metodisen kehittämisen 

näkökulmasta on tärkeää, että erityisasiantuntijat arvioivat yhdessä arkeologisen tutkimuksen 

suorittajan kanssa, kuinka käytetyt menetelmät tai analyysit soveltuivat tutkimuskysymysten 

selvittämiseen ko. tapauksessa. 

Analyyseista, ajoituksista ja erityisesti konservoinnista aiheutuvia kustannuksia on yleensä vaikea 

arvioida ennen kenttätutkimusten suorittamista. Mikäli analysoitavien näytteiden tai konservoitavien 

esineiden täsmällinen määrä ja laatu tai arvio niistä on selvillä, analyysin tai konservoinnin tekijä antaa 

oman kustannusarvionsa. 

3.5 Maa- ja vesialueiden käytön suunnittelijat ja hankkeiden toteuttajat 

Maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) tavoitteena on mm. turvata kulttuurisesti kestävä kehitys sekä 

taata kaikille osallistumismahdollisuus avoimen tiedottamisen kautta. Yleispiirteisten 

maakuntakaavojen suunnittelu tapahtuu maakuntaliitossa ja ympäristöministeriön ohjauksessa. Kunnat 

ovat vastuussa yleis- ja asemakaavoista. Alueidenkäytön suunnittelijat, rakennushankkeiden toteuttajat 

ja urakoitsijat vastaavat kiinteiden muinaisjäännösten huomioon ottamisesta ja säilyttämisestä 

mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi he huolehtivat osaltaan tutkimuksen tekijöiden mahdollisuudesta 

tuottaa hyvälaatuista arkeologista tutkimusta. Tilaajan, urakoitsijoiden ja arkeologien vuorovaikutus, 

yhteydenpito sekä avoimuus ovat edellytys sujuvalle yhteistyölle sekä muinaisjäännösten suojelulle 

erilaisissa hankkeissa ja suunnitelmissa. 

Yleistä työhanketta tai kaavoitusta suunniteltaessa on sen toteuttajalla velvollisuus selvittää, 

koskeeko suunniteltu hanke muinaisjäännöksiä (MML 13§). 

Suunnittelun lähtöaineistoksi voidaan tiedot muinaisjäännöksistä tilata Museovirastosta tai 

käyttää Museoviraston avointa Kulttuuriympäristö-rekisteriportaalia tai ympäristöhallinnon 

14


ylläpitämää tietokantaa (Oiva). Kulttuuriympäristöviranomainen on kuitenkin taho, joka toteaa 

arkeologisen intressin ja arvioi suojelu- ja tutkimustarpeen sekä kantaa päävastuun 

muinaisjäännösten suojelusta. 

Kaavahankkeiden osalta ks. Ympäristöministeriön julkaisemat Maankäyttö- ja Rakennuslaki 

(MRL) - oppaat 

Suunnittelijan tulee osaltaan varmistaa, että suunnitelmissa osallisena viranomaisena on 

Museovirasto tai sen kanssa yhteistyösopimuksen tehnyt maakuntamuseo. Huomioi että 

vedenalainen kulttuuriperintö hoidetaan keskitetysti Museovirastossa. Kaikissa vesialueita 

koskevissa kaava- tai työhankkeissa kuuluu siis olla yhteydessä maakuntamuseon lisäksi 

Museovirastoon. 

Rakennus- tai muun alueidenkäyttöhankkeen toteuttajan tulee hyvissä ajoin pyytää tunnetuissa 

muinaisjäännöskohteissa tehtävistä toimenpiteistä ja suunnitelmista kulttuuriympäristöviranomaisen 

lausunto. 

Hankealueen tarkka rajaus esitetään tarkoituksenmukaisessa mittakaavassa kartalla, joka voidaan 

sitoa valtakunnalliseen koordinaattijärjestelmään. Hankealue merkitään pyydettäessä myös 

maastoon. 

Toimenpiteiden osalta on oleellista kuvata, kuinka laajalti ja syvälle ne kohdistuvat maaperään tai 

vesialueen pohjaan. Varsinaisten kajoavien toimenpiteiden ohella tulee ilmoittaa peittävistä tai 

muulla tavalla kulutusta, rasitusta tai tärinää aiheuttavista toiminnoista (esim. työkoneiden ajolinjat, 

läjitys- ja varastointipaikat sekä ankkurointialueet). 

Tietojen pohjalta tulee voida määritellä hankkeen vaikutus muinaisjäännöksen säilymiseen, 

tarvittavat tutkimukset sekä kaivauksin tutkittavan alueen rajaus. 

Mikäli suunnitelmat muuttuvat, tulee muutoksista ilmoittaa kulttuuriympäristöviranomaiselle 

välittömästi. 

Hankkeen toteuttaja vastaa hankkeen vuoksi muinaisjäännökseen kohdistuvista 

tutkimuskustannuksista (MML 15 §). 

Tutkimuksen tilaajan/rahoittajan tulee tutkimusta tilatessaan ottaa huomioon tutkimustoiminnalle 

asetetut laatuvaatimukset. 

Kriteereinä tulee kokonaishinnan lisäksi olla asiantuntemus, aikaisempi kokemus 

vastaavanlaisista hankkeista ja alueentuntemus. 

Tutkimuksen tilaajan/rahoittajan tulee käyttää kulttuuriympäristöviranomaisen laatimaa 

tutkimustarpeen arviointia ja tutkimuksen tavoitteiden määrittelyä koskevaa lausuntoa 

tarjouspyyntönsä tai tilauksensa pohjana tai ohjeistaessaan asiantuntijakonsulttia. 

Tämä velvollisuus korostuu erityisesti arkeologista inventointihanketta suunniteltaessa, koska 

viranomaisella ei ole lupamenettelyn kautta mahdollista arvioida tutkimussuunnitelmaa etukäteen. 

Mikäli maata kaivettaessa tai muuta työtä suoritettaessa tulee esiin merkkejä kiinteästä 

muinaisjäännöksestä, jota aikaisemmin ei ole tunnettu, tulee työt keskeyttää muinaisjäännöksen 

kohdalta ja ilmoittaa havainnoista Museovirastoon toimenpiteitä varten (MML 14 §). 

3.6 Maa- ja vesialueiden omistajat 

Maa- tai vesialueen omistaja saa tiedon maillaan sijaitsevasta muinaisjäännöksestä esimerkiksi 

kaavoitustyön yhteydessä tai Museoviraston lähettämän rauhoitusilmoituksen välityksellä. Hän on 

velvollinen hyvissä ajoin ilmoittamaan kulttuuriympäristöviranomaisille tiedossa olevaan 

muinaisjäännökseen kohdistuvista hankkeista niiden suunnitteluvaiheessa. Maa- tai vesialueen 

omistajan tulee myös välittää tieto alueella sijaitsevasta muinaisjäännöksestä kiinteistökaupan tai 

vuokrauksen yhteydessä, mikäli se ei ilmene tilaa koskevasta lainvoimaisesta kaavasta tai 

kiinteistörekisteristä 

15


Mikäli maata kaivettaessa tulee esiin merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, tulee työt keskeyttää 

muinaisjäännöksen kohdalta ja ilmoittaa havainnoista Museovirastoon toimenpiteitä varten (MML 14 

§). Muinaisjäännökseen viittaavia havaintoja voivat olla mm. hiilen tai tiilimurskan sekaiset 

maakerrokset, noki- tai punamultaläikät, kivi- tai puurakenteet, luut, keramiikan sirpaleet tai kivi- ja 

metalliesineiden katkelmat. 

3.7 Arkeologian harrastajat 

Arkeologian harrastajat ovat järjestäytyneet yhdistyksiksi, jotka toimivat eri osissa maata. Monet 

harrastajat osallistuvat aktiivisesti ns. yleisökaivaustoimintaan ja jotkut yhdistykset järjestävät kaivauksia 

myös itse. Laatuvaatimukset koskevat myös tällaisia kaivauksia. Yhdistykset järjestävät lisäksi 

jäsentapaamisia, julkaisevat jäsenlehtiä ja järjestävät luentoja, retkiä ja tutustumiskäyntejä 

muinaisjäännöksille ja kaivauspaikoille. Moni merkittävä muinaisjäännöskohde olisi jäänyt löytymättä 

ilman valveutuneita ja aktiivisia harrastajia. Arkeologian harrastajat tekevät myös tärkeää työtä 

arkeologian popularisoinnin saralla ylläpitäessään erilaisia verkkosivustoja ja järjestäessään 

muinaisjäännösretkiä ja muita menneisyyden elävöittämiseen tähtääviä tapahtumia. 

Harrastajien tiedot ja paikallistuntemus ovat oleellisia lähteitä erityisesti arkeologisessa inventoinnissa. 

Arkeologian harrastajat voivat myös itse olla aktiivisesti yhteydessä alueesta vastaavaan 

kulttuuriympäristöviranomaiseen, ja maastossa liikkuvien harrastajien on syytä olla vähintäänkin 

tietoisia alueesta vastaavan kulttuuriympäristöviranomaisen yhteystiedoista. 

Muinaisjäännösten etsintä ei ole luvanvaraista, mutta kertyvän tiedon hyödyntäminen on vaikeaa ilman 

käsitystä muinaisjäännöstyypeistä ja dokumentoinnista. Liian innokkaat ja omatoimiset harrastajat 

voivat tehdä suurta vahinkoa kajotessaan kulttuurikerroksiin tai esineisiin. 

Vaikka kaikki muinaisjäännökset ovat automaattisesti muinaismuistolain rauhoittamia, ei suojelun 

toteutumista voida valvoa tai taata, mikäli suojelusta vastaavilla viranomaisilla ei ole tietoja 

muinaisjäännöskohteesta. Muinaismuistolaki (16 §) velvoittaa irtaimen esineen löytäjän toimittamaan 

sen löytötietoineen Museovirastoon. Löydöt, jotka eivät päädy julkisiin kokoelmiin ja tutkijoiden 

käyttöön ovat hukattua kulttuuriperintöä. Jotta kohteet saisivat muinaisjäännösstatuksen, tulee niiden 

tiedot toimittaa viipymättä viranomaiselle arkeologista tarkastusta varten. 

3.8 Harrastussukeltajat 

Harrastussukeltajien keskuudessa hylkysukeltaminen on suosittua. Rauhoitetuille hylyille ja muille 

vedenalaisille muinaisjäännöksille saa tehdä virkistyssukelluksia. Virkistyssukeltamisella tarkoitetaan 

sukeltamista, jonka tarkoituksena on vain katsella hylkyä. Sukelluskohdetta voi tietenkin valokuvata tai 

videoida, mutta kuvaamisen tarkoitus ei ole tieteellinen. Virkistyssukeltamiseen ei tarvita lupaa 

museoviranomaisilta. 

Neljälle rauhoitetulle hylylle on määrätty muinaismuistolain perusteella suoja-alue ja ne eivät ole 

vapaita virkistyssukelluskohteita. Nämä kohteet ovat Gråharuna, St.Mikael ja Vrouw Maria Paraisten 

ulkosaaristossa ja St.Nikolai Kotkan edustalla. 

Verkkolähteitä 

Museovirasto, Kulttuuriympäristö-rekisteriportaali: 

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx 

16

SALAVA LAATUVAATIMUKSET Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi 

4 ARKEOLOGISEN TUTKIMUS- JA SUOJELUTARPEEN 

ARVIOINTI MAANKÄYTTÖHANKKEISSA 

4.1 Työvaiheet ja tavoitteet 

Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi tarkoittaa tutkimuksen ja suojelun tavoitteiden ja toimenpiteiden 

määrittelyä yksittäiselle arkeologiselle kohteelle tai tietylle alueelle. Arvioijana on 

kulttuuriympäristöviranomainen, joka tarkastelee hankkeen vaikutuksia arkeologiseen 

kulttuuriperintöön ja antaa kannanottonsa, joka perustuu lainsäädäntöön sekä tutkimustietoon. 

Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi edeltää kaikkia arkeologisia tutkimuksia. Arviointi voi koskea 

yksittäistä kohdetta, tiettyä aluetta tai teemaa. Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi on keskeinen osa 

alueidenkäytön suunnittelun ohjausta. Puhtaasti tieteellisestä tutkimuskysymyksen asettelusta 

lähtevässä tutkimuksessa tekijä laatii tutkimussuunnitelman, eli arvio tutkimustarpeen. Tämän pohjalta 

viranomainen arvioi osaltaan suojelutarvetta, mikäli kyseessä on kajoava tutkimus. Pääpiirteissään 

tieteellisen tutkimushankkeen työvaiheet ja asiakirjat noudattavat tässä luvussa esiteltyä 

maankäyttöhankkeisiin keskittyvää tutkimusja suojelutarpeen arviointia. 

Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolailla (295/1963) suojeltuja. Käytännössä suojelu vaatii 

löytämistä, tunnistamista ja viranomaisen antamaa muinaisjäännösstatusta. Suojelutarpeen arvioinnilla 

tarkoitetaan tilannetta, jossa viranomainen punnitsee lähdetiedon riittävyyttä ja sitä, voiko 

muinaisjäännös tietojen perusteella väistyä maankäytön tieltä. Tutkimustarvetta arvioitaessa 

määritellään ne tutkimukset ja toimenpiteet, jotka ovat suojelutarpeen arvioinnin tai 

muinaisjäännöksen poistamisen edellytyksenä. 

KONKREETTISIA KYSYMYKSIÄ TUTKIMUS- JA SUOJELUTARPEEN ARVIOINNISSA: 

Onko käytettävissä oleva tutkimustieto pyydettyjen kannanottojen tai ratkaistavien 

kysymysten kannalta riittävää, kattavaa ja ajantasaista Millaista tutkimustietoa tarvitaan lisää 

Onko muinaisjäännöksen säilyminen koskemattomana arvokkaampaa kuin kajoamalla 

saatava tieto 

Mitkä ovat tarkoituksenmukaisimmat menetelmät vastausten saamiseksi 

tutkimuskysymyksiin 

Millaisia arkeologista kulttuuriperintöä koskevia toimenpiteitä voidaan sallia, millaisia 

rajoituksia täytyy antaa 

Arkeologisen kulttuuriperinnön tutkimus ja suojelu eivät ole toisiaan poissulkevia tai vastakkaisia 

toimia. Suojelun toteutumiseksi, muinaisjäännöksiä koskevien päätösten ja arviointien tueksi tarvitaan 

tutkimustietoa. Kysymys säilyttämisen ja tutkimuksen tasapainosta liittyy muinaisjäännösten 

merkittävyyden arviointiin ja arvottamiseen (ks. II, 2.5). Kovin täsmällisiä työkaluja, kriteereitä tai 

vertailuperusteita ei toistaiseksi ole käytössä. Arvottaminen on ennemmin yleistasoista luokittelua, 

vaikka termejä käytetään usein synonyymeina 3 . Tutkimuksia voidaan edellyttää myös merkittävyyden 

arvioimiseksi. 

Tutkimus- ja suojelutarpeen arvioinnin tavoitteena on varmistaa, että Suomen arkeologinen 

kulttuuriperintö säilyy monimuotoisena, kaikkia alueita, aikakausia ja kohdetyyppejä riittävästi 

3 Museovirasto (2008), Muinaisjäännösten merkittävyyden arviointi ja arvottaminen, työryhmän loppuraportti. 

17


edustavana kokonaisuutena tuleville sukupolville. Samalla on edistettävä muinaisjäännöksiämme 

koskevan tutkimustiedon karttumista. Koska kajoavat arkeologiset tutkimukset eivät ole toistettavissa, 

niille tulee olla hyvät perusteet. Tutkimustietoa tulee mahdollisuuksien mukaan kerätä kajoamattomilla 

tai mahdollisimman vähän kajoavilla menetelmillä. Tutkimuksissa on edettävä vaiheittain siten, että 

kohteelle aiheutetaan mahdollisimman vähäisiä vaurioita. Muinaisjäännöksen säilyttämistä tai 

tutkimista koskeva kanta voi jopa muuttua tutkimustiedon lisääntyessä. 

TUTKIMUS- JA SUOJELUTARPEEN ARVIOINTI TEHDÄÄN SEURAAVISSA 

TILANTEISSA: 

Alueidenkäytön suunnittelu, kun hanke koskee: 

- aluetta, jolla maankäyttö olennaisesti muuttuu 

- ennestään tunnettua muinaisjäännöstä tai muinaisjäännösaluetta 

- ennestään tunnetun muinaisjäännöksen tai muinaisjäännösalueen ympäristöä 

Arkeologisen kulttuuriperinnön hoidon ja restauroinnin suunnittelu 

Arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyvän matkailuhankkeen suunnittelu 

Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi ohjaa osaltaan arkeologisen tiedon tuottamista sekä 

muinaisjäännösten suojelua. Arviointi on toistuva prosessi, joka käynnistyy aina uudelleen kun tilanne 

muuttuu esimerkiksi uusien rakennushankkeiden vuoksi tai tutkimustiedon lisääntyessä. Prosessin 

käynnistyminen edellyttää, että arkeologinen intressi on tunnistettu. Arkeologisen intressin tunnistaminen 

tarkoittaa näkemystä siitä, onko hankkeella mahdollisesti vaikutusta arkeologisen kulttuuriperintöön tai 

voidaanko hankkeen vaikutuksia arvioida käytettävissä olevan tiedon perusteella (ks. II, 2.1). 

Hallinnollisena prosessina viranomaisen tekemän tutkimusja suojelutarpeen arvioinnin laukaisee 

viranomaiselle saapunut asiakirja, esimerkiksi hankesuunnitelma, tutkimuslupahakemus, 

lausuntopyyntö tai muulla tavoin viranomaisen tietoon tullut hanke. Alueeseen tai kohteeseen 

kohdistuva arkeologinen intressi voi ilmetä myös viranomaisneuvottelussa. Prosessi dokumentoituu 

viranomaisen asiakirjoihin: muistioihin ja tarkastuskertomuksiin, prosessin lopputulos tutkimusja 

suojelutarvetta arvioiviin lausuntoihin. Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi perustuu mahdollisiin 

maastotarkastuksiin ja olemassa olevaan tutkimustietoon: tutkimusraportteihin, kirjallisuuteen, 

kohderekistereihin ja muuhun lähdeaineistoon. 

Seuraavissa kaavioissa on esitetty sekä tutkimus- että suojelutarpeen arviointiin kuuluvat toiminnot 

sekä asiakirjat. Punaisella merkityt tehtävät ovat prosessin laadulle ratkaisevia; niitä koskevia ohjeita 

löytyy osasta II. Punaisella merkittyjen asiakirjojen laatuvaatimukset on määritelty seuraavassa 

kappaleessa, 4.2, sekä tutkimussuunnitelman ja tutkimusraportin osalta kunkin tutkimustyypin 

kohdalla. 

18


TUTKIMUS- JA SUOJELUTARPEEN ARVIOINTIIN KUULUVAT TOIMINNOT JA 

ASIAKIRJAT: 

Lähdeaineiston määrittely ja kokoaminen 

Aikaisempien tutkimusten arviointi: 

o Kattavuus, ajantasaisuus ja muut laatukriteerit 

Tutkimusaluetta tai -kohdetta koskevien rekisteritietojen läpikäynti ja tarvittaessa täydentäminen 

o Muinaisjäännösrekisteri 

o Hankerekisteri 

Muun lähdeaineiston arviointi 

Maastotarkastus/Tarkastussukellus tarvittaessa 

o Havainnointi ja dokumentointi 

o Tarkastuskertomus 

Maastokatselmus tarvittaessa 

o Havainnointi ja dokumentointi 

o Muistio 

Neuvottelu yksityisen maanomistajan tai rakennuttajan kanssa 

o Muistio 

Lähdeaineiston ja havaintojen analysointi 

o Arkeologisen potentiaalin arviointi 

Muinaisjäännöksen merkittävyyden alustava arviointi 

o Arviointikriteerit 

Tutkimus- ja suojelutarvetta koskeva ratkaisu, lausunto 

o Suojelu kaikissa olosuhteissa 

o Suojelu tietyin ehdoin, osittainen suojelu 

• Suojelua toteuttavien toimenpiteiden ja rajoitusten 

määrittely 

o Arkeologinen tutkimus 

• Tutkimuksen tavoitteiden määrittely 

Tutkimuslupaa koskeva ratkaisu, tutkimuslupa 

o Tutkimusluvan myöntäminen 

• Ehdot 

• Tietue hankerekisteriin 

o Tutkimusluvan epääminen 

• Perustelut 

Tiedotus 

o Lausunto sellaisenaan verkkoon saataville 

o Tutkimushankkeen tiedot ja tutkimussuunnitelma hankerekisterin kautta verkkoon 

19


TUTKIMUS- JA SUOJELUTARPEEN ARVIOINTIA SEURAAVAT TOIMINNOT JA 

ASIAKIRJAT: 

Tutkimustarvetta koskevan ratkaisun, tutkimustavoitteiden ja tutkimusluvan ehtojen mukaiset 

arkeologiset tutkimukset: 

o Inventointi 

o Esitutkimus 

o Kaivaus 

o Valvonta 

o Tutkimusraportti 

Tutkimusraportin arviointi 

Suojelutarvetta koskevan ratkaisun mukaiset toimenpiteet: 

o Neuvottelut hankkeen suunnittelijan kanssa 

o Suojelumääräysten edellyttäminen 

4.2 Asiakirjat 

Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointiin liittyviä asiakirjoja ovat: 

Tutkimus- ja suojelutarvetta arvioiva lausunto 

Tarkastuskertomus 

Tutkimuslupahakemus 

o Tutkimussuunnitelma (ks. 6.2.1, 7.2.1 ja 8.2.1) 

Tutkimuslupa ja sen ehdot 

4.2.1 Tutkimus- ja suojelutarvetta arvioiva lausunto 

Alueidenkäyttö- tai rakennushankkeeseen liittyvästä arkeologisesta intressistä ilmoitetaan 

viranomaislausunnossa. Samassa yhteydessä todetaan muinaisjäännöksen suojelutarve tai 

määritellään hankkeen toteutumisen ehtona oleva lisäselvitys- tai tutkimustarve. Tarve 

perustellaan lausunnossa ja määritellään tutkimuksen tavoitteet. Tutkimusten toteutustapa ja 

menetelmät määritellään hankkeen vaatimalla tarkkuudella. Hankkeen suunnittelija tai toteuttaja 

käyttää lausuntoa tarjouspyyntönsä pohjana ja/tai hankkiessaan tutkimukselle tekijän. 

Alueidenkäyttöhankkeeseen liittyvän tutkimusja suojelutarvetta arvioivan viranomaislausunnon tulee täyttää 

seuraavat vaatimukset: 

1. Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi ja asiassa tehtävä ratkaisu perustuvat riittäviin 

lähtötietoihin. 

Riittävyys on arkeologisen tutkimustiedon osalta määritelty ohjeellisesti (ks. II, 2.1, 2.2, 2.3 

ja 2.4). 

Alueidenkäyttöhankkeen suunnitteluasiakirjojen osalta riittävyys arvioidaan 

tapauskohtaisesti ja pyydetään tarvittaessa täsmennystä tai lisätietoja. 

2. Arkeologista intressiä on tarkasteltu ja se on tunnistettu. 

Esitellään käytössä oleva lähdeaineisto ja perustelut arkeologisen intressin tunnistamiselle ja 

toteamiselle (ks. II, 2.1): 

• Lähdeaineisto on riittävä sen toteamiseksi, onko hankkeella vaikutusta arkeologiseen 

kulttuuriperintöön 

20


• Lähdeaineisto ei ole riittävä, jotta hankkeen vaikutusta muinaisjäännöksiin voitaisiin 

luotettavasti arvioida. 

3. Hankkeen vaikutusta arkeologiseen kulttuuriperintöön on arvioitu suojelutarpeen 

näkökulmasta. 

Muinaisjäännöksen suojelutarve voidaan määritellä arkeologisen intressin toteamisen 

yhteydessä tai kattavamman arkistoinventoinnin, inventoinnin tai esitutkimusten jälkeen. 

Museovirastolla on mahdollisuus todeta suojelutarve myös kaivaustutkimuksen aikana, 

mikäli tutkimuksessa esiin tulleet tiedot muinaisjäännöksen luonteesta sitä vaativat. 

Tämän tulee käydä ilmi lausunnosta. 

Suojelutarve saattaa tarkoittaa muinaisjäännöksen osittaista suojelua, jolloin hanke on 

mahdollista toteuttaa tietyin ehdoin. Suojelun perustelut sekä siihen liittyvät rajoitukset ja 

ehdot esitetään selkeästi. 

Arvioinnin perusteella todetaan että suojelutarvetta ei ole. 

4. Hankkeen vaikutusta arkeologiseen kulttuuriperintöön on arvioitu tutkimustarpeen 

näkökulmasta. 

Tutkimustarpeen määrittely tehdään siinä tapauksessa, että lähtötietojen todetaan olevan 

riittämättömiä arvioitaessa alueidenkäyttöhankkeen vaikutusta muinaisjäännöksiin tai kun 

on todettu, että hanke on mahdollista toteuttaa riittävien tutkimusten jälkeen. 

Käydään läpi mahdollinen tutkimusprosessi, johon voi kuulua kajoamattomia ja kajoavia 

tutkimusmenetelmiä. Tarvittava tieto pyritään saamaan mahdollisimman vähän kajoavilla 

menetelmillä ja kajoaviin siirrytään, mikäli tarve niin vaatii. 

5. Tutkimuksen tavoitteet on määritelty. 

Kaivaustutkimusta tukevat perustelut on aina esitettävä. Käytössä tulee myös olla riittävästi 

ajantasaista ja kattavaa tutkimustietoa kaivausten suunnittelua ja resursointia varten. Mikäli 

näin ei ole, on edellytettävä esitutkimuksia. 

6. Toimijoiden vastuut ja velvollisuudet on määritelty. 

Todetaan, kuka vastaa tutkimuskustannuksista. Rahoittaja tilaa tutkimuksen lausunnossa 

esitettyjen kriteerien ja tutkimukselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Tutkimuksen 

tekijä sitoutuu noudattamaan Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimuksia. 

Tiedotetaan tutkimusluvan hakemiseen liittyvistä periaatteista ja ehdoista, mikäli tarpeellista. 

4.2.2 Tutkimuslupa 

Muinaismuistolain (295/63) 10 §:n nojalla Museovirastolla on oikeus tutkia rauhoitettua kiinteää 

muinaisjäännöstä sekä antaa muulle toimijalle lupa kiinteän muinaisjäännöksen tutkimiseen. 

Lupamenettely koskee sekä maalla että veden alla sijaitsevien muinaisjäännösten kaivaus- tai muita 

kajoavia tutkimuksia. Museovirasto voi asettaa luvalle tarpeellisiksi katsomiaan ehtoja. 

Lupamenettelyn tarkoitus on varmistaa, että tutkimuksen vastuullinen johtaja on pätevä 

tehtäväänsä (ks. 3.1), että tutkimussuunnitelma on tarkoituksenmukainen tavoitteisiin nähden ja 

että tutkimukseen on varattu riittävät voimavarat. Etenkin konservointia vaativien löytöjen 

jälkikäsittelyyn on kiinnitettävä huomiota, varsinkin jos odotettavissa on hyvin säilynyttä 

orgaanista tai vettynyttä materiaalia tai runsaasti metalliesineitä. Löytöaineiston käsittelyn 

jälkitöiden yhteydessä tulee tapahtua sopivassa ja löytöjen kannalta turvallisessa tilassa. 

21


Tutkimuksesta vastuussa olevan henkilön pätevyyden ja tutkimuksiin varattujen resurssien lisäksi 

tutkimuslupamenettelyssä arvioidaan hakemukseen liitettävää tutkimussuunnitelmaa. Kun yleisen 

tai suurehkon yksityisen maankäyttöhankkeen toteuttaja kustantaa kiinteän muinaisjäännöksen 

tutkimuksen ja hankkii sen tilaamalla, on varmistuttava siitä että tutkimuslupaehdot sekä 

tutkimussuunnitelman sisältö- ja laatuvaatimukset täyttyvät. 

Tutkimusluvan hakeminen 

Tutkimuslupaa haetaan Museovirastolta kirjallisesti vähintään kuukautta (1 kk) ennen 

suunniteltua kenttätöiden aloittamisaikaa. Jos kyseessä on muinaismuistolain 15 §:n nojalla 

suoritettava laajamittainen ja pitkäkestoinen tilaustutkimus, lupaa tulee hakea kaksi kuukautta 

(2 kk) ennen suunniteltua aloittamisaikaa. Tutkimuslupapäätös on päätös, josta voidaan valittaa 

hallintolainkäyttölain (586/1996) mukaisesti hallinto-oikeuteen. 

Tutkimuslupahakemus sisältää seuraavat kohdat ja liitteet: 

Hakijan ja tutkimuksen vastuullisen johtajan tiedot 

o Nimi 

o Yhteystiedot 

o CV/Referenssit 

o Kenttätöiden johtajan yhteystiedot (jos muu kuin vastuullinen johtaja) 

Kohteen tiedot 

o Tutkimuskohteen nimi ja muinaisjäännösrekisterinumero 

o Sijaintitiedot: koordinaatit 

o Tutkimusalueen rajaus: liitekartta 

Hanke, johon tutkimus liittyy 

o Tilaaja/Rahoittaja ja sen yhteystiedot 

Esi-, jälki- ja kenttätöihin varattu aika ja henkilötyömäärä 

o Kenttätöiden ajankohta (pvm) 

Jälkitöiden tekoon varattujen tilojen kuvaus 

o Osoite 

Laatuvaatimusten mukainen tutkimussuunnitelma (ks. 6.2.1, 7.2.1 ja 8.2.1). 

Lupahakemus käsitellään Museovirastossa: 

Käsittelyssä arvioidaan, täyttääkö tutkimussuunnitelma laatukriteerit 

Museovirasto voi pyytää tarpeellisiksi katsomiaan tarkennuksia tai täydennyksiä 

lupahakemukseen 

Mikäli vaatimukset täyttyvät, Museovirasto myöntää tutkimusluvan asettamillaan ehdoilla: 

o Museovirasto lähettää tutkimusluvan sen hakijalle. 

o Museovirasto lähettää luvan tiedoksi myös siihen maakuntamuseoon, jonka toimialueeseen 

tutkimuskohde kuuluu. 

o Muinaismuistolain 15 §:n mukaisissa hankkeissa Museovirasto lähettää tutkimusluvan 

tiedoksi tutkimuksen tilaajalle 

Museovirastossa lisätään tietue Museoviraston ylläpitämään Muinaisjäännösten 

hankerekisteriin. Tietueeseen liitetään tutkimussuunnitelma. 

Mikäli vaatimukset eivät täyty ja lupa ehdotetaan evättäväksi, asia käsitellään Museoviraston 

erityisistunnossa 

Päätökseen liitetään valitusosoitus sekä yhteyshenkilön yhteystiedot Museovirastossa. 

22


Tutkimusluvan ehdot 

Museovirasto päättää tutkimusluvan myöntämisestä seuraavilla ehdoilla. Kaikki ehdot eivät ole 

tarpeen jokaisessa kajoavassa tutkimuksessa, ja tutkimuslupa voi sisältää myös muita 

tapauskohtaisia ehtoja. 

1. Tutkimusluvan saaja toteuttaa tutkimukset tutkimuslupahakemuksen, tutkimussuunnitelman ja 

lupaehtojen mukaisesti. Olennaiset muutokset tutkimussuunnitelmaan hyväksytetään 

Museovirastossa. 

2. Tutkimusten vastuullisena johtajana toimii se ja se, ja kenttätyön johtajana toimii se ja se. 

3. Tutkimusten suorittamisesta tulee ennen tutkimusluvan hakemista neuvotella maa- ja/tai 

vesialueen tai rakennelman omistajan ja haltijan kanssa. Kenttätutkimusten ajankohdasta on 

hyvissä ajoin todisteellisesti tiedossa olevalla postiosoitteella tai muulla tavoin ilmoitettava 

omistajalle ja haltijalle (MML 21 §). 

4. Tutkimukset tulee suunnitella ja toteuttaa siten, ettei niistä aiheudu maanomistajille tai 

haltijoille tai muille tahoille sellaista haittaa tai vahinkoa, jonka perusteella he voivat 

muinaismuistolain 10 §:n 3 momentin nojalla hakea korvausta valtion varoista. Mikäli tämä ei ole 

mahdollista, on Museovirastolle esitettävä selvitys siitä, että korvauksesta on tehty kirjallinen 

sopimus tutkimusluvan saajan ja vahingonkärsijän välillä. Sopimuksessa vahingonkärsijän on 

sitouduttava olemaan hakematta korvausta valtiolta. Jos valtio sopimuksen puuttuessa tai muusta 

syystä todetaan muinaismuistolain 10 §:n 3 momentin nojalla korvausvelvolliseksi, on valtio 

oikeutettu perimään tästä aiheutuvat kustannukset tutkimusluvan saajalta. 

5. Jos tutkimuksen aikana tulee esiin merkittäviä löytöjä tai kiinteitä rakenteita, niistä on oltava 

yhteydessä Museovirastoon ja neuvoteltava erityisistä suojelutarpeista ja erityisistä säilyttämis- ja 

konservointitarpeista. Jos muinaismuistolain 15 §:n mukaisissa hankkeissa ilmenee kustannuksia 

nostavia seikkoja, tulee informoida kaikkia osapuolia ja Museovirasto järjestää tarvittaessa 

kokouksen asiasta. 

6. Tutkimuksen jälkeen kaivausalue täytetään, kaivausalue ja mahdolliset rakenteet 

ennallistetaan JA muinaisjäännöksen jäljellä olevat osat suojataan, ellei asiasta ole toisin sovittu 

tutkimuksen tilaajan ja Museoviraston kanssa. 

7. Luvan saaja selvittää, edellyttääkö tutkimuksen toteuttaminen mahdollisesti lupia muilta 

viranomaisilta. 

8. Tutkimusraportti toimitetaan karttaliitteineen ja täydellisine esine-, valokuva-, kartta- ja muine 

luetteloineen luvan myöntäjälle Museoviraston Kulttuuriympäristön suojelu -osastoon silloin ja 

silloin. Hyväksytty raportti toimitetaan sieltä arkistoon. Raportoinnissa suositellaan noudatettavan 

Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimuksia ja arkistonmuodostajan ohjeita. 

Tutkimusraportit tulee toimittaa myös pdf-tiedostoina (kunkin enimmäiskoko 20 MB) 

Museovirastoon, siihen ja siihen maakuntamuseoon ja siihen ja siihen Museoviraston 

aluetoimistoon. Museovirastolla on oikeus julkaista tutkimusraportit ylläpitämässään sähköisessä 

hankerekisterissä ja liittää ne julkiseen arkistoon. Aineistoa luovutettaessa tehdään käyttöoikeus- ja 

julkaisusopimus. Museovirastolla on myös oikeus valmistaa tutkimusraporteista kappaleita. 

Tutkimusluvan saaja vastaa siitä, että sillä on oikeus luovuttaa tutkimusraportit Museoviraston 

käyttöön kenenkään tekijänoikeuksia, yksityisyydensuojaa, liikesalaisuuksia tai muita oikeuksia 

loukkaamatta. 

9. Samanaikaisesti tutkimuskertomuksen kanssa tulee toimittaa myös sen tiivistelmä Arkeologia 

Suomessa – Arkeologi i Finland -julkaisua varten, mikä tapahtuu sähköisessä muodossa sivuston 

http://www.nba.fi/fi/arsulomake kautta. 

23


10. Tutkimusluvan saaja vastaa löytöjen oikeasta käsittelystä, puhdistuksesta, luetteloinnista ja 

numeroinnista sekä soveltuvin osin näytteiden käsittelystä ja analyysien teettämisestä. 

Esinelöytöjen ja muiden tutkimuksissa saatujen arkistoitavien aineistojen säilytys ja käsittely 

tapahtuu XX tiloissa. 

11. Tutkimusten yhteydessä talletetut esinelöydöt luetteloidaan Museoviraston arkeologisiin 

kokoelmiin Museoviraston ohjeiden mukaisesti. Tutkimuslöydöt toimitetaan Museovirastolle 

samanaikaisesti tutkimusraportin kanssa. Tutkimusten aikana mahdollisesti vastaanotetut tai 

muulla tavoin saadut irtaimet muinaisesineet, joilla ei ole yhteyttä kiinteään muinaisjäännökseen, 

toimitetaan löytötietoineen Museovirastolle ensi tilassa mahdollisia lunastustoimenpiteitä varten. 

12. Tutkimusluvan saaja vastaa esinelöytöjen konservoinnista (myös esineiden noudosta 

konservoinnista). Konservoinnin suorittamistapa on sovittava etukäteen Kansallismuseon 

konservointilaitoksen kanssa. 

13. Löydöt tulee toimittaa Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin, Sturenkatu 2 a, pakattuina 

asianmukaisiin pakkauksiin ja varastolaatikoihin (ks. ohje verkkosivuilta, laaditaan syksyn aikana 

2011). 

14. Museovirastolle on ilmoitettava kirjallisesti xx mennessä (tutkimuksen lupahakemuksessa 

ilmoitettu aloittamispäivämäärä), mikäli tutkimukset ovat jostakin syystä siirtyneet tai 

peruuntuneet. 

Kenttätöissä suositellaan noudatettavan Museovirastossa laadittuja arkeologisten kenttätöiden 

työturvallisuusohjeita (ks. ohje verkkosivuilta). Koekäytössä olevat Suomen arkeologisten 

kenttätöiden laatuvaatimukset sekä niihin liittyvät ohjeet saa pyydettäessä Museovirastosta. 

Yhteyshenkilönne Museovirastossa on xx + yhteystiedot. 

24

SALAVA LAATUVAATIMUKSET Inventointi 

5 ARKEOLOGINEN INVENTOINTI 


Arkeologinen inventointi on järjestelmällistä, tieteellisin menetelmin tehtävää muinaisjäännösten 

selvitystyötä. Inventoinnin tavoitteena muinaisjäännösten etsiminen, paikantaminen, määrittely ja 

luettelointi. Inventoinnin yhteydessä löydettyihin kohteisiin kajotaan vain sen verran kuin on 

välttämätöntä kohteen muinaisjäännösstatuksen arvioimiseksi. Inventointi on toistettavissa tai 

täydennettävissä myöhemmin. 

Muinaisjäännösten aktiivinen etsiminen ja tunnettujen muinaisjäännösten tarkastukset ovat edellytyksiä 

arkeologisen kulttuuriperinnön suojelulle ja tutkimukselle. Yleistavoitteeksi voidaan asettaa koko 

valtakunnan alueen kattavat ja ajantasaiset muinaisjäännösinventoinnit. Ne ovat myös olennainen tekijä 

muinaisjäännösten merkittävyyden arvioinnissa sekä suojelua koskevia linjauksia ja tutkimusohjelmia 

laadittaessa. Inventointitieto on välttämätön muinaisjäännösten ja kulttuuriympäristön huomioimiseksi 

alueidenkäytön suunnittelussa ja ohjauksessa. Inventointeja tehdään myös pelkästään tieteellisistä 

lähtökohdista. Tieteellisin kysymyksenasetteluin tehtyjen inventointien tietoa voidaan yhtäläisesti 

hyödyntää muinaisjäännösten suojelussa ja hallinnoinnissa. 

Inventointien toteuttamista säätelevät sekä arkeologian tieteenalan että alueidenkäytön suunnittelun 

normit ja ohjeet. Inventoinnin perusteella on ratkaistava kaavamerkinnät, -selitykset ja -määräykset, 

mutta tietoja käytetään lisäksi suunnittelutarveratkaisujen, rakennus-, purkamis- ja poikkeamislupien 

sekä toimenpideilmoitusten ja erilaisten suunnitelmien käsittelyssä. Tiedon tarpeet vaihtelevat 

käyttötarkoituksen mukaan, ja tutkimustiedon tulee vastata näihin tarpeisiin mahdollisimman 

kattavasti. 

INVENTOINTITIEDON PERUSTEELLA VASTATAAN MM. SEURAAVIIN 

KYSYMYKSIIN: 

Onko suunnitelma-alueella muinaismuistolain tarkoittamia muinaisjäännöksiä Vaikuttaako 

tunnettu muinaisjäännös suunniteltuun alueidenkäyttöön tai alueidenkäyttö tunnettuun 

muinaisjäännökseen 

Mikä on muinaisjäännöksen merkitys suhteessa alueen muihin muinaisjäännöksiin 

paikallisella, maakunnallisella tai valtakunnallisella tasolla 

Mikä on muinaisjäännöksen suhde rakennettuun ympäristöön ja maisemaan 

Ovatko aikaisemmat tiedot tai tulkinta muinaisjäännöksestä muuttuneet Mikä on 

muuttuneiden tietojen merkitys hankkeen vaikutusten arvioinnissa 

Millä perusteilla muinaisjäännösalue rajataan Tarvitseeko muinaisjäännös erikseen 

määritellyn suoja-alueen 

Mitkä kaavamerkinnät soveltuvat parhaiten suojeltavien kohteiden ja niiden ympäristön 

merkitsemiseen Miten kaavamerkinnän selitys ja määräysosa laaditaan 

Millaista maa- tai vesialueen käyttöä muinaisjäännöksen läheisyyteen voidaan osoittaa Miten 

muinaisjäännöksen lähimaisema tai ympäristö tulisi huomioida kaavoituksessa 

25


Arkeologisten inventointien lajit 

Arkeologinen inventointi olisi tarkoituksenmukaisinta tehdä tutkimuksellisin perustein rajattuna 

kokonaisuutena, tiettyyn teemaan, luonnonympäristöön tai historialliseen alueeseen liittyen. 

Tutkimusalueiden rajaaminen ainoastaan esim. pienten kaava-alueiden mukaisesti saattaa hämärtää ja 

vaikeuttaa kontekstin hahmottamista ja kohteiden tulkintaa. Kuntakohtaiset yleisinventoinnit ovat 

kuitenkin olleet tärkeä lähtökohta suojelun ja hallinnon linjauksille sekä alueidenkäytön suunnittelulle. 

Inventointien yhteydessä voidaan soveltaa myös prospektointimenetelmiä ja arkisto- tai 

tarkkuusinventointi voidaan sisällyttää esim. kaivauksia edeltäviin koetutkimuksiin. Tutkimustarpeen 

arvioinnin ja inventointitiedon käytön kannalta keskeistä on inventointitiedon taso ja tarkkuus. 

Inventointien lajit ovat: arkistoinventointi yleisinventointi teemainventointi 

tarkkuusinventointi. 

Kaavatasot voivat olla yhtenä lähtökohtana vaadittavan tiedon tasolle, mutta tavoitteet ja 

tutkimuskysymykset on aina määriteltävä tapauskohtaisesti. Kunnan yleisinventointi voi tuottaa 

riittävää tietoa maakuntakaavaa varten, mutta yleiskaavoituksen tai asemakaavoituksen tarpeisiin 

informaatio ei ole yleensä riittävän tarkkaa eikä kattavaa. Alueidenkäytön ohjaukseen liittyvän 

tutkimuksen tavoitteita määriteltäessä on syytä ilmaista selkeästi, mitkä ovat selvityksen tavoitteet (ks. 

4.2.1). Kulttuuriympäristöviranomainen määrittelee selvityksen lähtökohdat ja arvioi sen riittävyyttä. 

Inventointitutkimukset voidaan jakaa seuraaviin tyyppeihin: 

Arkistoinventointi 

Ei sisällä maastotyötä/tarkastussukelluksia, mutta sisältyy kaikkien arkeologisten inventointien 

esitöihin. 

Lähtökohtana on suojelu ja hallinto tai tieteellinen tutkimuskysymys. 

Tavoitteena on maastossa tarkastettavien alueiden tai kohteiden alustava määrittäminen ja 

paikantaminen tutkimusaluetta tai -kysymystä koskevien arkistolähteiden ja muun lähdeaineiston 

perusteella. Arkistoinventointia voidaan tarvittaessa täydentää myöhemmin tehdyillä 

maastotarkastuksilla/tarkastussukelluksilla. 

Arkistoinventointi on perusteltua tehdä, kun vaikutusalue ei ole vielä tarkasti tiedossa (esim. 

liikenneväylien vaihtoehtoiset linjaukset), tai kun tarvitaan tietoa tietyn alueen arkeologisesta 

potentiaalista. 

Yleisinventointi 

Kuntainventointi, kaava-inventointi (maakunta- ja yleiskaavataso), linjainventointi (esim. voima-, 

putki- ja tielinjat sekä merikaapelit) tai rantainventointi (rantalinjat vesirajasta molempiin suuntiin) 

Lähtökohtana on yleensä suojelu tai kaavoitus. 

Inventointialueen rajaus perustuu hallinnollisiin tai kaava-alueen rajoihin. 

Tavoitteena on muinaisjäännösten määrän, sijainnin, tyyppien ja laajuuden kattava selvittäminen, 

siis kohteiden saattaminen suojelun ja tutkimuksen piiriin sekä yleiskuva alueen arkeologisesta 

kulttuuriperinnöstä. 

Tarkastelussa tavallisesti kaikki aikakaudet ja muinaisjäännöstyypit; aikaisempia inventointeja 

voidaan täydentää teemainventoinnein (ks. alla) esim. historiallisen ajan muinaisjäännösten osalta. 

26


Yleisinventointi on perusteltua tehdä, kun aluetta ei ole inventoitu aikaisemmin lainkaan tai 

aikaisemmat inventoinnit eivät ole riittäviä. 

Teemainventointi 

Lähtökohtana tieteellinen tutkimuskysymys, aihepiiri tai kohdetyyppi, esim. tutkimus- tai 

matkailuhankkeeseen liittyen, mutta voidaan tehdä myös suojelun ja hallinnon tarpeisiin 

täydentämään aikaisempia tietyn aihepiirin osalta puutteellisia yleisinventointeja tai 

suojeluohjelmaan liittyvänä selvityksenä. 

Voidaan laatia myös kaavoituksen yhteydessä täydentämään jo olevia aineistoja. 

Tavoitteena on teemaan liittyvien muinaisjäännösten määrän, tyypin ja laajuuden selvittäminen 

mahdollisimman kattavasti – kohteiden saattaminen suojelun ja tutkimuksen piiriin ja/tai tietyn 

tutkimuskysymyksen selvittäminen. 

Teemana voi olla muinaisjäännöstyyppi, periodi, kulttuuri- tai luonnonympäristöllinen kokonaisuus 

(esim. rautakautinen asutus, sotahistorialliset kohteet, kaupunkiarkeologia jne.). 

Teemainventointi on perusteltua tehdä, kun aikaisemmat inventoinnit eivät ole ajantasaisia tai 

kattavia tietyn teeman osalta tai tarvitaan tarkempaa tietoa ja täsmennyksiä, tai osana tieteellistä 

tutkimushanketta. Laajan alueen yleisinventointi saattaa olla myös tarkoituksenmukaista organisoida 

temaattisiin kokonaisuuksiin ja jakaa työ usealle tiettyyn teemaan erikoistuneelle tutkijalle. 

Tarkkuusinventointi 

Asemakaava-alueen inventointi tai muuhun rajatun hankealueen käyttöön liittyvä selvitys tai 

tieteellinen inventointi. 

Lähtökohtana suojelu ja hallinto, yksityiskohtaisen suunnittelun tarpeet tai tieteellinen 

tutkimuskysymys. 

Inventointialueen rajaus on usein suppea (esim. muinaisjäännöskohde ympäristöineen). 

Tavoitteena on alueen tarkka inventointi ja/tai tutkimuskysymyksen selvittäminen, 

muinaisjäännöskohteen tai kohdejoukon luonteen ja ominaisuuksien kokonaistarkastelu ja 

täsmentäminen. 

Tarkkuusinventointiin liittyy yleensä prospektointimenetelmiä, kuten pintapoiminta, kairaus, 

koepistot ja -kuopitus, geofysikaaliset ja -kemialliset menetelmät tai kaukokartoitusmenetelmät (vrt. 

6.1.2). 

Tarkkuusinventointi tehdään, kun tarvitaan täsmällistä tietoa kohteen tai tiettyyn kokonaisuuteen 

liittyvien kohteiden laajuudesta, rakenteesta, säilyneisyydestä, tyypistä ja suhteesta ympäröivään 

luonnon- ja kulttuuriympäristöön. 

Inventoinnin tavoitteena on lisätä tietoa muinaisjäännösten lukumäärästä, levinnästä ja luonteesta, 

edistää arkeologisen kulttuuriperinnön säilymistä sekä mahdollistaa muita arkeologisia tutkimuksia. 

Inventointitiedon on oltava paikka- ja ominaisuustiedoiltaan luotettavaa, tieteenalan laatuvaatimukset 

täyttävää tietoa inventointialueen arkeologisen kulttuuriperinnön levinnästä ja ominaislaadusta. 

Inventointi on yleensä etukäteen resursoitu ja aikataulutettu, kestoltaan ja maantieteelliseltä 

laajudeltaan rajattu selvitys. Se on toistettavissa ja tietoja voidaan täydentää myöhemmin. 

ARKEOLOGISTA INVENTOINTIA EDELTÄVÄT TOIMINNOT JA ASIAKIRJAT 

Inventointihankkeen käynnistäminen ja suunnittelu 

Tutkimustarpeen arviointi 

27


• Tutkimussuunnitelma 

Maa- tai vesialueen käyttöä koskevan hankkeen käynnistäminen ja suunnittelu 

Hankesuunnitelma 

• Lausuntopyyntö kulttuuriympäristöviranomaiselle 

Arkeologisen intressin tunnistaminen 

Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi, viranomaislausunto 

Inventoinnin tavoitteiden määrittely 

Inventoitavan alueen määrittely 

Tutkimuskysymyksen, -aiheen tai -teeman määrittely 

Tutkimuksen tarkkuuden määrittely 

Tarjousmenettely 

Tarjouspyyntö 

Hankintailmoitus 

Tarjous 

• Kustannusarvio 

• Työsuunnitelma/aikataulu 

Tarjousten arviointi ja parhaan tarjouksen valinta 

Tilaus 

Ilmoitus viranomaisen edellyttämän inventoinnin suorittamisesta 

Tietue Museoviraston ylläpitämään arkeologisten hankkeiden hankerekisteriin 

ARKEOLOGISEN INVENTOINNIN ESITYÖT 

Lähdeaineiston määrittely ja kokoaminen 

Intressialueiden alustava paikantaminen 

Potentiaalisten alueiden määrittely 

Työsuunnitelman täsmentäminen 

Käytännön järjestelyt 

Yhteydenotto tutkimusalueesta vastaavaan kulttuuriympäristöviranomaiseen 

Työn tavoitteiden täsmentäminen 

Viestintä ja vuorovaikutus 

Tiedotteet 

Suorat yhteydenotot esim. maa- tai vesialueiden omistajiin tai paikallisiin arkeologian harrastajiin 

Verkkosivustot ja sosiaalinen media 

ARKEOLOGISEN INVENTOINNIN KENTTÄTYÖT 

Potentiaalisten alueiden ja ennestään tunnettujen kohteiden tarkastaminen maastossa/ veden alla 

Kohteen löytäminen ja paikantaminen 

Kohteen ja sen ympäristön havainnointi ja dokumentointi, dokumentointiaineisto 

o Sijainnin ja rajauksen määrittely 

o Valokuva- ja videodokumentointi 

o Havainnointimenetelmät 

o Mahdollisten löytöjen talteenotto 

o Sanallinen kuvaus 

Kohteen arviointi havaintojen perusteella 

o Muinaisjäännösstatus 

o Muinaisjäännöstyyppi 

o Ajoitusarvio 

28


Ennestään tunnetun kohteen nykytilan sekä kohteessa ja sen ympäristössä tapahtuneiden 

muutosten arviointi 

o Muutokset säilyneisyydessä 

o Muutokset maa- tai vesialueen käytössä lähiympäristössä 

o Muinaisjäännösstatusta, muinaisjäännöksen tyyppiä, rajausta tai ajoitusta koskevat uudet arviot 


o Tiedotteet 

o Tiedotustilaisuudet 

o Suorat yhteydenotot esim. maa- tai vesialueen omistajiin tai paikallisiin arkeologian harrastajiin 

o Yhteydenpito tutkimusalueesta vastaavaan kulttuuriympäristöviranomaiseen ja tilaajaan 

o Verkkosivustot ja sosiaalinen media 

ARKEOLOGISEN INVENTOINNIN JÄLKITYÖT 

Kohdekuvausten laatiminen 

o Kohdekuvaukset 

Kohteiden paikka- ja ominaisuustietojen arviointi ja tarkistaminen 

Karttaesitysten luominen 

o Peruskarttaotteet 

o Yleiskartat 

Valokuvien valitseminen, luettelointi ja käsittely 

o Digitaalikuvat 

o Diakuvat 

o Digitaalivideot 

Mahdollisten löytöjen puhdistus, numerointi, luettelointi, pakkaus ja diaariointi 

o Löytöjen konservoinnin järjestäminen 

o Löytöluettelo 

Tutkimusraportin laatiminen 

o Tutkimusraportti 

Tutkimusraportin toimittaminen Museovirastoon ja/tai maakuntamuseoon 

Tutkimusraportin toimittaminen tilaajalle 

Löytöjen toimittaminen kokoelmiin 

Tutkimustulosten julkaiseminen tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan 

o Esitelmät 

o Tieteelliset julkaisut 

o Populaarijulkaisut 

Tutkimusaineiston ja -tulosten käyttö akateemisissa opinnäytetöissä ja tutkimushankkeissa 

ARKEOLOGISEN INVENTOINTITIEDON KÄSITTELY VIRANOMAISTYÖNÄ 

Tutkimusraportin arviointi ja palautteen antaminen 

o Mahdollisten korjausten tai täydennysten tekeminen 

Tutkimusraportin arkistointi 

Löytöjen liittäminen kokoelmiin 

Museoviraston ylläpitämän muinaisjäännösrekisterin päivittäminen ja linkitys muihin rekistereihin 

o Muinaisjäännösrekisterin tietue(et) ja linkit 

Museoviraston ylläpitämän Muinaiskalupäiväkirjan täydentäminen ja linkitys (löydöt) 

o Muinaiskalupäiväkirjan tietue ja linkit 

29


Museoviraston ylläpitämän hankerekisterin täydentäminen ja linkitys muihin rekistereihin 

o Hankerekisterin tietue ja linkit 

o Tutkimusraportin PDF-versio 

Alkuperäisen dokumentointiaineiston arkistointi 

Rauhoitusilmoitusten lähettäminen maa- tai vesialueen omistajille 

o Rauhoitusilmoitus 

Maa- tai vesialueen käyttösuunnitelman vaikutusten arviointi tutkimustiedon valossa 

o Maa- tai vesialueen käyttöä ohjaava viranomaislausunto 

Tutkimustiedon huomioon ottaminen maa- tai vesialueen käytön suunnittelussa 

o Kaavamerkinnät 

o Kaavamääräykset 

o Kaavaselostukset 


Arkeologiseen inventointiin liittyviä asiakirjoja ovat: 

Tutkimus- ja suojelutarvetta arvioiva ja tutkimuksen tavoitteita määrittävä lausunto (ks. 4.2.1) 

Ilmoitus viranomaisen edellyttämän inventoinnin toteuttamisesta Museovirastoon ja 

maakuntamuseoon ennen kenttätutkimusten aloittamista. 

Tutkimusraportti 

Maa- tai vesialueen käyttöä ohjaava viranomaislausunto 

5.2.1 Inventointiraportti, riittävä selvitys 

Inventoinnin laadun arvioinnin tärkein dokumentti on inventointiraportti. Sen on täytettävä 

maankäyttö- ja rakennuslaissa mainitun riittävän selvityksen kriteerit, mikäli inventointi liittyy 

maa- tai vesialueen käytön suunnitteluun. 

1. Selvitys täyttää selvitystarpeen määrittelyn yhteydessä asetetut tavoitteet, selvityksessä 

tuotettu tieto vastaa esitettyihin tutkimuskysymyksiin ja sitä kautta tilaajan tarpeisiin. 

Arvioinnin kannalta on oleellista, että selvitystarpeen määrittelyn yhteydessä on riittävän 

selvästi ja yksityiskohtaisesti esitetty työn tavoitteet sekä ne kysymykset, joihin selvityksen 

odotetaan vastaavan (ks.4.2.1). 

2. Selvitystyössä käytetty lähdeaineisto on riittävä. 

Riittävä lähdeaineisto määrittyy inventoinnin tyypin, laajuuden ja tutkimuskysymysten 

perusteella. Lähdeaineiston riittävyyden ja kattavuuden arvioinnin lähtökohtana käytetään 

osassa II, 3.2 annettuja ohjeita ja suosituksia lähdeaineiston kokoamisesta. 

3. Tutkimusalue on inventoitu tavoitteiden mukaisesti. 

a. Tarkastetut alueet esitetään inventointiraportissa. 

b. Riittävän lähdeaineiston ja kartta-analyysin tuloksena potentiaalisiksi määritellyt alueet 

esitetään inventointiraportissa. 

Kattavuudella tarkoitetaan tässä alueellista kattavuutta, kuinka suuri osa tutkimusalueesta ja 

potentiaalisiksi määritellyistä alueista on tarkastettu myös maastossa/tarkastussukeltamalla. 

Lähtökohtana on, että kaikki arkeologisesti potentiaaliset alueet on tarkastettu (ks. II, 3.3). 

4. Tutkimuksessa on tavoitteiden mukaisesti huomioitu sovitut aikakaudet ja 

muinaisjäännöstyypit. 

30


5. Inventointiraporttiin sisältyy yleisesitys tutkimusalueen esihistoriasta, asutus- ja 

maankäyttöhistoriasta, vesistöhistoriasta, topografiasta ja luonnonympäristöstä. 

Näiden osien laajuutta ja perusteellisuutta on arvioitava suhteessa koko selvityksen ja 

tutkimusalueen laajuuteen. Yleisesitysten painotukset ovat myös tapauskohtaisia. Koko 

kunnan kattavan yleisinventoinnin yhteydessä luonnonympäristöön ja tutkimukselliseen 

kontekstiin liittyvät taustatiedot on esitettävä perusteellisemmin kuin esim. pienen kaavaalueen 

inventoinnissa. 

6. Havainnointiolosuhteet ovat olleet hyvät. 

Hyvien havainnointiolosuhteiden edellytyksiä ovat riittävä valo, lumeton maa ja peitteetön 

maanpinta. Vedenalaisinventointia tehtäessä mm. huono näkyvyys, pimeys ja kasvillisuus 

voivat estää riittävien havaintojen tekemisen. 

7. Tutkimusalueella olevat tunnetut kohteet on tarkastettu, mikäli tämä on ollut 

tavoitteena, ja niiden kunnossa tai ympäröivässä maankäytössä tapahtuneita 

muutoksia on arvioitu. Jos näin ei ole tehty, syy ilmoitetaan inventointiraportissa. 

Tunnettuja kohteita koskevat virheelliset kuvaus- tai paikkatiedot on korjattu ja/tai 

rajausta on tarvittaessa muutettu uusien havaintojen perusteella. Rajaamattomille 

kohteille on määritelty rajaus. 

Inventointiraportista tulee käydä selvästi ilmi, onko ennestään tunnettu kohde tarkastettu, 

tai jos sen tietoja on muutettu. 

8. Maanomistajien haltuun jääneistä löydöistä on kirjattu tiedot ja otettu kuvia. Löytäjän 

yhteystiedot on otettu ylös hänen suostumuksellaan. 

9. Kohdekuvaukset on laadittu siten, että voidaan täydentää muinaisjäännösrekisteriä ja 

arvioida kohteiden muinaisjäännösstatusta, -tyyppiä, ajoitus ja merkitystä. 

Kohteiden nimeäminen ja määrittelyssä käytetyt asiasanat ovat yhdenmukaisia 

muinaisjäännösrekisterissä käytettyjen kanssa. 

Kohdekuvauksen arvioinnissa käytetään kohdassa 5.2.2 määriteltyjä kriteereitä. 

10. Inventoinnissa löydetyt kohteet on paikannettu riittävällä tarkkuudella ja kohteiden 

sijainti on esitetty karttaotteella. 

Riittävän tarkkuuden arvioinnin lähtökohtana käytetään osassa 3.4 (II) annettuja ohjeita ja 

suosituksia. 

11. Inventoinnissa löydetyt kohteet on rajattu ja rajausperusteet on ilmoitettu. 

Nyrkkisääntönä on, että kun löydetty kohde määritellään kiinteäksi muinaisjäännökseksi, 

sille määritellään myös rajaus. 

12. Löydettyjen kohteiden ajoitusta, suhdetta alueen muihin muinaisjäännöksiin, 

historialliseen kontekstiinsa sekä muuhun kulttuuriympäristöön on arvioitu. 

Tämä laatuvaatimus liittyy kohtiin 5. ja 10, ja samalla periaatteella kohteiden 

tutkimuksellisen merkityksen arvioinnin tulisi olla suhteessa koko selvityksen ja 

tutkimusalueen laajuuteen. 

On huomattava, että varsinainen muinaisjäännösten merkittävyyden arvioiminen 

(arvottaminen) on erillinen prosessinsa, jota ei edellytetä arkeologisen inventoinnin yhteydessä. 

31


13. Tutkimusraportti on toimitettu sähköisenä versiona Museovirastoon liitettäväksi 

sellaisenaan Museoviraston ylläpitämään Hankerekisteriin. Kohteiden sijaintitiedot ja 

rajaukset on toimitettu myös paikkatietomuodossa Museovirastoon, mikäli 

mahdollista. 

PDF-tiedoston sekä paikkatietoaineiston muotoa, kokoa ja toimittamista koskevat 

yksityiskohtaiset ohjeet löytyvät Museoviraston verkkosivuilta. 

5.2.2 Kohdekuvaus 

Kohdekuvauksella tarkoitetaan kaikkia kohteeseen liittyviä tietoja, ei pelkästään vapaata 

tekstikuvausta. Kohdekuvauksen tietojen tulee olla sellaisenaan siirrettävissä 

muinaisjäännösrekisteriin, mutta tutkimusraportissa oleva kuvaus voi olla myös laajempi. 

Maastotutkimuksen metatietojen ja maastossa tehtyjen havaintojen ohella kohdekuvaukseen 

kuuluvat lähdeaineistosta saadut tiedot ja näiden perusteella tehdyt tulkinnat. Olennaista on 

erottaa em. tietoaineistot toisistaan. 

Kohdekuvaus voidaan jakaa seuraaviin kokonaisuuksiin, joihin kuuluvien tietojen tulee käydä ilmi 

inventointiraportista. 

Inventoinnin metatietoja ovat: 

Työn suorittaja ja hänen edustamansa organisaatio 

Selvityksen tai inventoinnin syy (kaavoitus/rakennushankkeen suunnittelu/suunnittelun 

ohjaus/tieteellinen kysymys) 

Työn rahoittaja/tilaaja 

Inventoinnin laji (arkistoinventointi/perusinventointi/teemainventointi/täsmäinventointi/ennestään 

tunnetun kohteen tarkastus) 

Kenttätyöajankohta 

Dokumentointi- ja löytöaineiston arkistointipaikka 

Sisältyvät myös Museovirastolle tehtävään ilmoitukseen inventoinnin suorittamisesta (ks. 4.2.3). 

Kohdekohtaisia tietoja ovat: 

Kohteen nimi 

Kohteen nimeämisessä tulee noudattaa muinaisjäännösrekisterin täydentämistä koskevaa 

Museoviraston ohjetta (linkki). 

Kohteen sijainti, rajaus ja rajauksen tarkkuus 

Kohteen sijainti määritetään koordinaattien lisäksi sanallisesti siten, että kuvauksesta käy ilmi 

esim. sijainti suhteessa lähimmäiseen vesistöön tai maantiehen. 

Kohdekuvauksesta käy ilmi, millä perusteella rajaus on tehty. Rajausten ja rajausperusteiden 

muodostamisen ja arvioinnin lähtökohtana käytetään osassa 3.4 (II) annettuja kriteereitä, 

ohjeita ja suosituksia. 

Muinaisjäännösstatus (on/ei) 

Muinaisjäännöstyyppi 

Ajoitusarvio 

Ajoituksen määrittelyssä noudatetaan muinaisjäännösrekisterin asiasanoitusta (linkki), mutta 

täsmällisemmät ajoitukset (esim. vuosiluvut) ilmoitetaan, mikäli ne ovat tiedossa 

Arvio kohteen säilyneisyydestä alueen (historialliseen ja nykyiseen) maankäyttöön pohjautuen 

Säilyneisyyden määrittelyssä käytetään asteikkoa: koskematon/osittain säilynyt/tuhoutunut kokonaan. 

Kohteen merkitystä kuvaavat ominaisuudet 

Muinaisjäännösten merkittävyyden arviointi on erillinen prosessinsa, joka ei kuulu 

inventointitutkimuksen yhteyteen. Kohdekuvauksia täytyy kuitenkin voida hyödyntää 

merkittävyyden arvioinnissa, joten arvioinnissa käytettävien kriteerien (ks. II, 3.4) mukaisia 

ominaisuuksia on tuotava esiin kohteiden sanallisissa kuvauksissa. 

32


Maastotutkimuksen ajankohta 

Käytetyt tutkimusja dokumentointimenetelmät (ks. 6.1.2) 

Inventoinnin yhteydessä käytettäviä prospektointi- ja dokumentointimenetelmiä ovat mm. 

pintapoiminta, kairaus, koepistojen teko, koekuopitus, yleiskartoitus, yksityiskohtien kartoitus, 

mittaukset ja valokuvaus. 

Käytetyt dokumentointivälineet 

Elektronisista mittauslaitteista mainitaan merkki ja malli. 

Dokumentointi- ja löytöaineiston arkistointitiedot 

Valokuvien ja löytöjen kokoelmatiedot. 

Lähdeaineiston perusteella määritellään: 

Kohteen suhde tutkimusalueen luonnon- ja vesistöhistoriaan 

Kohteen suhde tutkimusalueen muihin samaa aikatasoa ja tyyppiä edustaviin 

muinaisjäännöksiin 

Historiallinen maankäyttö 

Kohteeseen liittyvät historiatiedot ja sen suhde historiallisiin kokonaisuuksiin esim. 

kulkureitteihin 

Kohteeseen liittyvät arkistotiedot, tutkimushistoria ja aikaisemmat tulkinnat. 

Maastotutkimuksen perusteella määritellään: 

Havainnointiolosuhteet 

Havainnointiolosuhteita arvioidaan asteikolla: hyvät/huonot/riittämättömät 

Tehdyt havainnot 

o Kohteeseen liittyvät rakenteet ja muut elementit 

o Kohteeseen liittyvä löytöaineisto 

Luonnonympäristön kuvaus 

Vallitseva maa- tai pohjalaji, kasvillisuus/metsätyyppi ja topografia määritellään kohteen 

rajauksen alueelta sekä sen välittömästä lähiympäristöstä, jos em. ominaisuudet muuttuvat 

radikaalisti. 

Vallitseva maankäyttö tai ennestään tunnetuilla kohteilla mahdollinen maankäytön muutos. 

Maankäyttöä määriteltäessä erotetaan toisistaan käyttötarkoitus; (esim. rakennettu 

alue/metsäalue/peltoalue/teollisuusalue/väylä) ja alueella harjoitettu toiminto: (esim. 

luonnonsuojelualue/talousmetsä/puolustusvoimien harjoitusmaasto/kesannointi). 

Muinaisjäännöstyypistä riippuen tarvittaessa: 

o Arvio rakennusten iästä ja perustamistavasta (edelleen asutut kylätontit) 

o Maannos (kivikautiset asuinpaikat). 

33

SALAVA LAATUVAATIMUKSET Esitutkimus 

6 ARKEOLOGINEN ESITUTKIMUS 


Arkeologisilla esitutkimuksilla tarkoitetaan tutkimustoimenpiteitä, joilla selvitetään tarkemmin 

tunnetun muinaisjäännöksen tai arkeologisesti potentiaaliseksi tunnistetun alueen luonnetta ja 

ominaisuuksia maalla tai veden alla. Esitutkimukset tehdään pääasiassa maastossa, mutta ne voivat 

käsittää myös syventäviä arkistotutkimuksia ja kartta-analyysejä. Kenttätyöt voivat käsittää 

luonnontieteellisiä ja/tai arkeologisia ns. prospektointimenetelmiä. Valittujen menetelmien tulee 

pääsääntöisesti olla sellaisia, että tutkimuskysymyksiin saadaan vastaukset mahdollisimman vähäisellä 

kajoamisella muinaisjäännökseen. Geofysikaalisissa tutkimuksissa havaitut anomaliat tulee tarkastaa 

otosluonteisesti pienimuotoisin koekaivauksin (-kuopin). Esinelöydöt tulee jättää pääasiassa 

löytöpaikoilleen. Tuhoutumisvaarassa olevat, hauraat tai erityistä tutkimuksellista arvoa omaavat 

esineet otetaan talteen aina, ja lisäksi otetaan esimerkinomaisia näytteitä muusta löytömateriaalista. 

Esineiden löytöpaikat ja näytteidenottokohtien sijainti dokumentoidaan tutkimusalueeseen ja - 

kysymyksiin nähden riittävällä tarkkuudella. Koekaivauksin tutkitut alueet (yli neliömetrin laajuiset 

koekuopat ja koeojat) löydöt talletetaan ja käsitellään samoin periaattein kuin kaivauksilla (ks. II, 4.5, 

4.6). Koekaivauksin tutkitut alueet täytetään kaivumailla ja kunnostetaan, ellei toisin ole sovittu, ja 

mahdollisesti esiin tulleet, paikoilleen jätetyt rakenteet suojataan esim. suodatinkankaalla. 

Esitutkimusten tavoitteena on tuottaa riittävän luotettavaa tietoa kohteen tutkimusja suojelutarpeen 

arvioimiseksi ja/tai mahdollisten arkeologisten jatkotutkimusten tai muinaisjäännöstä koskevien 

muiden toimenpiteiden suunnittelemiseksi. 

Arkeologisten esitutkimusten tavoitteena on havaita muinaisjäännöksiä, todentaa arkeologinen intressi 

tai kerätä tietoa kohteen tietyistä ominaisuuksista luonnontieteellisillä ja arkeologisilla menetelmillä. 

Arkeologisilla esitutkimuksilla pyritään yleensä selvittämään kulttuurikerroksen, rakenteiden, 

esinelöytöjen (artefaktien) ja ihmisen toiminnasta aiheutuneen luonnontieteellisen materiaalin 

(ekofaktien) olemassaolo tietyllä alueella. Lisäksi voidaan selvittää inventointia tarkemmin 

arkeologisten jäännösten luonnetta, ajoitusta, laajuutta, laatua ja säilyneisyyttä. Suuremmassa 

mittakaavassa voidaan esitutkimusten perusteella määritellä ja rajata alueita, joissa on korkea 

arkeologinen potentiaali. Esitutkimukset voivat olla myös pois sulkevia, ts. osoitetaan alueita, joissa 

arkeologista intressiä ei ole. 

Esitutkimuksia edeltää tutkimusja suojelutarpeen arviointi. Tutkimuksilla täydennetään aikaisempaa, 

esimerkiksi inventoinnin, maastotarkastuksen tai tarkastussukelluksen pohjalta saatua tietoa. 

Esitutkimusten tavoitteet määritellään yleensä johonkin alueidenkäyttösuunnitelmaan tai 

tutkimushankkeeseen liittyen, ja tarkoituksena on vastata melko tarkasti määriteltyyn tiedontarpeeseen. 

Saatu tieto mahdollistaa tehtävänasettelusta riippuen muinaisjäännöksen merkityksen ja suojelutarpeen 

arvioimisen (paikallisessa, maakunnallisessa tai valtakunnallisessa kontekstissa) tai mahdollisten 

arkeologisten jatkotutkimusten tai muiden toimenpiteiden suunnittelun ja resursoinnin riittävän 

luotettavalla tasolla. 

Kajoaviin tutkimuksiin tarvitaan Museoviraston tutkimuslupa (ks. 4.2.2), jota haettaessa on esitettävä 

tutkimussuunnitelma (ks. 6.2.1). 

6.1.1 Tutkimustilanteet 

Tarve esitutkimuksille voi nousta esimerkiksi seuraavissa hankkeissa ja tilanteissa: 

34


Alueidenkäyttöä koskeva hanke (esim. kaavoitus), joka uhkaa tai saattaa uhata arkeologista 

kulttuuriperintöä, ja ilmenee tarve tunnetun muinaisjäännöksen tai arkeologisesti 

potentiaaliseksi tunnistetun alueen tutkimusja suojelutarpeen tarkemmalle arvioimiselle. 

Kaavoitushanke (yleensä asemakaavoitus) tai yksittäinen rakennus- tai maankäyttöhanke, jonka 

johdosta tarvitaan tarkempaa tietoa yhden tai useamman muinaisjäännöksen luonteesta ja 

laajuudesta suunnittelun pohjaksi. 

YVA-lain tarkoittaman hankkeen ympäristövaikutusten arviointi, jossa tulee arvioitavaksi 

hankkeen vaikutus arkeologiseen kulttuuriperintöön. 

Arkeologinen tutkimushanke, johon liittyen tarvitaan tietoja muinaisjäännöksen 

ominaisuuksista esimerkiksi kohteen tarkempaa määrittelyä tai kaivaustutkimusten 

suunnittelua varten. 

Muinaisjäännöksen restaurointia, hoitoa tai esittelyä koskeva hanke, jota varten tarvitaan tietoa 

kohteen kunnosta ja ominaisuuksista. 

Muinaisjäännöksen monitorointitutkimus, jossa hankitaan tietoa kohteella vallitsevien 

olosuhteiden muutoksista ja niiden vaikutuksista muinaisjäännökseen. 

Luonnonolosuhteiden (esim. eroosio) vaikutuksesta tuhoutuvan muinaisjäännöksen 

esitutkimus. 

Menetelmien opetus, kokeilu ja kehittäminen. 

Esitutkimusten tavoitteenasettelusta vastaa yleensä kulttuuriympäristöviranomainen (suojelu-, 

kajoamis- ja tutkimuskysymykset) tai tutkimuslaitos/yksityinen tutkija (tieteelliset 

tutkimuskysymykset), joskus myös erityinen työn tilaaja (hankesuunnittelu- ja selvitys). 

Esitutkimukset on syytä tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hanketta, jotta tulokset 

pystytään huomioimaan suunnittelussa ja jotta mahdollisille jatkotutkimuksille sekä niiden 

suunnittelulle jää riittävästi aikaa. Esitutkimusten tulosten perusteella voidaan esimerkiksi tehdä 

päätös kajoamisuhan alla olevan muinaisjäännöksen suojelun jatkumisesta tai kohteessa tehtävistä 

kaivaustutkimuksista, joiden jälkeen alue vapautuu muulle maankäytölle. 

6.1.2 Tutkimusmenetelmät 

Arkeologisissa esitutkimuksissa on lukuisia menetelmiä, joita voidaan yhdistellä parhaan 

lopputuloksen saamiseksi. Yksi menetelmä antaa harvoin vastausta kaikkiin kysymyksiin, ja eri 

menetelmät täydentävät kohteesta saatavaa kuvaa. Kentällä tehtäviä esitutkimuksia kutsutaan 

myös prospektoinniksi. Prospektoinnin perusperiaate on mahdollisimman vähäinen kajoaminen 

muinaisjäännökseen, mutta kohteiden etsiminen ja laajuuden määritteleminen voi vaatia myös 

järeämpiä menetelmiä kuten koekuopitusta tai kaivinkoneen käyttöä (esimerkiksi pellolla tai 

täyttömaakerroksen alla sijaitsevat muinaisjäännökset). 

Menetelmiä valittaessa tulee pyrkiä ratkaisuun, joka tuottaa tehtävänantoon ja 

kysymyksenasetteluun nähden relevanttia ja riittävän luotettavaa tietoa, mutta joka samalla 

tuhoaa tutkimuskohdetta mahdollisimman vähän. 

Kajoamattomia esitutkimus-/prospektointimenetelmiä ovat esimerkiksi: 

Arkistoselvitykset ja kartta-analyysit (kohteen ja sen ympäristön geologinen, maantieteellinen, 

arkeologinen ja historiallinen tulkinta) 

Maaston, kasvillisuuden ja ympäristön visuaalinen havainnointi 

Maastonmuotojen ja näkyvien rakenteiden kartoitus 

Kaukokartoitusmenetelmät (esim. laserkeilaus, ilma- ja satelliittikuvaus, viistokaikuluotaus) 

35


Valokuva- ja videodokumentointi 

Robottikamerakuvaus (veden alla) 

Sovelletun geofysiikan menetelmät: 

o Maavastusmittaus 

o Magneettisuuden mittaus (esim. slingram, magnetometri, gradiometri, 

metallinilmaisinetsintä [kun havaintoja ei tutkita maata kaivamalla eikä esineitä nosteta]) 

o Maatutkaluotaus. 

Vähäisesti kajoavia esitutkimus-/prospektointimenetelmiä ovat esimerkiksi: 

Pintapoiminta 

Kairaukset ja koepistot (esim. maaperäkairaukset, kairaseulonta, siitepölynäytteiden ottaminen) 

Metallinilmaisinetsintä (kun havainnot tutkitaan maata kaivamalla ja/tai esineet nostetaan) 

Geokemialliset menetelmät ja maaperäanalyysit (esim. fosforianalyysi) 

Enintään neliömetrin kokoiset koekuopat. 

Kajoavia esitutkimus-/prospektointimenetelmiä ovat: 

Yli neliömetrin laajuisten koekuoppien sekä koeojien kaivaminen käsin tai koneellisesti (ns. 

koekaivaus). 

Maan kuoriminen kaivinkoneella. 

Kajoamattomien geofysikaalisten menetelmien käyttö arkeologisten kohteiden etsimisessä ja 

tulkinnassa on yleistymässä. Geofysikaalisia kenttätutkimuksia tekevät jonkin verran arkeologit 

itse ja lisäksi niitä voi tilata ostopalveluna. Tutkimusten tulokset ovat yleensä nopeasti saatavilla. 

Huomiota tulee erityisesti kiinnittää toisiaan parhaiten täydentävien menetelmien valintaan sekä 

tulosten tulkintaan ja raportointiin. Tämä edellyttää usein tiivistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta 

arkeologien ja geofysikaalisen tutkimuksen tekijöiden kesken. 

Tulkintojen varmistaminen edellyttää pienimuotoisen, otosluonteisen koekaivauksen tekemistä 

geofysikaalisissa mittauksissa havaitussa anomaliakohdassa. 

Mikäli muinaisjäännöskohteeseen kaivettuja koekuoppia laajennetaan tai avataan koeojia, tulee 

niiden tutkimuksessa ja dokumentoinnissa soveltaa samoja periaatteita kuin varsinaisessa 

kaivauksessa. Kohdetta tulee kuitenkin tutkia koekaivauksin vain sen verran, kuin 

tutkimuskysymysten kannalta on välttämätöntä. 

Tutkimusprosessin tulee olla etukäteen budjetoitu, aikataulutettu ja suunniteltu. Yksittäisten 

esitutkimusten kesto ja laajuus ovat rajattuja, mutta varsinkin kajoamattomin tai vähäisesti kajoavin 

menetelmin tehtävät tutkimukset ovat toistettavissa ja niitä voidaan tehdä teoriassa rajattomasti samalla 

kohteella. 

ARKEOLOGISIA ESITUTKIMUKSIA EDELTÄVÄT TOIMINNOT 

Arkeologisen tutkimusja suojelutarpeen arviointi 

o Lisätiedontarpeen tunnistaminen 

o Tutkimustavoitteiden ja -kysymysten määrittely, viranomaislausunto (Ks. 4.2.1) 

Esitutkimuksen tekijän etsiminen ja valitseminen 

Tutkimuksen tilaus 

Tutkimusluvan hakeminen tarvittaessa 

o Tutkimussuunnitelma 

36


ARKEOLOGISTEN ESITUTKIMUSTEN ESITYÖT 

Lähdeaineiston määrittely, kokoaminen, läpikäynti ja analysointi 

Kenttätyömenetelmien arviointi ja valinta 

Tutkimus- ja työsuunnitelman täsmentäminen 

Tutkimusluvan hakeminen Museovirastolta 

Kenttätöiden valmistelut 

Viestintä ja vuorovaikutus (tilaaja, alikonsultit, viranomaiset, maanomistajat ym.) 

o Tiedotteet 

ARKEOLOGISTEN ESITUTKIMUSTEN KENTTÄTYÖT 

Kohteen ja sen ympäristön havainnointi ja dokumentointi 

o Valokuvadokumentointi, kartoitus, sanallinen kuvaus 

Tutkimustoimenpiteet (kajoamattomat/kajoavat) ja havaintojen dokumentointi 

o Valokuvadokumentointi 

o Yleiskartan laatiminen ja muu mittausdokumentointi 

o Sanallinen kuvaus 

o Löytöjen talteenotto 

o Näytteiden otto 


o Tiedotteet 

o Yhteydenpito alikonsultteihin, tilaajaan, kulttuuriympäristöviranomaiseen ja muihin 

sidosryhmiin 

o Verkkosivustot ja sosiaalinen media 

ARKEOLOGISTEN ESITUTKIMUSTEN JÄLKITYÖT 

Tutkimusraportin laatiminen 

o Tutkimustulokset ja tulkinnat 

o Tutkimuskysymyksiin vastaaminen 

o Johtopäätökset 

Esinelöytöjen käsittely ja luettelointi 


Karttaesitysten luominen ja luettelointi 

o Yleiskartat, taso- ja profiilikartat, yksityiskohtakartat, levintäkartat 

o Karttaluettelo 

Valokuvien käsittely ja luettelointi 

o Kuvaluettelo 

Muun dokumentointimateriaalin kuten yksikkölomakkeiden käsittely 

Näytteiden analysoiminen 

o Analyysien tulokset ja raportit 

Alkuperäisen tutkimusraportin ja liite- ja dokumentointiaineiston luovuttaminen arkistoon 

Tutkimusraportin toimittaminen tilaajalle, sidosryhmille, maakuntamuseoon ja Museovirastoon 


Julkaiseminen tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. 

ARKEOLOGISEN ESITUTKIMUSTIEDON KÄSITTELY VIRANOMAISTYÖNÄ 


37



Tutkimusraportin ja dokumentointiaineiston arkistointi 


Muinaiskalupäiväkirjan täydentäminen ja linkitys 

Hankerekisterin täydentäminen ja linkitys muihin rekistereihin 



Muinaisjäännösrekisterin täydentäminen ja linkitys muihin rekistereihin 

Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi ( viranomaislausunto ) 

Jatkotoimenpiteistä päättäminen 


Hanketta edeltävä viranomaislausunto, jossa todetaan esitutkimusten tarve sekä määritellään niiden 

tavoitteet ja kysymyksenasettelu (ks. 4.2.1) 

Tutkimussuunnitelma 

Tutkimuslupahakemus (ks. 4.2.2) 

Tutkimuslupa 

Tutkimusraportti 

o Alikonsulttien ja eritysasiantuntijoiden tekemien tutkimusten, analyysien ja selvitysten raportit 

liitteinä. 

Esitutkimusten jälkeen annettava viranomaislausunto, jossa arvioidaan tutkimusja suojelutarvetta 

esitutkimuksissa saadun uuden tiedon pohjalta ja määritellään mahdolliset jatkotoimenpiteet (4.2.1). 

6.2.1 Tutkimussuunnitelma 

Silloin kun on tarkoitus tehdä vähäisestikin kajoavia esitutkimuksia tunnetussa 

muinaisjäännöskohteessa, tulee tutkimuksiin hakea muinaismuistolain 10 §:n mukainen 

tutkimuslupa Museovirastolta ja kenttätöitä johtavan arkeologin tulee täyttää kaivausjohtajalle 

asetetut pätevyysvaatimukset (ks. 3.1). Mikäli esitutkimusten yhteydessä löytyy ennestään 

tuntematon kiinteä muinaisjäännös, tulee jäännöstä koskevat kajoavat toimenpiteet keskeyttää, 

ilmoittaa asiasta viipymättä Museovirastoon (MML 14 §) ja hakea tarvittaessa tutkimuslupa. Mikäli 

tehdään kajoamattomia tutkimuksia (esim. maatutkaluotaus) tunnetulla muinaisjäännöksellä, tulee 

niistä tehdä etukäteen Museovirastoon ilmoitus (ks. 4.2.3). 

Esitutkimuksen tutkimussuunnitelmassa esitetään: 

1. Tutkimuksen tavoitteet ja kysymyksenasettelu 

2. Tutkimuskohteen tai -alueen valinnan ja rajauksen perustelut 

Tutkimuskohteen tai -alueen sijainti on kuvattu ja esitetty liitekartassa. 

3. Tutkimuskohteen kuvaus perustuen aikaisempaan tutkimustietoon 

Kohteen ajoitus 

Kohteen tyyppi ja arkeologinen sekä historiallinen konteksti 

Tutkimushistoria 

Suhde ympäröivään luonnon- ja kulttuuriympäristöön 

Mahdolliset ”häiriötekijät”/kajoamiset. 

38


4. Kuvaus mahdollisista aikaisemmista tutkimuksista 

Maankäyttöhankkeisiin liittyvissä esitutkimuksissa kohdat 1.-4. perustuvat tutkimusja 

suojelutarpeen arviointiin sekä inventoinnin tai mahdollisten muiden esitutkimusten tuloksiin. 

5. Työryhmä, tutkijoiden asiantuntemus ja vastuut, mahdolliset alikonsultit ja 

yhteistyötahot 

Toimijoiden pätevyyden ja asiantuntemuksen tulee olla tutkimuskysymyksiin ja hankkeen 

laajuuteen nähden riittävä (ks. 3). 

6. Resursointisuunnitelma perusteluineen 

Resursointisuunnitelma on osoitus tutkimukseen varattujen voimavarojen riittävyydestä. 

7. Kenttätyön ajankohta ja tutkimusraportin valmistumisen suunniteltu aikataulu 

8. Suunnitellut toimenpiteet, kenttätyömenetelmät yleisellä tasolla ja menetelmien 

valinnan perustelut 

Ks. II, 4. 

9. Esinelöytöjen talteenoton periaatteet ja suunnitelma konservoinnista 

10. Suunnitellut analyysit perusteluineen 

11. Mahdolliset muut ostopalvelut 

12. Viestintä- ja julkaisusuunnitelma 

13. Arvio riskeistä ja suunnitelma riskienhallinnasta 

14. Suunnitelma alkuperäisen dokumentointiaineiston tallennus- ja arkistointipaikasta 

6.2.2 Tutkimusraportti 

Arkeologisen esitutkimuksen tutkimusraportissa esitetään tutkimuskohteen ja -hankkeen 

taustatietojen ohella tutkimuksen tulokset: dokumentoidut havainnot sekä lähdeaineistoon ja 

havaintoihin pohjautuvat tulkinnat ja johtopäätökset. Tutkimusraportti koostuu tekstiosuudesta, 

tekstiä täydentävistä kuvista sekä kuva-, kartta-, löytö- ja näyteluetteloista sekä karttaesityksistä. 

Tutkimuksen tuloksena syntyvää alkuperäistä dokumentointiaineistoa ovat mustavalko-, dia- ja 

digitaaliset valokuvat, videotallenteet sekä sähköinen mittausdata. 

On tärkeää, että raportista tulevat esille kaikki käytetyt tutkimusja prospektointimenetelmät ja 

niiden valinnan perustelut. Menetelmien avulla saatuja tutkimustuloksia on analysoitava ja 

tulkittava lähdekriittisesti. Lisäksi tulee arvioida, kuinka tutkimuskysymyksiin onnistuttiin 

vastaamaan. Mikäli on tehty kajoavia tutkimuksia, tulee raportista käydä ilmi kaikki kohdat ja 

alueet, joissa muinaisjäännökseen on kajottu (esim. kairauspisteet, näytteenottokohdat, 

pintapoimitut peltoalueet). Koekaivausalueet tulee dokumentoida ja raportoida samoin periaattein 

kuin varsinaiset kaivauksetkin (ks. II, 4). Mikäli esitutkimuksiin on liittynyt esimerkiksi 

ostopalveluna hankittu geofysikaalinen tai muu tutkimus, josta on laadittu erillinen 

tutkimusraportti, tulee se liittää esitutkimusten tutkimusraporttiin ja jälkimmäisestä on käytävä 

ilmi, kuinka tutkimusta hyödynnettiin hankkeessa ja tehdyissä tulkinnoissa. 

39


Tutkimusluvassa mainitaan, milloin tutkimusraportti tulee viimeistään luovuttaa arkistoon. On 

huomioitava, että esitutkimusten osalta tutkimustuloksia saatetaan tarvita jatkotoimenpiteiden 

arvioimiseksi suhteellisen pian kenttätöiden päätyttyä. Tutkimusten tekijän tulee sopia 

tarkoituksenmukaisesta aikataulusta työn tilaajan/tiedon tarvitsijan kanssa. Raportissa tulee 

kiinnittää huomiota tulosten, tulkintojen ja johtopäätösten selkeään esittämiseen tekstissä sekä 

kartta- ja kuvamateriaalin avulla, sillä raporttia käytetään usein suunnittelun apuna ja tuloksia 

saattavat hyödyntää muutkin kuin arkeologit. 

Alkuperäistä dokumentointi- ja löytöaineistoa tallentavat arkistot antavat erikseen 

dokumentointiaineiston, tutkimusraportin, karttaesitysten sekä löytöluettelon muotoa ja 

toimittamista koskevia ohjeita. 

Arkeologisen esitutkimuksen tutkimusraporttiin tulee sisältyä: 

1. Tutkimuksen lähtökohdat, tavoitteet, kenttätyöaika ja käytössä olleet resurssit 


Rahoittaja/tilaaja 

Tutkimuksen lähtökohta voi olla joko pelkästään tieteellinen tai viranomaisen tekemään 

tutkimustarpeen arviointiin ja lainsäädäntöön perustuva. 

Tavoitteiden täyttymisen arvioinnin kannalta on oleellista, että tutkimustarpeen 

määrittelyn yhteydessä on riittävän selvästi ja yksityiskohtaisesti esitetty tutkimuksen 

tavoitteet sekä ne kysymykset, joihin tutkimuksen odotetaan vastaavan (ks. 4.2.1). 

Resursseilla viitataan tutkimuksen aikatauluun kokonaisuudessaan sekä tutkimuksen eri 

vaiheissa mukana olleen henkilöstön määrään, ei tutkimuksen eriteltyyn kustannusarvioon. 

2. Tutkimuksiin osallistuneiden henkilöiden ja muiden mahdollisten asiantuntijoiden 

tai alikonsulttien sekä heidän tehtäviensä ja vastuidensa esittely 

3. Selvitys kohteen tutkimushistoriasta 

Tutkija, tutkimusvuosi 

Käytetyt tutkimusmenetelmät ja tehdyt toimenpiteet 

Tutkimusalueen rajaus 

Löydöt ja muut oleelliset havainnot 

Tulkinnat 

4. Kuvaus tutkimuskohdetta ympäröivän luonnon- ja kulttuuriympäristön 

ominaispiirteistä sekä kohteen historiallisesta kontekstista 

Taustatietojen perusteellisuuden ja yksityiskohtaisuuden sekä kohteen ympäristöksi 

määriteltävän alueen laajuuden tulee olla riittävä suhteessa tutkimuskysymyksiin ja hankkeen 

laajuuteen. 

Kohteesta ja lähdeaineistosta riippuen kuvaukseen voivat kuulua mm. alueen esihistoria, 

asutus- ja maankäyttöhistoria, vesistöhistoria, maa- ja kallioperä sekä topografia. 

Tässä yhteydessä voidaan tuoda esille myös tiedossa olevat 

uhkakuvat/maankäyttösuunnitelmat. 

5. Lähdeluettelo, joka kattaa käytetyt arkistolähteet, kirjallisuuden ja muut painetut 

sekä sähköiset lähteet 

40


Käytetyn lähdeaineiston tulee olla tutkimuskysymysten kannalta relevantti sekä riittävä 

suhteessa tutkimuksen tavoitteisiin ja hankkeen laajuuteen (ks. II, 3.2). 

Tärkeimmistä käytetyistä historiallisista kartoista tulee olla raportissa valokuvat. 

6. Tieto käytetystä koordinaatti- ja korkeusjärjestelmästä sekä koordinaatistosta 

7. Maastotutkimuksen periaatteet sekä kuvaus tutkimuksen kulusta, työvaiheisiin 

käytetystä ajasta sekä sovelletuista menetelmistä perusteluineen, työskentely- ja 

havainnointiolosuhteista sekä mahdollisista muista työprosessiin vaikuttaneista 

tekijöistä. 

Raportista on käytävä ilmi missä kohdin ja missä määrin muinaisjäännökseen on kajottu. 

8. Dokumentoinnin periaatteet ja sanallisesti, valokuvin ja/tai mittauksin (kartoin) 

dokumentoidut havainnot 

Dokumentoinnissa ja dokumentointimenetelmien valinnassa noudatetaan tässä annettuja 

ohjeita ja suosituksia (ks. II; 4.3 ja 4.4). 

9. Löytöjen talteenoton periaatteet 

Löytöpaikkojen dokumentoinnissa noudatetaan laatuvaatimusten yhteydessä annettuja 

ohjeita ja suosituksia (ks. II; 4.5). Dokumentoinnin taso ja tapa ovat sidoksissa 

tutkimuskysymyksiin. 

10. Tarkoituksenmukaisessa mittakaavassa oleva ja tunnettuun maatieteelliseen 

koordinaatistoon sidottu yleiskartta, josta käyvät ilmi kaikki tutkitut alueet ja 

havaintokohdat sekä tarpeen mukaan muita tietoja. 

Pinnanmuodot on syytä dokumentoida, mikäli ne ovat tulkintojen kannalta 

merkityksellisiä. 

11. Tutkimusprosessin riittävän dokumentoinnin, havaintojen tulkinnan ja kohteen 

kannalta oleelliset kartat ja valokuvat sekä niitä koskevat luettelot. 

Pintapoimittujen ja metallinilmaisimella läpi käytyjen alueiden esinelöydöistä laaditaan 

tarkoituksenmukaisessa mittakaavassa oleva levintäkartta, josta käyvät ilmi yksittäisten löytöjen 

ja löytökeskittymien sijainti sekä tarvittaessa löytöjen lajit. 

Dokumentointitason ja -menetelmien valinnassa noudatetaan laatuvaatimusten 

yhteydessä annettuja tutkimusalueen havainnointia ja dokumentointia koskevia ohjeita ja 

suosituksia (ks. II, 4.4) 

12. Geofysikaalisten ja/tai muiden erillisten tutkimusten, analyysien ja selvitysten 

raportit ovat varsinaisen esitutkimusraportin liitteenä ja jälkimmäisestä käy ilmi, 

kuinka erillistutkimuksia on hyödynnetty. Geofysikaalisten mittausten osalta on 

ilmoitettu: 

Tutkimuksen tekijä 

Laitteistojen tekniset tiedot ja säädöt 

Havaintoverkosto tai kuljetut linjat 

Havainnot sekä tutkimuksen tulokset ja tulkinnat 

Mittauksiin mahdollisesti vaikuttaneet häiriötekijät (kuten kaapelit, putket, tiet). 

13. Löytöluettelo 

41


Luetteloinnissa noudatetaan tässä annettuja ohjeita ja suosituksia (ks. II, 4.5.) sekä 

arkistokohtaisia ohjeita. 

Tarvittaessa raporttiin on liitettävä selvitys konservoinnin järjestämisestä, konservoiduista 

löydöistä ja tieto konservoinnista vastaavasta tahosta. 

14. Näytteidenoton periaatteet, näytteidenottokohdat ja näyteluettelo. 

Näytteidenotossa, käsittelyssä ja säilytyksessä noudatetaan laatuvaatimusten yhteydessä 

annettuja ohjeita ja suosituksia (ks. II, 4.6). 

Tutkimusraportissa ilmoitetaan, mitä näytteitä on otettu, missä niitä säilytetään sekä mitä 

ja minne näytteitä on lähetetty analysoitaviksi. 

15. Analyysien valinnan perustelut, teetetyt analyysit sekä analyysien tulokset niiltä osin, 

kun ne ovat saatavilla. 

16. Tutkimushavaintojen ja lähdeaineiston pohjalta tehdyt tulkinnat ja johtopäätökset 

perusteluineen sekä arvio tutkimuksen tavoitteiden täyttymisestä. 

Tutkimustuloksia on analysoitu ja tulkittu lähdekriittisesti: saatiinko tutkimuskysymyksiin 

vastaukset/olivatko valitut menetelmät tarkoituksenmukaisia tutkimuskysymysten kannalta 

Tutkimuskysymyksiin saadut vastaukset on esitetty tutkimusraportissa ymmärrettävässä ja 

selkeässä muodossa. Tulkinnat ja johtopäätökset on perusteltu. 

Tarvittaessa voidaan tehdä esitys jatkotoimenpiteistä. 

42

SALAVA LAATUVAATIMUKSET Kaivaus 

7 ARKEOLOGINEN KAIVAUS 


Arkeologinen kaivaus on systemaattinen, tieteellisin menetelmin tehtävä muinaisjäännökseen kajoava 

tutkimus. Kaivauksen tavoitteena on vastata asetettuihin tutkimuskysymyksiin analysoimalla ja 

tulkitsemalla kohdetta. Kaivaustutkimuksen kenttätyöhön kuuluu tutkimusalueella sijaitsevien 

kulttuurimaakerrosten ja rakenteiden tutkiminen, havainnointi ja dokumentointi, näytteidenotto sekä 

löytöjen talteenotto. Kaivauksen kulku sekä tutkimusaineiston perusteella tehdyt johtopäätökset 

esitetään tutkimusraportissa. Kaivaus yleensä poistaa kohteen tutkituilta osiltaan, joten tutkimus ei ole 

toistettavissa. Tämän vuoksi vaatimukset dokumentoinnin huolellisuudesta ja tulkintojen 

oikeellisuudesta korostuvat. 

Kaivausprosessissa muinaisjäännös tutkitaan vaiheittain ja muunnetaan tieteenalan periaatteita ja 

käytäntöjä noudattaen dokumentointiaineistoksi: mittausdataksi, tekstiksi, kuviksi, kartoiksi, luetteloiksi 

ja tietokannoiksi, jotka muokataan edelleen tutkimusraportiksi. Muinaisjäännöksen osia tai elementtejä 

kuten esinelöytöjä ja luonnontieteellisiä näytteitä otetaan talteen ja säilytetään pysyvästi ja/tai 

analysoidaan. Kohteen tulkinta muodostuu vähitellen työprosessin kuluessa ja tulkinnat vaikuttavat 

tehtäviin toimenpiteisiin ja tutkimuksellisiin ratkaisuihin. Johtopäätösten ja tulkintojen tulee perustua 

kaivauksessa koottuun aineistoon, jonka tulee myös antaa mahdollisuuksia uusiin tulkintoihin ja 

kysymyksiin. Dokumentaation perusteella muinaisjäännös pitää teoriassa pystyä rekonstruoimaan. 

Kaivaustutkimukset ovat keskeinen tapa tuottaa arkeologista tietoa ja niiden keinoin voidaan tutkia 

mitä tahansa ihmisen toiminnan tuloksena syntynyttä kohdetta sen iästä tai suojelustatuksesta 

riippumatta. Kaivauksen laadun tulee olla myös riippumaton tutkimukseen johtavista lähtökohdista tai 

syistä, joita ovat ainakin seuraavat: 

Suojelusta luovutaan; muinaisjäännöksen tai sen osan katsotaan tutkimusja suojelutarpeen 

arvioinnin yhteydessä voivan väistyä maankäyttöhankkeen tieltä 

Tilaustutkimus, toimeksiantotutkimus 

Maankäyttöhankkeen yhteydessä paljastuu ennestään tuntematon muinaisjäännös 

Pelastuskaivaus 

Muinaisjäännös uhkaa tuhoutua luonnonilmiön esim. eroosion seurauksena 

Pelastuskaivaus 

Muinaisjäännöstä tutkitaan tieteellisen tutkimushankkeen yhteydessä tutkimuskysymysten 

selvittämiseksi 

Tutkimuskaivaus 

Muinaisjäännöksen tutkimukseen liittyy pedagogisia tai yleissivistäviä tavoitteita 

Opetuskaivaus, yleisökaivaus 

Muinaisjäännöksen tutkimuksen lähtökohtina ovat kulttuuriperintökohteen hoidon tai 

restauroinnin suunnittelu ja toteuttaminen 

Tutkimuskaivaus 

Kaivauksella tarkoitetaan tässä muinaisjäännöksen tai sen osan kaikkien ominaisuuksien tutkimista 

kokonaisuutena, erotuksena koekaivauksesta, jonka tarkoituksena on ainoastaan tiettyjen 

ominaisuuksien (esim. laajuus, kulttuurikerrosten paksuus) selvittäminen (ks. esitutkimukset). 

Kaivauksen ja koekaivauksen käytännön toteutus noudattaa samoja periaatteita, mutta 

43


tutkimuskysymykset ovat erilaisia. Koekaivauksia ja/tai muita esitutkimusmenetelmiä voidaan ja niitä 

tulee käyttää riittävien pohjatietojen keräämiseen ennen varsinaisen kaivauksen toteuttamista. 

Arkeologista kaivausta suunniteltaessa täytyy olla käytössä ajantasaisiin ja kattaviin havaintoihin 

perustuvat arviot ainakin seuraavista tutkimuskohdetta kuvaavista ominaisuuksista: 

Kohteen laajuus ja säilyneisyys tarkasteltavalla alueella 

Kulttuurikerroksen paksuus 

Rakenteiden määrä ja laatu 

Löytöjen määrä ja laatu 

Tästä voidaan tinkiä vain aloitettaessa pelastuskaivauksia, joihin joudutaan yllättäen ja kun 

muinaisjäännös on välittömässä vaarassa. Myös näissä tilanteissa on viipymättä pyrittävä selvittämään 

em. seikkoja, jotta työ pystytään organisoimaan ja priorisoimaan parhaalla mahdollisella tavalla. 

Kaivausprosessin tavoitteena on tuottaa arkeologista kulttuuriperintöä ja ihmisen menneisyyttä 

koskevaa tutkimustietoa ja siihen pohjautuvia tulkintoja sekä itse tutkimuskohteesta että sen suhteesta 

ympäristöön ja laajempiin konteksteihin. Ennalta laaditun suunnitelman mukaan kerätyn 

yksityiskohtaisen tutkimustiedon tulee olla paikka- ja ominaisuustiedoiltaan luotettavaa sekä täyttää 

tieteenalan sisällä määritellyt laatuvaatimukset. 

Prosessin tulee olla etukäteen budjetoitu, aikataulutettu ja suunniteltu. Joskus kaivaustutkimuksiin 

voidaan joutua yllättäen tai lyhyellä varoitusajalla, vailla vaadittavia ennakkotietoja. Kaivausprosessi on 

kertaluonteinen ja ainutkertainen, ja sen kesto ja laajuus ovat rajattuja. 

ARKEOLOGISTA KAIVAUSTA EDELTÄVÄT TOIMINNOT 

Tieteellisen tutkimushankkeen käynnistäminen ja suunnittelu 

Maa- tai vesialueen käyttöhankkeen käynnistäminen ja suunnittelu 

o Hankesuunnitelma 

• Lausuntopyyntö kulttuuriympäristöviranomaiselle 

Arkeologisen intressin tunnistaminen 

Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi, viranomaislausunto 

o Tutkimuksen tavoitteiden määrittely 

o Mahdolliset esitutkimukset 

Tarjousmenettely 

o Tarjouspyyntö 

o Hankintailmoitus 

Tarjous 

o Kustannusarvio 

o Työsuunnitelma/aikataulu 

Tarjousten arviointi ja parhaan tarjouksen valinta 

Tilaus 

ARKEOLOGISEN KAIVAUKSEN ESITYÖT 

Lähdeaineiston kokoaminen ja analysointi 

Tutkimusryhmän kokoaminen 

Tieteellisten kysymysten asettelu 

44


Kaivausmenetelmien valinta 

Tutkimuslupahakemus 


Tutkimuslupahakemuksen käsittely 

o Tutkimuslupa ja sen ehdot 

o Tietue Museoviraston ylläpitämään hankerekisteriin 

Kenttätöiden valmistelut 

Yhteydenotto tutkimusalueesta vastaavaan kulttuuriympäristöviranomaiseen tarvittaessa 

o Tutkimuksen tavoitteiden täsmentäminen 


o Tiedotteet 

o Yhteydenotto maanomistajaan, ilmoitus kaivauksen suorittamisesta 

o Yhteydenotto hankkeen toteuttajaan/tutkimuksen tilaajaan 

o Yhteydenotto muihin urakoitsijoihin, jos työskennellään samalla työmaalla 


ARKEOLOGISEN KAIVAUKSEN KENTTÄTYÖT 

Lähtötilanteen dokumentointi 

o Yleiskartoitus 

Koordinaatiston luominen ja kiintopisteen määrittäminen 

o Kiinnittäminen valtakunnalliseen koordinaatistoon 

Tutkimusalueen määrittely ja merkitseminen maastoon 

Kaivinkoneen käyttöä koskevat ratkaisut 

Rakenteiden purkamista/säilyttämistä koskevat ratkaisut 

o Säilyttämisen perustelut, tutkimusja suojelutarpeen arviointi 

o Säilyttämiseen liittyvät toimenpiteet (esim. konservointi tai suojaaminen) 

o Ennallistaminen 

Löytöjen talteenotto 

o Talteenottotarkkuuden ja dokumentoinnin määrittäminen 

o Löytöjen käsittely ja pakkaus 

o Kenttäkonservointi 

Näytteiden otto 

o Näytteiden käsittely ja pakkaus 

Tutkimusalueen havainnointi ja dokumentointi, dokumentointiaineisto 

o Valokuvadokumentointi 

o Mittausdokumentointi 

o Lomakkeiden täyttö 

o Löytötietojen ja näytteenottokohtien dokumentointi 

o Kaivauspäiväkirja, sanalliset kuvaukset 

Kaivausalueen täyttäminen ja ennallistus tarvittaessa 


o Tiedotteet 

o Tiedotustilaisuudet ja haastattelut joukkotiedotusvälineissä 

o Yhteydenotot esim. maanomistajaan ja paikallisiin arkeologian harrastajiin 


o Verkkosivustot ja sosiaalinen media 

45


ARKEOLOGISEN KAIVAUKSEN JÄLKITYÖT 

Tutkimusraportin laatiminen 

o Tutkimushistoria ja tieteellinen/arkeologinen konteksti 

o Kulttuuriympäristö ja historiallinen konteksti 

o Luonnonympäristö ja vesistöhistoria 

o Vastaukset tutkimuskysymyksiin 


o Tutkimusraportti 

Valokuvien valitseminen, käsittely ja luettelointi 

o Mustavalkonegatiivit 

o Digitaalikuvat 

o Diakuvat 

Kuvaluettelot 


o Yleiskartta 

o Taso- ja profiilikartat 

o Yksikkö- ja rakennekartat 

o Levintäkartat 

o Detalji- ja yhdistelmäkartat 

Karttaluettelo 

Lomakkeiden ja kuvauksien puhtaaksikirjoittaminen 

o Matriisien laatiminen 

Näytteiden analysointi 


Löytöjen käsittely 

o Lajittelu ja puhdistus 

• Poistettujen löytöjen luettelo 

o Luettelointi ja diaariointi 

• Löytöluettelo 

o Toimittaminen konservoitaviksi 

o Valokuvaaminen ja piirtäminen 

o Numerointi ja pakkaus 

Tutkimusraportin toimittaminen tilaajalle ja sidosryhmille 

Tutkimusraportin toimittaminen Museovirastoon ja maakuntamuseoon 

Löytöjen toimittaminen kokoelmiin 


o Tiedotteet 

o Tiedotustilaisuudet 

o Yhteydenotot esim. maanomistajiin tai paikallisiin harrastaja-arkeologeihin 



ARKEOLOGISEN KAIVAUSTIEDON KÄSITTELY VIRANOMAISTYÖNÄ 



Tutkimusraportin arkistointi 


46


Tutkimusraportin, karttojen ja valokuvien arkistointi 

Museoviraston ylläpitämän muinaisjäännösrekisterin täydentäminen ja linkitys muihin rekistereihin 

o Muinaisjäännösrekisterin tietue(et) ja linkit 

Museoviraston ylläpitämän Muinaiskalupäiväkirjan täydentäminen ja linkitys (esihist. löydöt) 

o Muinaiskalupäiväkirjan tietue ja linkit 

Museoviraston ylläpitämän hankerekisterin täydentäminen ja linkitys muihin rekistereihin 



Tutkimustulosten julkaiseminen 

o Esitelmät 

o Artikkelit ja monografiat 

o Populaarijulkaisut 

o Verkkosivut 

Tutkimusaineiston ja -tulosten käyttö akateemisissa opinnäytetöissä ja tutkimushankkeissa 


Maankäyttöhankkeesta annetut viranomaislausunnot, joissa (viitataan mahdollisesti tehtyihin 

esitutkimuksiin ja) todetaan kaivaustutkimuksen tarve sekä määritellään sen tavoitteet (ks. 4.3.1) 



Tutkimuslupa 

Tutkimusraportti liitteineen 

o Muiden asiantuntijoiden tekemien tutkimusten ja analyysien raportit 


Tehtäessä kajoavia tutkimuksia tunnetussa muinaisjäännöskohteessa, tulee tutkimuksiin hakea 

muinaismuistolain 10 §:n mukainen tutkimuslupa Museovirastolta ja kenttätöitä johtavan 

arkeologin tulee täyttää kaivausjohtajalle asetetut pätevyysvaatimukset (ks. 4.3.2 ja 3.1). 

Tutkimussuunnitelma laaditaan kaikkia arkeologisia kaivaustutkimuksia varten (tieteelliset 

kaivaukset, tilaustutkimukset, pelastuskaivaukset, opetuskaivaukset ja yleisökaivaukset). 

Kaivauksen tutkimussuunnitelmassa esitetään: 

1. Tutkimuksen tavoitteet ja kysymyksenasettelu 

2. Tutkimusalueen valinta ja rajaus perusteluineen 

Tutkimuskohteen tai -alueen sijainti on kuvattu ja esitetty liitekartassa 

3. Tutkimuskohteen kuvaus 


Kohteen tyyppi ja arkeologinen/historiallinen konteksti 



Mahdolliset ”häiriötekijät”/kajoamiset 

4. Kuvaus mahdollisista esitutkimuksista tai aikaisempien tutkimusten tuloksista 

47


Arvio kulttuurikerrosten laajuudesta, paksuudesta ja laadusta sekä odotettavissa olevista 

rakenteista ja löydöistä 

Maankäyttöhankkeisiin liittyvissä kaivaustutkimuksissa kohdat 1.-4. perustuvat tutkimusja 

suojelutarpeen arviointiin sekä mahdollisten esitutkimusten tuloksiin. 

5. Työryhmä, tutkijoiden asiantuntemus ja vastuut, mahdolliset alikonsultit ja 



laajuuteen nähden riittävä (ks. 3). 

6. Resursointisuunnitelma perusteluineen 





Ks.II, 4.2. 

9. Esinelöytöjen talteenoton periaatteet ja suunnitelma konservoinnista 

Ks. II, 4.5. 

10. Varautuminen luonnontieteellisiin analyyseihin 

Ks. II, 4.6. 


12. Viestintä- ja julkaisusuunnitelma 

13. Arvio työn kulkuun olennaisesti vaikuttavista riskeistä ja suunnitelma 

riskienhallinnasta 

14. Ehdotus alkuperäisen dokumentointiaineiston tallennus- ja arkistointipaikasta 


Arkeologisen kaivauksen laadun arvioinnin kannalta keskeisin dokumentti on tutkimusraportti 

(tutkimus- tai kaivauskertomus) liitteineen. Tutkimusraportissa esitetään tutkimuskohteen ja - 

hankkeen taustatietojen ohella tutkimuksen tulokset: dokumentoidut havainnot sekä 

lähdeaineistoon ja havaintoihin pohjautuvat tulkinnat ja johtopäätökset. 

Tutkimusraportti koostuu tekstiosuudesta, tekstiä täydentävistä kuvista sekä kuva- ja 

karttaluetteloista, karttaesityksistä ja matriiseista (mikäli on käytetty stratigrafista 

kaivausmenetelmää). Löydöt luetteloidaan erilliseen löytöluetteloon. Kaivauksen tuloksena 

syntyvää alkuperäistä dokumentointiaineistoa ovat mustavalko-, dia- ja digitaaliset valokuvat, 

videotallenteet sekä sähköinen mittausdata. 

Alkuperäistä dokumentointi- ja löytöaineistoa tallentavat arkistot antavat erikseen 

dokumentointiaineiston, tutkimusraportin, karttaesitysten sekä löytöluettelon muotoa ja 

toimittamista koskevia ohjeita. 

48


Arkeologisen kaivauksen tutkimusraporttiin tulee sisältyä seuraavat tiedot: 

1. Kaivauksen lähtökohta, tavoitteet, kenttätyöaika ja käytössä olleet resurssit 



Tutkimuskysymykset 

2. Tutkimuksiin osallistuneiden henkilöiden ja mahdollisten muiden asiantuntijoiden 

tai alikonsulttien tehtävien ja vastuiden esittely 



Tutkimustoimenpiteet 

Keskeiset aikaisemmat löydöt ja tulkinnat. 

Tutkittavan alueen suhde aikaisemmin tutkittuihin alueisiin. 


ominaispiirteistä 



laajuuteen. 




sekä sähköiset lähteet. 


suhteessa tutkimuksen tavoitteisiin. 


Tarkkuuden on oltava sellainen, että tutkimusalueet ovat myöhemmin paikannettavissa. 

7. Tarkoituksenmukaisessa mittakaavassa oleva ja tunnettuun maatieteelliseen 

koordinaatistoon sidottu yleiskartta, josta käyvät ilmi kaikki tutkitut alueet ja 

havaintokohdat sekä tarpeen mukaan muita tietoja. 

8. Kuvaus kaivauksen kulusta, työvaiheisiin käytetystä ajasta sekä sovelletuista 

menetelmistä pääpiirteissään, työskentely- ja havainnointiolosuhteista sekä 

mahdollisista muista työprosessiin vaikuttaneista tekijöistä. 

9. Dokumentoinnin periaatteet 

Dokumentoinnissa ja dokumentointimenetelmien valinnassa noudatetaan 

laatuvaatimusten yhteydessä annettuja tutkimusalueen havainnointia ja dokumentointia 

koskevia ohjeita ja suosituksia (ks. II, 4.4). 


Ilmoitetaan myös valintaperiaatteet, mikäli löytöjä on jälkityövaiheessa karsittu. 

49



löytöjen talteenottoa ja käsittelyä koskevia ohjeita ja suosituksia (ks. II, 4.5). 

Dokumentoinnin tarkkuus ja tapa ovat sidoksissa tutkimuskysymyksiin ja löytökontekstiin. 

11. Kaivausprosessin riittävän dokumentoinnin, havaintojen tulkinnan ja 

kaivauskohteen kannalta oleelliset kartat ja valokuvat, ja niitä koskevat luettelot 



suosituksia (ks. II, 4.4). 

12. Kuvaukset löytöyhteyksistä: kerroksista, yksiköistä ja rakenteista sekä niitä koskeva 

luettelo ja matriisi, mikäli on käytetty stratigrafista kaivausmenetelmää. 

Tulkinta tutkimusalueen vaihe-, toiminta ja/tai tapahtumahorisonteista. 

Maakerrosten, löytöyhteyksien ja rakenteiden määrittelyssä noudatetaan laatuvaatimusten 


suosituksia (ks. II, 4.4). 

13. Yhteenveto löytöaineistosta sekä tarkempi kuvaus ajoittavista tai muista 

tutkimuskysymysten kannalta oleellisista löydöistä 

Suosituksena on, että tutkimusraportissa on valokuvat tärkeimmistä löydöistä, 

kokonaisista esineistä yms. 

Löytöjen levintäkartat. 

14. Selvitys konservoinnin järjestämisestä, esineiden valintaperusteista, konservoiduista 

löydöistä ja tieto konservoinnista vastaavasta tahosta 


Luetteloinnissa noudatetaan laatuvaatimusten yhteydessä annettuja löytöjen luettelointia 

koskevia ohjeita ja suosituksia (ks. II, 4.5) sekä löytöluettelon muotoa koskevia 

arkistokohtaisia ohjeita. 

16. Näytteidenoton periaatteet, näytteidenottokohdat ja näyteluettelot 


annettuja ohjeita ja suosituksia (ks. II, 4.6). 




kun ne ovat saatavilla, sekä analyysien tulkinnat 

Mahdollisten erillisten analyysien ja selvitysten raportit ovat varsinaisen tutkimusraportin 

liitteenä ja siitä käy ilmi, kuinka erillistutkimuksia on hyödynnetty. 

18. Selvitys siitä, mitä kaivauskohteella tapahtui kaivauksen päätyttyä 

Tutkittiinko kaivausalue kokonaisuudessaan pohjaan, jäikö muinaisjäännöksestä osia 

tutkimatta, jätettiin rakenteita paikoilleen, täytettiinkö kaivausalue, tehtiinkö ennallistuksia tai 

maisemointia, rakennettiinko paikalle 

50


19. Kaivaushavaintojen ja lähdeaineiston pohjalta tehdyt tulkinnat ja johtopäätökset 

perusteluineen 

Esittämistavan selkeyteen ja ymmärrettävyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. 

Havainnollistamisen apuna voidaan käyttää koostekarttoja jne. 

Yhtymäkohdat ja liittyminen mahdollisiin aikaisempiin tutkimuksiin on selvitetty ja esitetty 

mahdolliset aikaisemmista tulkinnoista poikkeavat tulkinnat. 

Havaituista ilmiöistä ja rakenteista on esitetty tulkintaehdotukset, löytöaineistoa on 

analysoitu ja tarvittaessa vertailtu muihin vertailukelpoisiin aineistoihin. 

20. Selvitys siitä, kuinka tehty tutkimus täyttää asetetut tavoitteet ja vastaa esitettyihin 

tutkimuskysymyksiin 

Tehtyä tutkimusta arvioidaan sille tutkimusja suojelutarpeen arvioinnin yhteydessä 

asetettujen tavoitteiden valossa (ks. 4.2.1). Tutkimusraportissa selvitetään, saatiinko 

tutkimussuunnitelmassa esitettyihin tutkimuskysymyksiin (ks. 7.2.1) vastaukset ja 

poikettiinko tutkimussuunnitelmasta. Mikäli tutkimussuunnitelmasta on poikettu 

merkittävästi, esitetään perustelut poikkeamiselle. 

Mikäli tutkimuksen tavoitteet ovat jääneet kokonaan tai osin täyttymättä tai 

tutkimuskysymyksiin ei ole saatu vastauksia, perustellaan miksi näin on käynyt. Tavoitteet ja 

kysymykset ovat saattaneet myös muuttua tai täsmentyä tutkimusten edetessä, mikä on 

selitettävä. 

Mahdollisten jatkotoimenpiteiden esittäminen. 

Useimpien kaivausten kenttäkartat digitoidaan käsin piirretyistä tai tuotetaan suoraan 

mittausaineistosta jollakin tarkoituksenmukaisella ohjelmistolla. 

Kaivauskartoista tulee käydä ilmi seuraavat tiedot: 

1. Kartat on tuotettava jossakin yleisessä tiedostoformaatissa, jotta niitä voidaan 

hyödyntää myös myöhemmin. 

Tällä hetkellä AutoDeskin dwg- ja dxf-formaatit muodostavat mittausalalla jokseenkin 

yhtenäisen käytännön. Muita formaatteja käytettäessä on ehdottomasti dokumentoitava, mitä 

ohjelmistoa on käytetty ja mikä formaattiversio on kyseessä. 

2. Kaikista tutkimusraporttiin liitettävistä kaivauskartoista tehdään luettelo ja 

jokaisesta kartasta tulee löytyä seuraavat tiedot: 

o Tutkimuspaikan (kunta, kylä/kaupunginosa, kohde) ja kenttätyönjohtajan nimi ja 

tutkimusvuosi 

o Kartan yksilöidyt tiedot (esim. alue, taso, yksikkö, kartan laji) 

o Alkuperäisen kartan (kenttäversion) piirtäjän/mittaajan nimi ja piirtämispäivämäärä sekä 

puhtaaksipiirtäjän/käsittelijän nimi 

o Mittakaava 

o Kartan numero kaivauskertomuksen karttaluettelon mukaan sekä puhtaaksipiirretyn 

originaalikartan arkistointipaikka 

o Pohjoisnuoli ja mittakaavapalkki 

o Vähintään kolme koordinaattipistettä, jotka voidaan sitoa valtakunnalliseen 

koordinaattijärjestelmään 

o Mikäli piirroksessa käytetään pohjana valmista kartta- tai mittausmateriaalia (esim. 

asemapiirros tai edellisvuotinen pohjakartta), tulee tiedon lähde, tekijä ja vuosi mainita 

51


o Karttamerkkien ja rasterien selitykset 

Kussakin karttalehdessä käytettyjen merkkien selitykset on merkittävä jokaiseen 

karttalehteen erikseen. 

o Korkeusluvut merkitään karttoihin absoluuttisina (N60-järjestelmässä metreinä 

merenpinnan yläpuolella [m mpy] tai N2000-järjestelmässä lähtötasona on ns. 

Amsterdamin nollapiste [Normaal Amsterdams Peil, NAP], joka on Suomessa sidottu 

Metsähovin observatoriolla olevaan pisteeseen.) Käytettäessä valtakunnallista 

korkeusjärjestelmää tulee kartassa olla tieto siitä, mitä järjestelmää on käytetty. 

7.2.3 Löytöluettelo 

Kaivauslöydöt luetteloidaan lähes poikkeuksetta Kansallismuseon kokoelmiin. Löydöt voidaan 

deponoida tai lainata myöhemmin kirjallisesta hakemuksesta esimerkiksi maakuntamuseoon tai 

näyttelyyn. Etenkin suuret kaivausaineistot on syytä luetteloida tietokantaohjelmalla, mikä 

nopeuttaa luettelointia ja helpottaa aineiston käyttöä jatkossa. Tutkimuksen luonteen mukaisesti 

voi luetteloinnissa käyttää erilaisia luettelointitietoja, kunhan löytöluettelon rakenne on looginen ja 

tiedot systemaattisia. Luettelon laatimisessa ja ulkoasussa on noudatettava arkiston ohjeet. 

Löytöluetteloa laadittaessa noudatetaan seuraavia periaatteita: 

1. Löytöluettelon otsikosta on käytävä ilmi kunta ja kohteen nimi, kaivauksenjohtajan 

nimi ja tutkimusvuosi sekä päänumero. 

2. Yksittäisestä löydöstä tulee ilmoittaa ainakin seuraavat tiedot: 

o Alanumero 

o Löytöyhteys 

o Materiaali 

o Laji 

o Kuvaus 

o Lukumäärä 

o Paino 

Löytöluettelossa on kiinnitettävä erityistä huomiota oikean terminologian käyttöön. 

52

SALAVA LAATUVAATIMUKSET Arkeologinen valvonta 

8 ARKEOLOGINEN VALVONTA 


Arkeologisella valvonnalla tarkoitetaan arkeologien tekemää, mutta muun kuin arkeologisen 

tutkimuksen yhteydessä tapahtuvan maapohjaan kajoavan työn seurantaa maalla tai veden alla. 

Arkeologista valvontaa voidaan edellyttää tunnetussa muinaisjäännöskohteessa tai arkeologisesti 

potentiaalisella alueella. Arkeologisen valvonnan tavoitteena on tarkkailla, tuleeko työn aikana esiin 

kiinteitä muinaisjäännöksiä ja keskeyttää työ havaitun jäännöksen kohdalla tutkimus- tai 

suojelutoimenpiteitä varten. 

Arkeologista valvontaa edeltää aina tutkimusja suojelutarpeen arviointi, jonka yhteydessä on todettu 

töiden (yleensä maankaivu- tai ruoppaustöiden) seuraamisen tarpeellisuus. Tunnetulla 

muinaisjäännösalueella tulee välttää maaperään kajoavia rakennustöitä, mutta aina tämä ei kuitenkaan 

ole mahdollista. Työt tulee tällöin suunnitella siten, että muinaisjäännökseen joudutaan kajoamaan 

mahdollisimman vähän. Rakennus- ja kaivusuunnitelmien sekä muinaisjäännöskohteesta käytettävissä 

olevien tietojen perusteella ratkaistaan, onko suunnitelmien toteuttaminen mahdollista ja 

edellytetäänkö toimenpidealueella etukäteen tehtäviä arkeologisia kaivauksia tai koetutkimuksia vai 

kaivutöiden aikaista arkeologista valvontaa. Määrittelyn tekee arkeologisen kulttuuriperinnön suojelusta 

vastaava viranomainen. 

Valvonnan eteneminen on yleensä sidoksissa rakennustyömaan aikatauluihin, eikä tutkittavien ja 

dokumentoitavien muinaisjäännösten määrää voida tarkasti ennakoida. Tämä vaikeuttaa myös 

valvontatutkimusten resursointia. Työmaa saattaa joissakin tapauksissa pyöriä aikaisesta aamusta 

iltamyöhään tai jopa läpi yön, mikä edellyttää arkeologeiltakin vuorotyötä tai työaikojen porrastamista. 

Mikäli arkeologien lukumäärä on työn laajuuteen nähden liian pieni, eivät kaivaminen ja dokumentointi 

suju riittävän nopeasti, ja arkeologien saatetaan katsoa hidastavan rakennustöitä ja nostavan siten 

kustannuksia. Arkeologien kannattaa pitää kirjaa tekemistään työtunneista sekä aiheuttamistaan 

keskeytyksistä ja niiden kestosta ja syistä. Muinaisjäännösalueella tapahtuvasta arkeologisesta 

valvonnasta tulee dokumentoinnin sujumisen vuoksi vastata kahden henkilön, tai ainakin toisen 

henkilön on oltava tarvittaessa nopeasti saatavilla. Jos muinaisjäännökseen mahdollisesti kajoavia 

työkohteita on useita, tulee valvojiakin olla vähintään saman verran (esim. kolmen kaivinkoneen 

työmaalla on oltava vähintään kolme valvojaa). Mikäli töissä tulee esiin muinaisjäännöksiä, tarvitaan 

yleensä lisätyövoimaa, sillä valvoja pärjää käytännössä yksin vain siihen asti, kunnes jotakin löytyy. 

Arkeologinen valvonta ja dokumentointi ulotetaan yleensä vain siihen laajuuteen ja syvyyteen, kuin 

rakennustöiden vuoksi on tarpeen. On kuitenkin huomioitava, että kaivaminen ja kulttuurikerrokseen 

sijoitettavat rakenteet saattavat muuttaa olosuhteita niin, että muinaisjäännöksen tuhoutuminen 

käynnistyy tai nopeutuu kajoamiskohdan lähiympäristössä. Pysyvän ja kiinteän rakenteen alle ei jätetä 

tutkimatonta kulttuurikerrosta (muinaismuistolain kielto muinaisjäännöksen peittämisestä). Jos 

dokumentoitava muinaisjäännös (esim. hauta, rakennuksen kulma) jatkuu hiukan kaivetun alueen 

ulkopuolelle, on perusteltua laajentaa aluetta niin, että jäännös saadaan kokonaisuudessaan tutkittua. 

Samaten jos esimerkiksi putkikaivannon pohjalle jää vain ohut (alle 15 cm; ohjeellinen) tutkimaton 

kulttuurikerros, on se yleensä syytä tutkia puhtaaseen pohjamaahan asti, muuten putket, kaapelit ja 

katupinnoitteet ovat poistettavissa, joten niiden alle kulttuurikerrosta voidaan jättää. 

53


Valvova arkeologi vastaa arkeologisen valvonnan yhteydessä esiin tulevien muinaisjäännösten 

tunnistamisesta yhdessä henkilöstönsä kanssa ja yrittää mahdollisuuksiensa mukaan vaikuttaa siihen, 

että jäännöksiin kajotaan tässä yhteydessä mahdollisimman vähän. Mikäli valvonnan yhteydessä tulee 

esiin erityisen merkittäviksi katsottavia jäännöksiä, joiden säilyminen on uhattuna tai kiinteitä 

rakenteita, joiden purkaminen/säilyttäminen saattaa vaatia tutkimusja suojelutarpeen 

uudelleenarviointia, tulee ottaa yhteyttä kulttuuriympäristöviranomaiseen. Työmaan aikainen 

vuorovaikutus ja yhteydenpito asianosaisiin (tilaaja, urakoitsijat, museoviranomainen) tulee hoitaa 

tavalla, joka edistää keskinäistä tavoitteiden ja työtapojen ymmärtämistä ja kiinteiden 

muinaisjäännösten suojelun ja tutkimuksen huomioimista hankkeessa. 

Arkeologinen valvonta ei merkitse sitä, että kiinteät muinaisjäännökset voitaisiin poistaa esimerkiksi 

kaivinkoneella arkeologien tarkkaillessa vieressä. Valvonta ei korvaa muinaisjäännöksen asianmukaista 

tutkimusta. Kiinteän muinaisjäännöksen, kuten kulttuurikerroksen tai arkeologisen rakenteen, tullessa 

esiin työt keskeytetään sen kohdalta. Mikäli jäännöstä ei ole mahdollista jättää koskemattomaksi, se 

tulee tutkia ja dokumentoida arkeologisin menetelmin tarvittavassa laajuudessa (vrt. 7, Arkeologiset 

kaivaukset). Jos esiin tulee erityisen merkittäväksi katsottava jäännös, jonka säilyminen on uhattuna, 

ratkaisee kulttuuriympäristöviranomainen kohteen suojelun. 

Hankkeen toteuttajan tulee pyytää tunnetuissa muinaisjäännöskohteissa tehtävistä toimenpiteistä ja 

suunnitelmista kulttuuriympäristöviranomaisen lausunto. Arkeologisen valvonnan tekijä tarvitsee 

Museovirastolta tutkimusluvan, jota haettaessa esitetään tutkimus-/työsuunnitelma. Arkeologisesta 

valvonnasta laaditaan tutkimusraportti, vaikka seurannassa ei paljastuisikaan muinaisjäännöksiä. 

Arkeologinen valvonta voi tulla tehtäväksi esimerkiksi seuraavanlaisissa tilanteissa: 

Työalueella sijaitsee muinaisjäännöksiä vain fragmentaarisesti (esim. kaupungin katualue, jota on 

kaiveltu jo aiemmin tai satama-alueen ruoppaus). 

Työ koskee tunnetun muinaisjäännöksen reuna- tai lähialuetta, ja jäännöksen ulottuminen 

työalueelle on epävarmaa. 

Työ koskee muinaisjäännöstä, joka on aikaisempien tutkimustietojen perusteella heikosti tai vain 

osittain säilynyt. 

Kaivutyön on tarkoitus rajoittua täytemaa- tai pintakerroksiin, ja valvonnalla varmistetaan, ettei 

niiden alla (mahdollisesti) oleviin kulttuurikerroksiin kajota. 

Kaivutyö on pienialainen ja vähän kajoava suhteessa muinaisjäännösalueen koko laajuuteen (esim. 

historiallisen tielinjan poikki tehtävä putkikaivanto). 

Pitkä kaivulinja (esimerkiksi vesihuoltolinja) kulkee tunnettujen muinaisjäännösten tuntumassa, 

historiallisten karttojen perusteella määritellyllä tai muuten arkeologisesti potentiaalisella alueella, ja 

tiettyjen linjaosuuksien arkeologisella seurannalla halutaan selvittää ennestään tuntemattomien 

muinaisjäännösten olemassaolo ja kulttuurikerrosten säilyneisyys (vrt. esitutkimukset). 

Muinaisjäännösalueella sijaitsevan tai muinaisjäännökseen liittyvän rakennuksen (esim. kirkon) 

korjaustyöt, joihin liittyy rakennuksen sisä- ja/tai ulkopuolisia kaivutöitä. 

Kaivutyö tapahtuu kohteessa, jossa ei käytännön syistä (esim. liikenteen sujuvuus, työturvallisuus) 

ole mahdollisuutta tehdä täysimittaisia arkeologisia tutkimuksia. 

Etukäteen tehtävät esitutkimukset ovat monissa tapauksissa valvontaa parempi ja 

kustannustehokkaampi vaihtoehto. Esitutkimuksilla haarukoidaan kulttuurikerroksen olemassaoloa, 

säilyneisyyttä ja paksuutta sekä arvioidaan, tulisiko joillakin alueilla tehdä etukäteen kaivaustutkimuksia 

tai valvontaa kaivutöiden aikana. Samalla voidaan sulkea pois löydöttömiä alueita, joilla valvontaa ei 

edellytetä. Etukäteen tehtävät tutkimukset eivät kuitenkaan aina ole mahdollisia varsinkaan 

54


kaupunkialueilla, joilla esimerkiksi katualueita ei pystytä sulkemaan pitkäksi aikaa ensin arkeologisten 

tutkimusten ja sen jälkeen rakennustöiden vuoksi. Tällaisissa tapauksissa tulee työn sujumisen ja 

arkeologisen tutkimuksen laadun varmistamiseksi varautua valvontaan riittävin tutkimusresurssein. 

Arkeologisen valvonnan tavoitteena on minimoida muinaisjäännökseen mahdollisesti kohdistuva uhka 

maaperään kajoavien toimenpiteiden yhteydessä. Valvonnan yhteydessä tehtävät tutkimusja 

dokumentointitoimenpiteet eivät eroa esim. kaivaustutkimusten yhteydessä tehtävistä. Tutkimustiedon 

tulee yhtä lailla olla paikka- ja ominaisuustiedoiltaan luotettavaa sekä täyttää tässä määritellyt 

laatuvaatimukset. Valvontaprosessi on niiltä osin etukäteen budjetoitu ja suunniteltu, mutta työn 

kulkua ohjaavat työmaan aikataulu ja eteneminen sekä työn edetessä mahdollisesti paljastuvien 

muinaisjäännösten määrä ja laatu. Tutkimustilanteena arkeologinen valvonta ei yleensä ole 

ihanteellinen, sillä valvonta liittyy aina kiinteästi rakennustöihin. Valvonnan sujuminen edellyttää 

joustavuutta sekä keskinäistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta arkeologeilta ja rakennustyömaan 

henkilöstöltä. Toisten osapuolten työtapojen ymmärtäminen on sujuvan yhteistyön kannalta tärkeää. 

Arkeologinen valvonta mahdollistaa tarvittavien tutkimusten suorittamisen, jos työn edetessä esiin 

tulee muinaisjäännöksiä. 

Hankkeen toteuttajan on työtä suunnitellessaan ja urakkatarjouksia pyytäessään huomioitava 

arkeologisen valvonnan mahdolliset vaikutukset työn aikatauluun ja kustannuksiin. Töiden aikana on 

varauduttava siihen, että esiin saattaa tulla lisätutkimuksia vaativia ja töitä siten hidastavia 

muinaisjäännöksiä ja että suunnitelmia saatetaan joutua jopa muuttamaan. 

ARKEOLOGISTA VALVONTAA EDELTÄVÄT TOIMINNOT 

Ohjeet ja suositukset määrittävät toimintoja ja tukevat laatua. 

Arkeologisen tutkimusja/tai suojelutarpeen arviointi 

o Arkeologisen valvonnan valitseminen kenttätyömenetelmäksi 

o Valvonnan yleispiirteinen suunnittelu ja resursointi 

o Tutkimustavoitteiden ja -kysymysten määrittely, viranomaislausunto 

Arkeologisen valvonnan tekijän etsiminen ja valitseminen 

Arkeologisen valvonnan tilaus 

ARKEOLOGISEN VALVONNAN ESITYÖT 

Tutkimusluvan hakeminen 


Lähdeaineiston määrittely, kokoaminen, läpikäyminen ja analysointi 

Tutkimus- ja dokumentointiperiaatteiden määrittely 

Tutkimus- ja työsuunnitelman täsmentäminen 

Käytännön järjestelyt 


o Tutkimuksen tavoitteiden ja periaatteiden täsmentäminen (kulttuuriympäristöviranomainen, 

tilaaja, maanomistaja ym.) 

o Tiedotteet 

ARKEOLOGISEN VALVONNAN KENTTÄTYÖT 

Töiden seuranta ja esiin tulevien muinaisjäännösten havainnointi 

o Tutkimus- ja suojelututkimustoimenpiteitä koskevat ratkaisut 

Tutkimustoimenpiteet ja dokumentointi 

o Valokuvadokumentointi 

55


o Kartoitus ja muu mittausdokumentointi 

o Sanallinen kuvaus 

o Löytöjen talteenotto 

o Näytteiden ottaminen tarvittaessa 


o Vuorovaikutus työmaan muiden toimijoiden kuten urakoitsijoiden kanssa 

o Tiedotteet 

o Yhteydenpito kulttuuriympäristöviranomaiseen, tilaajaan ja muihin sidosryhmiin 

ARKEOLOGISEN VALVONNAN JÄLKITYÖT 

Valokuvien käsittely ja luettelointi 

o Kuvaluettelo 


o Yleiskartat, taso- ja profiilikartat, yksityiskohtakartat, levintäkartat 

o Karttaluettelo 

Esinelöytöjen käsittely ja luettelointi 


Muun dokumentointimateriaalin kuten yksikkölomakkeiden käsittely 

Näytteiden analysoiminen 


Tutkimusraportin laatiminen 

o Tutkimustulokset ja tulkinnat 

o Tutkimuskysymyksiin vastaaminen 


Tutkimusraportin tulostaminen, kopiointi, sähköisten aineistojen tallennus 

o Mittauksiin liittyvien sähköisten raakadata-aineistojen säilyttämisen vastuista on sovittu 

Alkuperäisen tutkimusraportin ja liite- ja dokumentointiaineiston luovuttaminen arkistoon 

Tutkimusraportin kopioiden toimittaminen tilaajalle, sidosryhmille, maakuntamuseoon ja 

Museovirastoon 


Julkaiseminen tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. 

ARKEOLOGISEN VALVONTATIEDON KÄSITTELY VIRANOMAISTYÖNÄ 



Tutkimusraportin ja dokumentointiaineiston arkistointi 


Muinaiskalupäiväkirjan täydentäminen ja linkitys (löydöt) 

Hankerekisterin täydentäminen ja linkitys muihin rekistereihin 



Muinaisjäännösrekisterin täydentäminen ja linkitys muihin rekistereihin 


Arkeologiseen valvontaan liittyviä asiakirjoja ovat: 

56


Rakennushankkeesta annettu viranomaislausunto, jossa todetaan valvonnan tarve sekä määritellään 

sen tavoitteet ja lähtökohdat (ks. 4.2.1) 



Tutkimuslupa 

Tutkimusraportti liitteineen 

o Eritysasiantuntijoiden tekemien tutkimusten ja analyysien raportit. 


Silloin kun on tarkoitus tehdä arkeologista valvontaa tunnetussa muinaisjäännöskohteessa, tulee 

tutkimuksiin hakea muinaismuistolain 10 §:n mukainen tutkimuslupa Museovirastolta ja 

kenttätöitä tulee johtaa arkeologin, joka täyttää kaivausjohtajalle asetetut pätevyysvaatimukset. 

Tutkimuslupahakemuksen liitteenä olevan arkeologista valvontaa koskevan tutkimussuunnitelman 

tulee täyttää seuraavat laatukriteerit: 

Arkeologisen valvonnan tutkimussuunnitelmassa esitetään: 

1. Kenttätyöhankkeen lähtökohdat, tavoitteet ja tutkimuskysymykset 

2. Tutkimuskohteen kuvaus 


Kohteen tyyppi ja arkeologinen/historiallinen konteksti 



Mahdolliset ”häiriötekijät”/kajoamiset 

3. Tutkimuskohteen tai -alueen rajaus 

Tutkimuskohteen tai -alueen sijainti on kuvattu ja esitetty liitekartassa 

4. Kuvaus aikaisemmista tutkimuksista 

Kohdat 1.-4. perustuvat tutkimusja suojelutarpeen arviointiin sekä inventoinnin tai 

mahdollisten muiden esitutkimusten tuloksiin. 

5. Työryhmä, henkilöstön asiantuntemus ja vastuut, mahdolliset alikonsultit ja 



laajuuteen nähden riittävä (ks. 3.1). 

6. Resursointisuunnitelma 



8. Rakennustyöhön liittyvät suunnitelmat 

Rakennustyöselostus, kaivusuunnitelma, muut mahdolliset hankesuunnitelmat 

57


9. Suunnitellut tutkimusja dokumentointiperiaatteet 



11. Suunnitellut analyysit perusteluineen 

12. Esinelöytöjen talletusperiaatteet ja suunnitelma konservoinnista 


14. Arvio riskeistä ja suunnitelma riskienhallinnasta 

15. Suunnitelma alkuperäisen dokumentaatioaineiston tallennus- ja arkistointipaikasta 


Arkeologisen valvonnan tutkimusraportissa esitetään tutkimuskohteen ja -hankkeen taustatietojen 

ohella tutkimuksen tulokset: dokumentoidut havainnot sekä lähdeaineistoon ja havaintoihin 

pohjautuvat tulkinnat ja johtopäätökset. Tutkimusraportti koostuu tekstiosuudesta, tekstiä 

täydentävistä kuvista sekä kuva- ja karttaluetteloista, karttaesityksistä ja matriiseista (stratigrafinen 

kaivausmenetelmä). Löydöt luetteloidaan erilliseen löytöluetteloon. Tutkimuksen tuloksena 

syntyvää alkuperäistä dokumentointiaineistoa ovat mustavalko-, dia- ja digitaaliset valokuvat, 

videotallenteet sekä sähköinen mittausdata. 

Arkeologista valvontaa koskevassa tutkimusraportissa tulee olla selostus rakennustöistä, joihin 

tutkimukset liittyivät, sekä selostus ja kartta rakennushankkeessa tapahtuneesta maaperään 

kajoamisesta. Lisäksi tulee käydä ilmi kaikki alueet, joissa valvontaa tehtiin sekä kaikki 

havaintokohdat. Erittäin tärkeä on tieto siitä, tutkittiinko ja poistettiinko kaikki alueella sijaitsevat 

muinaisjäännökset, vai jäikö niitä edelleen valvotulle alueelle sekä missä kohdin ja millä syvyydellä 

tutkimattomat jäännökset sijaitsevat. 

Arkeologisin menetelmin tutkitut muinaisjäännöskohdat raportoidaan samoin periaattein kuin 

varsinaiset kaivaukset (ks. II, 4.4). Alkuperäistä dokumentointi- ja löytöaineistoa tallentavat 

arkistot antavat erikseen dokumentointiaineiston, tutkimusraportin, karttaesitysten sekä 

löytöluettelon muotoa ja toimittamista koskevia ohjeita. 

Arkeologisen valvonnan tutkimusraporttiin tulee sisältyä: 

1. Tutkimuksen lähtökohdat, tavoitteet, kenttätyöaika ja käytössä olleet resurssit 



Tutkimuskysymykset 

2. Tutkimuksiin osallistuneiden henkilöiden ja muiden mahdollisten asiantuntijoiden 

tai alikonsulttien tehtävien ja vastuiden esittely 



Tutkimustoimenpiteet 

58


Keskeiset aikaisemmat löydöt ja tulkinnat 


ominaispiirteistä 



laajuuteen. 



Tässä yhteydessä voidaan tuoda esille myös tiedossa olevat 

uhkakuvat/maankäyttösuunnitelmat. 

5. Kuvaus arkeologisen valvonnan kulusta, työvaiheisiin käytetystä ajasta sekä 

sovelletuista menetelmistä, työskentely- ja havainnointiolosuhteista sekä 

mahdollisista muista työprosessiin vaikuttaneista tekijöistä. 


Tarkkuuden on oltava sellainen, että tutkimusalueet ovat myöhemmin paikannettavissa. 

7. Dokumentoinnin periaatteet ja sanallisesti, valokuvin ja mittauksin (kartoin) 

dokumentoidut havainnot 

Dokumentoinnissa ja dokumentointimenetelmien valinnassa noudatetaan 

laatuvaatimusten yhteydessä annettuja tutkimusalueen havainnointia ja dokumentointia 

koskevia ohjeita ja suosituksia 

8. Yleiskartta/kantakarttaote/asemapiirros 

Kartta on tarkoituksenmukaisessa mittakaavassa ja tunnettuun maatieteelliseen 

koordinaatistoon sidottu, ja siitä käyvät ilmi eri tavoin tutkitut alueet ja havaintokohdat sekä 

tarpeen mukaan muita tietoja (esim. havaitut rakenteet, putkikaivantojen sijainti). 

9. Tutkimusprosessin riittävän dokumentoinnin, havaintojen tulkinnan ja kohteen 

kannalta oleelliset kartat ja valokuvat ja niitä koskevat luettelot. 



suosituksia 

10. Selostus tehdyistä rakennus- ja kaivutöistä sekä kartta työalueista 

Mikäli mukana on rakennushankkeeseen liittyviä suunnitelmia ja suunnittelupiirroksia, 

tulee raportista käydä ilmi, millä tavoin työt toteutuivat (esim. putkikaivantojen todelliset 

paikat, leveydet ja syvyydet). 



löytöjen talteenottoa ja käsittelyä koskevia ohjeita ja suosituksia. Dokumentoinnin tarkkuus 

ja tapa ovat sidoksissa tutkimuskysymyksiin ja löytökontekstiin. 


59


Luetteloinnissa noudatetaan laatuvaatimusten yhteydessä annettuja löytöjen luettelointia 

koskevia ohjeita ja suosituksia sekä löytöluettelon muotoa koskevia arkistokohtaisia ohjeita. 

Tarvittaessa raporttiin on liitettävä selvitys konservoinnin järjestämisestä, konservoiduista 

löydöistä ja tieto konservoinnista vastaavasta tahosta. 

13. Näytteidenoton periaatteet, näytteidenottokohdat ja näyteluettelot 


annettuja ohjeita ja suosituksia. 




kun ne ovat saatavilla 

Mahdollisten erillisten analyysien ja selvitysten raportit ovat varsinaisen tutkimusraportin 

liitteenä ja jälkimmäisestä käy ilmi, kuinka erillistutkimuksia on hyödynnetty. 


sekä sähköiset lähteet. 


suhteessa tutkimuksen tavoitteisiin. 

16. Arkeologisen valvonnan yhteydessä tehtyjen havaintojen ja lähdeaineiston pohjalta 

tehdyt tulkinnat ja johtopäätökset perusteluineen. 

Tutkimustulokset ja niiden liittyminen mahdollisiin aikaisempiin tutkimuksiin sekä 

mahdolliset uudet tulkinnat ja jatkotoimenpide-ehdotukset on esitetty tutkimusraportissa 

ymmärrettävässä ja selkeässä muodossa. 

Raportista tulee käydä ilmi, tutkittiinko ja poistettiinko kaikki alueella sijaitsevat 

muinaisjäännökset, vai jäikö niitä edelleen valvotulle alueelle sekä missä kohdin ja millä 

syvyydellä (z) tutkimattomat jäännökset sijaitsevat. 

60

salava osa i suomen arkeologisten kenttÃ¤tÃ¶iden ... - Museovirasto

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?